Alunperin tämä teksti oli osana tekstiä jonka työnimi on humalassa vaikeasti lausuttava: Introspektio 2012 Tammidetox (Gnōthi seauton). Mutta koska tällä kertaa käsittelemämme aihe ansaitsee oman tekstinsä, ja hieman Xeimiaanista määritelmää nyt välttäen (pituudella ei ole mitään merkitystä; se lukee ketä kiinnostaa, muiden ei edes haluta lukevan) olisi tämä myös venyttänyt tuota muuten aiherunsasta "Introspektio-tekstiä" tarpeettoman paljon.
Arvid oli juuri eronnut, ja minä päättelin juuri uutta perinnettä, tipattomasta tammikuusta muodostunutta tammidetoxia, joka on käytännössä osatipaton (synttäreihin asti), jolloin puhdistetaan kehoa ja tutustutaan rakentaviin, usein hengellisiin teoksiin ja pyritään laittamaan muutoksen käyntiin. Oli siis selvää että olimme kumpainenkin hieman
clean slate-tilassa. Toisaalta meillä oli mahdollisuuksien maailma avoinna edessämme. Vuosi 2011 oli opettanut, ja olin tullut siihen tulokseen että ei ole järkevää lähteä yhdestä ääripäästä toiseen, mutta pikemminkin päivittää asioita.
Viikonloppu #1: a Little Less Conversation
Ensimmäinen ilta oli vaali-illan aikoihin. Ja kuinka ollakkaan, me iloiset vapauden lapsukaiset olimme eksyneet mukavaan, valoisaan kellaripubiin jossa kuitenkin oli juuri päätöksessään Vihreiden viimehetken propagandatilaisuus.
Timing is everything, for king, queen and in-betweens. - ZZ Top
Olimme juuri puhumassa siitä minkälaiset tuplastandardit vallitsevat, jos mies on se joka päättää lähteä suhteesta. Mutta jos nainen tekee sen, niin oli mies ollut joko sika tai vässykkä - "kaikki päteviä syitä" (tuplastandardien maailmassa).
Mitä kaverilleni oli edellisenä yönä tapahtunut, oli se että hän oli ollut puhumassa tästä elämää mullistavasta tapahtumasta eräälle naispuoliselle ystävälleen yön pieninä tunteita eräässä pitseriassa, kunnes keskustelun oli keskeyttänyt viereissä pöydässä ollut mies, joka tuli möykkäämään hänelle liittyen juuri tähän aiheeseen. Oli lupaillut että ei tule hyvin käymään kun tuollaista tekee. Möykkääjän mukana oli ollut nainen. Olin juuri päässyt toteamasta että taisi olla klassinen valkoritarin tapaus, kun suoraan samasta maailmasta pyrähti pöytämme, nippu lappusia käsissään, kukas muu kuin
Rosa "Vihreä ja Feministi" Meriläinen.
Ensin hän kysyy varsin retorisesti että ei kai häiritse (yms.) ja sen kummempia vastauksia odottelematta etenee suoraan asiaan. Siksi kysymystä voidaan sanoa retoriseksi.
Arvidille lyödään heti käteen
Pekka Haavisto-propagandalappu, jonka kaveri hajamielisen näköisenä taittelee ja pistää pois.
Minä en ollut ihan niin helppo nakki.
Hieman kuten
Jack Nicholson, hymyilen leveästi, ja sanon;
minä olen jo äänestänyt, ja näytä sormillani lukua kolme.
Rosa sanoo:
No entä toiselle kierrokselle?
Minä nauran paskaisesti, ja Meriläinen oli nauruni saattelemana löytävä tiensä vihreiden sihisevään pesään, josta kohta lisää.
Oli hänellä myös naama mutrulla, kun lähdimme ottamaan oluet ja kumoamaan shotit. Jälleen Nicholsmaiseen tapaan (
suoraan elokuvasta Easy Rider) heitän shotin kaverini tarjoamaa Absolutia kurkkuun, ja teen käsi koukussa "veiviliikettä" ja sanon
"niic, niic, niic - INDIANS". Enkö sulata muka kovasydämisenkin femakon sydämen veijarimaisen yllättävillä käänteillä?
Varsinainen
girly action alkoi kun pääsimme Rumaan. Arvoin sen kolikolla, joka on näissä kysymyksissä avuksi.
Rumassa huomasimme olevamme kerta kaikkiaan vallattomia herrasmiehiä, jotka sosialisoivat ympäröiviä naisia, omaksi ja naistenkin iloksi.
Meissä epäilemättä on se hyvä puoli, että hyvin harvoin naiset ovat pitämättä meistä. Jos toinen ei niin ole mieleen, niin toinen meistä ainakin kelpaa kummasti. Lisäksi emme kilpaile, vaan vedämme yhtä köyttä. Tämä kaikki tekee meistä verrattoman tutkaparin!
Samalla ajauduimme vodkaralliin, kiitos siitä Arvidille, sillä tuo on erinomainen illan ryyditystapa: shotit.
Pitää sanoa että ihan hyvin tömähti kun olin pitänyt aiemmin puhdistuskuuria, mutta ennen kun se hidasti, se nopeutti illanvietettä.
Kuinka ollakaan takanamme oli pieni nainen, nuori ja sievä blondi. Käännyin ja sanoin tyyliin
awww miten kompaktinkokoinen sinä olet. Tyttöä hymyilytti ja pian me olimmekin jo jutustelemassa. Jonossa olevat muut neitokaiset hymyilivät meidän kepeämieliselle jutustelulle. Sanoin myös hänelle, kun lähdimme, että tulee kysymään meiltä apua jos hänet pitää tulla esim. nostamaan tuolille.
Kaiken kaikkiaan se oli leppoisaa aikaa siis. Tampereella on huomattava osa naimaikäisistä naisista jostian muualta, pääosin itäsuomesta, mikä käy minulle; karjalalaiset tytöt ovat niin kovia puhumaan, ettei minun tarvitse edes puhua heitä pyörryksiin - he tekevät sen ihan itse itselleen.
Myös vieraita muualta tapasimme. Olin syttyä tuleen kun
Helena, espanjalainen punapäinen nättiäinen, laski kesken jutustelumme kätensä minun rintakehälleni. Se tuli niin luontevasti? Arvidin tapaus oli ehkä vähäsen hankalampi, hänen kanssaan ei kuulemma juuri voitu puhua, sillä kielimuuri tuli eteen. Kysyin naisen nimeä, mutta en tainnut ymmärtää siitä tavuakaan.
Loppuillasta tapasin yllättäen
Artun ja "sen toisen tyypin"
Silver Dancesta. Keskustelimme uusista suunnitelmista mitä tulee musiikkiin ja bisneksiin. Pääsimme asioissa yhteisymmärrykseen, ja melkein sille tasolle että tulimme parantaneeksi vähän maailmaakin johtopäätöksillämme. Kyseiseltä bändiltä on muuten tulossa yllätys, joka suunnitelmien mukaan kuullaan
Radio Home Studion jossain tulevassa jaksossa. On mielenkiintoista, miten myös heillä oli muutoksen tuulet. Se on yllättävän yleistä, että jos aika vain nyt sellainen, niin sitten me menemme virtauksen mukana.
Viikonloppu #2: Jack the Wanker Showdown
Edellisenä viikonloppuna olin maistanut mille
Red Water II maistuu. Otin sitä pöntöstä, mutta loppupään satsi ei ollut kovin hyvin laskeutunut. Mutta kehittynyt se jo oli! Mitä kirkastuneisuuteen tulee, niin alkupään pullotetut olivat sitten eri juttu - kuin rubiinivettä!
Siispä viikonloppuna numero 2. avasin merkkipäiväni (nimipäivät) johdosta pullon legendaarista
Hallowiinia, ja Red Water II-johdannaista portviiniä. Testasin kypsyyttä ja olin sen asteeseen tyytyväinen. Muutenkin olin kuin nautintojen keidas, kun juhlin merkkipäivääni: tein kasviksista, kanasta, mausteista ja
Mamasin kananuudeleista äärimmäisen herkullisen nuudeliannoksen. Jälkiruuaksi nautin suklaavanukasta, jonka pinnalla on myös sipaus kermavaahtoa. Unohtamatta ylellistä kylpyä ja kupillista kahvia.
Enjoy thyself!
"Minä haluaisin takin
hartioilleni niin
kuin kuusen tai
halvan taljan.
Hyväile minua."
- Pentti Saarikoski
Mutta sitten iltaan josta olin kertomassa.
Kuten eräs mies iltana sanoi, näytti baari sinkkuristeilyltä. Emme olleet edes sisällä, kun jo pitää kieputtaa sylissä erästä naista (ja tämän naisen nimi oli, ja tulee olemaankin
Tarude - hän kehui blogejani ja se lämmitti minua. Tarinan opetus:
Miehen tulee valita nainen joka pitää myös hänen tehtävästään, mutta joka ei pidä hänestä vain hänen tehtävänsä/uransa vuoksi. Nainen taas joka suorastaan vastustaa miehen tehtävää, on kuin se, joka vihaa miehen lapsia ja haluaa tukehduttaa nämä hengiltä). Sisällä emme olleet vielä tiskilläkään kun eräs böönä lukittuu minuun, ja se oli illan ensimmäinen doppelgänger koska muistutti kovasti erästä toista (johon palaamme vielä). Varoitin häntä, että jos vielä koskettaa selkääni noilla rinnoillaan, niin hän tulee suoraan kolmannelle kuukaudelle raskaaksi. Tyttö nauroi, ja Arvid nauroi, ja minä nautin. Nainen oli hyvin sosiaalinen meitä kohtaan, ja vaati saada kilisyttää laseja kanssamme heti kun saimme juomamme, me teimme sen. Myöhemmin palaisimme asiaan, kun Arvid sanoi minulle:
"Tuo tyttö..se tuijottaa sinua koko ajan, tuon miehen olan ylitse jolle puhuu". Totesin että asialle pitää tehdä jotain.
Tiedemiehet eivät ole vielä selvittäneet, oliko ne kaikki hedelmöittymisintoaan pukeutumisellaan esille tuoneet naiset siellä illan keikka-artisti
Sami Hintsasen , vaiko minun vuoksi? Oli miten oli, katselimme ihastellen ympärillemme
Benny Hill-ilmein. Katsoimme mihin tahansa, niin naiskauneutta oli missä tahansa.
No, myös wanhan kunnon ajan baaritappelu - otsaanhuitomiskisa aka. paljasnyrkkitappelu saluunassa - meinattiin saada pystyyn. Minä tietysti myrskyn silmässä. Uskon että se oli viimeinen tippa, kun passiivisaggressiivisen vaiheen ylittänyt näksättäjä alkoi käydä äänekäämmäksi (puhuin naiselle hyvänen aika!) jolloin vilkaisin häntä ja sanoin:
"Joo joo. Minä huomasin sinut. Okei?" ja käänsin hänelle selkäni (toinen nainen tirskahti, arvovaltainen itsevarmuuteni, jolla luvataan lapselle että kaikki tulee olemaan hyvin) ja tämä sai aikaan 1,5 sek. hiljaisuuden ja lopullisen kontrollin menettämisen. Mutta silloin minä jouduin sanomaan että nyt hän tuli liian lähelle, ja on rajallinen määrä kertoja kun minä sanon sen.
 |
| "Alhaisten miesten mielistely, ei ole edes sadan kultasäkin arvoista" |
Syy tälle? No, kuten edellä kerroin ihastuttavasta, nättikasvoisesta ja sosiaalisesta blondista jonka rinnat tunsin selässäni jo tiskillä, oli tämä kieltämättä hyvinkin pitkälle hänen ansiotansa. Kerron lisää niin se selviää.
Mies siis tuli minun puolelleni, pöydän toisesta päästä, ja olimme nopeasti tilanteesta josta jokin kolmesta toteutuu: 1. Huuto; 2. Tappelu; 3. Selkeyttävä keskustelu. Aikamme olimme jo etenemässä kahteen ensimmäiseen, kunnes selvisi mistä kenkä puristi (en muista kysyinkö
"Mitä sinä oikein haluat?"), kun mies huudahti, astuen naisen tykö, pois minun henkilökohtaiselta reviiriltäni:
"Olen tuon avomies!". Seurasi hiljaisuus suoraan Kauniista ja Rohkeista, jolloin jokainen katseli toisiaan. Huulilta saattoi lukea äänettömän
"voi vittu"-lauseen syntyvän.
Äkkiä kaikki saikin uuden merkityksen. Näet, tämä erehdyttävästi erästä aikaisempaa ihastustani muistuttava (myös samalta seudulta kotoisin oleva) nainen, oli sanonut minulle että tuo on hänen kämppis.
Nyt, tämä ei ole ensimmäinen kerta kun minulle käy näin. Joko livenä, tai jossain muussa yhteydessä jos olen tutustunut naiseen, hän todellakin on esitellyt avomiehensä tai poikakaverinsa minulle joko kämppikseksi tai exäkseen. Yleensä seuraava mitä tapahtuukin on siinä, että niin nainen kuin mies lämpenevät seurassani, mutta tyystin eri syistä. Vaikka tuossa tilanteessa olinkin aavistuksen ylimielinen, jopa leikkiä miespolon kustannuksella laskeva
"heräsikö sen sisäinen pikkutyttö tai jotain?", naisten tietysti ollessa minun puolellani, niin pitää sanoa että nyt oikeastaan tunnen myötätuntoa, jopa pientä sääliä miestä kohtaan. Mies tekee elämänsä virheen tuossa tilanteessa, mitä enemmän hän roikkuu tai koittaa tunteellisesti hallita tilannetta. Se on oikeastaa ymmärrettävää, sillä hän tietää että hänen ote lipeää sormi kerrallaan ja valtansa hallita tilannetta on yhä olemattomampi. Toisaalta, hän olisi voinut ilmaista itsensä minulle kuin ihminen, sillä vaikka pidän itseäni järkevänä, ja kohtuuden ymmärtävänä, niin minullakin on rajani, enkä ihan niin helposti salli niitä rikottavan oli syy mikä tahansa.
Hiljaisuus raukeaa kun paikalle tulee aivan puuntakaa eräs täysin tuntematon mies, joka oli myöskin minun puolellani. Mies hyökkäsi armotta aggressoijan kimppuun, sanallisesti:
"Tajuatko sinä kuinka tyhmä jätkä sinä olet!". Raivotautikohtaus oli äkkiä tiessään mieheltä, ja hänet oli täysin yllätetty. En ole varma oliko tämä tuntematon tyyppi joko loukkaantunut puolestani jostain mitä mies oli huudellut, samalla kun olin keskittynyt naiseen ja jättänyt täysin huomioimatta hänen raivoamisensa. Vai oliko mies vain puolellani, vaiko molempia?
Tällä kertaa Arvid lähti jo hakemaan järjestysmiehiä, minun seistessä miesten välissä, valmiina puuttumaan jos he ryhtyvät repimään toisiaan kappaleiksi. Enkö palvele heitä, jotka palvelevat minua?
Tilanne raukesi lopulta. Oli selvää, että tänään ei ainakaan tämä tyttö olisi se onnellinen joka minut saa.
Poistuimme uusin sfääreihin. Tällöin tapahtui pieniä episodeja.
Näin siellä myös erään entisenkin tuttavuuden, jos niin voi sanoa, se sylki myrkkyä - vulgääriä! Kuittasin sen hymyllä, ja sanoilla:
"Olet söpö kun olet aina noin vihainen."
Toinen random-leidi oli punapää jolla oli korsetti. Hän tuli kyselemään että olinko Pursiseuralla hääjuhlissa tänään? En kuullut, joten kysyin sanoitko Pulsu- vai Pursiseuralla? Siitä tuli hyvä keskustelu, mutta hänen kaverinsa haki hänet muualle
Pilasin myös vahingossa Blues-Antin mahdollisuudet, kun hieman leikkisästi menin naisen taakse
"näyttämään tsemppiä" käsi nyrkkimaisesti ojossa ja tehden työntöliikettä. Naiset lähtivät tupakoimaan sen huomattuaan. Ja Blues-Antti sanoi
"No kiitos!" Vaikka ensin nauroin, hieman tilannekoomisuuden tai vain vahingonilon vuoksi, niin lohdutukseksi/kevennykseksi sanoin:
"Mitä tekisit jos minä tai Arvi lähettäisimme sinulle valokuvan jossa olemme tuon äsköisen muijan kanssa ilman paitaa ammeessa tai sängyssä?" Tälle oli pakko jokaisen nauraa.
Vielä myös toinen Blues-Antin ja tällä kertaa myös Arvidin tähdittämä tilanne oli, kun loppuillasta, meidän ollessa jo samettisen päissämme ilmestyi Blues-Antti kädessään juoma jotain keltaista, hyvin mehumaista. Arvid pöyristyi moisesta ja huudahti, kuin
Robert ja Busse-sketsissä Robert Busselle, tähän suuntaan:
"Mitä Marlin monivitamiinimehua sinä oikein juot, ethän sinä nyt voi tuota kaataa naamasi!"
Myöhemmin sattui myös välikohtaus, jossa ehdin ihmetellä miksi eräs nainen joka tuli minua vastaan, hymyili niin, joten kysyin että tunnemmeko me jostain? Nainen alkoi muistella miten olimme tanssineet jotain
Macarena tai
Lambada tai sen sellaista tanssia Ilveksen yökerhossa. "
Oho" oli ajatus joka tuli mieleeni. Hän kehui
"Sulla on hieno heviletti" sanoin että tiedän, ja että olenhan minä nyt asianmukaisessa bändissäkin. Mikä bändi?
Metallica?
"Ei se ei ihan ole Metallica. He ovat minua noin 60 vuotta vanhempia muutenkin. Deathtime on sen nimi ja sinun on syytä pysyä kuulolla tulevien julkaisujen suhteen". Nainen lupasi. Luulen että hänen piti kysyä että minkälaisessa metallimusiikiorkassa soitan.
Vaan nyt takaisin lineaariseen kerrontaan, jossa siis nyt elämme loppuiltaa ja post
-kämppis joka olikin avomies-tilannetta. Koska hallitsin aikaa ja paikkaa, poistuin baarista en yhden, en kahden, enkä myöskään kolmen vaan neljän naisen kanssa. Yksi heistä oli myös doppelgänger, italotyttösestä, samat pistävän kauniit kasvot, täydelliset huulet ja hampaat, kaurismaiset ruskeat silmät ja se feminiininen energia joka tarttui mieheen pelkästä heidän läsnäololleen altistumisesta (se oli uusivaa, se oli nostattavaa, tunsit olosi paremmaksi sen jälkeen kun olit tavannut hänet - vastakohtana energiavampyyreille jotka ovat ihmisviemäreitä). Nainen piti hipster-laseja, joten sanoin häntä rakkaudella
Mikko Alataloksi - hän nauroi tälle niin että hänen hänen sydämensä nauroi hänen mukanaan (todellakin, hänen sydän nauroi hänen mukanaan). Hänen kanssa nauroimme myös kun yksi tyttö kaatui hankeen, ja kohta tämä tyttö ja sen kaveri ottivat ja heittivät nauravan alatalon mikon myöskin hankeen.
"Ihania naisia" sanoi tyttö nimeltä mikko istuessaan hangessa. Minä käytän aina tuota nimitystä jos nainen vetoaa minuun, kerroin sen hänelle, aina silloin kun hän ei nauranut kippurassa minun jutuilleni. Toisella puolen kaunis, tumma nainen, jonka ääni oli hyvin seksikäs (tälläkin kerralla eräs nainen, juuri tästä porukasta kehui minun ääntäni ja kysyi laulanko). Minä heidän välissään kuin auringonlapsi, edetessämme kohti taksitolppia, Tampereen muututtua talvipalatsiksi. Minun miettiessä:
"Xeima, vaikka elämä välillä heitteleekin sinulle vaikeasti saatavia koppeja, niin eikö se välillä anna kaiken takaisin korkoineen - niin että maljasi täytetään piripintaan viiniä, Sinun ollessa itse tuo malja?"
Tekstit
