Baleful EP - nyt pihalla, lataa se siis ilmaiseksi

 

Aloitetaan vuosi tälleen metelillä, niinpä tässä olisi Deathtimen viimeisin tuote, eli Baleful EP. 

Voit ladata sen omaksi, tahikka perhekuntasi iloksi, alla olevasta nimitekstistä, kiitos:

Baleful EP

Halloweenin (ja sen jälkeinen) trick and treat: Deathtimen "Moriens (The Death of an Era)" nyt ulkona!

 

Näin kymmenvuotissynttärinsä ja Halloweenin kunniaksi Deathtime muistaa fanejaan tällä yllätysjulkaisulla, joka sisältää rakastetuimpia Deathtimen ralleja menneen vuosikymmenen ajalta - unohtamatta harvinaisia tai ennen julkaisemattomia promomateriaaleja! 

Nyt, lataa omasi alta:

Moriens (The Death of an Era)

Chelsea Wolfe: In Heaven (cover)

 Nyt on cover jossa yhdistää eräs allekirjoittaneen lempiohjaajista, kuin myös artisteista, tavalla joka suorastaan pakottaa julkaisemaan kyseisen kappaleen tässä asianyhteydessä.

Kuriositeettina mainittakoon, että kyseisen biisin alkuperäinen esitys oli Deathtimen sivuston avaustekstin ohessa. 

Zero Tolerance

#Deathtime: Zero #Tolerance pic.twitter.com/x8IGOShEO2

— XeimA (@XeimianTweet) August 1, 2020

Sisu, Uriel ja Deathtime

Mielenkiintoista! #Deathtime'n uusimmalla albumilla on biisi nimeltään #Sisu. Tässä on siitä syvempää oivallusta. Mielenkiintoista että sen elementtinä on maa (ja vesi) - biisissä mainitaan "Maan enkeli"(#Uriel). https://t.co/eMRYiMxpbQ

— XeimA (@XeimianTweet) June 6, 2020

Liite Deathtimen kolmannen albumin saloihin vol 1. (VAROITUS: Sisältää spoilereita!)

Koska Deathtimen uusin albumi, It Can Happen To You, sisältää kaikenlaista kivaa esoterista ja apokryfista, on syytä nyt hieman raottaa niitä tässä liitteessä - jos haluat oivaltaa ne itse, niin älä lue eteenpäin!

Muutenhan taas kappaleessa oli tribuutti David Lynchille, joka eräitä lempiohjaajiani. Kappale muistuttaa erästä Twin Peaksin kohtausta, jossa lauluesitys katkeaa hämärään ilmestykseen. Sekä muuta sellaista.

— XeimA (@XeimianTweet) May 13, 2020

Tämä bändi tosin oli se, joka minut johdatti dronen maailmaan - nimi keksitty Earthin perusteella. Tykkäsin kuunnella tätä myöhäisinä maaliskuun iltoina kun kirjoitin. Go figure? #dronedoom https://t.co/cVt8bwAphy

— XeimA (@XeimianTweet) May 12, 2020

PS. Hyvää juhannusta - älä huku.
PPS. Juhannus on vuoden tylsin juhla, tässä olkoon pientä stimulaatiota siihen.
PPPS. Tiesitkö, muualla maailmassa juhannus on "kesän ensimmäinen päivä"? - Eli meikäläisillä on tähän asiaan tavallista pessimistisempi suhtautuminen, sillä meidän kesämme on jo puolessa välissä. Onko siinäkään mitään järkeä?

Deathtimen kolmas albumi "It Can Happen To You" julkaistu - lataa albumi ja lue saate!

Lataa albumi nyt ilmaiseksi tästä linkistä: It Can Happen To You

Tämä on paras tekemäni albumi, ja nyt se on vihdoinkin valmis. Oli kova työ saada se valmiiksi, sillä se oli vuosia ns.arkistossa ja keskeneräisenä. Biisejä oli kymmeniä joista valita, mutta koska albumiin sopii vain tietty linjasto, piti jättää iso määrä ulos. Kun sitten tätä rosteria sitten vaihdeltiin, ja kun sen pohjalta kokonaisuutta lähdettiin hahmottamaan ja viimeistelemään, niin menihän siinä nyt aikaa.

Myöskään venähtänyt tauko ei tehnyt hyvää - aluksi teki, sitten se alkoi muodostaa psykologisen muurin palata jälleen sorvin ääreen. Mutta, Luojan kiitos, murskasin sen. En kerralla, mutta kärsivällisesti kivi kiveltä ja löysin kultaa ja jalokiviä sen raunioista. Niinpä lopulta albumin perustaksi tulivat (talvisessa) maaseutuevakossa kirjoitetut biisit, ja olikin lähellä syntyivätkö ne ollenkaann, sillä kun tuo evakko tuli ajankohtaiseksi, mietin että pitäisikö tässä olenkkaan ottaa kitaraa mukaan vaan pitää luova tauko. Luojan kiitos en pitänyt - olisivat melko varmasti jääneet kappaleet tekemättä. 

#Kärsivällisyys on se, jolla psykologinen muuri nakutellaan kivi kiveltä alas, ja löydetään raunioista kultaa ja jalokiviä. Metodin on parasta olla #flow-pohjainen, oikea toiminta, grindaamalla ei siihen kyllä pysty. Se on ollut tämän vuoden opetuksena. pic.twitter.com/YZPS7wrZjr

— XeimA (@XeimianTweet) May 7, 2020

It Can Happen To You on "pimein" Deathtimen albumi, monella tasolla. Se tosin kuin muut kuvaa pikemminkin sisäistä kauhua, siinä missä aiemmat ovat olleet klassisempia death metal -teemoja (joita toki löytyy tästäkin), jotka kuvaavat enempikin ulkoista kauhua. 

Jo "intro" asettaa tämän sävyn albumille - Deathtimen ensimmäinen akustinen biisi. Myös toinen, pelkän puhtaan kitaran sisältävä biisi löytyy albumilta. Kolmas tämän levyn erikoisuus on albumin päättävä drone doom -biisi, joka piti laittaa huumorimielessä sinkuksi (ÄLÄ pidä stereoita täysillä kun kuuntelet, mutta hyvän bassontoiston omaavat vehkeet tuovat biisin idean esille).

Albumilla on myös eräänkin brittiläisen naislaulajan kontribuutiota. Myöskin erään suomalaisen naisartistin kanssa puhuttiin myös yhteistyöstä, mutta hänen osansa ei ehtinyt tälle julkaisulle, mutta ehkä tulevaisuudessa (hänen perfektionisminsa teki hänelle sen, mitä se teki minullekin tämän kanssa tapellessa).

Wow. After I finished the third album, which was released on may 7, I listened to Sabbath Assembly's "And the Phoenix Is Reborn"! (And this picture of course came to me by an accident). #ScorpioFullMoon #scorpiosuperfullmoon #synchronisity pic.twitter.com/rYnTTkmxut

— XeimA (@XeimianTweet) May 8, 2020

Deathtimen uuden albumin kansi ja nimi paljastettu!

Tässä se sitten olisi. Musiikki tulee olemaan vieläkin häiritsevämpää kuin itse kansi.

(Voidaan sanoa, että kansikuvan valinta on osunut kohdalleen, kun eräskin kommentoi sitä sanoin: "Vaimoni lähti pois huoneesta kun näki sen.")

Hyvää joulua ja jouluinen yllätys!

Ei muuta kuin hyvää joulua. Tässä vielä jouluisena yllätyksenä uusi biisi Deathtimelta. Koska kiirettä on pitänyt, ei tästä syystä biisiin ole vielä saatu vokaalilyriikkaosastoa siihen kuntoon, että se voitaisi kokonaisena julkaista, tulee tässä poikkeuksellisesti pelkkä instrumentaali.

Lataa nyt ilmaiseksi Deathtimen uusi single: The Bitchfinder General (They Will See The Smoke Of Her Burning)!

Deathtime:n uusi comeback single on täällä: The Bitchfinder General (They Will See The Smoke Of Her Burning)!

Lataa se nyt itsellesi ilmaiseksi klikkaamalla alla (tai yllä) olevaa singlen nimeä:

The Bitchfinder General (They Will See The Smoke Of Her Burning)

HUOM! Tämä on saatavilla vain rajoitetun ajan! (Ei enää!) - Lisäksi yllä oleva "kansi" on sensuroitu versio, ja täten varsinainen kansitaide voi järkyttää heikkohermoisempia yksilöitä! (Sinua on varoitettu).

PS. Tämä on viimeinen Deathtimen single - tässä ns. perinteisessä formaatissa, joten sinulla on mahdollisuus nyt saada keräilykamaa. 

(Novembre) Noir

On taas se aika, kun jokainen talo näyttää mustan vuoren luolastolta, tai kolkolta monoliitilta, jonka aukoissa palaa satunnaisia valoja. Puut ovat mustia luurankoja. Tuuli tuivertaa, ilman sääliä tai armoa. Eikä näille sateille pärjää edes perinteinen Suomen juhannussää. (Jos kesäaika oli hulppea humala, on tämä aika kauhea krapula, jota ei voi siirtää).

On siis marraskuu, ja täten marrasmusta (kyseisellä nimellä on varustettu myöskin tämä varsin ajankohtainen kirjoitus) on jälleen yllämme ja nielee meistä jokaisen.

Niinpä meidän onkin viritettävä seuraava virsi, tämä tällä päivämäärällä eetteriin ladattu, Deahtimen klassikko nimeltä Noir, joka löytyy myöskin albumilta The Brutal Aesthetic.

Juhannustoivotus 2014

Koska juhannuksesta saatiin kohtalaisen vähäluminen, on syytä tämän kertaiseen juhannustoivotukseen liittää housebandin (Deathtime/allekirjoittanut) esittämä, mojovasti nimetty biisi/demo: Cold Spell of Spring - se istuu myös kuvan osalta hyvin tähän keskikesän juhlaan.

Ja ettei unohdu, niin liitetään oheen vielä juhannukselle ominainen lemmentaika.

Uutena juhannuksen lemmentaikana on siis se, että ensin teet (kännissä) yöllä lumiukon, ja aamusella kun sitä ryhdyt tarkastelemaan, näet siinä silloin että minkä näköisen ja kokoisen partnerin tulet saamaan.

Ja jos se on sulanut, niin et saa mitään,hahahah!

Hyvät juhannukset!

Deathtime: Dysphoria EP (+ biisiesittely)

DOWNLOAD Now For Free (First click the title below, and then click the "download" button:)
LATAA Nyt Ilmaiseksi (klikkaa albumin nimeä alhaalta, ja sitten "download"-nappia:)

Dysphoria EP

Track listing/ Biisilista 

1. Dysphoria
2. Bleed For Me
3. I Shalt Not Suffer Thou
4. Red, White and Black Christmas

Biisiesittely.

Koska kyseessä on EP, sisältää se silloin yleensä jotain harvinaisuuksia, sekä toisistaan poikkeavia tyylejä ja soundeja.

Tämän EP:n tapauksessa kyseessä ovat juurikin nämä harvinaisuudet, kuten julkaisematomat palat (jotka ovat siis Brutalin sessioista sävelletty, mutta niissä on taas uutta soundia, kun taas osa on julkaistu, mutta niillä ei ole ollut mitään "kotia" aiemmin).

1. Dysphoria

Kappale edustaa ainoana lajissaan ns. "depressiivistä death metallia". Nyt, me tiedämme että on aiemmin sekoitettu black ja death-tyylilajeja, mutta tämä kappale yhdistelee siis nimenomaan depressive black metallia ja death metallia.

Tästä syystä tämä on hyvin poikkeuksellisen kuuloinen, jopa tunnelmallinenkin kappale, jossa on mukana death metallille ominainen raskaus ja räjähtävyys mutta ed. mainitun black-tyylille ominaista tyylittely esim. tällä raidalla on näppäilykitara mukana! Eräs toinen piirre on enemmän taustalle ja hiljaisemmaksi miksatut vokaalit, jotka ovat melko tyypillinen merkki "maan alta" tulevista, selitätmättömistä painajaismaisista äänistä - vaikka muuten tässä tapauksessa ne ovat silti puhdasveristä, death metallin vokalisointia.

Kitarasoundit antavat enteen uusista soundeista, mutta ne ovat miksattu siten, että ne kuulostavat perinteisen depressiivisen black metallin soundien ja Metallican St Anger-albumin soundien sekoitukselta.

Joten jos siis pidät tästä raidasta, niin voit olla vailla huolta - se ei pidä sinusta. Asia johon voit luottaa!

2.  Bleed For Me

Tämä on EP:n se perinteinen ja tyylipuhdas death metal-rypistys, joka muuten meinasi jäädä pois, vaan ei jäänytkään (tämän ja Never Surrender!-kappaleen kanssa pohdittiin että mitä tehdään, kun molemmissa oli samaa riffijuurta käytettyi). 

Jos nimikkoraidasssa oli uniikkia sen hybridityyli, niin tämä on siis sitä puhdasveristä kamaa. Lisäksi, voidaan myös sanoa, ettei Slayeria lähemmäksi olla päästy death metallissa, eikä kyllä tulla varmaan pääsemäänkään. Sen, Bleed For Me - joka oli vuonna 2011 suunnitteilla the ultimate death metal-biisiksi The Brutal Aestheticille, takaa.  Syy miksi tämä ei päässyt ko. albumille oli siinä, ettei sitä silloin ehditty saada valmiiksi. Toisaalta oli myös epäselvää olisiko se sopinut toisen perinteisen kuoliskappaleen, Killing Time:n kanssa samalle albumikokonaisuudelle. Ehkä olisi? No, se on nyt tässä. 

3. I Shalt Not Suffer Thou

Led Zeppelin, Kiss, Danzig, Stone Temple Pilots, Metallica, The 69 Eyes, Kotiteollisuus, Lordi - Mikä näitä bändejä yhdistää?

Se, että ne kaikki ovat hyödyntäneet eräs tunnetuinta ränttätänttämusiikin riffiä (todennäköisintä on, että Led Zeppelin oli ensimmäinen joka sen eetteriin laski).

Täysin tästä yleislainasta tietoisena, myös Deathtime päätti osallistua tähän perinteeseen, ja siinä ennen Brutalin sessioita, vetäisi vanhalla kielikoolla ja äänitysteknologialla korren esiin (etenkin bändin hovikuvaaja pitää juuri tästä skebasoundista), ja pisti sen kekoon, käyttäen juuri tätä samaista riffiä,  tässä nimenomaisessa biisissä.

Kappaleessa on myös se huomattava, harvinaislaatuinen seikka, että se sisältää soolokitaran, joka ei vain soita sooloa*, vaan myös seuraa läpi kappaleen. - Asia. joka ei ole järin yleinen ilmiö Deathtimen maailmassa.

(*Huhujen mukaan Charlie revitteli soolon sen vuoren laella, jossa hänen linnansa sijaitsee, taustalla kuului susien ulvontaa, räikkien rääyntää, salamoinnin jylinää ja itse taiteilijan hiusten hulmuamista - huulien tapaillessa sanoja kuten "kylmyys", "pimeys", ja "nopeus".)

Kts. myös tämä. 

4. Red, White and Black Christmas 

Mitä voin sanoa? Deathtime vietti "raskasta joulua" jo vuonna 2012.

Tämä kappale julkaistiin silloin, mutta jäi arkistoihin, sillä se kävi näyttäytymässä kotisivuilla streamingina, ilman omaa "kotia" jollain julkaisulla. No, nyt se asia on hoidettu, ja  samalla tämä sulkee bändin EP:dein vuodenaikabiisiympyrän, sillä jos Obliteration EP:llä oli kesäbiisi, niin tämä jos jokin on talvibiisi.

 Kiitos ja hyvää joulua!

Böö!

Pelästyitkö?

Ei aihetta jännitystiloihin.

Vai onko sittenkin?

No on.

Hallowienerit lähestyvät, ja niin myös tarjoukset Xeimian Design-putiikkiin!

Tämän kertaisena ilotulituksena on mainittava seuraavat faktat:
- 50€ tilauksista - 10€
- Voimassa 8-15 lokakuuta

Koodilla: TREAT2013

Tässä vielä erityisesti halloweeniin sopivia tuotteita esim. hyytävästä Deathtime-mallistosta (klikkaa kuvatekstiä päästäksesi suoraan tuotteeseen).

Charlie Deathtime's Axe

Legendaarisen Threesome-paidan Nightmare-versio

Myös pinssit samaisesta teemasta - sopivat budjettihenkilöille!

Tai sitten vain klikkaa tätä tekstiä, ja mene suoraan kauppaan nyt.

Covered In Blood 2 (+ biisiesittely!)

DOWNLOAD Now For Free (First click the title below, and then click the "download" button:)
LATAA Nyt Ilmaiseksi (klikkaa albumin nimeä alhaalta, ja sitten "download"-nappia:) 

Covered In Blood 2

Track listing

1. Venehellä Vaskisella (CMX cover)
2. This Is Love (PJ Harvey cover)
3. You Suffer (Napalm Death cover)
4. Scum (Nick Cave and the Bad Seeds cover)
5. CC Rider (trad.)
6. Deathtime (Turbonegro cover)

Biisiesittely

1. Venehellä Vaskisella. Luultavasti monen asiantuntijan mielestä erittäin kyseenalainen valinta avausraidaksi, sillä tälläinen olisi lähinnä hyvä päätösraita. Vaan Deathtime ei tottele moisia konventionalismin sääntöjä, vaan kokeilee, tekee, kasvaa ja kehittyy - Deathtime ei tee kavereita, se tekee ystäviä. Siksipä tämä melkoisen hämärä death ambient/death hop-tyylisuunnan cover onkin seremoniallisena avausraitana tälle cover-ep:lle. Alkuperäinen kappale löytyy eräältä vanhalta ja harvinaiselta CMX:n EP:ltä (Musiikin Ystävälliset Kasvot), ja voidaankin sanoa, että tämä kappale edustaa sitä samaa "Charlien nuoruuden helmet"-linjaa, jota edusti myös edellisellä Covered In Blood:illa biisi kuten Stagger Lee, joka myös poikkesi linjasta edustaen aikakauden ensimmästä doom-raitaa. Alkuperäinen versio tästä kappaleesta epäilemättä on melko yksinkertainen, mutta Deathtimen politiikkaan ei yleensä kuulu tehdä hiilikopiota coverista, vaan coverin tulee olla oma versio toisen kappaleesta. Tämä ei paljoa vaikuttanut kappaleen yksinkertaisuuteen, mutta Deathtimen versiossa on oma riipivä tunnelmansa, kuin initiaatioriitissä jota et vielä tunne.

2. This Is Love. Kakkosbiisi, joka myös lukeutuu bändin henkilökohtaisiin suosikkeihini - mahdollinen vihjaus uudesta suunnastakin samalla? Luoja yksin tietää! Alkuperäinen kappale on ihastuttavan, lempinaistartistini PJ Harveyn rokkibiisi (joka on muuten vedetty jopa D:stä, Deathtimen versio C:stä, ne ovat melkein naapurit!) jota pyrin kuitenkin raskauttamaan ja metalloimaan Deathtimen makuiseksi; tuloksena on omaperäinen ja poljennoltaan joutuisa death rock-biisi. Keskivaiheissa on alkuperäisessä versiossa kepeä ja maalaileva kohta, jonka Deathtime on puolestaan korvannut death-vaikutteisella ja groovaavalla poljennolla, joka antaa omaperäisen signatuurin tähän versiointiin. Biisiä on hyvin vähän muutettu, mitä nyt jotain kohtaa on saatettu soitaa vähemmän aikaa ja jotain kauemman aikaa - näin joutuisassa versiossa se luo tilaa, ja toisaalta pitää intesiteetin yllä (kokeilin myös tehdä lähemmäksi 1:1 versiota, ei toiminut niin ilmavasti). Myöskin lisäämäni ylimääräinen "come on babe" vetäsy ei kuulunut alkuperäiseen versioon, mutta tässä se oli kuin nappi maustevoita mehevän pihvin katolla. "Even in the summer, even in the spring, you can never get too much of a wonderful thing"

3. You suffer (but why). Siinä oli tämän biisin sanoma, ja biisi. Tämä kokolailla noin sekunnin mittainen biisi pääsi ansaitusti Guinessin ennätysten kirjaan maailman lyhyimpänä biisinä.
Joskus kun aloin äänittämään Prayer of Deathia, tulin siinä samalla laitteita kokeillessa myös vetäiseeksi tämän, ihan jo mielenkiinnosta. Hätäinen sai olla. No. Tämän pidempää esittelyä tämä ei juuri vaadikaan.

4. Scum.  Ttämä kyseinen Nick Caven biisihän oli alunperin bonusraitana eräällä hänen vanhemmalla levyllään. Äänenlaatu ei ollut turhan hyvä, mutta kyllä siitä sen sai selvän että kappaleessa oli hyvä nitisevä groove, ja todella häijyllä asenteella kirjoitetut sanat. Siitä se idea, taas kerran, lähti. Koska kappaleesta ei juuri saanut selvää, puhumattakaan että mitään tietoa olisi ollut miten se menee kitaralla, pääsin käyttämään luovuuttani. Melko hyvin mielestäni onnistuin tämän biisin konvertoimisessa kunnon offensiiviseksi deathmetal-kipaleeksi. Tyyliltään istuu hyvin Brutalin biisien sekaan. Tässä myös kuullaan PUHDASTA laulua minulta, tosin aikalailla jäljitellen tämän kappaleen alkuperäistä introkiekumista. Lopulliset vokaalit vedin lähes yhdeltä seisomalta, eräänlaisena bonus-ottona, kun satuin näkemään harvinaisen "inspiroivan" näyn kaupungilla, ja tästä syystä se kokemus, jonka jotkut saavat aikaan sinussa sapenamakuna suussa, antoi melkoisesti aggresiivisuutta ja tunnetta mukaan vokaaleihin. Alunperin vokaalit oli paljon letargisemmat ja pohjalle miksatummat. (Biisi oli omistettu aikoinaan eräälle Nick Caven kaverille, joka myös oli musakriitikko - Mat Stone, joka erehtyi antamaan taitelija Nikolle huonot pojot, tästä syystä melko railakas kauna maistuukin tässä biisissä. Allekirjoittaneella ei tosin ole mitään kyseistä kriitikkoa vastaan, eikä tällä coveroinnilla ole mitään sellaista statement-pohjaa).

5. CC Rider.  Tämä oli "trad."-sävelmä. Eli ei kenenkään biisi erityisesti. Mutta laitan tämän versioinin joka palveli alkuperäisenä innoittajana. Muistan kun ajelin jonain kauniina päivänä Prellulla, ja tulin kuunnelleeksi tämän nimenomaisen biisin musiikkia, ja tietysti sanoja.  Ne olivat silkkaa deathmetallia! Siitä se idea sitten lähti, ja kohta meillä olikin tuo kuuluisa "Pulkkisen tunnari" työn alla. Varsinaiset musiikit on taas mallinnettu pitkälti The Monkeesin version pohjalta, ja sanoihin on lisätty omaa bändin symboliikkaa.

6. Deathtime. Nyt, vaikka tämän kappaleen nimi on Deathtime, ei sillä silti ole mitään vaikutusta bändin nimeämisen kanssa - päinvastoin, sillä vasta kun ensimmäiset julkaisut olivat leivonnassa/julkaistut, rupesin etsimään löytyisikö jotain saman nimistä youtubesta, ja sieltä löytyi tämä. Biisi on menevä, ja sen mustalla huumorilla varustetut sanat, ja sattumalta bändin nimen kanssa hyvin tuttu biisin nimi saivat minussa aikaan ajatuksen. Myöhemmin samana vuonna (2010), kun olin tämän löytänyt, aloin sitten puuhastella Obliteration EP:tä, josta tulikin varsin suosiollinen, ja kyseisen EP:n äänitysten lopussa vielä soittelin kitaralla tuon biisin digitaaliselle narulle. Myöhemmin siihen tuli vasta loput romppeet, vuonna 2011. Tämä nyt on melkoista lo-fi:ta, mutta istuu hyvin mukaan jo nostalgiasyistä.

Aalto on Meri (Tat Tvam Asi)

On taas se aika vuodesta, kun on aika kuulla joululauluja.

Ja koska Xeimian Chronicles tuntee velvollisuutensa, tuokin se kuultavaksenne tuoreen, Deathtimen virallisen joululaulun nimeltä Red, White and Black Christmas.

Bonuksena voisinkin kertoa siihen liittyvän tarinan, ja loppuvuoden suunnitelmat.

Kappaleen sanat ovat yksinkertaiset, ja arvoitukselliset, mutta niiden eräs olennaisin kohta on sanoissa: Born again.

Se yllättäen liittyy seuraavaan:

Poikkeus joululevymarkkinoilla - Yhtä levyä on myyty jo 24 vuotta hyvin

Vexi Salmen teksti myötäilee kristityn mystikon, Mestari Echartin hengellistä aforismia, joka menee jotakuinkin seuraavalla tavalla: Se ei hyödytä ihmistä, jos Kristus syntyy vaikka tuhat kertaa seimeen,  jos hän ei synny uudestaan ihmisen sydämen seimeen.

Siispä voidaan sanoa että tämä kappale menee suomalaiskansalliseen ja kristillisen mystiikan perinteeseen. (Tietysti, voidaan sanoa että sanat voidaan tässä kappaleessa tulkita siten että mustapunavalkoinen joulu syntyy taas, mutta monialaisuus ja allegoriat ovat jotain joita emme saa myöskään unohoittaa.)

Nimihän vaihtui kappaleessa vuonna 2012. Alkuperäinen nimi vuonna 2011 oli Creepy Christmas, jolloin kappaleesta osa äänitettiin (loppuosa), ennen kun ryhdyttiin äänittämään the Brutal Aesthetic:ia, ja biisin alku taas äänitettiin vuonna 2012, tuon mainitun albumin jälkeen. Olemme tulleet siihen paikkaan, jossa ympyrä sulkeutuu.

Nyt, näin joulun alla päätin mennä lainaamaan itselleni jotain innostavaa luettavaa, ja kuinkas kävi?!

Silmiini osui kirja jonka nimi oli Aalto on Meri. Se oli kirja jonka päädyin lainaamaan, sillä se jäi vaivaamaan minua niin paljon (ehdin käymään siinä välissä kaupungilla, mutta takaisintulomatkalla kävin nappasemassa kirjasen itselleni). Kirjan on kirjoittanut Willigis Jager, joka on käytännöllisesti katsoen zen-pappi, ei buddhalainen, vaan kristitty. (En ole lukenut vielä koko kirjaa, mutta osa siitä on lupaavaa, osa sellaista jonka ymmärtää jättää omaan arvoonsa).

Ja kuinkas ollakaan, kirja alkaa Jaakko Heinimäen esipuheella, joka sisältää mm. seuraavaa:

"Kristuksen syntymisessä olennaista ei siis olekaan se, mikä tapahtui kauan sitten Betlehemissä vaan se, mitä tapahtuu minun sydämessäni katsellessani sieluni silmillä vastasyntynyttä Kristusta eläinten syöttökaukalossa. Sama koskee myös ylösnousemusta tai taivasta ja helvettiä."

Jaakko Heinimäki oli ensimmäinen joka vei huomioni tuohon Sydämeeni Joulun Teen kappaleeseen, kirjassaan Vapahtajan Varpajaiset.

Entä lainaamani kirjan nimi?

Aikalailla vuosi sitten, 1.1.2012, puhuin krapulaisena parin muun krapulikon kanssa - Artuhuroksen ynnä Raimon - ja eräänä aiheena oli uskonnollinen suuntaus. Kuvailin että oma uskonnollinen suuntautumiseni on enempikin "uskonnotonta kristinuskoa" näinä päivinä. Raimo oli aikalailla samoilla linjoilla. Mutta kun poistuin paikalta, antoi Arthuros minulle Swami Vivekandan kirjan Jnana Yoga. Opus jolla on ikää, mutta mielenkiintoista sanottavaa, sillä juuri kyseisen kirjan sivuilla esiintynestä aallon ja meren yhteydestä olin kirjoittanut tähän.

Nyt, mikä erikoisinta, ennen kun lainasin tämän uuden kirjan (takaisintulomatkalla siis), tuli vastaani Arthuros, jonka kanssa antauduimme niin syväluotaaviin aiheisiin että niistä on turha puhua tässä sen enempää.

Ympyrä on siis jälleen sulkeutunut.

En enää kohota, tai laske katsettani etsimään, vaan suuntaan sen sisäpuolelleni löytämään!

Todellinen hiljentyminen jouluna on kontemplatiivista.

On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
Ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.  - Sydämeeni Joulun Teen

Mystistä joulua ja parempaa uutta vuotta!

PS. Mahdollisesti tälle vuodelle on tulossa vielä 1-2 juttua, joista toinen on suunnilleen vuoden ollut arkistossa, ja sen runkona on viime vuotinen joulunalusteksti. Vuoden kokemukset ovat täydentäneet sen, joten uskon siitä olevan suunnatonta hyötyä lukijallekin. Ja myöskin se, on ympyrän sulkeutuminen!

Deathtime: The Brutal Æsthetic

DOWNLOAD Now For Free (First click the title below, and then click the "download" button:)
LATAA Nyt Ilmaiseksi (klikkaa albumin nimeä alhaalta, ja sitten "download"-nappia:) 

The Brutal Æsthetic

Track listing/ kappalelistaus

1. Gorestorm
2. Her Soul
3. Victory Song
4. Prayer of Death
5. Of Rats and Reptiles
6. Killing Time
7. High on Hate
8. Infanticide
9. CC Rider
10. Noir

Biisiesittely ja tarinat biisien takaa.

1. Gorestorm. Perinteinen Deathtime-ralli aka."the death metal anthem". Eräs parhaimpia ja varhaisempia albumille kirjoitettuja biisejä, josta olisi hyvin voinut tulla myös single. Turmeltumatonta kuolonmetallia, jonka demon kuullessaan esikuuntelijat riemastuivat siitä kuinka lupaavaa uusi materiaali on. Kappaleen välissä ollut kummitteleva viulumaalailu oli vähällä jäädä pois, ettei vain moinen hienostelu olisi pilannut brutaliteetteja, mutta onneksi tällä kertaa kuuntelin ulkopuolista neuvoa.

2. Her Soul. Tämä(kin) olisi käynyt singlestä, sillä tyylillisestihän tämä menee erästä albumin puolta (murder blues) esilmöivästä, muutenkin menevästä biisistä. Mutta mitä itse biisiin tulee, niin sanat on puolestaan kirjoitettu Veikko Ennalan kirjoittaman, erinomaisen, rikosnovellin ("Hänen Sielu" - kukapa olisi uskonut!) pohjalta. Siinä päähenkilö lopulta päättelee kertomustaan paikassa jossa tuoksuvat ruusut, ja jonka henkilökunta pukeutuuu valkoisiin vaatteisiin, pitäen hänestä nyt hyvää huolta. Kyseiseen rauhan tyyssijaan hänet veivät poliisit. Miksi? Se selviää novellista/biisistä. Kyseinen novelli oli ehkä paras lukemani tuon aihepiirin edustaja, lisäksi että se istui erinomaisesti tämän tyylisuunnan musiikkiin (ensimmäiset luonnokset sanoista tein vuoden '11 kesällä, jolloin demotin tätä albumia ja asetin sille perustoja - demo tästä biisistä on vähän erilainen, hitaampi). Muutoin tässä biisissä sitten on sample eräästä kauhuelokuvasta, ja ripaus pikimustaa huumoria (5 pisteen vihje: "the law of the instrument, Maslow's hammer"). Se vielä sanoista, että ihan suoraan niitä ei silti otettu kirjasta, vaan tarkoituksella sekoitin mukaan myös runojeni maailmasta symboliikkaa (eli sinun on nyt Ennalan lisäksi luettava runouttani, ti-hii!;)

 

3.  Victory Song. Biisi jonka kirjoitin Suomen 6-1 voiton johdosta jo 2011 (tai sain idean, mutta tuona kesänä tämäkin demotettiin). Sitten rupesin poistamaan tuota teemaa, mutta jätin itse aihion, mutta kun taas oli aikaa kulunut ja itse albumin äänitykset olivat alkaneet päätin palata alkuperäiseen teemaan. Tästä kehityksestä epäilemättä on biisissä jäänteitä. Biisi tuli valmiiksi samana päivänä kun Suomi voitti jenkit (vuonna 2012 mm-kisat), hyvä ajoitus, mutta niistä kisoista ei ole muuten puhuttavaa. Kappaleessa yhdistyy klassiset death metallin liruttelut stonermaiseen grooveen, ja breakdownissa on otettu yleisön ääniä lätkäpelistä (mm. onnistuneesta taklauksesta), ja kieltämättä biisi lähteekin aikas kivasti yleisön hurratessa jälkeen liikkeelle suoraan kertosäkeestä. Albumiversio noudattaakin enemmän pop-kappaleen yksinkertaista rakennetta, ja ero demoon onkin melkoinen, siinä kun on pituutta ja osia vaikka muille jakaa. Se vielä sanoista, että vaikka tiettyjä lätkäviittauksia on löydettävissä, tehtiin tästä lopulta kuitenkin hieman abstraktimpi "taistellen ja päättäväisesti juuri siihen voittoon jota on lähdetty hakemaan"-ralli. Mikä onkin oudon motivoivaa mm. eksistentialisen ja synkeän pessimistisille sinkkubiiseille kuten Noir ja Prayer of Death. "Drum 'n' bass-intro" taas omaa kaikuja eye of the tigerin munarikkaasta olemuksesta, ja basson soitinkin siihen hiukset auki, savu- ja tuulikoneet taustalla hohkaten, tippa linssissä, miksei housuissakin!
 

4. Prayer of Death. Ensimmäisten joukossa kirjoittamani biisi kyseiselle albumille, ettei vain olisi melkeinpä eka. Kokolailla. Sillä sinkut julkaistiin ns. kronologisessa järjestyksessä. Tätä sainkin tehdä aika kauan, pääasiassa siksi että tässä olin alkanut juuri tottua vaijerinomaisiin, Muddy Watersinkin suosimiin, paksumpiin kieliin jotka mataviritteisyytensä vuoksi olivat melko "letkeät" ensialkuun. Toinen seikka sitten oli se, kun jouduin parantuneen teknologian herkkyyden ja uutuuden vuoksi teknisiin ongelmiin vielä sitäkin pidemmäksi aikaa. Mitä kitaraan ja äänitysteknisiin ongelmiin tulee, niin tarkimmat voivat kuulla, että tässä kitarat ovat kaikkein matalimmat ja särökkäimmät, verrattuna muihin biiseihin. Todellakin, C:stä lähdettiin, ja huomattiin että taajuudet kilpailivat jo muiden soitinten bassotaajuuksien kanssa. Mutta minä niin tykkään munarikkaasta soundista. Tämä pähkäily raastoi hermoja, mutta antoi samalla aikaa ja ideoita maustaa biisiä ennenkuulemattomalla määrällä herkkuja aina jousista ja kuoroihin (sinkulla oli tämän lisäksi myöskin biisin demoversio, josta voi kuulla että sen piti olla aluksi huomattavasti riisutumpi). Mutta "sankaritarina" syntyi, kun tämä paljastui myöhemmin napakympiksi, sillä lopulta palaset loksahtivat kohdalleen, allekirjoittaneen "kasetti pysyi kasassa" ja biisistä/singlestä tulikin verrattoman suosittu (numero 2. suosituimmista bändin julkaisuista). Biisin väliosassa on maalaileva ambient-kohtaus, jossa puhuu Alan Watts, aluksi siihen piti tulla Steve Jobs (?), mutta näin on parempi. Biisin rokkaavan loppuosion riffi on saanut alkunsa unestani napatusta riffistä, jonka näin ja kuulin "Neurosiksen keikalla". Muutoin siihen vaikutti tuona aikana ahreasti kuuntelemani The Black Keys. Sanoituksissa on jo siirrytty pois klassisista death metalille tutuista gore-teemoista, mutta aihe on synkän eksistentialistinen.
 

5. Of Rats and Reptiles. Tämä on albumin keskivälissä sijaitseva, albumin death ambient-raita. Joku voisi jopa sanoa, että kyseessä on "death hop"-biisi, sillä siinä on lähes eroottinen bassoraita, "biitti" ja jäätyneen metallin, kylmä ja päättäväinen, ellei jopa komentava ääni kertomassa stooria. Kauhufiilis to the max! Tyylisuunta on kehittynyt. Ensimmäisellä albumilla se esittäytyi, myös puolessa välin albumia, katkaisten sen ja sitten päästäen taas käyntiin hämmentyneen kuulijan, kohti turmeltumatonta deathmetal-louhintaa! (WOW!) Niin myöskin tässä tapauksessa. Vaan mitä kaikkea tähän sisältyy? Kyseessä on ehkä "hifein", raja-aitoja rikkova musiikkiesitys koko albumillt. Sanoitukset ovat periaatteessa yksi, jaettuna kahteen osaan, mutta joka on tarkkana huomaa että ne ovat ns. moduleita, eli ne ovat samaan aikaan toisiinsa liittyviä, mutta myös erillisiä näkökulmia ja itsenäisiä sanoituksia joilla ei ole fiksattua järjestystä (jo siksikin että tällä albumilla käytin usein cut up-tekniikan sukuista, ihan omaa metodia missä sanoja kirjoitettiin aina kun tuli mieleen ja lopulliset päätettiin vasta vokaaleja äänittäessä). Sanoituksissa puolestaan elää mystiikka ja psykologia. Aiemmin olen opiskellut neurolingvististä ohjelmointia, sekä hypnoosia, ja etenkin toinen osio sanoista sisältää enemmän tai vähemmän suggestiivisia, hypnoottisia, "polkuja". Samalla kun kirjoitin tätä, luin myöskin kristityn mystikon, Avilan Teresan kirjaa käsittelevää teosta, "Sisäinen Linna" joka oli aikaansa edellä sillä se tutki ihmistä psykologisen symboliikan mukaisesti. Linna on tietysti ihminen tai hänen tajuntansa kaikkine kerroksineen, liskot ja rotat puolestaan alitajunnan ja tämän mysteerion symboleita kaikesta siitä paskasta joka on mieleen jäänyt tai jota pidämme puolitietoisesti vankinamme. Voidaan sanoa, että tämä kappale on psykologista, mutta rakentavaa kauhua joka saattelee kuulijansa valvepainajaisten kautta kohtaamaan sisäiset demoninsa. Onko lopputuloksena valaistuminen ja vapautuminen? Ehkä. Voiko tämä johdattaa samanlaiseen katharsikseen kuin kauhuviihde, tai jopa itsetuntemukseen? Ota selvää itse! Kolmas osa "Hellcome to Well" on se jossa ääni vaikenee ja tilalle tulee omituisia, aivan kuten ihmisten tuskaisia ääniä ja huutoja, jossain hallissa, tai muussa tilassa? Ne on otettu urbaaniksikin legendaksi määritellystä ääninäytteestä joka joskus soitettiin Coast to Coast AM radio-ohjelmassa. Äänien sanottiin olevan suoraan Helvetistä. Taustatarinassa Siperiassa tutkijaryhmä oli porannut monen kilometrin syvyyteen, ja laskettuaan sinne mikrofonin, he olivat saaneet tälläkin biisillä esiintyvät äänet.

 

6.  Killing Time. Tölväisee melko "luulot pois"-otteella kuulijan hereille Of Rats and Reptiles:in aiheuttamasta, avantgardistisesta mysteerio-/kauhutranssista. Tämän kappaleen oli tarkoitus alunperinkin olla ns. perusbiisi, jossa on viljellään jokseenkin ilmeisellä tavalla death metallin klisheitä, ilman sen kummempia kiemuroita. Ei cinemaattisia väli-interludeja ei odottamattomia sampleja, tai tehosteita, puhumattakaan jousista tai kuoroista, tai muita uusia tällä albumilla esiteltyjä innovaatioita. Vain puhdasta ja turmeltumatonta kuolonmetallia. Biisi oli alkuperäisellä, albumin demolla, ja sen demo olikin kokolailla erilainen. Tämän kesto on kompaktisti 3 minuutin luokkaa, kun taas demo lähenteli peräti kahdeksaa minuuttia. Joten tämä on Victory Songin lisäksi niitä kappaleita, jotka suoraviivaistettiin isolla kädellä. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että albumi on erittäin hyvä ja virtaava kokonaisuus, mutta silti yksittäin seisovista biiseistä koostunut. Ja niinpä lopulta juuri tämä biisi lähti erään pohjoisamerikkalaisen levy-yhtiön sähköpostiin, mahdollisena määränpäänään alan kokoelmalle pääsy. Joten voidaan puhua iloisesta yllätyksestä jonka huomasi, kun tämä lopulta saatiin purkkiin. Sanoituksissa tämä on myös klassista, lähes yliampuvaa death metal-"ilottelua", johon on tosin myös mustaa huumoria on tiputettu mukaan. Soitannollisesti, ja tälläisen fiilis-soittajan kuten minun näkökulmasta, tässä on myös ehkä teknisimpiä albumin biisejä.

7. High on Hate. Varsinaista herkuttelua, ja kärkikastia oman, henkilökohtaisen albumin biisisuosikkini suhteen. Eikä vähiten siksi, että se sisältää herkullisen määrän "uuden" Deathtimen materiaalin perusaineksia (ja sen vision aineksia joista puhuin eräälle kaverille, ainakin vuosi ennen kun bändi oli edes pistetty kasaan, tyyliin "ajattelin jos rupeaisi tälläistä vääntämään"). Se ei ole vain döödeniä, vaan suoranaista bluesia ja jazzia alun stoner- ja death-vuorottelun aikana, joka loppuu kun vauhdit pudotetaan kunnon doomailevaan breakdowniin, jossa on käytetty perustana alkuperin Prayer of Deathin demolla esiintynyttä riffiä (jonka alkuperä ulottuu vuosien taakse, mutta se on eri tarina). Kappaleessa on myös albumin pisin "teatraalinen välikohtaus" joka on täynnä kaikkea tunnelmaan sopivan häiriintynyttä materiaalia, aina musiikista vuoropuheluun (kuuntele jos et usko). Kohtaus päättyy siihen kun kappale lähtee tavarajunan tavoin uudelleen käyntiin, jännityksen kohottua maksiimiinsa. Kyseinen outro on tribuutti alá Danzig- ja Obituary-henkinen jyskytys, jossa puolestaan on käytetty albumin ensimmäisiä kirjoitettuja riffejä, eli DEVASTATION-riffiä. Sanoituksissa tämä kappale kertoo mielenkiintoisesta ilmiöstä, joka sopi erittäin hyvin muuten albumin brutaalin estetiikan maailmaan; addiktiosta negatiivisiin tunteisiin. Tässä tapauksessa vihaan. Todellakin, ne olotilat voivat aktivoida beta-endorfiinin ja dopamiinin "jakelukanavat", aivan kuten pahamaineiset addiktoivat huumausaineet! Joten, nimi on harvinaisen sopiva - melkein kuin varoitus siitä miten käy jos kokeilee albumin teemoja kotona. Kansissa onkin kuva, jossa Danten infernossa velloo "heidät sielut, jotka viha voitti", ko. kuva samalla myös viittaa buddahalaiseen kuuteen maailmaan, jossa helvetti on tila jonka luo viha joka polttaa kantajansa (oikeastaan kyse on mielentilasta siinä tapauksessa, eikä niinkään paikasta). Sanoituksissa olenkin referoinut erästä aiheeseen liittyvää buddhalaista aforismia Santidevalta, jotta teema olisi täydellinen ja viittaus kuin inspiraatio. Ja kyllä, senkin uhalla että tämä päätyy jollekin huumorikokoelmalle, käytin termiä "rageaholic", joka on tuttu Simpsoneista, peräisin Homerin lausumasta: "Im a rageaholic...I can't live without rageahol!" Mutta hei, jos kyseessä on lempisarjani lempihahmo, on tribuutti pikemminkin velvollisuus kuin vaihtoehto.

8. Infanticide. Toimi myös toisena single-lohkaisuna. Nyt, minulta on pyydetty kerran jos toisenkin, tai sitten vain vink-vink-vinkattu että minun kannattaisi tehdä poliittinen biisi.
Olen ollut aika nihkeä ajatukselle, sillä musiikki on taidetta, ja tälläinen musiikki myös viihdettä (kuten vaikkapa kauhu), joten olen yleensä jättänyt kyseisen aihepiirin pois.

Tässä tapauksessa voimme puhua kuitenkin osapoliittisesta kappaleesta, jonka kulkuneuvoksi tämän tyylisuunnan musiikki sopii paremmin kuin hyvin (vastaavan kannanoton on tehnyt ainkain Slayer, P.O.D. ja Six Feet Underistakin sellaisen johtopäätöksen voi vetää). Siinä ei juuri ole selittelemistä, sanat ovat aika selkeät, mutta eräs kohta varmaan herättää kummastelua.
"Little fish, big fish swimming in the water"-kohta tarkemmin sanoen. Sitä on käyttänyt P.J. Harvey kappaleessaan Down by the Water, mutta hän käytti sitä samasta syystä kuin minä, eli tribuutiksi. Sen alkuperä on Lead Bellyn Salty Dog Bluesissa. Wanha ja alkukantainen blues on mieleeni, ihan kuten P.J. on paras naisartisti (joka jakaa tuon intressin). Ja tuo makaaberi loruhan kertoo hirveästä äidistä joka surmaa lapsensa. Tuo rimpsu esiintyy kohdassa jossa on ensimmäinen Deathtimen historian breakdown - toki, sen kaltaisia esiintyi tavallaan aiemmin, mutta ne olivat lähinnä pudotuksia n. 300 iskusta minuutissa, vain 120 iskuun. Kyseistä katoavaa kansanperinnettä nykyisin käyttävät lähinnä deathcore-bändit, joista voin sanoa vain sen, että olen kai tullut vanhaksi sillä vaikka siinä tyylissä on periaatteessa kaikki oikeat ainekset; se potkii mutta ei kerta kaikkiaan vain osu. Vaan mitä tähän biisiin tulee, niin sen demo on ehkä aavistuksen, alkuosan puolesta kireämpi/raskaampi, johtuen erilaisista säädöistä ja äänitysteknologiasta, mutta kokonaisuus onkin sitten puolestaan parempi albumilla olevalla versiolla. Demolla ei ollut mm. breakdownia vaan erittäin hämärä äänitehostekohta, johon oli piilotettu takaperinäänitetty subliminaalinen viesti, ja myöskin loppuosio olo erilainen. Se on albumin versiossa tehty täysin uusiksi, ja pitää sanoa että se on kyllä viimeisen päälle.

9. CC Rider (perinteinen nimi: See See Rider). Oli selvää jo alusta, että tälle, kuin myöskin ensimmäiselle albumille piti laittaa cover. Vaikka onkin heti sanottava, että koska tämä ns. trad.sävelmä, on tämä pikemminkin semi-cover. Ensiksi sen piti olla eräs Nine Inch Nailsin biisi, mutta jo demotusvaiheessa tuli selväksi että tämä sopisi kaikin tavoin paremmin kokonaisuuteen, ja albumin tarinaan tai teemaan (tai henkeen, tämä toisin kuin ensimmäinen albumi ei ole teema-albumi, vaikkakin tämä on erittäin toimiva kokonaisuus jossa on ihan oma tuotantokaudelleen tyypillinen aromi).

Idea lähti siitä, kun ajelin automobiililla ja radiosta tuli Ray Charlesin versio tästä kyseisestä biisistä. Nyt, sehän oli pianoversio lähes tulkoon kokonaan, mutta sanat olivat murder blues-perinteestä, mikä napsautti valokytkimen komeassa päässäni sillä blues-vaikutteet olivat tällä death metal-albumilla tosiasia muutenkin joten (voi sanoa, että jos bluesista on polveutunut kaikki rock- ja metallimusiikki, niin hardcore- ja ganstarap sekä death metal omaavat yllättävän esi-isän!). Pidin ajatuksesta, yhtä paljon kuin siitä että coverit tehdään nimenomaan coveroivan bändin kuuloisiksi, eikä uskollisiksi alkuperäisille versioille (joka on erimieltä, voi selittää mikä pointti silloin coverilla edes on?! kuin että sen esittäjä on kakkosversio alkuperäisestä esittäjästä) Ja se myös on kauneutta bluesissa, jossa jo varhain kierrätettiin biisejä, sanoituksia, sävellyksiä, mutta jokainen esittäjä lisäsi siihen omaa kosketustaan, tarinaansa ja tyyliään. Vaan vielä itse musiikista, lähin malli oli The Animalsin versiointikappaleesta. Sanoissa taas ensimmäinen vaikutus oli Ray Charlesin versiossa, mutta sitten pyrin vain tekemään oman hurmeisemman variaation traditionaalisista sanoituksista. Biisin spesialiteettina on ns. antisoolo, joka on jonkinlainen kieliposkessa revitelty soolon ja breakdownin sekoitus.

 

10. Noir. Kyseessä on melkoinen stoppi albumin loppuosan kaahauksien jälkeen. Toki, ensimmäistä kertaa pysähdyttiin pää edellä tiiliseinään jo Of Rats and Reptilesin kanssa, mutta tämä on silti oma lukunsa. Joku voisi sanoa että tyylisuuntana on funeral doom, allekirjoittanutta terapeuttisesti synkistävä mutta muutoin ilahduttava musiikkityyli jossa suomalaiset ovat aidosti maailman parhaita. Ok, ei se ole huono valinta, mutta koska Deathtimen vedossa on kuitenkin sen verran avantgardistisia vaikutteita, ja erään biisin varhaisen demon kuulleen ilahtuneen ennakkokuulijan sanoin "sopivan häiriintynyt tunnelma", on delirium doom täsmällisempi termi. Vastaavaa biisiä ei olla koskaan tehty aiemmin, vaikka sen esi-isät on löydettävissä kun osaa etsiä. Tosin Deathtimen astuminen doomailun kankeaan maailmaan tapahtui jo Covered In Bloodilla, jossa Nick Cavelta teurastettiin silmää räpäyttämättä kappale nimeltä Stagger Lee, ja siitä tuli oitis suosikki! Ja jo ensimmäisellä levyllä tälläinen suunta oli haaveissa. Mutta nyt takaisin asiaan. Nimi Noir oli jotenkin itsestäänselvä jo alusta alkaen, se vain putosi jostain, ja onhan se nyt kuvaava ja elegantti. Mutta siihen piti liittää kirjoitusten loppuosassa ilmaantunut kertosäe: "what a wounderful world", katkeransuloinen tai tragikoominen sanaleikki deluxe! Niin ei kuitenkaan tehty, sillä nämä ovat tarkkoja juttuja, kuten esim. lannan ajo pellolle. Kappaleen intro on itse asiassa jo peräisin ajoilta kun palasin tekemään musiikkia (2009) sellaisen 10 vuoden tauon jälkeen (epäilemättä alan ammattilaisten suosittelema aika), sen nimeksi tuli silloin Ayn Sof, kabbalistinen Keterinkin yläpuolella oleva Valojen Valo ellei jopa Outo, Pimeä Valo. Kauan pohdin teenkö siitä intron albumille (tälle tai aiemmille), mutta vasta tämän biisin kohdalla se jotenkin loksahti kohdalleen. Noir oli samalla kolmas single, luultavasti aika outo veto aiempien sinkkujen mukana tulleille kuulijoille jotka ehtivät saamaan jo jonkinlaisen vainun mistä tässä on kyse. Sanoitukset kukkivat melankoliaa ja toivottomuutta, ellei jopa groteskia kauneutta. Niissä kyllä vilahtaa pieni toivonpilke kun teen kirjallisen viittauksen Rumin (mystikkorunoilijan) runoon, biisin päättyessä silti intiiminkuuloiseen runonlausuntaan jossa kysytään että kuinka voi herätä tästä painajaisesta, johon ei muista koskaan edes nukahtaneensa? Tämän jälkeen alkaa outro jossa kuorot ja huilut vievät kaiken pois, mihin, jätetään kuulijan päätettäväksi. Kappale syntyi eräänlaisena parina Prayer of Deathille, joka myös oli osa single-trilogiaa, mutta joka oli sanoitustensa puolesta siirtyminen pois perinteisestä death metallista, enemmän synkkiin ja eksistentialistisempiin sanoituksiin. Bändin kehittymisen monumentit! Sanoitustekniikka oli molemmissa cut up-tekniikkasta periytynyt tyyli, jossa siis kokosin ylös monta sivua luonnoksia, joista lopulta äänityksissä valitsin lopulliset sen mukaan miten ne sopi, tai jos joku sillä hetkellä mieleen tullut oli parempi, jäi kylmästi aikaisemmat tuotokset käyttämättä. Kuriositeettina vielä sanottakoon, että kun aloin äänittämään vokaaleita, olin ollut jokusen viikon aika kipeänä ja ääneni oli hyvin hyvin matala - timing is everything! Noin, se oli tässä, yhtä eeppinen lopetus albumille kuin myös sen esittelylle.

 

Merchandise/ Tuotteet

Äläkä unohda albumin tiimoilta tehtyä, kaksipuolista paitaa:

And do not forget to get the official album shirt with this special, two sided, design :

Front/Etu

Back/Taka

Saadaksesi tämän Deathtime-ihokkaan, hilpaise tänne. 

To get this shirt now, go here.

Ja saadaksesi lisää alan virallisia tuotteita, käy kaupassa. 

And to get more Deathtime's official blood, sweat and merchindise visit the store here.

Noir (single)

Nyt myös Xeimian Chroniclesissa, Deathtimen single-trilogian päättävä, kolmas single Noir.

Lataa nyt ilmaiseksi!

DOWNLOAD Now For Free (click the title below, and then "Click here to start download":)
LATAA Nyt Ilmaiseksi (klikkaa nimeä alhaalta, ja sitten "Click here to start download":) 

Noir (single)

Track listing

1. Noir
2. Noir (demo)
3. Noir (FD Kondenstruction demo)

Now, also download (for FREE) the earlier singles of this single trilogy.
Prayer of Death (fast download)
Infanticide (fast download)

Update: This single is not available anymore, but instead of getting into a panic, why don't you now download a full length album, the Brutal Aesthetic (click this to download), where you can hear the single song also?!

Kuukauden Avaus & Välikatsaus

On ollut niin kipeetä kiirettä (melko kirjaimellisesti), ja hiljaisuus onkin huolettanutkin ihmisiä, joten päätin antaa pienimuotoisen selvityksen. Jo siitäkin syystä, että mainittu kipeä kiire on helpottamassa, ja se johtuu siitä että kipeysvaihe on siirtymässä toipilasvaiheeksi, ja projektit alkavat tulla yhä valmiimmiksi. Hyvä niin.

Toipilas

Aloitetaan tuosta kipeänä olemisesta.

Jos talvi ja kesä ovat käyneet alkukevään rajua taistelua, talven yhä enemmän jäädessä jalkoihin, on talvi vielä päättänyt jättää jäähyväisensä ns. sikavittulentsun muodossa.

Ensiksi ajattelin, että selvisin yrtein ja akupainannan keinoin siitä kuin koira veräjästä. Kurkkukipu joka on minulla kestänyt yleensä monta päivää, kesti suunnilleen vuorokauden. Sitten itse räkäisin vaihe kesti päivän myöskin. Mutta ilmeisesti asia on kuten tämän kevään kanssa, jolle talvi tekee vastaiskujaan, juuri kun näyttää siltä että lumet sulaisivat pois, niin samoin tämän lentsun modus operandi näyttäisi olevan se, että itämisaika kesti viikkoja joka tuntui puolikuntoisuutena, ja sitten kun vaikutti että se olisi mennyt ohitse, alkoikin lopputaistelu johon kuuluu Bob Fleming-tyylinen yskä, ja ajoittaiset niistämis- ja kurkunkarhustilat. Sekä tietty väsymys. - Aika ajoin suuhun keuhkoputkista nouseva "kananmunan keltuainen" on kuin kevään uutuusmaku, joka suorastaan syleilee (maku)hermoja.

Samaa lentsua taitaa olla muutenkin liikenteessä. Nimittäin Coconut Jakella myös lienee sama tauti.

Joten ehkä irvokkain, mutta kyllä myös hauskimpiin kuulunut episodi yhdistetyllä kahvittelu- ja kauppareissulla oli, kun mies nousi autosta ja sen piti sylkäistä oikein kunnon glunssi (sellainen automatkan ajan marinoitunut ja haudutettu mamman vaniljavanukas, siirappihöysteellä) niin sillähän jäi suupieleen sellainen kunnon liaani roikkumaan. Eikä se meinannut katketa millään! Mr. Shiny Hand oli kuin japanilainen liikemies kumarrusasennossa ja manasi "lähde nyt irti, ihmiset katsoo" ja minä tietysti nauroin (ja vähäsen yskinkin päälle). Kauppareissulla sitten oli oma lukunsa, kun siellä kaksi herrasmiestä meni toinen käsi korilla ja toinen rintalastalla, ja pitivät ääntä kuin hevoset. Joten, ei sairastamisen tarvitse olla pelkkää myrtsinä olemista, vaan se voi olla myöskin mitä suurinta hauskuutusta lähimmäisille!

Tätä kirjoittaessa, se tauti, Luojan kiitos tuntuisi olevan saamassa siipeensä. Oloni on hyvä. Ja jo on aikakin, sillä jos on hiemankaan harrastanut liikuntaa, voivat tälläiset tilat tehdä olon todella tuskaiseksi. Nimittäin liikkumattomuuden tuoma tasapainottomuuden tunne yhdistyy tällöin siihen, että jo pelkkä kauppareissukin tuntuu hengästyttävältä, joten lopputulos on se mikä on.

En ole käynyt baarissa kohta kuukauteen, saati sitten nauttinut häppämäholia, mutta huomaan kun kunto alkaa kohota että tekee mieli myös irrottelemaan. Se jääköön kuitenkin sitten tulevalle ajalle, sillä lähteminen miehisiin urotöihin vielä tässä vaiheessa, pitkään jatkunutta tautia, viikonloppuna jolle on luvattu takatalvea ja kovaa pakkasta, olisi tietysti urhoollista tai urpoollista.

Sitten projekteista.

Home Studio

Aloitin tämän kirjoittamisin oitis, kun sain editoitua Radio Home Studion jaksosta 56 noin 2/3.

Tulevasta jaksosta saa paremmin tietoa tuota pikaa tulevasta mainoksesta, mutta se mainittakoon, että kyseessä on erikoislähetys, sellainen millaisia tapaisimme toisella tuotantokaudella.

Eli kyseessä on eräänlainen ohjattu meditaatio/ hypnoosi, jonka myönteiset edut ovat niin suuret että en voi tarpeeksi niitä tässä alleviivata; ne pitää itse kokea!

Kyseessä voidaan sanoa olevan todellakin kuulijalahjan, sillä tälläiset hypnoosinauhat maksavat maltaita ammattilaisten jakelemina, ja mitä tulee ammattimaisuuteen, niin sanottakoon nyt noin ohimennen että allekirjoittanut on opiskellut hypnoosia ja tietää mitä tekee.

Itse asiassa hänet itsensä jo valtasi hieman raukea ja miellyttävä olo pelkästään editoissaan rentoutusosiota!

Joten tämä kannattaa ehdottomasti tsekata kun se tulee ulos!

Noin 20 minuutin sijoittaminen, tälläiseen kuulijalahjaan, jonka myönteiset edut ovat niin suuret kuin ovat, on eräs parhaimpia diilejä joita olet koskaan tehnyt.

Olen erittäin tyytyväinen sisältöön ja voin vakuuttaa, että se on ehdottomasti parhain tämän lajin antimista joita olen Radio Home Studiossa esittänyt. Kaksi ensimmäistä, toisen tuotantokauden alusta olivat nekin hyviä, mutta eivät pääse tämän tasolle!

Deathtime

Sitten, toinen hieman tämän sukuinen projekti on ollut taas toinen Home Studiossa valmisteltava pajahdus. Eli Deathtimen musiikki.

Deathtimen aiotulle toiselle albumille on valmistunut nyt valmiiksi jälleen uusi biisi, nimeltään Of Rats and Reptiles. Kyse on biisistä joka koki luultavasti noin kymmenkunta nimenvaihdosta (Tartaros oli alkuperäinen nimi). Ja tämä edustaa albumilla tyylisuuntaa Death Ambient. Deathtimen luoma ambient-musiikin tyylisuunta, jonka ensimmäistä tuotosta, eli kappaletta Broken Glass verrattiin tunnelmaltaan kauhuelokuviin joissa riivataan ja soitetaan kiristävätunnelmaista musiikkia (löytyy ensimmäiseltä albumilta).

Tämän kertaisessa pajautuksessa ollaankin otettu kehitysaskel pidämmälle.

Tämä kappale sisältää "hypnoottisia käytäviä" (lähinnä psykologisina tehosteina, en niinkään pahaa aavistamattoman kuulijan ajamisessa lukkoon sisäiseen helvettiin) ja transsimaista bassokuvioiden ja jousijännitteiden toistoa, sekä urbaanista legendasta kuuluisan ääninäytteen.

Kyseinen legenda menee niin, että kaivosmiehet yms. porasivat Siperiassa maahan, monen kilometrin syvyyteen reiän ja päättivät pudottaa mikrofonin sinne äänittämään ääniä. Seuraksena se, että he saivat nauhalle kohisevan äänityksen jolla kuulosti olevan tuskassa parkuvien ihmisten kirkumista ja huutoja.

En aio pilata yllätystä, mutta vakuutan, että näistä aineksista saatiin kokoon ehkä tähän mennessä hurjin tämän tyylisuunnan raita!

(Muutoin kappale sai inspiraation ajalta kun allekirjoittanut luki Sisäisestä Linnasta, ja siitä miten itsetuntemuksen ja tutkimuksen tiellä tulet löytämään sisäisestä linnastasi kaikkea mitä et ehkä haluakkaan löytää - kappale lähti tästä, mutta toki sisältää monia eri "ratkaisumahdollisuuksia").

Syy muuten miksi en kirjoita tästä Deathtimen sivulla (missä vieläkin on hienot pornotapetit!), on siinä, että aion vasta palata pitämään single-trilogian julkaisun jälkeen studiopäiväkirjaa, jotta saan ne kaikki mukavasti seinälle.

Ja nyt kun se otettiin puheeksi, niin ilokseni voin ilmoittaa että uudet singlet, niin Prayer of Death kuin Infanticide ovat Luojan kiitos olleet melkoinen menestys!

Ensiksi Prayer of Death nousi Deathtimen suosituimmaksi singleksi, ja tätä lukiessa se on Deathtimen kaikkien aikojen toiseksi suosituin julkaisu!

Ja Infanticide puolestaan sai melko nopean nousun myöskin, mikä voidaan luokitella myös hyväksi asiaksi, se on tällä hetkellä ylittänyt debyytin ja myöskin asettanut uudet madonlukemat mitä tulee toiseksi suosituimpaan Deathtimen singleen.

Eli, Deathtime on nyt ollut nousujohdanteessa saaden mitä ilmeisimmin myös uusia kuulijoita, samoin kun sen uudet julkaisut ovat menossa suosituimmiksi kuin vanhemmat!

Deathtimen Top 3

1. Obliteration EP
2. Prayer of Death
3. Covered In Blood

Uudet Tuulet

Ja  mitä uusiin tuuliin tulee, niin saamani vielä toistaiseksi salaisen lafkan tarjouksen johdosta, tulevat kesän lähetykset (teksti ja ääni) suoraan Amerikan mantereelta!

Sain nimittäin kaupunkitoimittaja- ja bloggauspestin New Yorkista, joten tästä on tulossa vielä liukas kesä!

Vapaaehtoisten kanssa keskustelen myöhemmin siitä mahdollisuudesta, että saan ottaa viikoksi jonkun kaverini tekemään reportaasia kanssani. Ehkä pidän jopa lukijakilpailun?! HUOM: tarvitsen tuota kisaa varten osallistujan henkilötiedot, 1-4 sivuisen esittelyn itsestään sekä kuvan (vaatteilla ja ilman).

 Lisää tietoa ja yhteydenotto täältä

Vaan nyt, tässä olisikin pieni välikatsaus, ja uuden kuun avaus. Se on hyvä päättää tällä tämän hetken ehkä eräällä parhaimmista musiikkiesityksistä, johon törmäsin sattumalta, mutta joka koukutti minut täysin.



PS. Toivottavasti porukka piti yllä olevasta aprillipilasta.

Kuten tarkkaavaisimmat huomasivatkin (tai varmaan kaikki jotka malttoivat painaa namiskaa) että kyse oli siis aprillipilasta.

Sen sijaan, nyt 2.4. 2012, olisi minulla vielä yksi mehevä päivitys.

Ja se liittyy Xeimiaaniseen vaatekauppaan.

Eli, minulla olisi nyt ilo ilmoittaa, että sinulla on seitsemän päivää aikaa toimia ja ottaa ilo irto reiluusalennuksista.

Hitto vie, nyt mikään ei estä sinua tekemästä kimppatilausta, tai vaikka tilaamasta itsellesi paitavarastoa jonka sitten myyt hyvällä voitolla (pieni vihje, pian lähestyy MM-kisat, joten sinne on omiaan luomaan taistelutahtoa 2011 vuoden MM-mestaruuspaidat - katso ne täältä)!

Eli mistä on siis kyse?

Tästä - tilaa:

• 5-11 tuotetta - säästä 10% alennuskoodilla: AF412HA51
• 12-24 tuotetta - säästä 15% alennuskoodilla: AF412HA55
• 25-49 tuotetta - säästä 20% alennuskoodilla: AF412HA54
• 50-99 tuotetta - säästä 25% alennuskoodilla: AF412HA09
• Yli 100 tuotetta - säästä jopa 30% alennuskoodilla: AF412HA11

Kampanja voimassa 8.4 saakka.

Missä?

XeimianDesigilla!

Infanticide (single)

DOWNLOAD Now For Free (click the title below, and then "Click here to start download":)
LATAA Nyt Ilmaiseksi (klikkaa nimeä alhaalta, ja sitten "Click here to start download":) 

Infanticide (single)

1. Infanticide
2. Infanticide (demo)
3. I Shalt Not Suffer Thou [Previously unreleased]

Update: This single is not available anymore, but instead of getting into a panic, why don't you now download a full length album, the Brutal Aesthetic (click this to download), where you can hear the single song also?!