On taas se aika, kun jokainen talo näyttää mustan vuoren luolastolta, tai kolkolta monoliitilta, jonka aukoissa palaa satunnaisia valoja. Puut ovat mustia luurankoja. Tuuli tuivertaa, ilman sääliä tai armoa. Eikä näille sateille pärjää edes perinteinen Suomen juhannussää. (Jos kesäaika oli hulppea humala, on tämä aika kauhea krapula, jota ei voi siirtää).
On siis marraskuu, ja täten marrasmusta (kyseisellä nimellä on varustettu myöskin tämä varsin ajankohtainen kirjoitus) on jälleen yllämme ja nielee meistä jokaisen.
Niinpä meidän onkin viritettävä seuraava virsi, tämä tällä päivämäärällä eetteriin ladattu, Deahtimen klassikko nimeltä Noir, joka löytyy myöskin albumilta The Brutal Aesthetic.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti