Mistä Tunnet Sä Ystävän?

Kaverit epäilemättä tunnistaa siitä, että ne ymmärtää mustaakin huumoriasi paremmin kuin ne ihmiset joihin olet vasta tutustumassa.

Eilin tulimme kahvilta ja juttelimme matkalla autolle siitä, miten ihmisellä tulee näitä etiäisiä jonkun tapaamisesta.

Kaveri: "Aiemmin minulla tuli bussissa mieleen eräs muija, ja sitten kun tulin lopulta perille oli se sillä pysäkillä, ja nousi siitä seuraavaan bussiin."

Minä: "Ja lopulta tilanne sai onnellisen lopun, kun ratkaisit sen kuristamalla sen muijan jonkun supermarketin takapihalla?"

Kaveri: "Hahaha!"

Minä: "Sen jälkeen tietenkin raiskasit sen ruumiin, sillä olisi jotenkin moraalitonta raiskata elävä nainen."

Kaveri nauraa edelleen. Jatkamme matkaa, eikä vastaantulijoilla ole hajuakaan miksi tunnelma on niin leppoinen. 

 

(Kuin) Cruella De Vil

Olen antanut hänelle lempinimeksi Cruella De Vil. Kyllä, hän näyttää hieman Cruellalta, mutta kyse on myös luonteesta. Aiemmin olin ajautunut hänen kanssaan tilanteeseen, jossa saatoin huomata päivä päivältä miten tunteeni kasvoivat häntä kohtaan, kunnes olin rakastunut. Kerran vein hänelle iloiseksi yllätykseksi, ja osoituksena hellästä rakastamisestani, korillisen dalmatialaisen pentuja. Hänen reaktionsa oli viileän hillitty. Mutta kun seuraavan kerran tapasimme, näin hänellä turkin joka oli kauniin valkea, ja siinä oli mustia läiskiä. Tällöin myös näin hänen hymyilevän ensimmäistä kertaa. Minä puolestani ihmettelin, että miksi kahvini maistuu niin suolaiselta; huomasin että se johtui kyynelistäni, jotka olivat alkaneet spontaanisti virrata kun tajusin mitä oli tapahtunut.

Perin Erikoinen Kaveri

Viime viikonloppuna tapahtui minulle mielenkiintoinen kohtaaminen tanssilattialla, kun muutaman ginin jälkeen vähäsen kävin pistämässä jalalla koreasti. Sellainen kalju hyypiö, ihan OK:n blondin kanssa tanssi vieressäni, ja jotenkin aavistin että siitä ei hyvä heilu. Syynä seuraavat seikat: 1. minulla oli moovit hallussa, 2. blondi katseli minua ja hymyili 3. kekkonen myös tuijotti minua "nenä solmussa". Jonkinlainen huippu tuli, kun se meni blondin taakse, ja pisti kädet sen kainaloista esiin, alken näyttelemään minulle keskisormiaan. Sen kummempia ajattelematta otin niistä jykevät sormikoukkuotteet omilla näpeilläni, ja vielä riuhtaisin kevyesti. Siitä se lopulta sitten tokeni, ja seuraavaksi jo tarjosikin minulle hieman juomaa. Perin, perin erikoinen kaveri!

Perhe

Olimme suuressa liikekeskuksessa, ja perinteisellä koko perheen kahvihetkellä. Minä ja äiti huomasimme miten perheenpäällä oli herkullisesta kermaleivoksesta jäänyt kermavaahdon nokare nenänpäähän. Äidiltä olen perinyt vahingonilon ja ilmeisesti isältä ilkikurisuudeen sillä minua huvitti, ja niin myöskin äityliiniä kun kiirehdimme mainitsemaan tuosta pienestä nokareesta. Isä nosti kermaleivoksen nenänsä tasolle ja painoi sen nenää vasten ja kysyi: Onko vielä? Minä sanoin että jännästi roolit vaihtuivat, että te matkustatte takapenkillä jos ette ole kunnolla. Äiti oli kääntyneenä minua vasten, ja isä joka oli pyyhkinyt kermat pois nenästä, nyt oli kuin olisi ampumassa sormikatapulttia käyttäen kermaleivoksen nokareella äityliiniä, naamallaan riemunkirjava ilme. Silminnäkijät eivät olleet uskoa silmiään.

Suomisen Pirkko ja Tuleva Härkätaistelija

Kun kysyin mistä päin he ovat, toinen mies, lyhyehkö ja pyylevä, vieläpä melko karvainenkin kysyi arvaanko. Oikeinhan minä sen arvasin. He olivat espanjalaisia. Sanoin olevani meedio, ja seuraavaksi ennustinkin että he menevät kohta baariin. Oli lauantain alkuyö joten sekin meni oikein. Arvuutteleva hispaano kertoi että suomalaiset naiset ovat olleet yllättävän helppoja ja minä taas sain hävetä suomisen pirkkojen takia. Sitten hän aprikoi saisiko kenties sellaisesta itselleen vaimon Espanjan maalle, vastasin että sekin lienee mahdollista. Toivotin hänelle onnea, vaikka vaikenin siitä että kannattaa joissakin asioissa olla varuillaan mitä toivoo, mutta en sanonut sillä se olisi ollut hyödytöntä; Pirkko Suominen pitää kokea itse.

"Ezekiel 25:17"

Kössipoikien taktiikkana oli että he aluksi tulevat puhumaan minulle, ja siirtyvät siitä naisteni kimppuun. Sen he tekivätkin; samalla kun toinen oli kytiksessä, toinen voiteli minua. “He ... vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.” Muttei se riittänyt, pian kun tämä “alfauros” siirtyi sohvatuolilla loikoilevien kissanaisteni kimppuun, Tina vastasi hänelle jotain katsoen minuun jolloin nousin blokaten molemmat selkäni taakse - jätin varjooni. Silloin heidän ilmeensä oli kuin koltiaisilla joiden nenän edestä lyödään karkkikaupan ovet kiinni. “Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.”

Terälehdet

Useasti on ollut niin että minusta pitävät naiset ovat haluttuja ja useimmiten täysin hulluja seksissäkin. Heidän karvoituksensa on olematon tai verrattaen tarkasti huollettu. Heidän hehkuvan aarteen terälehdet ovat useimmiten ulkonäöltään esteettiset, kuin eksoottiset ja romanttiset kukat. Luulen olevani ainoa mies johon he ovat törmänneet, jolla on kyky nähdä asia noin romantisoidusti, ja joka ylipäänsä nauttii kukista. Voihan olla että he löisivät suoraan naamaan, jo jos heille puhuisi romantiikasta ja kukista. Minua myöskin vaivaa tunne, etteivät sukulaiseni ymmärrä kun perinteisten kukkakorttien sijasta lähetän merkkipäivinä onnittelukortteja joissa on kuvia kukista joiden terälehdet ovat naisen lihaa. “Suvun mustalammas ei vain ymmärrä olla sulkeutunut”.

Itsenäisyyspäivällinen

Hänessä oli seksiä, masennusta ja farkkuminihame. Minä, hän ja hänen myöskin saksalainen kaverinsa pidimme kättä rinnallamme, minun esittämästä esimerkistä, kun baarissa soi Finlandia-hymni. Hänestä olisi ollut hauska jos olisimme tehneet natsitervehdyksenkin siinä sivussa, mutta se olisi ollut liian suurta huvia tuollaiseen hetkeen. Syleilimme tilaisuuden jälkeen ja lähdimme ulos. Oli liukasta joten ottimme toisemme käsikynkkään ja luistelimme liukkailla tanssikengillämme jäisellä sillalla ja huusimme: “We are free!”. Seuraavana päivänä olin krapulassa, itsenäisyyspäivänä, suvun pienimuotoisessa joulunavausjuhlassa. Vielä tuolloinkin saksattarien lyhyistä hameista inspiroituneena näytin etusormeani ja kysyin ruokapöydässä siskon mieheltä: Tiedätkö mitä tällä tehdään? - Sillä tarkistetaan että onko hameisiin pukeutuneilla naisilla myös pikkarit.

Captain Save a Bitch

Minulla on ystävä jonka naismaku on äärimmäisen masokistinen. Imitoin häntä homoäänellä: Minä voin rakastaa hänet kiltiksi naiseksi. Jos kerron hänelle jostakin vähemmän kunniallisesta tapauksesta, mutta mainitsen että tämä on kokenut lapsuudessaan vaikeita asioita, kiellettyjä karkkipäiviä ja muuta sellaista, ystäväni kulmakarvat nousevat pystysuoraan asentoon ja alahuuli alkaa väpättämään merkiksi että hän on myytyä miestä. Pelkään päivää kun hänen paha naisensa synnyttää. Vauvan nimeksi tulee Orok, sillä on 6 kättä, sarvet ja useita silmiä - se on sympatian ja pahuuden rakkauden hedelmä. Kun nainen hukuttaa heidän lastansa, koska se on paljastunut koiraaksi, ystäväni seisoo vieressä ja sanoo ettei hänellä ole sydäntä estää naistansa.

Mannish Boy

Juodessani teetä, normaalia, herkullista vihreää teetä, huomasin miten sen maku muuttui jasmiiniseksi, sitä en ollut juonut hetkeen, miten tämä oli mahdollista? Mieleeni muistui kun luin Timanttisutraa ja oli kesä. Nyt luin tutkielmaa Egosta. Tunsin tyyneyttä ja tyytyväisyyttä. Myöhemmin katsellessani televisiota, söin nakkeja, raclette-juustoa ja tuoreita herkkusieniä. Löysin sydämen muotoisen herkkusienen, joka toisesta kulmasta katsoen oli perseenmuotoinen. Se toi minulle suhteellisuudentajun hetkellisen kliimaksin. Mieleeni muistui mies jonka kiitävällä autolla meitä kuljetettiin kohti keskustaa josta oli muuttunut Talvipalatsi. Hän kommentoi repsikan kysymystä parisuhteesta siten, että kahden avioliiton jälkeen hän nykyisin aprikoi aamuisin vieressään olevalle naiselle, että koskahan tämä olisi kotonaan jos nyt lähtisi.

101

Johdanto 101-sarjaan.

Aluksi kirjoitin mielenkiinnosta yhden 101-novellin, sitten tultuani baarireissulta valutin itselleni mitallisen viiniä, ehkä toisenkin ja kävin inspiraation vallassa töihin.

Inspiraation sain Dan Rhodesin vastaavasta kirjoituskokoelmasta, jonka lainaamisesta ja tutustuttamisesta krediitit Juhannos von der Gerberöösille! Lukiessani kokoelmaa koin siis inspiroitumista ja siitä se idea sitten lähti.

Niinpä kirjoitin niitä muutaman ja en keksi niille juuri nyt parempaakaan käyttöä kuin antaa näin joulun alun kunniaksi ne annoksina Sinulle arvollinen lukija. Minä hukutan teidät lahjoihin senkin pikku mussukat, minä hukutan teidät!

Ja vielä jokaiselle sääntörunkkarille tiedoksi, että jos käy niin ettei teksteissä olekaan 101-sanaa, mikä siis on tämän formaatin idea on että jokaisessa tekstissä on tuo määrä sanoja, niin syytän siitä tekstinkäsittelyohjelman sanalaskuria mutten omaa laiskuttani jonka johdosta en alkanut laskemaan manuaalisesti sanoja. Elämässä, nääs, pitää olla asioita joihin luottaa tarkistamattakin. Niin, ja runkkua kuten suuri runoilija sanoi!

- Sarja alkaa ilmestyä perjantaina. Home Studion ilmestymispäivänä ei tule uutta jaksoa.

PS. Johdanto kirjoitettu Muddy Watersin Mannish Boy kappaletta kuunnellessa, se on hyvää johdantojen kirjoittamismusiikkia, etenkin kun kyseessä on eksistentialistinen blogi kuten tämä – Raimo kärtti viime vierailulla, että miten minä määrittelisin tämän kompleksin ja tuo sana lienee kaikkein paras – tai sanotaanko nyt teemaan sopivasti: eXistentialistinen.