tiistai 25. helmikuuta 2014

Xeimian Design Party 2014! (+ e-Villen Alennuskoodit!)

Ok, pistetään bileet pystyyn.

Se tapahtuu seuraavin algoritmein.

Saat 10€ alennuksen 50€ (tai yli) tilauksestasi, kunhan vain lisäät sen oheen seuraavan kuponkikoodin:
PARTY14

Voimassa 25 helmikuu - 4 maaliskuuta!

Ja sopivasti, liikkeessä on nyt myös ihan uusi paitakin saatavilla.

Nappaa paita tästä
(Nyt, yleensä jokaisen Deathtimen julkaisun jälkeen tulee perässä jotain kivaa ostettavaa. Kuten paituli. Nyt se myöhästyi (ja vielä joulumarkkinoilta!) mutta koska viimeisimpien tietojen mukaan talvi ei enää tule takaisin, ja kevät on käytännössä jo täällä, on Deathtime päättänyt jälleen osoittaa rakastavansa teitä kaikkia, julkaisemalla kauteen erinomaisesti istuvan (mutta silti läpi vuoden toimivan) UUDEN paidan - Virallisen Kesäpiknik-paidan!)

Bonus: Näetkö e-Villen mainoksen tuossa ruudun yläpalkissa?

Hyvä, nyt voit klikata ja mennä katsomaan mitä kaikkea liikkeellä on tarjottavaa.

Sillä tässä olisi myös tähän firmaan alekoodit (voimassa 15.3 saakka), jolloin jo paatuneimmat asiakkaat, kuin myös keltanokatkin, saavat helposti fiksinsä!

  • 5TDPROS - 5% alennus kaikista tilauksista
  • 5TDEUR - 5€ alennus yli 40€ tilauksista

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Erikoisraportti: Kummeli V

Se on sitten käytetty taas yksi viikonloppu sulosointuisimmalla tavalla: Katsoessa Kummelin uusinta elokuvaa, joka on siis nimetty varsin minimalistisesti: Kummeli V. 

Nyt, sehän koostui useammasta tarinasta, ja pitää sanoa että välillä tuntui että oleva kertoi teidän kaikkien rakastamasta (ja minä olen viimeinen kieltämään sitä seikkaa, oi pienet makunystyräiseni) allekirjoittaneesta, sekä hänen hupsuista kavereistaan.

Esim. Monkki Mähönen, entisen (bändi)kaverinsa kesäasunnon korjaajana toilauksineen saattoi ehkä muistuttaa minua, etenkin Raimon ja Irman näkökulmasta (paikkana heidän siirtolapuutarhansa). Raimon selittäessä suomenruotsalaiselle, akateemishienostuneelle pikkuvaimo Irmalle: "Sinun täytyy nyt vain ymmärtää sitä, se on sellainen kansan mies". Myöhemmin etenkin kun elokuvan Raimo löytää wanhan bassonsa, ja bänditreenit Deathtimen, eikun Cobran parissa, ilmestyy myös hänelle himoköyrijälasit naamalle, oli selvää että siinä oli lähes enteellinen tuntuma! En kuitenkaan halua kertoa siitä liikaa, mutta kuten tiedämme minut, on silloin odotettavissa onnellinen loppu.

Sitten Timo Kahilaisen näyttelemä (Sontalahtelaisen?) öh, kulkuvälinejengin pomo, huomattavine mustine pulisonkeineen kieltämättä toi jo mieleen, että jos minusta koskaan tehdään ilkeämielinen parodia, jos ei muuta niin pulisonkien ja luontaisen johtajuuspuolensa johdosta - oli se tässä. Oikeastaan ihmettelin, että miksi kukaan ei tullut kysymään leffan jälkeen, että onko minun pulisongit jostain Kummelien fanituotteiden myyntikojusta ostetut, johon olisin vastanut kuten se eräs punapää viime viikonloppuna, joka sanoi minulle: "Kaikki mitä tässä näet on luomua" - kaikki mitä saattoi nähdä, oli kyllä varsin hyvin esille, sitä ei ollut kieltäminen! (Punapää myös sen jälkeen tanssi edessäni erään blondin naisen kanssa hitaita. Vieläpä siten, että siihen liittyi kiihkeä suutelu ja hyväily, rintaliivien paljastuminen tanssin edetessä jne. Tämän jälkeen punapää hymyili minulle poikkeuksellisen tyytyväisenä, ja kysyi: mitäs pidit? Mutta se ei kuulu tähän raporttiin, tähän kuuluvat ihan muut asiat, joten siksipä tämä teksti on sulkeissa jotka loppuvat tähän. Näin.)

Mitä tuli sontalahtiviittaukseen (maalaiskylä sydänhämeessä), vedettiin leffassa täysin surutta alta lipan niin "stadin eliittipellejä", kuin myös "sisäsiittoisen oloisia landepaukkujakin".  (Tukki-Liisa ei tiedä itkeekö kaihon vai naurun kyyneleitä mainituissa maalaiskohtauksissa.)  En tiedä kuka se ärsyttävä, ja siksi todella hyvin roolinsa hallinnut stadilainen juorulehtitoimittajan näyttelijä oli, mutta kuten sanottua: se osasi luultavasti näytellä niin hyvin mulkun roolinsa, että se saa ehkä vielä jossain nakkijonossa nakkiinsa. Kun taas leffan ehdottomasti parhaimpiin ja hauskimpiin tyyppeihin kuului Heikki Vihinen, jotenkin niin tyynen groteskeine hahmoineen, että siitä oli pakko tykätä. Iina Kuustonen maalais-sutturan roolissa oli jotenkin hot. Ei vain siksi että pidän jos naisilla on joko ruskeat, tai sitten jäänsiniset silmät, joista jälkimmäiset olivat Iinalla - Putousta en siis katsele, joten asiaa oli paha tietää sen pohjalta.

Puolijauhoinen ja jatkuvasti piereskelevä, ja moiselle nauranut pohjalaiskanttori taas muistutti erästä nimeltä mainitsematonta kaveriani nimeltä Sami,  jonka olen tuntenut lapsuudesta saakka. Se osa leffaa vei minut vuosien taakse - not kidding. Tekipä jopa kanttori ihan saman "kaikki ulos" liikkeen yhdessä vaiheessa leffaa.

Leffan fantasiakohtaukset puolestaan olivat varmasti melkoisia vetonauloja ainakin Amberinolle ja Elsulle.

Lopputuomio? Olin ollut oikeassa että kusihätähän siinä iskee, kun nautin kahvia ennen elokuvaa. Suloinen kahvityttö nauroi täynnä ymmärrystä, kun sanoin että luultavasti leikin tuurillani, ja saan niin pahan kusihädän etten muista mitään koko leffasta. No, olin kokolailla oikeassa. Olin leffan jälkeen "silmät kiinni kusilaarilla". Luulin että sitä ennen ajoitettu kahvi ja tyhjennys olisi auttanut, mutta ei. Mutta muistin silti leffan ja pystyin olemaan sen loppuun asti, ja voin sanoa että pidin kyseisestä elämyksestä. Ei se ollut tämän ryhmän parhain tuotos, siinä kriitikot olivat oikeassa, mutta kyllä tätä silti suosittelen katsomaan. Parempi tämä oli kuin esim. edellinen Alivuokralainen, joka olikin ihan eri formaatissa tehty.

Ja koska tuona viikonloppuna Suomi voittu USA:n ja täten ansaitsi lätkäpronssinsa, laitettakoon tämä teemoja yhdistävä lopetus vielä tähän.


maanantai 17. helmikuuta 2014

Acoustic Wizard - Näin Soitetaan Covereita!

On pakko mennä nyt wanhaan kunnon promo-osioon.

Ja vaikka kyse ei tokikaan ole suoranaisesta metallin tyylisuunnasta - ellei sitten tälläistä doom-folkkia sellaiseksi voida laskea - niin kuitenkin laatu on kova, ja coverien lähdemateriaali kuitenkin löytyy metallin maailmasta.

Kyseessä on siis Electric Wizardia akustisena soittava coveri-projekti nimeltä Acoustic Wizard.

Ja mikä parasta, nyt ko. materiaalia voi alta ladata/kuunnella ihan ilmaiseksi!

perjantai 14. helmikuuta 2014

Inspiroivaa, Liian Inspiroivaa (Ole Itsesi Ystävä)

Kaikki minun marinani ja narinani on ollut niin teeskenneltyä, kuopan täyttämistä jätteillä ja rojulla.

Minun on ymmärrettävä ja tajuttava, että kaikki minun elämässäni on kesken vielä.

Se että en ole saanut mitään aikaan on ilon aihe, ja ainoa.

Minun on hoidettava itseäni ja pidettävä huolta kunnostani, koska en ole valmis kuolemaan.

Minun on uskallettava.

Sitä ei voi ilmaista muuten kuin sanomalla että minun on uskallettava lähestyä Jumalan kasvoja, sitä mikä on kaikki kaikessa.

Kestettävä se pilkka että olen "luopio", "höperöksi tullut", "viinan sumentama": kuitenkin on juhlallista kävellä rantaa pitkin ja nähdä jotakin mitä muut eivät näe.

Kävin keräämässä käpyjä rinteestä ja tein pirtin lämpimäksi.

Olen onnellinen, vähän kuin hurmiossa, en minä vaan Kristus minussa.

Miten masentunut olenkaan!

Eikö ole kummallista että tunnen pelkkää iloa kuunnellessani radiosta uutisia kammottavista tapahtumista?

Menen nukkumaan, huomenna aloitan Odysseian viimeistelyn, minulla on viikko aikaa olla yksin, sitten tulevat lapset ja määräykset, kauppa-autot ja sanomalehdet, rautakausi ja jumalankieltäjät.

- Pentti Saarikoski


tiistai 11. helmikuuta 2014

Tee-Se-Itse-Tiistai: Kevennys


perjantai 7. helmikuuta 2014

Mistä Tunnet Sä Ystävän?

Kaverit epäilemättä tunnistaa siitä, että ne ymmärtää mustaakin huumoriasi paremmin kuin ne ihmiset joihin olet vasta tutustumassa.
Eilin tulimme kahvilta ja juttelimme matkalla autolle siitä, miten ihmisellä tulee näitä etiäisiä jonkun tapaamisesta.
Kaveri: "Aiemmin minulla tuli bussissa mieleen eräs muija, ja sitten kun tulin lopulta perille oli se sillä pysäkillä, ja nousi siitä seuraavaan bussiin."
Minä: "Ja lopulta tilanne sai onnellisen lopun, kun ratkaisit sen kuristamalla sen muijan jonkun supermarketin takapihalla?"
Kaveri: "Hahaha!"
Minä: "Sen jälkeen tietenkin raiskasit sen ruumiin, sillä olisi jotenkin moraalitonta raiskata elävä nainen."
Kaveri nauraa edelleen. Jatkamme matkaa, eikä vastaantulijoilla ole hajuakaan miksi tunnelma on niin leppoinen.