sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Silirimpsistä

Unesta

En voi sanoinkuvailla sitä eroottista jännitettä joka johtui minusta, juuri ennen kun uni loppui. Se tapahtui porukoideni talon yläkerrassa, josta oli muuttunut sellainen outo, lähes utuinen paikka jossa soi kuumeinen musiikki. Ja kumma kyllä, sen utuisuuden värinä oli tuollainen oranssi mikä hänen mesessä. Me tanssimme, ja minä tiesin että nainen yritti jollain lumota minut, mutta me tanssimme ikään kuin piirissä. Sitten lähdimme pois, nainen laittoi oven kiinni, ja seurasin häntä, jolloin huoneessa alkoi soimaan taas musiikki. Käännyin ja lähdin katsomaan, ja hän tuli kiireesti perässäni kuin siellä olisi jotain mikä. Sitten uni loppui.

Terveyskaakao

Kehitin myös näinä aikoina uuden hyödyllisen herkun kaikille into- ja voimamiehille, miksei myöskin naisille jotka eivät halua riippua painovoiman mukaisesti. Eli, heraproteiinia 1-2 desiä, muutama desi vettä, rahtusellinen VANILJAsokeria (EI vaniliinisokeria, myös hunaja voi käydä), sekä raakaa kaakaota noin kolme teelusikallista. Veden tilalla voi käyttää myöskin maitoa, mielellään luomumaitoa, tai jos nautit proteeinia ennen nukkumaanmenoa, käytä yömaitoa!

Antikliimaksista

Miten kaikki alkoi, oli kun ilta oli alkanut siten että minun piti psyykata itseäni parempiin seikkailuihin. Bootsini esim. Kastuivat läpimäräksi melkein heti kun pääsin liikenteeseen (niitä ei olla tarkoitettu räntätetsaukseen). Kuitenkin, päädyin illan loppusijoituspaikkaan jossa en ollut käynyt hetkeen, ja siellä liikehdin omaan tyyliini. Silmiini osui nuori nainen jolla oli tummat hiukset, nätit jäänsiniset silmät, rinnat joita kaula-aukko toi ehkä jopa tarkoituksenmukaisesti esille, lyhyt hame ja mustat sukkahousut. En laskenut hänestä heti katsettani (kyseessä oli ns, valioyksilö, jollaisia ihmislajin urokset eivät mielellään jätä väliin), niinpä meidän katseemme kohtasivat ja hän ilmeen muutoksesta päätellen ei pannut sitä pahakseen. Kun olin juuri ohittamassa häntä, hän alkoi hymyillä ja vinkkasi minut luoksensa. Koska olen herrasmies, menin hänen luoksensa (mietin kyllä teinkö tässä virheen; naista ei pidä koskaan totella liikaa, muuten hän menee pilalle!). Määrätyn tutustumisen jälkeen selvisi että tulemme suht hyvin toimeen, ja jossakin kohtaa lähdimme ikään kuin omille teillemme porukasta. Ja kun olimme jo tulleet uudessa paikassamme hyvinkin läheisiksi, ja hän huomasi viihtyvänsä sen verran hyvin seurassani, ehdotti tämä nuori nainen että ei olisi välttämättä niinkään huono käänne, jos hän tulisi “nukkumaan viereeni” (hänen molemmat säärensä olivat tässä vaiheessa sylissäni – vastustin kiusausta esittää huumoriani, ja täten sanoa että asun siellä missä juuri eräs nainen pääsi hengestään). Koska olen vieraanvarainen arvelin että se ei ehkä sittenkään olisi huono käänne (kun muiden miesten täytyy taivutella naisia tulemaan heidän luokse, minun kohdallani naiset ovat ne joiden kohdalla kiusaus käy ylitsepääsemättömäksi, ja tämä onkin täysin sopiva järjestely minun ylivertaiselle persoonallisuudelleni!). Välissä hän tarttui kiinni pulisonkeihini, ja sanoi että nämä saavat kyllä lähteä, ja minä sanoin että voi uskoa huvikseen etteivät lähde (tarkensin, että hän ei olisi ensimmäinen daami joka sellaisen ultimatumin on minulle asettanut) – ja lisäsin että mehän olemme melkein kuin olisimme olleet jo kymmenen vuotta olleet naimisissa. Nainen kaikesta huolimatta jatkoi pulisonkieni käyttämistä kahvoina joiden avulla hän suuteli minua “kaksin käsin”. En tiedä mistä johtuu, mutta nämä naiset joilla on jäänsiniset silmät ja tummaksi värjätyt hiukset ovat erityisen kiihkeitä. Nainen oli vieraalta paikkakunnalta, satojen kilometrien päässä kotoaan ja kaikista vaihtoehdoista hän törmäsi minuun, mieheen joka sai hänet pakahtuen sanomaan: “Sinä olet niiiin ihana!”. Jokainen voi ymmärtää, että tällä pohjustuksella syntyy miehisiä urotöitä. Mutta kun olimme narikoilla, pitää myöntää että ilmeeni oli aikalailla donaldtrumpmainen, ja tarvittaessa johdatin naista sinne minne piti, pitäen kiinni hänen kädestään – mitä miehen on tehtävä, se miehen on tehtävä sano! Kuitenki tässä kohdassa tuli ongelmia, sillä hänen kaverinsa jonka luona hänen alunperin piti yöpyä, löysivät hänet. Siispä kun pääsimme pihalle, he taivuttivat hänet lähtemään kanssaan sinne missä hänen alunalkaenkin piti yöpyä (taksi oli jo pihassa). Ja he onnistuivat siinä melko hyvin, tällöin olin jälleen donaldtrumpmainen henkilöhahmo kun lähdin paikalta stoalaisen tyynenä, bootsit surkuhupaisan märkinä kuin tullessakin ja mietin että kuinka elämässä pätee muutoksen laki (joku voisi sanoa että olen taolainen ja/ tai buddhalainen, olenkin, mutta filosofisesti, en uskonnollisesti): joko niin, että se miellyttää syvästi tai aiheuttaa akuuttia frustraatiota – vieläpä siten että päässä alkaa soimaan Grindermanin No Pussy Blues, jota kuuntelee kuin lapsi jonka nenän edestä karkkikauppa juuri sulki mehevät rintansa..ovensa. Ovensa siis. Matkalla kotiin kuulin kun eräs toinen mies kertoi lähes samankaltaista tarinaa, ja häntä harmitti myöskin niin vietävästi, päässäni alkoi myöhemmin soimaan ZZ Topilta tuttu rivi: “Yeah Billy, I know what you mean”. Ne ovat tilanteita joissa mies seuraavan yön tahi jopa päivän, joko masturboi tai itkee, ehkä molempia – en kommentoi omaa osuuttani tälläiseen.

Tampereen Vanha Tulitikkutehdas


Lähdin tuon jälkeen ajelulle, poistuin siis Xeimian Chroniclesin toimistolta, eli Firman Päämajalta, Home Studiosta, ja lähdin tuulettumaan. Mielikuvitus on miellyttävässä tilassa kun ulkona on kaunis sää, ja Tampereen kauniit rakennukset joiden sävy luo rauhaa. Mutta sitten, ajan jääkaappipakastimen viereen, jota myös erehdyttävästi pidetään autona. Jep, niitä halpamaisia, epäyksilöllisiä ja mielikuvituksettomia amerikkalaisia rivifarmareita joilla ajelee henkilöt joille kyseiset autot sopivat oikein hyvin. Tämän auton moottorina on pannuhuone. Tämän vähämielisen ajajan mielestä oli kivaa ruveta polkemaan tuon hirvittävän romun kaasupedaalia valoissa, jolloin kaikki autot olivat pakokaasussa, niin myöskin minun. En ota sellaista käytöstä järin hyvällä, siispä valojen vaihtuessa lähdin hätäisesti valoista, kiilasin heidän eteensä ja painoin kytkimen alas kuin myöskin kaasupolkimen, jolloin he saivat omaa lääkettään. Heillä olivat autossa pitkät valot päällä, he ilmeisesti ajattelivat että auto on hienompi kun sillä ajaa mahdollisimman idioottimaisesti? Pitkät eivät haitanneet minua, sillä etenin nopeaan tahtiin, mutta pitää sanoa että nopean kiihdytyksen vuoksi en nyt ihan niin nokkaan kiinni saanut kiilattua, ja koska autossani on minimaaliset päästöt, eivät nekään nyt niin runsaat olleet – mutta tärkeintä on ajatus.

Tästä etenin kohti tulitikkutehdasta, se paikka kiinnostaa minua, ja J siellä olikin käynyt ihmettelemässä. Itse pyörin noilla mailla, Rantatien alueesta on tullut julmetun hienoa aluetta – se ja Järvensivu ovat tällä hetkellä korkealla listallani, mitä tulee vielä määräämättömänä ajankohtana toteutettavaan Operation Escape From Planet Home Studio. Se on ollut pitkään kesken, ja on mahdollista että Deathtimen julkaisu Covered In Blood tulee olemaan viimeinen joka tässä sijainnissa tehdään – ellei sitten demoja ynnä muita sellaisia lasketa. Kun lähdin ajelemaan takaisin kohti keskustaa, pureskelin purukumia ja mietin keskenäni että jos apinalauma tulee vielä minua vastaan sillä jääkaappipakastimellaan jossa on renkaat, minä luultavasti sylkäisen purukumin niiden avoimesta ikkunasta sisälle. Tekee ihan hyvää..

Samalla kun olen ajellut nyt viime aikoina eri puolilla kaupunkia, tietyissä paikoissa ja tiettyinä aikoina, on minulle hiipinyt ne myhäilevän hyvät muistot mieleen, jotka vieläkin muistan ajalta kun ensimmäinen Deathtimen single julkaistiin. Oli kevät, nyt jo talvi, mutta molempina aikoina on se kukoistuksellinen tunne voimakaana läsnä. Muistan kuinka ajelin kohti kotia, olin käynyt keskustassa asioilla, ja kotonani minua odotti onnittelut Anthoniakselta. Oi niitä aikoja. Tietenkään tuo ei voi sikäli toistua, että ensimmäisen singlen voit tehdä vain kerran, mutta odotan innolla mikä on Obliterationin laita – sitä on osattu jo kysyä ja odottaa! Siinä on tavallaan samanalainen tunnelma, sillä siinä on jotain uutta ja jotain vanhaa. Voidaan sanoa, että kun alat työstämään inspiraatiotasi, niin involuutio sinun visiosi, joka avautuessaan kehittyy, eli evolvoituu olemaan täydessä mitassaan. Monesti tähän sisältyy vielä odottamaton muuttuja X (se yllättää myös itse tekijän).

Uudet lakanat

Hankin tämän kaiken päälle, uudet lakanat (sis. Tyynyliinan ja pussilakanan). Ne ovat kauniin mustavalkoiset kuvioinniltaan, joka on kaukaa katsoen abstrakti kukkakuviointi, mutta hieman lähempää katsoen toisiinsa yhtyvien mustien ja valkoisten raitojen voittokulkue (kuin muinaisen juutalaisen käsityksen “Taivaallinen Toora”, joka koostuu valkoisesta ja mustasta tulesta, mutta jonka muslimit kopioivat käsitykseensä “Taivaallisesta Koraanista” joka paradoksaalisti on allahin vertainen). Peitteet ovat miellyttävän karheat, niiden väliin nukahtaminen on miellyttävää, samoin niiden silittely kädellä kun katson Simpsoneita.

Viimeisinä Marraskuun viikkoina monet asiat jotka vaikuttivat uhkaavilta, Luojan kiitos kääntyivät paremmiksi – huomasin tulevan lisää tilaa, ja “pelivaraa”, vaihtoehtoja. Se on hyvä, mutta siitä ei nyt sen enempää.

Tein naisissakäymisen, tai vaiheeseen jääneen naisissa käymisen jälkeisenä viikonloppuna Radio Home Studion pikkujoulujakson. Sen nimi on siis Radio Home Studio – 29 – Pikkujoulukinkku. En kerro minkälainen pikkujoulukinkku on, siitä saa ensimmäisen havainnon todennäköisesti mainoksessa, mutta hyvää siitä tuli! Minun piti ottaa glögiä, ja laittaa risaiseksi sekin ilta, mutta en sitten tehnytkään niin. Sain koko jakson valmiiksi, tosin se pitää kiikuttaa editointipöydälle ja tehdä sille muutama leikkaus. Sitten sitä voi sanoa niin valmiiksi kuin se on.

Violetti 11:11 

Huomasin että Garrett LoPorto on siirtynyt jatko-osaan, tai uudelleen aseteltuun version Da Vinci Method:ista. Se oli aikoinaan merkillinen sattumus; sillä oli sama logo ja värit kuin Xeimian Chronicles blogilla (liekki kuvaa mm. henkeä ja ideoita jotka ovat henkisellä tasolla, ilman aineellistunutta muotoaan, samoin liekki on hengen eräs maallinen symboli kuten aurinko on Logoksen symboli) nyt tuon uuden Wayseers-menetelmän värinä on violetti; sama mikä minun toisella blogilla eli Fundamentilla! - Sain juuri valmiiksi kyseisen blogin uuden logon, sen nimi on "Fundamentin Sinetti". En vielä vain osaa sanoa sen lopullista julkaisua, sillä vaikka perusversio alkaakin olla valmis, niin aion vielä viimeistellä sitä. Mielenkiintoista onkin että samana iltana kun löysin tuon violetin tuotteen, oli illan Simpsonien jaksossa huomattavat määrät kyseistä väriä. Samoin olen kaikessa hiljaisuudessa, intuitiivisessa pääni rauhassa pohtinut Punaisen Aikakauden jälkeen tulemaan epämääräistä aikapaikkajatkumoa: Purppuraa Vyöhykettä. - Entä miten Punainen Aikakausi menee? Ei turhan hyvin, mutta ollessani kaupassa ostamassa aineksia lasagnetteen ja pullia varten (ne kasvattava KULkusia, mikä sopii vuodenaikaan), minulle tuli mieleen että tässähän on melkein kuukausi tehokasta peliaikaa ja mitä tahansa voi tapahtua! Ja nyt kun viimeistelen tätä tekstiä, on muistettava että kun heräsin lauantaiseen marraskuun lopun päivää, ja avasin puhelimeni oli juuri silloin sen kellossa aikana 11:11.

Facebook.

Kun aloittelin, kirjoitin seuraavan viestin Facebookiin: Ilta rupeaa lähtemään käyntiin. Nyt on punkkua lasissa (ollut jo hetken ;). Seuraavaksi menen hautausmaan siunaamattomalle puolelle vähäsen kaivelemaan porukkaa ylös! Sitten pukeudun Hitleriksi, ja puen löydökseni natseiksi; näin minulla on ei vain natsizombien armeija, vaan myöskin unohtumaton baariseurue! (Taustalla soi luonnollisesti Rollercoaster of Love by Ohio Players)

J:n erästä kuvaa kommentoin: Hiton hyvä kuva, taas kerran, pidän tämän b-kauhuleffamaisesta fiiliksestä. Jos joku ei tätä katsoessaan ryhdy ajattelemaan itseään haulikon kanssa kytiksessä, odottamassa kun mistä tahansa voi tulla homoseksuaaleja zombeja, on hän luultavasti mielisairas! - Ja on sanomattakin selvää, että haulikon on syytä olla latingissa, sillä nämä homozombit syövät aivojen lisäksi kivekset, ja voit arvata syömisjärjestyksen! Kiitos, kiitos oikein paljon, ja kiitos. - Sain samalla mielettömän idean Deathtimea ajatellen, joten luultavasti pieni tuotantotekninen webinar J:n kanssa aiheesta voi olla edessä.

Maanantaina huomasin että oli mahdollisesti vuoden pimein ja harmain päivä. Suunnilleen vuosi sitten olin vaihtamassa Sammonkadulla sijaitsevassa parkkihallissa joka on lämmitetty ja hyvin valaistu, tällöin molemmat ajolamppuni olivat menneet pimeiksi ja ajelin paikalle vaihtamaan 3. tähden ajovaloja. Tällä kertaa vain toinen valoista oli palanut, ja mukani oli 4. tähden ajovalot, eco-mallia jotka säästävät virtaa ja bensaa. Todellakin, ne olivat kirkkaat. Myöhemmin puhuin Arvidin kanssa, hän aprikoi että voisi taas kaivaa kitaran esiin ja alkaa soittelemaan, johon ehdotin että perustaisimme hardcorepunkbändin nimeltä Kiimaiset Lapset. Se soittaisi  mahdollisimman sairaalloista materiaalia, 1-3 soinnun musiikkia. Luultavasti sen niminen ja tapainen bändi ei vaan kovinkaan kauaa saattaisi pysyä pystyssä, ilman viranomaisten puuttumista asiaan, aina aika ajoin.

Mennessämme maanantai-illan tehville, Migueloksen kanssa, kysyin jo tiskillä: mitä tekisit jos toinen nimesi olisi “kanakori”? Myyjätärtä hymyilytti. Jatkoin “..ja kun kysyt vanhemmiltasi että miksi he ovat antaneet tuon nimen sinulle, vastaavat he: Siksi että sinua kiusattaisi koulussa.” Mentyämme pöytään aloitimme johtoryhmän kokouksen normaalisti. Sitten jutut karkasivat käsistä, ja stressi pitkästä aikaa purkautui, se oli upeaa, joskin täysin poliittisesti epäkorrektia. Kerroimme vitsejä jotka saivat ehkä jotkut kuulijat nauramaan, toisaalta jotkut miettimään olemmeko tosissamme. - Aluksi minun piti kertoa siitä tässä, mutta sitten päätinkin että kerron siitä tulevassa Radio Home Studion lähetyksessä, missä? Se selviää kuuntelemalla. Kiitos, kiitos oikein paljon ja kiitos.

perjantai 26. marraskuuta 2010

WTF: Xeimian Design Goes Mainstream?!

Mottomme on: Asiakkaidemme tyytyväisyys on prioriteettimme!
 (Paitsi jos se on vaikeaa, kannattamatonta, tai olemme vain kiireisiä ;) 

Yleensä mallisto on ollut varsin sävyuskollinen, ja kaikkinaisesta radikaalista undergroundmaisuudestaan huolimatta konservatiivisen uskollinen tyylilleen.

Nyt, tuli kuitenkin aika antaa oma panoksensa myöskin mainstream, eli paskavirta valtavirtapuolelle, suoda täten heillekin laatua* jossa on asennetta.

Tällä kertaa teurastamisen kohteeksi joutui koko kansan suosikit VR




ja Big Brother.











BB & VR eli yhteensä siis viisi kirjainta joihin voit luottaa!

Huom. Mallistoon kuuluu myös siis eri värejä, kuten VR:n ja BB:n väreissä olevat tuotteet, sekä naisille oma mallisto. Vieraile kaupassa ja tutustu tarkemmin.

* = Tuotteet tulevat Saksasta, mutta tästä huolimatta sinun ei ole tarpeen todistaa omaa arjalaisuuttasi (jonka tulee säädyllisen ja hyvän tavan mukaisesti ulottua aina 5 polveen saakka) tilataksesi niitä!

PS. Äläkä unohda kausituotteita, eli tonttulakkeja.

PPS. Osa wanhoista malleista on jo poistettu kaupasta, jolloin niistä on tullut keräilyharvinaisuksia – osoita että sinä olet fiksu ja pysyt mukana underground-vaatekaupan muodissa jossa mallisto on vaihtuvaa, ja sinä todella voit huomata miten olet saanut haltuusi jotain todella uniikkia, mikä parantaa sinun ja muiden käsitystä Sinusta!

PPPS.  Koska nyt on sesonki, vaihdoin kaupan taustaväriä aiheeseen sopivammaksi. Kutsun sitä nimellä Obnoxious Red. Nyt voit huomata miten se vaikuttaa Sinuun energisoivasti, ellei jopa suoranaisen virkistävästi kun klikkaat itsesi kauppaan. Eikä Sinun pitäisi yllättyä, kun tunnet kaupassa vieraillessasi, kerta toisensa jälkeen, ihanien muistojen heräävän ja mielialasi kohoavan synkkyyden keskellä kuin kirkaslampun ääressä, joka on samaan aikaan hieman outo, mutta silti kovin tuttu entuudestaan. Puhumattakaan tästä piristymisestäsi nousevasta rohkeudesta, uudesta innokuudesta tehdä päätös, joka saa sinut vastaamaan siihen miksi et toimisi vihdoinkin sen mukaan kun näet tilaisuuden edessäsi...

PPPPS. Ja kyllä, alennuskoodit toimivat vielä hetken, joten putsaa kauppa eduksesi, saat yhden tuotteen kaupan päälle!



Kampanjakoodi on: 5FOR4EU

Kiitos.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Ylimääräinen uutiskatsaus: Tampereen Keskustan Palo!

Kohta Tampereen keskustan yrityksille ja liikekiinteistöille ei enää myönnetä palovakuutuksia. Jokainen paikallinen ymmärtää mikseikö.

Viime yönä, tai oikeastaan aamulla (jolloin minä olen - aika ajoin - suorittamassa tiibetiläisiä aamuliikkeitä, juomassa vihreän teen, ja lukemassa kappaleen hengellisesti kehittävää kirjallisuutta, jonka jälkeen vielä meditoin) sattui jälleen Tampereen keskustassa ikävä tulipalo-onnettomuus.

Siispä Xeimian Chronicles:in yhden hengen uutis- ja kuvausryhmä lähti paikalle. Ei ehkä ihan kuitenkaan vielä tuohon aikaan, vaan iltapäivällä, ottaakseen selvää mitä on tapahtunut. Onhan tämä blogi sentään tunnettu sen gonzojournalistisesta toiminnasta, joka on maan kärkiluokkaa.

Kun saavuin paikalle, oli siellä edelleenkin paloautoja. Poliisit olivat tukkineet autoilta molemmat puolet pääkadun suikaleista. Paikalla oli myöskin luonnollisesti ihmisiä jotka olivat uteliaita – niin myös minä, mutta minä olinkin hoitamassa tiedostusopin tohtoraalista tehtävääni!

Tapahtui mielenkiintoinen sosiaalispsykologinen toiminto, kun aloin ottamaan paikasta valokuvia, ryhtyivät siihen pian monet muutkin ihmiset. Ensin vieressäni seissyt vanhempi mies, sitten todennäköisesti paikkaa alunperin ohittamassa ollut ulkomaalainen mies, ja myöhemmin vielä jotain nuoria. Kuulin nuorten naisten, eli likkojen puhuvan toisilleen määrätietoisesti: “En mä tajuu tota niinku, että mix täzzä otetaan kuvii, d44, kuin noi on niinq iha tavallisii taloi”. Tämän nimi oli Leena Vittu Mölliperälä-Pärekori- Jormanainen ja toisen Ulla-Martti Gyllenbögel, joka vastasi napakasti: “Whaad evöööh.”

Mutta tässä kuvakimara.

Ne kertonevat enemmän kuin tuhatkunta sanaa.

Mainittakoot nyt silti että kuulin sellaisia asioita sisäpiiritietona, kun olin korva kovana, että eräs puhelimeen puhunut nainen osasi kertoa jonkun hypänneen alas kolmannesta kerroksesta. Ja hän kertoi myös että vastoin luultua (että palo olisi lähtenyt arabien kebabkioskista) onkin niin että se lähti yökerhosta nimeltä Love Hotel. Parempi etten kuitenkaan ala kertomaan kun olen ollut tuossa yökerhossa naisissa, tai ilman naista. Se on ihan eri aihe.[Huom. Jutun juuri ollessa oikoluvun alaisena, luin että uutta tietoa on saatu, Aamulehden jutun mukaan palo lähti kebab-ravintolasta ja siinä jopa epäillään tuhopolttoa - onko väärin sanoa että mamujen tyyli tehdä yrityskierrätystä on edennyt pisteeseen, että se ei enää toimi vaan heidän ollut pakko tehdä vakutuuspetos, vai olivatko kaksi paikalta poistunutta kenties vastarinnassa nimenomaan näitä etnisiä vähemmistöyrittäjiä kohtaan? Minä itse epäilen jälkimmäistä, sillä räjähdys tuntuu melko oudolta - verratkaa tapahtumaa McDonaldsin paloon, joka myös oli ravintolapalo, kiitos]

Baarin edusta tässä kunnossa, vaikka minä en edes ollut koko viikonloppuna viihtellä - oh the mirth!

Tämä on otettu kadun vastakkaiselta puolelta, että sieltä on tullut kamaa aika voimalla!

Voimalla hyvinkin, polkupyörän renkaan vannekin on jopa vääntynyt!




Minulla ei ole hajuakaan mitä olin tekemässä kun otin tämän kuvan, se kai tuli vahingossa.





Tämä biisi ei liity mitenkään tapahtumiin. Tai voi se sikäli liittyä, että se soisi taustalla jos olisin tuolla matkalla mennyt johonkin liikkeeseen ostamaan hyödykeen, ja nähnyt tiskin takana kauniin naisen. Olisin sanonut hänen miespuolisille työkavereilleen: Te pojat menette nyt pistämään liikkeen oven lukkoon, ja sitten kipitätte takahuoneeseen, sillä minä maksan ostokseni tämän tytön kanssa tässä tiskillä. Luonnossa. (Jos ihmiset olisivat voineet nähdä liikkeeseen, olisin näyttänyt heille hyvin treenattua hauistani ja he olisivat ryhtyneet antamaan aplodeja. Olisin kyllä ansainnut ne.).

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Radio Home Studio – 27 – Plaintive


[EI ENÄÄ KUULTAVISSA]

Radio Home Studio – 27 – Plaintive

Intro
Tunnari
Fallout: Rock Hard

Segmentti 1.

- Muutoksia elämässä ja täten myöskin Radio Home Studion formaatissa
- Tee pinnallista yhteistyötä työkkärin kanssa; ota lainaa jotta voit käydä töissä
- Palaaminen aikaisempaan formaattiin: mitä se on ja miten se tapahtuu?
- Kertausta R.H.S:n kehityksestä
- Jälkituotanto on erittäin aikaavievää
- Home Studion funktio ja kohtalo?
... tehokäytössä aikaa vastaan
- Operation Covered In Cold Blood Sessions: Cover EP (Obliteration Sessioiden “spinoff”)
- Tulevaisuuden arviointia ja johdantoa
- Obliteration oli hyvin työläs projekti
- Drunkoween II teki uuden listaennätyksen – kiitokset kuulijoille!

Razorblend: The Opponent

Segmentti 2.

Halloween/ Drunkoween Aftermath
- 2-3 viikon prässäävän ristiriitainen ajanjakso, joka ei ollut halloweenikaan vielä loppu
- Virnistelyä, kiihkeitä naisia ja mojova come back bussissa
- Janten Laki
- Baarimikkotilanne: Mr Milkyman
- Leppoisa juttutuokio bluesissa sarjamurhaajan näköisen miehen kanssa
- Katkeransuloinen loppusijoituspaikka 
- Suomisen pirkko miehissä..
- Wanhan koulukaverin tapaaminen - oletko se Sinä?
- Siitä tuli melkein yksityistilaisuus
- Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Nine Inch Nails: Demon Seed
Deathtime: You Got The Guts (Flowing Out)

Segmentti 3.

- Nääs, nääs nääs...
- Ensimmäisen segmentin aiheet: Revisited
- Stagger Lee
- I Wanna Be Your Dog
- Vauhtiviikko, ratkaiseva vauhtiviikko

Margin Of Safety: Monkey Dance

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Radio Home Studio News!


Tulossa: Radio Home Studio – 27 – Plaintive

maanantai 15. marraskuuta 2010

Stop! Riisu Paitasi!

Ja vaihda uusi tilalle.

Nyt, oletko kyllästynyt maksamaan 1000€ vaatteesta jossa on “Oksennus alá Makkaraperunat”-kirjailu, mutta brändin merkki itse asiassa maksaa tuon hinnan?

Oletko kyllästynyt että muotipaitasi voi ostaa 10€ virolaiselta torilla, ja sitä käyttää joku hirveä juntti verkkariensa kanssa, samalla kun hän kävelee ne jalassa ja kävelysauvat kainalossa edelläsi kaupungilla?

Haluatko yksilöllistä, osuvaa ja todellisen ratkaisun makuista vaatetusta nyt?

Hyvä, täältä löydät kaikki niin Deathtimen virallisista fanituotteista muihin tuotteisiin jotka takaavat että saat seksiä tai ainakin huomiota yrittäessäsi sitä!



Nyt valikoimista löytyy myöskin kauan odotettu ja paljon kysytty pitkähihaisten mallisto! 


Joten luotan siihen että Sinä olet se fiksu tyyppi, joka hyödyntää tarjouksen eikä istu koneen ääressä muttailemassa tai josittelemassa, sormi ties missä!

Äläkä unohda, että myöskin luomuversioita on saatavilla, niin Xeimian Chroniclesin kuin myöskin Radio Home Studion paidoista.

Tuotteet luonnollisesti valmistetaan Saksassa, joten nyt tiedät miltä tuntuu pukea päälleen Mersu, Bemari, Audi yms. mutta natsimarketin hinnoin.

Nappaa paitasi siis nyt, täältä, sillä se on minusta hyvä idea.

JA varmaankin jo mietit, että mikä on tämän kauden herkkuna?

Yksinkertaista rakas Watson - jos ostat 5 tuotetta tai enemmän, saat halvimman ILMAISEKSI! - Jälleen vain tämän mainostuskauden ajan, eli RAJOITETUN AJAN. Toimi siis heti tämän pikkujoulutarjouksen johdosta!



Kampanjakoodi on: 5FOR4EU

Kiitos.

Mottomme on: Asiakkaidemme tyytyväisyys on prioriteettimme!
 (Paitsi jos se on vaikeaa, kannattamatonta, tai olemme vain kiireisiä ;)

PS. Ja koska rupeaa olemaan jo pikkujouluajat,on syytä näyttäytyä parhaimmillaan - ja sehän sopii, sillä meillä on kuule uutta tuotetta taas myymälässä!

Esim. Rahaa Palaa:




Hanki siis nyt mallisto mikä saa naapurit kateellisiksi, ja teidät varmistumaan siitä että perheenne nähdään tulevissa linnanjuhlissa!

Äläkä unohda myöskään kausimallistoa, jokaisen pikkujoulujuhlan ehdoton must:

Tilaa nyt tonttulakkisi tästä.


PPS. Osa wanhoista malleista on jo poistettu kaupasta, jolloin niistä on tullut keräilyharvinaisuksia – osoita että sinä olet fiksu ja pysyt mukana underground-vaatekaupan muodissa jossa mallisto on vaihtuvaa, ja sinä todella voit huomata miten olet saanut haltuusi jotain todella uniikkia, mikä parantaa sinun ja muiden käsitystä Sinusta!

PPPS.  Koska nyt on sesonki, vaihdoin kaupan taustaväriä aiheeseen sopivammaksi. Kutsun sitä nimellä Obnoxious Red. Nyt voit huomata miten se vaikuttaa Sinuun energisoivasti, ellei jopa suoranaisen virkistävästi kun klikkaat itsesi kauppaan. Eikä Sinun pitäisi yllättyä, kun tunnet kaupassa vieraillessasi, kerta toisensa jälkeen, ihanien muistojen heräävän ja mielialasi kohoavan synkkyyden keskellä kuin kirkaslampun ääressä, joka on samaan aikaan hieman outo, mutta silti kovin tuttu entuudestaan. Puhumattakaan tästä piristymisestäsi nousevasta rohkeudesta, uudesta innokuudesta tehdä päätös, joka saa sinut vastaamaan siihen miksi et toimisi vihdoinkin sen mukaan kun näet tilaisuuden edessäsi...

torstai 11. marraskuuta 2010

112


Not only the most common European emergency number, but also release date (1.12.) for most disturbed children's favourite christmas gift! 

Deathtime: Obliteration EP 


Memorize it with this beneficial video, thank you, thank you very much and thank you :



PS. While waiting, why don't you download Deathtime's debut (s/t) album for FREE  - for your convenience

maanantai 8. marraskuuta 2010

Cut Up, (You Must Know That the Beloved That You Seek Is None Other Than You) Wrap Up



Love You To Death soi kirpeässä aamussa.

Puita oli molemmin puolin kaksikaistaista moottoritietä.

Keltaisia puita.

Koko viikon jatkunut ärsyyntynyt, ahdistunut ja stressaantunut olo liukeni kirkkaaseen aamuun.


Lapinniemen talot, Naistenlahden voimalaitos, järvi. Samalla kun soi Life Of Agonyn How It Could Be ´97 – jolloin olin lähes euforiassa.

Kaikessa kaunetta joka motivoi elämään ikuisesti.

Sitä ennen verenpaine oli taas noussut kun huomasin että olin unohtanut raappia auton sivupeilit, joten rampin laskeminen liittyi arvailuihin ja ulkomuistikuvaan siitä miten autot liikkuvat sillä tiellä tuohon aikaan. Olikin lähellä etten kiilannut sokeasta kulmasta tulleen auton nokkaan.

Takaisin tullessa aurinko ja aamu olivat ennättäneet jo pidemälle. Aamusali oli hyvä, join hirveän jälkimaun jättäneen proteiinijuoman (minttusuklaa) – olisi pitänyt pysyä piimässä tai maidossa (siirryin piimästä maitoon, sillä ayuervedissa kehotyypistössä pitta-tyyppi edustaa minua).

Tälläinen hetki on arvokas, staattinen.

Lehdetkin ovat hiljaa, harvoina ja tarkkailevaisina.

Autot liukuvat, eikä voida olla varmoja siitä, että onko sittenkin kyseessä tie joka liukuu, ja täten luo optisen harhan.

Onni tulee myhäillen, asettuu pöytään ja syö kanssani hyvin valmistetun munakaan, ja hörppäsee mukillisen vihreää teetä siihen päälle.

Kun tulin marketin kautta kotiin, koruliikkeen kaunis, tumma nainen lepuutti minussa kauniita ruskeita silmiään; hän jäi katsomaan minua juuri ennen kun poistui takahuoneeseen.

Muistan hänet. Se oli ajalta kun muutin tänne missä nyt asun, mutta mistä suunnittelen pakoa (en kaupungista Luojan kiitos, mutta asunnosta nyt ainakin, ehkä kaupungin osastakin). Tuolloin hän oli kassatyttö, nuori ja kaunis silloinkin, ja me vaihdoimme hyväntuulisia kuulumisiamme, aina flirttailun väjäämättömään pisteeseen saakka.Ja minä tunnen miten tämä elämänvaihe etenee kohti sitä kiirashetkeä, kun yksi vaihe päättyy ja sulautuu seuraavaksi, ja jokaisessa on edellisen vaiheen karma – tästä tulee uskomus jälleensyntymiseen, elämänvaiheista.

On tunne että joissakin asioissa olen käynyt täyden ympyrän. Mutta saanut, Luojan kiitos, mukaani mittaamattoman arvokkaita timantteja.

Ja se kaunis nainen jolla on ruskeat silmät, ja tummat hiukset, jäi katsomaan minua vaikka katsoinkin häntä silmiin.

Qigongia tehdessä tulee parvi sorsia minun luokseni. Niistä naaras on rohkein, ja nälkäisin. Keskeytän harjoitukseni jotta voisin heittää tälle makaronia, mutta tämä ei onnistu saamaan niitä. Siispä se nousee rantaan, ja heitän väliimme makaronin, ja olen pakahtua surusta kun se ei siltikään saanut syötyä tarjoamaani makaronia.

Rauha yleensä kestää hetken.

Se että en tottele, on ollut minulle hyve. Mutta opin vielä sitäkin suuremman hyveen: Vapauden.

4.11

On sitten enää yhtä biisiä vaille Covered In Blood (nimi yksinkertaistettu, kiiitos, kiitos oikein paljon ja kiitos) valmis. Jäljelle jäänyt biisi onkin sitten maailman coolein cover (Stagger Lee), sillä siinä on mm. sample elokuvasta Pulp Fiction, ja onhan se nyt niin cinemaattista doomia muutenkin, että enää Peter von Bagh puuttuu. Näiden sessioiden jälkeen olo kuin Tommy Ekblomilla.

Saatuani viimein Iggy Popin coverin valmiiksi lähdin Ikeaan nauttimaan lihapullat, suurenmoisen annoksen. Ostin myöskin sieltä jouluisen kylpyvaahdon, ja uskon että se on tunnelmointituote. Samoin, uskon että sen vaahto on pehmeää kuin nuoren naisen iho. Ei minkä tahansa; vaan hyvin kauniina! Kerroin tästä jo aiemmin, jo olen kokenut saman sen jälkeenkin, jo Obliterationia äänittäessä. Vähästä voi tuntea onnea: Syödä puoleen hintaan suuri annos lihapullia Ikeassa, saada demoasteelle sessioiden nimikkobiisi jonka kanssa on paininut koko menneen viikon, syödä jo kuukauden putkeen chili con carnea johon ei kyllästy ja joka on täynnä tuoreita raaka-aineita. Kruunata kaikki (evolvoituneella) qigong ja taichirutiinilla, unohtamatta hyvin korkealaatuista viherteetä jota sai pilkkahintaan läheisestä luontaistuoteputiikista. Ah, eikö se ole onnea?

Samoin olen kehitellyt tänä aikana suosituksi tulleita aforismeja joista tuttavat ovat innostuneet.

Kuten:
Jos naisella on ongelmia, ne tulee käytännössä aina miehen ongelmiksi.
(Tästä piti Ternipsi)

tai

Rohkeuden hetkellä olet aina yksin
(J:n mieleen)

Samalla kun jostain syystä löysin Rumin, löysin häneltä lainauksen siivistä, samalla sain myöskin uudistetun logon Deathtimelle, joka liittyi siipiin ennen Rumin löytämistä, samalla moni palanen yhdistyi toinen toiseensa. hän puki sanoiksi sen mikä oli jo idullaan mielessäni, ja jonka saatoin tuntea kuin olisin ollut raskaana oleva nainen joka tuntee uuden elämän kasvavan sisällään.

Otin juuri lukuun Aksel Sandemosen kirjan Pakolainen Ylittää Jälkensä. Siitä on peräisin Janten lakikin. Kirja on aika lupaavaa matskua - voinen suositella. (Suomi lienee tuon ajattelun keskittymä) Ote kirjasta: "Nuoruus on se aika, jolloin huomaat minkälaista naamiota sinun tulee kantaa"
- Miten moni kotka joka on syntynyt kanojen keskellä, on saatu suggeroitua siitä että se on vain ruma ja epäsopiva kana? Todellakin, kun se päivä tulee että se katsoo ylös ja näkee lajitoverinsa liihottavan korkealla, mahtavana ja vapaana, kanojen juostessa karkuun, se ymmärtää aikansa tulleen. Eikä mikään enää palaa ennalleen, vaan lopullinen voitto on saavutettu jo pelkässä olemuksensa käsitämisessä!

5. 11

Hihkuin liian varhain. Kitara hajosi. Näiden sessioiden aikana on sitten hajonnut yksi mikrofoni ja kaksi kitaraa. Ajoitus oli tosin aika hyvä, kaikki skebat on soitettu sisään ja viimeisen biisin vokaalit enää jäljellä. Mutta uusien demojen äänitys tuskin tulee tapahtumaan ihan heti, ehkä tulevaisuudessa jo siintää kuva minusta huomattavana undergroundin syntsapopkuninkaana*? Enää puuttuu meikit ja sifonkihuivi. (näen itseni liikuttumassa kyyneliin lesbolokkitasoisten falsettolaulettujen sanoitusten laulamisen johdosta) Ja ainiin, näin Ikeassa halvalla rytmimunia; yksinkertainen soitin jonka mahdollisuudet ovat rajattomat. Eikä äkkiä kajareistakaan kuulunut mitään. (Huh, Luojan kiitos, ei ollutkaan koko äänijärjestelmän tuho, vaan olin unohtanut vaihtaa kanavia kuulokkeilta kaiuttimille. Olo helpottui, jolloin olikin jo aika ryhtyä hauduttamaan kello viiden teetä ja valmistella taichihetkeä, rakentavan kirjallisuuden parissa, totta kai.)

[* Miten voi olla syntsapop ja underground samassa? Mieti tätä vierustoverisi kanssa, ja tuo tunnin lopussa vastauspaperi opettajan pöydälle.]

Mainittakoot että uusi Deathtimen tiimiin ehdolla oleva prospekti Raimo lupasi auttaa kitaran kuntoonsaamisessa, nyt hänkin saa Axe Technician:in tittelin (titteli on myös herr Huuhtadorfenilla). Mainitsin että osaan minäkin kolvata, ja että tinattu ja palanut kitara on väline jolla saa runsaasti pehvaa.

Löysin Vangeliksen kirjoittaman soundtrackin elokuvaan Blade Runner, joka puolestaan on mieleeni sillä vanhemmiten ymmärrän sitä paremmin ja nuorempana pelaamani Shadowrun on kuin videopeli kyseisestä elokuvasta. Parhaimpiin lukeutuva, tai ehkä paras peli mitä olen koskaan pelannut. Soundtrack on erinomainen, ja sen kauneimpiin lukeutuva kappale on Rachel's song. (näissä molemmissa, elokuvassa ja sen ääniraidassa, on jokin mystinen urbaani toivo) Vangelis oli erään vanhan rakkauteni lempiartisti – tai rakkauteni on vähän huono termi, sillä romanttisen kiintymyksen, intohimon, kohdalla en puhuisi rakkaudesta (vaikka en kiellä sen mahdollisuutta tässä yhteydessä). Miten meidän kävi? Sen voi jokainen päätellä. Miksi meidän kävi niin, siksi että hän tajusi sen vasta liian myöhään ja minä olin viilentynyt hänen osaltaan. Kuten lopulta kaikkien muidenkin. Tämän kappaleen ja muut löysin erinomaiselta palvelimelta, se on eräänlainen online-Spotify, ja mielestäni täten parempi. Minulla ei ole koskaan ollut spotifyta. En pidä siitä että minun pitää ladata jotain koneelleni, ja että en saa pitää kappaleita jotka se lataa. Ja kaikkihan nyt tietää Jonathanin. Pitäisikö minun pistää uusintana tai peräti toinen osa Homifysta? Joka tapauksessa, tässä on linkki http://listen.grooveshark.com/

Bop-pills Re-visited 

Vieraillesanni pitkästä aikaa Bop-pillsissä, tai siis entisessä Bop-pillssissä, sain huomata että vaikka paikka onkin ulkoisesti suht ennallaan, mitä nyt osan lavasteista on korvanneet jättimäiset hevospatsaat, niin silti jotain tuntui puuttuvan. Eräs nainen ja eräs mies (eivät liity toisiinsa, tapasin heitä sosialisoinnin seurauksena) muistelivat sitä "Suurta tappelua" johon otin osaa (arviolta suurin yhteenotto sitten sisällissodan ja nuijasodan). Se tapahtui tanssikorokeella jossa olin vetänyt nyrkin taakse kun minua töninyt idiootti ei ymmärtänyt että sellainen ei sopinut suunnitelmiini. No, hän veti ensin nyrkin taakse, mutta minä vain vastasin haasteeseen. Nainen joka liittyi tapahtuneeseen aloitti jutun "sinä uhkasit lyödä minua.." ja kun katsoin häntä sen näköisenä että mistä perseestä sinä tuon revit, hän jatkoi "tai oikeastaan sinulla oli käsi lyöntiasennossa..silloin kun se tappelu alkoi". Samalla mustasukkainen mies tulikin jo väliimme, ja juttu loppui.
Tämä mies ei ollut siis se sama vanha tuttu jonka jälleen tapasin, vakaumuksellinen rokkimies joka pitää minua hyvänä jätkänä. En ollut saanut kyllin informaatiota, joten tuo tuli hänenkin kanssa puheeksi, sattumalta hän oli se joka aloitti keskustelun siitä. Hän kertoi että muistaa kuinka olin vetänyt löysät pois, ja ladannut Iron Stampin ja ottanut löysät pois. Hän jatkoi kertoen että oli sanonut siinä muille että tuo on MIES! ja samalla pitänyt heitä "poissa tieltä". Tämähän nyt sikäli imarteli minun barbaarista puoltani joka oli aktivoitunut pitämään yllä koskemattomuuttani ja reviiriäni, mutta ottaen huomioon että vastapuoli oli yliedustattuna väestön suhteen, olisi ehkä hänen ollut mukavampi päästää jotain porukkaa tilanteeseen tueksi ja ehkä tulla itsekin mukaan huitomaan. Vaikka eihän nyt muutaman miehen porukka paha ole pistää pinoon, mutta kun juoma hölskyy, ja se on minunlaiselleni herrasmiehelle sopimatonta.

“Olen alkanut syvällä tasolla väsyä siihen kokemukseen, jonka “taitelijaelämä” muodostaa. Ajankäytön rytmi on tehtävä itse, sisällöt on tehtävä itse, järjestyksestä on pidettävä kiinni oman tahtonsa voimalla. Kuinka kauan sellaiseen voi olla voimavaroja, montako vuotta jaksaa olla niin loputtoman innoissaan vapaudesta, joka ei ole vapautta vaan mielivaltaa”
- A. W. Yrjänä

7.11

Tiskille tuli ujo, pieni ja nätti goottityttö jonka dreadlokit oli nutturalla. Koskettelin nutturaa joutessani, tyttöä hymyilytti ja minulla oli valtiomiesmäinen ote liikkeissäni. Myös pöytääni halusi tulla eräs sinimustahiuksinen tyttö, hänen poikakaverinsa oli vähäsen vastahakoinen koska he tulivat viereisestä ja vapaasta pöydästä suoraan minun pöytääni. I got my mojo working, all night long.

Myöhemmin jostain ilmestyi J-Bone, sen illan rooliasuna oli ollut "Riitta Väisänen", eli puvuntakin alla oli ollut värikäs paita 70-80 luvulta. Kukaan ei ollut ymmärtänyt sitä. Myöhemmin mietin hänet laulamassa falsetossa My Humps-biisiä tuossa rooliasussa. Ehkä Jack the Wankerin lavalla? (Taustatanssijoina Frank ja Kaiffari, spandexeissaan).

Sitten J-Bone pisti tarjoilut pystyyn, ja pidimme pikinikin; nuuska huulessa nassutimme kananugetteja, yksi saattoi olla keskeltä raaka - jotenkin osasin olla varautunut McPerheravintolan yllätyksiin.

Mies kertoi tarinan että oli melkein saanut tanssilattialla kauniilta naiselta, sitten tuli Kaiffari ja sai aikaan joukkotappelun. - On kaikki niinkuin ennenkin..

Loppusijoituspaikassa törmäsin upeisiin siskoksiin, joista taas pikkusisko oli se todellinen bombshell. Äkkiä huomasin olevani tanssimassa hänen kanssaan, ja hän piti siitä. Hukkasin hänet, ja puhuin paskaa Miguelin kanssa. Melkoinen vaihtokauppa. (Vuoronperään vetelimme vastakkain toisemme, katseissa oli intohimon liekit ja kun hän kietoi jalkansa minun lantioni ympärille, minä kieputin häntä ympäri, ja hänen kasvoilleen jäi lumoutunut ilme - puhtaasti viihdearvon vuoksi en nyt kerro sen tarkemmin kummasta puhuin, tytöstä vaiko Miguelista).

Tullessani kaupunkiin takani istui kaksi naista. Nuorta naista. He kuulostivat nuoremmilta kuin mitä olivat. Heistä oli kumpikin pyrkineet poliisikouluun. Ymmärrän mitä tarkoitetaan paskalakilla nyt - he olivat äärimmäisen kriittisiä, ivallisia ja inhottavia kaikkia muita kohtaan, yleensä niitä etenkin jotka olivat joko heille uhka tai kiusattavissa. He eivät osoittaneet sitä, mutta kuulin kun he puhuivat. Molemmat kertoivat traumoistaan, joko alkoholisoituneesta isästä tai kuolleesta veljestä. He ovat naisia joihin liittyy vallan paradigma, tämä selittää uravalinnan, he molemmat sanoivat että eivät ole johtajia - tämä tietää ankaraa paskatestaamiseen taipuvaisuutta, he ovat koiria jotka eivät hauku jos heidät hakkaa luulla - jos heille tarjoaa luuta he murisevat paskatestin merkiksi. En voi ymmärtää miehiä jotka tekevät mitä tahansa saadakseen minkälaisen naisen tahansa hyväksynnän. Lobotomia ja kastraatio?

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/11/30_tonnia_silakkaa_tiella_sauvossa_2121586.html

Kohta menen keräilemään nuo silakat, ja liimaan ne pystysuunnassa päähäni kiinni, jolloin ne osoittavat kuin piikit eri suuntiin. Näin on syntynyt rikollisuuden vihollinen numero 1: Silakkamies. Kiitos, kiitos oikein paljon, kiitos.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

[Special] Radio Home Studio - 26 - Shōu Yīn Jī Gong


{EI ENÄÄ KUULTAVISSA]

Radio Home Studio - 26 - Shōu Yīn Jī Gong

Tunnari
- Johdanto
Locust Toybox: I Found It
- Shōu Yīn Jī Gong
Locust Toybox: Beneath The Tide