torstai 26. joulukuuta 2013

Ihmeellinen on Elämä - ja Joulu!

Seuraava Joulun klassikkoelokuva ei ole ainakaan suomalaisessa televisiossa tainnut näkyä, eikä allekirjoittanut sitä ole edes nähnyt, vaan on joutunut tämän elokuvan kummittelemaksi viime aikoina; viestejä sen nimestä ja opetuksista on tullut vastaan sieltä täältä. Joten siksi se onkin nyt hyvä katsoa - eikä vain katsoa itse, vaan jakaa se teidän kanssanne arvon lukijat, kuulijat ja katsojat: Ihmeellinen on Elämä!

(Elokuvaa noin 10 minuuttia katsottuani, voin vain sanoa että se on herättänyt varsin nostalgisia tuntemuksia, ja vetoa aikamatkailuun!)

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Lahjaton Joulukertomus & Opettavainen Tarina

Näin joulun kunniaksi ajattelin kirjoittaa/vapauttaa/viimeistellä erän joulukertomuksia.

Nyt, saa nähdä miten se tavoite toteutuu, mutta aloitettakoot nyt tämän varsinaisen joulun kunniaksi tällä aattokertomuksella (todellakin, se joulupäivä on se varsinainen joulu - mietin miten lapsukaiset muualla ovatkaan joutuneet kestämään, kun heidän on pitänyt odottaa joulupäiväaamuun).

Itse olen hyvinkin jouluinen ihminen, ja se tarkoittaa sitä, että jos en nyt pidä pukin käymistä tärkeänä, niin kyllä vähintäänkin ne muut jouluperinteet ovat merkityksellisiä asioita - tähän sisältyvät myöskin lahjat.

Niistä on myös tämän kertainen kirjoitukseni kertova.

Kertomus taas ajankohdaltaan sijoittuu aattoon - jouluaatto on se päivä, jolloin koko perhe aloittaa joulunpyhät, jolloin pelataan hauskaa seurapeliä nimeltä: Kuka saa ensimmäisenä diabeteksen.

Näin pohjustuksena kerrottakoon, että eräs tämän vuoden ominainen piirre on ollut se, että vaikkakin numerologinen vuosi numero 8 on luvannut "veronpalautuksia" ja saamisia, niin siitä huolimatta tänä vuonna on oppinut yhden jos toisenkin asian itsestään. Sekä elämästä.

Nyt lähinnä jälkimmäinen kategoria tullaan asettamaan pöydälle, tapetille, näytteille.

Nimittäin tänä jouluna saimme kerrassaan loistavan idean: Tilataan lahjoista pääosa postimyynnistä!

Eikä mistä tahansa postimyyntikatalogista, vaan ihan vallan ulkomailta, maista kuten Saksa ja Amerikka.

Idea oli hyvä myös siinä vaiheessa kun sitä alettiin toteuttamaan, sillä hinnat, laatu ja tuotteet olivat poikkeuksellisen hyvässä suhteessa toisiinsa nähden.

Nyt, joku arvaa varmasti mihin tämä on menossa; "kyllä meinaan naurattikin mitä tapahtui seuraavaksi/pidettiin pokkaa kuin Pirkka-Pekka Petelius sketsissään".

No, kun oltiin hoidettu pukkikeikat, ja syötiin kunnollinen jouluateria, jouduttiin toteamaan että Murphy ei ole ollut joululomalla lakeineen, vaan oli ankarana lakimiehenä päättänyt muistaa meitä myös jouluna.

Saksasta tilatut lahjat kyllä lähtivät oitis, saksalaisella tehokkuudella, mutta välikädet siinä matkalla tupeksivat siinä määrin että nämä kyseiset toimitukset viettivät aaton jossain varastotilassa.

Amerikkalaiset lahjat yllättäen tulivat perille jo ennen saksalaisia, vaikka eivät millään pikapostilla liikkuneetkaan. Ne sen sijaan jäivät tulliin, mikä tarkoittaa sitä, että tullin jouluterveisiksi jäivätkin sitten tulliselvitysten täyttölaput

Siinä sitten availlessa paketteja, jotka sisälsivät kaikkea aina sukista suklaalaatikkoihin, lopultakin tulin törmänneeksi pakettiin joka sisälsi odotetun ja toivotun komedian.

Tämä herätti ensin "taidanpa katsoa tätä jouluyönä"-reaktion, joka taas johti seuraavaksi "perhana, pitäisikö sitä hankkia blu-ray-soitin?"-reaktioon; levy kun oli aavistuksen väärää formaattia.

Siinä vaiheessa kurotin jo tummaa jouluolutta sisältänyttä maljaani, kun alettiin spekuloida, että oliko kuittikaan enää jäljellä tuosta elokuvasta.

No, ensimmäisen maailman ongelmiahan nämä, ja etäisyyden kasvaessa aika viihdyttäviäkin.

Ei muuta kuin hyvää joulun jatkoa, jos oma ei riitä, tai jotain tälläistä


maanantai 23. joulukuuta 2013

Deathtime: Dysphoria EP (+ biisiesittely)


DOWNLOAD Now For Free (First click the title below, and then click the "download" button:)
LATAA Nyt Ilmaiseksi (klikkaa albumin nimeä alhaalta, ja sitten "download"-nappia:)

Dysphoria EP

Track listing/ Biisilista 

1. Dysphoria
2. Bleed For Me
3. I Shalt Not Suffer Thou
4. Red, White and Black Christmas

Biisiesittely.

Koska kyseessä on EP, sisältää se silloin yleensä jotain harvinaisuuksia, sekä toisistaan poikkeavia tyylejä ja soundeja.

Tämän EP:n tapauksessa kyseessä ovat juurikin nämä harvinaisuudet, kuten julkaisematomat palat (jotka ovat siis Brutalin sessioista sävelletty, mutta niissä on taas uutta soundia, kun taas osa on julkaistu, mutta niillä ei ole ollut mitään "kotia" aiemmin).

1. Dysphoria

Kappale edustaa ainoana lajissaan ns. "depressiivistä death metallia". Nyt, me tiedämme että on aiemmin sekoitettu black ja death-tyylilajeja, mutta tämä kappale yhdistelee siis nimenomaan depressive black metallia ja death metallia.

Tästä syystä tämä on hyvin poikkeuksellisen kuuloinen, jopa tunnelmallinenkin kappale, jossa on mukana death metallille ominainen raskaus ja räjähtävyys mutta ed. mainitun black-tyylille ominaista tyylittely esim. tällä raidalla on näppäilykitara mukana! Eräs toinen piirre on enemmän taustalle ja hiljaisemmaksi miksatut vokaalit, jotka ovat melko tyypillinen merkki "maan alta" tulevista, selitätmättömistä painajaismaisista äänistä - vaikka muuten tässä tapauksessa ne ovat silti puhdasveristä, death metallin vokalisointia.

Kitarasoundit antavat enteen uusista soundeista, mutta ne ovat miksattu siten, että ne kuulostavat perinteisen depressiivisen black metallin soundien ja Metallican St Anger-albumin soundien sekoitukselta.

Joten jos siis pidät tästä raidasta, niin voit olla vailla huolta - se ei pidä sinusta. Asia johon voit luottaa!

2.  Bleed For Me

Tämä on EP:n se perinteinen ja tyylipuhdas death metal-rypistys, joka muuten meinasi jäädä pois, vaan ei jäänytkään (tämän ja Never Surrender!-kappaleen kanssa pohdittiin että mitä tehdään, kun molemmissa oli samaa riffijuurta käytettyi). 
Jos nimikkoraidasssa oli uniikkia sen hybridityyli, niin tämä on siis sitä puhdasveristä kamaa. Lisäksi, voidaan myös sanoa, ettei Slayeria lähemmäksi olla päästy death metallissa, eikä kyllä tulla varmaan pääsemäänkään. Sen, Bleed For Me - joka oli vuonna 2011 suunnitteilla the ultimate death metal-biisiksi The Brutal Aestheticille, takaa.  Syy miksi tämä ei päässyt ko. albumille oli siinä, ettei sitä silloin ehditty saada valmiiksi. Toisaalta oli myös epäselvää olisiko se sopinut toisen perinteisen kuoliskappaleen, Killing Time:n kanssa samalle albumikokonaisuudelle. Ehkä olisi? No, se on nyt tässä. 

3. I Shalt Not Suffer Thou

Led Zeppelin, Kiss, Danzig, Stone Temple Pilots, Metallica, The 69 Eyes, Kotiteollisuus, Lordi - Mikä näitä bändejä yhdistää?

Se, että ne kaikki ovat hyödyntäneet eräs tunnetuinta ränttätänttämusiikin riffiä (todennäköisintä on, että Led Zeppelin oli ensimmäinen joka sen eetteriin laski).

Täysin tästä yleislainasta tietoisena, myös Deathtime päätti osallistua tähän perinteeseen, ja siinä ennen Brutalin sessioita, vetäisi vanhalla kielikoolla ja äänitysteknologialla korren esiin (etenkin bändin hovikuvaaja pitää juuri tästä skebasoundista), ja pisti sen kekoon, käyttäen juuri tätä samaista riffiä,  tässä nimenomaisessa biisissä.

Kappaleessa on myös se huomattava, harvinaislaatuinen seikka, että se sisältää soolokitaran, joka ei vain soita sooloa*, vaan myös seuraa läpi kappaleen. - Asia. joka ei ole järin yleinen ilmiö Deathtimen maailmassa.

(*Huhujen mukaan Charlie revitteli soolon sen vuoren laella, jossa hänen linnansa sijaitsee, taustalla kuului susien ulvontaa, räikkien rääyntää, salamoinnin jylinää ja itse taiteilijan hiusten hulmuamista - huulien tapaillessa sanoja kuten "kylmyys", "pimeys", ja "nopeus".)

Kts. myös tämä. 

4. Red, White and Black Christmas 

Mitä voin sanoa? Deathtime vietti "raskasta joulua" jo vuonna 2012.

Tämä kappale julkaistiin silloin, mutta jäi arkistoihin, sillä se kävi näyttäytymässä kotisivuilla streamingina, ilman omaa "kotia" jollain julkaisulla. No, nyt se asia on hoidettu, ja  samalla tämä sulkee bändin EP:dein vuodenaikabiisiympyrän, sillä jos Obliteration EP:llä oli kesäbiisi, niin tämä jos jokin on talvibiisi.

 Kiitos ja hyvää joulua!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Koko Perheen Odotetuin Joululahja!


Vuonna 2010 ilmestyi ensimmäinen, ja melko kattava joululista.

Listaa ei ole tarvinnut uusia, sillä kyse on kestävistä traditioista.

Mutta kyllähän me nyt jotain jouluksi keksimme.

Ja tässä se on - perheen odotetuin lahja, jonka avulla saavutat kausimässäilyn edut pienellä vaivalla:


Kuvassa tyytyväisiä asiakkaita, jotka suorastaan tuulettavat uutta, kurvikasta olemustaan!

Eikä tietenkään unohdeta Sarumanin koottuja joululauluja - tuota kauden odotetuinta viihdemusiikipläjäystä, joista vielä näin kaupan päälle!

Sen tahtiin kyllä kelpaa laittaa joulu läskiksi!


tiistai 17. joulukuuta 2013

Tee-Se-Itse-Tiistai: Muunna Kamerapuhelimesta Digitaalinen Mikroskooppi (#pimpingotserious)

torstai 5. joulukuuta 2013

SIRRAH On Tehnyt Paluun!

Nyt, tämä on allekirjoittaneelle suuri hetki, jossa on suoranaista joulun taikaa, sillä samalla kun hän viimeistelee oman bändinsä EP:tä, on ilman minkäänlaisia varoituksia todellinen monipuolisen metallin kulttibändi tehnyt paluunsa - mikä myös tapahtuu EP:n muodossa. Olkoon tämä hyvä merkki, jos Luoja niin vain suo!

Joten ei ole muita vaihtoehtoja, kuin laittaa single tuolta kyseiseltä EP:ltä ei vain kuultavaksi, vaan myöskin jakoon tähän asianyhteyteen.

Nyt, kuulemaan, lataamaan ja nauttimaan siitä - arvon naiset ja herrat - Sirrah: Thrill You!


(Tästä pääset bändin kotisivuille, jossa kyseinen sinkku on ladattavissa ilmaiseksi B-puolen kera.)

Ei niin pakollinen, mutta kiva muistelo: Allekirjoittaneen eräät kultaisimmat muistot tästä bändistä on siinä, kun hän sai heidän toisen albuminsa joululahjaksi, ja kuunteli sitä kasettisoittimesta, kun oli lätkäseuransa kanssa pelireissulla. Mainittakoon, että tällä turnausreissulla, kyseistä maalivahdin virkaa täyttäessään, hän ei vain saanut elämänsä ensimmäistä jäähyä, vaan pelasi myös kyseisessä joukkuessa ensimmäisen nollapelinsä. Vieläpä kipeänä kuin sika!

Ja jos tämän "Puolan punkin" (kuten lätkäseuran kaverit sen ilmaisivat, sillä kaikki musiikki missä oli sähkökitaraa, tuntui olevan heille enemmän tai vähemmän punkkia) ei riittänyt ihmetykseksi, niin allekirjoittanut myös piti matkalukemisenaan Danten Jumalaista Näytelmään - jonka myös oli saanut joululahjaksi. Voi niitä aikoja. 

tiistai 3. joulukuuta 2013

Tee-Se-Itse-Tiistai: Lämmitä Huoneesi n.15 Centillä Päivä!

Tässä kuussa olisi tarkoitus aloittaa uusi juttusarja, nimeltään "Tee-Se-Itse-Tiistai", jolloin - yllätys yllätys - tiistaisin tulee aina uusi juttu, yleisimmin video, jossa esitellään jokin helpotus arkeen. Mukana on melko hämmästyttäviäkin aparatuksia, joiden loihtiminen palkitsee niin säästöjen kuin antamansa käytännöllisen ylellisyydenkin johdosta.

Mutta valitettavasti ainakin tällä hetkellä videot ovat vain englanniksi, joten tästä syystä myöskin juttu seura luokitellaan "international"-tagiin istuvaksi.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Muinaisten Pyramidien Mysteeriosta

Ancient Pyramids Discovered In Antarctica

Jälleen on löytynyt uusi pyramidi. 

Moni joka on huomannut niiden yleisyyden, eikä ole voinut olla ihmettelemättä että miksi.

No, menkäämme nyt näin adventtiajan kunniaksi hieman mystismytologisempiin sfääreihin!


Ns. Ancient aliens-teoria on tällä hetkellä varsin suosittu pop-selitys tälle ilmiölle ("I didn't say it was aliens, but it was") mutta nyt on jo korkein aika tuoda esille se fakta, että ko.teoria perustuu paljon vanhempaan perinteeseen. Se nimittäin on kokolailla otettu muinaisesta Enokin kirjasta (klikkaa nimeä lukeaksesi sitä). 

Alkuperäisessä yhteydessä Valvojat (ne alkuperäiset langenneet/paikkansa jättäneet enkelit*) tulivat ihmisten pariin, ryhtyi niiden jumaliksi pitkin maailmaa ja antoivat vaihdossa salaisuuksia.  Nyt nämä muinaiset henkiolennot on käännetty yksinkertaisesti vain muinaisiksi avaruusolennoiksi (samoin ancient aliens-teoriassa tuo vaihtokauppa nähdään syynä mm. yllättävän kehittyneen teknologian yms. esiintymiseen näissä muinaisissa kulttuureissa). Näin siis syntyikin molempien teorioiden mukaan käytännössä jokainen polyteistinen uskonto, ja yleinen tälläisen uskonnon merkki onkin juuri pyramidi (vrt. Muinainen Egypti, Aton vs. Amon - monoteismi vs. polyteismi). Vertailuna mainittakoon, että monoteistisessa uskonnossa yleensä tälläisenä ilmestysmerkkinä oli pyramidin orgaaninen versio, eli vuori (vrt. Mooseksen ilmestysvuori ja Jeesuksen vuorisaarna).

Muinaisten jumalten aikakausi päättyi kuitenkin Suureen Tulvaan, joka tunnetaan myös vedenpaisumustarinana. Tämän selityksen taas tuntee yli sadan erinäisen kulttuurin mytologiat ja perimätieto (onpahan kiinalaisten aakkosissa muistona suoraan merkki, joka kuvaa 8 henkilöä laivassa!).

1.Mooseksen kirja:
6:1 Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä,
6:2 huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat.
6:3 Silloin Herra sanoi: "Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta."
6:4 Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä**, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.
6:5 Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,
6:6 niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.
6:7 Ja Herra sanoi: "Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni."
6:8 Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.
6:9 Tämä on kertomus Nooan suvusta. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä.
6:10 Ja Nooalle syntyi kolme poikaa, Seem, Haam ja Jaafet.
6:11 Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa.
6:12 Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä.
6:13 Silloin Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan.

Jungilaista psykologiaa lainaten, jokainen monijumalaisen uskonnon jumala edustaa egoa ja sen jotain tiettyä halua (tästä syystä oli eri alojen jumalia, jotka palkitsivat palvojansa yhteiskunnallisella tunnustuksella), mikä johti melkoiseen itsekkyyteen ja eripuraisuuteen (siinä missä monoteismi merkitsee aina kollektiivista suuntautumista yhteen hyvään - yhdessä ja erikseen).

* Koko tarina siitä, että langenneet enkelit olisivat Lusiferin sotajoukkoa, ja  jo ammoin nousseet kapinaan ei pidä lainkaan paikkaansa, vaan on katolilainen harhaoppi. Lusifer-nimeä ei löydy Raamatun alkuperäisestä tekstistä, vaan kyse oli enkeliruhtinas "Hailel":ista, jonka nimi oltiin käännetty päin honkia erääseen vanhaan Raamatun käännökseen. Samoin, Saatana on ollut aina Saatana, ja kuten jo nimikin sanoo, kyse oli Taivaallisesta Syyttäjästä, jonka vastapuolena toimi puolustajan eli Jeesuksen puoli. Jumala oli tässä asetelmassa Taivaallinen Tuomari. (esim. Jobin kirjan alussa Saatana oli sulassa sovussa muiden enkelten kanssa Jumalan edessä; jos siis kyse olisi ollut sotatilasta, kuten valtavirtatulkinta asian esittää, olisi tuo kohtaus ollut täysin mieletön). Ja kuten jokainen rippikoulunsa käynyt tietää, niin lopulta puolustajan puoli voitti ristillä, ottaen puolustettavien synnit niskaansa viattomana, ja maksaen niiden hinnan heidän puolestaan. Tästä syystä Saatana teki kaikkensa alusta alkaen, että Jeesus luopuisi pyhästä tehtävästään - juuri tämän lopullisen voiton päätteeksi syttyi myöskin tuo kuuluisa sota taivaassa. Tarkempi selitys seuraavassa jutussa: Lucifer (ei ole Saatana)

**Iso osa sotaisan Vanhan Testamentin kahnauksista liittyivät sotimiseen juuri näihin selvityneiden jättiläisten kanssa, jotka pyrkivät dominoimaan ihmisiä ja maata. Kun taas ne, jotka eivät selvinneet kuoltuaan muuttuivat riivaajiksi (miespuoliset) ja naaraista tuli "seireenejä". Varsinaiset langenneet enkelit puolestaan lukittiin "syvyyteen". Raamatun yleinen käännös näiltä osin on väärä, sillä Raamattu alkuperäisessä tekstissään käyttää täsmälleen samaa nimitystä tuosta Tuonelan, eli Hadeksen pimeästä puolesta, kuin antiikin pakanat, eli nimeä Tartaros. (Allekirjoittanut uskookin että todellisuudessa Raamattu on huomattavasti universaalimpi opus, ja että sitä pitäisi lukea omaten nämä tässäkin tekstissä esitetyt taustatiedot - tähän viittaa myös selkeästi sen omat kirjoitukset).

2.Pietarin kirje:
2:4 Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä [osuivat harhaan/lankesivat - yleisimpiä synniksi käännettyjä sanoja UT:ssa oli sana hamartia, joka siis merkitsi edellä mainittua] tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen [Tartarokseen], pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.

torstai 14. marraskuuta 2013

Xeimiaaninen Paluu Televisioon


Aki Linnanahde: Onko tämän kertainen twiitti sinusta enemmän filosofinen, vaiko viihteellinen?
Paula Koivuniemi: Molempia. Se on molempia, Aki.


Lue myös tämä:

Twitter nousee kuin raketti pörssissä

 Sattumaa? I don't think so!

PS. Osaksi cooleinta twitter-ganstapossea pääset täältä:

XeimianTweet

maanantai 11. marraskuuta 2013

Sixtuksen Roomalainen Kylpylä - Revisited (syksyinen versio)

Kun kävin tekemässä alkuperäisen reportaasin tuosta eräästä kiinnostavimmasta tamperelaisesta nähtävyydestä, oli talvi ja tästä syystä näkyvyys melko huono, joskaan ei ihan mahdoton.

Päätinkin sitten näin syksyn tultua käväistä siellä uudestaan.

Luonnon runsauden vuoksi näkyvyys ei edelleenkään ollut ihan niin simppeli seikka saavuttaa, mutta kuvia silti tuli otettua.

Enjoy, sillä kuvia on melko reippaasti ja ne ovat jopa parempia kuin talvisen edition kuvat.

Ja äläkä unohda että saat ne suuremmiksi yksinkertaisesti vain klikkaamalla niitä. Kiitos.


Tästä se alkaa




Uhripaasi









"Ja joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sen olisi parempi, että myllynkivi olisi pantu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen." - Evankeliumi Luukkaan mukaan 9:42


Täältä saattoi kuulla kirottujen sielujen huutoja, houkutteluja ja kirouksia 
Suuri paluu, ja tunne siitä kuin jokin seuraisi


Tämä biisi, ja "sen kuva" toimivat tämän kuvakimaran yhteydessä poikkeuksellisen hyvin. Kappale on erinomaiselta Death in June:lta, ja toimii samalla osoituksena siitä miten yksinkertaisella toistollakin saadaan aikaan varsinainen mestariteos.


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

(Kuin) Cruella De Vil

Olen antanut hänelle lempinimeksi Cruella De Vil. Kyllä, hän näyttää hieman Cruellalta, mutta kyse on myös luonteesta. Aiemmin olin ajautunut hänen kanssaan tilanteeseen, jossa saatoin huomata päivä päivältä miten tunteeni kasvoivat häntä kohtaan, kunnes olin rakastunut. Kerran vein hänelle iloiseksi yllätykseksi, ja osoituksena hellästä rakastamisestani, korillisen dalmatialaisen pentuja. Hänen reaktionsa oli viileän hillitty. Mutta kun seuraavan kerran tapasimme, näin hänellä turkin joka oli kauniin valkea, ja siinä oli mustia läiskiä. Tällöin myös näin hänen hymyilevän ensimmäistä kertaa. Minä puolestani ihmettelin, että miksi kahvini maistuu niin suolaiselta; huomasin että se johtui kyynelistäni, jotka olivat alkaneet spontaanisti virrata kun tajusin mitä oli tapahtunut.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Masentava Marraskuu - MUTTA

Jokainen varmaankin on sitä mieltä, että marraskuuta masentavampaa kuukautta tuskin on enää olemassa.

Mutta jos se yhtään lohduttaa, on XeimianDesign:lla sentään tarjota jonkinmoinen lohtu - ei vain lämmittävän ihokkaan muodossa, vaan myös reilun alennuksen.

Eli, diili on siis seuraavanlainen:

5-12 marraskuuta ajan, saat tilauksestasi pois -20%!

Jotta tämä suloinen diili onnistuisi, tulee sinun käyttää siis seuraavaa koodia - kun menet tästä XeimianDesigniin - ja kirjoitat sen tilauksen yhteyteen:

EARLY20



maanantai 28. lokakuuta 2013

PARADISE LOST - Loneliness Remains [+ BONUS!]

Nyt kun Paradise Lost on julkaisemassa harvinaisuuskokoelmaa, jolla on yhtä sun toista herkullista, on hyväksi tietää, että kyseisellä julkaisulla on myös yksi uusi biisi.

Loneliness Remains  on erinomainen, ja jopa tuoreella tavalla "erilainen" Paradise Lostin kappale - vaikka bändi on osoittanut muuntautumiskykynsä siinä määrin hyvin, ettei tuota sanaa järin varomattomastikaan voi käyttää tämän bändin kohdalla.

Kuuntele ja päätä itse (myös siitä, onko Type O Negative-vaikutteet ihan tuulesta temmattuja).



Ja nyt, mitäs näitä säästelemään, kun kerran materiaalia pukkaa.

Eikä kyse ole enemmästä eikä vähemmästä, kuin varsinaisesta herkkupalasta, joka myös on eräs allekirjoittaneen pitkäaikaisempia lempibiisejä tältä bändiltä. Gothic -  2013 versiona.

Myös tämä bonus on samalta kokoelmalta.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Xeimiaanista Televisiohistoriaa (Kolmasti Nääs!!!)

Kuvaa saa klikkaamalla suuremmaksi - erinomainen esim. taustakuvaksi (sitä voi myöskin jaella ja vaikkapa antaa joululahjaksi kaikille tutuille ja vielä tuttujenkin tutuille! Kiitos.)
Enbuske: Ja nyt ruudussa (xeimiaanista) televisiohistoriaa!
Linnanahde: Oh boy, oh boy, oh boy!
Yli-Hannuksela: Siinä vasta seksikäs twiitti, perkules!


Nyt se sitten on tapahtunut. Torstaisessa Enbuske & Linnanahde Crew:ssa tapahtui xeimiaanista televisiohistoriaa, ja twiittini pääsi illan viimeiseksi twiitiksi. Kyllä nyt meinaan kelpaa, nääs, nääs ja nääs!

Pohdin, että nyt kun olen käytännössä julkkis, niin voisin lähteä tulevana viikonloppuna ämmyilemään baarijonojen ohi ja tunkeilemaan ihmisten pöytiin. Ja jos joku ei tuntisi minua, ja osaisi arvostaa kukkoiluani, loukaantuisin sydänjuuriani myöten.

Pöytä johon parkkeeraisin, olisi pöytä josta muuttuisi oitis VIP-tila. Sen huomaisi siitä, että se olisi täynnä kuohuviinipönttöjä. Laskua kun tuotaisi, näyttäisin tämän kuvan, nikaten silmään: "Te saatte tästä kuulkaa niin paljon promootiota mun seuraavissa twiiteissä, että teidän pitäisi maksaa että juon täällä".   

Voin jo nyt kuvitella henkilökunnan ihastuneet ilmeet. Sen suoranaisen oivalluksen minkä niiltä voi lukea.

PS. Tässä tuo tämän hetken kuumin twitter - seuraa nyt, ja ole oman elämäsi VIP:

XeimianTweet


tiistai 22. lokakuuta 2013

Hymyile, Olet Lokakuussa

Aloitus

Tämän kertaisessa kirjoituksessani esittelen selvän ja vähemmän selvän viikonlopun, tapahtumiaan myöten. Tapahtumiltaan molemmat olivat rikkaita, mutta erilaisia. Siinä kaikki.

- Samoin päätöskappaleena on uusinta uutta kamaa bändilöydökseltä, ja on erittäin suositeltavaa että lukemisen lisäksi myös kuuntelet kyseisen musiikkiesityksen. Ihan tosta noin vaan!

Selvä

Olin ehtinyt jo käymään Alkossa, mutta sitten huomasin että olen niin väsynyt, ja huonoilla unilla, että ei taida kyllä irrota - ensin metsästettyäni pitkin kaupunkia erästä testivoittajaviiniä, joka oli kaikkialta loppu.

No, pitää sanoa että tulevaisuudessa on sitten viikonloput pedattu kaikella kivalla. Minulla on kaksi pulloa tätä ranskalaista namiviiniä, Hallowiini #2.:sen käyminen pysäytettiin lauantaina (vaikka viimeisen viikon se on jo luonnostaankin ollut melkolailla finaalissa.) Maanantaina oli sitten vuorossa kirkastaminen, jonka jälkeen pitää enää pullottaa, ja juoda. Mutta sen sanon, että se kirkastaminen on jännä vaihe, sillä sen verran sakeaa se soppa oli. Käyminen ehkä on onnistunut, sillä persikan tuoksu oli vaihtunut vallan sanotaanko tarttuvaan hajuun -se lupaa hyvää. Tämän lisäksi vielä talvisesongin lempijuoma, eli kotitekoinen kermalikööri myös on nyt vetäytymässä jääkaapissa. Kyllä meinaan nauratti, kun sitä aloin yöllä tekemään ja kaikki muut ainekset tehosekoittimessa, paitsi kerma, jonka havaitsin muuttuneen viiliksi purkissa. Että miten minä riemusta kiljuen lähdinkin niiltä sijoilta kohti ABC-asemaa. (Radio Nostalgialta soi ajaessani aseman pihaan Nat King Colen "Smile", mikä oli aika ironista).

Tapasin myös minun Tanssi Tähtien Kanssa-tuttavaani. Ne ovat aina kivoja tapaamisia, se on niin symppis. (Ihmettelin perjantaina, että kuka hymyilevä pieni inuiittityttö minua tervehtii, paketoituneena mustaan talvitakkiin, huppuun ynnä pipaan, ja se oli hän). Mikä näissä on merkillistä, on se, että aina kun tapaamme, sattuu jotain Prellulle. En voi sanoin kuvailla sitä yllätyksen tunnetta, kun eilen kesken ajon minulla putoaa AVAIMET VIRTALUKOSTA LATTIALLE! (Asia, jonka ei pitäisi olla mahdollinen.)

Kun pääsin perille, hän kysyi että olenko saanut auton kuntoon, liittyen edelliseen kertaan kun Prellulla löysin kuopan tiestä, sillä seurauksella että ensiksi syttyy jarrujen varoitusvalo, sitten ABS:n ja kun jo mietin: "tämä tulee muuten maksamaan", syttyy vielä 4WS:n varovalo (Prellussa kääntyy kaikki 4 pyörää, ja tuo valo vihjaa, että ei käänny enää).

Mutta annas kun pääsin kertomaan tämän kertaisesta, niin hän katsoi ja kuunteli minun kertomaani jännittynein, ja 100% eläytyvin ilmein, täydentäen lauseeni suunnilleen sanoin:"pelon kyynel valui siitä silmäkulmasta, poskea pitkin alas", kun kerroin miten hän olisi lukenut seuraavan päivän lehdestä, miten komea mies olisi ajanut kahdeksikkoa keskellä tietä, kauniilla autollaan, ilme peruslukemilla, ratti rattilukkoon napsahtaneena, samalla kun silmäkulmasta - ja lopun tiedättekin.
 

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä koin ensimmäisen lucid dream-kokemuksen; Bad luck brian-meemi: Painajaisessa, tietenkin. Menin siinä pankkiin (siihen, joka oli Tammelan torin kupeessa, ja jossa kävin pienenä äityliinin kanssa) jossa kaikki värit olivat mustaa ja harmaata, ja pankin luukut olivat kiinni. Menin peremmälle, ja siellä alkoi videopelimäinen tilanne, jossa oli pahis ja kolme toinen toistaan vaarallisempaa hirviötä. Kun kävelin käytävää pitkin, muistan miettineeni "wow, olen unessa nyt ja tiedostan sen!". Pitää sanoa, että se oli maailma joka voidaan luoda vain kalliiden elokuvatehosteiden avulla, sillä kuten arvata saattaa ne paskiaiset tietysti hyökkäsivät lähes oitis minun kimppuun. Mutta koska tajusin että ne olivat vieraita minun unessani, oli aika näyttää näille kuka on bitch ja kuka ei! Mielenkiintoinen kokemus! 

Sunnuntaina kävin puolestani keilaamassa. Elämäni ensimmäistä kertaa. Ja se oli juuri niin koukuttavaa ja hauskaa mitä epäilinkin! (Mietin että pitää katsoa Big Lebowski, ja opetella sieltä iskusanontoja, joita toistelen sitten jatkuvasti niin että muilta menee hermot, ja täten heidän pelinsä sekoaa. Näin ollen salainen ase toimii:  He eivät keilaa huonommin kuin minä, vaan yhtä huonosti kuin minä)


Kuinka siinä sitten kävi? No, meitä oli siellä 5 osallistujaa, joista minä olin ainoa jolla ei ollut mitään kokemusta aiheesta. Tästä huolimatta minä tulin toiseksi. Tyylillä. Aloitin yllättävän hyvin, sitten notkahdin, jolloin esim. testaamani tyyli jossa keilapallo lentää puoleen väliin rataa ilmassa, ja siitä löytää tiensä ränniin, ei toiminut.




Ensimmäisellä kierroksella kirin toiseksi viimeiseksi. Ottaen huomioon että yhdellä kierroksella tosiaan sain molemmat ränniin; voi sitä vahingonilon määrää mitä se herätti. Selitin: "No siis tämä ratahan on vähäsen vino" - mikä oli hauskuutusta koska kyseessä oli tämä uusi hohtokeilahalli joka on avattu keskustaan.  Toisella kierroksella jatkoinkin sitten siitä mihin jäin ensimmäisen kierroksen lopulla, hämmästyttäen myös itseäni. Hieman kyllä harmitti, etten saanut yhtäkään täyskaatoa, sillä paras johon pääsin oli kaato jossa kaadoin kaikki paitsi yhden. 

Raimo kokeili miten kovilla vauhdeilla hän voisi mahdollisesti heittää palloa, ja minä maalailin sitä miten vauhtien päätteeksi mies liukuu puoleen väliin rataa, pallo kiinni kädessä, ja me muut tulemme nostamaan häntä käsistä ja kainaloista, kysellen että ei kai sattunut. (Raimon ja Irman perheestä muuten Irma voitti, josta vitsailin taas että nyt tietää kumpi nukkuu sohvalla, tai ulkona, eli Irma).


Paikan portsari
Palkinnoksi voitin purkillisen Irman tekemää hilloa. Omenahilloa. Huomasin hieman liian myöhään vaan että olin unohtanut sen keilahallille, mutta Luojan kiitos sain sen, ja olen aika varma ettei kukaan ollut raiskannut sitä. Tätä moment of claritya edelsi pieni hiljainen hetki, kun katsoin koko tourneen voittajaa jolla piti myös olla hilloa purkki, sitten katsoin Irmaa ja sitten tyhjää omenapiirakka käärettä ja hoksasin että nyt jotain puuttuu.





 
Entä mitä tapahtui tuona edellisenä viikonloppuna?


Epäselvä

Kauppa- ja Alkoreissu olivat omituiset. Alkossa törmäsin erääseen naiseen, joka osui samaan syssyyn minun ja myyjän kanssa jolta kysyin neuvoa viinien suhteen (se myyjä oli oikea sellainen harmaa, wanhan ajan herrasmies tyyliltään - kuoleva rotu, se on ikävä todeta). Koska  mies  kutsui jotain viinihyllyä hauskalla nimellä, se huvitti naista. Nainen kysyi missä on lakkalikööriä (outoa, olin juuri sitä ennen ostanut syksylokakuun juomani, eli lakkaviinin toisesta Alkosta, ja tullut tänne hakemaan sitten punkkua mikä oli lopussa toisesta), ja kun herrasmiesmyyjä oli mennyt jo hyllylle, katseli tuo nainen minua silmiin ja alkoi naureskella tuota aiempaa juttua uudestaan. Minä katselin takaisin. Herrasmies oli muutaman metrin päässä hyllyllä:"Ööö, täällä siis on sitä lakkalikööriä". Nainen oli lähes lumoutunut, ja kiinnitti huomiota vain minuun. Lopulta nainen meni hänen luokseen, aikansa katseltuaan.  Mietin, että no tästähän on tulossa kiintoisa ilta.

Sitten kun kurvasin vielä Prellulla pitkin kyliä, pysähdyin - ehkä herrasmiestartunnan saaneena - suojatien eteen jonka yli meni sellainen valkofarkkuinen blondi. Osoitin kädellä että yli vaan. Se meni, mutta nokka pystyssä. Mutta se on ok, sillä se näytti siltä että se elämänsä ensimmäistä kertaa käveli korkokengillä, kun se taapersi suojatien ylitse, keikkuen ja keskittyneenä. Se luultavasti oikeasti ajatteli, että olin tarpeeksi onnekas kun sain pysähtyä, ja päästää sen tien ylitse.

Mutta suorastaan pelästyin kun sitten kohtasin vähemmän self-entitlementistisia naisia, kun menin R-kioskille. Huomasin että oven takana oli tulossa kaksi naista, oikein sellaisia laitettuja ja muutenkin makeita kuin persikkaviini. Avasin oven heille, ja pidin auki, jolloin ensiksi tullut blondiini kiitteli minua silmät säihkyen ja hänen perässään tullut tumma nainen hymyili muikeasti, oikein sellainen muikea "now aren't you a mister man"-hymy.

Se oli kivaa vaihtelua, kun edellisenä päivänä mietin että viikko menee loppua kohden entistä tiuhempaan suuntaan. Pääsin esim. osapuoleksi draamaan, josta vihjasin aiemmin, mutta sanotaanko nyt että on se kommunikointi vaan perhanan vaikea laji ihmisten, ja etenkin vastakkaisten sukupuolten kesken. Kävin Kaupungin Kauneimman Baristan kanssa YT-neuvotteluja nimittäin. Niistä ei tässä sen enempää - nyttemmin rauha on ainakin jollakin tasolla maassa, mutta seuraava kohtaus hieman valottaa kyseisten neuvottelujen luonnetta, sisältäen mielenkiintoista symboliikkaa (ken huomaa).



Lisäksi, tuolla samalla reissulla menin vielä hyvää hyvyyttäni antamaan eräälle miehelle lehden, kun näin että se haki niitä. Sanoin: "Tässä on tälläinen liite, jos etsit luettavaa", se vastasi: "Jaa mikä liite?". Mitä siihenkin nyt vastaa? Mutta sitten se sanoi: "Sinä olet tuon näköinen" (kansikuvassa oli kuva jostakin jäpikästä, ja jokerien logosta) johon katsoin häntä hieman kysyvästi, ja sitten sanoin hymyillen: "Ja sinä olet tuon toisen näköinen."

Tämä kaikki tietysti vielä kaikki tapahtui niin, että huomasin että minulla oli paita väärinpäin päällä. Luojan kiitos, se oli (yllättäen) musta, ja ne saumat ei näkynyt kuin ihan läheltä. Se on se skarppi pukeutuminen mikä lisää uskottavuutta!

Entä miten meni sitten tuon kovan päivän, ja ankeasti alkaneen viikonlopun ilta?

Mainittakoon, että joskus käy vain niin, että ihmisellä on flaksia.

Nimittäin jo senkin johdosta, että jos menet yhteen baariin ja siellä tapaat sellaiset 5 kpl kavereitasi, myös niitä vanhempia joita et ole tavannut vuosikausiin, voit tällöin puhua eräänlaisesta riemuitsemisesta.

Miten tuo reissu sitten huipentui, oli siten, että kun olin lähtenyt Jack the Wankerista, tapasin erään toisen baarin lähettyvillä joukon nuoria naisia ja heidän keskellään olleen, ammattikouluviiksisen ja kovastiki kyvyistään (epä)toiveikkaan klopin.

Nyt, joskus kun on liikenteessä, tuntuu siltä että kaikki muut tuntee toisensa tai ovat porukoissa keskenään. Tämä kuitenkin on minun yössä tekemieni sosiaalisten kokeiden perusteella vain joskus totta. Tällä kertaa kokeilin teoriaa ihan käytännössä, ja kysyin että tuntevatko he toisensa. Naiset kiistivät jyrkästi tunteneensa tuota kärttävää kössipoikaa. Tästä taas poikanen ajautui jo turhautumiseen, etenkin kun minä otin koko joukon jututettavakseni (siten tosin, että jokainen vähäsen jutteli niitä näitä, sinne tänne). Naiset olivat nuoria naisia, eli jotain suunnilleen parinkympin alkupäässä olevia (en muista minkä he sanoivat iäkseen noista luvuista), ja minusta huolestunut kloppi yritti tolkuttaa heille sitä miten olen heitä vanhempikin. En kysynyt, kai, sitä että meinaako tämä nuori rakastaja kenties viedä ihan jokaisen näistä naisista kotiinsa vai riittääkö hänelle vain yksi. Lopulta kuitenkin hänen kaverinsa tulevat paikalle, koska hommasta ei meinannut tulla mitään, vieläpä kun tytöt alkoivat paskatestata ja kiusoitella minua.

Miten sitten kävi, oli niin että minä ja tytöt lähdimme yhtä matkaa kohti keskustoria, ja hentoiset viikset omannut nuorukainen lähti kaveriensa kanssa jatkoille. Matkalla kohti keskustoria jo jutustelimme ja vitsailimme kuin olisimme tulossa mitä parhaimmiksi ystäviksi - for shit and giggles.

Tällä matkalla porukassa ollut, nätti ruskeasilmäinen blondi aloitteli kanssani puheita tuon tuosta (minun olisi pitänyt äkätä, mitä tämä hienovarainen kiinnostus oikein merkitsee), ja lopulta kun irtauduimme kahdestaan edelle muusta joukosta, hän ei enää malttanut, vaan sanoi: "Mennään tuonne nurkan taakse nuolemaan."

Lopetus 

Nyt. on tullut aika taas lopettaa tämän kertainen päivitys ja kertomus viime aikain tapahtumista. Jos Luoja suo, on myös tulevaisuudessa tiedossa tapahtumia, ja yhäti parempia kuin mitä tähän mennessä on tapahtumat olleet.

Ilokseni voin laittaa päätöskappaleeksi uuden bändilöytöni uudelta albumilta olevan, samalla myös, uuden biisin (tulipas siinä toistoa!).

Kyseessä on siis Beastmilk, tuo apokalyptistä post-punkkia retrosoundein veivaava pumppu, jonka uusi kylmän maailman rakkauslaulu ei ole vain videoltaan tämän blogin väreihin sopiva, vaan myös poikkeuksellisen hyvä biisi: Love in a Cold World.

Voisin mennä jopa niin pitkälle, että sanon tämän bändin olevan niitä jotka vielä tuovat toivoa moderniin musiikkiin, ja uusiin julkaisuihin. (Ajattelin pyytää heidän albuminsa joululahjaksi - asia, mikä kuuluu tykkäämiseen).

tiistai 8. lokakuuta 2013

Böö!

Pelästyitkö?

Ei aihetta jännitystiloihin.

Vai onko sittenkin?

No on.

Hallowienerit lähestyvät, ja niin myös tarjoukset Xeimian Design-putiikkiin!

Tämän kertaisena ilotulituksena on mainittava seuraavat faktat:
- 50€ tilauksista - 10€
- Voimassa 8-15 lokakuuta

Koodilla: TREAT2013

Tässä vielä erityisesti halloweeniin sopivia tuotteita esim. hyytävästä Deathtime-mallistosta (klikkaa kuvatekstiä päästäksesi suoraan tuotteeseen).

Charlie Deathtime's Axe

Legendaarisen Threesome-paidan Nightmare-versio

Myös pinssit samaisesta teemasta - sopivat budjettihenkilöille!

Tai sitten vain klikkaa tätä tekstiä, ja mene suoraan kauppaan nyt.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Venetsilaisista Ensimmäiseen (ja viimeiseen) Syysviikkoon

Seuraavassa olisikin tämä lupailtu teksti, joka tuli hieman nurinkurisesti katsottuna siihen tekstiin jossa tämän julkaisemista lupailtiin. No, sellaista se on.

Näin kun virallinen syyskuu on muuttumassa lokakuuksi (jonka myös voinee laskea syksyiseksi kuuksi), voidaankin tällä aiotulla avaustekstillä kätevästi päättää tämä kuukausi. Ai että miten kekseliästä!

Oli miten oli, on viisainta aloittaa se kuolemattomalla runoudella.

Ilma on kaunis
naisella kultaiset silmät 
ja tuuli joka ennustaa ihmiskunnalle kevättä
luomien alla on viileä paikka
tuulipuhaltaa kultaisen
verkkokalvon läpi
omenat kasvavat suuriksi
lapset heittelevät omenoita puun läpi
syyskuun jälkeen tulee toukokuu toisen kerran tänä vuonna
- Pentti Saarikoski 
Taas se syksy on alkanut. Mutta pidän jokaista aurinkoista päivää kesän jatkoaikana, ja täten hyvinkin armollisena asiana. Joten carpe diem, aina kun tilaisuus koittaa, sillä paskakelit ja harmaus eivät tässä maassa järin armoa tunne.

Tänään kaikki vaikutti edelleenkin olevan mallillaan, joten voidaan puhua pehmeästä laskeutumisesta syksyn kynsiin (kokolailla ainoa eilisessä kohmeloissani tekemäni hyödyllinen asia oli se, kun vihdoinkin pistin "Kylmäaseman", eli firman sisäiseen kilpailuun osallistuvan tekstin niiden tietokantaan - mikä oli muuten toimenpide jonka helppoutta ei ainakaan siinä mielen- ja ruumiin tilassa voinut suurin surminkaan kehua, sillä teksti piti laittaa jollekin antiikkimaiselle, yhteistyökumppanin sivustolle joka oli käyttökokemukseltaan "mielenkiintoinen").

Päivän oudot hetket kuuluivat kahvilan sivutuotteisiin. Ensiksi, kuulen siellä juuri sen biisin joka "soi" päässäni aiemmin tänään, ollessani vielä jossain unen ja valvetietoisuuden rajamaastossa - etiäinen. Pian siitä, kun katsoin pihalle sieltä tulee joku epäilyttävän näköinen hippi päässään sellainen hattu jonka ostamista olen jopa hetkisen harkinnut (mitä se kertoo hatusta, tai maustani, on kysymys jota miettiessään voi rapsutella päätänsä). Sen lisäksi minulle hymyili myös nainen - tumma, kaunis ja tyylikäs. Se oli vähäsen epämääräinen tilanne, sillä olin silloin juuri vaihtamassa paikkaa, ja katsoin siinä samalla tätä melko suoraan edessäni (tiskillä) seisoskellutta tyylikästä beibiinoa, en muista katseliko hän jo minua, vai kohtasivatko katseet siinä samalla, mutta me vain jäimme tuijottamaan toisiamme silmiin. Tämän kestettyä hetken, alkoi hänen kasvoilleen karehtia hymy, joka sitten tarttui minuunkin (neiti on hyvä vaan). Ja ei, tämä ei mennyt kuten jynkkyelokuvissa, joten en ottanut naista ryskyen niiltä sijoiltaan, niin että tuolit ja pöydät olisivat lennelleet, minun ollessa "elämäni vedossa" naisen lanteilla. Tilanne meni ohitse itsestään, minä vaihdoin paremmalle paikalle ja daami taas meni mukanaan olleen miehen kanssa ulos, ihan siihen eteeni olleelle terangille (tässä vaiheessa mietin, että ne molemmat näyttivät ranskalaisilta, ehkä ne olivatkin?). Mitä mietin myös, oli se, että oliko edellisen viikonlopun railakkaat venetsialaiset (niistä myöhemmin lisää) vaiko kenties eläimellinen vetovoimani syynä tälle välikohtaukselle? Otin mietteliäänä hörpyn kahvistani, ja tein päivän lehtikatsauksen, ja tulin siihen tulokseen että jälkimmäinen vastaus tuntuu realistisemmalta, ja toisaalta vähemmän kylmäävältä, joten lukitsin sen.
"Talot ja ihmiset ja puut arkkitehdin suunnittelemia.
Kahvilan ikkunasta näkee kaiken.
Kohta olen niin vanha kuin aina olen ollut.
Rupean tutkimaan ominaisuuksieni historiaa."
- Pentti Saarikoski



Meinasi käydä tuon videon tavoin, kun olin venetsialaisten jälkeen kaverien ja tuttujen kanssa ravintolassa, ja meinasin tilata yli 4€ maksavan annoksen ALKOHOLITONTA olutta. Ystävällinen ja humaani tarjoilija kuitenkin muistutti minua tästä uhkaavasta virheestä, ennen kun oli liian myöhäistä. Olisi ollut kammottavaa jos pöytäseurue olisi nähnyt kyynelien kihoavan silmiini, ja laskeutuvan lohduttomina poskiani pitkin alas, kun julma totuus olisi paljastunut tuota katkeraa, mutta alkoholitonta kalkkia juodessani.

Vaan englantilainen gini, tuo itsensä Kingsley Amisin suosittelema taikajuoma. Siinä lienee jotakin testosteronijohdannaista, sillä kesän päätösbileet (baarissa) saivat sen verran reippaan otteen. Siinä vaiheessa viimeistään kun nousin ylemmälle tanssilavalle, aloittaen tanssimaan itsekseni siellä, oli kaikki ainekset kasassa enemmän tai vähemmän klassiseen näytökseen. Seuraavaksi nimittäin rupesin nostelemaan ja auttamaan tyttösiä myös tuolle korokkeelle, ja siellähän myös he pistivät tanssiksi. Mutta se ei loppunut tähän, sillä jostain sivulta paikalle tuli poikasia, ja me tiedämme että näissä yökerhoissa joissa voi olla myös parinkympin alkupään kokelaita, on luonnollisesti juuri näitä junnuja joiden mottona on "joko tänään saan persettä, tai tappelun aikaiseksi - ei haittaa, sillä kummassakin saan fyysistä kontaktia" (kannattaa muistaa, että kyse oli siitä samasta paikasta jossa vääntelin tämän erään kaljun, keskisormia näytelleen hyypiön kanssa sormikoukkua). Siispä jokin epäselvyys siinä taas tuli, mutta koska jostain syystä olin aika ärhäkällä tuulella, menin tietysti niiden keskelle ja taisin yhden niistä tuupata alaskin sieltä lavalta. Seuraavaksi ne lähti alas sieltä kokonaan, ja kun huomasin että ne jäi osoittelemaan minua sormella ja supisemaan, hyppäsin taas niiden keskelle kuten apinoiden kuningas. Minua ilmeisesti vaivasi, että mikä niitä vaivasi kun nyt tuolla tavoin osoittaa huonoa yhteishenkeä. Tämä sai aikaan heidän porukkansa perääntymisen. Mitä taas seurasi se että nousin takaiisn lavalle, ja näin jotain huomattavasti sosiaalisempia tyyppejä tanssimassa, ja heidän kanssa minä sitten laitoinkin tanssiksi. Pian siitä tilanne taas meni tulehtuneeksi, kun nämä samat yön ritarit olivat sitten takaisin lavalla, takanani ja puhuivat nyt astetta rameammalle kaverille ja osoittelivat minua kuin naiset ikään. Ja ei muuta kuin tämän raamikaamman miehen luokse, ja kysymään että mikä täällä on ongelmana - asia jonka johdosta tämäkin sitten otti ja lähti sanoen ettei mikään.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Matkaileva Sankari(mme)

Johdanto

Seuraavaksi on luvassa jälleen klassisen xeimiaaninen teksti, jonka sisältö on niin viihdyttävä, kuin kasvattava, niin elämän pintapuolia, kuin myös sen syvällisempiä sfäärejä luotaava. Ota, ja lue. 

Huom: Vielä julkaisematon, ja keskeneräinen on varsinainen syksynavausteksti, joka tulee jos on tullakseen, mutta tämän kerron vain jotta sen mahdollisesti ilmestyessä ei ihmetellä lievää kronologista vääristyneisyyttä. 

Pinnallinen

Miten niin tänne dåmbereelle tarvitaan muka tunneleita ja raitsikoita? Hitto vie, minähän menen kuin paraskin raitsikka hämeenkatua päästä päähän, vieraillen lähiöiden varsilla, raahaten kaikenlaista  porukkaa mukanani. Useimmiten vielä, jos kyse on viikonlopusta, umpitunnelissa.

Tämä pyrki mieleeni kun olen taas sen verran viime ajat tavannut tuttuja, kavereita ja "tuttuja". Esim. tänään kaupungilla tuli erään maineikkaan tavaratalon ovissa minua vastaan sellainen elegantin tummanpuhuvan tyylikkäisiin vaatteisiin pukeutunut nätti brunetti, jonka hiuksissa oli häivähdys sellaista munaskuissa asti polttelevaa punaista.

Katsoimme toisiamme silmiin, ja äkkiä hän tervehtii minua, ja minä myös häntä. Jotenkin se vaikutti tutulta, mutta en osannut varmaksi sanoa että miksi niin. Et usko miten häiritsevä tunne se voi olla? (Etenkin kun siitä kävelin lasittunein katsein tavarataloon, otsassa luki: "processing")

Viime viikonloppuna myös törmäsin erääseen blondiiniin, ja sen kauriinsilmäiseen, ja mustahiuksiseen, poikkeuksellisen kauniiseen jack daniels-paitaiseen kaveriin. Siinä oli kanssa pakkoa sanoa blondiinille, että sinä kuule olet jostakin tuttu, ja sen hän myönsi myös minusta. Kumpikaan ei saanut päähänsä että mistä.

Tuo kaunotar olikin aikamoinen pakkaus, mutta varattu, ja jos nyt jokainen mies tuntui pyrkivän hänen jutulleen, tulin minä kohtalaisen hyvin hänen kanssaan toimeen. Jopa niin hyvin, että hänen miehensä tuli sanomaan että nainen on hänen kanssaan (johon vastasin nostamalla peukun pystyyn oitis), naisen vielä sanoessa "menevänsä tuon kanssa".

Tästä tulikin sitten toinen tapaus mieleen, mies joka oli kuin pitkätukkainen enkeli.

Joskus tapaat yössä näitä yksilöitä, jotka tuntuvat jäävän mieleesi oikeastaan vain positiivisella tavalla. Kuin he vain tulisivat antamaan sinulle väkevyyttä, jonka huomaat viimeistään saaneesi kun he ovat lähteneet.

Tämä tapaus oli kyllä jotain will ferrelin ja kummelin sketsien väliimaastosta parhaimmillaan, mutta se ei tarkoita etteikö se olisi ollut toimiva.

Menin puhumaan mukavia eräälle kauniskasvoiselle nuorelle naiselle, ja tämä mies joko jo oli paikalla, tai sitten pamahti paikalle - en muista.

Me molemmat höpötimme hänelle, ja minä ainakin sain naisen nauramaan ja itsekin käyttäydyin kovasti kevytsydämiseen tapaan.

Sitten kun olimme aikamme siinä kadunkulmassa puhuneet pehmoisia, pahoitteli nainen ja sanoi että hänen olisi nyt lähdettävä poikakaverinsa tykö.

Tästä sitten hiljaksiin irtauduimme, ja minä tuo ystävälliseksi osoittautuva tukkaihminen lähdimme kävelemään omiin suuntiimme.

Matkalla mies kertoi: "Sulla meni tosi hyvin! Me molemmat iskettiin sitä, mutta sulla meni kyllä paremmin, sun olisi pitänyt vielä jatkaa, niin varmasti olisi napannut."

Kiitin, samalla miettien hengessäni että "ai iskettiin vai?" (minä totta puhuen en sitä ihan sellaiseksi mieltänyt, vaikka ehkä tietty leikkisyys saattoikin olla mukana) ja totesin että eikös sillä kuitenkin nyt kuitenkin ollut poikakaverikin.

Tähän tämä "broham" puolestaan sanoi: "Ei kun ne vaan sanoo sellaista. Olisit antanut vaan mennä!"

"Ai että niinkö meinaat?"

"Joo, olen nähnyt tuonkin toisessa baarissa, ja ei sillä minusta kyllä ole poikakaveria."

Joidenkin ihmisten asenne, kunnioitus ja tuki sinua kohtaan voi olla sellaista, että väkisinkin tunnet jotain miellyttävää.

Loppunäytöksemme oli keskustorilla, jossa seisoskelimme kuin kylän miehet, kun joukkoomme liittyi eräs pyöreäkasvoinen turkulainen, joka loisti salaliittoteoriatietämyksellään. Tuon seisoman aloitti uusi brohamihin kertoen miten olimme olleet iskemässä naisia, mutta että kaverilla meni paremmin. Minä seisoskelin, ottaen lähes liikuttuneena vastaan huomionosoitukset.


Syvällinen

Lainasin kirjan "Johdanto Kabbalaan" - eikö kaikista salatieteistä juuri kabbala ole suosikkini? Vaikka pitää sanoa että kovasti tekisi mieleni tutustua juutalaiseen mystiikkaan ennen kabbalaa - sillä sitäkin sanotaan olevan olemassa. Jostain syystä nämä edeltäjät tuntuvat raikkailta ja mielenkiintoisilta, ihan kuten esi-sokraattisen ajan filosofia.

Siinä käsiteltävät havainnot halusta, menevät miellyttävällä tavalla minun havaintojeni kanssa, jos ei nyt yksiin, niin ne antavat kyllä lisävalaisua. - Tämä aikana kun itse joudun teuromaan halujen verkoissa, ja en tiedä mikä tai kuka meistä väsyy ensin. Luovuttaminen kuitenkin on jo lakannut aikaa sitten olemasta vaihtoehtona. 

Kun avasin tuon kirjan, tuli kohdalle luku: Reshimot - Takaisin tulevaisuuteen, ja ennen tuota taas avasin satunnaisesti erään toisen, ei ihan niin ylevän, mutta silti lainauslistalle menevän kirjan jota en kuitenkaan vielä lainannut, ja se avautui mielenkiintoisesta kohdasta - saamme vielä nähdä mitä tämän viestin tulkinnasta seuraa.

Olen nimittäin palannut miettimään aiemmin käsiteltyä "Sankarinmatka"-teemaa, ja pohtinut tämän, melko erikoisen vuoden mahdollisesti jopa liittyvän kyseiseen teemaan - jos ei muuten, niin ajatusleikkinä se on mukava. Esim. missä kohdassa olen tuota kehää? Jos vuoden alku jolloin tuon evakossa luin oli myös matkan alku, niin ketkä olivat mentori ja auttaja(t)? Oikeastaan taidan tiedää mikä tällä kaavalla olisi "kutsu seikkailuun", ja kun mietin tuttuja jotka ovat osoittaneet tiettyjä kykyjä ilmaantua, ja toisaalta uusia tuttavuuksia, minulle on tullut teorioita myös auttajista ja mentorista. Jälkimmäinen tosin saattaisi olla jokin mikä ei opeta suoraan. Mitä kuitenkin on tapahtunut, on se, että olen takuulla oppinut yhtä sun toista - itsestäni pääsääntöisesti. Se, missä olen tällä hetkellä lienee jotain haasteiden ja kiusausten, ellei jopa syvyyden parissa. Ajat todellakin tuntuvat ahtailta, epävarmoilta, toiveikkailta ja odottavilta. Todellakin unknown, eli tuntematon on se maailma jossa rimpuilen juuri nyt.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Monster Magnet: Mindless Ones (UUSI Biisi!)

Oh yes.

Monster Magnet on tullut/tulossa takaisin, ja mikä parasta, se on tehnyt sen uuden albumin (Last Patrol) kanssa.

Joten, siksi me kuuntelemme näytteen kyseiseltä äänikansiolta.

Kyllä se on kuulkaatten hienoa, enää ei tarvitse vahdata radioita tai ostella sinkkuja, kun tässä blogissa kaiken saa ilman.


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Sinun Ei Tule Uskoman Naistasi

Tämä juttu on välillä unohtunut mielestäni, ja välillä sinne myös palannut, ja koska nyt on kyse jälkimmäisestä, minä kerron sen.

Olin eräänä kauniina, kesäisenä syyspäivänä erään kahvilan jonossa.

Huomasin jonosta läheisessä paikassa istuvan melko hyvännäköisen ja hyvässä kondiksessa olevan blondin, jonka iho oli erittäin hyvässä kunnossa, hohtava ja kuparisen ruskettunut. Myös silmät olivat kauniit.

Nainen puhui jotain murretta, ja kovaan ääneen puhuikin.

Syynä se, että toisessa päässä oli hänen ystävättärensä (näin uskon) jolle hän kertoi elämän menoa.

Ja koska tämä kahvila oli kerran hyvin pieni, en välttynyt kuulemasta mitä hän pakisi - toisaalta, jokainen meistä pyrkii salakuuntelemaan toisen puheluita tuollaisissa tilanteissa, joten selitys on melko turha siksikin.

Keskustelu huipentui mieheen, blondin mieheen.

Tämä nainen oli ammattillainen, esim. ravitsemuksessa, ja oli selvinnyt että hän oli saanut tuon pitkän holjoppimiehensä siihen myös mukaan (käännös: alituista nalkuttamista, yhdistyneenä rakastuneen miehen epätoivoiseen miellyttämisen tarpeeseen ja uhrautuviin rakkaudensa osoituksiin).

Mutta pitää varoa mitä haluaa; nainen kertoi että tuo muutenkin hoikka ja pitkä mies on kuin anorektikko, sillä hän harrastaa niin tunnollisesti näitä raaka- ynnä muun vastaavan suuntauksen syömisiä, että siinä rupeaa terveellinen ruokavalio jo käymään terveydelle.

Esim. mies oli tullut ylpeänä kertomaan naiselle, kuinka hän oli syönyt saman verran jotain salaattia kuin nainen, johon nainen oli parahtanut että hehän ovat ihan eri kokoisiakin ja mies tarvitsee enemmän ruokaa, koska on mies.

Astellessani ulos, juomaan red eye-kahvini lämpimään ulkotilaan, kuulin kuitenkin vielä parhaat:
"Miksi sen pitää olla tuollainen feikki? Miksi se ei voi syödä kuten miehet, miesten ruokaa?!"

Joten, mitä tästä opimme, suomalainen mies?

Sen, että seuraavan kerran kun löhöät sohvatuolilla, juot ties kuinka monetta keskioluttasi, samalla kun kuorit jo jauhoista ja rasvoista koostettua b-luokan lenkkimakkaraa, ja naisesi alkaa nalkuttamisen tottumuksistasi mitä tulee niin liikuntaan kuin ravintoonkin, niin sano:
"Teen tämän meidän parhaaksemme, rakas."

Suositus: Tämän jälkeen haukkaa makkaraa, kulauttaen makuelämyksen alas raikkaalla, naisesi tuomalla oluella. Ehkei pieni röyhtäyskään olisi pahitteeksi?


Naisten ehkä pitäisi oppia kysymään oikeaa kysymystä, jolloin "mistä löytäisin täydellisen miehen"-kysymys on väärin aseteltu, kun taas oikea muoto olisi: "Mistä löytäisin täydellisen epätäydellisen miehen?"


lauantai 7. syyskuuta 2013

CARCASS: Surgical Steel (Kuuntele UUSI Albumi KOKONAAN)

Carcass on tehnyt come backin, asia joka on jo monen kovanluokan karvapään tiedossa.

Mutta harvempi tietää että tulevan albumin voi kuunnella kokonaisuudessaan tästä.

Kuuntele, ennen kun se menee pois. Kiitos.

lauantai 31. elokuuta 2013

perjantai 30. elokuuta 2013

Muistatko?

Muistatko vielä, että tämä mitä mainioin paita- ja ihokasmyymäläsi netissä eli XeimianDesign, on yhä olemassa ja hengittää?

XeimianDesign

OK, no hyvä sitten.

Tehdäänkin nyt niin, että saat sen kunniaksi seuraavan alennuskoodin, jolla saat oitis 20% pois tilauksestasi.

Näin jatkossakin kaikki on mukavaa ja syksy tuntuu enemmänkin kesältä.

Eli, kertauksen vuoksi:

Koodi: SUPER20 (laita sille varattuun kenttään tehdessäsi tilausta)
Voimassa: 4. syyskuuta saakka
Kauppa: XeimianDesign (klikkaa itsesi kauppaan nimestä.