Matkaileva Sankari(mme)

Johdanto

Seuraavaksi on luvassa jälleen klassisen xeimiaaninen teksti, jonka sisältö on niin viihdyttävä, kuin kasvattava, niin elämän pintapuolia, kuin myös sen syvällisempiä sfäärejä luotaava. Ota, ja lue. 

Huom: Vielä julkaisematon, ja keskeneräinen on varsinainen syksynavausteksti, joka tulee jos on tullakseen, mutta tämän kerron vain jotta sen mahdollisesti ilmestyessä ei ihmetellä lievää kronologista vääristyneisyyttä. 

Pinnallinen

Miten niin tänne dåmbereelle tarvitaan muka tunneleita ja raitsikoita? Hitto vie, minähän menen kuin paraskin raitsikka hämeenkatua päästä päähän, vieraillen lähiöiden varsilla, raahaten kaikenlaista  porukkaa mukanani. Useimmiten vielä, jos kyse on viikonlopusta, umpitunnelissa.

Tämä pyrki mieleeni kun olen taas sen verran viime ajat tavannut tuttuja, kavereita ja "tuttuja". Esim. tänään kaupungilla tuli erään maineikkaan tavaratalon ovissa minua vastaan sellainen elegantin tummanpuhuvan tyylikkäisiin vaatteisiin pukeutunut nätti brunetti, jonka hiuksissa oli häivähdys sellaista munaskuissa asti polttelevaa punaista.

Katsoimme toisiamme silmiin, ja äkkiä hän tervehtii minua, ja minä myös häntä. Jotenkin se vaikutti tutulta, mutta en osannut varmaksi sanoa että miksi niin. Et usko miten häiritsevä tunne se voi olla? (Etenkin kun siitä kävelin lasittunein katsein tavarataloon, otsassa luki: "processing")

Viime viikonloppuna myös törmäsin erääseen blondiiniin, ja sen kauriinsilmäiseen, ja mustahiuksiseen, poikkeuksellisen kauniiseen jack daniels-paitaiseen kaveriin. Siinä oli kanssa pakkoa sanoa blondiinille, että sinä kuule olet jostakin tuttu, ja sen hän myönsi myös minusta. Kumpikaan ei saanut päähänsä että mistä.

Tuo kaunotar olikin aikamoinen pakkaus, mutta varattu, ja jos nyt jokainen mies tuntui pyrkivän hänen jutulleen, tulin minä kohtalaisen hyvin hänen kanssaan toimeen. Jopa niin hyvin, että hänen miehensä tuli sanomaan että nainen on hänen kanssaan (johon vastasin nostamalla peukun pystyyn oitis), naisen vielä sanoessa "menevänsä tuon kanssa".

Tästä tulikin sitten toinen tapaus mieleen, mies joka oli kuin pitkätukkainen enkeli.

Joskus tapaat yössä näitä yksilöitä, jotka tuntuvat jäävän mieleesi oikeastaan vain positiivisella tavalla. Kuin he vain tulisivat antamaan sinulle väkevyyttä, jonka huomaat viimeistään saaneesi kun he ovat lähteneet.

Tämä tapaus oli kyllä jotain will ferrelin ja kummelin sketsien väliimaastosta parhaimmillaan, mutta se ei tarkoita etteikö se olisi ollut toimiva.

Menin puhumaan mukavia eräälle kauniskasvoiselle nuorelle naiselle, ja tämä mies joko jo oli paikalla, tai sitten pamahti paikalle - en muista.

Me molemmat höpötimme hänelle, ja minä ainakin sain naisen nauramaan ja itsekin käyttäydyin kovasti kevytsydämiseen tapaan.

Sitten kun olimme aikamme siinä kadunkulmassa puhuneet pehmoisia, pahoitteli nainen ja sanoi että hänen olisi nyt lähdettävä poikakaverinsa tykö.

Tästä sitten hiljaksiin irtauduimme, ja minä tuo ystävälliseksi osoittautuva tukkaihminen lähdimme kävelemään omiin suuntiimme.

Matkalla mies kertoi: "Sulla meni tosi hyvin! Me molemmat iskettiin sitä, mutta sulla meni kyllä paremmin, sun olisi pitänyt vielä jatkaa, niin varmasti olisi napannut."

Kiitin, samalla miettien hengessäni että "ai iskettiin vai?" (minä totta puhuen en sitä ihan sellaiseksi mieltänyt, vaikka ehkä tietty leikkisyys saattoikin olla mukana) ja totesin että eikös sillä kuitenkin nyt kuitenkin ollut poikakaverikin.

Tähän tämä "broham" puolestaan sanoi: "Ei kun ne vaan sanoo sellaista. Olisit antanut vaan mennä!"

"Ai että niinkö meinaat?"

"Joo, olen nähnyt tuonkin toisessa baarissa, ja ei sillä minusta kyllä ole poikakaveria."

Joidenkin ihmisten asenne, kunnioitus ja tuki sinua kohtaan voi olla sellaista, että väkisinkin tunnet jotain miellyttävää.

Loppunäytöksemme oli keskustorilla, jossa seisoskelimme kuin kylän miehet, kun joukkoomme liittyi eräs pyöreäkasvoinen turkulainen, joka loisti salaliittoteoriatietämyksellään. Tuon seisoman aloitti uusi brohamihin kertoen miten olimme olleet iskemässä naisia, mutta että kaverilla meni paremmin. Minä seisoskelin, ottaen lähes liikuttuneena vastaan huomionosoitukset.


Syvällinen

Lainasin kirjan "Johdanto Kabbalaan" - eikö kaikista salatieteistä juuri kabbala ole suosikkini? Vaikka pitää sanoa että kovasti tekisi mieleni tutustua juutalaiseen mystiikkaan ennen kabbalaa - sillä sitäkin sanotaan olevan olemassa. Jostain syystä nämä edeltäjät tuntuvat raikkailta ja mielenkiintoisilta, ihan kuten esi-sokraattisen ajan filosofia.

Siinä käsiteltävät havainnot halusta, menevät miellyttävällä tavalla minun havaintojeni kanssa, jos ei nyt yksiin, niin ne antavat kyllä lisävalaisua. - Tämä aikana kun itse joudun teuromaan halujen verkoissa, ja en tiedä mikä tai kuka meistä väsyy ensin. Luovuttaminen kuitenkin on jo lakannut aikaa sitten olemasta vaihtoehtona. 

Kun avasin tuon kirjan, tuli kohdalle luku: Reshimot - Takaisin tulevaisuuteen, ja ennen tuota taas avasin satunnaisesti erään toisen, ei ihan niin ylevän, mutta silti lainauslistalle menevän kirjan jota en kuitenkaan vielä lainannut, ja se avautui mielenkiintoisesta kohdasta - saamme vielä nähdä mitä tämän viestin tulkinnasta seuraa.

Olen nimittäin palannut miettimään aiemmin käsiteltyä "Sankarinmatka"-teemaa, ja pohtinut tämän, melko erikoisen vuoden mahdollisesti jopa liittyvän kyseiseen teemaan - jos ei muuten, niin ajatusleikkinä se on mukava. Esim. missä kohdassa olen tuota kehää? Jos vuoden alku jolloin tuon evakossa luin oli myös matkan alku, niin ketkä olivat mentori ja auttaja(t)? Oikeastaan taidan tiedää mikä tällä kaavalla olisi "kutsu seikkailuun", ja kun mietin tuttuja jotka ovat osoittaneet tiettyjä kykyjä ilmaantua, ja toisaalta uusia tuttavuuksia, minulle on tullut teorioita myös auttajista ja mentorista. Jälkimmäinen tosin saattaisi olla jokin mikä ei opeta suoraan. Mitä kuitenkin on tapahtunut, on se, että olen takuulla oppinut yhtä sun toista - itsestäni pääsääntöisesti. Se, missä olen tällä hetkellä lienee jotain haasteiden ja kiusausten, ellei jopa syvyyden parissa. Ajat todellakin tuntuvat ahtailta, epävarmoilta, toiveikkailta ja odottavilta. Todellakin unknown, eli tuntematon on se maailma jossa rimpuilen juuri nyt.