Venetsilaisista Ensimmäiseen (ja viimeiseen) Syysviikkoon

Seuraavassa olisikin tämä lupailtu teksti, joka tuli hieman nurinkurisesti katsottuna siihen tekstiin jossa tämän julkaisemista lupailtiin. No, sellaista se on.

Näin kun virallinen syyskuu on muuttumassa lokakuuksi (jonka myös voinee laskea syksyiseksi kuuksi), voidaankin tällä aiotulla avaustekstillä kätevästi päättää tämä kuukausi. Ai että miten kekseliästä!

Oli miten oli, on viisainta aloittaa se kuolemattomalla runoudella.

Ilma on kaunis

naisella kultaiset silmät 

ja tuuli joka ennustaa ihmiskunnalle kevättä

luomien alla on viileä paikka

tuulipuhaltaa kultaisen

verkkokalvon läpi

omenat kasvavat suuriksi

lapset heittelevät omenoita puun läpi

syyskuun jälkeen tulee toukokuu toisen kerran tänä vuonna

- Pentti Saarikoski 

Taas se syksy on alkanut. Mutta pidän jokaista aurinkoista päivää kesän jatkoaikana, ja täten hyvinkin armollisena asiana. Joten carpe diem, aina kun tilaisuus koittaa, sillä paskakelit ja harmaus eivät tässä maassa järin armoa tunne.

Tänään kaikki vaikutti edelleenkin olevan mallillaan, joten voidaan puhua pehmeästä laskeutumisesta syksyn kynsiin (kokolailla ainoa eilisessä kohmeloissani tekemäni hyödyllinen asia oli se, kun vihdoinkin pistin "Kylmäaseman", eli firman sisäiseen kilpailuun osallistuvan tekstin niiden tietokantaan - mikä oli muuten toimenpide jonka helppoutta ei ainakaan siinä mielen- ja ruumiin tilassa voinut suurin surminkaan kehua, sillä teksti piti laittaa jollekin antiikkimaiselle, yhteistyökumppanin sivustolle joka oli käyttökokemukseltaan "mielenkiintoinen").

Päivän oudot hetket kuuluivat kahvilan sivutuotteisiin. Ensiksi, kuulen siellä juuri sen biisin joka "soi" päässäni aiemmin tänään, ollessani vielä jossain unen ja valvetietoisuuden rajamaastossa - etiäinen. Pian siitä, kun katsoin pihalle sieltä tulee joku epäilyttävän näköinen hippi päässään sellainen hattu jonka ostamista olen jopa hetkisen harkinnut (mitä se kertoo hatusta, tai maustani, on kysymys jota miettiessään voi rapsutella päätänsä). Sen lisäksi minulle hymyili myös nainen - tumma, kaunis ja tyylikäs. Se oli vähäsen epämääräinen tilanne, sillä olin silloin juuri vaihtamassa paikkaa, ja katsoin siinä samalla tätä melko suoraan edessäni (tiskillä) seisoskellutta tyylikästä beibiinoa, en muista katseliko hän jo minua, vai kohtasivatko katseet siinä samalla, mutta me vain jäimme tuijottamaan toisiamme silmiin. Tämän kestettyä hetken, alkoi hänen kasvoilleen karehtia hymy, joka sitten tarttui minuunkin (neiti on hyvä vaan). Ja ei, tämä ei mennyt kuten jynkkyelokuvissa, joten en ottanut naista ryskyen niiltä sijoiltaan, niin että tuolit ja pöydät olisivat lennelleet, minun ollessa "elämäni vedossa" naisen lanteilla. Tilanne meni ohitse itsestään, minä vaihdoin paremmalle paikalle ja daami taas meni mukanaan olleen miehen kanssa ulos, ihan siihen eteeni olleelle terangille (tässä vaiheessa mietin, että ne molemmat näyttivät ranskalaisilta, ehkä ne olivatkin?). Mitä mietin myös, oli se, että oliko edellisen viikonlopun railakkaat venetsialaiset (niistä myöhemmin lisää) vaiko kenties eläimellinen vetovoimani syynä tälle välikohtaukselle? Otin mietteliäänä hörpyn kahvistani, ja tein päivän lehtikatsauksen, ja tulin siihen tulokseen että jälkimmäinen vastaus tuntuu realistisemmalta, ja toisaalta vähemmän kylmäävältä, joten lukitsin sen.

"Talot ja ihmiset ja puut arkkitehdin suunnittelemia.
Kahvilan ikkunasta näkee kaiken.
Kohta olen niin vanha kuin aina olen ollut.
Rupean tutkimaan ominaisuuksieni historiaa."
- Pentti Saarikoski

Meinasi käydä tuon videon tavoin, kun olin venetsialaisten jälkeen kaverien ja tuttujen kanssa ravintolassa, ja meinasin tilata yli 4€ maksavan annoksen ALKOHOLITONTA olutta. Ystävällinen ja humaani tarjoilija kuitenkin muistutti minua tästä uhkaavasta virheestä, ennen kun oli liian myöhäistä. Olisi ollut kammottavaa jos pöytäseurue olisi nähnyt kyynelien kihoavan silmiini, ja laskeutuvan lohduttomina poskiani pitkin alas, kun julma totuus olisi paljastunut tuota katkeraa, mutta alkoholitonta kalkkia juodessani.

Vaan englantilainen gini, tuo itsensä Kingsley Amisin suosittelema taikajuoma. Siinä lienee jotakin testosteronijohdannaista, sillä kesän päätösbileet (baarissa) saivat sen verran reippaan otteen. Siinä vaiheessa viimeistään kun nousin ylemmälle tanssilavalle, aloittaen tanssimaan itsekseni siellä, oli kaikki ainekset kasassa enemmän tai vähemmän klassiseen näytökseen. Seuraavaksi nimittäin rupesin nostelemaan ja auttamaan tyttösiä myös tuolle korokkeelle, ja siellähän myös he pistivät tanssiksi. Mutta se ei loppunut tähän, sillä jostain sivulta paikalle tuli poikasia, ja me tiedämme että näissä yökerhoissa joissa voi olla myös parinkympin alkupään kokelaita, on luonnollisesti juuri näitä junnuja joiden mottona on "joko tänään saan persettä, tai tappelun aikaiseksi - ei haittaa, sillä kummassakin saan fyysistä kontaktia" (kannattaa muistaa, että kyse oli siitä samasta paikasta jossa vääntelin tämän erään kaljun, keskisormia näytelleen hyypiön kanssa sormikoukkua). Siispä jokin epäselvyys siinä taas tuli, mutta koska jostain syystä olin aika ärhäkällä tuulella, menin tietysti niiden keskelle ja taisin yhden niistä tuupata alaskin sieltä lavalta. Seuraavaksi ne lähti alas sieltä kokonaan, ja kun huomasin että ne jäi osoittelemaan minua sormella ja supisemaan, hyppäsin taas niiden keskelle kuten apinoiden kuningas. Minua ilmeisesti vaivasi, että mikä niitä vaivasi kun nyt tuolla tavoin osoittaa huonoa yhteishenkeä. Tämä sai aikaan heidän porukkansa perääntymisen. Mitä taas seurasi se että nousin takaiisn lavalle, ja näin jotain huomattavasti sosiaalisempia tyyppejä tanssimassa, ja heidän kanssa minä sitten laitoinkin tanssiksi. Pian siitä tilanne taas meni tulehtuneeksi, kun nämä samat yön ritarit olivat sitten takaisin lavalla, takanani ja puhuivat nyt astetta rameammalle kaverille ja osoittelivat minua kuin naiset ikään. Ja ei muuta kuin tämän raamikaamman miehen luokse, ja kysymään että mikä täällä on ongelmana - asia jonka johdosta tämäkin sitten otti ja lähti sanoen ettei mikään.