sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Radio Home Studio - 39 - Vitustation


Intro: Loius C. K.
Tunnari

1. Segmentti 
  • Taustamusana Margin of Safetyn Relief
  • Onnea leijonat!
  • Deathtime on äänittänyt leijonien voittolaulua
  • Jos se valitaan Suomen uudeksi maalilauluksi, galaksit räjähtää ja Pasi Nurminen laskeutuu rankaisemaan kaikkia
  • Paitakaupassa väki käy ja tästä pääset sinne, mukana MM-tuotteet!
  • Toukokuu ollut Deathtimen juhlavuoden juhlakuukausi
  • ...siispä lähetyksessä kuullaan harvinaisuuksia!
  • Kansigalleria
  • Epävarmoista tulevaisuuden näkymistä
  • Oman auton säätäminen kuin oman eukon ehostamista
  • Migueloksen ex-deitti (melkoinen brassibeibe)
  • Stalkkasin häntä Facebookissa
  • 'Mitäs jos laitettaisi vähän riemurasiaan kynnettömällä rasvaa?'
  • http://www.GirlsInYogaPants.com
  • Meditaatiouutisia
  • Ironista uutisointia meditoinnista; juontaja raivoaa jääräpäiselle laitteistolle
  • Meditointi kasvattaa aivoja
  • Meditoijat tekevät parempi päätöksiä
  • “Tunteilleen ei voi mitään?” = Valhe. Ja kuinka hallita tunteitaan?
  • Polttoitsemurhan tehnyt munkki
  • Ja vielä yksi juttu Migueloksen ex-deitistä..
Silver Dance: Liberty hearts

2. Segmentti

(Räjähtävä) Rankka Päivä-segmentti
  • Leffana hyvä, oikeassa elämässä ei niinkään
  • Yksi niistä päivistä...
  • Feissaritilanne
  • Ehkä heistä vain 98% on perseestä?
  • Kahvia firman kupista, maustettuna kanelilla ja hunajalla
  • “Minulla olisi asiaa ihmisoikeuksista..” “Minulla on ne jo”.
  • Hyväntekeväisyyden kultainen etiketti: "Älä anna vasemman käden tietää, mitä oikea tekee"
  • Läpimädät hyväntekijät
  • Fundamentin juttu
  • Kahdesta regimentista
  • Nolojen tilanteiden mies ruokalinjalla Ikeassa
  • Nulikkaepisodi
  • Ota kaikki vastaan; toivota tervetulleeksi/tervemenneeksi
  • Silti harkitsin tämän leffakohtauksen toistoa
Deathtime: Threesome (with a whore sawed in half) [Vaihtoehtoinen / demo versio]
Deathtime: Piikkilankaromanssi [Barbed Wire Romancen harvinainen B-puoli + bändin AINOA suomen kielinen biisi!]

3. Segmentti 

  • Shekavauhko, extempore-segmentti (setä kännissä ja jumittava laitteisto)
  • Lauantainen piknik
  • Naiset kyselevät keikoille ja baareihin..
  • Kaupunkipiknikin kohteet ja kuntoa vaatinut patikointi
  • Lähetysmuistiinpanojen pisin mahdollinen avaaminen alkaa..
  • “Produce of Spain” ja mitä muuta vikaa on ollut epsanjalaisissa punkuissa?
  • Hitaat ajat: pitkä matka kaupungille ja lähestysmuistiinpanot vieläkin avautuvat!
  • Tampereen Museoiden Yö (parempi kuin taiteiden vastaava HUOM)
  • Lähetysmuistiinpanot edelleenkin avautuvat
  • Tapahtumia Museoiden Yöstä
  • Lähestysmuistiinpanot viimein aukesivat!
  • Laitan kohta logoksi tiimalasin..
  • Uusista hankinnoista ja tykötarpeista
  • Maailmanloppu peruutettu?
  • ...ja muita tarinoita
  • Juontaja lähtee nyt kaupungille naisiin
Goresoaked: Circle of Chaos

Lataa musiikkia ja kerää bonukset talteen!

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

maanantai 16. toukokuuta 2011

SUOMI on Maailmanmestari 2011!

15.5 Suomen Leijona nautti naapurimaan tuttisuut iltapalakseen ja voitti täten jääkiekon maailmanmestaruuden!

Mikä on parempi kuin voitto? No tietysti MURSKAVOITTO Ruåtsista!
Suomen maailmanmestaruuden kunniaksi Xeimian Networks (niin blogin kuin paitakaupankin antamalla voimalla) päätti julkaista uuden paitamalliston, mikä pitää jokaisen todellisen suomalaisen jääkiekkofanin saada!

Suora osoite kauppaan: http://xeimiandesign.spreadshirt.fi/

Tuotenäytteet & al.

Bestseller-mallimme, kaksipuolinen 6-1, sinivalkoinen maailmanmestaruuspaita.
Hae omasi ja tarkastele lähemmin klikkaamalla tätä tekstiä.

Vaihtoehtoinen versio samasta teemasta, komea ja tummanpuhuvan elegantti, leijonavaakunapainos.

Hae omasi ja tarkastele lähemmin klikkaamalla tätä tekstiä.

UUTUUDET - täysin uusi ja markkinoiden näyttävin 6-1-mallisto on viimein täällä:
Markkinoiden ylivoimaisesti hienoin 6-1-paita, muiden vastaavien hinnalla. Yksivärinen Regular-versio.

Hae omasi ja tarkastele tuotetta lähemmin klikkaamalla tätä tekstiä.

Markkinoiden ylivoimaisesti hienoin 6-1-paita, muiden vastaavien hinnalla. DELUXE-versio kaikissa väreissä.

Hae omasi ja tarkastele tuotetta lähemmin klikkaamalla tätä tekstiä.

Markkinoiden ylivoimaisesti hienoin 6-1-teeman kuva, nyt budjettiin sopivana rintanappisarjana. Koko on sopiva, ja niin myös hinta.
Hae omasi ja tarkastele tuotetta lähemmin klikkaamalla tätä tekstiä.


Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä..
Pasi Nurmisen Ilmaveivi Maailmanmestaruus 2011-paidat (Ilmaveivaajamallisto)

Tämän suositun paitamallin toinen painos, Nupen Hyljetyyli-/Ilmaveivipaita!

Hae omasi, tai tarkastele lähempää tätä tekstiä klikkaamalla käyttäen


Hae omasi tai tarkastele lähempää klikkaamalla tätä tekstiä


Lipullinen perusmalli

Hae omasi tai tarkastele lähempää klikkaamalla tätä tekstiä



Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä...
Kaikille veivaajille ja veivaajattarille
Hae omasi tai tarkastele lähempää klikkaamalla tätä tekstiä

Ja vielä näin lopuksi, pieni videokatsaus parhaimpien hetkien tarkasteluun tuskin on pahitteeksi?

Voilá..



Ja bonuksena tietysti...

Suomen Chuck Norrisin, eli Mikael Granlundin "ilmaveivi"-maali:




Eikä se suinkaan ollut ainoa veivi, vaan nerona pitämäni Pasi Nurminen myös esittelee seuraavana oman ilmaveivinsä, ja näytteen uudesta "hyljetyylistä", sillä perhostyyli on nyt niin ysäriä (luulen, että Granlund tulee saamaan lähiaikoina verrattaen runsaasti peffaa täällä kotomaassa. Sen sijaan en ole ihan vielä varma, mutta epäilen että Nurmisesta tulee vielä Suomen seuraava Jutila. Silti näiden kahden sankarin vuoksi enää monikaan ei ymmärrä mitä tarkoittaa aforismi: "Jos panettaa, niin kannattaa veivata").



Emmehän voisi olla myöskään kääntämättä hieman veistä naapurimme haavassa, jonka toivomme olevan hyviä häviäjiä, ti-hii!



Ja ihan kuin voittajafiilis ei vielä olisi katossa, niin pätkäistään tähän päälle vielä alennuskoodeja!

Käytä tätä kuponkikoodia ilmaiseen toimitukseen EU-alueella - 50€ ja enemmän maksavissa ostoksissa : FREESHIPEU 
  
Tai, mitä jos ottaisit 5 paitaa, mutta maksaisit vain 4 paidasta? Sekin passaa, mutta on voimassa vain 17.-31.05.2011 ja koodihan sitä varten on: MAY2011

Ja ei muuta kuin ostoksille!

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Radio Home Studio - 38 - Kivi, Paperi & Booyakasha


[Lähetys ei enää kuultavissa]

Intro
Theme

1. Segmentti


Introduktio
  • Uuswanhasta formaatista
  • Xeimian Chronicles Gold-materiaalia ollut, huomattavan suosion saanut uusi teksti
  • Taustamusana introssa Razorblend: Rock Bottom
  • Uusi bändi (Silver Dance)
  • ...miellyttää wanhan Anathema-fanin korvaa
  • Eräs esittäjä on ollut pakko päästää, pitkällisen harkinnan jälkeen pois..
  • Minun radio ja minun säännöt
  • Win-win-diilistä mikä maksettiin takaisin paskalla
  • Uusi bändi on mukavaa vastapainoa Deathtimen raa'alle brutaliteettisuudelle
  • Segmentin lopun musa-aiheinen havainto (en tiedä oletko huomannut saman)
Deathtime: Hate Supremacy

2. Segmentti

Pilachat Revisited!

  • Kuuntelimme Deathtimea Miguelos Miguelos Migueloksen “Ruoskassa” kunnon poppivehkeillä...
  • Ruoskan äänentoisto oli kuin tehty Deathtimea varten!
  • Tämä segmentti onkin hauska kontrasti edellisten lähetysten asiallisiin ja poliittisiin katsantoihin
  • Pää kipeänä ja huono olo, nocebo-efekti vaiko “torimyrkytys?”
  • Sain vahingoniloisena henkilönä Laukontorilla ns. omaan nilkkaan – kertomus!
  • Ihmiset katsoivat suu auki miettien: WTF?!
  • Internet: Uusi lääkärikirja
  • Pilachat Revisited – johdantoa
  • Aikaisempien Pilachattien muistelua ja kohokohtia
  • Välihuomiona: La. Kun minä ja J-Bone harjoiteltiin rantojen miehinä olemista
  • Pilachat Revisited: Chatroulette
  • Lensin pihalle – heti!
  • “You been paused..”
  • Jouduin adult-sivuille
  • Täällä on loputtomat mahdollisuudet
  • Kupissa mäkikuismateetä
  • Seikkailu jatkuu
  • Tähän voi jäädä koukkuun
  • Seuraavalla kerralla kokeilen mikrofonilla tätä!
  • “Goatse or GTFO”
  • Goatseen liittyvä hauskahko sattumus ollessani töissä kirjastossa
  • Löysin lopultakin uuden ystävän!
  • Hysteerinen loppusuora!

Leviathan: Violent Slaughter (demo) [Feat. Chris Barnes]
Fallout: Rock Hard [Feat. Peter Steele]

3. Segmentti

Uutisia ynnä muuta
  • Takaisin studiossa..
  • Kävin lounaalla ja asioilla
  • Olo jo parempi
  • “Maanantaifiilis” - miksi?
  • Tämä on toinen otto, ensimmäinen meni extroihin
  • Nasse-setä-kohtaus
  • Radio Home Studio ja sen notkuvat aarrekätköt
  • Kauris – nerojen horoskooppimerkki?
  • The Lista/ E-zine jota tuli vain yksi numero
  • Minun, Radio Home Studion ja Deathtimen ystävän hautajaiset edessä tulevana viikonloppuna
  • Hankala puhelu asian tiimoilta
  • Uuden tuotteen siirtyminen/ uuteen suunnitelmaan siirtyminen (aka. Takapakkitilanne)
  • Uudesta lähetysformaatista ja jälkituotannon sietämättömästä raskaudesta
  • Uusista kiireistä ja velvotteista
  • Tukholman viihdereportterin homma
  • Deathtime – sivu, juhlajulkaisu & kuteet
  • Katsaus uuteen bändiimme!
  • Radio Home Studion sai erityisiä ja hiotumpia versioita!
  • Seuraavalla biisillä jo Mikserissä yli 1000 kuulijaa
Silver Dance: Control Fading Shadows

lauantai 14. toukokuuta 2011

"Oh my old friend / We grew up boys with a shadow of a man / And neither one of us was afraid to die"

Lopulta se päivä tuli jota nyt en varsinaisesti odottanut. Mutta joka antoi silti odottaa itseään.

Kyseessä oli Anan hautajaiset. Minun, kuin myöskin Radio Home Studion ja Deathtimen ystävän hautajaiset jos nyt vielä täsmennetään. Asiasta oli puhe jo Radio Home Studion jaksossa numero 35. Ehkä laitan sen taas kuultavaksi?

Tälläisen ystävän ja fanin menetys on suuri menetys, vaikka pyrinkin tarvitsemattomuuteen, on kuitenkin rohkaiseva tuki jotain mille en voi asettaa hintaa (ehkä tästä on syyttäminen inhimillisyyttäni?), etenkin kun kaikki on vasta niin nuorta! Muistan edelleenkin kun hän tuli erikseen minulle antamaan kehuja ja tunnustusta ("respect" -oli sana joka jäi mieleeni) niin Deathtimen debyytin kuin Radio Home Studion erään sittemmin kuunnelluimman lähetyksen kohdalla (ja tämä kyseinen kaveri, osaltaan edesauttoi sitä että kyseinen lähetys sai niin hyvän vastaanoton - kulovalkea ilmiön). Tämän palautteen lämpö ei ole vieläkään haihtunut. Ja minä vannotan teitä antamaan sitä toisillenne, jos vain mahdollista!

Vielä hautajaisia edeltävänä iltana en jotenkaan ymmärtänyt mitä oli tekeillä. Mutta heräsin kylläkin yöllä, kun kaksi vastakkaisen talon humoristia pitivät ääntä pihalla, kunnes kuului hajoavan lasin ääni, jonka johdosta he ryntäsivät jölkottelytyylillä peräkanaa takaisin sisälle - mahdollisimman nopeasti ja tietenkin ilman paitaa. Tämä sinänsä ehkä viihdyttävä välikohtaus ei suoranaisesti auttanut minun rauhatonta lepoani.


Vote, vainajan isä, oli jättänyt vastaajaani viestin jossa toivoi että pääsisin paikalle ja jo aiemmin olimme asiasta puhelimessa jutelleet. On helpompiakin puheluita, kuin se että olet puhunut toisen kanssa viimeksi reilu 10 vuotta sitten ja nyt puhut ensimmäistä kertaa tuon ajan jälkeen, ja vielä hänen poikansa hautajaisista.

Kirjoitin Fundamenttiin vielä yöllä spontaanisti jutun, hyvinkin vapaamielisen jutun, jossa oli paikallisen tilanteen lisäksi vaikuttamassa tämä kyseinen tapahtuma. Kuinka ollakaan, siitä tulikin melko suosittu juttu kaiken kaikkiaan, joten minun ja Anan vaivannäkö ei ole täysin mennyt hukkaan edesottamuksissamme.

Matka hautajaisiin ei myöskään ollut vaivaton, tuohon tilaisuuteen jossa tulisin saattamaan muun saattoväen kanssa kaverini viimeiselle matkallensa. Sattumalta tiukkaa aikataulua, jossa olisi vielä ylimääräinen noin 10 km lenkki, tiukensi se että osuin aina letkan perään. Ensimmäiseksi lahdentiellä minä jurruutin venäläisen rekan vetämän letkan perässä. Ja vielä matkalla Sontiolahden kiemuraisilla teillä, oli edessäni pari noin metrinmittaista autoa joista ensimmäisenä ajanut ilmeisesti kokeili miten hyvin auto ryömii vaihde nelosella ja kaasu vapaalla. Sen kuitenkin sanon, että sain huomata Prellun ajo-ominaisuuksien ja kiihtyvyyden (+ matalat soundit) olevan edelleenkin luokkaa highway star. Sen auton puikoissa voi vasta ymmärtää mitä tarkoittaa “heittämällä ohitse”. Muistan joskus kun Rotunainen kysyi siitä (autotypyjä itsekin) että ottaako se hyvin kieppejä, tulee nyt mieleeni että voisin sanoa hänelle: “Kyllä minä sinulle kiepit näytän” ja hän ymmärtäisi heti mistä olisi kyse. Rotunainen on aina mukana!

Kun olin käynyt Sontiolahden taajamasta nappaamassa mammalta kukka-asetelman, oli aika kaasuttaa Prellu kohti viimeistä, vaikkakin aavistuksen mutkaista suoraa.


Kuhmalahden harjakattomainen tie sai minut välillä väkisinkin hiljentämään vauhtia, joka oli jo huumaava sillä minulla oli kiire ja Prellussa äänet jotka ovat kuin kauniin naisen äänet sängyssä – ehkä matalammat ja muutenkin aika eri kuuloiset, mutta yhtä innostavat miehisiin urotöihin jotka päättyvät ainoastaan hyvin.

Löysin lopulta paikalle. Viimeinen pätkä tiestä oli hyvin kaunista, kuin asfaltoitu metsäpolku, mutta ilman pienintäkään routavauriota.

Paikalle löysin juuri kun siunaustilaisuus ulkona oli käynnissä. Se oli koko tilaisuuden nimittävä tekijä, miten samalla ympäristö heräsi elämään, kun yksi mennyt elämä saatettiin takaisin maan kohtuun.

Ei sitä tilaisuutta voi kuvata, en tiedä miksi kaikki kuolemistilaisuudet ovat niin staattisia. Kun näin aikoinani setäni kuolinkamppailun, ja sen väjäämättömän tappion, on siitä saakka ollut selvää että kuolemassa kaikki pysähtyy, aikakin pysähtyy ja linnutkin pysähtyvät ja putoavat/kasvavat lehdet pysähtyvät, ja sitten tulee aika kun elämä taas jatkuu.

Äitini kysyi, kun juttelimme puhelimessa kukista, että onko minulla värssyä, johon sanoin että ei ole. Puhelun jälkeen rupesin miettimään, että elämän ehdottoman ainutlaatuisuuden ymmärtäneenä, pitäisi jokaisessa tilanteessa tehdä tilanteen edellyttämällä tavalla – tai olla tekemättä. Miksi en siis ei värssyä? Seuraavanlaiseen minä sitten lopulta päädyin:

Elämä on meillä vain lainassa.


Kuolema tuo sydämeemme surun joka ei parane.


Ystävyys muiston, mitä kukaan ei voi varastaa.

Tähän lisäsin vielä: Lepää rauhassa Antti. Mutta minun piti sanoa: Hyvää matkaa ystävä. 



Sisällä luimme adressit. Se meni hyvin. Sen luki minä, Sam Mayhem ja Lehtine. Huomasin kun palasimme omaan neljänistuttavaan pöytäämme, että meitä oli siinä se kuuluisa Pakkalan Porukka, mutta neljäs paikka oli tyhjä, sillä kaverimme oli poissa. Tämä huomio pysäytti meidät hetkeksi.

Välillä kävimme ulkona, välillä muissa aiheissa. Ulkona puhuimme Samin kanssa siitä missä hän asuu nykyään, ja  miten olisin mennyt huumorispäissäni hänen entiseen taloon alasti ja ase kädessä pelästyttämään muka Samia, ja nyt tietysti tässä tapauksessa talon uusia asukkaita. Lehtine veisteli tähän että se todellakin olisi pelast..eikun pelästyttänyt jos olisin ollut alasti. Siitä rankaisin välittömästi pistämällä merkille hänen freudilaisen lipsahduksensa: “vai että pelastanut?” “Lehtine haaveilee että tulen pelastamaan hänet alasti jostain palavasta rakennuksesta”. Siihen hän puolustautui että se on ollut hänen haaveensa viimeiset 15 vuotta, johon sanoin ettei hänen ole nyt syytä alkaa puhumaan fantasioistaan yhtään sen enempää. Se oli kevennys,aka. sketsi. Sam kertoili eräästä edesmenneestä kyläkoulun opettajasta, siitä miten he olivat saaneet tuon tunnetun tiukkapipon villiintymään kun he kolmen koplana eivät olleet suostuneet antamaan tälle pientä palaa paperia johon he olivat piirtäneet. He päätyivät pallottelemaan sitä kolmistaan, ja lopulta kun he olivat aikansa juoksuttaneet kyläkoulun opettajaa, otti eräs hunsvotti heistä paperipalan ja söi sen! Joskus taas Samin jälki-istunto jatkui, kun hän juuri oli pääsemässä pihalle luokasta, häneltä pääsi hirvittävän voimakas pieru. Olenko ainoa joka nämä tapaukset tuntevana pitää mahdollisena että Kummelien Opettaja ja Sami-sketsit ovat peräisin tämän parivaljakon edesottamuksista? Uskokaa tai älkää arvoitetut lukijani, mutta kyseisen opettajan ulkonäkö ja Samin silloinen hiustyyli olivat 1:1. (Ollessani joskus kouluavustajana, eräs Nick Cave:a kuunnellut opettaja joka käytti taitelijanimeä Korppi, osasi kertoa että myös Harri "Höylä" Soikkelin takana on aktuaalinen persoona opettajien maailmasta - lähes vielä hauskempi kuin kummielin adaptaatio)

Vaan takaisin asiaan. Muistan miten tämä asianomainen, edesmennyt ystäväiseni oli viimeisinä sanoinaan sanonut että haluaa lukea runouttani, ja että hän itsekin oli sitä jälleen ryhtynyt kirjoittamaan. Samoin hän sanoi meidän viimeisellä tapaamisellamme, että nähdään, ja me tiedämme miten vaikeaa tälläiset lupaukset on pitää.

Elämä on kirja, tai kirjasto jonka jokaisen opuksen luvut sinä tulet lukemaan kuten oppimääräsi vaatii, ja koskaan niihin lukuihin palaaminen ei tunnu samalta kuin miltä se tuntui niitä lukiessa. Koin tämän todeksi ajaessani takaisin kotiin, kun hautajaiset olivat ohitse. Luonto oli niin kaunis, niin täynnä toivoa joka on loputon ja armahdusta pitkästä kylmästä talvesta (joka siksikin oli niin niukka että olin säästänyt rahaa tulevaa Rakkauden Kesä 2011 varten, joten huvituksia ei tullut ovista ja ikkunoista). Minulle tuli jollain tavalla haikeus, joka tuntui puhdistumiselta. Jos rätti on väännetty kuivaksi, niin kauan että se ei enää anna likavettä, ehkä siltä tuntuu samalta? Laitoin soimaan Paradise Lostin levyn Draconian Times 2011(Legacy Edition) joka samalla aukesi minulle paremmin kuin aikoihin – se on aina ollut kevät-talven levy, mutta nyt se vain klikkasi. Ensimmäinen biisi oli sopiva poistumiseen, Enchantment: There's no rule to say you'll cry alone Just find the strength to help you carry the load Reverse the frown and let the power surge But when alone you cannot resist the urge Feel it, feel it, like the pain of dying. Feel it, feel it, like the pain of dying “, ja sitten tuli Hallowed Land: “You want to live a lifetime each and every day ... In this short time of promise, you're a memory......” jolloin jo päässäni pyöri muistoja noilta seuduilta. Ajatus tietyn luvun ohittamisesta tuli silloin kun olin ajamassa The Last Time:n “A cruel misfortune Forbidding is to see When stories may collide It's a sad state of mind” soidessa entisen tyttöystäväni vanhempien talon ohitse, silloin kasvoillani kävi hyvin melankolinen ilme, melkein sellainen missä silmät kostuu. Eikä vähiten siksi että seuraava talo olisi juuri tämän kaverin entinen kotitalo, talo jossa hänen isänsä auttoi meitä mopojen rassaamisessa kun olimme siinä iässä – vapauden kesä. Moni elämänvaihe meni pikakelauksella ohi auton ikkunoiden takana. Jos Peter Steele oli kertonut vielä eläessään, että kuoleman kauneus on nähtävissä syksyn kauniiksi värjäytyvissä lehdissä, on minun sanottava että kuolema voi myös tehdä elämän niin kovin elämisen arvoiseksi.

Vaikka emme olleet hetkeen olleet jutussa, ja olimme etääntyneet (ja loppua kohden taas hieman alkaneet lähentyä), niin on sanottava että se edesmenneessä kaverissani oli ihailtavaa, miten hän ennemmin nosti kissan pöydälle kuin että olisi päästänyt auringon laskemaan vihan ylle, ja elämästä hän tuntui osaavan nauttia, vaikka ehkä paikallaan pysyminen ei aina sopinutkaan siinä asiassa kuvaan. Mutta pysähtymistäkin kaivataan, ja sen tämä tapaus teki, mutta niin orgaanisella tavalla että siitä ei sen enempää.

Kun saavuin kotiin, kaadoin lasin, puolitoista yhteensä, punaviiniä jota minun lärvilootani sisälsi (Piqueras Syrah-Monastrell 2009). Sitä outoa hapokasta, 14% täyteläistä punaviiniä joka on saanut suosituksia oikein Viini-lehdeltä. Päätäni särki. Mietin kauan mitä laittaisin taustamusiikiksi kun kirjoitan tämän muistokirjoituksen. Sitten muistin PJ Harveyn Let England Shake albumin jota kuuntelin uutterasti juuri niihin aikoihin kun kuulin uutiset siitä miten kaverini oli käynyt. Tuo albumi oli väritykseltään mustavalkoinen, pääasiassa kuoleman valkoinen. Ja kun teksti oli tullut loppuun, muistin erään toisen musiikkiesityksen, sen joka minun piti kuunnella. Se on Babylon Whoresin Fey, joka on omistettu edesmenneelle kaverille myös.

Sen voit kuulla sen klikkaamalla tästä


Oh my old friend / How did we get so far so soon / Chasing dragons in the
white of the map / In the blue of your veins


Maybe we'd played / Our little games / In the dark of the world / For a bit
too long / And lost our souls


And with death's release / The knowledge comes / It was the life all along /
We'd been afraid of / In carriage golden / Drawn by horses blind / I saw you
leave this mortal life


Oh my old friend / We grew up boys with a shadow of a man / And neither one
of us was afraid to die / Had a cyclops asked


For had we not / Buried a graveyard / Of screamings ghosts / With a bitter
pride / And called it life


And all tomorrow's games / Are just a memory / Of all the things you dub too
common / In carriage golden / Drawn by horses blind / I saw you leave this
mortal life


Oh do not want too bad / Or the price will be too dear / And do not want too
much / Or you're not ready to let go of / And do not judge / For what do you
know / Of a life with nothing to gain / And everything left to loose


In carriage golden / Drawn by horses blind / I saw you leave this mortal
life


Mutta tämä PJ Harveyn biisi on eniten ollut mielessäni kun tämä kaikki on tapahtunut, ja tullut päätökseensä.



Ja tässä vaiheessa kirjoitusta minun viinilasini on tyhjä. Mieleeni pyrkii ajatus siitä miten joskus Ana suositteli minulle, Votelta saamansa idean pohjalta, puolalaista "puhvelivodkaa", sanoen että se miehisyyttä lisäävine ominaisuuksineen on mr. Goodtimen työkalupakin välttämätön ainesosa. Ajatukset jotka tuosta muistumasta tulee mieleen, ovat kahdenlaisia, toinen on taas se kun alkaa naama tulemaan melankolian lyömäksi ja  melkein silmiäkin alkaa hikoiluttamaan. Toinen on se, että jos nyt yhden erinomaisesti jäähdytetyn smirnoff-shotin otin hänen muistolleen (ne olivat hautajaisten erikoisuus, vainajan toiveesta - se juonsi siitä alkunsa kun Vote oli sanonut että haluaa omissa hautajaisissaan tarjoiltavan vodkapaukut, jolloin Anakin oli tullut siihen tulokseen että niin myös hänen - tälläinen on minusta hyvä idea! Toinen kiitettävä tarjoiltava oli kermainen ja erittäin maukas kalasoppa, mikä keräsi täysin aiheellisesti kehua!) niin enkö nyt vielä ottaisi baarikaapistani puhvelivodkapullon, ja kaataisi siitä itselleni paukkua ja joisi toisenkin muistomaljan?- Vote sanoi daavidilaisen viisasti, että nyt on enää turha surra, sillä vainaja on jo mennyt ja että joissakin kulttuureissa tämä olisi juhlan aihe, sillä tuskan aika on ohitse:  

Katso, minkä minä olen tullut näkemään, on hyvää ja kaunista syödä ja juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, jolla ihminen itseänsä vaivaa auringon alla lyhyinä elämänsä päivinä, jotka Jumala on hänelle antanut; sillä se on hänen osansa. - Saarnaajan Kirja

Oh my old friend / How did we get so far so soon / Chasing dragons in the
white of the map / In the blue of your veins


keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Radio Home Studio News!

Radio Home Studio - 38 - Kivi, Paperi & Booyakasha



Sisältää mm. uuden bändin ja uuswanhan (?!) kokeellisen formaatin!



PS. Tässä olisi uusi palvelu, sillä vaikka Radio Home Studio onkin maan johtava underground-nettiradio joka ei ole vain ilmainen, vaan soittaa johtavia signaamattomia, undergroundbändejä (+ muita), olisi nyt sen lisäksi tässä uusi palvelu; voit ostaa halvalla (esim. 5€ kokonaisia albumikokonaisuuksia, tai yksittäisiä biisejä) ja saada vielä bonusta joka hankinnastasi (S-etukortti).

Klikkaa itsesi heti mainoksesta sisälle ja tarkista mistä on kyse, ties vaikka tekisit löytöjä, edullisesti ja laillisesti.

- Mikä takuulla voittaa esim. kirvelevät peräpukamat, veroilmoituksen täytön ja/ tai Vapun jälkeisen (valtakunnallisen) olotilan!

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Rakkauden Kesä 2011 (Prologi)

Intro

Tällä kertaa laitan tämän tekstin yhtenä pitkänä versiona, tämän vuoden jatko-osatyylistä poiketen. Otsikoinnit kuitenkin auttavat erinomaisesti navigointia osien välillä. Mutta, pistän nyt samalla äänestyksen ylös, ja kun katsot nyt oikealle (kelaten alas valkeaan sivupalkkiin) näet sen siellä ja voit äänestää että tulisiko tekstien olla kuten tämä eli yksi suuri kokonaisuus, vaiko jatko-ositettuja (kun kyse on laajemmista tekstikokonaisuuksista).

Muista siis äänestää, sillä ne jotka eivät äänestä ovat kakkaperseitä. Kiitos. -_^


Pääsiäinen

Yön ollessa jo päättyessä sain puhelun, olin juuri neuvottelemassa Artun (mies oli heittäynyt polvilleen jalkojeni juureen ja teki kumarrusliikkeitä kun kohtasimme) ja hänen kaverinsa bändin musiikin soittamisesta  Radio Home Studion lähetyksessä, kun nainen soitti (Suzy Lee – ensimmäinen esiintyminen täällä)  Päätimme keskustelumme ja sovimme että on suuri mahdollisuus siitä että he saavat musiikilleen lisää kuuluvuutta ja Radio Home Studio uuden bändin “talliinsa”.

Suzy Lee oli ottanut numeroni jonka olin antanut hänelle hieman aiemmin illan aikana, samalla kun olin sanonut että niin on tehtävä, ja nyt hän kysyi että mitä tekisin. Vastasin olevani vapaa henki ja en tänä yönä omaa muita velvollisuuksia. Siispä hän kutsui minut kylään, koska hänen teki mieli jutella mukavia ja niitä ja vähän näitäkin. Sovimme että hän tulee minua vastaan, joten lähdimme heti liikkeelle ja kävelimme rautatien alikulkutunnelin vastakkaisia puolia ns. ristiin. Hän soitti ja kysyi missä viivyn ja kerroin pyöriväni jo Tammelan torilla, hän sanoi että senkin höpsö ei sinne ja sovimme tapaavamme kulmassa jossa oli Hesburger. Sama ravintola jonka kulmaan aina saatoin Tinan “meidän kulta-aikoinamme”. Jos menen treffeille, on sopivaa sopia että tuon pikaravintolan kulmalla tavataan. Edellisillä treffeillä ollessani sovin tapaamisen raflaavasti Stokan kellon alle.

Mutta takaisin kertomukseen. Mietin kävellessäni naista vastaan, samalla kun shuffle oli valinnut soitettavakseen Type O Negativen ehkä parhaimman kesäbiisin: Christian Womanin (live-versio, löytyy Dead Againin bonuslevyltä), että juuri tälläistä aikaa ja kevättä sekä kesää minä haluan! Kävellä uusiin seikkailuihin eloon heräävässä kaupungissa, mennä yöksi naisen luokse taloon joka on ihan keskustan tuntumassa, taloon jossa ei ole koskaan käynyt aiemmin. Niin että kun pääsemme perille hän tuo minulle juoman jääkaapista ja vetäydymme lattialle ja siitä sohvalle, ja meidän seuranamme on kaksi pientä koiraa jotka kiintyvät minuun heti. Popedan Pitkä Kuuma Kesä on ehkä aikaisemmin ollut irrelevantti kesäbiisi, mutta tällä kertaa se on suoranainen ohjenuora ja toive toteutua! Täysin ymmärrettävää pitkän ja kylmän talven jälkeen, pisimmän, synkimmän mitä muistan (ei Luojan kiitos minkään erityisen tragedian vuoksi vaan siksi että se vain tuntui siltä – rahat jatkuvasti lopussa, informaation luomista ja tankkaamista, mielialan kanssa taistelua).

Sovin myös Migueloksen kanssa että otamme tavaksemme käydä minigolfaamassa sopivin väliajoin, nauttia hyviä juomia (viiniä ja giniä, ehkä myös viskiäkin?) sitten käydä “taiteilijaravintola” Pyynikin Portissa aloitus- tai lopetusryypyllä (löysin sen kun kävin keskustassa kevään jo astuessa kaupunkiin, harhailin lähes unenomaisessa, nostalgisessa, toiveikkaassa ja euforisessa tilassa pitkin poikin Pyynikin salaperäisiä sivukatuja ja kujia – ihana paikka!).

Aikaisemmin kun olin taas palannut viihteelle viihteettömien aikojen jälkeen, huomasin että kaikki oli avaraa ja outoa. Jo matkan alkupäässä eksyin mitä upeimman ortodoksien pääsiäiskulkueen keskelle, todellakin, seilasin vastapalloon heidän kulkueensa keskellä yrittäen samalla päästä tien toiselle puolen.

Kulkue jonka keskeltä itseni löysin harhailemasta "vastapalloon"; joskus liioittelen siinä kun kuljen lähes kaikessa vastaviraan, enkö muka?!

Normaalisti tuollainen voisi sopia minun pääsiäiseeni, mutta nyt päätin pitää normaaleista pääsiäisrituaaleistani paussia ja juhlia niin pääsiäisen sanomaa kuin myöskin muita asioita kuten Deathtimen juhlajulkaisua ja sivustoa. Hyvä tapa juhlia näitä on punaviini.

Baarissa tapasin legendaarisen "Konkkaronkan". Tämä kollektiivi tuli aikoinaan tunnetuksi siitä että se piti hulluina vuosinaan päämajaa Tampereen hämärimmissä kolkissa, sellaisessa kommuunityylisessä asumismuodossaan. He olivat kaikki kotoisin syvältä Suomen metsiköistä, mutta päästyään sivistyksen keskelle he laittoivat haisemaan. Heidän kanssaan oli kyllä aina hauskaa. Ehkä ikimuistoisimpiin lukeutuvia reissuja oli se, kun he hakivat minut korvasta jossa asuin aikoina kun vuodet seisoivat paikoillaan ja virittivät minua alaspäin. He tulivat hakemaan minua siis neuvostomallin Ladalla. Autossa ei ollut mankkaa, mutta jostakin syystä sen kauittimista kuului ääniä. Moottorina taisi jyllätä proletaarin taloudellinen (ainakin hevosvoimien määrältään) 1.2 pannu. Matkan toinen bizaarius oli siinäkun kuskina ollut Yucca (sukunimi Palmu - tiätsä?;) meinasi tippua kuskin paikaltaan, kun hänen ovensa aukesi meidän lähtiessä leikkaamaan huoltamon pihasta kohti valtiomme teitä. Olisi varmaan ollut melkoinen näky jos kuskimme olisi maanut tajuttomana ja x-asennossa auton jäljessä, samalla kun lastillinen mikkihiiriä olisi ollut kuskittoman Ladan vietävissä vielä toistaiseksi tuntemattomaan suuntaan. (Lada toisaalta kiihtyy joka vaihteella yhtä "kovaa" joten olisimme voineet tuossa skenaariossa nousta pois kyydistä, ja ehtineet vielä nostelemaan matkatavaroitakin ulos siinä samalla!)

Arvikin tuntee Xeimian Networksin - älä siis tuota hänelle pettymystä!

Baarissa siis oli wanha kunnon Arvi Lintta & co. kuten Yucca ja bukowskifanigollegani U-Honey. Kyselin että onko häntä syleillyt nainen hänen tuleva ex-vaimonsa, niin sain vastaukseksi että nykyinen (tyttöystävä). Naisen pisteet kasvoivat kun kuulin että hän oli joululahjaksi tuonut U-Honeylle nipun Bukowskin materiaalia. Se sai minut miettimään, että jos hän seurustelee noin fiksujen naisten kanssa, niin miksi minun kohtalonani on ollut olla sellaisten tun idioottien kanssa - joiden kanssa nyt olen ollut? 

Mietin krapulapäivänä eräässä haastattelussa kuulemaani teoriaa jonka mukaan olet niiden kuuden henkilön keskiarvo joiden parissa eniten toimit.

Vappu.

Facebook-päivitys: Nakit ja perunasalaatti - nautittu. Tippaleipä ja inkiväärisima - nautittu. Chiliolut - avattu. Hyvää vappua rakkaat nutriaiseni. -_^ Ties vaikka setä olisi vähäsen päissäänkin tänään.

Lopultakin vappu tuli. Jostain syystä olen odottanut erityisen paljon tätä vappua, ja muistanut aikaisempien tai ainakin tietyn aikaisemman vapun suurenmoista muistoja herättävää aikaa. Ne olivat aikoja kun otin elämässä askeleita eteenpäin, askeleita joita aioin ottaa ja jotka onnistuinkin ottamaan. Vaput olivat juhlia jotka oli sidottu näihin tapahtumiin. Ymmärsin odottaessa suurta juhlaani, jota joskus vihasin, että tämä on tietysti hyvä asia – että on suloisia muistoja, kuin paikka jossa käydä pahana päivänä – mutta samalla se on “lohikäärmeen jahtaamista” joten minun olisi taas kerran otettava askelmia. Tehtävä se omalla wu-wei-tyylillä, mikä sekin kuuluu eräänlaiseen autentiseen organisoituun organisoimattomuuteen; tila jossa kaikki tapahtuu. Mietin tätä kun ajoin Prellulla moottoritietä, mukani oli uusia perunoita, tölkki olutta (ZEUNERTS High Coast“The Bridge Between ALE and Lager”, muita alan juomia vapuksi oli Thandi Shiraz Rosé eli reilunkaupan kuohuviini, sitten myös Jack's Original chiliolutta ja loppu pönttö Piqueras-punaviiniä), kamaraa vailla olevia juustonakkeja jotka nauttisin perunasalaatin kanssa, ja oli siinä kyllä vielä jotain muutakin mitä en nyt mitenkään muista mainita.

Lisäksi on sanottava että vappu alkoi inkiväärisimalla ja tippaleivillä. Haluan pitää kiinni tunnelmasta joka on ainutkertainen. Olen juhlavuotena saanut nähdä miten lohikäärmettä ei voi saada kiinni. Vaikka tuntemuksen muistaa, ei sitä enää voi tavoittaa sen ainutlaatuisessa muodossa – tästä syystä lopulta ainoa oikea kumppanikin voi olla neitsyt, jos haluaa että varmasti on se ainutlaatuinen henkilö toisen elämässä, eikä vain joku joka on kuin biisi mikä on äänitetty nauhalle joka joskus oli alkuperäinen kasetti. Tai kuten edesmennyt kaverini asian ilmaisi: Naiset ovat kuin parkkihalli, laskeutuessasi sellaiseen olet jo toiveissasi että saat paikan, mutta kun olet siellä huomaat että se on täynnä. Mies joka sanoo muuta on feminismin aivopesemä. Yleensähän naisen psykologialle (ainakin joidenkin) on ominaista suosia miestä joka on suosittu, sosiaalinen todiste on tällöin se että mies on ollut monen naisen kanssa, mutta naisen suhteen asia onkin hieman eri. Se, että muut miehet pitävät hänestä on yksi juttu, mutta se lukko joka aukeaa jokaisella avaimella on kovin huono lukko. Se avain joka avaa lukon kuin lukon on aika erityinen. Tai kuten Raimo joskus maalaili, että haluaisitko että sinun lapsesi tulee tähän maailmaan sellaisen onkalon kautta jota joku känninen karvaperse on joskus rassannut R-kioskilta ostettu naminami-kumi päällä?(Edellä mainituista syistähän allekirjoittaneen täytyy aina antaa kupeidensa välillä jäähtyä ja laittaa ulko-oveen kyltti: Lounaalla. Sillä urbaanin legendan mukaan naiset puhuvat keskenään, että onko hän tai hän jo ollut minun kanssani silleen, ja jos ei ole, niin tämä puute on korjattava välittämästi. Että totaa...)

Raimosta puheen ollen. Illan suunnitelmana oli mennä jossain vaiheessa Raimon ja Irman talouteen juomaan itsensä ihan uusiin sfääreihin, nollata ja pitää hauskaa, unohtaa asiat joille nyt ei voi mitään - luoda uusi lohikäärme. Ideana kuitenkin oli tehdä kuten vapaan hengen on tehtävä, eli käydä hieman tutkailemassa kaupungilla, ja sitten kun on sopiva hetki, nousta bussiin ja huristella Rantaperkiön kammioluoliin.

Pari välihuomiota:

  1. Jos joku tätä lukeva on päässyt tänne nätiltä tyttöseltä, jolla on kaupungin ellei jopa koko maan hienoin laukku, saamansa käyntikortin kautta niin hän sai niitä nipun minulta juuri päivää ennen vappua (ja ehkä myös vappuaattona) – en mä millään pahalla tota..
  2. Yksi vappuun valmistautumisen klassikoita on Markku from Finland. Aikoinaan katselin joka aurinkoinen aamu tätä Euroviisu-sarjaa, joka oli Markun itsensä vetämä. En laita tähän nyt riviin, tälläisenä välihuomiona, niitä jokaista jaksoa, mutta pistän ensimmäisen jakson jonka kautta pääset aina seuraaviin jaksoihin.

J:lle oli tiedossa kotilepäilyvappu. Kysyin aikooko hän pitää samanlaisen vapun kuin silloin kultaisina nuoruusaikoina, jolloin hän makoili suojatiellä, heräsi putkasta ja oli oksentanut salmiakkikossua vatsallisen vieressä istuneen, vaaleisiin vaatteisiin pukeutuneen henkilön päälle (näin keksittiin maailman ensimmäiset "metrot"). Henkilö oli jäänyt pois seuraavalla pysäkillä ja korottanut peukun J:lle. J ei aikonut viettää nyt tälläistä vappua.

Vaan eipä olisi kannattanut vittuilla. Ei edes lämminhenkisellä tavalla, sillä tulevista juhlista tulisi taas eräitä niitä legendaarisia reissujani joissa olisin alusta loppuun suht keskeisillä paikoilla tapahtumien polttopisteissä, mutta etenkin loppua kohden olisin saavuttanut melkoisen (anti-)kliimaksin.

Juhlat alkoivat melko normaalisti. En päässyt taaskaan mukaan alusta alkaen ja jostain syystä koin aikamoisen deja vú-tuntemuksen kuin mikä oli ollut noin kuukausi aiemmin kun olin odottelemassa pääsyä J:n synttäreille. Ensinäkin myöhästyin pari kertaa omasta bussistani, ja lopulta kun pääsin kaupunkiin huomasin että seuraava bussi (numero 1) tulee vasta noin 30 + minuutin päästä. Sitä ennen sen olisi pitänyt tulla käytännössä niin että ehdin juuri vaihtamaan jalkaa toiselle, niin olisin jo seuraavaksi alkanut oikoa niitä kohti bussia. Niin ei käynyt, joko kello oli väärässä, tai bussi jättänyt kierroksen välistä. Molempi pahempi.

Bussin hetken ollessa käsillä, ilmestyi jostain vanhempi rouva (minua noin 10 vuotta) ja moitti siitä etteivät nämä bussit kulje ja kadut ovat täynnä amatöörejä. Sitten seuraavaksi hän olikin jo roikkumassa käsikynkässäni, ja sanoi että jos sinun “tätisi” näkee hänet, niin kerro että pidit jotain mummoa pystyssä.

“Mummo” ei katsonut kuitenkaan hyvällä sitä, että heti kun bussi tuli, minä istahdin ensimmäiselle vapaalle paikalle eli nuoren neidon viereen. Tästä alkoi kuitenkin uusi episodi matkalla kohti Rantaperkiön laulumaita. Juttelin niitä ja juttelin vähän näitäkin nuorikolle. Kohta sisään tulee lisää ihmisiä, ja paljon tuleekin, niin että naiskuski tulee jo ulos karsinastaan ja huutaa sen minkä palkeista lähtee tungeksiville massoille. Massoista heilahtaa eteemme mulattikaksoset. Toinen oli vaalea ja toinen, no, päivettyneempi versio. Jälkimmäinen tervehti minua ja toivotti hyvät vaput, minä tervehdin takaisin ja toivotinkin vielä takaisin kuten sivistyneet ihmiset tapaavat tehdä. Lopulta kun tuli aika jäädä, toivotin matkaseuralleni hyvät vaput ja takanamme istuneet tyttöset toivottivat sitä yllätyksekseni myös minulle – ehkäpä he olivat kuulleet minun hurmaavia tarinointejani ja siitä ryhtyneet tuntemaan ykseyttä? Mulattikaksosista tytön viereen istuneelle sanoin että pitäkää minun legacyani yllä, samalla kun osoitin tyttöä ja nikkasin silmää. Tyttö oli sen näköinen ettei olisi välttämättä halunnut, että ainakaan muut kuin minä olisi sitä jatkanut. Eihän nyt alkuperäisen voittanutta ole. Muuten tuosta heitosta sketsin teki se, että nuo mulatit olivat vasta poikasia.

Oli selvää että olin jo hieman pienissä ja sievissä olotiloissa kun saavuin paikalle. Petankimatsit olivat jääneet minulta väliin, mutta vielähän meillä olisi koko yö aikaa. Olin vielä tässä vaiheessa suht varma että aion juotuani loput kuohareistani mennä vielä viihteelle. Nyt, näissä Raimon ja Irman bileissä on aina ollut sama kaava, se, että sammun ja oksennan. Olen alkanut epäillä että eräs salainen ainesosa tälle kaavalle on että Miguelos Miguelos Migueloksella on mukanaan “troppia”, jota yleensä tulee nautittua jo entuudestaankin hieman nauttineena.

Mutta ehkäpä käännekohta oli siinä kun aloimme vääntämään kättä? Raimo oli aika yllättäjä, en ollut pitänyt häntä tämän alan miehenä, mutta tällä kertaa hän kyllä pisti ojennukseen kaikki haastajansa. Paitsi minut. Mutta kyllä siinä allekirjoittanutkin, joka ei hirveämmin ole näitä matseja koskaan hävinnyt, joutui vääntämään voittonsa eteen! Sitten juuri matsin loputtua eteeni tulee joku ihan uusi tyyppi, päässään afrobolaperuukki ja lapa ojossa. Olin vielä aikaisemman väännön uuvuttama, mutta toisaalta sellaisessa nosteessa ja tuiskeessa että päätin ottaa haasteen vastaan. Se oli kova matsi, jossa molemmat väänsi hampaat irvessä ja vielä hiljakseen voimieni loppuessa irvistin hampaideni välistä: Minähän en luovuta! Matsin jälkeen vaadin vielä revanssia, jonka vääntökaveri sanoi minun voittavan, mutta se jäi spekulaatioiden tasolle sillä tilaisuudessa ei enää väännetty kättä. Minä taas aloin lähestyä pistettä josta ei olisi paluuta.

Jokin aika käsien vääntelyiden jälkeen Arttu napsi minusta(kin) kuvia ja sanoi minua vallan miesmalliksi. Kuvista tuli aika hyviä, mitä nyt pari hyvää olivat harmillisesti “valottuneet”, syistä joita ei tunneta.

Enkä muista onnitteliko Anne minua voiton johdosta, vai lohduttiko tappion vuoksi, tai sitten molempia. Mutta siitä olen varma, että jännitin hänelle hauikseni ja käskin kokeilemaan, hän kokeili ja myönsi ihastuksissaan miten suuri se oli!

Kuitenkin yhdestä sun toisesta syystä voidaan sanoa että tämä on Rakkauden Kesä 2011 ja minä olen sen profeetta (J-Bonelle kerroin tästä, ja hän olikin sitten ihmeissään kun hänen sähköpostiinsa oli tullut 15 sähköpostia joiden otsakkeena oli “Rakkauden kesä”).

Closer (Vampiria Mega Mix)

Romanttinen kevään juhla kuitenkaan ei kestänyt aikaansa enempää kun minulla alkoi ns. Blackout-vaihe. Muistan itse sen että olin oksentamassa vessassa, siellä Arttu ja kädenvääntökaverini pitivät minua hiuksista kiinni ja kannustivat minua edesottamuksissani. Mutta mitä sen jälkeen tapahtui, perustuu puhtaasti suulliseen perimätietoon. On muistettava etten ollut niistä järin tietoinen aamulla herätessäni, etenkään kun en tiennyt edes missä heräsin!


Suullinen Perimätieto Allekirjoittaneen Vapusta

Olin saanut nukkua yksin. Mutta kun Tapsu oli tullut baarista takaisin bilepaikkaan, olin jostain syystä pyytänyt häntä viereeni nukkumaan. Tapsu oli hakeutunut toiseen huoneeseen jossa oli nukkunut ovi kiinni. Osasyynä varmaankin se mitä oli tapahtunut ennen kun olin päätynyt loppusijoituspaikkaani.

Raimo nimittäin kertoi seuraavana päivänä, hieman haikean huvittuneena, että taas kerran sai Anne poistua yksin kotiin, kun minä poika se olin makoillut eteisessä omissa oksennuksissani. Sen lisäksi hän ja pari muutakin olivat osanneet kertoa että olin syöynyt edellisenä päivänä jotain pastaa – siitä oli tullut julkista tietoa kun olin sitä suustani päästellyt. Eikä sovi myöskään unohtaa toista ruoka-artikkelia joka tunnistettiin jäljiltäni, se oli kananpalaset! Raimo poimi kertaalleen syömäni kananpalat, pisti ne muovipussiin ja muovipussin jonkun reppuun. Jos se oli vielä Migueloksen repppu, niin hän sai siinä tapauksessa hyvää hyvyyttään tuomansa kanavainaan osan takaisin ja ehkä niitä lempi telkkariohjelmaansa katsoessa mutustellessa mietti että ei muistanutkaan käyttäneensä tälläistä etikkaista marinadia (oksennukseni pääväri oli “punaviini”). - Joskus entinen luokkakaverini oli kertonut että alkoholia ei pitäisi kutsua nimellä “hapan (vrt. “juoda hapanta”)” sillä se on emäksistä – tämä selittäisi miten se olisi laimentanut vatsahappojani sillä tapaa ettei edes pasta ollut sulanut!

Seuraavana aamuna kun kuuntelin kauhistuneen, huvittuneen ja haltioituneen tilan välitilassa mitä kaikkea olin tehnyt, niin tulipa siinäkin sitten vielä pulautettua suullisen verran juomaani aamukahvia, ja pari lasia vettä (vessanpyttyyn). Sen jälkeen taas kaikki pysyikin sisällä.

Hiukseni olivat kiinni punaisella hiuslenkillä – kenen se oli? Punainen on esim. Englannissa hyvin maskuliininen väri, samoin se on maskuliinisen energian väri, se sopii minulle – aurinkokuninkaalle. Kuitenkin kulttuurissamme tuo on enemmän naisten väri, joten se voi myös olla naisen hiuslenkki. Pidän sitä kuin matkamuistoa.

Lopulta kun poistuin tapahtumahorisontista, sanoin kiitos ja anteeksi tarjoamastani viihtestä ja vähän muistakin asioista.

Puhuin Tapsun kanssa ulkona spontaanien kesäreissujen ja äkkilähtöjen sulokuudesta ja niiden antamista seikkailuista. Sisällä olimme puhuneet, Raimo ja Tapsu sekä minä, niin Radio Home Studiosta ja muista Xeimian Networksiin viittaavista jutuista, underground-bändeistä, ja internetin pizzapalveluista. Irma oli hieman kireähkön oloinen, eikä häntä järin miellyttänyt se että Salkkarien kuolemattomat repliikit korvattiin pääsääntöisesti meidän älykkäällä small talkillamme.- Mutta me taas arvostamme Irmaa, sillä Irma on meille kuin kuningatar englantialaisille.

Sitten kun lopulta pääsin jatkamaan matkaa, päätin että kävelen lämpimien kelien kunniaksi (vaikka välillä putosi rakeita) koko matkan kohti kaupunkia. Jostain syystä kävellessäni tunsin suurta ykseyttä ja lähestulkoon euforiaa. En tiedä johtuiko se siitä että alkoholi oli sekoittanut aivokemikaalini totaalisesti, vaiko siitä että se oli herkistänyt mielni niin että saatoin päästä tilaan sisälläni, jota sinne olen viime vuoden pyrkinyt lanaamaan. Joka tapauksessa niukka vappubudjettini oli säästynyt, joten päätin käväistä pienessä Hesburgerissa, ihan vain siksi että josko ruoka pysyisi sisällä ja megapurilaisen syömisen ilosta. Myyjätär oli runsasmuotoinen ja etenkin hänen takapuolensa oli sen luokan pyöreä pystyperse, että pitää sanoa että tunsin melkoista tarvetta naisen antamaan rakkauteen. Pyrin keskittymään purilaiseeni, ja sen teinkin, vaikka samalla mielikuvituksessani tapahtui iloitsemisen eleitä, ja niihin liittyi tuon naisen ylväs takapuoli!

Loppumatkan hyvänolon tunne oli hieman samanlaista kuin Daavidin: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu." Toisaalta vähän kuten Henry Millerin “Minulla ei ole rahaa, ei resursseja, eikä toivo(ja) - olen maailman onnellisin mies”. Kaikki näytti kaikesta riippumatta hyvältä, juuri nyt, siinä ja sellaisenaan. Musiikki joka valmistui kuin 7 tuntia haudutettava pataruoka jonka ahmii hetkessä, kun se on valmis, ainakin jos ei pysty hillitsemään itseään sen suunnattomia nautintoja tuottavan annin edessä.

Lähestyessäni keskustan sykkivää ydintä,  törmäsin hieman hämmentävään poliisipartioon - hämmennystä ei hälventänyt se, että mentyäni ohitse maija lähti "perääni"!


Aftermath

Maanantai on aina krapulan porottaman miehen ja Monday Bluesin aikaa, ainakin jos erehtyy jäämään paikoilleen. Silloin on tehtävä yleensä manuualisia hommia, jotka eivät turhia kognitioita vaadi. Niitä hieman teinkin ja sitten kävin myös kauppakierroksella J-Bonen kanssa. Kauppareissua ennen kuitenkin luttasin mustapunavalkoista kauluspaitaani Tabortilla jota joskus kaukaa viisaana olin ostanut.

Kaverini onnenpäiväksi sitä ei voinut sanoa, mutta todentotta viihdearvot olivat yhtä korkealla kuin suodattavien sisäelintemme arvot vapun jälkeen.

J-Bonella oli jotain mukanaan mikä aiheuttaa hälytyksiä kauppojen laitteissa. Meillä ei ollut aavistustakaan että mitä se saattaisi olla.

Se alkoi kun kävelimme Prismaan tekemään ostoksiamme. Huomattavaa on, että se ei siis vielä aiheuttanut reaktioita kun kävimme Ikeassa juomassa kahvit – saatoin maailmanmiehenä sanoa myyjättärelle “Minä ja J-dog otamme nyt nämä kahvit...” samalla kun vilautin kanta-asiakaskorttia (minä, joka olen ostanut firmasta lähinnä vain viininjuontitarvikkeita jotka ovat kyllä olleet kyllin säännöllisessä käytössä). Naureskelin sitä kun olimme jo suunnistamassa ruokajonoon, kaksi idioottia olisi seisoneet siinä sitten mukit kädessä ja huomanneet pitkän kierroksen päätteeksi että he olisivat voineet suoraan suikata kassalle ja ottaa siitä kupit. Niin me kyllä teimmekin. Pöydässä en keksinyt purukumille paikkaa joten laitoin sen istumaan pöydälle, ja aprikoin että jos olisin oikein kova jätkä niin ottaisin sen vielä lähtiessämme suuhun. Niin en toki tehnyt.

Mutta takaisin puhumaan viihdearvoista. Eli Prismaan mennessä huomasimme piipahduksen äänen, mutta emme kiinnittäneet siihen sen suurempaa huomiota. Mitään ääntä ei kuulunut kun poistuimme marketista. Siitä kaasutimme kohti Veskan kauppakomplekseja, ja siellä se taika tapahtui.

Menimme ensin Motonetin myymälään etsimään sopivia asennusputkia Prellun vapaavirtaus-suodatinta varten. No emmehän toki löytäneet mitään, emme siinä maanantaisessa mindsetissä, mutta veistelin kuitenkin että jos olisimme jatkaneet Ikea-idioottimaisuuden linjoilla, olisimme luultavasti jonottaneet kassojen kautta ja ilman ostoksia pihalle. Emme tehneet näin, mutta henkilökunta sai maistaa kevyttä iltapäivän jälkeisen hetken hepulikohtausta. Ensinäkin kun marssimme ulos, alkoi hälläri soimaan. Henkilökunnan edustaja tulee ja pysäyttää meidät. Ensin minä menen laitteesta, sitten J-Bone, ja kun jälkimmäinen menee, alkaa hälläri huutamaan. Seuraavaksi sitten häntä kävelytetään edestakaisin hälytyslaitteessa, johon minä heitän että se on kuule Janne sellainen juttu että kohta he joutuvat vetämään kumihanskan käteen ja.. Tämä aiheutti ketjureaktion joka levisi myös henkilökuntaan, joka ei pystynyt enää pitelemään pokkaansa. Kassaneidoista toinen katsoi minua niin että hän on mukana. Ja uskon että tämä heitto kevensi tilanteen tavalla jolla he lopulta päästivät meidät menemään ilman pidempiä tutkimuksia.

Sitten menimme seuraavaan kauppaan, se oli Verkkokauppa jonka esitteessä näin mielenkiintoisia asioita jotka liittyivät mm. Home Studionkin mahdolliseen laitteistovahvistuksen saamiseen – tai ainakin kuriositeettien kasvamiseen, siispä miksi emme olisi käyneet tutkailemassa näitä hyödykkeitä paikan päällä. Ja taas sillä hetkellä kun astelimme sisään, alkoi taas pillit huutamaan. Emme myöskään löytäneet mitään hyödykkeistä joita näimme lehdessä, eli pyörimme kaupassa pitkään ja hartaasti ja lopulta olimme poistumassa tyhjin käsin. Mikä ehkä saattoi lisätä epämääräisyyden vaikutelmaa. Nyt J-Bone meni suoraan kertomaan henkilökunnalle että hänellä on jotain mukana mikä aiheuttaa hälytyksen, ja pääsimme hädin tuskin sieltä ulos ilman sen suurempia tutkimuksia. Siinä kävellessämme sanoin että ehkä olisi vaikuttanut siltä että haimme taskut täyteen näppäimistöjä, kaiuttimia ja ehkä miniläppäreitäkin, ja koitimme muina miehinä poistua paikalta, johon J-Bone sanoi että olisi ollut oma uskottelemisensa että tämä pullotus johtuu kaljamahasta eikä suinkaan varastetusta laitteistosta.

Tämän jälkeen menimme vielä hampurilaiselle, ja hän joutui odottamaan omaansa sen verran kauan että minä olin jo syönyt omani, ja mies viimeisteli purilaisensa matkalla.

Palattuamme kotikonnuille, maistoin J-Bonen superruokavalikoimista vehnänorasjauhoa ja spirulinaa. Ensiksi mainittua ajattelin ostaa itsekin. Vaikuttaa olevan ehtaa kamaa.

Kotikonnuille monikossa taas siksi, että mies oli muuttanut minun kaupunginosaan ja hänen uusi kämppänsä näytti olevan erittäin kodikas työsuhdeasunto. Se voittaa aika helposti hänen edellisen kellariasuntonsa.  

Viime aikojen uutis-sähkeet vielä lopuksi:

2.5. Deathtime julkaisi ensimmäisen virallisen julkaisunsa koskaan, eli ensisinglen Threesome (With a Whore Sawed In Half).

Samana päivänä, vuosi sen jälkeen USA pyyhki Osama bin Ladenin pois elävien kirjoista.

Ja Perussuomalaiset julkistivat ettei tipu tai lirise rahoitusta pankkiireille, vaikka ehkä Kokoomuksen porvarikapitalistilobbarit olisivat halunneet kavereitaan siten auttaakin.

Tapahtuuko jotain myös 16.5?



- Olisi muuten aavistuksen groteski, mutta hauska ajatus että tämä laulun nainen olisikin poika nimeltä Tapsu!

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Radio Home Studio - 37 - Afterburner 2011



[Versio 1.0 - aka. "Bigger, Longer & Uncut" Normaalisti tämä löytyy tuotantokauden EXTRA-materiaaleista]


[Versio 2.0 - aka. virallinen ja leikattu.]

Intro
Tunnari

Locust Toybox: Ready Now

1. Segmentti

- Ensimmäinen segmentti starttaa Viini-lehden suosittelemalla
(hiilihapokkaalla?!) punkulla
- Poikkeuksellinen pääsiäinen ja juhlavuosi
- Hän on noussut! - ja muita juhlan aiheita...
- Ostatko kallista viiniä - turhaan (tutkimus)
- Elististihallitus sai aikaan sen ettei enää löydy todella halpoja viinejä
- Makuasiat ja millä perusteella viinin hinta määräytyy?
- Vaalit meni mukavasti kuten myös oli laita viime lähetyksen suosion - kiitos!
- Pako Home Studiosta lähempänä - salainen avain löydetty!
- Juuri kun on pääsemässä täältä pois, alkaa tänne muuttamaan muut
- Kertausta nimen taustoista
- Homeongelmista (vahvasti suositeltavaa kuunneltavaa jos ongelma on tuttu sinulle)
- Tiedossa gonzojournalistinen kesäraportointihomma Ruåtsissa? (Hetkeksi underground-raportaaseista tulee mainstreamia?!)
- Sen Uuden Tuotteen salaisuus paljastuu nyt...
- Odotan innolla tulevaa kesää, sen seikkailuja ja alkavaa minigolf-kautta Miguelos Miguelos Migueloksen kanssa (kuva otettu Home Studion tiloista)
- Pienimuotoista selvitystä Obliteration EP (Nightmare Editionista)

Deathtime: Summer Pain (Premastered)

2. Segmentti

- Persusuomalaisten voitto primitiivisregressiivisten reaktioiden luojana
- ”Ensin he ovat välinpitämättömiä, sitten he nauravat sinulle, seuraavaksi he taistelevat sinua vastaan ja lopulta sinä voitat.” - Gandhi
- Voitto eliittihallituksesta
- Vihreät: Kikattava hippityttö suuren porvarin kainalossa (Kokoomus), joka suostuu kaikkeen kunhan saa vain kukkasen
- Onneksi Vihreät voi alkaa unohtamaan nyt näiden vaalien ansiosta
- Ihmettelen silti Kokoomuksen (politiikan suuri ja paha "loppupomo") menestystä
- Se lienee merkki lopullisesta kansan vastakkainasettelusta: kapitalismi vs. kansa ja näiden etujen ajajat
- Soini: työttömien talous kuntoon
- Sinnemäen katastrofaaliset työt, lue lisää
- "Mää muutan pois Suomesta !111!!!" - uusi standarireaktio kirkosta eroamisen lisäksi!
- Mittava selvitys mistä todella on kyse vakuusrahakysymyksessä: Se on karhunpalvelus joka todellisuudessa auttaa vain pankkeja
- "...mitäköhän tuo elefantti mahtaa minusta ajatella" mietti (ei perus-)suomalainen
- Suomea kusetetaan tässä kysymyksessä
- Väliin kahvia "firman kupista"
- Vasta-argumenttien kumoamista (mm.sitä vastaan että Suomen muka kuuluisi maksaa muiden velkoja)
- Rahoituksen myöntäminen pitkittää taantumaa
- Tee-Se-Itse-Hyperinflaatio
- Ainoa vaihtoehto on saattaa talous tasapainoon
- Espanja lienee seuraavaksi kusessa (kts. Fundamentin juttu jo Kreikan sotkun aikoihin
- the Myth Busters episode: "Portugali auttoi Suomea talvisodassa"
- Yhteenvetoa
- Perussuomalaisten, demarien ja kokkarien vertailua eri kysymyksissä mitä tulee uuteen hallitukseen ja sen agendoihin
- J teki mielenkiintoisen havainnon keskustorin vaaliehdokkaiden kanssa sosialisoidessaan..

Gobkooh: Shake It Mama
Margin of Safety: Bits to Pieces

3. Segmentti

- On aamu, kupissa kahvia ja taustalla mainoksen musa
- 1. segmentti viinipäissään, toinen unihäiriöisen krapulan jälkipoltoissa
- Hetkeksi voi nyt lepuuttaa politiikasta; kytkennät tarkistetaan sitten savun hälvennyttyä
- Apurahaprojektin ääreen (the sequal)
- Tällä kertaa sitä haetaan toiseen kirjaan
- Deathtime on nyt (viimeistään!) täyttänyt vuoden - wohoo!
- Sen kunniaksi on nyt julkaistu Obliteration 2EP - ehostettu versio Obliteration EP:stä (Nightmare Edition)
- Muhkeasta ja ehostetusta sisällöstä
- Yllättävän kovan homman takana se oli
- Hate Supremacysta tulee uusi hitti ¨
- Julkaisun sisäinen alkemia
- Sivustosta
- Kävijämaita kuten USA, Saksa, Iso-Britannia ja Suomi jne..
- Deathtimen tuotteet saksalaista laatua - katso nyt mm. suositun Threesome-paidan juhlapainokset: Nighthmare Edition ja "Boostattu"-versio!
- Demot - äänimuistiinpanot ja vapautus perfektionismista
- Deathtimen uuden albumin deadline 21.12.2012
- Uusi luomismetodi
- Vuodenaikojen vaikutus materiaalin kirjoittamisprosessiin

Deathtime: Stagger Lee