Silirimpsistä

Unesta

En voi sanoinkuvailla sitä eroottista jännitettä joka johtui minusta, juuri ennen kun uni loppui. Se tapahtui porukoideni talon yläkerrassa, josta oli muuttunut sellainen outo, lähes utuinen paikka jossa soi kuumeinen musiikki. Ja kumma kyllä, sen utuisuuden värinä oli tuollainen oranssi mikä hänen mesessä. Me tanssimme, ja minä tiesin että nainen yritti jollain lumota minut, mutta me tanssimme ikään kuin piirissä. Sitten lähdimme pois, nainen laittoi oven kiinni, ja seurasin häntä, jolloin huoneessa alkoi soimaan taas musiikki. Käännyin ja lähdin katsomaan, ja hän tuli kiireesti perässäni kuin siellä olisi jotain mikä. Sitten uni loppui.

Terveyskaakao

Kehitin myös näinä aikoina uuden hyödyllisen herkun kaikille into- ja voimamiehille, miksei myöskin naisille jotka eivät halua riippua painovoiman mukaisesti. Eli, heraproteiinia 1-2 desiä, muutama desi vettä, rahtusellinen VANILJAsokeria (EI vaniliinisokeria, myös hunaja voi käydä), sekä raakaa kaakaota noin kolme teelusikallista. Veden tilalla voi käyttää myöskin maitoa, mielellään luomumaitoa, tai jos nautit proteeinia ennen nukkumaanmenoa, käytä yömaitoa!

Antikliimaksista

Miten kaikki alkoi, oli kun ilta oli alkanut siten että minun piti psyykata itseäni parempiin seikkailuihin. Bootsini esim. Kastuivat läpimäräksi melkein heti kun pääsin liikenteeseen (niitä ei olla tarkoitettu räntätetsaukseen). Kuitenkin, päädyin illan loppusijoituspaikkaan jossa en ollut käynyt hetkeen, ja siellä liikehdin omaan tyyliini. Silmiini osui nuori nainen jolla oli tummat hiukset, nätit jäänsiniset silmät, rinnat joita kaula-aukko toi ehkä jopa tarkoituksenmukaisesti esille, lyhyt hame ja mustat sukkahousut. En laskenut hänestä heti katsettani (kyseessä oli ns, valioyksilö, jollaisia ihmislajin urokset eivät mielellään jätä väliin), niinpä meidän katseemme kohtasivat ja hän ilmeen muutoksesta päätellen ei pannut sitä pahakseen. Kun olin juuri ohittamassa häntä, hän alkoi hymyillä ja vinkkasi minut luoksensa. Koska olen herrasmies, menin hänen luoksensa (mietin kyllä teinkö tässä virheen; naista ei pidä koskaan totella liikaa, muuten hän menee pilalle!). Määrätyn tutustumisen jälkeen selvisi että tulemme suht hyvin toimeen, ja jossakin kohtaa lähdimme ikään kuin omille teillemme porukasta. Ja kun olimme jo tulleet uudessa paikassamme hyvinkin läheisiksi, ja hän huomasi viihtyvänsä sen verran hyvin seurassani, ehdotti tämä nuori nainen että ei olisi välttämättä niinkään huono käänne, jos hän tulisi “nukkumaan viereeni” (hänen molemmat säärensä olivat tässä vaiheessa sylissäni – vastustin kiusausta esittää huumoriani, ja täten sanoa että asun siellä missä juuri eräs nainen pääsi hengestään). Koska olen vieraanvarainen arvelin että se ei ehkä sittenkään olisi huono käänne (kun muiden miesten täytyy taivutella naisia tulemaan heidän luokse, minun kohdallani naiset ovat ne joiden kohdalla kiusaus käy ylitsepääsemättömäksi, ja tämä onkin täysin sopiva järjestely minun ylivertaiselle persoonallisuudelleni!). Välissä hän tarttui kiinni pulisonkeihini, ja sanoi että nämä saavat kyllä lähteä, ja minä sanoin että voi uskoa huvikseen etteivät lähde (tarkensin, että hän ei olisi ensimmäinen daami joka sellaisen ultimatumin on minulle asettanut) – ja lisäsin että mehän olemme melkein kuin olisimme olleet jo kymmenen vuotta olleet naimisissa. Nainen kaikesta huolimatta jatkoi pulisonkieni käyttämistä kahvoina joiden avulla hän suuteli minua “kaksin käsin”. En tiedä mistä johtuu, mutta nämä naiset joilla on jäänsiniset silmät ja tummaksi värjätyt hiukset ovat erityisen kiihkeitä. Nainen oli vieraalta paikkakunnalta, satojen kilometrien päässä kotoaan ja kaikista vaihtoehdoista hän törmäsi minuun, mieheen joka sai hänet pakahtuen sanomaan: “Sinä olet niiiin ihana!”. Jokainen voi ymmärtää, että tällä pohjustuksella syntyy miehisiä urotöitä. Mutta kun olimme narikoilla, pitää myöntää että ilmeeni oli aikalailla donaldtrumpmainen, ja tarvittaessa johdatin naista sinne minne piti, pitäen kiinni hänen kädestään – mitä miehen on tehtävä, se miehen on tehtävä sano! Kuitenki tässä kohdassa tuli ongelmia, sillä hänen kaverinsa jonka luona hänen alunperin piti yöpyä, löysivät hänet. Siispä kun pääsimme pihalle, he taivuttivat hänet lähtemään kanssaan sinne missä hänen alunalkaenkin piti yöpyä (taksi oli jo pihassa). Ja he onnistuivat siinä melko hyvin, tällöin olin jälleen donaldtrumpmainen henkilöhahmo kun lähdin paikalta stoalaisen tyynenä, bootsit surkuhupaisan märkinä kuin tullessakin ja mietin että kuinka elämässä pätee muutoksen laki (joku voisi sanoa että olen taolainen ja/ tai buddhalainen, olenkin, mutta filosofisesti, en uskonnollisesti): joko niin, että se miellyttää syvästi tai aiheuttaa akuuttia frustraatiota – vieläpä siten että päässä alkaa soimaan Grindermanin No Pussy Blues, jota kuuntelee kuin lapsi jonka nenän edestä karkkikauppa juuri sulki mehevät rintansa..ovensa. Ovensa siis. Matkalla kotiin kuulin kun eräs toinen mies kertoi lähes samankaltaista tarinaa, ja häntä harmitti myöskin niin vietävästi, päässäni alkoi myöhemmin soimaan ZZ Topilta tuttu rivi: “Yeah Billy, I know what you mean”. Ne ovat tilanteita joissa mies seuraavan yön tahi jopa päivän, joko masturboi tai itkee, ehkä molempia – en kommentoi omaa osuuttani tälläiseen.

Tampereen Vanha Tulitikkutehdas


Lähdin tuon jälkeen ajelulle, poistuin siis Xeimian Chroniclesin toimistolta, eli Firman Päämajalta, Home Studiosta, ja lähdin tuulettumaan. Mielikuvitus on miellyttävässä tilassa kun ulkona on kaunis sää, ja Tampereen kauniit rakennukset joiden sävy luo rauhaa. Mutta sitten, ajan jääkaappipakastimen viereen, jota myös erehdyttävästi pidetään autona. Jep, niitä halpamaisia, epäyksilöllisiä ja mielikuvituksettomia amerikkalaisia rivifarmareita joilla ajelee henkilöt joille kyseiset autot sopivat oikein hyvin. Tämän auton moottorina on pannuhuone. Tämän vähämielisen ajajan mielestä oli kivaa ruveta polkemaan tuon hirvittävän romun kaasupedaalia valoissa, jolloin kaikki autot olivat pakokaasussa, niin myöskin minun. En ota sellaista käytöstä järin hyvällä, siispä valojen vaihtuessa lähdin hätäisesti valoista, kiilasin heidän eteensä ja painoin kytkimen alas kuin myöskin kaasupolkimen, jolloin he saivat omaa lääkettään. Heillä olivat autossa pitkät valot päällä, he ilmeisesti ajattelivat että auto on hienompi kun sillä ajaa mahdollisimman idioottimaisesti? Pitkät eivät haitanneet minua, sillä etenin nopeaan tahtiin, mutta pitää sanoa että nopean kiihdytyksen vuoksi en nyt ihan niin nokkaan kiinni saanut kiilattua, ja koska autossani on minimaaliset päästöt, eivät nekään nyt niin runsaat olleet – mutta tärkeintä on ajatus.

Tästä etenin kohti tulitikkutehdasta, se paikka kiinnostaa minua, ja J siellä olikin käynyt ihmettelemässä. Itse pyörin noilla mailla, Rantatien alueesta on tullut julmetun hienoa aluetta – se ja Järvensivu ovat tällä hetkellä korkealla listallani, mitä tulee vielä määräämättömänä ajankohtana toteutettavaan Operation Escape From Planet Home Studio. Se on ollut pitkään kesken, ja on mahdollista että Deathtimen julkaisu Covered In Blood tulee olemaan viimeinen joka tässä sijainnissa tehdään – ellei sitten demoja ynnä muita sellaisia lasketa. Kun lähdin ajelemaan takaisin kohti keskustaa, pureskelin purukumia ja mietin keskenäni että jos apinalauma tulee vielä minua vastaan sillä jääkaappipakastimellaan jossa on renkaat, minä luultavasti sylkäisen purukumin niiden avoimesta ikkunasta sisälle. Tekee ihan hyvää..

Samalla kun olen ajellut nyt viime aikoina eri puolilla kaupunkia, tietyissä paikoissa ja tiettyinä aikoina, on minulle hiipinyt ne myhäilevän hyvät muistot mieleen, jotka vieläkin muistan ajalta kun ensimmäinen Deathtimen single julkaistiin. Oli kevät, nyt jo talvi, mutta molempina aikoina on se kukoistuksellinen tunne voimakaana läsnä. Muistan kuinka ajelin kohti kotia, olin käynyt keskustassa asioilla, ja kotonani minua odotti onnittelut Anthoniakselta. Oi niitä aikoja. Tietenkään tuo ei voi sikäli toistua, että ensimmäisen singlen voit tehdä vain kerran, mutta odotan innolla mikä on Obliterationin laita – sitä on osattu jo kysyä ja odottaa! Siinä on tavallaan samanalainen tunnelma, sillä siinä on jotain uutta ja jotain vanhaa. Voidaan sanoa, että kun alat työstämään inspiraatiotasi, niin involuutio sinun visiosi, joka avautuessaan kehittyy, eli evolvoituu olemaan täydessä mitassaan. Monesti tähän sisältyy vielä odottamaton muuttuja X (se yllättää myös itse tekijän).

Uudet lakanat

Hankin tämän kaiken päälle, uudet lakanat (sis. Tyynyliinan ja pussilakanan). Ne ovat kauniin mustavalkoiset kuvioinniltaan, joka on kaukaa katsoen abstrakti kukkakuviointi, mutta hieman lähempää katsoen toisiinsa yhtyvien mustien ja valkoisten raitojen voittokulkue (kuin muinaisen juutalaisen käsityksen “Taivaallinen Toora”, joka koostuu valkoisesta ja mustasta tulesta, mutta jonka muslimit kopioivat käsitykseensä “Taivaallisesta Koraanista” joka paradoksaalisti on allahin vertainen). Peitteet ovat miellyttävän karheat, niiden väliin nukahtaminen on miellyttävää, samoin niiden silittely kädellä kun katson Simpsoneita.

Viimeisinä Marraskuun viikkoina monet asiat jotka vaikuttivat uhkaavilta, Luojan kiitos kääntyivät paremmiksi – huomasin tulevan lisää tilaa, ja “pelivaraa”, vaihtoehtoja. Se on hyvä, mutta siitä ei nyt sen enempää.

Tein naisissakäymisen, tai vaiheeseen jääneen naisissa käymisen jälkeisenä viikonloppuna Radio Home Studion pikkujoulujakson. Sen nimi on siis Radio Home Studio – 29 – Pikkujoulukinkku. En kerro minkälainen pikkujoulukinkku on, siitä saa ensimmäisen havainnon todennäköisesti mainoksessa, mutta hyvää siitä tuli! Minun piti ottaa glögiä, ja laittaa risaiseksi sekin ilta, mutta en sitten tehnytkään niin. Sain koko jakson valmiiksi, tosin se pitää kiikuttaa editointipöydälle ja tehdä sille muutama leikkaus. Sitten sitä voi sanoa niin valmiiksi kuin se on.

Violetti 11:11 

Huomasin että Garrett LoPorto on siirtynyt jatko-osaan, tai uudelleen aseteltuun version Da Vinci Method:ista. Se oli aikoinaan merkillinen sattumus; sillä oli sama logo ja värit kuin Xeimian Chronicles blogilla (liekki kuvaa mm. henkeä ja ideoita jotka ovat henkisellä tasolla, ilman aineellistunutta muotoaan, samoin liekki on hengen eräs maallinen symboli kuten aurinko on Logoksen symboli) nyt tuon uuden Wayseers-menetelmän värinä on violetti; sama mikä minun toisella blogilla eli Fundamentilla! - Sain juuri valmiiksi kyseisen blogin uuden logon, sen nimi on "Fundamentin Sinetti". En vielä vain osaa sanoa sen lopullista julkaisua, sillä vaikka perusversio alkaakin olla valmis, niin aion vielä viimeistellä sitä. Mielenkiintoista onkin että samana iltana kun löysin tuon violetin tuotteen, oli illan Simpsonien jaksossa huomattavat määrät kyseistä väriä. Samoin olen kaikessa hiljaisuudessa, intuitiivisessa pääni rauhassa pohtinut Punaisen Aikakauden jälkeen tulemaan epämääräistä aikapaikkajatkumoa: Purppuraa Vyöhykettä. - Entä miten Punainen Aikakausi menee? Ei turhan hyvin, mutta ollessani kaupassa ostamassa aineksia lasagnetteen ja pullia varten (ne kasvattava KULkusia, mikä sopii vuodenaikaan), minulle tuli mieleen että tässähän on melkein kuukausi tehokasta peliaikaa ja mitä tahansa voi tapahtua! Ja nyt kun viimeistelen tätä tekstiä, on muistettava että kun heräsin lauantaiseen marraskuun lopun päivää, ja avasin puhelimeni oli juuri silloin sen kellossa aikana 11:11.

Facebook.

Kun aloittelin, kirjoitin seuraavan viestin Facebookiin: Ilta rupeaa lähtemään käyntiin. Nyt on punkkua lasissa (ollut jo hetken ;). Seuraavaksi menen hautausmaan siunaamattomalle puolelle vähäsen kaivelemaan porukkaa ylös! Sitten pukeudun Hitleriksi, ja puen löydökseni natseiksi; näin minulla on ei vain natsizombien armeija, vaan myöskin unohtumaton baariseurue! (Taustalla soi luonnollisesti Rollercoaster of Love by Ohio Players)

J:n erästä kuvaa kommentoin: Hiton hyvä kuva, taas kerran, pidän tämän b-kauhuleffamaisesta fiiliksestä. Jos joku ei tätä katsoessaan ryhdy ajattelemaan itseään haulikon kanssa kytiksessä, odottamassa kun mistä tahansa voi tulla homoseksuaaleja zombeja, on hän luultavasti mielisairas! - Ja on sanomattakin selvää, että haulikon on syytä olla latingissa, sillä nämä homozombit syövät aivojen lisäksi kivekset, ja voit arvata syömisjärjestyksen! Kiitos, kiitos oikein paljon, ja kiitos. - Sain samalla mielettömän idean Deathtimea ajatellen, joten luultavasti pieni tuotantotekninen webinar J:n kanssa aiheesta voi olla edessä.

Maanantaina huomasin että oli mahdollisesti vuoden pimein ja harmain päivä. Suunnilleen vuosi sitten olin vaihtamassa Sammonkadulla sijaitsevassa parkkihallissa joka on lämmitetty ja hyvin valaistu, tällöin molemmat ajolamppuni olivat menneet pimeiksi ja ajelin paikalle vaihtamaan 3. tähden ajovaloja. Tällä kertaa vain toinen valoista oli palanut, ja mukani oli 4. tähden ajovalot, eco-mallia jotka säästävät virtaa ja bensaa. Todellakin, ne olivat kirkkaat. Myöhemmin puhuin Arvidin kanssa, hän aprikoi että voisi taas kaivaa kitaran esiin ja alkaa soittelemaan, johon ehdotin että perustaisimme hardcorepunkbändin nimeltä Kiimaiset Lapset. Se soittaisi  mahdollisimman sairaalloista materiaalia, 1-3 soinnun musiikkia. Luultavasti sen niminen ja tapainen bändi ei vaan kovinkaan kauaa saattaisi pysyä pystyssä, ilman viranomaisten puuttumista asiaan, aina aika ajoin.

Mennessämme maanantai-illan tehville, Migueloksen kanssa, kysyin jo tiskillä: mitä tekisit jos toinen nimesi olisi “kanakori”? Myyjätärtä hymyilytti. Jatkoin “..ja kun kysyt vanhemmiltasi että miksi he ovat antaneet tuon nimen sinulle, vastaavat he: Siksi että sinua kiusattaisi koulussa.” Mentyämme pöytään aloitimme johtoryhmän kokouksen normaalisti. Sitten jutut karkasivat käsistä, ja stressi pitkästä aikaa purkautui, se oli upeaa, joskin täysin poliittisesti epäkorrektia. Kerroimme vitsejä jotka saivat ehkä jotkut kuulijat nauramaan, toisaalta jotkut miettimään olemmeko tosissamme. - Aluksi minun piti kertoa siitä tässä, mutta sitten päätinkin että kerron siitä tulevassa Radio Home Studion lähetyksessä, missä? Se selviää kuuntelemalla. Kiitos, kiitos oikein paljon ja kiitos.