Aalto on Meri (Tat Tvam Asi)

On taas se aika vuodesta, kun on aika kuulla joululauluja.

Ja koska Xeimian Chronicles tuntee velvollisuutensa, tuokin se kuultavaksenne tuoreen, Deathtimen virallisen joululaulun nimeltä Red, White and Black Christmas.

Bonuksena voisinkin kertoa siihen liittyvän tarinan, ja loppuvuoden suunnitelmat.

Kappaleen sanat ovat yksinkertaiset, ja arvoitukselliset, mutta niiden eräs olennaisin kohta on sanoissa: Born again.

Se yllättäen liittyy seuraavaan:

Poikkeus joululevymarkkinoilla - Yhtä levyä on myyty jo 24 vuotta hyvin

Vexi Salmen teksti myötäilee kristityn mystikon, Mestari Echartin hengellistä aforismia, joka menee jotakuinkin seuraavalla tavalla: Se ei hyödytä ihmistä, jos Kristus syntyy vaikka tuhat kertaa seimeen,  jos hän ei synny uudestaan ihmisen sydämen seimeen.

Siispä voidaan sanoa että tämä kappale menee suomalaiskansalliseen ja kristillisen mystiikan perinteeseen. (Tietysti, voidaan sanoa että sanat voidaan tässä kappaleessa tulkita siten että mustapunavalkoinen joulu syntyy taas, mutta monialaisuus ja allegoriat ovat jotain joita emme saa myöskään unohoittaa.)

Nimihän vaihtui kappaleessa vuonna 2012. Alkuperäinen nimi vuonna 2011 oli Creepy Christmas, jolloin kappaleesta osa äänitettiin (loppuosa), ennen kun ryhdyttiin äänittämään the Brutal Aesthetic:ia, ja biisin alku taas äänitettiin vuonna 2012, tuon mainitun albumin jälkeen. Olemme tulleet siihen paikkaan, jossa ympyrä sulkeutuu.

Nyt, näin joulun alla päätin mennä lainaamaan itselleni jotain innostavaa luettavaa, ja kuinkas kävi?!

Silmiini osui kirja jonka nimi oli Aalto on Meri. Se oli kirja jonka päädyin lainaamaan, sillä se jäi vaivaamaan minua niin paljon (ehdin käymään siinä välissä kaupungilla, mutta takaisintulomatkalla kävin nappasemassa kirjasen itselleni). Kirjan on kirjoittanut Willigis Jager, joka on käytännöllisesti katsoen zen-pappi, ei buddhalainen, vaan kristitty. (En ole lukenut vielä koko kirjaa, mutta osa siitä on lupaavaa, osa sellaista jonka ymmärtää jättää omaan arvoonsa).

Ja kuinkas ollakaan, kirja alkaa Jaakko Heinimäen esipuheella, joka sisältää mm. seuraavaa:

"Kristuksen syntymisessä olennaista ei siis olekaan se, mikä tapahtui kauan sitten Betlehemissä vaan se, mitä tapahtuu minun sydämessäni katsellessani sieluni silmillä vastasyntynyttä Kristusta eläinten syöttökaukalossa. Sama koskee myös ylösnousemusta tai taivasta ja helvettiä."

Jaakko Heinimäki oli ensimmäinen joka vei huomioni tuohon Sydämeeni Joulun Teen kappaleeseen, kirjassaan Vapahtajan Varpajaiset.

Entä lainaamani kirjan nimi?

Aikalailla vuosi sitten, 1.1.2012, puhuin krapulaisena parin muun krapulikon kanssa - Artuhuroksen ynnä Raimon - ja eräänä aiheena oli uskonnollinen suuntaus. Kuvailin että oma uskonnollinen suuntautumiseni on enempikin "uskonnotonta kristinuskoa" näinä päivinä. Raimo oli aikalailla samoilla linjoilla. Mutta kun poistuin paikalta, antoi Arthuros minulle Swami Vivekandan kirjan Jnana Yoga. Opus jolla on ikää, mutta mielenkiintoista sanottavaa, sillä juuri kyseisen kirjan sivuilla esiintynestä aallon ja meren yhteydestä olin kirjoittanut tähän.

Nyt, mikä erikoisinta, ennen kun lainasin tämän uuden kirjan (takaisintulomatkalla siis), tuli vastaani Arthuros, jonka kanssa antauduimme niin syväluotaaviin aiheisiin että niistä on turha puhua tässä sen enempää.

Ympyrä on siis jälleen sulkeutunut.

En enää kohota, tai laske katsettani etsimään, vaan suuntaan sen sisäpuolelleni löytämään!

Todellinen hiljentyminen jouluna on kontemplatiivista.

On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
Ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.  - Sydämeeni Joulun Teen

Mystistä joulua ja parempaa uutta vuotta!

PS. Mahdollisesti tälle vuodelle on tulossa vielä 1-2 juttua, joista toinen on suunnilleen vuoden ollut arkistossa, ja sen runkona on viime vuotinen joulunalusteksti. Vuoden kokemukset ovat täydentäneet sen, joten uskon siitä olevan suunnatonta hyötyä lukijallekin. Ja myöskin se, on ympyrän sulkeutuminen!