Valitettavasti tämä julkaisu ei tullut ulos 11.11.21 kuten olisi ollut sopivinta, mutta nyt aika on sikäli sopiva ainakin allekirjoittaneen näkökulmasta, sillä Skyrim 10th anniversary edition tuli vasta tänä vuonna viimeinkin Nintendolle! Näin allekirjoittanutkin sitä pääsee pelaamaan, eikä tarvitse vain haikeana katsoa kun muut sen parissa illakoi (tekstin lopussa hyvä uutinen jokaiselle tämän pelisarjan fanille - joka liittyy osaltaan siihen, miksi tämä julkaisupäivä on niin osuva).
Heti alkuun voi sanoa, että Skyrim kuuluu siihen samaan sarjaan kuin elokuvista Star Wars ja bändeistä Type O Negative - aina kunniapaikalla, ja niistä nautitaan vain harvoin, kuin siitä baarikaapin arvokkaimmasta pullosta.
Yllä oleva kooste sisältää musiikkia Skyrimin juhlakonsertista ja fanien kiintoisia kertomuksia - jälkimmäisiin voi samaistua varmasti jokainen joka tähän peliin on rakastunut. Se ei vain tarjonnut ihmisille unohtumatonta ja nautinnollista elämystä, vaan myös omasi terapeuttisen puolensa. Myös allekirjoittanut sai aikoinaan ilokseen huomata, miten hänen pitkälliset uniongelmat nostettiin tuon pelin avulla. Myöskin allekirjoittaneesta peli oli parempi kokemus, kuin mikään elokuva jonka on nähnyt. Ja kuten roolipelit yleensä, se aukeaa hitaasti kuin kaunis kukka, vieden lopulta mukanaan ja hurmaten täysin.
Koukuttuminen ja immersoituminen Skyrimiin tapahtui miellyttävän salakavalasti. Mahdotonta sanoa, että mikä sen teki, mutta pelottaa ajatellakin miten lähellä oli, että tämä loistava peli olisi jäänyt väliin, sillä jos mitään nimellisesti kiinnostavampaa nimikettä olisi tuolloin ollut saatavilla, olisi tämä hädin tuskin nimeltä allekirjoitaneen tuntema peli luultavasti jäänyt hankkimatta. Vielä jouluyönäkin sen aloittaessa kiinnostus oli mietoa, mutta jossain kohdassa se syttyi ja roihahti uskomattomalla tavalla - ehkä juuri silloin, kun huomasi pelanneensa sitä aamunkoittoon. Muistikuva siitä on yhä selkeä, peli oli tallennettu juuri erääseen talviseen kohtaukseen, eräässä pelin monista linnoista. Pelissä oli talvi ja aamu, ja niin myöskin oikeassa elämässä. Ajatuksena: - Ai että, tätä kun taas pääsee jatkamaan seuraavan kerran.
Muistoja mahtuu 1205 tuntiin paljon, joten kaikkia niitä ei tähän pureta. Mutta jotain kuitenkin.
Lydia
Pelin varhaisimpiin muistoihin kuuluu seikkailut Lydian kanssa - tuon pelin ensimmäisen seuraajan, josta moni ei pidä, mutta josta myöhemmin tuli pelissä allekirjoittaneen vaimo. Eräs muisto jäi erityisen hyvin mieleen, ja se sijoittuu jättiläisten leirin puhdistamiseen. Ongelmana tuolloin oli vain se, että jättiläiset olivat ihan liian vahvoja vielä siinä vaiheessa peliä, joten niinpä allekirjoittanut herrasmiehenä antoi Lydian mennä jalkaväkisoturina hutmimaan jättiläisiä, samalla kun itse ammuskeli jousipyssyllä läheiseltä kalliolta, antaen taustatulta - tälle ratkaisulle syynä oli pelkuruuden sijaan pikemminkin pragmatismi, sillä seuraajaa viholliset eivät saaneet tapettua, kun taas itseltä olisi lähtenyt ns. nirri pois jos olisi moista tehnyt. Tämä spektaakkeli huipentui lopulta siihen kun Lydia oli ns. puhaltamassa (kuten seuraajat tekevät, kuolemisen sijaan), jäljellä oli yksi jättiläinen ja allekirjoittanut. Tällöin allekirjoittanut otti Whiterunin jaarlilta saamansa +5% energiaa drainaavan kirveensä ja päätti haastaa jätin 1 vs 1. No, se ei ollut silti helppoa. Jättiläisellä oli ylämaa, ja allekirjoittanut oli alakynnen lisäksi mäen alapäässä. Jättiläinen huitoi metrisellä halollaan niin maan pirusti, allekirjoittanut suojasi kilvellä, hörppi energiajuomia ja yritti saada iskua perille toisensa jälkeen - mutta tilanne näytti toivottomalta! Mutta sitten, mutta sitten se tapahtui! Jättiläinen karjahti ja putosi polvilleen, ja hetken hämmästelyn jälkeen hänen takaansa paljastuu seisomasta Lydia ase tanassa - hän oli herännyt kanveesista ja syöksynyt auttamaan. Tuo nainen oli pelastanut allekirjoittaneen hengen, ja varmaan kymmenien minuuttien mittaisen taistelun - eikä kyseessä ollut ensimmäinen yritys!
Muihin muistoihin liittyvät monet samoilut pitkin Skyrimia, esim. etsimässä Solitudea. Allekirjoittanut on hamstraaja niin pelissä kuin sen ulkopuolellakin, joten matka piti taittaa kävellen. Resurssit olivat vähäisiä, ja vaarat vaanivat kaikkialla. Mikäpä bondaisi sen paremmin?
Synkronisiteetti
Tämä peli tuli mukaan tärkeässä vaiheessa eloa muutenkin, aikana kun elämässä alkoi ja päättyi jaksoja. Esim. joulu kun tuo peli tuli elämään, oli viimeinen rakkaan Rypsärin kanssa. Sitten kun tämän poismeno tapahtui, oli Skyrim siinä mukana oudolla tavalla.
Nimittäin, kun allekirjoittanut oli tullut hoitamasta tätä eläinystäväänsä tämän viimeisinä päivinä, ja palasi kotiin pelaamaan Skyrimia, oli silloinen tehtävä johtanut Clavicus Vilen pyhättöön, ja kuten alla olevasta kuvasta näkee, on kyseessä daedra jolla myös on koiraystävä. Tähän pyhättöön johti alunperin daedrinen tehtävä, jossa tämä Clavicus Vilen toinen puoli, Barbas-koira pitää palauttaa hänen tykönsä, jotta hän saa voimansa takaisin. Siten kun menet koiran kanssa kyseiseen pyhättöön, on seuraavaksi luvassa välikohtaus, kun Barbas taistelee vampyyrien kanssa. Lopultakin tämän taistelun jälkeen kahdesta tulee jälleen yksi. Niinpä tämä tehtävä loksautti leuan auki - synkronisiteettina se oli mahtava, jossain oltiin ilmeisesti huomattu se mitä allekirjoittanut kävi läpi ja lähetetty viesti siitä, että loppu tulee olemaan hyvin, vaikka se tietäisi maailman vaihtoa. Tämä on siksikin huomattavaa, koska Rypsärillä ja allekirjoittaneella oli ensikohtaamisestaan alkaen täysin ylimaallinen yhteys toisiinsa, jota jatkui aina viimeisille hetkille saakka - ensimmäinen tapaaminen oli, kun se pieni "mikrofonipää" juoksi allekirjoittaneen syliin, niin että suti lattialla, ja viimeinen se kun kukaan muu ei enää saanut häntä piristymään, paitsi allekirjoittanut - omaten silloinkin parantavan vaikutuksen, mitä oli aiemminkin havaittu. Viimeinen lenkki käytiin kahdestaan.
Muita mietteitä
Pelin tunnistaa siitä hyväksi, ettei sen tahtoisi päättyvän. Tässäkin tapauksessa allekirjoittanut venytti tätä tuntikausia ennen pelin läpimenemistä (mutta ennätys lienee sen miehen, joka toisen näistä tässä yhteydessä olevien videoiden kommenteissa kertoo, että on ostanut pelin sen julkaisupäivänä, eikä vieläkään ole halunnut pelata sitä läpi). Ja tätä venytystä kesti sellaiset 1250 tuntia, mutta vielä senkin jälkeen pelistä löytyi vaikka ja mitä! Se on eräs Skyrimin hienouksista, ne lukemattomat pienet yksityiskohdat ja loputtomat sivutehtävät, puhumattakaan satunnaisista kohtaamisista jotka ovat myöskin täysin oma lukunsa.
Nyt, me päätämme tämän kirjoituksen konserttitallenteeseen, mutta sitä ennen vielä pari aiheeseen liittyvää taltiointia.
Ylempi dokumentti on Skyrimin äänipuolelta.
Alempi taas on itsensä maestron, pelin musiikin säveltäjä Jeremy Soulen haastattelu. (Elder Scrolls -osio alkaa siinä 6:30 min kohdilta.)
Valitettavasti vaan miehestä tuskin enää kuullaan, sillä hän jäi MeToon alle (asia mistä häntä ei koskaan ole tuomittu, muuta kuin todistamattomien syytösten pohjalta - se tietysti on kokonaan oma aiheensa, mutta pakko mainita).
Lopuksi
Tässä olisi sitten se kokonainen juhlakonsertti, 100% pelkästä Skyrimin musiikista koostuva. Luvassa on kerrassaan mahtava sovitus entuudestaan jo niin mahtipontisesta orkestraalisesta musiikista koostuneesta soundtrackista - täynnä voimaa, kuin se viidensadan joukot, jotka aikoinaan valtasivat Skyrimin itselleen.
Kun alla olevan konsertin kuuntelee, voi vain todeta olevansa tyytyväinen, etteivät nämä metoot käyneet ennen tätä magnum opustaan, joka osaltaan teki Skyrimista niin myyttisen ja väkevän kokemuksen.
Tässä pelissä vain jokainen palanen loksahti kohdalleen ja tällaisen pelin aikaansaava ihmiskonstellaatio on niin kovin harvinaista saavuttaa, mutta kun se tapahtuu, on se jonkun unohtumattoman synty. Toivotaan siis tiimin olevan yhtä tiukka myös silloin kun aletaan puuhamaan Elder Scrolls 6-peliä - ja sen kehityksen pitäisi alkaa ihan näillä näppäimillä, sillä sitä jarruttanut peli, Starfield, julkaistiin tänään. Joten, vaikka tämä ei ole vanhan loppu, on tämä silti uuden alku.
Tekstit
