Nyt kun Paradise Lost on julkaisemassa harvinaisuuskokoelmaa, jolla on yhtä sun toista herkullista, on hyväksi tietää, että kyseisellä julkaisulla on myös yksi uusi biisi.
Loneliness Remains on erinomainen, ja jopa tuoreella tavalla "erilainen" Paradise Lostin kappale - vaikka bändi on osoittanut muuntautumiskykynsä siinä määrin hyvin, ettei tuota sanaa järin varomattomastikaan voi käyttää tämän bändin kohdalla.
Kuuntele ja päätä itse (myös siitä, onko Type O Negative-vaikutteet ihan tuulesta temmattuja).
Ja nyt, mitäs näitä säästelemään, kun kerran materiaalia pukkaa.
Eikä kyse ole enemmästä eikä vähemmästä, kuin varsinaisesta herkkupalasta, joka myös on eräs allekirjoittaneen pitkäaikaisempia lempibiisejä tältä bändiltä. Gothic - 2013 versiona.
Myös tämä bonus on samalta kokoelmalta.
maanantai 28. lokakuuta 2013
perjantai 25. lokakuuta 2013
Xeimiaanista Televisiohistoriaa (Kolmasti Nääs!!!)
 |
| Kuvaa saa klikkaamalla suuremmaksi - erinomainen esim. taustakuvaksi (sitä voi myöskin jaella ja vaikkapa antaa joululahjaksi kaikille tutuille ja vielä tuttujenkin tutuille! Kiitos.) |
Linnanahde: Oh boy, oh boy, oh boy!
Yli-Hannuksela: Siinä vasta seksikäs twiitti, perkules!
Nyt se sitten on tapahtunut. Torstaisessa Enbuske & Linnanahde Crew:ssa tapahtui xeimiaanista televisiohistoriaa, ja twiittini pääsi illan viimeiseksi twiitiksi. Kyllä nyt meinaan kelpaa, nääs, nääs ja nääs!
Pohdin, että nyt kun olen käytännössä julkkis, niin voisin lähteä tulevana viikonloppuna ämmyilemään baarijonojen ohi ja tunkeilemaan ihmisten pöytiin. Ja jos joku ei tuntisi minua, ja osaisi arvostaa kukkoiluani, loukaantuisin sydänjuuriani myöten.
Pöytä johon parkkeeraisin, olisi pöytä josta muuttuisi oitis VIP-tila. Sen huomaisi siitä, että se olisi täynnä kuohuviinipönttöjä. Laskua kun tuotaisi, näyttäisin tämän kuvan, nikaten silmään: "Te saatte tästä kuulkaa niin paljon promootiota mun seuraavissa twiiteissä, että teidän pitäisi maksaa että juon täällä".
Voin jo nyt kuvitella henkilökunnan ihastuneet ilmeet. Sen suoranaisen oivalluksen minkä niiltä voi lukea.
PS. Tässä tuo tämän hetken kuumin twitter - seuraa nyt, ja ole oman elämäsi VIP:
XeimianTweet
tiistai 22. lokakuuta 2013
Hymyile, Olet Lokakuussa
Aloitus
Tämän kertaisessa kirjoituksessani esittelen selvän ja vähemmän selvän viikonlopun, tapahtumiaan myöten. Tapahtumiltaan molemmat olivat rikkaita, mutta erilaisia. Siinä kaikki.
- Samoin päätöskappaleena on uusinta uutta kamaa bändilöydökseltä, ja on erittäin suositeltavaa että lukemisen lisäksi myös kuuntelet kyseisen musiikkiesityksen. Ihan tosta noin vaan!
Selvä
Olin ehtinyt jo käymään Alkossa, mutta sitten huomasin että olen niin väsynyt, ja huonoilla unilla, että ei taida kyllä irrota - ensin metsästettyäni pitkin kaupunkia erästä testivoittajaviiniä, joka oli kaikkialta loppu.
No, pitää sanoa että tulevaisuudessa on sitten viikonloput pedattu kaikella kivalla. Minulla on kaksi pulloa tätä ranskalaista namiviiniä, Hallowiini #2.:sen käyminen pysäytettiin lauantaina (vaikka viimeisen viikon se on jo luonnostaankin ollut melkolailla finaalissa.) Maanantaina oli sitten vuorossa kirkastaminen, jonka jälkeen pitää enää pullottaa, ja juoda. Mutta sen sanon, että se kirkastaminen on jännä vaihe, sillä sen verran sakeaa se soppa oli. Käyminen ehkä on onnistunut, sillä persikan tuoksu oli vaihtunut vallan sanotaanko tarttuvaan hajuun -se lupaa hyvää. Tämän lisäksi vielä talvisesongin lempijuoma, eli kotitekoinen kermalikööri myös on nyt vetäytymässä jääkaapissa. Kyllä meinaan nauratti, kun sitä aloin yöllä tekemään ja kaikki muut ainekset tehosekoittimessa, paitsi kerma, jonka havaitsin muuttuneen viiliksi purkissa. Että miten minä riemusta kiljuen lähdinkin niiltä sijoilta kohti ABC-asemaa. (Radio Nostalgialta soi ajaessani aseman pihaan Nat King Colen "Smile", mikä oli aika ironista).
Tapasin myös minun Tanssi Tähtien Kanssa-tuttavaani. Ne ovat aina kivoja tapaamisia, se on niin symppis. (Ihmettelin perjantaina, että kuka hymyilevä pieni inuiittityttö minua tervehtii, paketoituneena mustaan talvitakkiin, huppuun ynnä pipaan, ja se oli hän). Mikä näissä on merkillistä, on se, että aina kun tapaamme, sattuu jotain Prellulle. En voi sanoin kuvailla sitä yllätyksen tunnetta, kun eilen kesken ajon minulla putoaa AVAIMET VIRTALUKOSTA LATTIALLE! (Asia, jonka ei pitäisi olla mahdollinen.)
Kun pääsin perille, hän kysyi että olenko saanut auton kuntoon, liittyen edelliseen kertaan kun Prellulla löysin kuopan tiestä, sillä seurauksella että ensiksi syttyy jarrujen varoitusvalo, sitten ABS:n ja kun jo mietin: "tämä tulee muuten maksamaan", syttyy vielä 4WS:n varovalo (Prellussa kääntyy kaikki 4 pyörää, ja tuo valo vihjaa, että ei käänny enää).
Mutta annas kun pääsin kertomaan tämän kertaisesta, niin hän katsoi ja kuunteli minun kertomaani jännittynein, ja 100% eläytyvin ilmein, täydentäen lauseeni suunnilleen sanoin:"pelon kyynel valui siitä silmäkulmasta, poskea pitkin alas", kun kerroin miten hän olisi lukenut seuraavan päivän lehdestä, miten komea mies olisi ajanut kahdeksikkoa keskellä tietä, kauniilla autollaan, ilme peruslukemilla, ratti rattilukkoon napsahtaneena, samalla kun silmäkulmasta - ja lopun tiedättekin.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä koin ensimmäisen lucid dream-kokemuksen; Bad luck brian-meemi: Painajaisessa, tietenkin. Menin siinä pankkiin (siihen, joka oli Tammelan torin kupeessa, ja jossa kävin pienenä äityliinin kanssa) jossa kaikki värit olivat mustaa ja harmaata, ja pankin luukut olivat kiinni. Menin peremmälle, ja siellä alkoi videopelimäinen tilanne, jossa oli pahis ja kolme toinen toistaan vaarallisempaa hirviötä. Kun kävelin käytävää pitkin, muistan miettineeni "wow, olen unessa nyt ja tiedostan sen!". Pitää sanoa, että se oli maailma joka voidaan luoda vain kalliiden elokuvatehosteiden avulla, sillä kuten arvata saattaa ne paskiaiset tietysti hyökkäsivät lähes oitis minun kimppuun. Mutta koska tajusin että ne olivat vieraita minun unessani, oli aika näyttää näille kuka on bitch ja kuka ei! Mielenkiintoinen kokemus!
Sunnuntaina kävin puolestani keilaamassa. Elämäni ensimmäistä kertaa. Ja se oli juuri niin koukuttavaa ja hauskaa mitä epäilinkin! (Mietin että pitää katsoa Big Lebowski, ja opetella sieltä iskusanontoja, joita toistelen sitten jatkuvasti niin että muilta menee hermot, ja täten heidän pelinsä sekoaa. Näin ollen salainen ase toimii: He eivät keilaa huonommin kuin minä, vaan yhtä huonosti kuin minä)
Kuinka siinä sitten kävi? No, meitä oli siellä 5 osallistujaa, joista minä olin ainoa jolla ei ollut mitään kokemusta aiheesta. Tästä huolimatta minä tulin toiseksi. Tyylillä. Aloitin yllättävän hyvin, sitten notkahdin, jolloin esim. testaamani tyyli jossa keilapallo lentää puoleen väliin rataa ilmassa, ja siitä löytää tiensä ränniin, ei toiminut.
Ensimmäisellä kierroksella kirin toiseksi viimeiseksi. Ottaen huomioon että yhdellä kierroksella tosiaan sain molemmat ränniin; voi sitä vahingonilon määrää mitä se herätti. Selitin: "No siis tämä ratahan on vähäsen vino" - mikä oli hauskuutusta koska kyseessä oli tämä uusi hohtokeilahalli joka on avattu keskustaan. Toisella kierroksella jatkoinkin sitten siitä mihin jäin ensimmäisen kierroksen lopulla, hämmästyttäen myös itseäni. Hieman kyllä harmitti, etten saanut yhtäkään täyskaatoa, sillä paras johon pääsin oli kaato jossa kaadoin kaikki paitsi yhden.
Raimo kokeili miten kovilla vauhdeilla hän voisi mahdollisesti heittää palloa, ja minä maalailin sitä miten vauhtien päätteeksi mies liukuu puoleen väliin rataa, pallo kiinni kädessä, ja me muut tulemme nostamaan häntä käsistä ja kainaloista, kysellen että ei kai sattunut. (Raimon ja Irman perheestä muuten Irma voitti, josta vitsailin taas että nyt tietää kumpi nukkuu sohvalla, tai ulkona, eli Irma).
Palkinnoksi voitin purkillisen Irman tekemää hilloa. Omenahilloa. Huomasin hieman liian myöhään vaan että olin unohtanut sen keilahallille, mutta Luojan kiitos sain sen, ja olen aika varma ettei kukaan ollut raiskannut sitä. Tätä moment of claritya edelsi pieni hiljainen hetki, kun katsoin koko tourneen voittajaa jolla piti myös olla hilloa purkki, sitten katsoin Irmaa ja sitten tyhjää omenapiirakka käärettä ja hoksasin että nyt jotain puuttuu.
Entä mitä tapahtui tuona edellisenä viikonloppuna?
Epäselvä
Kauppa- ja Alkoreissu olivat omituiset. Alkossa törmäsin erääseen naiseen, joka osui samaan syssyyn minun ja myyjän kanssa jolta kysyin neuvoa viinien suhteen (se myyjä oli oikea sellainen harmaa, wanhan ajan herrasmies tyyliltään - kuoleva rotu, se on ikävä todeta). Koska mies kutsui jotain viinihyllyä hauskalla nimellä, se huvitti naista. Nainen kysyi missä on lakkalikööriä (outoa, olin juuri sitä ennen ostanut syksylokakuun juomani, eli lakkaviinin toisesta Alkosta, ja tullut tänne hakemaan sitten punkkua mikä oli lopussa toisesta), ja kun herrasmiesmyyjä oli mennyt jo hyllylle, katseli tuo nainen minua silmiin ja alkoi naureskella tuota aiempaa juttua uudestaan. Minä katselin takaisin. Herrasmies oli muutaman metrin päässä hyllyllä:"Ööö, täällä siis on sitä lakkalikööriä". Nainen oli lähes lumoutunut, ja kiinnitti huomiota vain minuun. Lopulta nainen meni hänen luokseen, aikansa katseltuaan. Mietin, että no tästähän on tulossa kiintoisa ilta.
Sitten kun kurvasin vielä Prellulla pitkin kyliä, pysähdyin - ehkä herrasmiestartunnan saaneena - suojatien eteen jonka yli meni sellainen valkofarkkuinen blondi. Osoitin kädellä että yli vaan. Se meni, mutta nokka pystyssä. Mutta se on ok, sillä se näytti siltä että se elämänsä ensimmäistä kertaa käveli korkokengillä, kun se taapersi suojatien ylitse, keikkuen ja keskittyneenä. Se luultavasti oikeasti ajatteli, että olin tarpeeksi onnekas kun sain pysähtyä, ja päästää sen tien ylitse.
Mutta suorastaan pelästyin kun sitten kohtasin vähemmän self-entitlementistisia naisia, kun menin R-kioskille. Huomasin että oven takana oli tulossa kaksi naista, oikein sellaisia laitettuja ja muutenkin makeita kuin persikkaviini. Avasin oven heille, ja pidin auki, jolloin ensiksi tullut blondiini kiitteli minua silmät säihkyen ja hänen perässään tullut tumma nainen hymyili muikeasti, oikein sellainen muikea "now aren't you a mister man"-hymy.
Se oli kivaa vaihtelua, kun edellisenä päivänä mietin että viikko menee loppua kohden entistä tiuhempaan suuntaan. Pääsin esim. osapuoleksi draamaan, josta vihjasin aiemmin, mutta sanotaanko nyt että on se kommunikointi vaan perhanan vaikea laji ihmisten, ja etenkin vastakkaisten sukupuolten kesken. Kävin Kaupungin Kauneimman Baristan kanssa YT-neuvotteluja nimittäin. Niistä ei tässä sen enempää - nyttemmin rauha on ainakin jollakin tasolla maassa, mutta seuraava kohtaus hieman valottaa kyseisten neuvottelujen luonnetta, sisältäen mielenkiintoista symboliikkaa (ken huomaa).
Lisäksi, tuolla samalla reissulla menin vielä hyvää hyvyyttäni antamaan eräälle miehelle lehden, kun näin että se haki niitä. Sanoin: "Tässä on tälläinen liite, jos etsit luettavaa", se vastasi: "Jaa mikä liite?". Mitä siihenkin nyt vastaa? Mutta sitten se sanoi: "Sinä olet tuon näköinen" (kansikuvassa oli kuva jostakin jäpikästä, ja jokerien logosta) johon katsoin häntä hieman kysyvästi, ja sitten sanoin hymyillen: "Ja sinä olet tuon toisen näköinen."
Tämä kaikki tietysti vielä kaikki tapahtui niin, että huomasin että minulla oli paita väärinpäin päällä. Luojan kiitos, se oli (yllättäen) musta, ja ne saumat ei näkynyt kuin ihan läheltä. Se on se skarppi pukeutuminen mikä lisää uskottavuutta!
Entä miten meni sitten tuon kovan päivän, ja ankeasti alkaneen viikonlopun ilta?
Mainittakoon, että joskus käy vain niin, että ihmisellä on flaksia.
Nimittäin jo senkin johdosta, että jos menet yhteen baariin ja siellä tapaat sellaiset 5 kpl kavereitasi, myös niitä vanhempia joita et ole tavannut vuosikausiin, voit tällöin puhua eräänlaisesta riemuitsemisesta.
Miten tuo reissu sitten huipentui, oli siten, että kun olin lähtenyt Jack the Wankerista, tapasin erään toisen baarin lähettyvillä joukon nuoria naisia ja heidän keskellään olleen, ammattikouluviiksisen ja kovastiki kyvyistään (epä)toiveikkaan klopin.
Nyt, joskus kun on liikenteessä, tuntuu siltä että kaikki muut tuntee toisensa tai ovat porukoissa keskenään. Tämä kuitenkin on minun yössä tekemieni sosiaalisten kokeiden perusteella vain joskus totta. Tällä kertaa kokeilin teoriaa ihan käytännössä, ja kysyin että tuntevatko he toisensa. Naiset kiistivät jyrkästi tunteneensa tuota kärttävää kössipoikaa. Tästä taas poikanen ajautui jo turhautumiseen, etenkin kun minä otin koko joukon jututettavakseni (siten tosin, että jokainen vähäsen jutteli niitä näitä, sinne tänne). Naiset olivat nuoria naisia, eli jotain suunnilleen parinkympin alkupäässä olevia (en muista minkä he sanoivat iäkseen noista luvuista), ja minusta huolestunut kloppi yritti tolkuttaa heille sitä miten olen heitä vanhempikin. En kysynyt, kai, sitä että meinaako tämä nuori rakastaja kenties viedä ihan jokaisen näistä naisista kotiinsa vai riittääkö hänelle vain yksi. Lopulta kuitenkin hänen kaverinsa tulevat paikalle, koska hommasta ei meinannut tulla mitään, vieläpä kun tytöt alkoivat paskatestata ja kiusoitella minua.
Miten sitten kävi, oli niin että minä ja tytöt lähdimme yhtä matkaa kohti keskustoria, ja hentoiset viikset omannut nuorukainen lähti kaveriensa kanssa jatkoille. Matkalla kohti keskustoria jo jutustelimme ja vitsailimme kuin olisimme tulossa mitä parhaimmiksi ystäviksi - for shit and giggles.
Tällä matkalla porukassa ollut, nätti ruskeasilmäinen blondi aloitteli kanssani puheita tuon tuosta (minun olisi pitänyt äkätä, mitä tämä hienovarainen kiinnostus oikein merkitsee), ja lopulta kun irtauduimme kahdestaan edelle muusta joukosta, hän ei enää malttanut, vaan sanoi: "Mennään tuonne nurkan taakse nuolemaan."
Lopetus
Nyt. on tullut aika taas lopettaa tämän kertainen päivitys ja kertomus viime aikain tapahtumista. Jos Luoja suo, on myös tulevaisuudessa tiedossa tapahtumia, ja yhäti parempia kuin mitä tähän mennessä on tapahtumat olleet.
Ilokseni voin laittaa päätöskappaleeksi uuden bändilöytöni uudelta albumilta olevan, samalla myös, uuden biisin (tulipas siinä toistoa!).
Kyseessä on siis Beastmilk, tuo apokalyptistä post-punkkia retrosoundein veivaava pumppu, jonka uusi kylmän maailman rakkauslaulu ei ole vain videoltaan tämän blogin väreihin sopiva, vaan myös poikkeuksellisen hyvä biisi: Love in a Cold World.
Voisin mennä jopa niin pitkälle, että sanon tämän bändin olevan niitä jotka vielä tuovat toivoa moderniin musiikkiin, ja uusiin julkaisuihin. (Ajattelin pyytää heidän albuminsa joululahjaksi - asia, mikä kuuluu tykkäämiseen).
Tämän kertaisessa kirjoituksessani esittelen selvän ja vähemmän selvän viikonlopun, tapahtumiaan myöten. Tapahtumiltaan molemmat olivat rikkaita, mutta erilaisia. Siinä kaikki.
- Samoin päätöskappaleena on uusinta uutta kamaa bändilöydökseltä, ja on erittäin suositeltavaa että lukemisen lisäksi myös kuuntelet kyseisen musiikkiesityksen. Ihan tosta noin vaan!
Selvä
Olin ehtinyt jo käymään Alkossa, mutta sitten huomasin että olen niin väsynyt, ja huonoilla unilla, että ei taida kyllä irrota - ensin metsästettyäni pitkin kaupunkia erästä testivoittajaviiniä, joka oli kaikkialta loppu.
No, pitää sanoa että tulevaisuudessa on sitten viikonloput pedattu kaikella kivalla. Minulla on kaksi pulloa tätä ranskalaista namiviiniä, Hallowiini #2.:sen käyminen pysäytettiin lauantaina (vaikka viimeisen viikon se on jo luonnostaankin ollut melkolailla finaalissa.) Maanantaina oli sitten vuorossa kirkastaminen, jonka jälkeen pitää enää pullottaa, ja juoda. Mutta sen sanon, että se kirkastaminen on jännä vaihe, sillä sen verran sakeaa se soppa oli. Käyminen ehkä on onnistunut, sillä persikan tuoksu oli vaihtunut vallan sanotaanko tarttuvaan hajuun -se lupaa hyvää. Tämän lisäksi vielä talvisesongin lempijuoma, eli kotitekoinen kermalikööri myös on nyt vetäytymässä jääkaapissa. Kyllä meinaan nauratti, kun sitä aloin yöllä tekemään ja kaikki muut ainekset tehosekoittimessa, paitsi kerma, jonka havaitsin muuttuneen viiliksi purkissa. Että miten minä riemusta kiljuen lähdinkin niiltä sijoilta kohti ABC-asemaa. (Radio Nostalgialta soi ajaessani aseman pihaan Nat King Colen "Smile", mikä oli aika ironista).
Tapasin myös minun Tanssi Tähtien Kanssa-tuttavaani. Ne ovat aina kivoja tapaamisia, se on niin symppis. (Ihmettelin perjantaina, että kuka hymyilevä pieni inuiittityttö minua tervehtii, paketoituneena mustaan talvitakkiin, huppuun ynnä pipaan, ja se oli hän). Mikä näissä on merkillistä, on se, että aina kun tapaamme, sattuu jotain Prellulle. En voi sanoin kuvailla sitä yllätyksen tunnetta, kun eilen kesken ajon minulla putoaa AVAIMET VIRTALUKOSTA LATTIALLE! (Asia, jonka ei pitäisi olla mahdollinen.)
Kun pääsin perille, hän kysyi että olenko saanut auton kuntoon, liittyen edelliseen kertaan kun Prellulla löysin kuopan tiestä, sillä seurauksella että ensiksi syttyy jarrujen varoitusvalo, sitten ABS:n ja kun jo mietin: "tämä tulee muuten maksamaan", syttyy vielä 4WS:n varovalo (Prellussa kääntyy kaikki 4 pyörää, ja tuo valo vihjaa, että ei käänny enää).
Mutta annas kun pääsin kertomaan tämän kertaisesta, niin hän katsoi ja kuunteli minun kertomaani jännittynein, ja 100% eläytyvin ilmein, täydentäen lauseeni suunnilleen sanoin:"pelon kyynel valui siitä silmäkulmasta, poskea pitkin alas", kun kerroin miten hän olisi lukenut seuraavan päivän lehdestä, miten komea mies olisi ajanut kahdeksikkoa keskellä tietä, kauniilla autollaan, ilme peruslukemilla, ratti rattilukkoon napsahtaneena, samalla kun silmäkulmasta - ja lopun tiedättekin.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä koin ensimmäisen lucid dream-kokemuksen; Bad luck brian-meemi: Painajaisessa, tietenkin. Menin siinä pankkiin (siihen, joka oli Tammelan torin kupeessa, ja jossa kävin pienenä äityliinin kanssa) jossa kaikki värit olivat mustaa ja harmaata, ja pankin luukut olivat kiinni. Menin peremmälle, ja siellä alkoi videopelimäinen tilanne, jossa oli pahis ja kolme toinen toistaan vaarallisempaa hirviötä. Kun kävelin käytävää pitkin, muistan miettineeni "wow, olen unessa nyt ja tiedostan sen!". Pitää sanoa, että se oli maailma joka voidaan luoda vain kalliiden elokuvatehosteiden avulla, sillä kuten arvata saattaa ne paskiaiset tietysti hyökkäsivät lähes oitis minun kimppuun. Mutta koska tajusin että ne olivat vieraita minun unessani, oli aika näyttää näille kuka on bitch ja kuka ei! Mielenkiintoinen kokemus!
Sunnuntaina kävin puolestani keilaamassa. Elämäni ensimmäistä kertaa. Ja se oli juuri niin koukuttavaa ja hauskaa mitä epäilinkin! (Mietin että pitää katsoa Big Lebowski, ja opetella sieltä iskusanontoja, joita toistelen sitten jatkuvasti niin että muilta menee hermot, ja täten heidän pelinsä sekoaa. Näin ollen salainen ase toimii: He eivät keilaa huonommin kuin minä, vaan yhtä huonosti kuin minä)
Kuinka siinä sitten kävi? No, meitä oli siellä 5 osallistujaa, joista minä olin ainoa jolla ei ollut mitään kokemusta aiheesta. Tästä huolimatta minä tulin toiseksi. Tyylillä. Aloitin yllättävän hyvin, sitten notkahdin, jolloin esim. testaamani tyyli jossa keilapallo lentää puoleen väliin rataa ilmassa, ja siitä löytää tiensä ränniin, ei toiminut.
Ensimmäisellä kierroksella kirin toiseksi viimeiseksi. Ottaen huomioon että yhdellä kierroksella tosiaan sain molemmat ränniin; voi sitä vahingonilon määrää mitä se herätti. Selitin: "No siis tämä ratahan on vähäsen vino" - mikä oli hauskuutusta koska kyseessä oli tämä uusi hohtokeilahalli joka on avattu keskustaan. Toisella kierroksella jatkoinkin sitten siitä mihin jäin ensimmäisen kierroksen lopulla, hämmästyttäen myös itseäni. Hieman kyllä harmitti, etten saanut yhtäkään täyskaatoa, sillä paras johon pääsin oli kaato jossa kaadoin kaikki paitsi yhden.
Raimo kokeili miten kovilla vauhdeilla hän voisi mahdollisesti heittää palloa, ja minä maalailin sitä miten vauhtien päätteeksi mies liukuu puoleen väliin rataa, pallo kiinni kädessä, ja me muut tulemme nostamaan häntä käsistä ja kainaloista, kysellen että ei kai sattunut. (Raimon ja Irman perheestä muuten Irma voitti, josta vitsailin taas että nyt tietää kumpi nukkuu sohvalla, tai ulkona, eli Irma).
 |
| Paikan portsari |
Entä mitä tapahtui tuona edellisenä viikonloppuna?
Epäselvä
Kauppa- ja Alkoreissu olivat omituiset. Alkossa törmäsin erääseen naiseen, joka osui samaan syssyyn minun ja myyjän kanssa jolta kysyin neuvoa viinien suhteen (se myyjä oli oikea sellainen harmaa, wanhan ajan herrasmies tyyliltään - kuoleva rotu, se on ikävä todeta). Koska mies kutsui jotain viinihyllyä hauskalla nimellä, se huvitti naista. Nainen kysyi missä on lakkalikööriä (outoa, olin juuri sitä ennen ostanut syksylokakuun juomani, eli lakkaviinin toisesta Alkosta, ja tullut tänne hakemaan sitten punkkua mikä oli lopussa toisesta), ja kun herrasmiesmyyjä oli mennyt jo hyllylle, katseli tuo nainen minua silmiin ja alkoi naureskella tuota aiempaa juttua uudestaan. Minä katselin takaisin. Herrasmies oli muutaman metrin päässä hyllyllä:"Ööö, täällä siis on sitä lakkalikööriä". Nainen oli lähes lumoutunut, ja kiinnitti huomiota vain minuun. Lopulta nainen meni hänen luokseen, aikansa katseltuaan. Mietin, että no tästähän on tulossa kiintoisa ilta.
Sitten kun kurvasin vielä Prellulla pitkin kyliä, pysähdyin - ehkä herrasmiestartunnan saaneena - suojatien eteen jonka yli meni sellainen valkofarkkuinen blondi. Osoitin kädellä että yli vaan. Se meni, mutta nokka pystyssä. Mutta se on ok, sillä se näytti siltä että se elämänsä ensimmäistä kertaa käveli korkokengillä, kun se taapersi suojatien ylitse, keikkuen ja keskittyneenä. Se luultavasti oikeasti ajatteli, että olin tarpeeksi onnekas kun sain pysähtyä, ja päästää sen tien ylitse.
Mutta suorastaan pelästyin kun sitten kohtasin vähemmän self-entitlementistisia naisia, kun menin R-kioskille. Huomasin että oven takana oli tulossa kaksi naista, oikein sellaisia laitettuja ja muutenkin makeita kuin persikkaviini. Avasin oven heille, ja pidin auki, jolloin ensiksi tullut blondiini kiitteli minua silmät säihkyen ja hänen perässään tullut tumma nainen hymyili muikeasti, oikein sellainen muikea "now aren't you a mister man"-hymy.
Se oli kivaa vaihtelua, kun edellisenä päivänä mietin että viikko menee loppua kohden entistä tiuhempaan suuntaan. Pääsin esim. osapuoleksi draamaan, josta vihjasin aiemmin, mutta sanotaanko nyt että on se kommunikointi vaan perhanan vaikea laji ihmisten, ja etenkin vastakkaisten sukupuolten kesken. Kävin Kaupungin Kauneimman Baristan kanssa YT-neuvotteluja nimittäin. Niistä ei tässä sen enempää - nyttemmin rauha on ainakin jollakin tasolla maassa, mutta seuraava kohtaus hieman valottaa kyseisten neuvottelujen luonnetta, sisältäen mielenkiintoista symboliikkaa (ken huomaa).
Lisäksi, tuolla samalla reissulla menin vielä hyvää hyvyyttäni antamaan eräälle miehelle lehden, kun näin että se haki niitä. Sanoin: "Tässä on tälläinen liite, jos etsit luettavaa", se vastasi: "Jaa mikä liite?". Mitä siihenkin nyt vastaa? Mutta sitten se sanoi: "Sinä olet tuon näköinen" (kansikuvassa oli kuva jostakin jäpikästä, ja jokerien logosta) johon katsoin häntä hieman kysyvästi, ja sitten sanoin hymyillen: "Ja sinä olet tuon toisen näköinen."
Tämä kaikki tietysti vielä kaikki tapahtui niin, että huomasin että minulla oli paita väärinpäin päällä. Luojan kiitos, se oli (yllättäen) musta, ja ne saumat ei näkynyt kuin ihan läheltä. Se on se skarppi pukeutuminen mikä lisää uskottavuutta!
Entä miten meni sitten tuon kovan päivän, ja ankeasti alkaneen viikonlopun ilta?
Mainittakoon, että joskus käy vain niin, että ihmisellä on flaksia.
Nimittäin jo senkin johdosta, että jos menet yhteen baariin ja siellä tapaat sellaiset 5 kpl kavereitasi, myös niitä vanhempia joita et ole tavannut vuosikausiin, voit tällöin puhua eräänlaisesta riemuitsemisesta.
Miten tuo reissu sitten huipentui, oli siten, että kun olin lähtenyt Jack the Wankerista, tapasin erään toisen baarin lähettyvillä joukon nuoria naisia ja heidän keskellään olleen, ammattikouluviiksisen ja kovastiki kyvyistään (epä)toiveikkaan klopin.
Nyt, joskus kun on liikenteessä, tuntuu siltä että kaikki muut tuntee toisensa tai ovat porukoissa keskenään. Tämä kuitenkin on minun yössä tekemieni sosiaalisten kokeiden perusteella vain joskus totta. Tällä kertaa kokeilin teoriaa ihan käytännössä, ja kysyin että tuntevatko he toisensa. Naiset kiistivät jyrkästi tunteneensa tuota kärttävää kössipoikaa. Tästä taas poikanen ajautui jo turhautumiseen, etenkin kun minä otin koko joukon jututettavakseni (siten tosin, että jokainen vähäsen jutteli niitä näitä, sinne tänne). Naiset olivat nuoria naisia, eli jotain suunnilleen parinkympin alkupäässä olevia (en muista minkä he sanoivat iäkseen noista luvuista), ja minusta huolestunut kloppi yritti tolkuttaa heille sitä miten olen heitä vanhempikin. En kysynyt, kai, sitä että meinaako tämä nuori rakastaja kenties viedä ihan jokaisen näistä naisista kotiinsa vai riittääkö hänelle vain yksi. Lopulta kuitenkin hänen kaverinsa tulevat paikalle, koska hommasta ei meinannut tulla mitään, vieläpä kun tytöt alkoivat paskatestata ja kiusoitella minua.
Miten sitten kävi, oli niin että minä ja tytöt lähdimme yhtä matkaa kohti keskustoria, ja hentoiset viikset omannut nuorukainen lähti kaveriensa kanssa jatkoille. Matkalla kohti keskustoria jo jutustelimme ja vitsailimme kuin olisimme tulossa mitä parhaimmiksi ystäviksi - for shit and giggles.
Tällä matkalla porukassa ollut, nätti ruskeasilmäinen blondi aloitteli kanssani puheita tuon tuosta (minun olisi pitänyt äkätä, mitä tämä hienovarainen kiinnostus oikein merkitsee), ja lopulta kun irtauduimme kahdestaan edelle muusta joukosta, hän ei enää malttanut, vaan sanoi: "Mennään tuonne nurkan taakse nuolemaan."
Lopetus
Nyt. on tullut aika taas lopettaa tämän kertainen päivitys ja kertomus viime aikain tapahtumista. Jos Luoja suo, on myös tulevaisuudessa tiedossa tapahtumia, ja yhäti parempia kuin mitä tähän mennessä on tapahtumat olleet.
Ilokseni voin laittaa päätöskappaleeksi uuden bändilöytöni uudelta albumilta olevan, samalla myös, uuden biisin (tulipas siinä toistoa!).
Kyseessä on siis Beastmilk, tuo apokalyptistä post-punkkia retrosoundein veivaava pumppu, jonka uusi kylmän maailman rakkauslaulu ei ole vain videoltaan tämän blogin väreihin sopiva, vaan myös poikkeuksellisen hyvä biisi: Love in a Cold World.
Voisin mennä jopa niin pitkälle, että sanon tämän bändin olevan niitä jotka vielä tuovat toivoa moderniin musiikkiin, ja uusiin julkaisuihin. (Ajattelin pyytää heidän albuminsa joululahjaksi - asia, mikä kuuluu tykkäämiseen).
tiistai 8. lokakuuta 2013
Böö!
Ei aihetta jännitystiloihin.
Vai onko sittenkin?
No on.
Hallowienerit lähestyvät, ja niin myös tarjoukset Xeimian Design-putiikkiin!
Tämän kertaisena ilotulituksena on mainittava seuraavat faktat:
- 50€ tilauksista - 10€
- Voimassa 8-15 lokakuuta
Koodilla: TREAT2013
Tässä vielä erityisesti halloweeniin sopivia tuotteita esim. hyytävästä Deathtime-mallistosta (klikkaa kuvatekstiä päästäksesi suoraan tuotteeseen).
 |
| Charlie Deathtime's Axe |
 |
| Legendaarisen Threesome-paidan Nightmare-versio |
 |
| Myös pinssit samaisesta teemasta - sopivat budjettihenkilöille! |
Tai sitten vain klikkaa tätä tekstiä, ja mene suoraan kauppaan nyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
