Eräs kestokysymys on ollut, että oliko suuri vedenpaisumus kenties paikallinen, koska sen jälkeen vielä oli elossa porukkaa - myöskin nefilimejä. Jos taas tulva oli maailmanlaajuinen, niin mikä selittää tämän?
Vastauksena on: maanalaiset kaupungit. Eivät mitkä tahansa kaupungit, vaan suurkaupungit!
Kuten legendaarinen Agartha, joka oli muinainen sivilisaatio:
Derinkuyu puolestaan oli megakaupunki:
Maanalaiset kolossaaliset tunnelit olivat myöskin juttu, jo kauan ennen metroja:
Edelleenkin maanalaista aktiviteettia on olemassa:
On tullut kuunneltua viime aikoina - kuten "trve kvlt" - demoja. Lähinnä Paradise Lostin. Ne ovat jostain syystö aina kiehtoneet mieltä. Niiden lo-fi-äänitys, sekä niiden tietty alkukantaisuus ja alkuperäisyys, sillä kuten näistä Paradise Lostin demoilta on kuultavissa, on demoilta havaittavissa monia kehityksen askeleita, esim. erilaisia sanoituksia tai jopa erilainen versio nimenomaisesta biisistä. Monesti niissä on kuultavissa myöskin bändin aikakauden vaihdoksen puuttuva siirtymäkausi, jossa yhdistyy vielä edellinen tyyli uuteen.
Aloitetaan tällä esimerkillisellä vedoksella Iconin kappaleesta Weeping Words, jossa on vielä jokseenkin kuultavissa Shades of Godin aikakausi - hälventyvä tosin.
Tästä pääsemmekin Draconian Timesin demoihin, joita löytyy uudelta 25 vuotisjuhlapainokselta (pitänee ostaa sekin, se olisi jo kolmas DT:n versio).
Hands of Reason oli jopa parempi demona (ainesta ns. repeat-biisiksi, jollaista siis soitetaan repeatilla niin maam birusti), ja sen sanoitukset paljastivat niiden todellisen viestin:
Toisena esimerkkinä siitä, miten paljon biisi voi muuttua studiossa, on tämä demo erinomaisesta hittibiisistä I See Your Face. Tästä teoksesta on poistettu kokonainen välikohta ja myöskin intro on erilainen!
Bonuksena, Paradise Lostin ensimmäinen demo vuodelta 1988, jolloin meno oli melko erilaista.
Tässä on ainakin kunnon kokoonpano, ja täten myöskin luontaisena seurauksena erinomainen versio Depeche Moden biisistä "It Doesn´t Matter Two".
Mukana muusikoita Type O Negativesta (Kenny - kitaristi), Paradise Lostista (Aaron - kitaristi) sekä My Dying Bridesta (Aaron ja Sauhn - solisti ja viulusti) ja suomalaisvärejä edustava Eicca Toppinen.
Metallimuusikot ovat Deppareiden faneja, ja kun tätä kuuntelee, huomaa sen olevan yksinomaan hyvä asia. Myöskään lockdown ei tunnu niin huonolta idealta, kun se tuottaa tällaista hedelmää, eikö?