Heliand - viikinkien jouluevankeliumi (ainakin melkein)

Heliandin katkelma

Tällainen mielenkiintoinen löytö tuli tehtyä näin joulua viettäessä, eli muinaissaksilainen teos nimeltä Heliand, jonka nimi olisi nykyisessä saksan kielessä Heiland, tarkoittaa "täydeksi-tekijää" tai "terveeksi-tekijää", jota yhä käytetään saksassa siinä missä suomessa käytetään muotoa "pelastaja". Tästä voikin jo arvata mistä tämä teos kertoo, eli kyseessä 800-luvulta peräisin oleva yhteenveto neljästä evankeliumista, ja tämä yhteenveto on hyvin viikinkivaikutteinen kaiken kaikkiaan. 

Ensinäkin evankeliumia kutsuttiin Suureksi Riimuksi, viitaten sen voimakkaaseen maagiseen voimaan - tästä myöskin englannin kielen termi gospel tulee, eli sanoista God´s spell tai good spell, eli Jumalan loitsu tai hyvä loitsu. Tosin, itse sana spell juontaa juurensa ylipäätään siitä, että se tarkoitti puhumista. 

Evankelistoja sekä opetuslapsia puolestaan kutsuttiin nimityksellä soturiseuralainen, jotka olivat siis erityisiä eliittisotureita, joiden kuvattiin olleen tehtäväänsä valittuja. Kun taas evankeliumin sankaria, eli Jeesusta kutsuttiin klaanin päälliköksi (chieftain).  Toinen nimitys hänelle oli Adalordfrumo-alomahtig (All-mighty noble spear-point advancer), eli Kaikkimahtava aatelinen keihäänkärki edellä etenijä. 

Jumala puolestaan tuli tunnistetuksi hyvinkin viikinkityylisellä nimellä, eli All-Ruler, eli kaikkivaltias - suomenkielinen nimitys lieneekin suora käännös tästä termistä (kun taas tuo "all" etuliite on jumalien nimissä yleinen juurikin pohjolan väellä, esim. Odin tunnettiin nimellä All-father). Myös nimitys Sigidrohtin oli käytössä, ja tarkoitti Voitto-herraa tai Voiton herraa (Victory-lord) sekä Taivaan yli-kuningas. 

Enkelit olivat Jumalan pyhä armeija, hänen kiiltävä kansansa. 

Itämaan viisaat olivat soturithaaneja, joiden uskonto osasi osoittaa heidät oikeaan suuntaan - eikä tämä ollut ainoa universalistinen aines, vaan Heliandin ideana oli, että Kristus oli kaikkien uskontojen huipennus. 

Heliandin tapahtumat tapahtuivat keskimaassa, joka on siis sama kuin Midgård pohjoisen mytologiassa. Jeesus tuli linnavuorelta/paikkakunnalta, joka oli nimeltään Nazarethburg ja Joosef, Maria sekä Jeesus olivat Egyptlandissa, eli Egyptin maassa paossa Herodesta, jota kuvailtiin termein kuten lipeväkielinen ja limasydäminen kuningas, joka aina nautti murhasta. Suoruus Heliandissa oli kerrassaan ilahduttavaa!

Joulu Skyrimissa

Seuraava joulutarina on saanut inspiraationsa Christmas Carolista, ja se tapahtuu Skyrimin provinssissa. Erinomainen katsottava kaikille joulun ja Skyrimin ystäville. Tosin joulua ei tunneta Skyrimissa, vaan he viettävät bretonilaista saturaliaa, mutta idea on sama. 

Bonifatius, Thor ja joulukuusi

Seuraava teksti on eräänlaisena ajankohtaisena spin offina, skandien mytologiaa käsittelevästä sarjasta, jonka edellisissä osissa käsiteltiin Odinia ja Tyria. 

Odin lisäksi myös Thor oli alunperin ihminen, joka Odinin ja Freyrin lisäksi nousivat jumalaksi skandien keskuudessa. Kyseessä oli näin ollen vainajahenkien kultti. 

Mutta miten Thor menetti sitten valtansa? 

Tavan narratiivinahan on aina, että ihmiset vain pakotettiin pois aiemmasta uskonnostaan, mutta totuus on useimmiten hieman toinen - kyseessä oli pakanoiden osalta valinta, jota edelsi hengellinen taistelu. 

Samoin oli Thorin laita, jonka haastajana oli lähetyssaarnaaja Bonifatius, jonka symboleina olivat mm. kirves, korppi, kaatunut tammi, kirja ja kynä sekä kettu. Ja näistä symbolien alkuperästä pääsemmekin itse aiheeseen. (Korppi ja kettu tuli mainittua vain siksi, koska allekirjoittanut pitää niistä).

Tässä matsissa Bonifatius sanoi pakanoille, että jos Thor on se väkevämpi jumaluus, niin se silloin kyllä suojelee sille pyhitettyä tammea. 

Tämän todettuaan Bonifatius otti kirveen ja alkoi kaatamaan kyseistä puuta, eikä Thor voinut asialle mitään, ja niin se tammi kaatui. Sen kaatuessa tyhjästä ilmestynyt tuuli vielä hajotti sen neljään osaan - asia mistä raportoitiin monissa aikalaiskirjoituksissa, sillä tätä näytöstä oli moni paikallinen pakana seuraamassa, he kun olivat varmoja, että Thor iskisi julkean Bonifatiuksen salamalla karrelle.

Myöhemmin tammen paikalle pystytettiin kuusi, sillä sitä Bonifatius käytti opettaessaan Pyhästä Kolminaisuudesta. Kuusen lisäksi paikalle rakennettiin myös kirkko joka käytti tuon kaatuneen tammen puuta perustoissaan - todellakin, kyseinen perustan puu on ajoitettu keskiajalle saakka.

Hyvää joulua!