RIP Mika Myllylä

...jotenkin tästä jutusta tulee tämä biisi mieleen.

Epätavallinen muistolaulu, mutta kerron miksi esitän sen.

Näin tämän uutisen kun olin tänään lenkillä ja samalla reissulla kävin läheisessä marketissa, jossa sitten näin tekstitelevision ruudulta tämän synkän ilmoituksen.

Ja koska olen kirjoittanut muistokirjoituksia minulle merkittävistä ihmisistä, kirjoitan sen tästäkin hiihtosankarista. Mutta en väitä että olisin ollut mitenkään erityisen suuri faninsa koskaan (inhosin muutenkin hiihtoa, olin luistelumiehiä), mutta jokin tässä jutussa alkoi klikkaamaan, joten tuon sympaattisen ja elämänsä lopulla kovaa hätää kokeneen miehen muiston vuoksi minä tein tämän postauksen.

Entä miten tuo biisi tähän liittyy?

Siten, että olihan Mika Myllylä eläessään median mukaan onneton repuusi, joka ei osannut muuta kuin ryypätä ja hiihtää - viimeisinä aikoinaan vain ryypätä. Käytti se yhtä sun toista troppia hiihtäessäänkin - ei väliä vaikka se olisi tapahtunut johdon siunauksella. Sitten kun hän kuoli, media kertoo miten herkkä mies hän loppujen lopuksi oli, voittihan hän niitä mitallejakin - ihan ilman sitä troppiakin. Näin nostalgiseksi ovat ryhtyneet myös hiihtopamput,  jotka eivät ole pysyä housuissaan kun muistelevat kuorossa, kuinka paljon Myllyllä heille merkitsi ihmisenä ja urheilijana.

Aivan kuten Michael Jackson aikanaan oli pedofiili, hirviö ja outo friikki, jonka musakin oli aikansa elänyttä ja paskaa. Mutta sitten kun se kuoli, ripotteli porukka tuhkaa päällensä ja puketui säkkikankaaseen, itki seitsemän päivää ja seitsemän yötä putkeen. Popin kuningas oli mennyt, ja elämä oli oi niin hauras. Ikään kuin Michaelia lohdutaakseen, he ostivat hänen kaikki levynsä, tai ainaskin lähimarketin best of-kokoelman - alle 20€ per lätty!

Kohta kaikki ovat taas Sinun ystäviäsi, nyt kun olet kuollut Mika. Aivan kuten he olivat tämän kuvan aikoihin kun olit menestynyt ja kuuluisa.