Juhannuspaalu ja Muita Tarinoita Keskeltä Kesää

Oli kyllä aika erilainen juhannus, ei mökkejä, ei festareita, vaan ensimmäinen paikallisjussi täällä koskaan (Tukki-Liisa, aka. Lisa Tuck, muistutti siitä kaupunkilaisjuhannuksesta jolloin olimme porukalla Elsubeth Bathoriaksen kämpillä ja sieltä etenimme jo edesmenneeseen Cabaret-ravintolaan. Aivan oikein, ne olivatkin kaupunkilaisjussit, joskaan eivät suinkaan paikallisjussit niin paljoa kuin tämä reissu. Tuon reissun seuraavana päivänä muistan nauttineeni särkylääkkeen joka paransi lähes kaikki vaivat ja vähän muitakin juttuja, kuten musiikkimakuni; siinä olleen tehoaineen vuoksi aloin pitämään tilapäisesti jopa Rihannan musiikista!). Nätit olivat valoisan yön maisemat joita katselimme "romanttisesti" J-Bonen kanssa pienissä pöhnissämme. Samalla huomasin että jos noilla pikkutunneilla sinulle soittaa epätutusta numerosta nainen, joka kysyy "arvaas kuka täällä soittaa" - menee siinä mies noin puoleksi minuutiksi täysin hiljaiseksi!

Maisema kuin panenteismi: Kauneus, Joka Kuulta Läpi Jokaisen Rumuuden

Satuimme muuten löytämään näiltä seuduilta jopa anniskeluravitsemusliikkeen joka ei ollut täysin räkälään (kyllä sen jälkeen kannatti mennä voipumaan keskiöiseen auringonpaisteeseen) Biljardissa voitin molempina kertoina, mitä edesauttoi kohtalaisesti se että J-Bone ei paljoa katsonut kumman palloja pussitti. Jos kehitys jatkuu tällä tasolla, olemme seuraavana juhannuksena jotkut polvihousut jalassa, ja kirmaamme juhannuspaalua ympäri laulaen ruotsalaisia kauden lauluja. - Se tyttö joka soitti, niin kyllä minä sille juhannuspaalut näytän! Saatoin ehkä jotain sellaista uhota puhelimessakin, ja sekös tyttöä nauratti, kuten tyttöjä kuuluukin naurattaa.

"Niin mene siis ja syö leipäs ilolla, ja juo viinas hyvällä mielellä; sillä sinun työs kelpaa Jumalalle." - Biblia 1776

Istuimme tyyriinä pilkkuun saakka terangilla, vaikka sinne pääsy juomien kanssa oli pannassa klo 00:00 alkaen - pieni voitto!

Päädyimme näille höyryäville jalkapallokentille J-Bonen toiveesta, hän oli aina halunnut kokea miltä niillä tuntuu tepastella - yksinkertaiset unelmat ovat parhaita, ja helpoimmat toteuttaa, eikö totta?

Urban Fields of Steam 'n' Rape

Ne Tulevat Henkinä Vihreästä Maasta...

Juhannusyön aamuna, kun olin nukkumassa, näin outoja unia. Olin jollain porukalla tutussa paikassa, siellä missä aiemminkin olen ollut unissani. Keskustorin Public Cornerin kulmilla – miksi uni palaa sinne niin usein? Maisemat olivat pimeät, ja synkät, goottilaisesta apokalipsista ikään. Minulta irtoilivat kengistä, bootseista tarkalleen ottaen jatkuvasti kantapäistä pohjat. Psykoanalyyttisemmin katsoen voidaan sanoa että jalan työntäminen kenkään merkitsee seksuaalista symboliikkaa, sellaista jota tässä ei ole tarve alkaa kuvailemaan syvemmin. Monien kenkäunten on väitetty viittaavan tulevaan lemmenkokemukseen – Rakkauden Kesä 2011? Miehillä tällöin kenkä viittaa eritoten seksuaaliseen mielihyvään, kuin myös on vallankäytön symboli (Adlerilaista psykologiaa?). Jolloin kenkäunet voivat liittyä jopa sadomasokistisiin tunteisiin, usein tiedostamattomiin valta- ja hallitsemispyrkimyksiin miesten ja naisten välillä. Korjauksen tarpeessa olevien kenkien sanotaan viittaavan luonteenheikkouteen, josta näkijä on ollut jo kauan selvillä, mutta ei ole vielä kyllin pontevasti sitä vastaan taistellut. No niistä luulisi olevan mistä valita. Olisiko sittenkin kyseessä klaustrofobisen elämänjakson kitkat ynnä muut hiertämiset?

Istuksiessamme mukavasti terassilla, tunnelman ollessa jokseenkin lähes arkinen, ryhdyimme spontaaniin Radio Home Studio-palaveeraukseen, jossa pohdimme lähetyksen mittaa ja tulimme siihen tulokseen että se on syytä sittenkin lyhentää. Sitähän viimeisen kolmen jakson kohdalla yritettiin, ja jokaisesta tuli yhtä pitkä kuin aina ennenkin, neljäs oli jo lähempänä puolta toistaa tuntia. Sikäli sillä ei ole väliä, se vaan on niin että fanit tykkäävät yleensä pitkistä lähetyksistä ja uudet kuulijat on helpompi ottaa mukaan jos lähetys on lyhyempi ja ei niinkään progressiivinen biisi vaan pikemminkin pop-kappale. Jälkimmäinen on helpompi tehdäkin, etenkin jälkituotannon nojalta. Pitää katsoa mitä tässä keksii, joka tapauksessa lähetys numero 41. sisältää syvää pohdintaa joita jokainen joutuu miettimään elämänhaasteissa, vaikka se onkin sovitettu Radio Home Studion maailmaan sopivaksi. Tulosodotuksista jotka eivät ole täyttyneet, tai joita ei alunperin erityisemmin ollut, mutta ruokahalun kasvaessa syödessä on jouduttu tietämään mitä nälkä tarkoittaa. Mukana tietysti myös pala absurdia huumoria – oli puhe sitten Migueloksen brassin paljastumisesta shemaleksi (?) tai tarina Janne Böystä ja Vanhasta Miehestä (Suuresta Nivea-pyyhkeestä). Kuningasajatuksena oli että pistän lähetyksen automaattisesti soimaan, tällöin jokainen blogiin saapunut alkaa kuulla salaperäistä kuiskutusta, jonka pelottavuus laimenee kun kuiskuttelijalla ei meinaa pitää pokka. Joka tapauksessa lähetykseen olisi tarkoitus lisätä kehitysasteikkoja, kuten uusia juttuosasia, ties vaikkapa Pilachat-osion voisi siirtää ns. eläkkeelle ja kehittää sen pohjalta jotain aivan uutta.

Olen muuten huomannut tässä kesässä sellaisen asian, että jos ennen en ruskettunut vaan paloin, niin nyt en pala enkä rusketu. Sen sijaan naamallani on kirkuvan punainen ns.densorusketus, joka suojannee aina pitkälle syksyyn.

Mitä taas tulee Rakkauden Kesä 2011-hankkeeseen, on sanottava se, että se tapaa etsiä sinua, mitä sinäkin etsit. Tällöin kannattaa sanoa tilaisuuksille kyllä, voi yllättyä mihin ne johtavat. En kuitenkaan aio kertoa tältä erää vielä paljoa muuta, sillä kaikki tämä on kuin normaali kukka mitä tulee valoon. Se erotus tässä kukassa kuitenkin on, että tämä kasvaa ja versoo pimeydessä.

Muuta tapahtunutta post-juhannukseen kuulunutta oli eräs kaunis päivä internetissä. Täällä paiskin hommia, ja yritän pitää ne niin vähän työtä muistuttavina kuin vain voin, ja muutenkin pysyä pois paikalta tähän aikaan liittyen.Vaan mites kävi tuona iltana josta nyt kerron? Joskus asioita ei saa näkemättömiksi. Tällä kertaa Suzy Lee oli päättänyt naamakirjassaan tehdä pienen kujeen, hän oli laittanut kuvan harjakoirastaan joka paistatteli päivää niin että munat vaan rötköttivät sohvalla (suhteettoman kokoiset niin pieneen koiraan!), ja ihan kuin tämä ei olisi ollut vielä kyllin, tulee pari tuntia myöhemmin J, ja varoittamatta läjäyttää messengerin ruutuun ennen ja jälkeen kuvia itsestään - boksereissa totta kai! Sanoin vain että enpä olisi uskonut että tulee päivä että hän lähettelee itsestään minulle alastonkuvia. Sitten onnittelin häntä saavutuksista. Mutta ilmeeni oli näiden tapahtumien aikaan jotakuin seuraava (sama ilme oli taannoin myös eräällä keikalla jonka piti olla ilmainen, mutta kun minä saavuin paikalle oli myynnissä liput, eikä siinä vielä kaikki, istuimme tietenkin täysin kajarin vieressä mikä lähes vei tajun kankaalle!):

Mitä ttua täällä tapahtuu!?!

Mitä muuten tulee kesään, joka vasta alkaa juhannuksesta, olen aprikoinut että oiskohan se, perkama, tässä mentävä sitten vallan Turkkuseen, kaatamaan viinaa kurkkuseen ja ihmettelemään bändejä kuten Prodigy, CMX, Primus, Kotiteollisuus jne (kaikki vielä samana päivänä, darn it!)?! Vaikka on kuitenkin muistettava että nyt puhutaan Turusta...Nuo kinkerit kyllä olisivat sopivasti perjantaina. Meinaan voisi sitten lauantain koittaa selvitä tuosta katkeransuloisesta päivästä, juoden aamusta iltaan - Dåmbereella, totta kai. Mutta silloin minun kasetti ei ole kestänyt, jos minut nähdään katkokävelemässä "toispual jokke", poru kurkussa ja vannottamassa: "Päästäkää minut täältä pois".

Päättelen nyt tätä kirjoitustani, teen sen maalla. Olen juuri nauttinut lihasoppaa, ruisleipää ja lasin jos toisenkin maitoa. Juonut siihen päälle kahvit ja tietysti syönyt voisilmäpullat (aitoon voihin leivotut, eikä mihinkään muovia molekyylirakenteeltaan muistuttavaa margariiniin !). Ja totta kai myöskin saunassa tuli käytyä - asia jota en enää ole juurikaan kaupungissa tehnyt. Se kaikki teki oikein hyvää. Tein vallan vihdankin, minkä tekemisessä olen kehittynyt vuosi vuodelta parempaan suuntaan - joskus teimme muutamia lehtiä sisältäneitä risuharjoja kun olimme vielä lapsukaisia Sam Mayhemin kanssa, se reissu päättyi poruu, sillä emme vain teloneet itseämme lähes verille vihdoillamme vaan Sami keksi istahtaa kiukaalle - olimme aikamoisia humoristeja jo silloin, etenkin tilannekomiikka oli hallussa! Tästä kului vuosi, jos toinenkin kun olimme siinä jokunen vuosi sitten mökillä (täysin eri porukalla jos nyt ihan ollaan tarkkoja), siellä meno oli enemmänkin kuin jostain Pride-kulkueen jälkilöylyistä joissa ystävyys, läheisyys ja sadomasokismi olivat kovassa huudossa. Ei siellä sodomoitu, mutta vihdottiin suunnilleen kaikilla oksilla joissa vain oli lehtiä; miehen kiljahdus kilahtaa falsettoon kun terävä oksa sivaltaa pakaroiden välissä pilkottanutta kivespussukkaa!

Pistänkin tässä ihan kuriositeettina kuvia joita ottelin juuri ennen saunaan menoa, ne ovat erinomaisena vastapainona, eräänlaisena puolvuotiskatsauksena tähän edelliseen juttuun joka sai talvikaudella suuren suosion - katso, tunnistatko mitkä maisemat esiintyivät talvikuvissa!

Äkkiä kun lumierämaat puhkesivat vihreyteen...

Vihta, eikä vasta 15. tai muunakan päivänä!

Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti. - Biblia 1776

"God appears, and God is Light, To those poor souls who dwell in Night, But does a human form display To those who dwell in realms of day." - William Blake.

Chase the Golden Fields of Your Ever Evading Hope

A piece of a dream
The color of green
The color of healing (colour of love)  - Billy Idol

Prellu ja kissa ihmettelevät toisiaan

Remember Me?

Kuvaan on piilotettu yksi luonnollisessa suojavärissään oleva Prellu. Löydätkö sen?

Tämä huone oli rauhan tyyssija. N8:n huipputehokas ja viimeisintä teknologiaa oleva xenon-salama tosin valaisi koko huoneen, joten sen piilopirttimäinen ja tumman turvallinen tunnelma ei täysin välitty tässä

I'm bathing in warm liquid colour
Feel every cell in my body is music
Floating in hyperspacial sound
Visualizing the landscapes of my mind
I'm opening the door to inner space

Ja tämä kesäinen, vuodenaikojen loputtomasta kierrosta kertova lopetusbiisi jos jokin siivittää tätä huumaavaa, lähes eteeristä hellettä, kesän aikaa ja keskikesänjuhlan muisteloa..luomumallia olevan päärynä Sen Cha-teen kera, jolloin voi olla tieteellinen fakta, että juuri silloin rinnastani puhkeaa luumun kukan tuoksu, kuin jossain kiinalaisessa tarinassa?



PS. Ehkä onnistuneen elämän salaisuus on siinä, että se on jatkuvaa hyvästien jättämistä, ja häviämistä, mutta ken oppii nauttimaan siitä, on saanut voiton? Puhumattakaan hänestä, joka on kiitollinen joka hetkestä kun tuo raskaan onnettomuuden, katoavaisuuden kirouksen ja kuoleman ruumiin laki ei ole koskettanut häntä.

"Kun olet antanut
kaikkesi, huomaat
että sinulla on vielä
kaikki tallella"
- Paula Sainio

Mistä tulikin mieleeni  se kaverini, jonka hautajaisissa jokin aika sitten olin, olisi täyttänyt 1.7. 30v.  Niin tässä eräänä yönä kävimme näemme sitten sen viihdereissun, joka piti pitää mutta jäi pitämättä. Timing, is everything. - Lisäksi sain soinnut samasta unesta, varastin ne unessa Neurosiksen keikalta ja herättyäni huomasin että ne toimivat myös tässä maailmassa. Olisihan se hieman outo Neurosiksen biisi ollutkin. Mikä parasta, olen jo löytänyt tuolle suht toimivalle uniriffille käyttöä!