Kirjoitin seuraavan vastauksen "kutsuseinälle", mitä tuli (uuden)vuotuiseen Räntäperkiön riehaan.
Rakastettu Johtaja (der Über-Führer) on kuullut kutsun, ja asettanut sen almanakkansa sisään. Mutta muistakaa, kävi miten kävi, niin jokaisessa meissä asuu mr. Goodtime, mutta erityisesti Charliessa! PS. Ehkä voimme leikkiä "Kaivamista". Siinä jaamme porukan kahteen osaan, ja lähdemme kaivamaan porukkaa ylös haudoista. Kun ne on kaivettu ylös, vaihdetaan nopeasti vaatteita kaivettujen kanssa. Nopein ja röyhkein joukkue voittaa; aivan kuten tapaa olla maailman laki. Mutta koska tämä on leikki, lopuksi kukin ottaa "hiljaisen partnerinsa", ja tanssii tämän kanssa wieniläisen jousimusiikin soidessa, kohti sarastavaa aamua 2012.
Vuodenvaihde.
Lopulta vuodenvaihde tuli, ja menikin. Tällä kertaa en kruunannut juhlia oksentaa pulauttamalla &/ sammummalla permannolle.
Matka toiseen kaupunginosaan, kohti Raimon ja Irman taloutta oli eeppinen. Miniatyyri Mooseksen Exoduksesta, jossa porukka harhaili aavikolla 40 vuotta, vaikka kyse oli alle parin viikon matkasta. Minä kyllä sain osittain kiittää TKL:ää. Ensiksi meinasin myöhästyä omasta bussista, mutta sain sen kiinni juoksemalla ja koputtamalla sivuikkunaan. Astuttuani sisälle, käveltyäni ahtaan bussin keskiosaan sanoin henkihievärissä kolmen hengen porukalle "Tästä rautaisesta kunnosta on suuri hyöty tälläisissä tilanteissa". Sitä naurettiin, ja sitten vielä juttua jatkettiin niin, että pitäähän sitä uutenakin vuonna treenata. Heidät korvasi nuoret, noin 19 vuotiaat, ehkä 18 vuotiaat kauniit ihmiset. Tai lähinnä ne nuoret naiset olivat kauniita, miespuoliset yllättävän tavallisen näköisiä. Mutta voi veljet niitä tyttöjä! Sen näköisiä ei kai minun nuoruudessani vain kerta kaikkiaan ollut, tai minusta on tulossa wanha likainen mies. Brunette ja blondi, kuin suoraan jostain amerikkalaisesta high school-elokuvasta. Blondi mittaili minua silmillään, miten monta kertaa sain hänet siitä kiinni? Ja kun vuosi vaihtui, hän ei enää malttanut vaan hyppäsi ensimmäisenä kaulaani ja sanoi että hyvää uutta vuotta. Ei huono alku vuodelle 2012, eihän? Puhuin loppumatkasta hänen poikakaverinsa kanssa, kohtelias ja asiallinen nuori mies jonka kanssa toivotimme hyvät vuodet ja julistimme miten hienoa oli tutustua tällä tavoin. Keskustelimme myös entisestä Bop-pillsista, joka on vaihtanut nimeään, ja paljastui että he siltikin soittavat vielä klassikoita. Sillä hetkellä sain kuningasajatuksen: nuoret hengästyttävän kauniit naiset + halvat juomat + klassikot = loputon aitta hyvä aikoja!
Matkan "mielenkiintoinen" osio alkoi kun rupesin etsimään vaihtoa kohti Räntäperkiön utuisia niittyjä, rämeikköjä, tuota raiskauksen ja virtaavan hunajan maata. Muistinko silloin sen kesän, kun kävelin puku ja bootsit päällä, läpi sunnuntaisen arboretumin, tultuani naiselta jonka seksuaalinen ruokahalu oli ehtymätön?
Heti kun pääsin ulos, ja sain vihdoinkin kiinni Irman (Raimon puhelimesta, mies joka ei usko kännykän pitämiseen mukanaan) ja sovimme että tulen, kun vain pääsen. Sen jälkeen katsoin, ja näin että seuraava kaluuna tulee noin 40 minuutin päästä - mikä oiva tilaisuus oluelle. Päätin mennä pitkästä aikaa Aleen, aloituspaikkaan joka korvautui Bluesbarilla, ja joka sitten myös putosi pois ja nyt olen muukalainen oudossa maassa.
Hain oluen. Ja päästyäni pienen kierroksen loppuun, huomasi minut Tarude pöydästä ja hyökkäsi melkein kirjaimellisesti kimppuuni. Se oli ihana jälleentapaaminen. Nyt mukana oli hänen pikkuveljensä, sekä osa vanhasta porukastakin (Janne, joka oli silminnähden päihtynyt - on kaikki kuten ennenkin). Pikkuveli oli 18, ja Tarude sanoi että hän on 19, ja ensi vuonna tilanne olisi päinvastainen. Ja tiedoksi: neidin ikä on lähempänä 25 kuin 20 vuotta, joten siksi me ymmärrämme tämän huumorimielessä. Ja eikä aikaakaan kun jo seuraava kottarainen pamahtaa paikalle, ja se on bloginkin henkilössä pariin otteeseen vieraillut tyttö nimeltä John, joka muuten myös on Taruden kanssa saman ikäinen - miksi, en tiedä, mutta sen sanon että taas syleiltiin.
Aika vierähti mukavasti, tyttösiä, ja pöydästä vielä sain kutsun juoda yhden fisushotinkin, ikään kuin hyväksi uudeksi vuodeksi ja se sopi minulle oikein hyvin. Sitten kello rupesikin jo näyttämään sitä että koitamme TKL:n kanssa uuden kerran.
Lähtiessäni baarista, vastaani tuli pitkätukkainen ginger-väritteinen mies. Jos olisin ilkeä, sanoisin että jos hän menee McDonaldsiin, saa hän välittömästi tekijänoikeus-syytteen Ronald McDonaldin irvikuvana toimimisesta. Kuinka ollakaan, meillä tuli ohitsemenevää suukopua, tämän ensin tuijotettua minua kauan ja sen näköisenä että kohta on pakko sanoa jotain. Se sanoi, ja minä nauroin ja lopetettuani sivalsin samassa hengessä: "Katso kuinka ruma mies!" Komiikka tässä oli myös siinä että saman tein toiselta puolen katua kuului vihainen miehen ääni "Jaa mitä sää sanoit!" Minun jo kadottua kujalle, jonka kautta menin bussille joka ei koskaan tullut. Tiedä häntä, tuliko kyseisellä kadulla sitten ruumiita, tuon pienen väärinkäsityksen tuoman ketjureaktion lopputuloksena! Toivotaan ettei, vaikka varmasti sielä osapuolet naureskelisivat putkassa istuessaan, että ei kumpikaan heistä oikeasti tuollaista toivottanut toiselleen.
Väestökato oli tapahtunut myös Raimolassa. Vai olik se vain vaihtokauppa, joissa jotkut ovat korvanneet toiset? Tärkeintä on se, että tulin paikalle. Näet Raimo heti sanoi että paikallaoloni saa juhliin vauhtia, ja se onkin totta. Yleensä loppuun saakka, sillä kaikki huipentuu perinteiseen oksennus-spektaakkeliin. Ehkä eräs merkki muutoksesta ajoissamme on siinä etten lainkaan sammunut, tai oksentanut? Mutta olin kyllä loppua kohden aikalailla kekkuleissani, melkein nuokahtamassa istuvilteni, samalla kun Raimo teki heitteli porukkaa pihalle, hyväksymättä minkäänlaisia vastaväitteitä.
Mitä muuta voisin kertoa? En paljoakaan, sillä en muista hirveästi. Juhlissa oli punaviinikielto, ja minä ennen juhlia olin varautunut pullolla ellen parillakin punaviiniä. Olin päättänyt juoda toissa jouluna saamani pullon chileläistä punaviiniä (vuosikertaa 2008) - teinkin sen kotona, ja nautin hieman portviiniä päälle (jonka maku oli jo kehittynyt!). Olisi luultavasti tarvittu sitcomeista tuttua naurunauhaa, jos olisin astunut bileisiin mukanani 2 pulloa bannattua punkkua. Irma olisi resonoinut vielä pahemmin, kuin uudenvuodenpäivänä kun kerroin jonkun jutun toiseenkin kertaan. Mitä hän ei ymmärtänyt, on se, että kertomani jutut ovat niitä legendaarisia tarinoita joita kerrotaan vielä tulevaisuudessa, kauan meidän aikamme jälkeenkin, mutta suullinen perimätieto asetetaan olemaan juuri näin. Kiitos. Kuitenkin sisääntuloni oli ihan yhtä legendaarinen kuin aina ennenkin, sillä ensimmäisenä nainen tulee ja hyppää kaulaani, ja minä hänet nostan ja kieputan. Myöhemmin hän sitten alkoi ilmeisesti turhautua kanssani, sillä olen niin kiusaavan seksikäs ja resonoimaan myös (piikittelyn muodossa). Jolloin sanoin että "tähänkö pisteeseen tämä meidän suhteemme on nyt tullut" johon hän sanoi "että joo, mutta vain siksi että voimme sivuuttaa sen jo nyt, eikä se ole enää myöhemmin edessä". Se oli hyvin sanottu.
1.1.2012
Krapula oli tuntuva. Mutta pieni naposteleminen, ja äärirajoille viety kahvinjuonti jostain syystä kai onnistui laskemaan kokemusta. Itse asiassa, krapulani jalostui "otolliseksi tilaksi", janosin saada lukea hengellistä kirjallisuutta, itse asiassa keskustelinkin ahkerasti Artun (vai pitäisikö sanoa Arthuros von Pussytease, sillä aamun pikkutunteina opetin hänelle naisteoreettisia taitoja, ja Irma virallisena valvojana pisti heti Artuhuroksen paskatestiin - ja mies läpäisi sen!) ja Raimon kanssa hengellisistä ja psykologisista jutuista. Koko ajan oli mielenkiintoinen olotila, jotenkin hyvin herkkä, mutta onnellinen. Itse asiassa, kun olin lähtenyt kotimatkalle, koin jopa jonkinlaista rauhaa, sekä herkistymistä pisteeseen jossa pienikin kaunis ajatus meinasi saada tipan linssiin.
Erityisen merkillistä oli se että koin tilaisuuden olevan hyvin kasvattavan. Keskustelimme viime aikojen huonotuurisuudesta Raimon kanssa, ja pohdimme niihin ratkaisua hieman ylemmästä mittakaavasta, että mikä on syy kaiken sen takana. Minä painoin sanat sydämeeni tutkittaviksi, ja Raimo kirjoitti muistiinpanoja. Lähtiessämme kun olin aprikoinut että miten kaikki kirjat on luetut, enkä tiedä mitä lukisin, vaikka mieli tekisi, veti Arthuros laukustaan minulle kirjan Swami Vivekananda: Jnana Yoga - The Yoga of Knowledge. En voisi sanoa että tuo olisi tullut enää yhtään sen sopivampaan kohtaan! Olin hyvin kiitollinen lahjasta, ja kiitollisuus on kaiken perusta. Kirjan tutkimisen aloitin oitis, ja huomasin että kyse oli 1900-luvun alussa julkaistussa teoksessa.. Kirja on yllättävän moderni silti sisällöltään, sillä eiväthän ikuisuuskysymykset voi vanhentua.
Mystisdynaaminen Moduli ja Synkronisiteettinen Lahja
Tätä aiemmin ilmaantuneet, ja tämän jälkeenkin esiintyneet oudot ilmiöt lienevät nimeltään synkronisiteetti. Sinänsä tuo on jo yksi synkronisiteetti, sillä se on jungilainen termi ja Raimo on kiinnostunut C.G. Jungista.
 |
| Kun huomaat synkronisiteetin tapahtuvan, on se vihje että ajattelet samalla linjalla alitajuntasi kanssa |
Todellakin analogioita ja synkronisiteetteja kerrakseen. Minä, ja Raimo olemme molemmat kauriita, ja keskutelimme tästä horoskooppimerkistä koko porukalla lähestulkoon. Niin myöhemmin selviää, että Arthuroksen toimittaman kirjan kirjoittaja myöskin on kauris. Ja synkronisiteettihan puolestaan oli lähtöisin Jungilta, josta taas Raimo oli siis innostunut (Jung löysi tämän ilmiön kun oli keskitalvena erään potilaansa kanssa istunnolla, potilas kertoi toistuvista unista joissa näki kimalaisia, ja kuinka ollakaan istunnon aikana Jung havaitsi miten ikkunoiden väliin oli joutunut kimalainen vaikka olikin talvi - tämä käynnisti tutkimusprosessin jota voimme tarkastella hänen työnssään) Eikä tässä tietenkään vielä kaikki, koska en ollut kuullutkaan koko Swamista, saati hänen kirjastaan, päätin ruveta etsimään siitä tietoa. Selvisi että kyse oli kirjasarjasta, joka perustui neljän arkkityypin tarpeille - tajuatko, ARKKITYYPIN?! Jungilainen käsite. Swami jakoi siis nämä arkkityypit neljän perinteisen tempperamentin mukaan (aihe, josta puhuin krapula-aamiaisellamme), ja kirja jonka minä sain eli Jnana Yoga, oli rationaaliselle tyypille joka punnitsee kaiken järjen mukaan, nimeltä Filosofi! Luettelen loput kirjat ja tyypit pareina: Bhakti Yoga Rakastajalle; Karma Yoga Työläiselle; Raja Yoga; Mystikolle. Vuoden ensimmäinen päivä alkoi kauniin nuoren blondin spontaanilla syleilyllä, ja jatkui pienen vodka- ja viinihuuruisen paussin jälkeen mystisissä, synkretistisissä sfääreissä!
Mitä tulee itse kirjaan, niin voin sanoa että hyvä kirja on mitä parhain lahja - se ei ole vain esine, vaan se on kokemus! En tähän saa millään tyhjentävästi kerrotua minkälainen tuo kirja on, mutta välillä sitä lukiessa todellakin tuntuu että se tuli juuri oikeaan aikaan. Se vanha ilmiö on ainakin osittain tämän myötä palannut, missä kysymystä seuraa vastaus (olen lukenut kirjaa luvun päivässä, jolloin juuri ennen luvun aloittamista on tullut mieleen kysymyksiä joita luku käsittelee) tai päinvastoin mitä myös on tapahtunut.
Välillä lähes tulee kylmänväreitä siitä kuinka aiheet ovat niin liki omia, jo vuosia kestäneitä intresseitäni. Esim. Kun Dollylle tiivistin eräällä meidän öisellä kävelymatkallamme, kaupungista kohti hänen asuntoaan, että voidaan sanoa maailmassa olevan kaiken takana (panenteistisen) monoteismin, yhden Jumalan, joka on oikea ja harhauttajien (polyteismi) taistelu, jossa on syytä valita puolensa. Tämä näkyi esim. kun vertaa pohjoisen ja etelän intiaaneja, jälkimmäiset oilivat yleensä polyteisteja jotka uhrasivat ihmisiä ja sotivat ynnä muuta, kun taas pohjoisessa palveltiin suurta henkeä jonka viisautta haettin hikimajojen kontemplaativisessa hiljaisuudessa. Listaa voisi oikeasti jatkaa loputtomasti, mutta otetaan nyt yksi mielenkiintoinen pointti kun kerran vauhtiin päästiin. Zarahustraa on pidetty sen uskonnon perustajana, josta juutalaiset olisivat persialaisesta vaikutuksesta saaneet ideoita monoteistisiin, dualistisiin ynnä muihin oppeihinsa, mutta Zarahustra itse kielsi tuovansa uuden uskonnon, hän vain sanoi että palauttaa vanhan Uskonnon takaisin alkuperäisiin uomiinsa ja puhdistaa sen rappiosta (vaikka sanotaan että maagit olivat zarahustralaisia, niin silti Zarahustra itse vastusti ennustelua ja magian käyttöä, aivan kuten oli juutalaisten Tooran pyhä laki!) ja kuinka tämä liittyy Swamiin ja hänen kirjaansa?
"En ole tullut käännyttämään teitä uuteen uskoon. Tahdon että te pidätte oman uskonne; sillä haluan tehdä metodistista paremman metodistin; presbyteriaanista paremman prebyteriaanin ja unitaristeista paremman unitaristin. Haluan opettaa teitä elämään totuudessa ja paljastamaan sielunne valon." - Swami Vivekananda
Nyt, tietenkään en sano että kirja olisi uusi Raamattu, tai jokin minkä kaikesta sanomasta olisin yhtä mieltä. En kääntyisi Advaitan kannattajaksi tai muuta sellaista, mutta kirjassa epäilemättä on totuutta, aivan kuten juutalaiset sanovat että paha on hyvän istuin, niin Jnana Yoga sanoo että näe Jumala kaikessa niin kaikesta katoaa paha. Mikä oli kiintoisaa, oli se että kirja oli maksanut 50 centtiä, ja silti tästä tuskin tietää kovinkaan moni, kuin ehkä jotkut new age-hipit, tai uushindut sekä tietysti minä, kirjan antaja ja nyt myös sinä. Samalla joku uusi kirja voi maksaa, ilman mitään (kestävää) sisältöä, 20€ tai ylitsekin ja mennä kaupaksi kuin simolle hillo ja hullulle puuro!
Ja lähin synkronistinen tapahtuma taisi olla se, että kun olin jo kirjoittanut tämän tekstin, palasin erään psykoteraupeutin (tag: psykologia) artikkelin pariin joka käsitteli synkronisiteettia ja hänen omia kokemuksiaan aiheesta. Päivää ennen Raimo oli lähettänyt linkin, jonka aiheena on neurotiede ja kvanttimekaniikka. Artikkeli jonka pariin palasin, jatkui ja minut valtasi omituinen olo kun tulin artikkelin kohtaan jossa kvanttimekaniikkaa ja synkronisiteettia verrattiin rinnakkain. Jostain syystä mieleeni tuli se kokemus erään naisen kanssa, joka nykyisin asuu Espanjassa. Siinä hän tuli koekaniiniksi kun testasin aiemmin tuona päivänä (muutaman tunnin ajan) omaksumiani sielullisia tieteitä, kuten reikiä ynnä muita ensisijaisesti ei-fyysisesti toimivia taiteita. Teimme kokeen jossa hän meni istumaan alas, ja sanoin että tuon kädet hänen päänsä päälle ja alan kanavoida energiaa niin että se laskeutuu hänen selkärankaansa alas. Äkkiä nainen säikähtää ja kysyy "teetkö sinä tuon jalallasi?!" sanoin että en. Tämän seurauksena hän säikähtää niin paljon että koe on pakko lopettaa, hän oli kuin sähköiskun saanut kissa kun saatoin hänet autolleen. Neiti kertoi että oli tuntenut miten jokin paine todella lasketui hänen selkärankaansa alas! Nyt, miksi tämä tuli mieleeni?
Sukupuolten Välisestä Dynamiikasta
Ja ainiin, kun kävimme paneelikeskustelua, tällä kertaa Irman johdolla, aiheesta että seuraaviin juhliin tarvitaan lisää naisia/pariskuntia. Niin kuten aina, kaikki tyhjentävän hyvät vastauksethan tulevat mieleen vasta kun on päässyt kotiin. Irma sanoi että meidän miesten pitäisi metsästää itsellemme nämä naiset, ja täten ratkaista ongelma, sillä jos hän menee puhumaan naisille nämä luulevat pian että hän iskee niitä. Mutta tässä on catch 22: valtaosa parisuhteista ja ylipäänsä pariutumisista tapahtuu tuttavapiirien kautta, itse asiassa 9/10, kun taas baareista aloitetut parisuhteet ovat pikemminkin 1/10, samoin yhden yön juttuja hakevia naisia on noin 20% mikä ei vielä edes tarkoita että he sellaiseen lähtevät (vaikka tässä asiassa naisten maineen kilpeä kiillottaa yhteiskuntamme tuplastandardit joiden mukaan vain miehet hakevat tuossa tarkoituksessa seuraa). Joten, Irma, jos luet tätä, niin naisvaraintojen hankkiminen seuraaviin bileisiin on sinun kontollasi, sillä tilastot ovat mitä ovat. Ja eivätkä ne naiset luule että sinä heitä isket, kunhan vain muistat ettet katso tissejä puhuessanne. Kiitos.
Uudenvuoden Kevennys.
Ja vielä ennen tämän kertaisen tekstin lopettamista, tämä uuden vuoden aiheinen kuva, joka sopii myös muihin "seuraavan päivän" herätyksiin.
Lopetus(musiikki)
Loppumusiikkina vuodenvaihteessa löytämäni, ehkä eräs maailman kaunein kappale, eräältä maailman parhaimmalta bändiltä. Jos jostain käytetään sanaa eeppinen, niin se pitäisi olla tästä (vaikka joka katsoo Deathtimen Covered In Bloodin biisin Matti genrekuvausta, voi löytää merkinnän "epic metal", mikä on vitsihuumorinaurua parhaimmillaan - eikö muka?)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti