Opetuksien Vappu

En epäilemättäkään ole niitä jotka voivat retostella: "Ei ole krapulaa", kun nautin kerran kuoharia ja tein bailey'sia (tuli todella hyvää!). Mutta olihan tämä vapulta tuntumaton vappu nyt taas jotain; täynnä opetuksia ja vanhojen kaverien tapaamisia. Ja johtuen näistä mainituista inspiroivista opetuksista, laitankin tämän vapun raportin inspiraatio-tagin alaisuuteen.

Ensimmäinen opetus oli kyytiä odottaessa (näillä hoodeilla tuo TKL ei ole turhan tarkka, niin tälläkin kertaa bussi oli myöhässä) bussia, olin jo käppäilemässä kotio päin, niin se tulee ja juoksen sen edelle. Kuski tiesi missä mennään, ja pysäytti ennen pysäkkiä, ja valitteli että oli myöhässä, ja siispä hänen matkakorttimittari ei ollut edes päällä. Säästöä kaikki.

Se opetus?

Aina kannattaa katsoa ennemmin kuin katua, samoin tulee myöskin pitää toivonsa. Se ei ole ohitse, ennen kun se on ohitse. Minä huomasin bussin lähdettyä liikenteeseen, että muilla pysäkeillä oli porukkaa aika paljonkin, kun taas minun pysäkilläni ei ollut ketään, joten siinä hetken olinkin jo luullut että dösäni oli jo mennyt, vaikka olin etuajassa.

No, kaupungilla baarin löytäminen olikin ihan oma lukunsa, ja kaupungin tämän kertainen vappu oli ehkä köyhin koskaan, ainoa vapun muistutus oli teekkareista koostuvat teletappiarmeijat ja se että jokainen paikka oli tukossa.

Opetus numero 2.

Olin lopulta erään baarin ovella, jonottaneena jo siihen saakka että olin "seuraavana menossa sisällle", ja bLAM! Baari täynnä, narikoissa ei tilaa. Portsari(t) (niitä oli oikeastaan kaksi, toinen niistä oli eräs kaveri jonka kanssa muistan eräänä juhannuksena painineeni; kiva että on löytänyt kutsumuksensa) sanoi että odottamaan voi joutua vielä 10-20 min, eli tehokas peliaika oli vähissä.

Harkitsin seuraavaa peliliikettä noin 5 minuuttia, ja kun porukka takanani oli siirtynyt ns. takavasemmalle (osallistuin heidän palaveriinsa, koskien paikan vaihdosta), odotin heidän jälkeensä vielä hetken ja sitten sanoin jonolle "joku muu teistä saa pitää tätä ovea, minä lähden koittamaan onneani muualle". Porukka suhtautui siihen yllättävän dramaattisesti, kuin olisin kertonut jotain mitä ei voi päivitellä muuta kuin sanoin: "Voi nääs, nääs nääs!"

Lopputulos: Lähdin toiseen baariin, pääsin melkein heti sisälle, ja sisällä kohtasin wanhan kunnon kaverini B. Viitasen (ja erään toisenkin kaverin, nimeltänsä Ville)! Meillä on aina hauskaa törmätessä (no homo), ja tälläkin kerralla mies oli kuin joku kerskakuluttaja lomalla jossain halvassa turistikohteessa. Pöytä täynnä juomia. Mies sanoikin heti: ota siitä omasi, jolloin otin valkoisen venäläisen juotavakseni (join sen heti kun olin kulauttanut gintonicin alas). Sydäntäni erityisesti lämmitti se, että hän kehui että osaan kirjoittaa hyviä ja todella synkkiä riffejä. Samalla lupasin että voin kitaroida jotain hänenkin brutaalia projektia.

Tiskillä näin ehkä tyylikkäimmän ja cooleimman tavan maksaa: mies heitti yksittäin ruttaantuneen setelin myyjälle, ja kun se ei riittänyt, hän kaivoi täysin randomisti toisen nytyn, ja heitti sen! Kolikoiden, setelien ja korttien kanssa pelleily on naisille, ja miehille jotka tuoksuvat imelille kukkaistuoksuille ja käyttävät epäilyttäviä hiuslaitteita.

Pian olimmekin jo laulamassa örinä-äänellä karaokea. Minä päätin kappaleen sanoihin: Hammer Smashed Face! Siitä alkoi kyseisen klassikon öriöritulkinta ilman mikrofonia, samalla kun joku tyttö lauloi hennolla äänellä iskelmää taustalla. Varsinainen kohokohta oli kun siirryimme laulamaan kyseistä biisiä poikakuoroäänellä, kuin Matti ja Teppo tuonpuoleisesta:

"There is something inside me
It's coming out
I feel like killing you
Let loose of the anger, held back too long
My blood runs cold" 

Myös Pulverized:n saman niminen kertosäe tuli vedettyä, ihan siihen perään.

(Trivia: Kyseessä oli sama karaokepaikka, jossa minä ja Miia muodostimme duon jonka nimi oli Tippurikvartetti. Miia oli erittäin kiitollinen kun ensimmäistä kertaa kuuli minkä nimen olin meille keksinyt, sanoin että se oli yllätys, ja se oli. Mikähän sen baarin nimi oli, kymppiklubi?)

Narikassa minä ja Viitanen luultavasti pelotimme tai huvitimme edellämme ollutta muijaa poliittisesti epäkorrektilla huumorillamme. Juttuna oli se, kun tapaat uuden naisen, niin heti jos se sanoo jotain sopimatonta, viet kätesi ns. viikateasentoon ja näytät siltä että meinaat antaa oikein kunnon bitch slapin. Kyllä sitä sitten naurettaisi myöhemmin!

Tämä toinen opetus toisin sanoen tuppaa sanomaan, että parempi tilanne voi odottaa kirjaimellisesti nurkan takana. Helvettiin kertoimet, kuten itse Bukowski asian ilmaisi eräässä parhaimmissa runoisaan ("Vain Sinä").