Kuten hyvä laulu sanoo: "Trust and you'll be trusted, says a liar to the fool, in love and war there ain't no rules" -alkoivat tapahtumat edetä juuri sen mukaan. Se oli tilanne joka sai ajattelemaan, että vaikka kaikenlaisiin mätiin peleihin olen saanut enemmän tai vähemmän vastahakoisen kiinnostuneena päässyt ottamaan osaa, niin tämä kyllä rupeaa olemaan jo omaa luokkaansa.
Oli ilta baarissa, johon olin saapunut juuri.
Olin ehtinyt ostamaan juoman, ja asettumaan sen kanssa tanssilattian välittömään läheisyyteen, jolloin eräs tyyppi tulee tanssilattialta, ja nostaa kätensä kaulalleni (ei ota niskalenkkiä - hyvä sille, siinä vaiheessa olisi tullut kyllä karatea) ja rupeaa supsuttamaan ensiksi jotain mitä voisit kuvitella kuulevasi keneltä tahansa juopolta, mutta sitten juttu rupeaa menemään vakavaksi, ja minä kuittaan sen tyyliin: "no mutta joo, sinäpä oletkin hauska juomari".
Vaan sen jälkeen mieleeni tulee, että se puliveivarihan puhui siskostaan, jne, joten rupesin laskemaan yhteen että myös sen täytyy olla tässä baarissa, ja pian selvisikin että se tarkoittaa naista jonka kanssa minulla on nyt ollut "omat juttuni". Meillä on ollut myös erimielisyytemme, ja ne me sovimme, PAITSI, että nyt alkoi vaikuttamaan siltä, että tämä neiti ei vain muistanut kertoa siitä heille kaikille joille hän aiemmin oli maalannut minusta ihmiskunnan vihollisen! Palaset yhdistyivät paikalleen; me olemme olleet koko tämän ajan sovussa, ja hyvissä väleissä, paitsi että se vain ei ole kertonut sitä muille vaan on koko sen ajan jatkanut kaivoni myrkyttämistä! Sitä, jumalauta, hihitellään kun tavataan, ollaan maailman ihanimipia keikistelijöitä ja piirrellään juomaani sydämiä, mutta samalla muille kerrotaan että miten hirveää on kun olen olemassa.
Kun tämä kaikki alkoi valjeta, menin samaan paikkaan, ja seuraavaksi näinkin kun tämä sama jätkä tuli pois tanssilattialta. Nappasin tätä tiukasti hihasta ja kysyin: "Siis mitä paskaa sinä juuri laskettelit minulle, jätkä?" Kloppi lähti taas uhmakaaseen rutiiniinsa, ja tajusin että tässä oli juuri se kyseessä mitä arvelinkin. Sanoin: "Kuule jätkä, ainoa mitä voin sinulle sanoa on se, että sinun pitää hakea uudet lääkkeet, (te voitte varmaan antaa minulle anteeksi josta satuin käyttämään sanavalintaa " VITUN PSYKO!)". Tämän johdosta jäppinen rimpuili itsensä irti, katsoi minua pahasti, ja lähti menemään. Tietty, se ei ollut sen vika koska se ei tiennyt koko totuutta, mutta minä nyt alan kiehua jos joku syyttää minua jostakin mitä en ole tehnyt, ja vielä tuollaisella pallinaamaisella maneerilla. Toinenkin stoori on, mutta tämä riittää tältä erää. Siinä jälleen pääsin kiistakapulan rooliin, ja asiaan liittyy mm. salakuvaamista. Ryhdyn tämän jälkeen julkimoksi suosiolla.
Asiaan saatiin myöhemmin vielä ratkaisu. Päätin kohdata tämän kyseisen neidin, ja kysyä että tuliko sitten ns. pelattua kaksilla korteilla, ja täten puukotettua minua selkään. Vastaus oli - vaadittuani kunniasanaa - että kunniasanalla ei. Kyseessä oli puolivillaisen ja ylisuojelevan velipojan tarve puuttua jo kuukausia sitten sovittuihin, muiden asioihin. En kysynyt oliko veli muslimi joka omistaa siskonsa, mutta sanoin että asia on meidän kannaltamme selvä, mutta jos veljellä on jotain vielä hampaankolossa, saa se tulla sanomaan sen minulle. Tilanne päättyi kuitenkin paremmin kuin se oli alkanut.
Entä mitä tästä sitten opimme (kuten tarkimmat huomaavat, meni tämä inspiraatio-tagin alaisuuteen).
Ensimmäinen opetus:
Sen, että teoilla on seurauksensa: mitä kylvää, sitä myöskin niittää.
Tällöin juoruilu ja kaivonmyrkyttäminen ovat asioita joiden seuraukset hiipivät eteesi, vaikka olet luullut jättäneesi ne jälkeen; kun olet myrkyttänyt toisen kaivon, voitte te molemmat joutua juomaan sen karvaista vettä myöhemmin. Niin myöskin nyt, kun hyvin kestäneen sovun jälkeen meinasimme joutua takaisin ilmiriitoihin.
PS. Tuon saman viikonlopun sunnuntaina sain kuitenkin huomata, että asiat rupeaa olemaan kuin Charles Bukowskin romaanista ("Naisia"). Satuin lähtemään jostain päähän pistosta kaupungille (kirjaimellisesti, päänsärkylääke oli loppu, mutta päätinkin hakea sitä keskustasta asti). Siinä sitten poltettuna, ja pää juilivana astelin sivukatua pitkin, kunnes tulin Swampin eteen. Vastaani tulee hurmaava brunetti, jonka pitkät reidet ja tiimalasivartalo, paksut hiukset, sekä merkittävät kasvonpiirteet eivät unohdu mieheltä. Olemme nähneet muutaman kerran aiemmin kaupassa, ja nyt ajattelin että no, miksikös en ja rupesin vain puhumaan hänelle. Neitokainen totesi että tämä tuntuu olevan meillä jokin kohtalo kun taas törmäämme, todellakin, miten harvoin näkee naisen taluttamassa kaverinsa sylikoiraa, jalassa korkokengät ja käsilaukun hihna tietysti rintojen välissä siten, samalla kun jutellessamme koira kiertää tätä ympäri niin että ne sääret ovat kuin köytetyt yhteen? Ei liian. Juttu luisti käsittämättömän hyvin, kunhan vain avasi suunsa. Ja kuolin vähän - mutta hyvällä tavalla - kun tämä neitokainen väläytti arsenaalinsa söpöimmän hymyn kesken keskustelua. Totesimme, että tapaamme vielä uudestaan.
Toinen opetus:
"You gotta roll with it
You gotta take your time
You gotta say what you say
Don't let anybody get in your way
'Cause it's all too much for me to take
Don't ever stand aside
Don't ever be denied
You wanna be who you'd be
If you're coming with me
I think I've got a feeling I've lost inside "
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti