On eräs syntymäpäivätraditioitani, nauttia naudan sisäfilepihvi, hyvällä pippurikastikkeella ja kunnon valkosipuliperunoilla. Juomana olut tai viini.
Kun olin odottamassa tilaustani, syntymäpäivänäni, alkoi tämä kappale soimaan.
Harvemmin näin osuva biisi voi osua kohdalle, mutta nyt osui.
Se vei suoraan muistot lapsuuteen, kun olin ihmettelemässä maailmaa vanhan kaupan takapihalla.
Ja samalla toisaalta tyhjensi ajatukset, ja jätti tietyn fiiliksen.
Tai kuten Yrjö Kallinen asian ilmaisisi: "Jos ihminen pääsee käsitteellisen ajattelunsa rajoille ja kokee elävästi ja syvästi, varmaakin varmammin, että nyt hän vasta on todellisuuden tuntumassa, silloin ei ole kysymyksessä pako mihinkään. Pikemminkin se on unesta heräämistä."
Disarm you with a smile
And cut you like you want me to
Cut that little child
Inside of me and such a part of you
Ooh, the years burn
I used to be a little boy
So old in my shoes
And what i choose is my choice
What's a boy supposed to do?
The killer in me is the killer in you
My love
I send this smile over to you
And cut you like you want me to
Cut that little child
Inside of me and such a part of you
Ooh, the years burn
I used to be a little boy
So old in my shoes
And what i choose is my choice
What's a boy supposed to do?
The killer in me is the killer in you
My love
I send this smile over to you
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti