perjantai 15. helmikuuta 2019

Luovuus vs. perfektionismi

Koin pienen valaistumisen lukiessani tämän:


Kuunnellessani tätä:


Tajusin että voit elää joko luovuuden tai perfektionismin alaisena.

Ihanne on, että molemmille on aikansa, mutta mitä enemmän näitä yrittää parittaa, sen enemmän ne alkavat hylkimään toisiaan.

Todiste?

Perfektionismin ajoilta muistona, minulla on "läpimurtoprojekteja" yhä suunnittelupöydällä, oltuaan siinä nyt vuosikaudet.

Luovuuden ajoilta minulla on muistoina projekteja, jotka olen saanut valmiiksi ja jotka ovat positiivisesti yllättäneet tultuaan, ja lähdettyään maailmalle.

Tästäkin huolimatta meille opetetaan perfektionismia jonkinlaisena universaalina hyveenä. Ehkä siksi niin harva onnistuu nousemaan massojen yläpuolelle, sillä hän odottaa kun kaikki on täydellistä, tai ei edes aloita, sillä eihän sitä nyt kannata alkaa tekemään, jos ei voi olla varma että yritys onnistuu täydellisesti? Mikä traagisinta, jos hän yrittääkin, hän murehtii onnistumisen sijaan, mitähän virheitä jäi lopputuotteeseen, mitä olisi vielä voinut hioa ja viilata, miten sitä olisi vielä voinut parantaa, mitä olisi voinut lisätä, vai olisiko voinut jotain vielä poistaakin?

Ei kommentteja: