Check out the forthcoming show Home Studio – 12 – Homify!
Including some TOP list music from previous shows, and also some NEW stuff like unreleased Deathtime material straight from the Operation Death Metal Hero Sessions!
Krapuloissani aprikoin perustavani uuden baarin. Crow-Barin. Siellä olisi koko sisustus, myöskin penkit ja pöydät, betonista ja metalliputkista. Siellä elämä eletään sellaisena kuin se on saatu.
Nimenomainen bändi on pompsahtanut sessioiden manaamana pintaan. Huomasin kuinka eräänä päivänä päässäni alkoi soimaan Like Broken Glass, vaikkei työstämäni materiaali olekaan järin samanlaista. Luultavasti kyseessä on enemmänkin tunnelma, sillä joskus kun oli levyttämässä Margin Of Safetyn sessioissa omaa osuuttani, kuuntelin sitä ennen, koko ajomatkan minkä taitoin tullessani äänityksiin Led Zeppelinin Black Dog-kappaletta! Muuten taas tätä Crowbar-vaihetta voisin verrata sitä siihen kokemukseen joka minulla oli joskus yläasteen aikoihin. Vai oliko se jonkin verran sen jälkeen? Joka tapauksessa se oli aikana kun ihminen pakottautuu hyödyllisen karjan muottiin ja hän alkaa erikoistumaan taitoihin joita ei ehkä koskaan elämässään tule tarvitsemaan. Orkesteri oli Machine Head, he tuntuivat osuneen joka riffillään juuri siihen kohtaan mihin pitikin. Samoihin aikoihin sain ensimmäiset maistiaiset Crowbarista, juuri edellä mainitun kappaleen muodossa. Se kyllä potki jo silloin, muttei osunut. Se oli aikaa kun rankka death metalin kausi oli jäämässä taakse, vaiko alkamassa? En muista sitäkään, joka tapauksessa siirtymäaikaa se oli. Kummallista kyllä mutta Machine Headia en ole kuunnellut juurikaan tuon ajanjakson jälkeen, ilmeisesti se teki tehtävänsä. Nyt kuitenkin Crowbar rokkaa minut suunniltaan, ja nautin kokemuksesta katharsiksen vallassa (eilen ennen kun menin nukkumaan, otin piikkimattosessiot Dreamweaverin eteerisen karussa harmoniassa)! Huomasin että sisintään kannattaa kuunnella, etsiä ja löytää aarteiden tykö. 17:20 Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, 17:21 eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä."
Olen myöskin työstänyt uutta Home Studion lähetystä. Siitä on tulossa näillä näkymin Homify-show, se mistä viime lähetyksessä oli puhetta. Se että pääseekö sinne kokonaisuudessaan valmis biisi Operation Death Metal Hero:n sessioista, onkin lukunsa erikseen, epäilen sitä suuresti. Teen näillä näkymin pääosan musiikeista ensin, sitten laulut ja loppumiksaukset lopuksi. Näin ollen jos nimenomainen musiikiesitys pääsee tulevaan Home Studion lähetykseen, on sekin demoluokkaa, eli vailla vokaaleja ja loppumiksausta. Olen siirtynyt tekemään jo uutta kappaletta, siitä on osa A-osasta ja käytännössä koko C-osa jo valmis. Aikatauluun olen ollut tyytyväinen. B-osa on vielä inspiraation haamuna päässäni, voin kuulla sen jos olen hetken hyvin valpas! Entä Homify-show? En aio pilata yllätystä, mutta toistaiseksi siihen suuntaan on menossa ja lähetyksen voisi huhuta olevan kaksikielinen. Odotamme jännityksellä – minä mukaanlukien! Sen verran voin sanoa, että soittolista sisältää aiempien lähetysten hittiosumia, sekä vielä jotain odotettua ja ennenkuulematonta.
Ja melkein unohdin mainita, mutta Operation Death Metal Hero:n aktin nimeksi on nyt vakiintunut Deathtime. Eli aikaisemminhan esim. Home Studiossa minun tuotokseni ovat esiintyneet Mr Xeima tai XeimA nimen kautta, niin nyt homman nimi on siis Deathtime. Kiitos. Myöskin logo tuli väsättyä, ja sen pistänkin näillä puheilla näytille.
Auto on viimein saatu kuntoon. Rikkimennyt osa oli öljykello. Minulla ei ole aavistustakaan mikä on tuon komponentin virka, muu kuin se että jos se menee rikki, se alkaa kusta ulos öljyä ajaessa, paineella. Kesti hetken ennen kun sopiva väli remontointiin oli valmis, sehän saattoi olla vaikka kuinka kallis operaatio mikä oli edessä, joten siihen piti nälkätaitelijankin varautua omalla surkuhupaisella päättäväisyydellään. Tarvittava osa maksoi noin 6€ joten ei se toki kustantanutkaan sitä pahaenteistä "pientä omaisuutta", eikä lopulta sopivan korjaamon löydyttyä loppulaskukaan ollut paha. Ei siihen nähden, että tuon vian ollessa akuuttina, autolla ei saa ajaa kilometriäkään. Minä lopetin lähes heti autolla ajamisen kun huomasin että jotain oli vialla, sitä ennen saattoi sanoa että autossa oli tuoreöljyvoitelu: kun olin kaatanut litran uutta öljyä, olivat ne jo kadonneet tiehallituksen toimialueelle - sekä auton pohjaan, jota remonttimiehet kommentoivat sanoen massauksen olevan turha investointi, sillä sen verran jykevä öljykerros pohjaan oli muodostunut!
Auton remontin myötä alkoi jälleen punttauskausi, kun pääsin kulkemaan. Hinnat ovat nousseet salilla. En ymmärrä täysin logiikkaa miksi ahtaajien on pakko lakkoilla nyt kun kaikilla on muuten ahtaat ajat (minä ehdottaisin sopua siten, että kun maa on lähtenyt nousuun, ahtaajat saisivat palkkansa vaikka taannehtivasti – tuo lakkoilu pitää huolen että nousu siirtyy toivottoman kauas!), kaupunki nostaa salimaksua ja jo ennestään kohtuutonta, rahanahneiden verijuotikasparkkipirkkojen valvomaa pysäköintimaksua. Toinen seikka mihin auton kuntoon saaminen johtaa, on kuvauksien alkuun, kuvausvastaavana Operation Death Metal Hero:ssa on J. Mies on nuorekas, hieman kiimainen ja innokkaan lahjakas kuvaaja jonka kanssa työskentely on aina tuottanut erinomaisia lopputuloksia. - Jos Luoja suo, tuottaa vastakin. Ehdottomasti hyvänä, joskaan ei jokaisen mielestä, merkkinä on se että talvi tuli takaisin. Se on vitaali osa promokuvauksia, ja J olikin jo huolissaan että talvemme heimo vallan ehtiää kadota altamme.
Tässä tekstissä on liitteenä normaalin blogitekstini lisäksi, joka käsittelee elämää sen kokemisen ja teorian kannalta, myöskin sessiopäiväkirja Op Death Metal Hero:n sessioista. Miksaamaton teaser-demo puolestaan on Home Studion viimeisimmän lähetyksen alussa, josta voi kuulla minkälaista rallattelua olen saanut aikaan.
***
Taas hetki kun kirjoitin, viime aikojen keskittyminenon ollut niin tiivisti audiopuolella ja editoimisen kaikkinaisessa nyhjäämisessä, että en edes tiedä miten alottaisin tämän tekstin syötteeksi takomisen.
Viikonloppuna (tästä se lähtee!) oli se tavallinen tarina, pienillä lisävivahteilla. Olen ilmeisesti ns. Da Vinci-persoonallisuus, eli Luojan armosta luova ja nerokas, mutta myöskin helposti kyllästyvää ja dynaamista sorttia. Niinpä se ajaa minut tiedemiespuoleni kanssa, niin kun olen sellaisella mielialalla että ei huvittaisi edes nollata rassaavaa viikkoa, niin että olen lopen uupunut käymään viihteellä, niin se johtaa minut kokeiluihin ja tekee tästäkin taas havainnollistavaa, tutkiskelevaa journalismia.
Wu-Wei on eräänlainen paradoksaalinen periaate jossa tehdään tekemättä, ja ollaan olematta – ideana se että joka tapauksessa universumin yläpuolella on se ensimmäinen ja viimeinen Sana jota vastaan nullikoinnissa ajaudumme kroonisen vitutuksen tielle. Tiedostamisen periaate taas muistuttaa meitä tästä, sillä muuten tapahtuu jotain mitä voi sanoa nukahtamiseksi, jolloin hortoilemme itsemme eksyksiin elämässä. Kun katsoin kelloa lauantaisena yönä, näin että minulla oli 2 minuuttia aikaa siihen että bussi tulee. Kolikon heitto paljasti että minun kannattaa lähteä silti. Eikä minulla ollut mitään hävittävää, joten päätin tehdä saamani suosituksen mukaan jossa on ollut melko pettämätön voima toistaiseksikin – seikkailut ja löydöt joihin se on minut vienyt ovat aarteenomaisia! Lähdin kävelemään täynnä viisasta tyyneyttä kohti bussia, normaalisti olen aina tässä vaiheessa juossut, ja juossut lujaa! Niin että bootsien läpsytys on täyttänyt naapuruston salaperäisellä tavalla. Nyt etenin rennosti kuin leijonakuningas joka omistaa savannin. Päästessäni perille näin että pysäkillä oli nainen! Se tarkoitti sitä että keskiyön pikavuoro ei ole mennytkään, ja jos tarkkoja ollaan, nainen oli naapuri (ei se vittumainen hullu alakerrasta!) joka sanoi että “Sinä vain kävelit rennosti ja rauhallisesti tänne, ja minä juoksin!” - kun olin tullut paikalle, ehdin seisahtamaan vain paikalleni kun bussi tuli – odotus aika noin 0,07 sekunttia!
Bussissa naapurini viereen istuin vaaleanainen jolla oli hame, ja sellaiset kanisterit että ne näkyivät paksummankin takin sisältä. Nainen sanoi että minulla on dramaattinen puheääni, ja epäili että olen laulajana jonkinlaisessa oopperassa, missä jylisevin äänin miehet julistavat lyriikkaa. En tiedä mitä blondilla oli mielessä sillä hän kyseli naapuriltani mihin tämä on menossa, ja jo loppumatkasta he olivat menossa samaan paikkaan. Seuraavalla kerralla minun pitää kysyä että menikö jatkot saksiessa, ja jos meni niin kyllä minua harmittaa kun meninkin bluesbariin (blondi kysyi mihin minä menen), enkä jatkanut heidän kanssaan – onhan se nyt niin, että kyllä sandwitchissa pitää myöskin makkaraa olla!
On jonkinlainen urbaanilaki että Bluesbarissa on aina melkein 100% eri kokoonpano. Nyt siellä oli hieman epätodellisen oloisesti muutama nuori nainen, jotka olivat kuin suoraan naismakuni preferanssikansiosta, mustat paksut hiukset, tissit kuin hyllyllä ja vaaleat piukat hameasut – korkokengät myös. Viimeksi koin vastaavia elämyksiä kun sain hyvin nuorella iällä Robert Crumbin sarjakuvia käsiini. He olivat noin 20 v. kun taas heitä piiritti noin 40 v. miehet. Irvokkainta oli se, että nämä miehet kikattivat kuin pienet tytöt näiden naisten jutuille. Naisilla oli heidän mielestään todella hyvät persoonallisuudet ja kurvikas persoonallisuus. Äänekkäin seksibeibeistä sitten nautti huomionkeskipisteenä olemisesta, ja hän ruoski aina välillä miehiä ivaavilla sanoilla, joista he nauttivat sanomattoman paljon. Minusta oli kärsimys kuunnella tuota verbaalista sadomasokistista, aikuiseksi kasvaneen kastraatipoikakuoron femdom-näytelmää. Sen lisäksi miehet myöskin saivat kuulla naisten mieshuolista, ja naiset siitä kuinka upeita nämä olivatkaan - sillä sietiväthän he näin sujuvasti näiden miesten seuraa.
Olin selkä heihin päin, mutta melkein joka kerta jos katsoin taakseni naisista se parhaimman näköisin, se jolla oli muodokaan suuret silmät kuin ihmiskissalla, ja kasvot joista näkee altistumisen estrogeenille (kivikaudella olisin jo raahannut tuota tajutonta seksipommia luolaani, ja antanut hänelle lukemattomia DNA-injektioita – suppona) hän katsoi minua pitkään ja jatkuvasti. Jutuista päätellen hän puhui vähän, ja enemmän asiaa, siinä missä kolmas ja varmaan nuorin tytöistä oli jatkuvasti hiljaa.
Kun olin poistunut baarista, päädyin niin sanotulle nostalgiakierrokselle, joten menin Bop-pillssiin. Pitää sanoa, että se on alkanut nyt jäämään vihdoinkin "hautumaan" ja maistumaan puulta. Annoin sen silti yrittää. Sisääntullessani rouva lipunmyyjä sanoi että minun pitäisi mennä näyttämään kuinka juuri silloin soinut biisi pitäisi tanssia, vastasin: "Jep, jonkun pitää mennä näyttämään kuinka se tehdään kunnolla." Nainen nauroi. Hän nauroi, mutta minusta tuntuu että sen, nyt jo poistetun, keskikorokkeen gladiaattoritaistelun jälkeen henkilökunta on alkanut olemaan nyreissään minulle. Ei jokainen. Mutta kun näin DJ-kopissa omistajan tyttären, joka oli näkemässä kun huidoin conanbarbarian tyylisesti örkkiarmeijan keskellä taistellen elintilasta. Hän hymyili minulle leveästi ja kauniisti. Jumalauta, olisi syytäkin, kun vauhkoontunut örkkiarmeija saattaa olla hänen tuttujaan! Ainakin tuota välikohtausta edelsi se kun minä ja hänen mukanaan ollut hessuhopo karvasimme toisiamme, tanssin lomassa totta kai, kunnes itse neiti tuli juttelemaan kanssaan ja hätisteli egonsa rippeitä paniikissa pitelevän holjopin pois. Aluksi sen mielestä oli hauskaa tulla kiskomaan minua kanssaan tanssimaan, mutta sitten naama alkoi mennä norsarille kun minä aloin viemään ja hän vikisemään. Ah, eikö se kasvata luonnetta kun joutuu kohtaamaan elämässään näitä täysin tyhjänpäiväisiä, vinkuvia ääliöitä? Mutta se älköön haitatko - myöskin apinat osaavat yksinkertaista ajatus ja kommunikointi toimintaa, se on heidän ongelmansa jos heillä ei ole tarpeeksi banaania! "The day shall clasp him with strong hands. The night shall hold sweet victory. - Many enemies bring much honour..."
Mutta tällä kertaa paikka oli aika avara, siellä oli muutamia melko näyttäviä naisia, mutta siellä oli vielä enemmän miehiä. Minulla ei ollut koko iltana ns. viihdevaihde päällä, pikemminkin apaattisen ohikulkijan jota laskuhumala seuraa varjonlailla fiilis päälläni. Jos nyt aikaisemmin pääsin todistamaan sitä kollektiivista tussunpiiskausta joka tekee miehistä kyykytettyjä lapasia, niin ei nyt varsinaisesti tämäkään vierailu mielipidettä asioiden tilasta muuttanut. Tangoilla tanssi pääasiassa miehet, ja he tanssivat muuten paremmin kuin naiset. Vain yksi nainen tanssi tangolla niin että en päässyt lähtemään. Samainen mies jäljitteli tarkasti minun liikkeitäni tanssilattialla yhdessä vaiheessa, ja se imarteli, mutta enkö minä nyt jumalauta osaa tanssia? Osaan, siitä ei ole häpeä ottaa mallia! Naiset erityisesti rakastavat imitoida taichi-liikkeitä joita olen integroinut mukaan improvisoituun soidintanssiini, miehet taas näitä klassisia ilmakitaransoittoja ja pulp fiction pyörähdyksiä. Siispä, toisella tangolla tanssi mies, ja toisella tangolla sitten oli melko kaunis nainen jota piiritti kuin muuri 7 miestä! Minä taisin nauraa ääneen kun näin sen, ilta oli kuin jokin farssi tai musikaali nimeltä The Incredible Cock Fest! - Jo valomerkin jälkeen loppukin naispopulaatio oli lähes kokonaan poistunut, ja siinä ohessa moni muukin. Myös minä otin jalat alleni, en uskaltanut jäädä todistamaan homoseksuaalisten orgioiden räjähtämistä valloilleen. Sellaisiin herrasmiehet eivät osallistu edes kohtelaisuuden nimissä! - Olihan tämä nyt hieman erilaista kuin edellisenä viikonloppuna jolloin minä tanssitin kauniita naisia, ja minut vietiin jatkoille linnamaiseen asuntoon jossa oli valtavat televisiot, viiniä, voileipiä ja kattokruunuja. Miehiä ja naisia tasainen määrä, eikä mikään irstas gangbang-kokoonpano!
Lampsin katuja ja mietin että sää tuntuisi suosivan minun death metal-operaatiotani, taivaalta putosi märkiä kuukautissiteitä ja ihmiset röyhysivät viinalta, valkosipulilta ja tupakalta niin että osa lumesta suli heti maahan. Minä yritin palauttaa itseni olemaan Wu-Wei kaikessa mitä olen ja teen, olematta ja tekemättä. Niin sitten suuri viisari värähtää uuteen asentoon. Edessäni on valoisa paikka, ihmisiä ja näiden keskellä rotunainen ja tämän blondin kaverin! Voi sitä jälleennäkemisen sanoin kuvailematonta riemua, rotunainen tunnistaa minut ensin ja hänen kasvonsa kirkastuvat yllätyksestä ja minä avaan sylini ja hymyilen leveästi. Niinpä pian, ennen kun mitään ehditään sanomaan loppuun me syleilemme kiihkeästi ja monta kertaa, päästämättä kertaakaan irti. Minä ryhdyn vaistomaisesti naurattamaan naisia, ja sitten nauretaan ja sitten syleillään. Pari autoa pysähtyy, muutamalta ihmiseltä putoaa pizzalaatikot, aivan kuten kaikkien leuat kun rotunainen huudahtaa "Haluatko että näytän sinulle taas tissejä!" Blondi katsoo hieman hämmästyneenä vuoronperään meitä molempia, ja rotunainen antaa pikaisen selityksen; tanssien sen päälle hurmaavasti hyvin lyhyen mutta ihastuttavan tiputanssin, niin että pyörittää tyttömäisesti persettään samalla kun naamalla on keskittynyt mutta nautiskelevalla tavalla hymyilevä ilme, huulien ollessa kuin suukottamassa hän hyräili melodiaa: "Tsu-tsu-tsuu!" - She said burn, together. Burn, We'll burn together!(Burning together) Tylsä, ja ynseä ilta näemmä omasi kaiken hauskuuden yhdessä nopeasssa hetkessä, supertiivisteenä, spontaanissa ilossa. Tuli hetki kun molemmat pysähtyivät, stop, ja katsoivat tutkivasti toistensa kasvoja, niin että kaikki äänet hiljenivät ja muu maailma meni tauolle. Se oli outo hetki, joka loppui taas jatkuvaan ja riemukaan raivoisaan syleilyyn, go. Hän on epäilemättä se mitä tarkoitetaan tummalla ja tulisella naisella, hänessä on kaksi asentoa, joista toinen on liekinheitin ja toinen säästöliekki.
- Ja mitä minä vastasin? "Olen kuullut tuota koko illan." Sitä, minä vastasin.
LIITE:
The Infamous Death Metal Hero Sessions (B)Log!
Sessiot ovat siis startanneet. Yksi biisi alkaisi olemaan kokolailla valmis, enää vokaaleita ja miksauksta vaille. Se on hyvä biisi, olen itse asiassa jäänyt siihen itsekin joissain määrin koukkuun, joten voin olla tyytyväinen. Ongelmana tuntuisikin olevan se että toisen biisin tekemisessä on paineita, ilmiö joka on tuttu menestyksen pelosta ja tappion pelosta kärsiville (ne voivat olla yhtä aikaa läsnä), mutta tosiasia on, että melkein kaikki taiteilut joita olen tehnyt ovat olleet enemmän tai vähemmän Zen ja Wu-Wei, joten Jeesus-vainaan neuvot olla menemättä asioiden edelle olkoot siis tässäkin muistettuina. Ennemin teen yhden itsenäisen biisin, tai minkä tahansa teoksen, kuin että ryhtyisin tekemään uusiksi jotain minkä olen jo tehnyt.
J on taiteellisena ja valokuvausapunani projektissa. Ongelmana on ollut se, että autoni on ollut nyt kuukauden poissa pelistä. Enteellisesti juuri tänään se pitäisi viedä myöskin korjaamolle, missä sitten selviää sen tuomio, vaikka siitä toki on aavistus. Jos tuomio on lievä, me pääsemme taiteilemaan ja kuvaamaan pikimiten. Ideana olisi saada talvi tallennettua, ja se jos jokin on nyt pakenemassa hyvää vauhtia pois, samalla kun osa asioista on rempallaan.
Asia jota hämmästyin on se että miten suhteettoman paljon aikaa kuluu tuotanto-osuuteen, kuten editoimiseen, sovittamiseen ja säveltämiseen ynnä muuta. En voi puhua mistään soittimesta erityisesti, sillä ykkös-soitin on kotistudio, mutta mitä tarkoitan on se mitä sain huomata esimerkiksi Home Studion viimeisintä jaksoa editoitaessa - sen jälkituotantoon meni varmaan vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin aikaa kun itse äänityksiin! Sama pätee musiikin kanssa! Kuten luin eräästä studiolokista, niin 8 minuutin rämpytyskitaroiden soitossa kului aikaa noin pari tuntia!
JA koska minä olen silti kiireinen muiden projektien kanssa, on tämän projektin määrä kehkeytyä verkkaisen varmasti, niinpä en varmaankaan ala pitämään säännöllistä lokikirjaa tässä sijainnissa. Sen sijaan mikropäivitykset ovat nähtävissä täältä, ja suuremmat sitten tästä osoitteesta. Vieraile siis häikäilemättömän usein molemmissa osoitteissa, ja ole sivistynyt ihminen. Kiitos.
PS. Kumma kyllä, mutta tämä projekti on herättänyt minussa määrättyjä mielitekoja, eräs niistä on Crowbarin musiikki. Luomani musiikki ei ole sludge metallia kuten Crowbar, mutta jostain syystä orkesteri kuuluu ehdottomasti session aikana soineisiin. Saa nähdä imeytyykö vaikutteita. Joka tapauksessa tämä kappale on lähes euforinen, ja myös sanoitukset (henkilökohtaisellakin tasolla) vähintään koskettavat !
Official Teaser Demo From The Op Death Metal Hero Sessions! Mr XeimA:Threesome With A Whore Sawed In Half Theme(By: XeimA) Locust Toybox:Something In Your Hair
Segmentti 1.
Jo tapahtunutta
- Synkronisiteetti-iltamat - Intellektuellimagneetti - En ole puritaani, mutta silti.. - Bailando - Lady Gaga - Stupid idiot incident! -“Sinun ei pitäisi puhua noin miehelle joka voi olla oikea isäsi - ZING!” - Siirtyminen uuteen baariin - Väsyneet nuoret aikuiset - Väsynyt nuori aikuinen - Täynnä tuttuja - Marjudith: "Kirjoita siihen blogiisi että kuinka tälläinen lihava nainen tuli istumaan syliisi" - Homoilua tanssilattialla - Blondi joka otti yhteystietoni poikakaverinsa kännykkään tanssilattialla - Parisuhdeterapeutti ei pitkälle pötki missään asiassa (ZING vol 2.) - Naisilmestys tanssilattialla:"She has beautiful eyes, and her hair smells like cinnamon." - Telakoituminen ja hämmentävä väliintulo toisaalta - Taustamusiikkia naisilmestyksen kanssa suoritettuun takavasemmalle poistumiseen - Taiteilijanaisen paluu (vrt. Home Studio 10!) - Voileipäsketsi - Synkronisiteettinen huippupiste!
- Kello - Raimo [Sademetsien utelias vihollinen] - Talvipäivän seisaus 21.12 2012 611 AM EST - 1111 UTC - Psykologia - Minun kehittämä tekniikka freudilaisen teorian pohjalta - Numerologia - 11:11 Raamatun jakeissa ja luvuissa - Tiesitkö tämän Napoleonista? - Testaa Itse!
NIИ: Head Down + 04 Ghosts 1 (Fusion Mix by XeimA)
Segmentti 3.
Katsaus tulevaan
- Operation Death Metal Hero - Home Studio - ? -Homify - #1. Underground-nettiradio - #1. Eksistentialistinen blogi - Yksipuolisen hyvä vaatekauppa - Suunnittelun alla jotain mikä rokkaa sinua syvältä ja kovaa! Locust Toybox:I Climbed Over The Fence
Nyt kun luet kuitenkin, on Sinun hyvä ja hauska tietää että XEIMIANDesign-putiikki on nyt saanut lisäystä, eli kaupassa on nyt runsaasti UUTUUKSIA!
Etkö haluakin parantaa näkemystä itsestäsi, omissa ja muiden silmissä?!
Miksi et siis tekisi sijoitusta näin tulevan kevään alla, yhdistäen aina huvin ja hyödyn mitä parhaimmalla mahdollisella tavalla!
Xeimian Design-putiikki on päivitetty ja kuten tavallista, se palvelee sinua TYYLIKKÄILLÄ, EROTTUVILLA ja PERSOONALLISILLA vaatteilla joita ET SAA MUUALTA!
Nämä paidat eivät ole vain tie järkkymättömään, karuun tyylikyyteen vaan ne myöskin mahdollistavat seuraavat asiat, voit siis:
- Kasvattaa takatukan!
- Olla pitämättä enää mitään muita vaatteita - missään!
- Masturboida millä tahansa Hämeenkadun terassilla, siten että kliimaksin kohdalla saat aplodit!
- Et tarvitse enää hitlerviiksiä, sarjamurhaajavillapaitaa tai lapsiinsekaantujalaseja näyttääksesi kovalta jätkältä jota vastakkainen sukupuoli erityisesti diggaa!
Takuu:Jos et saa seksiä viikon kuluessa tämän paidan ostamisesta, jonkun sukupuolen edustajalta – me saamme pitää 100% rahoistasi! (Takuu ei ole voimassa jos seksiä on harjoitettu).
No niin leidit (ja miehet jotka tekevät salaisia käyntejä "villillä puolella" kuin myöskin miehet jotka kernaasti tuunaisivat naisensa alá Xeimian)!
Toki, stringithän ovat aina kivat, mutta viimeisin sana markkinoilla on HOT pants!
Nyt voit huomata miten suuri kunnianosoitus HOT pantsit ovat hyville pakaroille, mutta myöskin sen että voidaan sanoa niiden mukana tulevan, ikään kuin kaupan tekijäisinä, kuumat pakarat.
Kuten videosta näkyy, valkoinen on se väri jota ilman näky ei olisi noin hypnoottinen, puhumattakaan miten paljon hypnoottisempi se olisi jos kyseessä olisivat HOT pantsit!
Nyt jokainen itseään kunnioittava nainen voi välittömästi tuntea kuinka hänelle kuuluu tämä PERSOONALLINEN ja SEKSIKÄS vaatekappale!
Puhumattakaan sitten miten jokainen osapuoli voittaisi, jos mies Sinä, päätät muistaa naista tälläisellä lahjalla.
PS. Ikävä kyllä tinkaajien ei kannata vaivautua.
Sillä voittoahan tällä ei tee niinkään Amerikkalaisen unelman, vaan pikemminkin Afrikkalaisen, tai jonkun muun kolmansien maiden mukaisen unelman verran, sillä näillä voitoilla voisin elellä herroiksi missä tahansa kehitysmaassa. Istuskelisin sitten norsunluutornissa, kirjoittaisin vanhalla metallisella, tohtori Livingstonelta jääneellä kirjoituskoneella näitä blogisyötteitä ja puhuisin lehmänlannasta tehtyyn puheaparaattukseen maan mainioita Home Studio-lähetyksiäni. Sen sijaan halusin tehdä palveluksen Sinulle arvoisa lukija sekä kuulija, ja antaa mahdollisuuden tukea ILMAISTA tarjontaani vielä tulevaisuudessa jotta tästä käytännössä lahjoituksilla (yms.) toimivasta blogistani saadaan vielä parempi ja viihtyisämpi Sinulle, ja ennen kaikkea että se saadaan pidettyä jatkossakin ILMAISENA tässä maailmassa jossa kohta saa maksaa paskalla käymisestäkin - mikä on luonnollinen jatke sille että joutuu maksamaan medialle ilman mitään takeita että saa siitä mitään toivomaansa takaisin. Toisin on tämän tarjoamani blogin laita.
"Oi, Jumala, Aamusi On Täydellinen. Ihmiset Ovat Elossa Maailmassasi. Voin Kuulla Pienet Lapset Hississä. Lentokone Lentää Halki Alkuperäisen Sinisen Ilman. Suut Syövät Aamiaista. Radio On Täynnä Sähköä. Puut Ovat Erinomaisia."
On alkanut vaikuttamaan siltä että noin parin kuukauden mittainen "alkuviikon uniprobleemaputki" on alkanut viimein hellittämään. Heräsin kepeämielisenä ja hyvin levänneenä tiistaiseen aamuun, eikä maanantaikaan ollut niin hirveä päivä (se yleensä on aivojen paluu takaisin arkeen, eikä se koskaan onnistu helposti). Samoin krapula tuntui olleen leuto, kun kokeellisesti heti tultuani kotiin otin parit vitamiinit ja muut ainekset (mm. puhdistavia yrttejä sisältävän tabletin poikineen) sekä runsaasti vettä ja vedin peiton korviin. En jäänyt kukkumaan, tupakoimaan tai juopottelemaan illan päätteeksi. Vaikutti toimivan, ja jos asia on niin ollakseen en pane pahakseni jos siitä tulee vielä perinne.
Mitä tuosta kyseisestä illasta on sanottava on muutamakin asia. Olin päättänyt lähteä kokeilemaan Senssiä jossa joskus nuoruusvuosina oli tullut riekuttua. Nyt tuo The Erotic Hole Of Hell oli tullut takaisin.
Sitähän en lainkaan usko että me ihmiset olisimme simpanssien serkkuja, eli siis apinoista kehittyneitä (tai tarkemmin sanoen, että olisimme muodostuneet jostain mystisestä, sammakkomaisesta alkuhirviöstä jonka perillisiä ovat myös simpansiinit - tämän teorian kauneus on siinä että kukaan siihen uskova ei ota huomioon että puuttuva lenkki on puuttuva lenkki, vaan siitä huolimatta se on todiste jonka totena pitäminen ei ole uskomista vaan "tiedettä" - wow), mutta täytyy myöntää että minut sai voimakaan skeptismin valtaan kun tässä nimenomaisessa anniskeluravintolassa johon on pitkät jonot ja edulliset juomat huomasin "mielenkiintoisen" ilmiön. Ne ovat nämä varhaisissa parissakymmenissä olevat nuoret miehet. Kun he kiihtyivät aggressiiviseen kiihkoon, he ryhtyivät rummuttelemaan rintakehiään, vaihtelivat hypähdellen tukijalkaa, kiljahtelivat kiihtyneinä iskusanontaa: "U-u-uh-a-a-A-AAAH!" Tämä tapahtui erityisesti jos he olivat törmänneet johonkin toiseen hedelmällisyyden tavoittaneeseen lajitoveriin jonka tunnisti ns. amisviiksistä, jotka siis ovat tummahko untuvakerros ylähuulen ympärillä. Heidän kasvoiltaan saattoi lukea: "Minun on pakko saada tänään, tai tapella yrittäessäni sitä!" Minä tosin en joutunut tuollaisen kohteeksi, lähinnä todistin itseeni kohdistuvaa hämmästynyttä, lähes henkilökohtaisella tasolla loukkaantunutta tuijotusta parissa harvassa tapauksessa (en ole kylläkään varma eräästä tapauksesta, hän oli tulossa kiihtyneenä suuntaani ja joku typy selitti hänelle kiivaasti jotain kunnes he vaihtoivat kurssia ja tilanteen yltyminen loppui) - mutta kyllä sitten vastavuoroisesti havaitsin joidenkin muiden kohdalla tulleen hieman kiihtyneempiä konflikteja. Oli miten oli, jonkun piti pitää huolta typyköistä, samalla kun alfauroksen osaan pyrkivät tulevaisuutemme toivot taistelivat.
Mutta entä sitten ne naiset? Kun menen johonkin uuteen paikkaan, on minun hieman nuuhkittava nurkkia ja kartoitettava koordinaatteja. Joten heti alkuun liikun kuin ADD-henkilö huvipuistossa, ja hädin tuskin olen paikallani. Sitten kuitenkin ajanmyötä asetun, ja rentoudun olemaan valtiomiesmäisessä pöhnässä jossain sopivalla paikalla - ehkä jopa pistän jalalla hieman koreasti, ikään kuin malliksi? Tässä tapauksessa kun nojasin kaiteeseen kävi vierelläni aluksi yksi "kottarainen", ja huomasin että mielensä käsiä silti syyhysi olla kosketuksissa minun sosialisointini kanssa. Kuitenkin pian hänet korvasi toinen, ja minä sanoin hänelle että älä viitsi hypätä tältä kaiteelta alas, hän riemastui siitä ja olikin epäilemättä kiihkeä ihminen. Hän sanoi olevansa Tarja Halonen, minä sanoin että hän on Mauno Ahonen (se johtui hänen muodikaista imagolaseista, joiden sanoin myöskin jarruttavan hänen putoamistaan jos hän todellakin hyppäisi). Myöhemmin sitten kun istuin toisessa sijainnissa, tuli luokseni nuori ja nätti nainen joka etsi laukkuaan, hän kehui minun hienoja pulisonkejani ja vielä lisäsi, hymyillen, että olen juuri sen näköinen mies jollaisiin hän ihastuu. Respect! - Näin myös natsimarketin kaunotarta, hän näki myöskin minut. Kesti hetken aikaa tajuta, että hänhän oli tullut ilmeisesti perässäni siihen osaan baaria jossa päätin ottaa huokean hintaisen lonkeron - virkistykseksi! Siinä hän istuskeli melkein vieressäni, mutta hetkenä jolloin aloin aktivoitua tuli sitten joku suuri rakastaja, ja minä jäin nuolemaan lonkeroani haikeana, miettien tulevia kauppareissuja.
Mitäs muuta? Niin Operation Death Metal Hero starttasi eilen. Sen lisäksi myös sain kirjoitusprojekteja edistymään oikeaan suuntaan. Kun taas mikä on tämän musiikkiprojektini laita, niin operaationihan on siis sellainen että päätin tehdä death metalia, ehkä enemmän ehkä vähemmän, ehkä jopa albumillisen. Kyseinen, edelleenkin kuuntelussa oleva, musiikin lajihan on ollut jo iät ja ajat lähellä sydäntäni, myöskin haave sen tuottamisesta, soittamisesta ynnä säveltämisestä. Kun aloin kuuntelemaan kyseistä musiikkia ymmärsin niiden asioiden päälle lähinnä yhtä paljon kuin mitä sika ymmärtää ihastellessaan hienoa kiiltävää lusikkaa, nyt Luojan kiitos, ovat puolestaan asiat paremmin kun on sentään kotistudio ja ehkäpä hieman karttuneempi osaaminenkin. Ensimmäisestä biisistä, joka kieltämättä omaa niitä elementtejä jotka tekevät näinkin neitseellisestä projektista merkityksellisen, sanottakoon sen verran että siitä on kokolailla valmiina noin puoli minuuttia, ja arvioin sen olevan noin kolmasosa tuon kappaleen kestosta. Tyyli on pääasiassa brutaalia ja särmikästä death metallia häivähdyksellä stoner rockia -, eikä todellakaan mitään melodeath-pippelöintiä joka olisi moukkamaista toteuttaa tälläisessä projektissa - etenkin näillä taidolla. Joka tapauksessa tuote tässä vaiheessa jo potkii ja rykii niin lujaa että minulla on erittäin lupaava mieliala jatkosta. Voihan olla, että se on jo seuraavaan Home Studion lähetykseen valmis. Nimi on nerokas, ja tihkuu mustaa huumoria, kertoo joko jotain kappaleen nimestä tai sitten ystävästäni joka nauroi pirullisesti sen kuultuaan. Niin, ja promokuvien ottamisesta ollaan sovittu J:n kanssa, samana päivänä kun hän sai studiosalamat kun minä sain demoa valmiimmaksi. Eikä myöskään pidä unohtaa että hankin varta vasten punamustavalkoisen flanellipaidan (valtuutettu grunge- ja death metal-vaate jollaista käytin myös vuosina jolloin tutustuin tuohon jaloon musiikin lajiin) ja kun teen musiikkia pidän myöskin hiukset auki. - Soittakaamme vielä siis tänäänkin death metallia, ja kirjoittakaamme toivorikkaita, eksistentialistisiakin, kirjoja! Kiitos.
PS. Ns. Saksalaiskonflikti ratkesi pitkällisten neuvottelujen päätteeksi eilen. Keskustelut kuumenivat niissä määrin, että väärinkäsitykseen vedonnut ja tempaustani vittumaisena pitänyt teutoonitar ehti jo jossain vaiheessa poistamaan minut naamakirjastaankin, mutta minä olin taipumaton ja rajani tunteva, ynnä tarvitsematon (Kik kuvailee minua, joskin pilke silmämunassa, näiden ominaisuuksieni johdosta "paskaksi jätkäksi" tai sanoo että olen "jotenkin niin ,aaargghh, vittumainen" - mutta tuo sopii kuvaukseksi, vain, jos minulla on siihen aihe ja sopiva yllyke, olen ehkä jääräpäinen ja rajatietoinen, mutten paha ihminen). Kuten siis sanottua, nousi lopulta rauha ja sopu osapuolten välille. Intesiteettiä lisäsi se, että pian kun neuvottelumme oli alkanut, ilmestyi paikalle kolmas osapuoli eli Kik "Punatukkainen tyttö" Lindström ja sain huomata että olin kahden kiivaan naisen ristitulituksessa ja kuulustelussa osallisena. Kik tivasi että miksi minä en koskaan aloita keskusteluja, vaan aina hän on se jonka pitää tehdä aloite. Neiti kuitenkin rauhoittui kun kerroin että minulla on vatsa kiukkuisen kipeä ja joudun vastaamaan nyt kahden neidin kuulusteluihin! Todellakin, mikään ei ole mukavampaa kuin tuskaisen painostava olo henkisesti ja fyysisesti. Kun lopulta savu oli laskenut, puhuin Kikin kanssa pimpistä ja sen kosteusasteista, ja tokaisin että en tarvitse parisuhdetta sillä riitoja naisen kanssa saa aikaan ilman seurustelua ja sovintoseksin korvaa oivallisesti puhuminen vaginasta. Sitä aikamme naureskeltuamme poistuin takavasemmalle, kuuntelin Alan Wattsin podcastin ja otin piikkimattohoidon etu- ja takapuolelle.
Tekstit
