Tämän On Kirjoittanut Mies

"Oi, Jumala, Aamusi On Täydellinen. Ihmiset Ovat Elossa Maailmassasi. Voin Kuulla Pienet Lapset Hississä. Lentokone Lentää Halki Alkuperäisen Sinisen Ilman. Suut Syövät Aamiaista. Radio On Täynnä Sähköä. Puut Ovat Erinomaisia."

On alkanut vaikuttamaan siltä että noin parin kuukauden mittainen "alkuviikon uniprobleemaputki" on alkanut viimein hellittämään. Heräsin kepeämielisenä ja hyvin levänneenä tiistaiseen aamuun, eikä maanantaikaan ollut niin hirveä päivä (se yleensä on aivojen paluu takaisin arkeen, eikä se koskaan onnistu helposti). Samoin krapula tuntui olleen leuto, kun kokeellisesti heti tultuani kotiin otin parit vitamiinit ja muut ainekset (mm. puhdistavia yrttejä sisältävän tabletin poikineen) sekä runsaasti vettä ja vedin peiton korviin. En jäänyt kukkumaan, tupakoimaan tai juopottelemaan illan päätteeksi. Vaikutti toimivan, ja jos asia on niin ollakseen en pane pahakseni jos siitä tulee vielä perinne.

Mitä tuosta kyseisestä illasta on sanottava on muutamakin asia. Olin päättänyt lähteä kokeilemaan Senssiä jossa joskus nuoruusvuosina oli tullut riekuttua. Nyt tuo The Erotic Hole Of Hell oli tullut takaisin.

Sitähän en lainkaan usko että me ihmiset olisimme simpanssien serkkuja, eli siis apinoista kehittyneitä (tai tarkemmin sanoen, että olisimme muodostuneet jostain mystisestä, sammakkomaisesta alkuhirviöstä jonka perillisiä ovat myös simpansiinit - tämän teorian kauneus on siinä että kukaan siihen uskova ei ota huomioon että puuttuva lenkki on puuttuva lenkki, vaan siitä huolimatta se on todiste jonka totena pitäminen ei ole uskomista vaan "tiedettä" - wow), mutta täytyy myöntää että minut sai voimakaan skeptismin valtaan kun tässä nimenomaisessa anniskeluravintolassa johon on pitkät jonot ja edulliset juomat huomasin "mielenkiintoisen" ilmiön. Ne ovat nämä varhaisissa parissakymmenissä olevat nuoret miehet. Kun he kiihtyivät aggressiiviseen kiihkoon, he ryhtyivät rummuttelemaan rintakehiään, vaihtelivat hypähdellen tukijalkaa, kiljahtelivat kiihtyneinä iskusanontaa: "U-u-uh-a-a-A-AAAH!" Tämä tapahtui erityisesti jos he olivat törmänneet johonkin toiseen hedelmällisyyden tavoittaneeseen lajitoveriin jonka tunnisti ns. amisviiksistä, jotka siis ovat tummahko untuvakerros ylähuulen ympärillä. Heidän kasvoiltaan saattoi lukea: "Minun on pakko saada tänään, tai tapella yrittäessäni sitä!" Minä tosin en joutunut tuollaisen kohteeksi, lähinnä todistin itseeni kohdistuvaa hämmästynyttä, lähes henkilökohtaisella tasolla loukkaantunutta tuijotusta parissa harvassa tapauksessa (en ole kylläkään varma eräästä tapauksesta, hän oli tulossa kiihtyneenä suuntaani ja joku typy selitti hänelle kiivaasti jotain kunnes he vaihtoivat kurssia ja tilanteen yltyminen loppui) - mutta kyllä sitten vastavuoroisesti havaitsin joidenkin muiden kohdalla tulleen hieman kiihtyneempiä konflikteja. Oli miten oli, jonkun piti pitää huolta typyköistä, samalla kun alfauroksen osaan pyrkivät tulevaisuutemme toivot taistelivat.

Mutta entä sitten ne naiset? Kun menen johonkin uuteen paikkaan, on minun hieman nuuhkittava nurkkia ja kartoitettava koordinaatteja. Joten heti alkuun liikun kuin ADD-henkilö huvipuistossa, ja hädin tuskin olen paikallani. Sitten kuitenkin ajanmyötä asetun, ja rentoudun olemaan valtiomiesmäisessä pöhnässä jossain sopivalla paikalla - ehkä jopa pistän jalalla hieman koreasti, ikään kuin malliksi? Tässä tapauksessa kun nojasin kaiteeseen kävi vierelläni aluksi yksi "kottarainen", ja huomasin että mielensä käsiä silti syyhysi olla kosketuksissa minun sosialisointini kanssa. Kuitenkin pian hänet korvasi toinen, ja minä sanoin hänelle että älä viitsi hypätä tältä kaiteelta alas, hän riemastui siitä ja olikin epäilemättä kiihkeä ihminen. Hän sanoi olevansa Tarja Halonen, minä sanoin että hän on Mauno Ahonen (se johtui hänen muodikaista imagolaseista, joiden sanoin myöskin jarruttavan hänen putoamistaan jos hän todellakin hyppäisi). Myöhemmin sitten kun istuin toisessa sijainnissa, tuli luokseni nuori ja nätti nainen joka etsi laukkuaan, hän kehui minun hienoja pulisonkejani ja vielä lisäsi, hymyillen, että olen juuri sen näköinen mies jollaisiin hän ihastuu. Respect! - Näin myös natsimarketin kaunotarta, hän näki myöskin minut. Kesti hetken aikaa tajuta, että hänhän oli tullut ilmeisesti perässäni siihen osaan baaria jossa päätin ottaa huokean hintaisen lonkeron - virkistykseksi! Siinä hän istuskeli melkein vieressäni, mutta hetkenä jolloin aloin aktivoitua tuli sitten joku suuri rakastaja, ja minä jäin nuolemaan lonkeroani haikeana, miettien tulevia kauppareissuja.

Mitäs muuta? Niin Operation Death Metal Hero starttasi eilen. Sen lisäksi myös sain kirjoitusprojekteja edistymään oikeaan suuntaan. Kun taas mikä on tämän musiikkiprojektini laita, niin operaationihan on siis sellainen että päätin tehdä death metalia, ehkä enemmän ehkä vähemmän, ehkä jopa albumillisen. Kyseinen, edelleenkin kuuntelussa oleva, musiikin lajihan on ollut jo iät ja ajat lähellä sydäntäni, myöskin haave sen tuottamisesta, soittamisesta ynnä säveltämisestä. Kun aloin kuuntelemaan kyseistä musiikkia ymmärsin niiden asioiden päälle lähinnä yhtä paljon kuin mitä sika ymmärtää ihastellessaan hienoa kiiltävää lusikkaa, nyt Luojan kiitos, ovat puolestaan asiat paremmin kun on sentään kotistudio ja ehkäpä hieman karttuneempi osaaminenkin. Ensimmäisestä biisistä, joka kieltämättä omaa niitä elementtejä jotka tekevät näinkin neitseellisestä projektista merkityksellisen, sanottakoon sen verran että siitä on kokolailla valmiina noin puoli minuuttia, ja arvioin sen olevan noin kolmasosa tuon kappaleen kestosta. Tyyli on pääasiassa brutaalia ja särmikästä death metallia häivähdyksellä stoner rockia -, eikä todellakaan mitään melodeath-pippelöintiä joka olisi moukkamaista toteuttaa tälläisessä projektissa - etenkin näillä taidolla. Joka tapauksessa tuote tässä vaiheessa jo potkii ja rykii niin lujaa että minulla on erittäin lupaava mieliala jatkosta. Voihan olla, että se on jo seuraavaan Home Studion lähetykseen valmis. Nimi on nerokas, ja tihkuu mustaa huumoria, kertoo joko jotain kappaleen nimestä tai sitten ystävästäni joka nauroi pirullisesti sen kuultuaan. Niin, ja promokuvien ottamisesta ollaan sovittu J:n kanssa, samana päivänä kun hän sai studiosalamat kun minä sain demoa valmiimmaksi. Eikä myöskään pidä unohtaa että hankin varta vasten punamustavalkoisen flanellipaidan (valtuutettu grunge- ja death metal-vaate jollaista käytin myös vuosina jolloin tutustuin tuohon jaloon musiikin lajiin) ja kun teen musiikkia pidän myöskin hiukset auki.

- Soittakaamme vielä siis tänäänkin death metallia, ja kirjoittakaamme toivorikkaita, eksistentialistisiakin, kirjoja! Kiitos.

PS. Ns. Saksalaiskonflikti ratkesi pitkällisten neuvottelujen päätteeksi eilen. Keskustelut kuumenivat niissä määrin, että väärinkäsitykseen vedonnut ja tempaustani vittumaisena pitänyt teutoonitar ehti jo jossain vaiheessa poistamaan minut naamakirjastaankin, mutta minä olin taipumaton ja rajani tunteva, ynnä tarvitsematon (Kik kuvailee minua, joskin pilke silmämunassa, näiden ominaisuuksieni johdosta "paskaksi jätkäksi" tai sanoo että olen "jotenkin niin ,aaargghh, vittumainen" - mutta tuo sopii kuvaukseksi, vain, jos minulla on siihen aihe ja sopiva yllyke, olen ehkä jääräpäinen ja rajatietoinen, mutten paha ihminen). Kuten siis sanottua, nousi lopulta rauha ja sopu osapuolten välille. Intesiteettiä lisäsi se, että pian kun neuvottelumme oli alkanut, ilmestyi paikalle kolmas osapuoli eli Kik "Punatukkainen tyttö" Lindström ja sain huomata että olin kahden kiivaan naisen ristitulituksessa ja kuulustelussa osallisena. Kik tivasi että miksi minä en koskaan aloita keskusteluja, vaan aina hän on se jonka pitää tehdä aloite. Neiti kuitenkin rauhoittui kun kerroin että minulla on vatsa kiukkuisen kipeä ja joudun vastaamaan nyt kahden neidin kuulusteluihin! Todellakin, mikään ei ole mukavampaa kuin tuskaisen painostava olo henkisesti ja fyysisesti. Kun lopulta savu oli laskenut, puhuin Kikin kanssa pimpistä ja sen kosteusasteista, ja tokaisin että en tarvitse parisuhdetta sillä riitoja naisen kanssa saa aikaan ilman seurustelua ja sovintoseksin korvaa oivallisesti puhuminen vaginasta. Sitä aikamme naureskeltuamme poistuin takavasemmalle, kuuntelin Alan Wattsin podcastin ja otin piikkimattohoidon etu- ja takapuolelle.