Viinipäiväkirja: Kuinka Hallowiini Tuli Olemaan

Johtanto

Viime kerran kun tein kotiviiniä, oli se noin 10 vuotta sitten. Silloin eleltiin arkista, puoliboheemia (toinen puoli oli omistettu intellektualismille) elämää Sontiolahdella. Kirjoitteleminen alkoi päästä vauhtiin, ensimmäiset modernin ajan runot tulivat kirjoitetuksi kuin myös julkinen toiminta erinäisillä keskustelufoorumeilla alkoi ja filosofinen kehitys joutui dialektiseen kasvukoetukseen sen siliän tein ja myös yhtä useampi kirja tuli siinä sivussa luetuksi. Soittelemisen harjoittaminen tapahtui läheisen koulun auditoriumissa, joskus yksin joskus bändien kanssa.

Olin auttamattomasti asunut tuossa paikassa liian pitkään, veri oli vetänyt jo vuosia kaupunkiin joka on Tampere - se jossa olen syntynytkin. Tätä kaipausta tietysti paikkailtiin käymällä viihtellä "hätä keinot keksii"-tyylisesti kyseisessä kaupungissa, mikä jo sinänsä oli ihme sillä Sontiolahti oli kuin jokin aavekaupunki jonka portit suljetaan auringonlaskun jälkeen, myöskin kaikki yhteydet julkisella liikenteellä loppuu Sontiolahteen noihin samoihin aikoihin. Ja silloin kun ei käyty viihteellä, silloin käytiin jo tuonne onnenkaupunkiin muuttaneiden kavereiden kanssa kahvilla kyseisessä citadelissa. Näihin koviin aikoihin syntyi ensimmäinen viini, jonka nimeä en muista mutta perusainekset olivat samat mitkä Hallowiinissa joka on tuon "alkuperäisen viinin" come back, se, jota me nyt tulemme tässä dokumentaariossa tarkastelemaan. Me teemme sen kuvin ja sanoin.

Ja vielä ennen kun menemme siihen, niin on sanottava että noiden legendaaristen alkuaikojen, viininhuuruisten alkuhämärien, tapahtumista että intouduin tekemään kymmeniä litroja viiniä josta tuli hyvin rakastettua ja tunnettua. Lajeja oli yhtä sun toista, eräs voimakkain ja tuimin oli valmistamani sherry.  Kuitenkin se kaikki sitten loppui kun lopulta pääsin muuttamaan unelmieni kaupunkiin. Vielä ainakin yksi pullo on noilta ajoilta olemassa, melkoista vuosikertaa etten sanoisi!

Nyt, saatuani inspiraation palata kotipanimon äärelle, päätin ikuistaa tämän kaiken ja tarjota sen teille (tämä lisäksi ajoissa on jotain samaa, ei kaupungin tai asuinpaikkakunnan vaan asunnon suhteen, mutta se on täysin toinen juttu).

Aloitetaanpa siis.

Ensimmäinen Luku: Viini Käyntiin

Tässä heti alkuun järjestelyistä kuvat. Ja kuten älykkäimmät ja tarkimmat lukijat voivat huomata, on kuvien alla toimintaa selvittävä teksti.

Kun ryhdytään panemaan viiniä, tai vastaavasti naista, on syytä ensin pestä vehkeet (ja desinfioida - kaikki mahdolliset).

Sitten kun pönttö tokenee pesusta, jonka suoritin natsimarketista ostetulla luonnon- ja viininlaiton ystävällisellä pesuaineella jossa ei ole ylimääräisiä hajuaineita. Laitamme siksi aikaa myös viinihiivan ja -gelatiinin turpoamaan korkeisiin juomalaseihin (vähintään 15 min, haaleaan veteen).

Sitten sokerit, joihin heitetään mukaan sitruunahappo ja 5 litraa kiuhuvaa vettä. Tämä kannattaa tehdä osissa, jotta sokeri liukenee hyvin. Jos pohdit että voisitko käyttää hommassa palasokeria, kehotan jättämään välittömästi projektin väliin.

Kun sokerit ja sitruunahapot ovat liuenneet veteen, heitetään mäski siiviläpussissa (käytännössä kuin yksi valtava teepussi, täynnä huumaavan ihania aromeita sisältäviä kuivattuja hedelmiä, yrttejä ynnä muita) kuumaan veteen - saa sekoittaa

Lopulta vesimäärä lisätään 5 litrasta aina noin 20 litraan, ja sen jälkeen haaleanlaiseen veteen lisätään niin hiivat kuin gelatiinit. Tälle on pätevä syy: liian kuuma vesi tappaa hiivan, ja me emme halua sitä. Lisäksi on muistettava, että väkevää viiniä tehdessä sokerit lisätään kahdessa osassa, joten ihan vielä tuossa vaiheessa viinille ei tarvitse sanoa että tavataan kuukauden päästä. Home Studion neuvostoliittolaistyylinen kylpyhuone on sitten ihan oma lukunsa, josta ei tässä yhteydessä puhuta enempää. Kiitos.

Toinen Luku: Sokerin Lisäys #2

Jos meinaa tehdä tujumpaa viiniä, on tasaisen käymisen edellytyksenä että sokeri lisätään kahdessa osassa (noin viikko käymisen alkamisesta). Käytin tässä setissä sellainen 5 kg sokeria, eli ensimmäisessä erässä meni kolme kiloa ja tässä toisessa sitten pari kiloa. Tässä sokeri liuotetaan sellaiseen määrään vettä, että 20 litraa tulee täyteen.

Tältä se näytti kesken käymisen

Kolmas Luku: 75% käyneenä

Hmm, tänään on Hallowiinin 3 vk:n "synttärit". Poika on pörissyt hartaasti kaikki nämä viikot ja päivät. Maistoin sitä kauhallisen, hieman vielä makeaa joten saa käydä vielä ainakin viikon. Mutta olihan se nyt äärimmäisen herkullista (mustikoita, vadelmaa, seljaa, vadelmanlehtiä, mangoa, hibiscusta ja paljon muita suussa sulavia komponentteja), ja kun olin maistanut, tuli jostain syystä niin joutavan veikeä olo yhdestä kauhallisesta! - Statuspäivitykseni Facebookissa

Eräs syy makuun on myöskin se että tein täyteläisen viinin reseptin mukaan. Ne, jotka haluavat sen 5 litraa enemmän, ovat niitä joiden suosittelen suosiolla pistämään pönttöön turbohiivaa, sokeria ja vettä, sekä yhden appelsiinin kellumaan. Tämä on taidetta. Esim. kiljun kanssa moni vaikeroi hajun kanssa, niin tässä kyse on käsittämättömän herkullisesta tuoksusta joka huumaa (kun painaa kantta, se tulee vesilukon lävitse ja nenäsi ahmii sitä kuin suusi tätä viinipuunhedelmää)

Ja vaikka tietysti saivartelijat sanovat että kiljua kaikki tyyni, niin lainatakseni erästä alan nettisaittia:

Haha juokaa te vaan hiivasokerilitkujanne mullapa on olutta.
..joka on sitä samaa hiivalitkua tehtynä viljasta. Hyvin tehtyä kiljua juo oikein mielellään, kun taas joitakin oluita ei saisi kurkusta alas vaikka aseella uhattaisiin, eli makuasia.

Lähde: http://kilju.info/ukk.php

Toinen todella lupaava sivusto taas on: http://www.elisanet.fi/eric.totterman/kotiviini.htm

Lainaus onkin erityisten hyvä, sillä on tosiasia että ihmiset on ehdollistettu kaikkinaisen imago- ja kulutustottumusohjelmoinnin kautta siihen että vain kaupasta ostettu ja jonkun toisen teollisesti valmistama tuote on aito asia. Joskus totta kai niinkin, onhan niitä erinomaisia panimotaloja ja tislaamoja jotka hellivät meitä tuotteillaan, mutta me emme saa kadottaa todellisuudentajuamme. Minun tekemästä punaviinista sanottiin että se on ihan kuin kaupan tuotteet (ja tämän sanoivat nimenomaan punaviinia nauttivat tahot), ja yleinen mielipide on ollut että nämä panemani (ooh sanoin panemani) tuotteet ovat poikkeuksellisen laadukkaita. Eikä se haittaa sillä niinhän ne ovatkin. Ne eivät ole vain huolella ja rakkaudella tehtyjä, vaan myöskin siunattuja - minkä on epäilty olevan tuo ihmeellinen ainesosa X joka ei ole edes AINESosa! Täydellistä.

Viinin vielä ollessa käymässä pohdin että onko hiiva kestänyt. Nimittäin tällä blendillä lopputulos on ollut aina edellisen kerran tehdessä tätä tavaraa (jo Sontalahden vuosina!) joltisenkin leuto. Arvidille arvelin että jos päätänkin viimeistellä tämän turbohiivalla, seurauksena hän ihmettelee, miksi semmoista nousevaa huminaa kuuluu Kaukamäeltä päin, samalla kun matalaa naurun hohotusta nousee yhäti voimakaammin äänihorisontista.

Tällöin mies ymmärtää mistä on kysymys, ja hän menee kellariin muijansa kanssa sanoen jokaista sanaa painottaen: "Se_on _täällä, meidän_on_oltava_nopeita!"

Samalla kun pönttö on saavuttanut täydellisen muodon: se on pallo.

Eräs asia pöntöstä tulikin mieleen; kuten näkyy käytän helpommin käsiteltävää muovipönttöä. Kuitenkin lasipönttö on parempi, etenkin jos kyse on happoisista viineistä, sillä muovin kanssa tapahtuu liukenemisreaktio.

Ja muovista taas erittyy exoestrogeenisiä yhdisteitä jotka kasvattavat miehille tissit ja kaljamahan, naisille vain kaljamahan (tai "söpön pömppömasun" kuten he asian tykkäävät itse ilmaista). Saman tekee muuten olut, sillä siinä on humalaa. Joten ei ihme että hyvä viini on hyvää viiniä. Lisäksi kannattaa muistaa että viinin alkoholimäärä, väkevän, on lähellä sitä rajaa, minkä kohdalla että se imeytyy parhaiten (23% on se maaginen luku nääs). Kingsley Amis kirjassaan Otetaan Taas mainitsee miten eräs merimies joka veteli viskiä kuin simo hilloa, meni sekaisin viinistä. Se selittynee sillä, että elimistö tietysti tottuu erinäisiin juomiin, mutta myös sillä että lähellä tuota maagista prosenttiosuutta olevat juomat vain imeytyvät optimaalisimmin.

Neljäs Luku: 100% Hänessä ja Hän Siinä! 

Ja tässä olisi koko komeus pullotettuna. Kuva on otettuna suoraan Home Studion viinikellarista. Viinit ovat järjestyksessä vasemmalta tynnörin alkupää ja oikealta sitten se pohjamutia viistänyt viinipuun anti.

Ensimmäinen lapottu karahvillinen, vai onko tuo vallan dekantteri, täynnä Hallowiinia!

Kuukauden tynnyrissä olon jälkeen kuka tahansa kaipaa pientä hapenottoa, ja minimiajan kirkastuneeksi (2 päivää) makujuoma on melko kirkasta!

Tämä erotus on hyvin tarkka, sillä alkupään viini oli täysin kirkasta ja loppua kohden on sitten vielä keskeneräistä valumaa, ja pohjalla kaikkien rakastama viinilieju. On sanomattakin selvää, että tämä oli sarkastinen lausunto; hiiva on välttämätön ainesosa viinissa, mutta juuri se mikä saa olemuksellaan kaiken kotitekoisen olemaan huonossa huudossa.

Loppupään viinit tulee siis juoda viimeisenä, ja niiden on syytä antaakin olla. Tällöin annan kultaisen vinkin: käytä isoja säiliöitä! Ei ole paha vaikka säilyttäisit koko viinin 2-5 litran vetoisissa purnukoissa jos sitä ei ole aikomus kuljetella kotoa mihinkään. Tämä siitä syystä että loppuosan viinit selkiytyvät näin paremmin ja voit käyttää niitä jo lyhyemmän säilytysajan jälkeen kuin vaikka klassisissa 0,75l pulloissa olevia. Samoin mitä isompi astia viinin säilytyksessä on, sitä paremmin se kypsyy.

Ja mitä kypsymiseen tulee, on tällöin ihanteellinen aika tummien viinien kohdalla sellainen 3-4kk. *tähän naururaita*

On totta ettei tuota aikaa jaksa monikaan simaloppasuu odotella mutta tokihan viini paranee vanhetessaan. Minulla itse asiassa on tallessa viini joka on vuosikertaa, olisikohan kohta kymmenisen vuotta? Pitää maistaa ja kommentoida.

Loppupään viinit kannattaa sijoittaa suuren purnukkaan, kuten näkyy on tähän 5 litran kanisteriin kertynyt mittavat viiniliejulaskeumat. Parempi viinilieju minitynnyrissä, kuin annosteltuina pulloihin sanoo jo sananlaskukin, joka syntyi vuonna 2011.

Alkupää lopulta alkaa kirkastua, jolloin se voidaan lapota pulloihin tai vaikkapa toiseen, suureen astiaan. JA nimenomaan lapota; arvaa vaan mitä viinilieju tekee kun alat kallistamaan tuota kanisteria?

Tuo iso sinikorkkinen 5 litraa vetävä ponttooni (hieman kolhiintunut, mutta sisältä pesty ja desinfioitu - se toimi Ruisrock-reissulla juomavesivarastonani - kuuntele hulppea reissu tästä) on loppupään viinejä varten. Se on ohutta muovia, ja muovia en ylipäänsä suosittele oikein minkään säilytykseen. Syynä on se, että se irrottaa kemikaaleja ja useimmiten muovin kemikaalit eivät ole mitenkään vitamiineihin verrattavia aineksia. Idea onkin että kun lieju on laskenut, siirretään viini pulloihin. Toinen iso pullo onkin lasia ja vieläpä tummaa. Se on aikoinaan Hollannin reissulta tuotu legendaarinen Christoffel Blond -pullo!

Entäs sitten maku?

Hieman makeaahan Hallowiini on, mutta erityisen herkullista maultaan, suussa sulavaa. Tälle viinille hyvin ominaista on sen herkullisuus, oli sitten kyse mausta tai tuoksusta, saa se veden kielelle. Alkoholipitoisuuden en usko olevan matala, mutta en myöskään ihan niinkään korkean mitä piti tulla - juoman hömpsähtäessä päähän tosin vaikutus on sellainen että se lisää itsetuntoa salakavalalla tavalla joten jotain siinä on. Ja ei,  en ala käyttämään nyt mitään viinialan termejä kuvailemaan makua, sen sijaan melko viihdyttävä pätkä niihin liittyen löytyy täältä.

Ja jos oikein ilkimys olisin, sanoisin että erityisesti naisten mieleen voi olla tämä viini, jopa siinä määrin että sitä horittuaan sellainen puolet miehen painosta oleva tirppa on jo niin juovuksissa, että tulee mieleen karjalasta kotoisin olevat naiset: he ovat niin kovia puhumaan, ettei minun tarvitse edes puhua heitä pyörryksiin, sen he tekevät itse!

Lopuksi testi jolla selvität oletko juonut liikaa Hallowiinia

Seuraavana on aikomuksenani tehdä Jouluisa Portviini, jossa siis pohjana on punkku (Red Water II), mutta jonka voi muuntaa portiksi ehkä jopa glögiksi! Ja koska kyseessä on punkku, on valmistusaineet erilaisia, tällöin haetaankin jo enemmän sitä ns. virallista makua, ja mukaan tulee aineksia kuten tynnyrilastu. Se kuitenkin on ihan eri tarinansa.

Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan, on tuo uusi satsi ollut muhimassa jo viikon tämän tullessa ulos.

On hyvä idea tehdä pari kolmekin satsia viiniä jos aikoo tehdä sen kunnolla eli antaa kypsyä ainakin sen kuukauden ja tehdä sitä täyteläisen kaavan mukaan.

Ja tuskinpa tätä erikoisraporttia voisi oikein mikään muu musiikkiesitys päättääkään niin hyvin kuin seuraava, uusintaesitys Hectorin klassikosta josta olen aina pitänyt, ja jota kuuntelin jo vuosia taaksepäin kun askartelin viinipuunannin parissa: