Parantumaton Romantikko Esittää

Tässä se välitön reaktio, kun stalkkaa löytää ihastuksensa profiilin Facebookissa

Muistatko?

Muistatko vielä, että tämä mitä mainioin paita- ja ihokasmyymäläsi netissä eli XeimianDesign, on yhä olemassa ja hengittää?

XeimianDesign

OK, no hyvä sitten.

Tehdäänkin nyt niin, että saat sen kunniaksi seuraavan alennuskoodin, jolla saat oitis 20% pois tilauksestasi.

Näin jatkossakin kaikki on mukavaa ja syksy tuntuu enemmänkin kesältä.

Eli, kertauksen vuoksi:

Koodi: SUPER20 (laita sille varattuun kenttään tehdessäsi tilausta)
Voimassa: 4. syyskuuta saakka
Kauppa: XeimianDesign (klikkaa itsesi kauppaan nimestä.

Nine Inch Nails: Hesitation Marks (Deluxe edtion + disc 2!)

Nyt, kuten tarkkaavaisimmat ovatkin huomanneet, on NINtarilta saatu melkoiset määrät maistiaisia tähän mennessä ("metallipuolella").

Siispä nyt meidän onkin syytä kruunata se kaikki, laittamalla kuultavaksi uusin Nine Inch Nailsin albumi, nimeltä Hesitation Marks - kokonaan! Bonuksineen.

Disc 1




Disc 2



PS. Suosittelen kuuntelemaan nämä heti, sillä aika todennäköisesti tämä ei ole kauaa ylhäällä ja kuultavissa, ja sitten tietysti harmittaa.

PPS. Siltä varalta jos "everything falls apart" (pun - I know it's there), on tässä vielä linkki viralliselle streaming-jaottelulle.

Kolmasti Smooth (Elämän Smoothieita)

1. Smooth

Bensan hinta oli taas noussut. Lähtiessäni kaupungilta kuitenkin saatoin nähdä puhelimeni avulla polttoaine.net:istä että missä oli halvinta bensaa. Eräs paikka oli huomattavasti muita halvempi, mutta minulla oli jo hetken bensavalo välkkynyt ja bensan määrä hyppinyt yhden ja kahden "palkin" väliä. Otin silti riskin, ja pääsin lopulta asemalle jossa bensa oli lähes 10 senttiä halvempaa. Mutta sitten tapahtui jotain outoa. Kun aloin tankkaamaan, havahduin äkkiä siihen että bensan hinta oli nyt 5 centynkää kalliimpaa kuin sen piti olla. Miten tälläinen on mahdollista? Sitten katsoin isoa taulua, ja kyllä, se oli mahdollista. Ohimenevien ihmetelessä hymyilinkö heille, mietin mielessäni että tämä oli jo sellaista tuuria, että se oli: Smooth.

2. Smooth

Huomasin että hämeenkadulle oli ilmestynyt uusi katusoittaja. Melko nätti tumma tyttö, jolla oli huomattava jäänsiniset silmät. Mikä yllätti, oli että hänen laulunsa, aina ääntä ja lausuntoa myötä olivat aika hyvälaatuisia. Tästä heltyneenä heitin hänelle lantin. Vaikka hän oli melkolailla fiiliksissään esittäessään lauluaan, hän kiitti minua hyvin sulautuen jammailuunsa, heilauttamalla hiuksiaan moshaus-tyylisesti eteen, samalla nyökäten tyylikkäästi kiitoksen. Mietin: Smooth.

3. Smooth

Pitkästä aikaa mukavat istujaiset Raipen kanssa. Palaveri alkoi (mustan) huumorin siivittämänä, kun auringon häikiessä Prellun ikkunaan, ajoimme varovasti Arboretumin parkkipaikoille. Raipe sanoi että "tuossa taitaa olla ihmisiä" (edessämme tiellä), johon vastasin että niin on, tuolla toisella on sopivasti vielä maalitaulun kuva paidassa (sen paidan kuva kyllä muistutti sitä). Sitten mankka otti, ja ryhtyi soittamaan jotain täysin silmittömän väkivaltaista deathmetalmättöä, jolloin maalasin: "ajattele jos olisimme tämän alkaessa soimaan ajaneet toisen noista päälle, ja sitten syöksyneet autosta pihalle pieksemään sitä, samalla kun autosta soi täysillä tämä musiiki"? Tätä tietysti nauroimme niin, että auto raikui naurusta kilpaa juttua tehostaneen megamättömetallin runtatessa. "Äkkiä, tarvitsen apua; hae rengasrauta takakontista!" Sitten biisin vaihtuessa olisimme molemmat havahtuneet, ja kysyneet satunnaisesti valikoituneelta uhriltamme: "Ei kai, ei kai sattunut vaan?" "Ooksä ihan okei?". No, eipä olisi uskonut, että tuosta jutut sitten loppuviimein seestyivät, ja nousivat sfääreihin joissa jutuissa mentiin aina persoonallisiin vuosisykelihin, tähtien asentoihin ja korkeampiin tajunnan tasoihin (samalla aurinko laski hitaasti näsijärveen, ja vana taivaalla ei poistunut koko aikana). Yksi sana: Smooth.

Katatonia: The One You're Looking For Is Not Here

Katatonia. Bändi johon en ole oikein koskaan päässyt sisälle/tutustumaan (niin voi käydä myös joidenkin naisten kohdalla, mistä olen pahoillani).

Vaan jospa lähtisimme nyt hakemaan ns. win-win-diiliä tällä postauksella, jolla esittelen bändin ihan uuden biisin nimeltä The One You're Looking For Is Not Here, ja kuuntelen sen tässä itsekin?

Ok, jos kerran vaaditte arvon herrasväki. Jos kerran vaaditte.

Nine Inch Nails: Find My Way

Maistiaiset tuloillaan olevalta Nine Inch Nailsin albumilta jatkuvat.

Tällä kertaa kyseessä on kappale Find My Way, joka on siis ripattu radiosta - bonuksena vielä se kun toimittaja puhuu biisin päälle, mikä tuo nostalgisesti mieleen C-kasettiäänitykset, suoraan kultaiselta 90-luvulta. 

Vaan kultaiselta 90-luvulta voidaan sanoa olevan jotain muutakin, kuten kappaleen soundien, jotka muistuttaa enemmänkin eletronisempaa, ja varhaisempaa bändin soundia. 

Perin Erikoinen Kaveri

Viime viikonloppuna tapahtui minulle mielenkiintoinen kohtaaminen tanssilattialla, kun muutaman ginin jälkeen vähäsen kävin pistämässä jalalla koreasti. Sellainen kalju hyypiö, ihan OK:n blondin kanssa tanssi vieressäni, ja jotenkin aavistin että siitä ei hyvä heilu. Syynä seuraavat seikat: 1. minulla oli moovit hallussa, 2. blondi katseli minua ja hymyili 3. kekkonen myös tuijotti minua "nenä solmussa". Jonkinlainen huippu tuli, kun se meni blondin taakse, ja pisti kädet sen kainaloista esiin, alken näyttelemään minulle keskisormiaan. Sen kummempia ajattelematta otin niistä jykevät sormikoukkuotteet omilla näpeilläni, ja vielä riuhtaisin kevyesti. Siitä se lopulta sitten tokeni, ja seuraavaksi jo tarjosikin minulle hieman juomaa. Perin, perin erikoinen kaveri!

Nine Inch Nails: Everything

Nine Inch Nails on näemmä ottanut melko tosissaan come backinsa, ja näin ollen hemmottelee meitä jälleen uudella maistiaisella tulevalta albumiltaan, singlellä nimeltä Everything.

Klikkaa tästä itsesi biisiin.

Kommentaari:

Bändi tuntuu palanneen ihan alkuaikojensa vaikutusmaailman piiriin tällä(kin) singlellä.

Nämä uudet kappaleet eivät nimittäin ole olleet niin järin "metallisia", vaan enemmänkin electropainotteista lätkyttelyä. Näin ollen arvioni on täysin oikeutettu.

Etenkin tämä biisi on 80-lukulaista post-punkkia ja futuristista synkistelyä - tosin ilman sitä synkistelyä, sillä allekirjoittanut sanoisi tämän olevan NIN:in iloisin biisi. Ylivoimaisesti. (Jos tämä kuuluu jossain tamponimainoksen taustalla, en ylläty, etenkään jos siinä kehotetaan nauttimaan varman turvan tuomasta vapaudesta. Vaan eipä siinä mitään, olen aina kunnioittanut artistin vapautta tehdä mitä haluaa, sillä se on myös se syy miksi alunperinkin niitä olen seuraamaan ryhtynyt, joten Trent hihkukoot ilosta sen minkä mahtaa).

Ikuisen Kesän Päivä

Sinä perjantaina ei ollut lämmin olo vain siksi, että kesä ei ollut vieläkään lähtenyt mihinkään. Vaan se oli sitä siksi, että kun olin eräässä kantakahvilassani, nauttimassa kahvia ja pitämässä lehtikatsausta, pääsin keskelle tapahtumasarjaa joka muistutti elämän paremmista asioista.

Ensiksi on mainittava, että istumapaikkaa ulkoa sisälle vaihtaessani itse Markus Kajo (joka myös käy siellä, ja kirjoittaa Maciinsä hymyillen uusia juttujaan - se on hyvä paikka myös siihen, vaikka itse käytän sitä re- ja unwindaukseen) tarjosi minulle paikkaansa, myös itse sitä vaihtaessaan - sanoen vielä, että siinä on vielä tuore lehti luettavaksi (itse asiassa on mahdollista että hän kirjoittaa siellä blogiaan, jonka mm. tämä juttu lienee suoraan tuosta yhteisestä kantapaikastamme, asia josta saat 5 pisteen vihjeen, saat kun katsot kohdan "yhdenneksitoista"). Vaihdoimme siinä vielä pari sanaakin, ihan tosta noin vaan! Vaan tämä julkkiskohtaaminen ei ollut ainoa asia mitä tapahtui.

Seuraavaksi huomaan kun paikan liukuovet menevät edestakaisin, auki ja kiinni, kuin jotkut sivuttaiset leuat. Miksi ne niin tekivät? Siksi, että sen takana oli kaksi vanhusta - vanha pariskunta, mies hyvin hitaalla käynnillä ja rollaattorillaan, nainen kävelykepin varassa. Miehellä oli vaikeuksia saada itsensä ja rollaattorinsa ovien välistä, sillä kuten sanottua, ne liiketunnistimen ohjaamat ovet kun menivät edestakaisin kiinni tuon pariskunnan pyrkimysten edessä.

Minä nousin ja menin pitämään kättäni sen liikkeentunnistimen edessä koko sen ajan, että kumpikin pääsivät sisälle. Ehkä ulkona liikkuville se näytti siltä että tein arvokasta natsitervehdystä, aurinkoisen lempeä ilme kasvoillani, entiselle ylemmälle SS-myrskykomentajalle ja tämän arjalaisen rotupuhtaalle puolisolle - mikä ei tietenkään haitannut, vaan lisäsi sen kaiken ikimuistoisuutta.

Sen jälkeen menin takaisin lehden ääreen, ja se oli jostain syystä täynnä loputtoman rakkauden ja romantiikan esimerkkejä, aina unohtumattomista kosimisista, kestävän rakkauden osoituksiin - todisteita siitä, että raadollinen, rakkaudetttoman kylmä maailma ei ole vielä ennättänyt kaikkialle. Sitten katsoin uudestaan tuota jo pöytäänsä ehtinyttä pariskuntaa, jonka 100- ellei 200-vuotishääpäivä ei liene enää kaukana. Siinä kaikessa oli jotain inspiroivaa ja voimakasta - jos se ei ole palavaa ja voimakasta rakkautta, se ei ole rakkautta ollenkaan!



PS. Ehkä jopa siinä määrin tuo lisäsi persoonallista, tyytyväistä hehkua, että kun menomatkalla poikkesin kiinalaiseen markettiin, siellä eräs pieni ja nuori kiinalainen tyttö tuli puhumaan minulle, sitten säihkähtäen, ja kertoen että luuli minun olevan paikan omistaja - olisi kiva tietää miten arvovaltaisesti minä kuljen kaupoissa, mittaillen hyllyjä ja tutkien tuotteita merkityksellisyyttä uhkuen - tai sitten vain muutuin hetkeksi kiinalaiseksi bisnesmieheksi? Nor do I care.

Korn: Never Never

Nyt, normaalisti tämän blogin metalliosastoon tulee vain musiikkia jota on hieman vaikeampi päästä kuulemaan, tai jota ei vielä muissa kotimaisissa medioissa soiteta.

Tällä kertaa kuitenkin on pakko tehdä pieni poikkeus, sillä allekirjoittaneeseen tämä Kornin uutuus iskee - liekö johtuen sekavasta elämäntilanteesta, vaiko mistä - ja lujaa.

Joku voi protestoida sitä että miten "metallia" tämä loppujen lopuksi on, mutta allekirjoittanut ei piittaa sellaisesta.

Tämä on erinomainen esimerkki onnistuneesta kompromissista modernin ja radiosoittoisen, sekä hyvän (metalli)musiikin suhteen. (Dubstep-tyylinen breakdown on biisin zeitgeist).

Danzig: Some Velvet Morning (cover) + bonus

On tullut taas tilaisuus päivittää metal-osastoa.

Ja, mikäpä olisi mukavampi tapa tehdä se kuin Danzigin musiikilla?

Tällä kertaa tuo uljaalla äänellä varustettu mahtalija on saanut päähänsä coveroida klassikon nimeltä Some Velvet Morning. 

Klikkaa tätä linkkiä, ja käy kuuntelemassa (kuultavissa vain elokuun loppuun!).

Nyt, laitan tähän vielä bonukseksi, ja vertauskohteeksi, erään toisen synkistelijäryhmän coverin samaisesta viisusta, ja totean että ainakin omakohtainen suosikkini on yhä My Dying Briden versio.

Mitä mieltä Sinä olet?