Eräs seikka mikä on pakko sanoa onnistuneeksi tästä baarista, on sen paikallismainokset, joissa ilmeisesti henkilökunnan jäsenet ovat meikattuina australialaisiksi junteiksi, jotka on päässeet vapaaksi ja jotka oli tulleet tunnetuiksi lammasvarkaina.
Itse baari oli mukavan kokoinen, keskikokoinen kaiken kaikkiaan ja siellä tuntui olevan myös melko normaalia porukkaa.
Ehdoton plussa oli sen istuinpaikkasijoittelut, ne oli tehty fiksusti ja tuntui siltä että paikassa saattoi löytää melko hyvin paikkoja, myös siinä tarkoituksessa jos tarkoituksenasi on ollut "sosialisoida".
Siitä puheen ollen, onkin nyt hyvä mennä muisteloihin.
Jonossa saatiin seistä kauan, mikä on ilmeisesti täyden ja vasta-aloittaneen baarin tapa toimia, niin imagon, kuin välttämättömyytensäkin nimessä.
Sateisessa jonossa seisoskellessa edessäni oli muutaman naisen porukka, ja takanani sekalainen seurakunta, yksi melko hyvännäköine brunetti ja olisiko siinä ollut kaksi tai kolme miestä.
Ensiksi päädyin jutuille edessäni olevien blondien kanssa, kun eräs heistä kysyi minulta tulta, jota minulla ei ollut. Kuitenkin hän sai sen takaani, ja sanoin että voisin ottaa häneltä jämät, sillä hän varmaan on huolissaan terveydestään ja yleisestä kunnostaan, johon hän vastasi tyyliin: "Et saa, en ole", johon pamautin come backin: "No, sen olet näköinenkin."
Seuraava skenaario oli mahtava, sillä se osoitti että tasa-arvo on viimeinkin käden ulottuvilla. Siinä aiemmin mainitsemani brunetti koitti käyttää nais-korttia sanoen: "Hei pääsenkö mä näiden muiden ohi, kun oon kerran nainen?" Johon karhumainen ovimies sanoi että: Et, koska tasa-arvo.
Sitten brunetti kertoi olevansa mies (miksi se sellaista sanoo?), johon sanoin että todista se, johon hän vastasi näytten kaulaansa: "katso tätä aataminomenaa", johon sanoin että alempaa. Tässä vaiheessa hän joutui jättäytymään leikistä pois.
Sisällä saatiin jo bukowskimaisia tapahtumia, kun taleban-nuorukainen haastoi minut. Olin istuskelemassa sohvalla juomani kanssa, jota siemailin samalla kun katselin sivusilmällä pöydällä tanssivia naisia. Kohta tämä mainittu talib käski siirtämään jalkansa pois. Sanoin, että hän pääsee kyllä yli. Seuraavaksi tämä vetosi naiseen, johon sanoin että niin pääsee mainittu nainenkin ylitse - ja pian nainen näyttikin mallia miten Suomessa nämä asiat hoidetaan, ja he menivät kiltisti peräkanaa ylitse.
Tämä oli siitä erikoinen ilta, että naiset tulivat pääasiassa juttelemaan minulle, osa siksi että kyse oli puolitutuista, osa taas vähemmän tutuista (kuten eräs edessä olevasta porukasta). Which is nice.
Varsinaiset jatkot kuitenkin tapahtuivat aamiaisjatkoilla.
Voi veljet mitkä aamiaiskekkerit.
Ei siksi että jokainen olimme maistissa, ja käytimme suunnilleen pullollisen tabascoa, tuossa kaupungin parhaassa (ja salaisessa) aamiaispaikassa, jossa saa yhdellä maksulla niin paljon kun jaksaa syödä.
Entä mistä me keskustelimme siellä - ääneen, jonka myös ehkä muutt saattoivat kuulla?
- Mikä on oikea määrä alkoholia, jotta parittelu ihmislajin naaraan kanssa olisi suotuisaa. Tämä aihe käsitti sen jokaisen miehen ongelman, nimeltä "whiskey dick", eli kun tekee niin tolkuttomasti mieli, mutta ei vaan oikein enää kokovartalopuudutuksen vuoksi ole sitä tietty herkkyttää tai puskuvoimaa saada sitä ylös. Osaako joku lukija antaa ehdotusta optimaalisesta määrästä?
- Tapsu näki Jampan, ja rupesi kertomaan tästä lievästi rienaavaa muisteoloa, jonka mukaan tämä oli saanut raahattua mukanaan varsin tukevan naisen. Oli kuulemma siinä määrin tukeva, että jos nämä noirmaalisti "aaltoilevat", niin työnnön jälkeen tässä tapauksessa - Tapsu oli demonstroinut kaiken kuin liikennepoliisi, ja nyt hän näytti että kyseissä aallossa meni pitkään. Nauroin tätä niin maan kihisten, että hädin tuskin sain henkeä. Ja Jamppa, se söi pahaa aavistamatta pöydässään.
- Viagran viihdekäyttö. Nämä molemmat aamupalaseuralaiseni olivat kokeilleet tuota ainesta, toinen thaimaalaista, sillä seurauksella että se ei mennyt alas millään. Ei omalla, eikä (miespuolisen kaverin) avustamalla runkkauksella. Jutut katkenneista verisuonista ja muista sellaisista sai minut tuntemaan aitoa puistatusta.
- Aamuheijarit. Eräänlaisena spin-offina edellisestä tuli tämä aiheeksi, ehkä minun vaihtariksi sillä minulla on kerrassaan aggressiivisen raivokkaita aamuheijareita, joilla voisi murtaa muureja.
Ja nyt kun loppusuoralla tuli puhe heijareista sun muista sellaisista, lienee syytä pistää tähän vielä tämä:
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti