Todellakin, death metal-legenda, David Vincent on siirtynyt country-tähdeksi (tai ehkäpä vielä tässä vaiheessa lienee syytä puhua artistista).
Jostain syystä metallimaailmassa country ja klassinen rock 'n' roll-suuntaus on yleistynyt.
Esim. Davidin bändin kitaristi on The 69 Catsin (The 69 Eyesin soittajien "rokettiroll"-variaatio) kitaristi myöskin.
Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen hevihemmojen viidenkympin villitys,
Vaan tässä vertailukohteeksi vuosien takainen, allekirjoittaneen lempibiisi Davidin alkuperäiseltä bändiltä, Morbid Angelilta.
Lopussa esiintyvä puhdaslauluinen osuus tosin antaa pienen viitteen siitä, että miksi hänen ääneellään ei tehtäisi muutakin, kuin muristaisi örinäosuuksia.
(Tässä vielä audiofiileille videoton "full dynamic range"-versio)
Ehkäpä kaikkein vähiten uskoisi kyseessä olevan sama mies, kun vertaa tätä live-duettoa:
Tähän taltiointiin - toinen lemppari bändiltä, ihan jos joku halusi tietää:
Muuntautumiskykyä miehellä ainakin piisaa.
Tekstit
3 kommenttia:
What the fuck.. Aivan puskan takaa. Ymmärrän toki vinsenttiä, itse soitin nuorena hetken death metallia.. lopetin kun se ei antanut tarpeeksi sävyjä ja dynamiikkaa. Kiva sellaista on vielä soitella toki kotona kännissä youtuben tahtiin.
Kuulun sukupolveen joka näki tuon god of emptiness biisin headbanger ballissa ja reaktio oli kutakuinkin samaa tasoa beavis & buttheadin kanssa. "WHOOAAAH!" Rumpali kuulosti joltain helvetilliseltä juggernautilta ja kitarariffit cthulhun maailmoista. Ja se puhdas osuus.... huh huh.
Pitää sanoa, että olemme kyllä varsin samoilla linjoilla tässä asiassa.
Itse soitan edelleenkin deathia, mutta pitää sanoa, että kokoalilal sanomistasi syistä siirtyminen on pikkuhiljaa tapahtunut. Lähinnä kyseessä oli nuoruusvuosien death metal-unelman täyttymys, ja nyt kun se on täytetty, rupeaa olemaan aika siirtyä kohti uusia ulottuvuuksia. Se tosiaan menee niin, että äärimetallia on kiva nauttia pienissä annoksissa, mutta kokopäiväisenä se ei kyllä mene. Nuorempana olin noin vuoden verran ihan HC-tason döödenmies, mutta sitten oli taas aika palata uusiin ulottuvuuksiin.
JA kyllä, tuo kyseinen biisi oli minun ensimmäisiä tutustumisia genreen, hyppy Slayeristä "rankempiin aineisiin", ja ihan samat fibat tuli jo silloin. :D On se edelleenkin kyllä kova, ei siitä pääse mihinkään.
kyllä kyllä.. itse tuli käytyä kaikennäköset vaiheet rässiliivistä black metalliin, dettiin ja goottiin. synkemmän popin puolelta löytyi jonkinnäköinen paikka jossa viihdyn. Tässä keski-ikää lähestyessä tekisi mieli vielä kokea tai saavuttaa jotain, mutta joskus on vain fiilis että voisi vetää sukat ja sandaalit jalkaan ja soittaa covereita Boney M:stä Megadethtiin loppuelämän ajan..
Ex-bändini jatkaa maineikasta eloaan death metallin saralla. Hauskahan sitä on seurata kun isoilla festareillakin vetävät nykyään. En tiedä miten jaksavat.. Meikämannea alkaa vaan väsyttämään kun yrittää kuunnella rankempia aineita. Mutta ne klassikot! ne klassikot toimii vielä! Möin joskus koko cd-kokoelmani, kaiken 90-luvun heviklassikot, mutta säästin morbid angelin ekan levyn. en tiedä miksi, mutta sen kun laittaa soimaan sotapelin taustalle ja mäyris viereeen janojuomaksi niin homman kässää heti.
\,,/
Lähetä kommentti