Jälkiraportti: Katajaista simaa

On tullut aika antaa pienoinen jälkilausunto aiemmin valmistetusta simasta.

Sitä tehtiin siis kaksi erää, molemmat samaisesta peruserästä, eli:

• Perussatsi
• Katajanmarjasima

Jälkimmäinen on muutamissa aiheesta kiinnostuneissa herättänyt kysymyksiä - miltä se maistuu, miten sitä tehdään?

No, ohjehan on edellisessä tekstissä, tässä kuitenkin kerrotaan miten se lopulta tehtiin ja miten se onnistui.

Tekokeinoksi valikoitui ns. varman päälle ottaminen. Eli katajanmarjat laitettiin kokonaisina simaan, ja annettiin muhia siellä.

Lopputulos?

Tämä keino on äärimmäisen hidas, mutta lopulta melko palkitseva.

Miksi?

Koska maku katajanmarjjoista tarttuu todella hitaasti simaan. Simaa oli 5 litraa, ja joukkoon heitettiin yksi purkillinen katajanmarjoja. Tämä tapahtui joskus toukokuun aikoihin. Alussa, ensimmäisen kuukauden aikana tuskin edes maistoi katajaista makua, vaikka siman määrä väheni jokaista maistokertaa kohden. Vasta heinäkuussa, sen puolivälissä, saattoi sanoa että sima maistui katajaiselle - kun sitä oli enää pari litraa, mutta marjojen määrä sama.

Joten, tämä on huono keino valmistaa nopealla aikataululla katajanmarjasimaa. Mutta erinomainen jos aikaa on, tai jos olet hieman arka katajanmarjan suhteen - näin makua tulee hyvin hitaasti, joskin tuoksu tarttuu jo ensimmäisen kuukauden, puolentoista, aikana.

(Nyt kyseinen sima on juotu, joten siksi tämän jälkiraportin saattoikin antaa juuri nyt - säilytin tarkoituksella kyseistä juomaa mahdollisimman pitkään, jotta kypsymisen eri asteet olisi tulleet ilmi).

Entä sitten itse sima?

Idea valmistaa sima viinihiivalla, oli juuri niin hyvä, kuin mikä oli arviokin.

Simasta tuli maukasta ja makeaa maultaan, paljon, paljon puhtaamman ja paremman makuista kuin pikahiivalla valmistettu.

Ainoa ongelma tässä on vain se, että makeus tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, ettei kaikkea sokeria ole tullut käytetyksi - ilmeisesti tämä sokeri on juurikin hunajaa. Sillä on itsepintainen tapa säilyä hyvin. Tämä ei sinällään haittaa, sillä hunajaviinimäisyys tulee näin enemmän läsnä. Samoin reseptissä käytetty malli, missä mukaan pistettiin normaalia sokeria, oli myöskin hyvä idea: ne muuttuivat alkoholiksi.

Mainittakoon, että katajanmarjasimaa ei lainkaan kirkastettu tai sen käymistä stopattu. Siitä voi vain sanoa, että kun nyt heinäkuussa sitä joi lasillisen, yhden oluen jälkeen, niin kyllä heilahti kuule!

Summa summarum

Reseptin toteutus meni oikein hyvin, ja isolta osin suunnitelman mukaisesti.

Viinihiiva kuitenkin vaatii pidempää käymisaikaa, ja ilmeisesti juuri hunaja pistää sille kampoihin, joten tämä kannattaa ottaa käyttäessä huomioon; mitä enemmän haluat prosentteja, sen enemmän käymisvaiheessa kannattaa käyttää normaalia sokeria.

Sama pätee katajanmarjasimaan, jos haluat parhaan tuloksen, anna käydä kokonaisten katajoiden kanssa se pari kuukautta. Muuten taas pikaisemmalla aikataululla murskaa rohkeasti vain katajat mukaan, ja vaikka poista sitten lapotessasi sima pulloihin.