"Saatana on Kristuksen varjo." Prosessikirkko aikoinaan pyrki ratkaisemaan tämän heidän perusopinkappaleellaan, joka yksinkertaisesti tarkoitti sitä, että Kristus ja Saatana ovat ns. yhteydessä, eli valo ja varjo on yhdistyneenä. Epäilemättä tätä oppirakennelmaa on hyvin vaikea löytää Raamatusta, ja syvempi sen merkitys olikin näin ollen vain ideassa, että Prosessikirkko oli se, joka ikään kuin oli sovittanut opissaan tämän Jungin tekemän havainnon ja täten integroinut valon ja varjon (lisää Prosessikirkosta tästä - prosessilaisia opinkappaleita ei pitäisi ottaa liian kirjaimellisesti, koska niissä ei olisi siten mitään järkeä, vaan ymmärtää että etenkin niissä kyseessä on pinta, ja tärkeintä on ymmärtää mitä piilee kyseisen pinnan alla.)
Raamatullisesta näkökulmasta, Jungin näkemys ei ole ihan 100% tarkka, sillä kuten Jeesus sanoo: Olkaa täydellisiä kuten Isä, hän tarkoittaa alkuperäisen tekstin mukaan, että ollaan "kokonaisella tavalla täydellisiä". Jumalalla on hallussaan armon ja ankaruuden pilarit, siinä missä ihmisillä on taipumusta vain jompaan kumpaan niistä, mistä on osoituksena konservatiivisten ja liberaalien kristittyjen ero, jossa toinen on vapaamielinen (armoa) ja toinen tiukkapipoinen (ankaruus).
(Näin ollen, Jungin havainto koskenee lähinnä ihmistä suhteessa uskontoon, eikä uskontoa itseään.)
Jung myös esittelee tässä teoksessaan ajatuksen Antikrituksen ajasta, joka seuraa Kristuksen aikaa. Tämä tulee ymmärtää siten, että Raamatussa antikrituksia on monia ja kun puhutaan (the) Antikristuksesta, oikeasti puhutaan Pedosta, laittomuuden lapsesta. Mutta sikäli sillä ei ole merkitystä, sillä jungilaisittain tämä aika onkin käytännössä materialismin aikaa, jossa materiasta etsitään tätä pelastusta ja Jumalaa, sen sijaan että se haettaisi hengestä. Tälle ajalle on ominaista, että etsitään itsensä ulkopuolelta - ei sisäpuolelta. Jos etsii itsensä ulkopuolelta kuvittelee löytävänsä sen materiasta.
Alla vielä kyseinen kirja äänikirjaversiona (soittolistaformaatissa).
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti