maanantai 12. joulukuuta 2022

Odin

Odin on jatko-osa aiemalle, Tyriä käsittelevälle tekstille (vuoden ilmestymisväli ei liene ainakaan liian hätäinen). Tyr siis oli skandien pääjumala ennen Odinia, ja todennäköisesti tämän alkuperä on jo germaanisessa uskonnossa, jonka jakoivat germaanien lisäksi myöskin skandit.  

Tässä osassa me siis tarkastelemme, että mikä oli siis Odinin tarina. Se on tunnetumpi kuin Tyr, mutta harva tietää mikä tekee siitä todellisuudessa kiintoisan. Näet, vastoin monia luuloja, ei Odin suinkaan ollut alunperin jumala tai edes yliluonnollinen olento, vaan sellaiseksi korotettu ihminen. Tämä ei ole niinkään uusi tieto, sillä jo kaksi toisistaan riippumatonta vanhaa lähdettä,  Snorri Sturluson ja Saxo Grammaticus kertoivat myös tämän saman seikan. 

Nimen alkuperä

Odinin nimi juontuu Wodanista. Se oli siis käytännössä Wodanin lempinimi.  Nimen alkuperäinen muoto on siis Wōđanaz = wōđaz + naz, josta ensimmäinen osa tarkoittaa  "riivattua, hullua, raivokasta" ja jälkimmäinen "(sen/sellaisten) mestaria". Ilmeisesti viikienkien berserkerit liittyvät tähän - he kun olivat juuri Odinin omat raivohullut iskujoukot. 

Nimestä päätellen, Odin tulikin joukkoineen Anatoliasta pohjoiseen Eurooppaan niin, että ns. tyrät rytkyivät ja pakarat paukkuivat.  Juuri raivokas ja riivattu liitetään tähän kuvaavaan  lempinimeen erityisen tunnollisesti. 

Mainittakoon vielä, että hänen nimistään tämä ei suinkaan ollut ainoa, vaan muita nimiä oli 170 kpl (Elementaarisissa arkkityypeissä Odin edusti maata, nimi Foldardróttinn tarkoittaa maan herraa/kuningasta. Tyr taas assosioitui ilmaan/taivaaseen.)

Levoton soturikuningas löytää lepopaikkansa

Odinin kotimaaksi jo aiemmassa kappaleessa nimettiin muinainen Anatolian alue, ja tämä on myöskin sopusoinnussa Odinin tuliaisten kanssa, joista on kirjoitettu saagoihin varsin mystifioidun symbolisella tavalla. Ennen kun me menemme tähän aiheeseen, tarkastellaan vielä tämän hullun soturikuninkaan päätymistä läntiseen naapuriimme. 

Odin oli vaelteleva ja levoton, ja löysi levon vasta "valloittamastaan" Ruotsista, johon päädyttiin vaiheikkaiden ja taatusti paheksuntaa herättäneiden seikkailujen päätteeksi. Mutta tämä ns. valloitus tapahtui kuitenkin rauhanomaisesti. 

Saaga kertoo seuraavaa: Silloinen Ruotsin kuningas Gylfi (ensimmäinen Ruotsin kuningas ja syntynyt n.223)oli kuullut tästä Sigtuunan alueelle saapuneesta seurueesta, jonka maine oli ilmeisesti kiirinyt näiden edellä. niinpä kuningas päätti naamioitua ja sen turvin haastatella heitä.

Haastelu aloitettiin ilman sen kummempia small talkkeja, syvällisellä kysymyksellä, kuka on jumalista suurin. Vastaus oli Kaikki-Isä. (Tällöin Ruotsin pääjumala oli yhä Tyr). Joka siis loi mm. kaiken. Mutta hienoinen twisti saatiin tähän kaikkeen, kun vaatimaton mies Odin totesi itse olevansa tämä samainen kaiken isä. Kaikesta huolimatta, tämä meni läpi ja näin kuningas Gylfi tuli Odinin seurueen jymäyttämäksi. Tästä seurasi tapahtumaketju, jossa vallan otti nyt Odin. Mutta vasta varsinainen jumaluus "varmistettiin" Odinin kuoleman jälkeen - tätä ennen hän jo alkoi tehdä mitä ilmeisimmin uskontoon muutoksia. Odinin kuoleman jälkeinen todistus taas saatiin vainajahengen tien, eli spiritismin kautta, jossa tietäjät sanoivat saaneensa tältä molemminpuolisen yhteyden, jonka kautta skandinavisen uskonnon reformi oli sinetöity. 

Mistä sitten spiritismi ja vainajahengen konsultointi tuli?

Odinilta epäilemättä, esim. Eddoissa selviää, miten hän otti yhteyttä Helheimissa elävään tietäjänaiseen. 

Kuinka sitten tämä rauhanomainen uudistus oli mahdollinen?

Monijumalaisina ei nähty tarpeelliseksi potkia edellisiä jumalia pois, vaan uusia lisäiltiin tarvittaessa mukaan ja näiden arvojärjestyksiä muunneltiin tarpeen mukaan. Muita vastaavia tapauksia olivat niin Freyr ja Thor, jotka olivat alkuperäisiä Odinin seuralaisia - ihmisiä hekin. 

Hyvänä esimerkkinä tästä on esim. Bragi, joka myös oli runouden jumaluus, kuten Odinkin. 

Seuraavassa artikkelissa on mielenkiintoinen yksityiskohta:

Viikinkien juhlat

"Odinin malja juotiin hallitsevalle kuninkaalle, Njordin ja Freijan maljat tulevan vuoden menestykselle ja rauhalle ja Bragin malja juhlan isännän kunniaksi."

Yhdistävänä tekijänä tässä onkin siis se, että näistä ainakin Odin ja Bragi olivat alunperin ihmisiä. Lisäksi maljan juominen kuninkaalle on mielenkiintoinen tapa, sillä ensitöikseenhän Odin meni juurikin kuninkaan juttusille ja otti tältä vallan. 

Se, että kyseisessä uskonnossa oli useampi sodan kuin runoudenkin jumala ei juurikaan ollut niin nöpön nuukaa. Ilmeisesti nämä jumaluudet edustivat asian eri aspekteja, Odin esim. oli selkeän vision jumaluus sodassa, Thor puolestaan raa'an voiman. 

(Odinin saapuminen Ruotsiin tuo mieleen modernin, Muhammedin vertauskuvannollisen saapumisen sinne. Tästä yhtäläisyydestä pääset lukemaan, kun klikkaat tästä.)

Seuraavaksi etsimme vastausta kysymyksiin: mikä sitten oli Odinin ja kumppanien oma uskonto, entä mitä uudistuksia heidän myötä tuli?

Odinin alkuperäinen uskonto

Tätä on tullut mietittyä paljon ja jonkin verran asiasta on tehty johtopäätelmiä, joista mitkään eivät olleet silti  lopullisessa mielessä tyydyttäviä. Mutta sitten lopultakin tutkimukset tuottivat tulosta ja se vahvin ehdokas löytyi. 

Johtolangan antaa jo aiemmin mainittu Odinin tulomaa, jolloin hänen uskontonaan on ollut tengrismi ja hänen henkilökohtaisena esikuvanaan, on ollut kyseisen uskonnon sodan jumala. Se on muinainen turkkilaisten ja mongoolien uskonto. (Snorrin mukaan Asgard oli sama kuin Troija/Vähä-Aasia. Jolloin Odinin perustama Sigtuna olisi alunperin ollut käytännössä troijalainen siirtokunta, jossa myös oli hänen uhrifarminsa, eli hof).

Tämän sodajumalan nimi on Kyzaghan, joka oli kuvattu keihään ja uskollisen ratsunsa kanssa, aivan kuten Odin. Jopa näiden nimet tarkoittavat melkeinpä samaa, sillä aivan kuten Odinin nimi pitää sisällään tämän ominaisuuden, tekee niin myöskin tämän jumaluuden nimi, joka siis tarkoittaa vihaista ja tulistunutta, kun taas kantasana sille tarkoittaa punaista väriä ja raivoa. Myös tätä voimakasta jumaluutta pyydettiin auttamaan sodassa ja taisteluissa, aivan kuten Odinin kohdalla tehtiin muinaisten skandien kohdalla. (Myös Kyzaghanin hevonen on punainen, mikä on mielenkiintoista, sillä onhan eräs  Raamatun Ilmestykirjan neljästä ratsastajastakin punainen - joka sattumalta myöskin on sodan tuoja!) 

Kyzaghan on jumaluuden nimeltä Kayra poika. Kyseinen jumaluus istutti - myös skandien uskonnosta tutun - elämänpuun (Ulukayınin). Eli myös elämänpuu on peräisin Odinin alkuperäisestä uskonnosta. (Joka taas on tietoinen nefilimeistä ja langenneista Valvojista, voi pitää mielenkiintoisena sitä, että tämä jumaluus opetti ihmisille alkoholin valmistuksen - aivan kuten Valvojat tapasivat vastaavalla tavalla opettaa ihmisille asioita). Odinin isä mytologiassa taas on Bor, joka puolestaan oli Búrin, ensimmäisen jumaluuden isä. Eli tämä sama idea oli myöskin tuotu hieman muunnettuna skandien muinaiseen uskontoon. 

Se taas mistä Odin oli kotoisin ja täten hänen kulttuuriperimänsä, selittää myös tätä järjestelyä. Oli täysin tavallista, että pakanalliset hallitsijat pitivät itseään jumalina, aina Roomasta Egyptiin ja moniin muihinkin paikkoihin. Tämä oli vain perinteen jatkoa. 

Vaan, millä tavoin Odinin saapuminen näkyi uskonnollisissa tavoissa?

Millä tavoin Odinin kultti muutti alkuperäistä germaanista uskontoa?

Seuraavaksi uusista tavoista, ja palvontamenoista.

Uppsalan suurtemppeli

Odin siis perusti Sigtuunan alueelle johon hän asettui. Se myöskin oli se alue, josta käsin hän hallitsi. Lähialueet menivät Thorille ja Freyerille. Esim. Uppsalan kuninkaana oli Freyr, joka meren rannalla hallitsevana assosioitiin meren jumaluudeksi. Myös uskonnon päätemppelin rakensi Freyr samalle paikkakunnalle. Heimdall meni Himinbergsiin (Sigtunaan, jossa on samaisella sijainnilla yhä tänäkin päivänä kartano). Thor puolestaan Thrudvangiin. Odinin sijainti tiedetään myöskin tarkasti, se oli Mälaren järvellä. Samaisen järven saarista on sittemmin löydetty viikinkiasustusta ja kauppapaikka, kuin myös nähtävyyksiä asiaan liittyen. Kaivaukset ja tutkimukset ovat yhä kesken, mutta tietäen paikan historian, löydöt ovat takuulla kiehtovia, sillä tuolla alueella nimittäin on Odinin suuri temppeli, jossa hän uhrasi "aasalaisten tapojen mukaan" - ja nämä aasalaiset tavat tarkoittavat sitä, että hän harjoitti siellä tengrististä uskontoaan. Tätä tullaan vielä ihmettelemään, jos asianmukaisia löytöjä tehdään, mutta lukijan ei tällöin tarvitse ihmetellä, että miksi näin on. Se on kerrottu tässä tekstissä!

(Vanhan) Uppsalan pakanallisessa temppelissä oli ns. päätemppeli. Odin ei ollut siellä keskeisellä paikalla, vaan Thor. Toisella puolen seisoi Freyr. Eli hän ehkä oli alunperin osana porukkaa, eikä aina keskipiste. (Uhrit annettiin kullekin tilanteen ja pyyteen mukaan mukaan.)  

Tästä temppelistä raportoi Adam Bremeniläinen vuoden 1070 vierailunsa yhteydessä.  Myös Adam  osasi kertoa, että nämä ruotsalaiset pakanat palvoivat jumalia jotka olivat olleet kerran ihmisiä, mutta jotka nousivat jumaluuteen heidän sankarillisten tekojensa kautta.

Joka yhdeksäs vuosi temppelissä järjestettiin uhrijuhlat. Tällöin veriuhri annettiin yhdeksällä eri lajin uroksella - myös ihmisuhri. Lopuksi nämä ripustetaan sitten pyhään puuhun - tämä lienee suora laina tengrismin elämänpuuhun, joka oli mänty jossa sattumoisin oli yhdeksän oksaa. 

Riimut - Odinin myyttinen tuontiartikkeli

Saagojen mukaan Odin toi riimut. Tämän mystifioidun saagan taustalla on hieman maallisempi tapahtumasarja, joka voidaan dekoodaata siten, että Odin toi lähtömaansa aakkoston käytettäväksi kansalle jonka pariin muutti. 

Todellakin, tuntemamme pohjolan riimut ovat sukua muinaisturkkilaisille aakkosille, riimuille, jotka olivat käytössä Anatoliassa, eli Aesirin maalla. Göktürk ja Orkhon*-Yeniseim käsikirjoitus todistaa tämän.  (Vaihtoehtoisesti ne voivat myös olla peräisin fryygialaisilta ja carianilaisilta. Myös muinaisilla minoalaisilla oli yhtäläisiä riimumerkkejä. Mikä asiasta tekee mielenkiintoisen, on tällöin se seikka, että minoalaisten äitilinjan pitäisi olla suomalainen!)

Voidaan siis sanoa, että näiden riimujen suhteen voidaan puhua samanlaisesta yhtäläisyydestä kuin vaikkapa slaavien kyrillisten ja kreikkalaisten aakkosten suhteen - lähde on sama. 

Seuraavassa voit vertailla muinaisten skandien ja turkkilaisten riimuja. 

Skandien riimut:

Muinaisten turkkilaisten riimut:


(*Kuriositeettina vielä mainittakoon, oli tätä turkkilaista riimukirjoitusta löytynyt Mongolian Orkhonin laaksosta, mikä sopii erinomaisesti yhteen tässä esitetyn teorian kanssa.)

Polttohautaus

Seuraavaksi huomio kiinnittyy Odinin tuomaan uudistukseen, eli polttohautaukseen. Uskonnoista lähinnä vain dharmiset uskonnot pitivät sitä olennaisena - tämä siksi, koska he kuten skanditkin uskoi jälleensyntymiseen, jonka vuoksi ruumiin poltto nähtiin eräänlaisena varotoimenpiteenä, jotta sielu "rohkaistuisi" jättämään ruumiin taakseen. Joskin sielu on kyseenalainen käsite näiden mytologiassa, ja ihmisen henkinen puoli muistuttaakin hyvin paljon buddhalaisuuden vastaavaa - mutta siinä tapauksessa herää kysymys: mikä menee Valhallaan ja syntyy uudelleen? Luultavimmin se on hugr, se on sama kuin henki ja hamr on sama kuin elämänvoima - sielu. Voi siis olla, kyseessä on kahden eri perinteen aiheuttama ristiriita, tai sitten selityksenä voi olla se, että Heliin (sana Helviti, Helvetti, tarkoittaa "Helin rangaistusta")  pääsemättömät, lähti uudelle kierrokselle.  (Hel muuten muistutti judeo-kristillistä Tuonelaa, jossa Helin kaunis puoli vastasi Abrahamin helmaa, ruma puoli tuskan puolta. Niinpä etenkin pohjoismaissa elää käsitys siitä, että kuoleman jälkeen mennään oitis Helvettiin, jos sinne on matka. Raamatussa mennään ensiksi tuonen majoille, sieltä sitten viimeiselle tuomiolle ja varsinaiseen Helvettiin).

Eliitin venehautajaiset Odinille omistettuina eivät olleet välttämättä järin mukavat jokaiselle - aikoinaan kristillistäjät sanoivat, että nämä ihmiset ansaitsevat parempaa kuin julman pakanallisen uskonnon.

Mitä he sitten tarkoittivat tällä? 

Odinilaisiin eliitin hautajaisiin kuului 10 päivää ryyppäystä ja naimistakin, mutta myöskin brutaalia eläinten ja ihmisten tappamista uhriksi. Hevosia ja koiria uhrattiin. Hevoset siten, että ne juoksutettiin väsyksiin, jonka jälkeen niiden kimppuun hyökättiin ja hakattiin pää irti. Orjatar myöskin uhrattiin, ja hänen päälleen ruumiinsa päälle ripoteltiin poltettujen eläinten tuhkaa. Muita uhrattavia eläimiä olivat lehmät ja linnut - jälkimmäiset revittiin kappaleiksi ja heiteltiin niiden palaset veneeseen myöhemmin uhrattavan orjattaren toimesta. Ja mitäpä olisivat kunnon pakanalliset hautajaiset ilman raiskausta?  Ainakin jos uhri ei ollut vapaaehtoinen, tämä osa toteuttiin näet lupia kyselemättä. Tämä toimenpide tehtiin eläinten uhraamisen ohessa ja se huipentui siihen, kun 6 miestä oli tehnyt hommansa tämän tytön kanssa, jonka jälkeen hänet kuristettiin ja hautajaisia johtanut nainen ("kuoleman enkeli"  Ibn-Fadlanin mukaan - mutta odinilaiset tuskin käytti termiä enkeli) puukotti tämän kuoliaaksi. Kaivauksissa näiden uhrityttöjen jäänteistä on löydetty esim. kalloja joista puuttuu pala, ja tähän kallon palaan on kaiverettu nimi Odin.

Odinin alkuperäistä uskonnollista taustaa vasten tämä oli ymmärrettävä, sillä esim. hinduilla on ollut tapana polttaa vainajan kanssa usein tämän puoliso - näin sielu varmasti poistuu ruumiista oikeaan osoitteeseensa. Viikinkien hautajaiset järjestettiin yöllä, kuun antaessa valoaan, ja Intiassa harrastettiin täsmälleen samaa tapaa, sillä kuoleman herra Yama velvoitti näin.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Jonna