Marraskuu voitettiin (paitsi jos säitä katsoo) ja on taas joulukuu, mikä on yhtä tarunhohtoista aikaa vanhalle ja nuorelle, niinpä me aloitamme tämän kuukauden tällaisella inspiraatiollisella avauksella.
Sen lisäksi että tämä video on comfy, on siinä se syvällisempikin pointti, ja se on tuon juontajan toteamus siitä, että on vieläkin kuin lapsi.
Tässä on syvällinen totuus, onnellisuuden. Kyseessä on sisäinen lapsi, joka jää aikuistuessa helposti taka-alalle, joskus sinne patistettuna joskus unohdettuna, yhtä kaikki, on lopputulos sama. Mutta näin ei tulisi olla.
Syitä on tälle monia, ei niitä kaikkia tarvitse alkaa nyt erikseen mainitsemaan, mutta se sanottakoon, että tuon sisäisen lapsen jääminen taka-alalle johtaa helposti latistuneeseen tunne-elämään, ja se puolestaan johtaa latistuneeseen elämän kokemiseen.
Tätä ei pitäisi muuten sekoittaa lapsellisuuteen, sitähän se ei ole, vaan kuten tiedetään, ne pahimmat pätijät ja tiukkapipot ovat kuin niitä pikkuvanhoja ala-astelaisia, joita kukaan ei jaksa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti