Ensimmäinen erikoisjakso tiedossa:
the Drunkoween Special!
torstai 29. lokakuuta 2009
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Paikka
Varmaan jonkinlainen ennätys naamakirjailussa on Heiskan suorittama statuskommentointi SYNNYTYKSESTÄ. 3 cm oli kuulemma jo auki, kun viesti tuli yleisön nähtäville. Zemppasin häntä:
"Tempaise niin että vittu repeää." T: Seppo Räty”
Seuraavana päivänä mukula sylissään ja naamakirjaa päivitellessä Heiska aprikoi että mitenköhän monta tikkiä sinne oikein tuli.
Minä olin hänestä Seppo Rädyn puolesta äärimmäisen ylpeä.
Näin taas unta. Unessa törmäsin kahteen osuvaan aforismiin. Liukuessani kohti valvetietoisuutta, vielä unessa puoliksi, minä aloin tajuta että ne olivat minun keksimiä aforismeja.
Olin pian herännyt, ja unohtanut aforismit. Miksi minä unohdin nämä aforismit?
Aamuisin herään pihalla olevien työkoneiden ääniin. Työmaata pitävät nuori nainen jolla on vaaleat hiukset, paksusankaiset lasit, vaaleanpunainen suuri kaulahuivi ja perse. Toisena proletaarina on viiksekäs, sympaattisen näköinen mies jolla on suuri maha ja yleensä paita flanellia. Hän viettää suurimman osan ajasta istuskelemassa minikaivinkoneessaan. Jos olisi nyt pakko ajatella jotain rumaa, niin se olisi sitten se kun mies viiksiään kampaillen sanoisi blondille, täysin varoittamatta, että nyt leikitään kaivinkonetta. Sitä leikitään niin että blondiini menee miehen syliin selkäänantamisasentoon. Kuitenkaan selkään ei anneta, vaan housujen poistamista, tai tässä tapauksessa haalarin, seuraa “kaivaminen” ja se on vasta silloin täysin asianmukainen suorite, kun tyttö on joko kikattanut tai itkenyt koko sen ajan. Toimenpiteen jälkeen mies pyyhkii tytön taipeisiin. Mutta on sanottava, että he pikemminkin ovat sympaattisen näköinen parivaljakko. Pihamaalle tehdään nyt ainakin kivetystä, lisäillään rotvalleja ja sieltä revitään puita, mummokeinukin oli ties missä hyvän aikaa! En vain ymmärrä miksi etupihan kaksi vanhaa, suurta ja komeaa haapaa on pitänyt kaataa (myös koivu on kaadettu). On päiviä jolloin puut ovat ainoa mitä on tarjolla, minulle ja oraville (niitä ruokin aina kun muistan!).
"Joskus tuhotaan liian innokkaasti sellaista, mikä antaisi ihmisille elämäniloa. Kyllä vanhassa tuolissa usein istuu mukavammin kuin uudessa." - Pentti Saarikoski
Salilla olleella viehättävällä blondilla oli ovulaatio. Päättelen sen siitä että kun tulin salille, oli hän ja mukana ollut mies (kaveri, sen näkee, pahimmassa tapauksessa sukua jolloin miehen katkeransuloinen, riemukas vitutus on suuri – ymmärrettävistä syistä) oven ulkopuolella, nainen katsoi minua pitkään ja hartaasti. Kun sitten sisäpuolella tein voimistavia harjoituksia vatsaprässin kimpussa, minusta näki että olen punainen ja tosissaan, ja kun sain sarjan loppuun näin sivusilmällä (sillä ei nähdä tarkasti toisen kasvoja, eikä sitä minne silmät katsovat) kun hänen päänsä oli kääntynyt minua kohden – katsoessani kokonaan häneen, hän käänsi lähes koomisen nopeasti päänsä pois, täysin eri suuntaan. Näin kävi ainakin kahdesti. Hänen silmänsä ovat luontaisesti makuuhuonesilmät, ja jos hän tulee salille yksin on aina joku mies hyvin avulias ja utelias häntä kohtaan. Hänen täytyi olla ovulaatiossa koska sen aikana naiset tuntevat vetoa erityisesti maskuliinisiin, ja sen näköisiin miehiin. Pitää muistaa että minulla on melkein aina samat vaatteet päälläni salilla, ja me olemme monta kertaa olleet siellä samaan aikaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun hän lähes häpeilemättä riisuu minua silmillään jotka ovat luontaisesti makuuhuonesilmät, pehmeät katseeltaan ja hienostuneesti vinot - pitkät vaaleat hiukset melkein koskettavat lantionkaarta. Terveellä, hedelmällisessä iässä olevalla naisella ovulaatio tapahtuu n. 10–12 kertaa vuodessa.
Keskiviikkona olin kuvaamassa kun herra Ternipsi oli ratsastusharrastuksensa parissa. Matkalla kohti tapaamispaikkaa sain huomata että Murphyn laki pitää aika ajoin kutinsa – köröttelin Lahden tietä rauhallista vauhtia koko matkan jonka luulin pääseväni perille nopeasti, joku oli päättänyt lähteä ajelemaan sunnuntaiajelut jo keskiviikkona, ja kuljettamaan peräkärryä siinä samalla. Odotin koska hölkkääjä menee meistä ohitse meitä – monikkomuoto tässä yhteydessä merkitsee siis letkaa.
Päästyäni perille katselin huuli pyöreänä niitä jättimäisiä eläimiä joita olen nähnyt televisiossa pieninä liikkuvina kipittäjinä, maistanut metvurstini jälkimakuna ja tavannut vuosia sitten luonnollisessa koossaan. Mainita pitää kanssa se, että kun heräsin minun päässäni soi Rafaelin enkeli, etenkin kohta: “Kuka laittaisi niille edes kengät pieniin jalkoihin ..” ja kun tulimme talleille, täsmälleen sama biisi alkoi soida autossa. Kun tulimme perille oli viimeinen kuulemani kohta biisistä: “Kuka laittaisi niille edes kengät pieniin jalkoihin ..” Intuitio karkaa käsistä.
Odotin lempeiden ratsastajatarperseiden aikailematonta ilmestymistä näköpiiriini, mutta pääasiassa näin tallikissan, puhuin hevosille (eläinten kieli ei ole sanoja, vaan intentio, eräänlainen sielullinen ojentautuminen heitä kohden) hevonen jolle puhuin katseli minua, samalla kun kuvasin dokumenttia Ternipsin ratsastusharrastuksesta. Kysyin että saisiko sen kuvata, jos polle päättää kusta lorauttaa samalla kun puhdistat sen takakavioita.
Talleilta menimme toiselle tallille, valtalle, ja omalla tavallaan kiehtovalle talille mikä oli oikeastaan iso halli. Aurinko iskeytyi himmeänä ikkunoiden lävitse. Kusihätä alkoi yltymään, nopeat kaksi kuppia kahvia lähtiessä ja todenperäisyys minun ja Huuhtadorfenin “Muhkeat Eturauhaset”-vitsailusta kaikki tuntuivat olevan mukana hengessä. Korvani kiinnitti huomiota kun yksityistuntia pitänyt opettaja sanoi että kaiken on lähdettävä takaraivosta, sillä sinun on mukauduttava liikkeeseen. Ratsastustunnin jälkeen kun Ternipsi oli mennyt pistämään hevosta takaisin karsinaansa, minä jäin puhumaan asiasta ratsastuksenopettajan kanssa että Taichin periaatteissa tuo sama opetus pätee, ja kaikessahan se pätee. Kaikki liike ja siihen mukautuminen taidollisesti on tie jota koko jatkuvasti virtaava elämä olemassaolossamme käy. Jos myöhästyt osallistumisesta luonnolliseen liikkeeseen, tapahtuu lyhyt, sadasosasekunnin tauko ja olet jo eksynyt, kun yrität liikaa on se sama kuin yrittäisit saada virtaavan joen kulkemaan nopeammin vain istumalla veneessä jota sen virta vie. Se oli valaistuksellinen hetki jonka unohtamisesta saa vahingon sielulleen. Kun poistuimme, alkoi tipahdella lunta, minä mietin kylmien käsieni kanssa että meneekö ensiviikkoon kun kivekseni laskeutuvat takaisin alas. Nautimme vielä pienet kupilliset kahvia ja söimme hillomunkit miehissä, analysoimme ja jaarittelimme dokumentaariota.
Sen verran on palattava aiheeseen josta jo kerroinkin, nyt kun tuli käsiteltyä näitä eläinkunnantuotteita, että ei minusta silti aktiivista luonnonsuojelijaa saisi. Olen intiaani sen asian suhteen, en valkoinen mies joka ammuskelee junasta puhveleita aikansa kuluksi. Pidän vuosi vuodelta enemmän luonnosta. Ihmisen pitäisi ymmärtää sen päälle ilman ituhippien vuotavasydämistä propagandaa ja suhteellisuudentajuttomia viisasteluja, koska on tervettä järkeä ettei omaan altaaseensa kannata kusta. Sen huomaa viimeistään kun nielaisee. Ongelma on nääs se, että kuka meitä sitten suojelee luonnolta? Jumala on sanonut, että jos te peijoonit menette turmelemaan maan, niin se tulee kipeäksi, saastuu, ja oksentaa teidät pihalle. No ei Jumala nyt ihan noilla sanoilla tätä asiaa ilmaissut, mutta kirjoittamaton laki on kirjoittamaton laki, se joka on luonnonlain “takana”, sitä korkeampi; Buddha kutsui sitä Dharmaksi (termi pitää sisällään buddhalaisuuden psykologisen ja henkisen puolen, mutta on enemmän, se on käännetty tarkoittamaan niin totuutta kuin lakia, mutta sana on vaikea kääntää käytännössä..sanan juuri dher merkitsee tukemista, ja tiukkaa kiinnipitämistä – kaiken kaikkiaan sitä minkä varassa kaikki todellisuudessa on), Laozi nimitti tätä nimellä Tao, ja Johannes nimellä (Jumalan) Sana eli Logos jonka itämainen suora vastine on Tao. Tämä tekee sen mitä tahtoo, on ensimmäinen ja viimeinen, Hän josta olemme, jossa elämme, jossa liikumme. Minä olen panenteisti, maailmankaikkeuskin on panenteisti(nen). πᾶν ἐν θεός (pan-enteismi).
"Tempaise niin että vittu repeää." T: Seppo Räty”
Seuraavana päivänä mukula sylissään ja naamakirjaa päivitellessä Heiska aprikoi että mitenköhän monta tikkiä sinne oikein tuli.
Minä olin hänestä Seppo Rädyn puolesta äärimmäisen ylpeä.
Näin taas unta. Unessa törmäsin kahteen osuvaan aforismiin. Liukuessani kohti valvetietoisuutta, vielä unessa puoliksi, minä aloin tajuta että ne olivat minun keksimiä aforismeja.
Olin pian herännyt, ja unohtanut aforismit. Miksi minä unohdin nämä aforismit?
Aamuisin herään pihalla olevien työkoneiden ääniin. Työmaata pitävät nuori nainen jolla on vaaleat hiukset, paksusankaiset lasit, vaaleanpunainen suuri kaulahuivi ja perse. Toisena proletaarina on viiksekäs, sympaattisen näköinen mies jolla on suuri maha ja yleensä paita flanellia. Hän viettää suurimman osan ajasta istuskelemassa minikaivinkoneessaan. Jos olisi nyt pakko ajatella jotain rumaa, niin se olisi sitten se kun mies viiksiään kampaillen sanoisi blondille, täysin varoittamatta, että nyt leikitään kaivinkonetta. Sitä leikitään niin että blondiini menee miehen syliin selkäänantamisasentoon. Kuitenkaan selkään ei anneta, vaan housujen poistamista, tai tässä tapauksessa haalarin, seuraa “kaivaminen” ja se on vasta silloin täysin asianmukainen suorite, kun tyttö on joko kikattanut tai itkenyt koko sen ajan. Toimenpiteen jälkeen mies pyyhkii tytön taipeisiin. Mutta on sanottava, että he pikemminkin ovat sympaattisen näköinen parivaljakko. Pihamaalle tehdään nyt ainakin kivetystä, lisäillään rotvalleja ja sieltä revitään puita, mummokeinukin oli ties missä hyvän aikaa! En vain ymmärrä miksi etupihan kaksi vanhaa, suurta ja komeaa haapaa on pitänyt kaataa (myös koivu on kaadettu). On päiviä jolloin puut ovat ainoa mitä on tarjolla, minulle ja oraville (niitä ruokin aina kun muistan!).
"Joskus tuhotaan liian innokkaasti sellaista, mikä antaisi ihmisille elämäniloa. Kyllä vanhassa tuolissa usein istuu mukavammin kuin uudessa." - Pentti Saarikoski
Salilla olleella viehättävällä blondilla oli ovulaatio. Päättelen sen siitä että kun tulin salille, oli hän ja mukana ollut mies (kaveri, sen näkee, pahimmassa tapauksessa sukua jolloin miehen katkeransuloinen, riemukas vitutus on suuri – ymmärrettävistä syistä) oven ulkopuolella, nainen katsoi minua pitkään ja hartaasti. Kun sitten sisäpuolella tein voimistavia harjoituksia vatsaprässin kimpussa, minusta näki että olen punainen ja tosissaan, ja kun sain sarjan loppuun näin sivusilmällä (sillä ei nähdä tarkasti toisen kasvoja, eikä sitä minne silmät katsovat) kun hänen päänsä oli kääntynyt minua kohden – katsoessani kokonaan häneen, hän käänsi lähes koomisen nopeasti päänsä pois, täysin eri suuntaan. Näin kävi ainakin kahdesti. Hänen silmänsä ovat luontaisesti makuuhuonesilmät, ja jos hän tulee salille yksin on aina joku mies hyvin avulias ja utelias häntä kohtaan. Hänen täytyi olla ovulaatiossa koska sen aikana naiset tuntevat vetoa erityisesti maskuliinisiin, ja sen näköisiin miehiin. Pitää muistaa että minulla on melkein aina samat vaatteet päälläni salilla, ja me olemme monta kertaa olleet siellä samaan aikaan ja tämä on ensimmäinen kerta kun hän lähes häpeilemättä riisuu minua silmillään jotka ovat luontaisesti makuuhuonesilmät, pehmeät katseeltaan ja hienostuneesti vinot - pitkät vaaleat hiukset melkein koskettavat lantionkaarta. Terveellä, hedelmällisessä iässä olevalla naisella ovulaatio tapahtuu n. 10–12 kertaa vuodessa.
Keskiviikkona olin kuvaamassa kun herra Ternipsi oli ratsastusharrastuksensa parissa. Matkalla kohti tapaamispaikkaa sain huomata että Murphyn laki pitää aika ajoin kutinsa – köröttelin Lahden tietä rauhallista vauhtia koko matkan jonka luulin pääseväni perille nopeasti, joku oli päättänyt lähteä ajelemaan sunnuntaiajelut jo keskiviikkona, ja kuljettamaan peräkärryä siinä samalla. Odotin koska hölkkääjä menee meistä ohitse meitä – monikkomuoto tässä yhteydessä merkitsee siis letkaa.
Päästyäni perille katselin huuli pyöreänä niitä jättimäisiä eläimiä joita olen nähnyt televisiossa pieninä liikkuvina kipittäjinä, maistanut metvurstini jälkimakuna ja tavannut vuosia sitten luonnollisessa koossaan. Mainita pitää kanssa se, että kun heräsin minun päässäni soi Rafaelin enkeli, etenkin kohta: “Kuka laittaisi niille edes kengät pieniin jalkoihin ..” ja kun tulimme talleille, täsmälleen sama biisi alkoi soida autossa. Kun tulimme perille oli viimeinen kuulemani kohta biisistä: “Kuka laittaisi niille edes kengät pieniin jalkoihin ..” Intuitio karkaa käsistä.
Odotin lempeiden ratsastajatarperseiden aikailematonta ilmestymistä näköpiiriini, mutta pääasiassa näin tallikissan, puhuin hevosille (eläinten kieli ei ole sanoja, vaan intentio, eräänlainen sielullinen ojentautuminen heitä kohden) hevonen jolle puhuin katseli minua, samalla kun kuvasin dokumenttia Ternipsin ratsastusharrastuksesta. Kysyin että saisiko sen kuvata, jos polle päättää kusta lorauttaa samalla kun puhdistat sen takakavioita.
Talleilta menimme toiselle tallille, valtalle, ja omalla tavallaan kiehtovalle talille mikä oli oikeastaan iso halli. Aurinko iskeytyi himmeänä ikkunoiden lävitse. Kusihätä alkoi yltymään, nopeat kaksi kuppia kahvia lähtiessä ja todenperäisyys minun ja Huuhtadorfenin “Muhkeat Eturauhaset”-vitsailusta kaikki tuntuivat olevan mukana hengessä. Korvani kiinnitti huomiota kun yksityistuntia pitänyt opettaja sanoi että kaiken on lähdettävä takaraivosta, sillä sinun on mukauduttava liikkeeseen. Ratsastustunnin jälkeen kun Ternipsi oli mennyt pistämään hevosta takaisin karsinaansa, minä jäin puhumaan asiasta ratsastuksenopettajan kanssa että Taichin periaatteissa tuo sama opetus pätee, ja kaikessahan se pätee. Kaikki liike ja siihen mukautuminen taidollisesti on tie jota koko jatkuvasti virtaava elämä olemassaolossamme käy. Jos myöhästyt osallistumisesta luonnolliseen liikkeeseen, tapahtuu lyhyt, sadasosasekunnin tauko ja olet jo eksynyt, kun yrität liikaa on se sama kuin yrittäisit saada virtaavan joen kulkemaan nopeammin vain istumalla veneessä jota sen virta vie. Se oli valaistuksellinen hetki jonka unohtamisesta saa vahingon sielulleen. Kun poistuimme, alkoi tipahdella lunta, minä mietin kylmien käsieni kanssa että meneekö ensiviikkoon kun kivekseni laskeutuvat takaisin alas. Nautimme vielä pienet kupilliset kahvia ja söimme hillomunkit miehissä, analysoimme ja jaarittelimme dokumentaariota.
Sen verran on palattava aiheeseen josta jo kerroinkin, nyt kun tuli käsiteltyä näitä eläinkunnantuotteita, että ei minusta silti aktiivista luonnonsuojelijaa saisi. Olen intiaani sen asian suhteen, en valkoinen mies joka ammuskelee junasta puhveleita aikansa kuluksi. Pidän vuosi vuodelta enemmän luonnosta. Ihmisen pitäisi ymmärtää sen päälle ilman ituhippien vuotavasydämistä propagandaa ja suhteellisuudentajuttomia viisasteluja, koska on tervettä järkeä ettei omaan altaaseensa kannata kusta. Sen huomaa viimeistään kun nielaisee. Ongelma on nääs se, että kuka meitä sitten suojelee luonnolta? Jumala on sanonut, että jos te peijoonit menette turmelemaan maan, niin se tulee kipeäksi, saastuu, ja oksentaa teidät pihalle. No ei Jumala nyt ihan noilla sanoilla tätä asiaa ilmaissut, mutta kirjoittamaton laki on kirjoittamaton laki, se joka on luonnonlain “takana”, sitä korkeampi; Buddha kutsui sitä Dharmaksi (termi pitää sisällään buddhalaisuuden psykologisen ja henkisen puolen, mutta on enemmän, se on käännetty tarkoittamaan niin totuutta kuin lakia, mutta sana on vaikea kääntää käytännössä..sanan juuri dher merkitsee tukemista, ja tiukkaa kiinnipitämistä – kaiken kaikkiaan sitä minkä varassa kaikki todellisuudessa on), Laozi nimitti tätä nimellä Tao, ja Johannes nimellä (Jumalan) Sana eli Logos jonka itämainen suora vastine on Tao. Tämä tekee sen mitä tahtoo, on ensimmäinen ja viimeinen, Hän josta olemme, jossa elämme, jossa liikumme. Minä olen panenteisti, maailmankaikkeuskin on panenteisti(nen). πᾶν ἐν θεός (pan-enteismi).
maanantai 26. lokakuuta 2009
Et.
“Olen varmaankin kipeä..tai raskaana..”
Silmälasipäinen mies pysähtyi, hän poltti savuketta mutta lopetti sen kuin seinään ja kivahti:
“JAA...No, onnea isälle!”
Räjähdimme nauruun välittömästi. Silmälasipäisen miehen reaktio naisensa tupakkapaikalla käymään aprikointiin oli illan kohokohta, muuten illan jatkuva alakulo oli minun epästabiili oloni jonka melko varmasti aiheutti kofeiinin nauttiminen ja nikotiininkin, ne sivuuttavat punaviinin lempeän usvan ja korvaavat sen epäsosiaalisella sisäisellä levottomuudella. Tuntui kuin olisin ollut sosiaalisessa mielessä pikkuvauva joka menee liukuhihnaa pitkin puimuriin. Eikä tuollainen ole edes järin säännöllistä, joten se voi yllättää milloin tahansa ja se poistuu kun sitä itseä huvittaa. Olin tehnyt harjoitusvedoksen tulevaan Drunkoween Speciaaliin, ja koska olen tunnollinen minun piti juoda kitata myös tunnollisesti alkoholia jotta lähetyksen teemaa olisi myös autentinen. Jostain syystä koevedoksessa osa musiikeista on korruptoituneita, kuin levy jossa on virheitä mutta nämä olivat täysin digitaalisessa muodossa alunperin. Kummittelu sopii hyvin Drunkoweenin luonteeseen, vaikka onhan se aina ja kaikkialla vittumaista.
Bop-pillsissa oli Silmälasipäisen miehen ja tämän naisen lisäksi myös huuleva, tumma rotunainen. En ollut uskoa korviani kun hän kertoi flippauksesta ja yhteenotosta Silmälasipäisen miehen kanssa mikä tapahtui viikko sitten, pitää sanoa että hän osaa tilannekomiikan salat. Savukkeella ollessa rotunaisella oli päällään henkilökunnan antama mustapunavalkoinen poncho, ja minulla samoissa väreissä ole kauluspaita puvuntakin alla. Kaikki oli sointuvaa. Hän osallistuu jokaiseen mielentilaan ja tuntemukseensa kasvoillaan, jopa koko kehollaan, sellainen voi olla hyvin elävöittävää. Maantaina päätin että hänen lempinimensä on AK-47 sillä hänestä tulee vielä myyntitykki. Hyvää vaihtelua se kyllä oli, kun tulin baariin näin ensimmäisten joukossa kaveriani joka oli selvästi agravoituneella tuulella. Kättelimme ja tervehdimme, samalla huomasin sivusilmällä kun meitä lähestyi pitkä holjoppi jolla oli yksi ilme ja yksi katse. Nyt, kuvittele naama idioottimaisessa “takadildokalsarit jalassa”-virneessä. Niinpä tuokin juntti jolla on villieläimen sosiaaliset kyvyt tuli nähtyä tuona iltana, juuri kun olin päässyt unohtamaan edellisen tuijotuskilpailun erään psykopaatin kanssa marketissa. Kun juttelin ystäväni kanssa, juntti ryykäsi melkein syliimme, hän liimautui väliimme. Poistuessani nostin katseeni kaveristani ja näin minua katsottavan, käännyin lähteäksi jolloin vilkaisun sijasta katsoin kunnolla että näinkö minä oikein, ja tuijotuskilpailuksihan se meni - taas! Sellaiseksi missä molemmat kävelevät eri suuntiin ja mulkoilevat kuin Kaurismäen elokuvissa. Minulla oli kylläkin aavistus mistä tuollainen hieman erikoinen tilanne johtui. Ystäväiseni on mukava mies, mutta äärimmäisen pahasisuinen aina aika ajoin, ja tämä taisi olla sellainen kerta. Kerran aiemmin hänellä oli tullut tanssilattialla tönimistä, jolloin hän huitaisi kyynärpäällä tönijää naamaan ja ilmestyi seuraavana päivänä odottamaan tulisi tönijä ottamaan lisää sitä lajia, ei tullut (mutta hän pisti merkille että joku katsoi minua pidempään, ja sanoi että se silmäily loppuu tarvittaessa lyhyeen). Siispä kun olin tupakkapaikalla, kuulin kahden miehen puhuvan kolmannelle näkikö hän tappelua sisällä, jolloin olin jo aika varma ketkä siellä olivat selvitelleet välejään. Kun tulin takaisin sisälle, en nähnyt kaveriani enkä hänen enää porukkaa missään. Ulkona seisoskelleet miehet kertoivat joutuneensa auttamaan portsareita jotka eivät olleet saaneet rettelöintiä loppumaan.
Tupakkapaikalla kokoontui myöskin baarin antisosiaalinen aines. Aluksi minun viereen tuli kovaääninen öykkäri joka kysyi onko minulla vihreää, sanoin ettei ole ja hän hetken päästä kysyi uudestaan ja sentään oli valmis ostamaan – muilta hän vain pummasi. Sitten hän sai kun saikin eräältä tupakkaa, ja tämä eräs vittuili tälle öykkärille, jotta ei jäisi epäselväksi että palveluksista pitää maksaa tavalla tai toisella. En voinut sietää heistä kumpaakaan.
Kun poistuin törmäsin kadulla oudon tuttuun porukaan. Aluksi Jorma tunnisti minut, ja ennen kun tutut naamat rekisteröityivät syöksyi B. Viitanen esiin!
Pian aloitimme raivokaan, aasian murteella puhumisen ja elehtimisen. Ihmiset katsoivat tyyliin H. Moilanen meidän jälleennäkemisen riemua joka huipentui minun Kikikikikikiki-huutoon. Joukossa ollut nuori nainen riemuissaan kysyi että kuka tuo upea mies on, että hän on mahtava ja se mies olin minä. Seuraavaksi Viitasen kaveri tarjosi minulle hampurilaista ja kolaa, tunnelma oli lämminhenkinen. Minä sanoin menon taas karatessa käsistä: “Arigatoo!” jonka B:n kaveri tiesi olevan japania, minä katsoin hölmistyneenä ja kysyin B:ltä että mitä oikein hän sanoi minun seksuaalisuudestani. Sitten me naurettiin. Aikaisemmin naurettiin kun arvelin että nämä tapaamisrituaalit menevät pian siihen että kilpailemme kumpi pysyy kauemmin 69-asennossa.
Maanantaina passiivisaggressiivinen myyjä pidätti veikkausjonoa. Nainen joka oli ennen minua odottamassa katsoi minua epätoivoisen näköisenä, kun myyjä otteli muina naisina kaupan asiakkaita, vaikka hyvin tunnettu tapa on että he ottavat vuoronperään molemmilta puolin asiakkaita. Jonossa kissakatseinen blondi katsoi minua, hänellä oli lävistävä katse, ja sen hän teki kahdesti. Minua ei jostain syystä harmittanut passiivisaggressiivinen käytös, tilanteen koomisuus, piilokameramaisuus nauratti minua mutta pidin pintani. Nainen hymyili ensimmäisen kerran kun kone ilmoitti molempiin veikkauslappuihini: EI VOITTOA.
Se nainen toi mieleeni Tinan kertoman energiavampyyrin hänen työpaikaltaan, ihmiset jäävät uupuneiksi hänen jäljiltään. Sellaiset tyypit rakastavat sitä että tarvitset jotain, mielellään heiltä, Tinan tarvitsee olla koeaika loppuun. He rakastavat sitä kun voivat tehdä omasta ongelmastaan myös sinun ongelmasi. Vanhempien illassa tämä nainen sanoi että neitihän näyttää nätiltä, kenen lapsen isistä hän aikoo tehdä. Tina on aika kaukana passiivisaggerssiivisesta, hän on pikemminkin aktiivisaggressiivinen ja sanoi tietävänsä olevansa nätti, mutta rouvan kannattaisi itse kokeilla meikkiä. Reaktio oli muistuttanut iskua palleisiin, kun rouva oli yrittänyt saada henkeä. Minäkin olen sitä mieltä, että olisi harkintaan pistettävä asia, jos joka vuosi olisi aika kun saa metsästää luonnevikaisia ilman sen suurempia seurauksia - tuhoalaishävittäjänä toimimisesta ansaitsisi kaupungin stipendin. "Head like a hole, black as your soul - I rather die, than give you control!"
Muutoin me puhuimme mukavistakin aiheista, kuten Skypestä, en tiedä onko hän ainoa kaverini jolla se on, minä nimittäin sain uutta Home Studio-laitteistoa hankkiessani (firman väreissä oleva head set!) 1 tunnin mittaisen lipun Skypeen. Suunnittelin jo että voin nyt osallistua Tinan kotipuheluihin joita hän soittelee äityliinilleen keskieurooppaan, ettei aina tarvitse lähetellä terveisiä (meillä on tapa lähetellä toistemme vanhemmille terveisiä, vaikkeivat he edes ole koskaan nähneet kumpaakaan meistä, silti aina terveiset otetaan lämmöllä ja rakkaudella vastaan molemmissa päissä). Kuitenkin Skype on arvaamaton apu mahdollisten Home Studion vieraiden suhteen, ettei tarvitse ihmisiä roudata edestakaisin.
Kotona saatoin nauttia pitkästä aikaa irlantilaista krapulalääkettä, valkosipulia ja kirnupiimää. Maantaina on tapana olla krapulan jälkipolttarit. Muuten krapula on ollut vähäistä, sitä ehkäisee kurkuma, omega-3 ja vahva B-vitamiinisatsi ajoissa otettuna. Vettä pitää juoda, ja mieluusti ottaa samainen satsi vielä ennen kun menee nukkumaan, ja jos on oikein tarkka, ottaa vielä ruokasoodaa teelusikallisen sekoitettuna haaleaan veteen. Toinen erinomainen idea ylipäänsä on nauttia välipalaksi turkkilaisesta jugurtista, mantelirouheesta, hunajasta ja kardemummasta valmistettua hyvettä, intialaisen käsityksen mukaan hunajalla ja manteleilla on aivoja hyödyntävä vaikutus – buddhalaisen käsityksen mukaan hunaja ja maito tekevät hyvää kaiken kaikkiaan. Niitä vuoti luvattu maa Raamatussa, ja uskon sen olleen vertauskuva jostain femiininisestä. Nainenkin voi vuotaa maitoa ja hunajaa. Mutta mitä minä teen jos maailmasta hunaja vähenee kuten on uutisoitu?
What have they done to the Earth?
What have they done to our fair sister?
Ravaged and plundered and ripped her and bit her
Stuck her with knives in the side of the dawn
And tied her with fences
And dragged her down
- Jim Morrison
tiistai 20. lokakuuta 2009
Voisitko Lopettaa Sen Unen Miettimisen?
Aloitettuani nukkumisen ikkuna auki, ymmärrettyäni hengityksen ja raikkaan hengitysilman lähteen korvaamattoman merkityksen (luin W. D. Wattlesin kirjan, nyt, joku voi kysyä että onko järin viisasta ottaa 5-kymppisenä kuolleelta mieheltä neuvoja terveydestä, ihan kuten voi sanoa että onko lihavana ja leppoisana kuvatulta Buddhalta - tai viimeisen Buddhan/ Kristuksen toisen tulemuksen ikonista, syytä ottaa mallia mielenhallinnasta, voidaan sanoa että he jotka ovat jo saavuttaneet Sen, eivät enää välitä tarpeesta näyttää, he jotka ovat saavuttaneet sen teoin voivat puhua siitä myötätuntoisessa mielessä). Huomasin sen edut jo siinä, että ensimmäisen puraisevan yön jälkeen homeisessa asunnossa asuvalle raikas herääminen on kuin rakastetun suudelma heti aamulla. Eräs toinen tuon ajoittaisen uudistuksen tuottama ilmiö on Einari "Jazz" K, pieni lintunen, keltasirkku joka eräänä aamuna oli tullut ihmettelemään avoimelle ikkunaräppänälleni. Minä olin juuri herännyt ja nostin katseeni Jazziin joka katsoi minua yhtä yllättyneenä, pelästyi ja lensi pois. Tänä aamuna, kun olin jo ollut hetken hereillä tuli Einari K taas kurkistelemaan, minä kuulin sen peltisen ikkunalaudan kolistelusta, hänestä oli tullut rohkeampi sillä hän oli jo melkein sisällä ja minä aloin puhumaan hänelle, hän kuunteli hetken minua ja ymmärsi varmasti kaiken ja kääntyi näyttävästi ja lensi takaisin toimiinsa. Minä muistan parin vuoden takaa keltasirkun joka teki blizkriegmaisia lentoja kun ruokimme oravia, se iski heti ilmaiskun ja lensi takaisin puun oksalle vaanimaan. Nyt hän on tullut takaisin, sillä ilma on kolea ja hän voi kyllä hyvin asua talven ylitse minun luonani. Minun ja lihansyöjäkasvini kanssa, me kyllä voitamme maailman yhdessä. - Jotta muistaisin etteivät taivaan linnut kylvä, eivätkä ne leikkaa, eikä kokoa aittoihin, ja sen että meidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Entä kuka voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Katselkaa myöskin kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Jos saan Amos Lahnapuron vanhemmiltani lainaan viikonlopuksi, me olisimme unohtumaton kolmikko, Amos joka viimeksi vieraillessani hänen tykönään tuli taas minua vastaan ja meni jyrkän erektionsa kanssa maahan makaamaan ja minä rapsutin hänen kylkiä ja rintaa, tuon kiihottuneen newfoundlandin koiran. Mesmerilla sanottiin olleenkin lemmikkilinnun, jonka hän olisi tehnyt omakseen mesmeroimalla, niin että hänen voidaan sanoa kommunikoineen lintunsa kanssa. Tuokin lintu tuli uudelle vierailulle juuri silloin kun minä kirjoitin ylös muistiinpanoihin sen edellisestä vierailusta. Franciscus Assisilainen saarnasi linnuille, ja hänen epäiltiin ymmärtäneen eläinten kieltä, sitä ei puhuta kuin vain osittain kuten ihmisen kieltä, tästä olen nyt varma. Hän ja Luther ovat siinä maailman voittajia että he eivät vetäytyneet maailmasta ikään kuin olisivat olleet luovuttajia asenteeltaan, vaan ymmärsivät että maailman voi luoda joko lihasta, tai hengestä. Assisinialaisen Frank oli joidenkin mielestä, hänen viimeisen hymninsä vuoksi panteisti, minä olen panenteisti ja minun pitäisi kyllä lukea tuo hymni ja tarkistaa onko hänetkin käsitetty väärin. Kun puhuu fanaattisen teistin kanssa, saan kuulla olevani panteisti mutta kihokkiasenteinen panteisti pitää minua liian teistisenä. - Lapset on keskiyö, ja on tullut Se Hetki (onko tämä epäpuhdasta?)!
Heiska lupasi vauvansa syntymäpäivän arvaajalle yllätyspalkinnon. Hän sanoi ettei se ole käytetty vaippa, minä varmistin onko se kenties istukka joka on säilötty spriiliuokseen ja lasipurnukkaan. Siitä voisin tarjoilla omituisille vierailleni sitten drinksut, eivätkä he olisi vielä milloinkaan eläessään maistaneet mitään niin hyvää alkoholijuomaa!
Näin hänestä myöskin unta. Olin unessa jossa heräsin unesta, painajaisesta, sisälle kajasti hopeinen kuu ja värit olivat musta hopean harmaa ynnä sininen häivähdys (Bluer than velvet was the night Softer than satin was the light From the stars). Heräsin painajaisesta unessa jossa olin ja vierelläni oli Heiska the Munaton Kersantti kuten hänet tunnetaan ajoilta ennen kun hän asettui. Kysyin miten hän pääsi sisälle ja sanoiko hän että ovi oli auki? Kerroin hänelle että näin painajaista, hän kertoi että tiesi sen jo, ja hän hymyili koko ajan. Hän suuteli minua ja kertoi jostain seikkailustaan josta eivät muut tiedä, ja hymyili taas. Minä kysyin missä hänen miehensä on, hän naurahti kuin juuri asian muistaneena että mieshän jäi odottamaan ulko-ovelle, ja hän vai olinko se minä joka kutsui miehen sisälle. Minä ja mies tervehdimme, ja kättelimme. Me kolme olimme huoneessa minne kajasti ulkoa kuun ja tähtien valoa, ja sinisempi oli yö kun he istuivat sängylläni ja minä makasin pää tyynyssä.
Eikä se ollut ainoa uni jonka näin. Hirviöteemauni oli taas tullut takaisin. Sillä on oma psykologinen merkityksensä. Joskus Mirmungelos vietti kanssani kiihottavan, huutavan lihallisen rakkauden viikonlopun ja me molemmat näimme sen jälkeen samaa unta. Se on äärimmäisen hämmästyttävää. Tämän jälkeen me poistuimme eri teille, voidaan sanoa että olimme siihen asti tallanneet eräässä asiassa samaa tietä. Life dictates, eros holds us down-?
Unessa näin kerrostaloja, muistin myöhemmin että jossain vaiheessa niiden joukossa oli syntymäkotinikin. (Ne sanoivat että ikääntyminen voi olla kuin hidas, hiljainen uppoaminen mustaan etikkaan) Hirviö vaihtoi muotoa, se oli kuin alien tai predator, tai molempia, muodonvaihtaja. Hukattu olkoon arvokas kuolema! Se halusi minut kuten mörkö lastenlaulussa, minä menin aina suunnitani tuossa rakastamassani lastenlaulussa olleen mörkökohdan vuoksi kun sitä kuulin pienenä. Muttei mörkö koskaan saanut minua, eikä vienyt pois, eikä niin tapahtunut unessakaan. Muistan miten ajautuessani ylimpään kerrokseen ja umpikujaan minä keksin pudottautua rappujen välistä tyhjää kaidetilaa pitkin alas, tällöin hirviö parkaisi epätoivoisesti ja minä tiesin valloittaneeni valloittamattoman. Heräsin kun hirviö oli kadonnut. Herätessäni näin pakkasmaisen, mutta aurinkoisen kirkkaan muotokuvan jossa oli vaaleaan puketunut tyttö ja Kalevan kirkko, jokin kertoi että koulut olivat jo alkaneet tuolloin. Se että hirviö jää tappiolle, oli se miten pelottava tahansa kuvaa lopulta pääsyä voitolle. Hirviö voi kuvata hillitsemättömiä, seksuaalisia viettejä, ei vain eläintä vaan petoa psyykkeessä. Hyppääminen, kuvaa irtautumista esteestä; tärkeän tehtävän hallintaan saamista. Talot ovat Minän kuvia, monet kerrostalot tulkitsen merkitsevän standardimitoitettuja minuuksia joita voi kukin vuokrata omalla mentaalisella valuutallaan ja asettua riviin..kerrokset joista ylimmästä syöksyin alas kuvaa kulkemista kaikkien psyykkeen tasojen lävitse ja syöksymistä tummaan alitajuntaan (tosin, ullakko ja kellari ovat suht samat). Näin myöskin poliisin, ruumiita tutkimassa kun olin keskellä pakoa, hän ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Poliisi ilmestyy näyttämään sen mikä on kiellettyä, ja mikä on sallittua, hänen ilmestymisensä kuvaa epäilystä ettei sisäisessä tai ulkoisessa toiminnassa kaikki ole olleet asiaankuuluvaa. Ruumiit ovat kauan sitten päiväjärjestyksestä poistettuja asioita, tiettyjen tunteiden kuolemia, voitettuja vaikeuksiakin. Nämä olivat lähellä pimeää metsää, joka on tie menestykseen ellei raivoisat hirviöt tai villieläimet katkaise tietä. Nainen valkoisissa, aurinkoisessa ja pakkasenpuremassa loppukuvassa onnen sanansaattaja, seksuaalinen halu ja erottamaton osa tuota kokonaisuutta jossa kirkko on lupaus siunauksesta päätökseen, aurinko edustaa sielun myönteisiä voimia kuten elin- ja luomisvoimaa, jopa hedelmöittämisvoimaa! Auringon noustua nousee menestys työssä ja rakkaudessa, tietoisuuden kirkastuminen ja valmistautuminen uusiin hyviin tekoihin.
Kun heräsin unesta, päässäni soi kaksi biisiä. Kornin Dead Bodies Everywhere ("Tell me what you need, tell me what to be. What's your vision? You'll see, what do you expect of me? I cant live that lie.") ja Moonspellin deKadance ("Tomorrow I will wake up with this strange need of not to belong...into Decadance with elegance.")
Heiska lupasi vauvansa syntymäpäivän arvaajalle yllätyspalkinnon. Hän sanoi ettei se ole käytetty vaippa, minä varmistin onko se kenties istukka joka on säilötty spriiliuokseen ja lasipurnukkaan. Siitä voisin tarjoilla omituisille vierailleni sitten drinksut, eivätkä he olisi vielä milloinkaan eläessään maistaneet mitään niin hyvää alkoholijuomaa!
Näin hänestä myöskin unta. Olin unessa jossa heräsin unesta, painajaisesta, sisälle kajasti hopeinen kuu ja värit olivat musta hopean harmaa ynnä sininen häivähdys (Bluer than velvet was the night Softer than satin was the light From the stars). Heräsin painajaisesta unessa jossa olin ja vierelläni oli Heiska the Munaton Kersantti kuten hänet tunnetaan ajoilta ennen kun hän asettui. Kysyin miten hän pääsi sisälle ja sanoiko hän että ovi oli auki? Kerroin hänelle että näin painajaista, hän kertoi että tiesi sen jo, ja hän hymyili koko ajan. Hän suuteli minua ja kertoi jostain seikkailustaan josta eivät muut tiedä, ja hymyili taas. Minä kysyin missä hänen miehensä on, hän naurahti kuin juuri asian muistaneena että mieshän jäi odottamaan ulko-ovelle, ja hän vai olinko se minä joka kutsui miehen sisälle. Minä ja mies tervehdimme, ja kättelimme. Me kolme olimme huoneessa minne kajasti ulkoa kuun ja tähtien valoa, ja sinisempi oli yö kun he istuivat sängylläni ja minä makasin pää tyynyssä.
Eikä se ollut ainoa uni jonka näin. Hirviöteemauni oli taas tullut takaisin. Sillä on oma psykologinen merkityksensä. Joskus Mirmungelos vietti kanssani kiihottavan, huutavan lihallisen rakkauden viikonlopun ja me molemmat näimme sen jälkeen samaa unta. Se on äärimmäisen hämmästyttävää. Tämän jälkeen me poistuimme eri teille, voidaan sanoa että olimme siihen asti tallanneet eräässä asiassa samaa tietä. Life dictates, eros holds us down-?
Unessa näin kerrostaloja, muistin myöhemmin että jossain vaiheessa niiden joukossa oli syntymäkotinikin. (Ne sanoivat että ikääntyminen voi olla kuin hidas, hiljainen uppoaminen mustaan etikkaan) Hirviö vaihtoi muotoa, se oli kuin alien tai predator, tai molempia, muodonvaihtaja. Hukattu olkoon arvokas kuolema! Se halusi minut kuten mörkö lastenlaulussa, minä menin aina suunnitani tuossa rakastamassani lastenlaulussa olleen mörkökohdan vuoksi kun sitä kuulin pienenä. Muttei mörkö koskaan saanut minua, eikä vienyt pois, eikä niin tapahtunut unessakaan. Muistan miten ajautuessani ylimpään kerrokseen ja umpikujaan minä keksin pudottautua rappujen välistä tyhjää kaidetilaa pitkin alas, tällöin hirviö parkaisi epätoivoisesti ja minä tiesin valloittaneeni valloittamattoman. Heräsin kun hirviö oli kadonnut. Herätessäni näin pakkasmaisen, mutta aurinkoisen kirkkaan muotokuvan jossa oli vaaleaan puketunut tyttö ja Kalevan kirkko, jokin kertoi että koulut olivat jo alkaneet tuolloin. Se että hirviö jää tappiolle, oli se miten pelottava tahansa kuvaa lopulta pääsyä voitolle. Hirviö voi kuvata hillitsemättömiä, seksuaalisia viettejä, ei vain eläintä vaan petoa psyykkeessä. Hyppääminen, kuvaa irtautumista esteestä; tärkeän tehtävän hallintaan saamista. Talot ovat Minän kuvia, monet kerrostalot tulkitsen merkitsevän standardimitoitettuja minuuksia joita voi kukin vuokrata omalla mentaalisella valuutallaan ja asettua riviin..kerrokset joista ylimmästä syöksyin alas kuvaa kulkemista kaikkien psyykkeen tasojen lävitse ja syöksymistä tummaan alitajuntaan (tosin, ullakko ja kellari ovat suht samat). Näin myöskin poliisin, ruumiita tutkimassa kun olin keskellä pakoa, hän ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Poliisi ilmestyy näyttämään sen mikä on kiellettyä, ja mikä on sallittua, hänen ilmestymisensä kuvaa epäilystä ettei sisäisessä tai ulkoisessa toiminnassa kaikki ole olleet asiaankuuluvaa. Ruumiit ovat kauan sitten päiväjärjestyksestä poistettuja asioita, tiettyjen tunteiden kuolemia, voitettuja vaikeuksiakin. Nämä olivat lähellä pimeää metsää, joka on tie menestykseen ellei raivoisat hirviöt tai villieläimet katkaise tietä. Nainen valkoisissa, aurinkoisessa ja pakkasenpuremassa loppukuvassa onnen sanansaattaja, seksuaalinen halu ja erottamaton osa tuota kokonaisuutta jossa kirkko on lupaus siunauksesta päätökseen, aurinko edustaa sielun myönteisiä voimia kuten elin- ja luomisvoimaa, jopa hedelmöittämisvoimaa! Auringon noustua nousee menestys työssä ja rakkaudessa, tietoisuuden kirkastuminen ja valmistautuminen uusiin hyviin tekoihin.
Kun heräsin unesta, päässäni soi kaksi biisiä. Kornin Dead Bodies Everywhere ("Tell me what you need, tell me what to be. What's your vision? You'll see, what do you expect of me? I cant live that lie.") ja Moonspellin deKadance ("Tomorrow I will wake up with this strange need of not to belong...into Decadance with elegance.")
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Home Studio - 1- Ensimmäinen Virallinen Jakso
Home Studio - 1- Ensimmäinen Virallinen Jakso
Segmentti 1.
Tunnari
NiN: 1 000 000
Tervetuloa ensimmäisen virallisen lähetyksen pariin
- Tilanteen tasalle
- Syklistä
Razorblend: Bull's Eye Man
Goresoaked: Devouring The Unborn
Segmentti 2.
Juhannuksesta jälleen vitsailevaan, mutta kyseenalaiseen sävyyn..
Naapurisopu toistaiseksi säilynyt
Margin of Safety: Relief
Segmentti 3.
Lyhyt katsaus tulevaisuuteen
Locust Toybox: Beneath The Tide
maanantai 12. lokakuuta 2009
torstai 8. lokakuuta 2009
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Katoaminen Kaikilla Tavoilla
Home Studion pilottijakso on nyt viimein plakkarissa. Kuin myös eteneminen muissa projekteissa jotka siltikin käyvät tiukoille – jopa ilman virallisia deadlineja. Home Studio, underground-blogin underground-podcast/-nettiradio show (ikävä kyllä tuo podcast-toiminto ei ole vielä ihan aktivoitunut, mutta siihen ollaan menossa). Tulevaisuudessa se luultavasti vaatii vähemmän hommaa nyt kun jaksojen pituus tulee arvioilta olemaan lyhyempi, mutta ei asetettu mihinkään aikarajaan. Koko idea perustuu “hallitun sekopäiseen” (näillä sanoilla eräs lukijani kuvasi edellisen blogini ensimmäistä tuotantokautta) toimintaan. Teemalähetykset ja ne joissa on mukana vieraita myös muodostavat omna lukunsa, ja jälkimmäisissä asiaan voi vaikuttaa myös studiossa nautittavat alkoholivirvokkeet. Toinen syy miksi luomisen tuskaa lienee vähemmän on siinä että opin tuossa samalla myös käyttämään laitteistoa jota en osannut käyttää juuri lainkaan kun aloitin äänitykset, nyt alan olemaan jo aika haka.
Samoin olin kolmatta viikkoa myöskin vailla alkoholin ja viihdereissujen tuomia viikkonollauksia. Se toimii, koko kesän jatkunut päämäärättömyyksiin ulottuva viihteily lakkasi olemasta viihdettä, vaan se oli refleksinomainen toiminto joka ei enää vain toiminut. Sen sijaan nyt kävin kiltisti elokuvissa, ja hääräilin projektieni parissa. Pyrin pitämään lauantain ja etenkin sunnuntain niistä täysin vapaana, mikä oli yllättävän vaikeaa koska sain aina yllättäviä ideoita ja olin pian niiden vietävänä.
Toisen viikonlopun leffa jonka kävin katsomassa, jo ihan erästä projektiani silmälläpitäen ja aiheesta kiinnostuneena, eli elokuvan Ugly Truth. Otin taka-askeleen kun tulin teatteriin, kaikki jotka olivat paikalla olivat naisia ja ainoat miehet jotka siellä oli, olivat naistensa kanssa. Vieressäni istunut, koko elokuvan aikana nauramatta ollut nainen katsoi minua kun luuli etten näkisi.
Elokuvassa oli mies joka piti omaa showtaan joka alkoi niin että hän soitteli mielipiteitään erääseen radio-ohjelmaan ja huomasi että hänen mielipiteensä olivat oikeassa joten hän sai oman ohjelman.
Tässä ohjelmassaan hän sitten antoi ohjeita joiden asenne pääsisi nykyisessä, yhden feministisen totuuden yhteiskunnassa (lue tussunpiiskaamassa) poliittisesti epäkorrektien ajatusten keskitysleirille. Sen totuuden rikkominen ohittaa kaikki muut maailmanongelmat ja siitä joutuu kauniin kaupungin porttien ulkopuolelle, missä on oleva itku ja hammastenkiristely. Eipä sillä, en minäkään ihan yhtä mieltä ollut kaikkien leffan pointtien kanssa, vastakkainasettelu meni paikottain liian pitkälle, mutta silti nimenomaan monen miehen kuuli nauravan tuon elokuvan aikana, ja ymmärrän miksi.
Niinpä elokuvassa tälläisen Ugly Truthin jakson sattuu näkemään eräs televisioalan uranainen, joka on länsimaisen naisen tapaan kontrollifriikki ja näkee miehet ansioluetteloina. Ja hän soittaa tämän miehen lähetykseen, mistä alkaa tämä tämä tarina sitten saamaan muotonsa. En anna spoilereita, se kannattaa katsoa itse, valveutuneen tyttöystävänsä kanssa ja tapella sitten koko kotimatka.
Kysehän on siitä että mies esineellistää naisen, on se sitä että hän antaa tunnustuksen naisen onnistuneesta vaate- ja meikkivalinnasta, mutta kukaan ei puhu siitä miten nainen esineellistää miehen, hän tekee miehestä jonkun elämänkäsikirjoituksensa esineen, jota voi verrata farmarivolvoon, koiraan ja hirsimökkiin - jotka tietysti kuuluu tämän tussunpiiskaaman miespolon ostaa.
Kehitin aforismin:
Vaikka naiset hallitsisivat maailmaa, mies on silti hän joka joutuu tekemään likaisen työn.
Samalla taustalla kiehuu keskustelu Esko Kiesin tapauksesta, minä tietysti miehen innokas kannattaja ja puolustaja. Niin kauan kun televisiossa näytetään sellaisia täysin moraalittomia sarjoja kuten Kinkkuelämää, jossa lehtiinkin päässyt ilmiö eli Puumat* metsästävät miehiä minkä nyt uraltaan kerkiävät, ei tule kuuloonkaan että sukupuolten sodassa asettuisin itseäni vastaan.
[*Puumat ovat taas teinityttöjä vanhojen ämmänretaleiden päässä. Kun nainen irstauksissaan metsästää nuorta lihaa, hän on "Itsetietoinen, itsestään huolehtiva, itsenäinen – sellainen nainen on puuma." (- autentinen lainaus lehtiartikkelista)Jos mies tekee noin, hän on sairas namusetä, likainen vanha sovinistinen kalu joka pitäisi yksi virallinen totuus-lain mukaisesti asettaa syytteeseen ihmisoikeusrikkomuksista]
Mutta se siitä aiheesta. On myös muita tapahtumia. Minun onkin pakko tässä tuoda esiin yksi hyvin iloinen tapahtuma, ja äsköisen paiskomisen jälkeen antaa myös kiitosta eräälle naiselle. Nimittäin Irma on muistanut minua lapasilla! En saanut rukkasia, vaan lapaset! Hän itse teki ne minulle ja niistä tuli hienoimmat käsineet mitä minulla on koskaan ollut. Hän ei vain pelastanut päivääni, vaan myös koko talven. Kiitokset Irmalle (suuremoisella tavalla)!
- Hanskat saivatkin kehuja kun ne oli kädessäni kun tulin marketista, eräs nuori nainen sanoi miehelleen että ovatpa nuo hienon väriset tumput. Toisaalta, samalla markettireissulla minua tuijotti jonkin verran minua pidempi psykopaatti. Ehkä hänestä katsoin liian intiimillä tavalla nonparelleja, joita hän tykkää syödä samalla kun panee serkkunsa sikaa, tai serkkuaan. Hitto vie, tuijotuskilpailu marketissa?! Mihin tämä maailma on menossa?
Sophia antoi minulle lempeän helleenittären tukensa Home Studiota väsätessä, hän sanoi että minun pitäisi nyt levätä. Tekemisen ja luomisen tuskammme oli yhtäläinen melkeinpä, kun kysyin onko hänellä projekteja joiden parissa hän tuskastuu niin että näyttää vaikkapa tietokoneelle keskisormea ja huutaa hetkeä ennen kun heittää koneen kohti ikkunaruutua. Hän kertoi että suomen kielen opiskelu ei ole niitä asioita jotka hän kokee helpoimmiksi. Sanoin että katsos se on sillä tavalla, että meidän suomalaiset esi-isämme aikoinaan sopivat mandariinikiinalaisten esi-isien kanssa, että tehdään nyt niin että luodaan kieli jota kukaan muu maailmassa ei opi repimättä peliverkkareitaan. Sophia onnitteli hyvin onnistuneesta suunnitelmasta. Hän on mielenkiintoinen ja tomera kreikkalainen nainen jonka kanssa tulee mukava olo, en tarkalleen tiedä kuinka hän sen tekee. Olen varma että hän tuli mustasukkaiseksi Paradise Lostin musiikkivideon naiselle ja sanoi että minä kiinnitän aivan liikaa huomiota tuollaisiin epäolennaisuuksiin, mutta en minä sitä huomautusta mitenkään pahalla ottanut.
Heiska on raskautensa loppuvaiheilla, hänkin tuskailee. Minä lohdutin että normaalistihan olen erikoistunut gynegologiaan, mutta koska olen jokaisen alan asiantuntija, voin auttaa tässäkin.
Sivelet molemmille puolin jykevän kerroksen mobilaattia, ja sitten jos oikein hirvittää, niin otat ihan ennen synnytystä hoidon nimeltä bourbon, mielellään tuplana. Homma hoituu kuin itsestään. (Mukula syntyy tällöin hieman samaan tapaan kuin ihmistykinkuula, mutta siksi onkin napanuora)
Veeran kanssa mietimme Niksipirkan viisauksia. Hän sanoi ettei hänen asuinkunnallaan paljoa niistä ole apua (“pidä mukanasi heijastimia autoillessa, ja anna sellainen kävelijälle jolla ei sitä vielä ole”) koska kylässä ajetaan surutta yli. Niin. Sontalahdessa ei ole vain hirvipeijaisia, vaan siellä on myös jalankulkijapeijaisia joita pidetään kun on ajeltu kyllin monen jalankulkijan ylitse. "Tämä on minun autoni. Minulla on oikeus ajaa sillä kenen ylitse minä nyt satunkin ajamaan."
Kun yllätin itseni erään keskustan tavaratalon kirjaosastolta minä kohtasin meikatun mummon. Tuo uusiutuva luonnonvaramme kosti sen että kuuntelin häntä, alkamalla motkottamaan siitä miten nuoriso pitää korvakuulonappistereoita päässään tätä nykyä (hän puhui aluksi toiselle nuorelle, jolla oli myös napit päässä). Hän jatkoi että pidämme niitä luonnossakin. Myönsin asian, mutta luonto ei pahastu siitä että nuoriso ei kuule sen ääniä joka kerta. Hänellä oli tuolloin vakaa uskomus siitä että muut ovat siksi olemassa, että he ovat aina tarvittaessa paikalla kuulemassa kun hän lukee aforismikirjasta osuvia katkelmia. Sitä uskoa hän tunnusti ääneen.
Lauantaina päätin tehdä paluun kunniattomuuden kentille. Nollaus oli alkanut tulla kysymykseen koska pari viikkoa oli ollut aika intensiivistä aikaa. Punaviinivarastoni toivotti minut tervetulleeksi kuin äiti ainoan lapsensa. Minä join sitä kuin rintaa syötäisi. “Sinun povesi on ympyriäinen malja, josta sekoviini älköön puuttuko; sinun uumasi on nisukeko, liljojen ympäröimä.”
Menomatkalla tapahtunut dialogi:
Blondi liituraitahousuissa, seksikäs: Mitä katsot?
Minä: Sinua.
Blondi liituraitahousuissa, seksikäs: Miksi?
Minä: Koska sinä katsot minua.
Blondi liituraitahousuissa, seksikäs: Ai?
Minä: Niin, tälläisestä tilanteesta ei tainnut lukea Reginassa.
Dolly tekstasi tuona iltana, hän myös näytti paremmalta kuin koskaan. Siltä hän näytti ja hän ihmetteli että mitä meistä oikein tulisi jos me vain pääsisimme seikkailemaan (sitä me olemme tehneet, mutta emme vielä NIIN paljoa!). Hän tekstasi että pääsenkö Bop-pillsiin, hän ja tytöt ovat siellä ja minä pääsin. Ensin kävin Bluesbarissa, siellä oli kaikki niin kuin ennenkin, Pat Rick ja Mr. Pomo. Unohtamatta vanhaa bluesia jota ilman on vaikea tavoittaa ajatonta fiilistä, koko maailma on sininen ja siksi minä maalaan koko kaupungin punaiseksi (anglismi). He olivat mielissään kun tapasivat minut, ja minäkin olin mielissäni. Tutustuin siellä erääseen mieheen joka myös piti paikasta, olimme yhtä mieltä siitä miten masentava yhdistelmä on suomalainen maalaisidylli- & itsemurhaiskelmä ja niiden soittamiseen omistautuneet ravintolat. Toista on Bluesbar, jossa ei ole edes hämärää valaisua vaan valot rehellisesti päällä. En muista mistä muusta juttelimme, minä joko olen hiljaa ja kuuntelen tai sitten alan pitämään puheita. Muistinko juoda välikahvin? Kävelin läpi sateisen oikoreitin kohti Bop-pillsia. Kuuntelin musiikkia vielä kun molempien korvaplugien pehmusteet olivat tallella, se oli silloin vielä käyttäjäystävällistä.
Bop-Pills oli myös ennallaan, aina siellä on joku tuttu, mutta en heti nähnyt Dollya missään joten hain juomaa ja tein kierroksia. Tavattuamme hän kysyi olisiko minulla ollut realistisia mahdollisuuksia päästä meksikoon hänen kanssaan enkä uskonut että olisi ollut. Hän kertoi ettei hänen poikakaverinsa ymmärtäisi jos minä tulisin mukaan. Ymmärsin miksei hän ymmärtäisi, sillä me miehet emme ymmärrä sellaista. Eivät naisetkaan, ainakaan jos omalle kohdalle sattuu. Hän aavisti että siitä olisi tullut jotain suurenmoista jos olisin päässyt. Myönsin sen. Me olimme testin mukaan molemmat Juleseja Pulp fictionista, hän sanoi että olen enemmän ja aina Vincent Vega. Kävimme pyytämässä biisiä ja DJ, omistajamies, joka oli irstaillut kun kävin Tinan kanssa hänen tykönään, kysyi että mistä löysin tuollaisen naisen, minä hymyilin ja sanoin että hänen baaristaan. Dolly sanoi hänelle että soittaisi Boney ämmää (minun ehdotus) tai Greasen soundtrackia (Dollyn valinta). Minun kelpasi siinä pollistella, taktisesti teen aina nais-seurassa niin, että pistän heidät antamaan biisitilaukset, yhden heiltä ja yhden minulta, heille halutaan olla aina mieliksi. Maailma oli pieni, Laura on minun naapurini, ja tajusimme sen vasta hyvin loppuillasta, sillä hän oli osana Dollyn tyttöjen iltaporukkaa. Dollyn kanssa tanssimme, hänen vaaleat hiuksensa olivat pidemmät, hänen vaatteensa mustat, korot korkeat ja hän sanoi että olemme kovin samanlaisia. Näin myös tutut ja maan mainiot tanssimiehet mutta ikävä kyllä ilta jäi lyhyeksi heidän kanssaan, enkä tunnistanut heistä jokaista, mutta seuraavalla kerralla me sitten pistämme elämän risaiseksi.
Myöskin Panomies oli paikalla! Se mies joka oli tunnettu siitä että se sai naisen lähtemään alkuillasta kanssaan kotiin. Hän havaitsi minut kun Dolly meni käymään puuteroimassa nenäänsä ja minä jäin odottamaan toiselle kahdesta istuimesta, toisella niistä istui itse Panomies, joka kehui myös Dollya, että sinulla on siinä kyllä todella kaunis nainen mukanasi. Kättelin hänen naistansa. Panomies sanoi siirtyneensä levolle naisestamisen maailmasta, ja olevansa nyt yhden naisen kanssa. Hajaannuimme eri suuntiin, he ja me.
Me sitten rentouduimme istuimillamme, hän pyrki olemaan säädyllinen sillä hän nykyisin seurustelee, mutta hän sanoi että hänellä oli ikävä minua, ja kyllähän minä hänen seuransa tiedän, se on jotenkin niin miellyttävää että siinä mies rentoutuu, niin eivätkä hänen kurvinsa olleet hassummat silloinkaan. Kerrottuani hänelle Home Studio-projektista, hän innoistui ja sanoi että olen ihan hullu, sen hän sanoi kehuvalla sävyllä. Hän kutsui itsensä studiovieraaksi, ja minä tietysti suostuin. Olemme silloin Senor Granada ja Senorita Mannhattan. Juttelimme myös Meksikosta, siitä miten hän voi löytää jostain pyramidista minua esittävän ikonin, ja alkaa valmistautua maailmalle merkittäviin käänteisiin. Hän toisi minulle matkamuistoksi pyramidin, ne kiinnostavat minua, ja ne kiinnostavat häntä, hänen elämänpolkunsa numerona on 9 mikä viittaa hengellisyyteen ja mystiikkaan, sen lisäksi että hän on amatöörinäyttelijä. Minulla on elämänpolun numerona 3 (luovuus, itseilmaus, viihdyttävyys), mikä on yleinen näyttelijöillä, politiikoilla, kirjailijoilla, muusikoilla, sekä taitelijoilla - jos he eivät tottele kutsumustaan, he alkavat hiljentämään sen ääntä päihteillä.
Kun odotin kyytiä Kaisa tuli ja istui polvelleni, ja hän tarjosi savukeen, sanoi että se on vaivanpalkkaa kun pidin häntä sylissä. Me molemmat myönnyimme siihen että lämmitimme toisiamme, hän ohjasi suloisten haarojensa väliin käteni, ja minä sanoin pysyväni lämpimänä tällä tapaa. Hän sanoi että olen hyvä mies, ja sanoin että niin olenkin, lisäksi että tekisin kuten hän nyt, jos olisin hän. Kaisa on kotoisin Virosta, eksoottinen punapää, joka oli käynyt lukion. Suutelimme kerran jos toisenkin, hänen huulensa kaipasivat sitä. Hän kehui minua monesta asiasta. Hän kertoi kuulleensa hänen naisystävänsä pettäneen miestään, hän kuuli sen tämän puheäänestä ja se oli kiinnostava teoria. Minä ja Kaisa istuimme hyvin, hän sylissäni, hän ei ollut paha valinta tälle illalle. Hänen rehellisyytensä toimi, hän kertoi olevansa ylioppilas joka nyt tekee itsestään merkonomia, hän kertoi vetäneensä asiakasta turpaan. Kysyin miksi ja hän sanoi että asiakas tarttui hänen haarojensa väliin, minun käsi oli siellä lämpimässä ja tiedän että se on näin paljon parempi kun hän sanoo että me lämmitämme toisiamme, ja niin hänkin sanoi. Minun bootsini olivat kastuneet läpi, kylmä tuuli puhalsi viiltävästi, ja puristimme lujempaa, lähenimme entisestään.
“Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.
Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin? Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.” - Saarnaajan Kirja.
Sunnuntaina katsoin minun kännihoroskooppini:
Kauris alkaa puhua kaikkitietäväiseen sävyyn ja jakelee auliisti neuvoja alkuillasta. Kännissä kauris vapautuu ja todennäköisesti saa iskettyä itselleen seuraa. Kauris on kuitenkin harvoin ...se, joka oksentaa naapuripöydän tuoppien päälle. Uusia ystäviä hän kyllä hankkii kymmeniä, jotka sitten aamun valjetessa jäävät unholaan ja kauris palaa taas ylhäiseen yksinäisyyteensä.
Maantaina palasin rutiineihin. Tiibetiläiset riitit ja meditaatio. Kuuma kylpy. Teetä joka koostuu lakritsinjuuresta, krysanteemia, piparminttua, hibiskusta, ruusunmarjaa, kamomillaa. Se viilensi ja teki oloa mukavaksi. Aamupalajuomana vahvaa B-vitamiinia ja omega-3:mea, se elvytti miehen. Söin spämmimakaronin tähteitä höystettynä yli vuoden vanhalla cayennepippurilla, mikä on silti mitä aromaattisin ja mukavimmin puraiseva chili. En kadu. [Se oli yksi toinen maanantai, on siitä nyt hetki aikaa, kun olin vierailulla maalla. Siellä tein Qigong- ja Taichi-harjoituksen kun maantasalla minua katseli valkoinen kissa, ja kattoterassin tasalla musta, suuri koira joka piti kuonoaan tassujensa välissä ja tiirasi kaiteen alitse, ilma oli raikas, ilmassa tuoksuivat liljat!]
2. 10. 2009 ymmärsin, kuin salama olisi iskenyt taivaasta viimein mitkä ovat ne “4 täydellisyyttä”, tuo nimi oli pyörinyt päässäni jo pitkään, kunnes törmäsin erästä kirjaa lukiessani nimeen Vimalakirti. Hän oli maallikko, ja suuri zenopettaja. Kerran hän sairastui. Vimalakirti oli tunnettu niin viisaudestaan, kuin rohkeudestaan.
Munkit epäröivät. Mutta menivät katsomaan häntä. Sillä hän oli hyvin arvovaltainen mies.He kysyivät miksi hän oli sairaana. Hän vastasi syyksi sen, että kaikki elävät olennot sairastuvat. Hänen sanotaan tunteneen jokaisen olennon pelot ja haavat itsellään – äitini kertoi, että kun olin pieni, minä sairastuin myötätunnosta jos joku toinen oli kipeänä. Etsin hänestä tietoa. Törmäsin artikkeliin jossa hänen kerrotaan tulleen tunnetuksi siitä että hänen sutransa on kiistanalainen, sillä siinä pidetään korkea-arvoisia arhateja hölmöinä, ja Buddhan opetukset väärin ymmärtäneinä. Jeesus tuli tunnetuksi siitä että hän väitti aikansa uskonnollispoliittisista tahoista täysin samaa ja tuli murhatuksi. Minä etsin sen sutran käsiini. Sen sutran nimi oli Vimalakirti Nirdesa Sutra ja selaillessani sitä, silmiini osui käsite the Four Unmeasurables! Salama, läpi mielen, ja sen jälkeen mielessäni paistoi aurinko. Rupesin etsimään tuosta tietoa, ja löysinkin sitä. 4 Täydellisyyttä selvisi minulle tuona iltana. Ensimmäinen täydellisyys (tarvitsematon) Rakkaus, hepreassa chesed, kreikassa agape ja sanskriitissa metta. Toisena on myötätunto. Kolmantena ilo. Neljäntenä järkkymätön, riippumaton eli tarvitsematon mielenrauha. Löytö oli minulle ylen ihmeellinen.
Psalmi:
139:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
139:2 Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
139:3 Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
139:4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
139:5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
139:6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
139:7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
"Ajasta vapautuminen merkitsee, ettet psykologisesti enää tarvitse menneisyyttä muodostaessasi kuvaa itsestäsi ja tulevaisuutta tuomaan täyttymystä."
- Eckhart Tolle
Samoin olin kolmatta viikkoa myöskin vailla alkoholin ja viihdereissujen tuomia viikkonollauksia. Se toimii, koko kesän jatkunut päämäärättömyyksiin ulottuva viihteily lakkasi olemasta viihdettä, vaan se oli refleksinomainen toiminto joka ei enää vain toiminut. Sen sijaan nyt kävin kiltisti elokuvissa, ja hääräilin projektieni parissa. Pyrin pitämään lauantain ja etenkin sunnuntain niistä täysin vapaana, mikä oli yllättävän vaikeaa koska sain aina yllättäviä ideoita ja olin pian niiden vietävänä.
Toisen viikonlopun leffa jonka kävin katsomassa, jo ihan erästä projektiani silmälläpitäen ja aiheesta kiinnostuneena, eli elokuvan Ugly Truth. Otin taka-askeleen kun tulin teatteriin, kaikki jotka olivat paikalla olivat naisia ja ainoat miehet jotka siellä oli, olivat naistensa kanssa. Vieressäni istunut, koko elokuvan aikana nauramatta ollut nainen katsoi minua kun luuli etten näkisi.
Elokuvassa oli mies joka piti omaa showtaan joka alkoi niin että hän soitteli mielipiteitään erääseen radio-ohjelmaan ja huomasi että hänen mielipiteensä olivat oikeassa joten hän sai oman ohjelman.
Tässä ohjelmassaan hän sitten antoi ohjeita joiden asenne pääsisi nykyisessä, yhden feministisen totuuden yhteiskunnassa (lue tussunpiiskaamassa) poliittisesti epäkorrektien ajatusten keskitysleirille. Sen totuuden rikkominen ohittaa kaikki muut maailmanongelmat ja siitä joutuu kauniin kaupungin porttien ulkopuolelle, missä on oleva itku ja hammastenkiristely. Eipä sillä, en minäkään ihan yhtä mieltä ollut kaikkien leffan pointtien kanssa, vastakkainasettelu meni paikottain liian pitkälle, mutta silti nimenomaan monen miehen kuuli nauravan tuon elokuvan aikana, ja ymmärrän miksi.
Niinpä elokuvassa tälläisen Ugly Truthin jakson sattuu näkemään eräs televisioalan uranainen, joka on länsimaisen naisen tapaan kontrollifriikki ja näkee miehet ansioluetteloina. Ja hän soittaa tämän miehen lähetykseen, mistä alkaa tämä tämä tarina sitten saamaan muotonsa. En anna spoilereita, se kannattaa katsoa itse, valveutuneen tyttöystävänsä kanssa ja tapella sitten koko kotimatka.
Kysehän on siitä että mies esineellistää naisen, on se sitä että hän antaa tunnustuksen naisen onnistuneesta vaate- ja meikkivalinnasta, mutta kukaan ei puhu siitä miten nainen esineellistää miehen, hän tekee miehestä jonkun elämänkäsikirjoituksensa esineen, jota voi verrata farmarivolvoon, koiraan ja hirsimökkiin - jotka tietysti kuuluu tämän tussunpiiskaaman miespolon ostaa.
Kehitin aforismin:
Vaikka naiset hallitsisivat maailmaa, mies on silti hän joka joutuu tekemään likaisen työn.
Samalla taustalla kiehuu keskustelu Esko Kiesin tapauksesta, minä tietysti miehen innokas kannattaja ja puolustaja. Niin kauan kun televisiossa näytetään sellaisia täysin moraalittomia sarjoja kuten Kinkkuelämää, jossa lehtiinkin päässyt ilmiö eli Puumat* metsästävät miehiä minkä nyt uraltaan kerkiävät, ei tule kuuloonkaan että sukupuolten sodassa asettuisin itseäni vastaan.
[*Puumat ovat taas teinityttöjä vanhojen ämmänretaleiden päässä. Kun nainen irstauksissaan metsästää nuorta lihaa, hän on "Itsetietoinen, itsestään huolehtiva, itsenäinen – sellainen nainen on puuma." (- autentinen lainaus lehtiartikkelista)Jos mies tekee noin, hän on sairas namusetä, likainen vanha sovinistinen kalu joka pitäisi yksi virallinen totuus-lain mukaisesti asettaa syytteeseen ihmisoikeusrikkomuksista]
Mutta se siitä aiheesta. On myös muita tapahtumia. Minun onkin pakko tässä tuoda esiin yksi hyvin iloinen tapahtuma, ja äsköisen paiskomisen jälkeen antaa myös kiitosta eräälle naiselle. Nimittäin Irma on muistanut minua lapasilla! En saanut rukkasia, vaan lapaset! Hän itse teki ne minulle ja niistä tuli hienoimmat käsineet mitä minulla on koskaan ollut. Hän ei vain pelastanut päivääni, vaan myös koko talven. Kiitokset Irmalle (suuremoisella tavalla)!
- Hanskat saivatkin kehuja kun ne oli kädessäni kun tulin marketista, eräs nuori nainen sanoi miehelleen että ovatpa nuo hienon väriset tumput. Toisaalta, samalla markettireissulla minua tuijotti jonkin verran minua pidempi psykopaatti. Ehkä hänestä katsoin liian intiimillä tavalla nonparelleja, joita hän tykkää syödä samalla kun panee serkkunsa sikaa, tai serkkuaan. Hitto vie, tuijotuskilpailu marketissa?! Mihin tämä maailma on menossa?
Sophia antoi minulle lempeän helleenittären tukensa Home Studiota väsätessä, hän sanoi että minun pitäisi nyt levätä. Tekemisen ja luomisen tuskammme oli yhtäläinen melkeinpä, kun kysyin onko hänellä projekteja joiden parissa hän tuskastuu niin että näyttää vaikkapa tietokoneelle keskisormea ja huutaa hetkeä ennen kun heittää koneen kohti ikkunaruutua. Hän kertoi että suomen kielen opiskelu ei ole niitä asioita jotka hän kokee helpoimmiksi. Sanoin että katsos se on sillä tavalla, että meidän suomalaiset esi-isämme aikoinaan sopivat mandariinikiinalaisten esi-isien kanssa, että tehdään nyt niin että luodaan kieli jota kukaan muu maailmassa ei opi repimättä peliverkkareitaan. Sophia onnitteli hyvin onnistuneesta suunnitelmasta. Hän on mielenkiintoinen ja tomera kreikkalainen nainen jonka kanssa tulee mukava olo, en tarkalleen tiedä kuinka hän sen tekee. Olen varma että hän tuli mustasukkaiseksi Paradise Lostin musiikkivideon naiselle ja sanoi että minä kiinnitän aivan liikaa huomiota tuollaisiin epäolennaisuuksiin, mutta en minä sitä huomautusta mitenkään pahalla ottanut.
Heiska on raskautensa loppuvaiheilla, hänkin tuskailee. Minä lohdutin että normaalistihan olen erikoistunut gynegologiaan, mutta koska olen jokaisen alan asiantuntija, voin auttaa tässäkin.
Sivelet molemmille puolin jykevän kerroksen mobilaattia, ja sitten jos oikein hirvittää, niin otat ihan ennen synnytystä hoidon nimeltä bourbon, mielellään tuplana. Homma hoituu kuin itsestään. (Mukula syntyy tällöin hieman samaan tapaan kuin ihmistykinkuula, mutta siksi onkin napanuora)
Veeran kanssa mietimme Niksipirkan viisauksia. Hän sanoi ettei hänen asuinkunnallaan paljoa niistä ole apua (“pidä mukanasi heijastimia autoillessa, ja anna sellainen kävelijälle jolla ei sitä vielä ole”) koska kylässä ajetaan surutta yli. Niin. Sontalahdessa ei ole vain hirvipeijaisia, vaan siellä on myös jalankulkijapeijaisia joita pidetään kun on ajeltu kyllin monen jalankulkijan ylitse. "Tämä on minun autoni. Minulla on oikeus ajaa sillä kenen ylitse minä nyt satunkin ajamaan."
Kun yllätin itseni erään keskustan tavaratalon kirjaosastolta minä kohtasin meikatun mummon. Tuo uusiutuva luonnonvaramme kosti sen että kuuntelin häntä, alkamalla motkottamaan siitä miten nuoriso pitää korvakuulonappistereoita päässään tätä nykyä (hän puhui aluksi toiselle nuorelle, jolla oli myös napit päässä). Hän jatkoi että pidämme niitä luonnossakin. Myönsin asian, mutta luonto ei pahastu siitä että nuoriso ei kuule sen ääniä joka kerta. Hänellä oli tuolloin vakaa uskomus siitä että muut ovat siksi olemassa, että he ovat aina tarvittaessa paikalla kuulemassa kun hän lukee aforismikirjasta osuvia katkelmia. Sitä uskoa hän tunnusti ääneen.
Lauantaina päätin tehdä paluun kunniattomuuden kentille. Nollaus oli alkanut tulla kysymykseen koska pari viikkoa oli ollut aika intensiivistä aikaa. Punaviinivarastoni toivotti minut tervetulleeksi kuin äiti ainoan lapsensa. Minä join sitä kuin rintaa syötäisi. “Sinun povesi on ympyriäinen malja, josta sekoviini älköön puuttuko; sinun uumasi on nisukeko, liljojen ympäröimä.”
Menomatkalla tapahtunut dialogi:
Blondi liituraitahousuissa, seksikäs: Mitä katsot?
Minä: Sinua.
Blondi liituraitahousuissa, seksikäs: Miksi?
Minä: Koska sinä katsot minua.
Blondi liituraitahousuissa, seksikäs: Ai?
Minä: Niin, tälläisestä tilanteesta ei tainnut lukea Reginassa.
Dolly tekstasi tuona iltana, hän myös näytti paremmalta kuin koskaan. Siltä hän näytti ja hän ihmetteli että mitä meistä oikein tulisi jos me vain pääsisimme seikkailemaan (sitä me olemme tehneet, mutta emme vielä NIIN paljoa!). Hän tekstasi että pääsenkö Bop-pillsiin, hän ja tytöt ovat siellä ja minä pääsin. Ensin kävin Bluesbarissa, siellä oli kaikki niin kuin ennenkin, Pat Rick ja Mr. Pomo. Unohtamatta vanhaa bluesia jota ilman on vaikea tavoittaa ajatonta fiilistä, koko maailma on sininen ja siksi minä maalaan koko kaupungin punaiseksi (anglismi). He olivat mielissään kun tapasivat minut, ja minäkin olin mielissäni. Tutustuin siellä erääseen mieheen joka myös piti paikasta, olimme yhtä mieltä siitä miten masentava yhdistelmä on suomalainen maalaisidylli- & itsemurhaiskelmä ja niiden soittamiseen omistautuneet ravintolat. Toista on Bluesbar, jossa ei ole edes hämärää valaisua vaan valot rehellisesti päällä. En muista mistä muusta juttelimme, minä joko olen hiljaa ja kuuntelen tai sitten alan pitämään puheita. Muistinko juoda välikahvin? Kävelin läpi sateisen oikoreitin kohti Bop-pillsia. Kuuntelin musiikkia vielä kun molempien korvaplugien pehmusteet olivat tallella, se oli silloin vielä käyttäjäystävällistä.
Bop-Pills oli myös ennallaan, aina siellä on joku tuttu, mutta en heti nähnyt Dollya missään joten hain juomaa ja tein kierroksia. Tavattuamme hän kysyi olisiko minulla ollut realistisia mahdollisuuksia päästä meksikoon hänen kanssaan enkä uskonut että olisi ollut. Hän kertoi ettei hänen poikakaverinsa ymmärtäisi jos minä tulisin mukaan. Ymmärsin miksei hän ymmärtäisi, sillä me miehet emme ymmärrä sellaista. Eivät naisetkaan, ainakaan jos omalle kohdalle sattuu. Hän aavisti että siitä olisi tullut jotain suurenmoista jos olisin päässyt. Myönsin sen. Me olimme testin mukaan molemmat Juleseja Pulp fictionista, hän sanoi että olen enemmän ja aina Vincent Vega. Kävimme pyytämässä biisiä ja DJ, omistajamies, joka oli irstaillut kun kävin Tinan kanssa hänen tykönään, kysyi että mistä löysin tuollaisen naisen, minä hymyilin ja sanoin että hänen baaristaan. Dolly sanoi hänelle että soittaisi Boney ämmää (minun ehdotus) tai Greasen soundtrackia (Dollyn valinta). Minun kelpasi siinä pollistella, taktisesti teen aina nais-seurassa niin, että pistän heidät antamaan biisitilaukset, yhden heiltä ja yhden minulta, heille halutaan olla aina mieliksi. Maailma oli pieni, Laura on minun naapurini, ja tajusimme sen vasta hyvin loppuillasta, sillä hän oli osana Dollyn tyttöjen iltaporukkaa. Dollyn kanssa tanssimme, hänen vaaleat hiuksensa olivat pidemmät, hänen vaatteensa mustat, korot korkeat ja hän sanoi että olemme kovin samanlaisia. Näin myös tutut ja maan mainiot tanssimiehet mutta ikävä kyllä ilta jäi lyhyeksi heidän kanssaan, enkä tunnistanut heistä jokaista, mutta seuraavalla kerralla me sitten pistämme elämän risaiseksi.
Myöskin Panomies oli paikalla! Se mies joka oli tunnettu siitä että se sai naisen lähtemään alkuillasta kanssaan kotiin. Hän havaitsi minut kun Dolly meni käymään puuteroimassa nenäänsä ja minä jäin odottamaan toiselle kahdesta istuimesta, toisella niistä istui itse Panomies, joka kehui myös Dollya, että sinulla on siinä kyllä todella kaunis nainen mukanasi. Kättelin hänen naistansa. Panomies sanoi siirtyneensä levolle naisestamisen maailmasta, ja olevansa nyt yhden naisen kanssa. Hajaannuimme eri suuntiin, he ja me.
Me sitten rentouduimme istuimillamme, hän pyrki olemaan säädyllinen sillä hän nykyisin seurustelee, mutta hän sanoi että hänellä oli ikävä minua, ja kyllähän minä hänen seuransa tiedän, se on jotenkin niin miellyttävää että siinä mies rentoutuu, niin eivätkä hänen kurvinsa olleet hassummat silloinkaan. Kerrottuani hänelle Home Studio-projektista, hän innoistui ja sanoi että olen ihan hullu, sen hän sanoi kehuvalla sävyllä. Hän kutsui itsensä studiovieraaksi, ja minä tietysti suostuin. Olemme silloin Senor Granada ja Senorita Mannhattan. Juttelimme myös Meksikosta, siitä miten hän voi löytää jostain pyramidista minua esittävän ikonin, ja alkaa valmistautua maailmalle merkittäviin käänteisiin. Hän toisi minulle matkamuistoksi pyramidin, ne kiinnostavat minua, ja ne kiinnostavat häntä, hänen elämänpolkunsa numerona on 9 mikä viittaa hengellisyyteen ja mystiikkaan, sen lisäksi että hän on amatöörinäyttelijä. Minulla on elämänpolun numerona 3 (luovuus, itseilmaus, viihdyttävyys), mikä on yleinen näyttelijöillä, politiikoilla, kirjailijoilla, muusikoilla, sekä taitelijoilla - jos he eivät tottele kutsumustaan, he alkavat hiljentämään sen ääntä päihteillä.
Kun odotin kyytiä Kaisa tuli ja istui polvelleni, ja hän tarjosi savukeen, sanoi että se on vaivanpalkkaa kun pidin häntä sylissä. Me molemmat myönnyimme siihen että lämmitimme toisiamme, hän ohjasi suloisten haarojensa väliin käteni, ja minä sanoin pysyväni lämpimänä tällä tapaa. Hän sanoi että olen hyvä mies, ja sanoin että niin olenkin, lisäksi että tekisin kuten hän nyt, jos olisin hän. Kaisa on kotoisin Virosta, eksoottinen punapää, joka oli käynyt lukion. Suutelimme kerran jos toisenkin, hänen huulensa kaipasivat sitä. Hän kehui minua monesta asiasta. Hän kertoi kuulleensa hänen naisystävänsä pettäneen miestään, hän kuuli sen tämän puheäänestä ja se oli kiinnostava teoria. Minä ja Kaisa istuimme hyvin, hän sylissäni, hän ei ollut paha valinta tälle illalle. Hänen rehellisyytensä toimi, hän kertoi olevansa ylioppilas joka nyt tekee itsestään merkonomia, hän kertoi vetäneensä asiakasta turpaan. Kysyin miksi ja hän sanoi että asiakas tarttui hänen haarojensa väliin, minun käsi oli siellä lämpimässä ja tiedän että se on näin paljon parempi kun hän sanoo että me lämmitämme toisiamme, ja niin hänkin sanoi. Minun bootsini olivat kastuneet läpi, kylmä tuuli puhalsi viiltävästi, ja puristimme lujempaa, lähenimme entisestään.
“Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.
Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin? Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.” - Saarnaajan Kirja.
Sunnuntaina katsoin minun kännihoroskooppini:
Kauris alkaa puhua kaikkitietäväiseen sävyyn ja jakelee auliisti neuvoja alkuillasta. Kännissä kauris vapautuu ja todennäköisesti saa iskettyä itselleen seuraa. Kauris on kuitenkin harvoin ...se, joka oksentaa naapuripöydän tuoppien päälle. Uusia ystäviä hän kyllä hankkii kymmeniä, jotka sitten aamun valjetessa jäävät unholaan ja kauris palaa taas ylhäiseen yksinäisyyteensä.
Maantaina palasin rutiineihin. Tiibetiläiset riitit ja meditaatio. Kuuma kylpy. Teetä joka koostuu lakritsinjuuresta, krysanteemia, piparminttua, hibiskusta, ruusunmarjaa, kamomillaa. Se viilensi ja teki oloa mukavaksi. Aamupalajuomana vahvaa B-vitamiinia ja omega-3:mea, se elvytti miehen. Söin spämmimakaronin tähteitä höystettynä yli vuoden vanhalla cayennepippurilla, mikä on silti mitä aromaattisin ja mukavimmin puraiseva chili. En kadu. [Se oli yksi toinen maanantai, on siitä nyt hetki aikaa, kun olin vierailulla maalla. Siellä tein Qigong- ja Taichi-harjoituksen kun maantasalla minua katseli valkoinen kissa, ja kattoterassin tasalla musta, suuri koira joka piti kuonoaan tassujensa välissä ja tiirasi kaiteen alitse, ilma oli raikas, ilmassa tuoksuivat liljat!]
2. 10. 2009 ymmärsin, kuin salama olisi iskenyt taivaasta viimein mitkä ovat ne “4 täydellisyyttä”, tuo nimi oli pyörinyt päässäni jo pitkään, kunnes törmäsin erästä kirjaa lukiessani nimeen Vimalakirti. Hän oli maallikko, ja suuri zenopettaja. Kerran hän sairastui. Vimalakirti oli tunnettu niin viisaudestaan, kuin rohkeudestaan.
Munkit epäröivät. Mutta menivät katsomaan häntä. Sillä hän oli hyvin arvovaltainen mies.He kysyivät miksi hän oli sairaana. Hän vastasi syyksi sen, että kaikki elävät olennot sairastuvat. Hänen sanotaan tunteneen jokaisen olennon pelot ja haavat itsellään – äitini kertoi, että kun olin pieni, minä sairastuin myötätunnosta jos joku toinen oli kipeänä. Etsin hänestä tietoa. Törmäsin artikkeliin jossa hänen kerrotaan tulleen tunnetuksi siitä että hänen sutransa on kiistanalainen, sillä siinä pidetään korkea-arvoisia arhateja hölmöinä, ja Buddhan opetukset väärin ymmärtäneinä. Jeesus tuli tunnetuksi siitä että hän väitti aikansa uskonnollispoliittisista tahoista täysin samaa ja tuli murhatuksi. Minä etsin sen sutran käsiini. Sen sutran nimi oli Vimalakirti Nirdesa Sutra ja selaillessani sitä, silmiini osui käsite the Four Unmeasurables! Salama, läpi mielen, ja sen jälkeen mielessäni paistoi aurinko. Rupesin etsimään tuosta tietoa, ja löysinkin sitä. 4 Täydellisyyttä selvisi minulle tuona iltana. Ensimmäinen täydellisyys (tarvitsematon) Rakkaus, hepreassa chesed, kreikassa agape ja sanskriitissa metta. Toisena on myötätunto. Kolmantena ilo. Neljäntenä järkkymätön, riippumaton eli tarvitsematon mielenrauha. Löytö oli minulle ylen ihmeellinen.
Psalmi:
139:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
139:2 Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
139:3 Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
139:4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
139:5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
139:6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
139:7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
"Ajasta vapautuminen merkitsee, ettet psykologisesti enää tarvitse menneisyyttä muodostaessasi kuvaa itsestäsi ja tulevaisuutta tuomaan täyttymystä."
- Eckhart Tolle
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Home Studio - 0 – Pilottijakso
Home Studio - 0 – Pilottijakso
Segmentti 1.
Tunnari
Razorblend: Burning Remedy
- Tervetuloa uuden lähetyksen pariin
- Elokuvalainaus: "Itte ootte kusipäitä"
- Johdanto enemmän tai vähemmän psykoottisen naapurini maailmaan
Nine Inch Nails: Discipline
Segmentti 2.
- Lähetyksen musiikkipolitiikasta ja yhteystiedoista: xeimian@gmail.com
- Home Studio nimen alkuperästä ja "kirjeestä"
- Muuta sinä minun oloihin asumaan, niin minä muutan sinun kämppääsi olemaan vittumainen..
Goresoaked: Postmortal Haemorrhoids
Segmentti 3.
- B. "Pillu" Viitanen
- Sontalahdesta ja juhannuksesta
- Grafologinen analyysi
Margin of Safety: Drive
Segmentti 4.
- Analysointia pilottijakson äänittämisestä; kuin puhuisi vastaajaan
- Viisastelua elämästä ja improvisoinnista
- Pilottijakson salainen harjoitusnauha
- Sitkeä mulkku ei piittaa vaikka vähän pahaa tekeekin
- Fat-Pie:n Piirretyt
Locust Toybox: Momential
Ayn Sof
[Kiitokset bändeille!]
torstai 1. lokakuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
