Samoin olin kolmatta viikkoa myöskin vailla alkoholin ja viihdereissujen tuomia viikkonollauksia. Se toimii, koko kesän jatkunut päämäärättömyyksiin ulottuva viihteily lakkasi olemasta viihdettä, vaan se oli refleksinomainen toiminto joka ei enää vain toiminut. Sen sijaan nyt kävin kiltisti elokuvissa, ja hääräilin projektieni parissa. Pyrin pitämään lauantain ja etenkin sunnuntain niistä täysin vapaana, mikä oli yllättävän vaikeaa koska sain aina yllättäviä ideoita ja olin pian niiden vietävänä.
Toisen viikonlopun leffa jonka kävin katsomassa, jo ihan erästä projektiani silmälläpitäen ja aiheesta kiinnostuneena, eli elokuvan Ugly Truth. Otin taka-askeleen kun tulin teatteriin, kaikki jotka olivat paikalla olivat naisia ja ainoat miehet jotka siellä oli, olivat naistensa kanssa. Vieressäni istunut, koko elokuvan aikana nauramatta ollut nainen katsoi minua kun luuli etten näkisi.
Elokuvassa oli mies joka piti omaa showtaan joka alkoi niin että hän soitteli mielipiteitään erääseen radio-ohjelmaan ja huomasi että hänen mielipiteensä olivat oikeassa joten hän sai oman ohjelman.
Tässä ohjelmassaan hän sitten antoi ohjeita joiden asenne pääsisi nykyisessä, yhden feministisen totuuden yhteiskunnassa (lue tussunpiiskaamassa) poliittisesti epäkorrektien ajatusten keskitysleirille. Sen totuuden rikkominen ohittaa kaikki muut maailmanongelmat ja siitä joutuu kauniin kaupungin porttien ulkopuolelle, missä on oleva itku ja hammastenkiristely. Eipä sillä, en minäkään ihan yhtä mieltä ollut kaikkien leffan pointtien kanssa, vastakkainasettelu meni paikottain liian pitkälle, mutta silti nimenomaan monen miehen kuuli nauravan tuon elokuvan aikana, ja ymmärrän miksi.
Niinpä elokuvassa tälläisen Ugly Truthin jakson sattuu näkemään eräs televisioalan uranainen, joka on länsimaisen naisen tapaan kontrollifriikki ja näkee miehet ansioluetteloina. Ja hän soittaa tämän miehen lähetykseen, mistä alkaa tämä tämä tarina sitten saamaan muotonsa. En anna spoilereita, se kannattaa katsoa itse, valveutuneen tyttöystävänsä kanssa ja tapella sitten koko kotimatka.
Kysehän on siitä että mies esineellistää naisen, on se sitä että hän antaa tunnustuksen naisen onnistuneesta vaate- ja meikkivalinnasta, mutta kukaan ei puhu siitä miten nainen esineellistää miehen, hän tekee miehestä jonkun elämänkäsikirjoituksensa esineen, jota voi verrata farmarivolvoon, koiraan ja hirsimökkiin - jotka tietysti kuuluu tämän tussunpiiskaaman miespolon ostaa.
Kehitin aforismin:
Vaikka naiset hallitsisivat maailmaa, mies on silti hän joka joutuu tekemään likaisen työn.
Samalla taustalla kiehuu keskustelu Esko Kiesin tapauksesta, minä tietysti miehen innokas kannattaja ja puolustaja. Niin kauan kun televisiossa näytetään sellaisia täysin moraalittomia sarjoja kuten Kinkkuelämää, jossa lehtiinkin päässyt ilmiö eli Puumat* metsästävät miehiä minkä nyt uraltaan kerkiävät, ei tule kuuloonkaan että sukupuolten sodassa asettuisin itseäni vastaan.
[*Puumat ovat taas teinityttöjä vanhojen ämmänretaleiden päässä. Kun nainen irstauksissaan metsästää nuorta lihaa, hän on "Itsetietoinen, itsestään huolehtiva, itsenäinen – sellainen nainen on puuma." (- autentinen lainaus lehtiartikkelista)Jos mies tekee noin, hän on sairas namusetä, likainen vanha sovinistinen kalu joka pitäisi yksi virallinen totuus-lain mukaisesti asettaa syytteeseen ihmisoikeusrikkomuksista]
Mutta se siitä aiheesta. On myös muita tapahtumia. Minun onkin pakko tässä tuoda esiin yksi hyvin iloinen tapahtuma, ja äsköisen paiskomisen jälkeen antaa myös kiitosta eräälle naiselle. Nimittäin Irma on muistanut minua lapasilla! En saanut rukkasia, vaan lapaset! Hän itse teki ne minulle ja niistä tuli hienoimmat käsineet mitä minulla on koskaan ollut. Hän ei vain pelastanut päivääni, vaan myös koko talven. Kiitokset Irmalle (suuremoisella tavalla)!
- Hanskat saivatkin kehuja kun ne oli kädessäni kun tulin marketista, eräs nuori nainen sanoi miehelleen että ovatpa nuo hienon väriset tumput. Toisaalta, samalla markettireissulla minua tuijotti jonkin verran minua pidempi psykopaatti. Ehkä hänestä katsoin liian intiimillä tavalla nonparelleja, joita hän tykkää syödä samalla kun panee serkkunsa sikaa, tai serkkuaan. Hitto vie, tuijotuskilpailu marketissa?! Mihin tämä maailma on menossa?
Sophia antoi minulle lempeän helleenittären tukensa Home Studiota väsätessä, hän sanoi että minun pitäisi nyt levätä. Tekemisen ja luomisen tuskammme oli yhtäläinen melkeinpä, kun kysyin onko hänellä projekteja joiden parissa hän tuskastuu niin että näyttää vaikkapa tietokoneelle keskisormea ja huutaa hetkeä ennen kun heittää koneen kohti ikkunaruutua. Hän kertoi että suomen kielen opiskelu ei ole niitä asioita jotka hän kokee helpoimmiksi. Sanoin että katsos se on sillä tavalla, että meidän suomalaiset esi-isämme aikoinaan sopivat mandariinikiinalaisten esi-isien kanssa, että tehdään nyt niin että luodaan kieli jota kukaan muu maailmassa ei opi repimättä peliverkkareitaan. Sophia onnitteli hyvin onnistuneesta suunnitelmasta. Hän on mielenkiintoinen ja tomera kreikkalainen nainen jonka kanssa tulee mukava olo, en tarkalleen tiedä kuinka hän sen tekee. Olen varma että hän tuli mustasukkaiseksi Paradise Lostin musiikkivideon naiselle ja sanoi että minä kiinnitän aivan liikaa huomiota tuollaisiin epäolennaisuuksiin, mutta en minä sitä huomautusta mitenkään pahalla ottanut.
Heiska on raskautensa loppuvaiheilla, hänkin tuskailee. Minä lohdutin että normaalistihan olen erikoistunut gynegologiaan, mutta koska olen jokaisen alan asiantuntija, voin auttaa tässäkin.
Sivelet molemmille puolin jykevän kerroksen mobilaattia, ja sitten jos oikein hirvittää, niin otat ihan ennen synnytystä hoidon nimeltä bourbon, mielellään tuplana. Homma hoituu kuin itsestään. (Mukula syntyy tällöin hieman samaan tapaan kuin ihmistykinkuula, mutta siksi onkin napanuora)
Veeran kanssa mietimme Niksipirkan viisauksia. Hän sanoi ettei hänen asuinkunnallaan paljoa niistä ole apua (“pidä mukanasi heijastimia autoillessa, ja anna sellainen kävelijälle jolla ei sitä vielä ole”) koska kylässä ajetaan surutta yli. Niin. Sontalahdessa ei ole vain hirvipeijaisia, vaan siellä on myös jalankulkijapeijaisia joita pidetään kun on ajeltu kyllin monen jalankulkijan ylitse. "Tämä on minun autoni. Minulla on oikeus ajaa sillä kenen ylitse minä nyt satunkin ajamaan."
Kun yllätin itseni erään keskustan tavaratalon kirjaosastolta minä kohtasin meikatun mummon. Tuo uusiutuva luonnonvaramme kosti sen että kuuntelin häntä, alkamalla motkottamaan siitä miten nuoriso pitää korvakuulonappistereoita päässään tätä nykyä (hän puhui aluksi toiselle nuorelle, jolla oli myös napit päässä). Hän jatkoi että pidämme niitä luonnossakin. Myönsin asian, mutta luonto ei pahastu siitä että nuoriso ei kuule sen ääniä joka kerta. Hänellä oli tuolloin vakaa uskomus siitä että muut ovat siksi olemassa, että he ovat aina tarvittaessa paikalla kuulemassa kun hän lukee aforismikirjasta osuvia katkelmia. Sitä uskoa hän tunnusti ääneen.
Lauantaina päätin tehdä paluun kunniattomuuden kentille. Nollaus oli alkanut tulla kysymykseen koska pari viikkoa oli ollut aika intensiivistä aikaa. Punaviinivarastoni toivotti minut tervetulleeksi kuin äiti ainoan lapsensa. Minä join sitä kuin rintaa syötäisi. “Sinun povesi on ympyriäinen malja, josta sekoviini älköön puuttuko; sinun uumasi on nisukeko, liljojen ympäröimä.”
Menomatkalla tapahtunut dialogi:
Blondi liituraitahousuissa, seksikäs: Mitä katsot?
Minä: Sinua.
Blondi liituraitahousuissa, seksikäs: Miksi?
Minä: Koska sinä katsot minua.
Blondi liituraitahousuissa, seksikäs: Ai?
Minä: Niin, tälläisestä tilanteesta ei tainnut lukea Reginassa.
Dolly tekstasi tuona iltana, hän myös näytti paremmalta kuin koskaan. Siltä hän näytti ja hän ihmetteli että mitä meistä oikein tulisi jos me vain pääsisimme seikkailemaan (sitä me olemme tehneet, mutta emme vielä NIIN paljoa!). Hän tekstasi että pääsenkö Bop-pillsiin, hän ja tytöt ovat siellä ja minä pääsin. Ensin kävin Bluesbarissa, siellä oli kaikki niin kuin ennenkin, Pat Rick ja Mr. Pomo. Unohtamatta vanhaa bluesia jota ilman on vaikea tavoittaa ajatonta fiilistä, koko maailma on sininen ja siksi minä maalaan koko kaupungin punaiseksi (anglismi). He olivat mielissään kun tapasivat minut, ja minäkin olin mielissäni. Tutustuin siellä erääseen mieheen joka myös piti paikasta, olimme yhtä mieltä siitä miten masentava yhdistelmä on suomalainen maalaisidylli- & itsemurhaiskelmä ja niiden soittamiseen omistautuneet ravintolat. Toista on Bluesbar, jossa ei ole edes hämärää valaisua vaan valot rehellisesti päällä. En muista mistä muusta juttelimme, minä joko olen hiljaa ja kuuntelen tai sitten alan pitämään puheita. Muistinko juoda välikahvin? Kävelin läpi sateisen oikoreitin kohti Bop-pillsia. Kuuntelin musiikkia vielä kun molempien korvaplugien pehmusteet olivat tallella, se oli silloin vielä käyttäjäystävällistä.
Bop-Pills oli myös ennallaan, aina siellä on joku tuttu, mutta en heti nähnyt Dollya missään joten hain juomaa ja tein kierroksia. Tavattuamme hän kysyi olisiko minulla ollut realistisia mahdollisuuksia päästä meksikoon hänen kanssaan enkä uskonut että olisi ollut. Hän kertoi ettei hänen poikakaverinsa ymmärtäisi jos minä tulisin mukaan. Ymmärsin miksei hän ymmärtäisi, sillä me miehet emme ymmärrä sellaista. Eivät naisetkaan, ainakaan jos omalle kohdalle sattuu. Hän aavisti että siitä olisi tullut jotain suurenmoista jos olisin päässyt. Myönsin sen. Me olimme testin mukaan molemmat Juleseja Pulp fictionista, hän sanoi että olen enemmän ja aina Vincent Vega. Kävimme pyytämässä biisiä ja DJ, omistajamies, joka oli irstaillut kun kävin Tinan kanssa hänen tykönään, kysyi että mistä löysin tuollaisen naisen, minä hymyilin ja sanoin että hänen baaristaan. Dolly sanoi hänelle että soittaisi Boney ämmää (minun ehdotus) tai Greasen soundtrackia (Dollyn valinta). Minun kelpasi siinä pollistella, taktisesti teen aina nais-seurassa niin, että pistän heidät antamaan biisitilaukset, yhden heiltä ja yhden minulta, heille halutaan olla aina mieliksi. Maailma oli pieni, Laura on minun naapurini, ja tajusimme sen vasta hyvin loppuillasta, sillä hän oli osana Dollyn tyttöjen iltaporukkaa. Dollyn kanssa tanssimme, hänen vaaleat hiuksensa olivat pidemmät, hänen vaatteensa mustat, korot korkeat ja hän sanoi että olemme kovin samanlaisia. Näin myös tutut ja maan mainiot tanssimiehet mutta ikävä kyllä ilta jäi lyhyeksi heidän kanssaan, enkä tunnistanut heistä jokaista, mutta seuraavalla kerralla me sitten pistämme elämän risaiseksi.
Myöskin Panomies oli paikalla! Se mies joka oli tunnettu siitä että se sai naisen lähtemään alkuillasta kanssaan kotiin. Hän havaitsi minut kun Dolly meni käymään puuteroimassa nenäänsä ja minä jäin odottamaan toiselle kahdesta istuimesta, toisella niistä istui itse Panomies, joka kehui myös Dollya, että sinulla on siinä kyllä todella kaunis nainen mukanasi. Kättelin hänen naistansa. Panomies sanoi siirtyneensä levolle naisestamisen maailmasta, ja olevansa nyt yhden naisen kanssa. Hajaannuimme eri suuntiin, he ja me.
Me sitten rentouduimme istuimillamme, hän pyrki olemaan säädyllinen sillä hän nykyisin seurustelee, mutta hän sanoi että hänellä oli ikävä minua, ja kyllähän minä hänen seuransa tiedän, se on jotenkin niin miellyttävää että siinä mies rentoutuu, niin eivätkä hänen kurvinsa olleet hassummat silloinkaan. Kerrottuani hänelle Home Studio-projektista, hän innoistui ja sanoi että olen ihan hullu, sen hän sanoi kehuvalla sävyllä. Hän kutsui itsensä studiovieraaksi, ja minä tietysti suostuin. Olemme silloin Senor Granada ja Senorita Mannhattan. Juttelimme myös Meksikosta, siitä miten hän voi löytää jostain pyramidista minua esittävän ikonin, ja alkaa valmistautua maailmalle merkittäviin käänteisiin. Hän toisi minulle matkamuistoksi pyramidin, ne kiinnostavat minua, ja ne kiinnostavat häntä, hänen elämänpolkunsa numerona on 9 mikä viittaa hengellisyyteen ja mystiikkaan, sen lisäksi että hän on amatöörinäyttelijä. Minulla on elämänpolun numerona 3 (luovuus, itseilmaus, viihdyttävyys), mikä on yleinen näyttelijöillä, politiikoilla, kirjailijoilla, muusikoilla, sekä taitelijoilla - jos he eivät tottele kutsumustaan, he alkavat hiljentämään sen ääntä päihteillä.
Kun odotin kyytiä Kaisa tuli ja istui polvelleni, ja hän tarjosi savukeen, sanoi että se on vaivanpalkkaa kun pidin häntä sylissä. Me molemmat myönnyimme siihen että lämmitimme toisiamme, hän ohjasi suloisten haarojensa väliin käteni, ja minä sanoin pysyväni lämpimänä tällä tapaa. Hän sanoi että olen hyvä mies, ja sanoin että niin olenkin, lisäksi että tekisin kuten hän nyt, jos olisin hän. Kaisa on kotoisin Virosta, eksoottinen punapää, joka oli käynyt lukion. Suutelimme kerran jos toisenkin, hänen huulensa kaipasivat sitä. Hän kehui minua monesta asiasta. Hän kertoi kuulleensa hänen naisystävänsä pettäneen miestään, hän kuuli sen tämän puheäänestä ja se oli kiinnostava teoria. Minä ja Kaisa istuimme hyvin, hän sylissäni, hän ei ollut paha valinta tälle illalle. Hänen rehellisyytensä toimi, hän kertoi olevansa ylioppilas joka nyt tekee itsestään merkonomia, hän kertoi vetäneensä asiakasta turpaan. Kysyin miksi ja hän sanoi että asiakas tarttui hänen haarojensa väliin, minun käsi oli siellä lämpimässä ja tiedän että se on näin paljon parempi kun hän sanoo että me lämmitämme toisiamme, ja niin hänkin sanoi. Minun bootsini olivat kastuneet läpi, kylmä tuuli puhalsi viiltävästi, ja puristimme lujempaa, lähenimme entisestään.
“Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.
Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin? Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.” - Saarnaajan Kirja.
Sunnuntaina katsoin minun kännihoroskooppini:
Kauris alkaa puhua kaikkitietäväiseen sävyyn ja jakelee auliisti neuvoja alkuillasta. Kännissä kauris vapautuu ja todennäköisesti saa iskettyä itselleen seuraa. Kauris on kuitenkin harvoin ...se, joka oksentaa naapuripöydän tuoppien päälle. Uusia ystäviä hän kyllä hankkii kymmeniä, jotka sitten aamun valjetessa jäävät unholaan ja kauris palaa taas ylhäiseen yksinäisyyteensä.
Maantaina palasin rutiineihin. Tiibetiläiset riitit ja meditaatio. Kuuma kylpy. Teetä joka koostuu lakritsinjuuresta, krysanteemia, piparminttua, hibiskusta, ruusunmarjaa, kamomillaa. Se viilensi ja teki oloa mukavaksi. Aamupalajuomana vahvaa B-vitamiinia ja omega-3:mea, se elvytti miehen. Söin spämmimakaronin tähteitä höystettynä yli vuoden vanhalla cayennepippurilla, mikä on silti mitä aromaattisin ja mukavimmin puraiseva chili. En kadu. [Se oli yksi toinen maanantai, on siitä nyt hetki aikaa, kun olin vierailulla maalla. Siellä tein Qigong- ja Taichi-harjoituksen kun maantasalla minua katseli valkoinen kissa, ja kattoterassin tasalla musta, suuri koira joka piti kuonoaan tassujensa välissä ja tiirasi kaiteen alitse, ilma oli raikas, ilmassa tuoksuivat liljat!]
2. 10. 2009 ymmärsin, kuin salama olisi iskenyt taivaasta viimein mitkä ovat ne “4 täydellisyyttä”, tuo nimi oli pyörinyt päässäni jo pitkään, kunnes törmäsin erästä kirjaa lukiessani nimeen Vimalakirti. Hän oli maallikko, ja suuri zenopettaja. Kerran hän sairastui. Vimalakirti oli tunnettu niin viisaudestaan, kuin rohkeudestaan.
Munkit epäröivät. Mutta menivät katsomaan häntä. Sillä hän oli hyvin arvovaltainen mies.He kysyivät miksi hän oli sairaana. Hän vastasi syyksi sen, että kaikki elävät olennot sairastuvat. Hänen sanotaan tunteneen jokaisen olennon pelot ja haavat itsellään – äitini kertoi, että kun olin pieni, minä sairastuin myötätunnosta jos joku toinen oli kipeänä. Etsin hänestä tietoa. Törmäsin artikkeliin jossa hänen kerrotaan tulleen tunnetuksi siitä että hänen sutransa on kiistanalainen, sillä siinä pidetään korkea-arvoisia arhateja hölmöinä, ja Buddhan opetukset väärin ymmärtäneinä. Jeesus tuli tunnetuksi siitä että hän väitti aikansa uskonnollispoliittisista tahoista täysin samaa ja tuli murhatuksi. Minä etsin sen sutran käsiini. Sen sutran nimi oli Vimalakirti Nirdesa Sutra ja selaillessani sitä, silmiini osui käsite the Four Unmeasurables! Salama, läpi mielen, ja sen jälkeen mielessäni paistoi aurinko. Rupesin etsimään tuosta tietoa, ja löysinkin sitä. 4 Täydellisyyttä selvisi minulle tuona iltana. Ensimmäinen täydellisyys (tarvitsematon) Rakkaus, hepreassa chesed, kreikassa agape ja sanskriitissa metta. Toisena on myötätunto. Kolmantena ilo. Neljäntenä järkkymätön, riippumaton eli tarvitsematon mielenrauha. Löytö oli minulle ylen ihmeellinen.
Psalmi:
139:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
139:2 Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
139:3 Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
139:4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
139:5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
139:6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
139:7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
"Ajasta vapautuminen merkitsee, ettet psykologisesti enää tarvitse menneisyyttä muodostaessasi kuvaa itsestäsi ja tulevaisuutta tuomaan täyttymystä."
- Eckhart Tolle
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti