Voisitko Lopettaa Sen Unen Miettimisen?

Aloitettuani nukkumisen ikkuna auki, ymmärrettyäni hengityksen ja raikkaan hengitysilman lähteen korvaamattoman merkityksen (luin W. D. Wattlesin kirjan, nyt, joku voi kysyä että onko järin viisasta ottaa 5-kymppisenä kuolleelta mieheltä neuvoja terveydestä, ihan kuten voi sanoa että onko lihavana ja leppoisana kuvatulta Buddhalta - tai viimeisen Buddhan/ Kristuksen toisen tulemuksen ikonista, syytä ottaa mallia mielenhallinnasta, voidaan sanoa että he jotka ovat jo saavuttaneet Sen, eivät enää välitä tarpeesta näyttää, he jotka ovat saavuttaneet sen teoin voivat puhua siitä myötätuntoisessa mielessä). Huomasin sen edut jo siinä, että ensimmäisen puraisevan yön jälkeen homeisessa asunnossa asuvalle raikas herääminen on kuin rakastetun suudelma heti aamulla. Eräs toinen tuon ajoittaisen uudistuksen tuottama ilmiö on Einari "Jazz" K, pieni lintunen, keltasirkku joka eräänä aamuna oli tullut ihmettelemään avoimelle ikkunaräppänälleni. Minä olin juuri herännyt ja nostin katseeni Jazziin joka katsoi minua yhtä yllättyneenä, pelästyi ja lensi pois. Tänä aamuna, kun olin jo ollut hetken hereillä tuli Einari K taas kurkistelemaan, minä kuulin sen peltisen ikkunalaudan kolistelusta, hänestä oli tullut rohkeampi sillä hän oli jo melkein sisällä ja minä aloin puhumaan hänelle, hän kuunteli hetken minua ja ymmärsi varmasti kaiken ja kääntyi näyttävästi ja lensi takaisin toimiinsa. Minä muistan parin vuoden takaa keltasirkun joka teki blizkriegmaisia lentoja kun ruokimme oravia, se iski heti ilmaiskun ja lensi takaisin puun oksalle vaanimaan. Nyt hän on tullut takaisin, sillä ilma on kolea ja hän voi kyllä hyvin asua talven ylitse minun luonani. Minun ja lihansyöjäkasvini kanssa, me kyllä voitamme maailman yhdessä. - Jotta muistaisin etteivät taivaan linnut kylvä, eivätkä ne leikkaa, eikä kokoa aittoihin, ja sen että meidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Entä kuka voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Katselkaa myöskin kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Jos saan Amos Lahnapuron vanhemmiltani lainaan viikonlopuksi, me olisimme unohtumaton kolmikko, Amos joka viimeksi vieraillessani hänen tykönään tuli taas minua vastaan ja meni jyrkän erektionsa kanssa maahan makaamaan ja minä rapsutin hänen kylkiä ja rintaa, tuon kiihottuneen newfoundlandin koiran. Mesmerilla sanottiin olleenkin lemmikkilinnun, jonka hän olisi tehnyt omakseen mesmeroimalla, niin että hänen voidaan sanoa kommunikoineen lintunsa kanssa. Tuokin lintu tuli uudelle vierailulle juuri silloin kun minä kirjoitin ylös muistiinpanoihin sen edellisestä vierailusta. Franciscus Assisilainen saarnasi linnuille, ja hänen epäiltiin ymmärtäneen eläinten kieltä, sitä ei puhuta kuin vain osittain kuten ihmisen kieltä, tästä olen nyt varma. Hän ja Luther ovat siinä maailman voittajia että he eivät vetäytyneet maailmasta ikään kuin olisivat olleet luovuttajia asenteeltaan, vaan ymmärsivät että maailman voi luoda joko lihasta, tai hengestä. Assisinialaisen Frank oli joidenkin mielestä, hänen viimeisen hymninsä vuoksi panteisti, minä olen panenteisti ja minun pitäisi kyllä lukea tuo hymni ja tarkistaa onko hänetkin käsitetty väärin. Kun puhuu fanaattisen teistin kanssa, saan kuulla olevani panteisti mutta kihokkiasenteinen panteisti pitää minua liian teistisenä. - Lapset on keskiyö, ja on tullut Se Hetki (onko tämä epäpuhdasta?)!

Heiska lupasi vauvansa syntymäpäivän arvaajalle yllätyspalkinnon. Hän sanoi ettei se ole käytetty vaippa, minä varmistin onko se kenties istukka joka on säilötty spriiliuokseen ja lasipurnukkaan. Siitä voisin tarjoilla omituisille vierailleni sitten drinksut, eivätkä he olisi vielä milloinkaan eläessään maistaneet mitään niin hyvää alkoholijuomaa!

Näin hänestä myöskin unta. Olin unessa jossa heräsin unesta, painajaisesta, sisälle kajasti hopeinen kuu ja värit olivat musta hopean harmaa ynnä sininen häivähdys (Bluer than velvet was the night Softer than satin was the light From the stars). Heräsin painajaisesta unessa jossa olin ja vierelläni oli Heiska the Munaton Kersantti kuten hänet tunnetaan ajoilta ennen kun hän asettui. Kysyin miten hän pääsi sisälle ja sanoiko hän että ovi oli auki? Kerroin hänelle että näin painajaista, hän kertoi että tiesi sen jo, ja hän hymyili koko ajan. Hän suuteli minua ja kertoi jostain seikkailustaan josta eivät muut tiedä, ja hymyili taas. Minä kysyin missä hänen miehensä on, hän naurahti kuin juuri asian muistaneena että mieshän jäi odottamaan ulko-ovelle, ja hän vai olinko se minä joka kutsui miehen sisälle. Minä ja mies tervehdimme, ja kättelimme. Me kolme olimme huoneessa minne kajasti ulkoa kuun ja tähtien valoa, ja sinisempi oli yö kun he istuivat sängylläni ja minä makasin pää tyynyssä.

Eikä se ollut ainoa uni jonka näin. Hirviöteemauni oli taas tullut takaisin. Sillä on oma psykologinen merkityksensä. Joskus Mirmungelos vietti kanssani kiihottavan, huutavan lihallisen rakkauden viikonlopun ja me molemmat näimme sen jälkeen samaa unta. Se on äärimmäisen hämmästyttävää. Tämän jälkeen me poistuimme eri teille, voidaan sanoa että olimme siihen asti tallanneet eräässä asiassa samaa tietä. Life dictates, eros holds us down-?
Unessa näin kerrostaloja, muistin myöhemmin että jossain vaiheessa niiden joukossa oli syntymäkotinikin. (Ne sanoivat että ikääntyminen voi olla kuin hidas, hiljainen uppoaminen mustaan etikkaan) Hirviö vaihtoi muotoa, se oli kuin alien tai predator, tai molempia, muodonvaihtaja. Hukattu olkoon arvokas kuolema! Se halusi minut kuten mörkö lastenlaulussa, minä menin aina suunnitani tuossa rakastamassani lastenlaulussa olleen mörkökohdan vuoksi kun sitä kuulin pienenä. Muttei mörkö koskaan saanut minua, eikä vienyt pois, eikä niin tapahtunut unessakaan. Muistan miten ajautuessani ylimpään kerrokseen ja umpikujaan minä keksin pudottautua rappujen välistä tyhjää kaidetilaa pitkin alas, tällöin hirviö parkaisi epätoivoisesti ja minä tiesin valloittaneeni valloittamattoman. Heräsin kun hirviö oli kadonnut. Herätessäni näin pakkasmaisen, mutta aurinkoisen kirkkaan muotokuvan jossa oli vaaleaan puketunut tyttö ja Kalevan kirkko, jokin kertoi että koulut olivat jo alkaneet tuolloin. Se että hirviö jää tappiolle, oli se miten pelottava tahansa kuvaa lopulta pääsyä voitolle. Hirviö voi kuvata hillitsemättömiä, seksuaalisia viettejä, ei vain eläintä vaan petoa psyykkeessä. Hyppääminen, kuvaa irtautumista esteestä; tärkeän tehtävän hallintaan saamista. Talot ovat Minän kuvia, monet kerrostalot tulkitsen merkitsevän standardimitoitettuja minuuksia joita voi kukin vuokrata omalla mentaalisella valuutallaan ja asettua riviin..kerrokset joista ylimmästä syöksyin alas kuvaa kulkemista kaikkien psyykkeen tasojen lävitse ja syöksymistä tummaan alitajuntaan (tosin, ullakko ja kellari ovat suht samat). Näin myöskin poliisin, ruumiita tutkimassa kun olin keskellä pakoa, hän ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Poliisi ilmestyy näyttämään sen mikä on kiellettyä, ja mikä on sallittua, hänen ilmestymisensä kuvaa epäilystä ettei sisäisessä tai ulkoisessa toiminnassa kaikki ole olleet asiaankuuluvaa. Ruumiit ovat kauan sitten päiväjärjestyksestä poistettuja asioita, tiettyjen tunteiden kuolemia, voitettuja vaikeuksiakin. Nämä olivat lähellä pimeää metsää, joka on tie menestykseen ellei raivoisat hirviöt tai villieläimet katkaise tietä. Nainen valkoisissa, aurinkoisessa ja pakkasenpuremassa loppukuvassa onnen sanansaattaja, seksuaalinen halu ja erottamaton osa tuota kokonaisuutta jossa kirkko on lupaus siunauksesta päätökseen, aurinko edustaa sielun myönteisiä voimia kuten elin- ja luomisvoimaa, jopa hedelmöittämisvoimaa! Auringon noustua nousee menestys työssä ja rakkaudessa, tietoisuuden kirkastuminen ja valmistautuminen uusiin hyviin tekoihin.

Kun heräsin unesta, päässäni soi kaksi biisiä. Kornin Dead Bodies Everywhere ("Tell me what you need, tell me what to be. What's your vision? You'll see, what do you expect of me? I cant live that lie.") ja Moonspellin deKadance ("Tomorrow I will wake up with this strange need of not to belong...into Decadance with elegance.")