Home Studio - 6 - New Year MiXellaneous

Pettymysten vuosikymmen lähenee loppuaan, krapulan viiniä en juonut kohtuuttomasti, enkä syönyt kasvuideologien pettuleipää. Mutta tietysti minullakin nyt on vaikeaa, kun heitän hyvästejä, jollekin ja en tiedä mille.
- Pentti Saarikoski



Home Studio - 6 - New Year MiXellaneous



Tässä olisi tämän vuoden viimeinen Home Studio lähetys!

Kiitos kuluneesta vuodesta, joten tässä olisi biisikupletti jonka parissa vuosi vaihtuu ryminällä. Kyseessä on tuttuista ja tuntemattomista iskusävelmistä koostuva The Fireworks Mix. Se on erinomainen korvaaja ilotulitukselle.

Minä lähden tästä myöskin viihtymään, ja toivon että vuodenvaihde on menestyksellisempi kuin edellinen jolloin lähtiessäni viihtymään minun vessani tulvi muihin huoneistoihin saakka ja vuosi vaihtui minun nukkuessani kaverin sohvalla.

Niin ja jos joku väittää että minut tavattaisi painamasta jotain lihavaa pissistä baarinvessasssa, niin sellaiset väittämät kiistän vahvasti.

Mutta nyt, kiitos näkemiin ja kuulemiin.. niin ja hyvää uutta vuotta.

Joulupäivin ja Jouluöin

Päätin spontaanisti kirjoittaa hieman joulutunnelmista, niistä suurenmoisista ja rakastetuista, vaikka on paljon tapahtunut mistä voisin mainita niin ne jätin tuonnemmaksi.

Samoin tänään olisi normaalin aikataulun mukainen Home Studion ilmestymispäivä, vaan se ei tule tänään. Sen sijaan sen on tarkoitus tulla erikoisjaksona uudenvuodenaattona.

***

Aloitin tämän syötteen kirjoittamisen kun oli todellakin jouluyö, siis joulupäivän ja tapaninpäivän välinen yö. Muistan miten edessäni oli tyhjä tuoppi, tyhjähkö viskilasi, musiikkina soi vuotuinen joulukokoelmani. Lautaselta syötynä kinkkua, johon olin liittänyt oheen italiansalaattia ja sienisalaattia, eritoten perunasalaatti on herkkuani mutta sitä ei ollut saatavilla. Silloin.



Joulu on mennyt kohtalaisen hyvin, on harmi että sitä on niin vaikea aina viettää aikuisiällä sillä lapsena siihen liittyi oma spontaani ilo ja mystifiointinsa. Aikuisena joutuu keskittymään siihen kuin meditatiiviseen suoritukseen, ja minä teen sen ilomielin sillä rakastan joulua! Nimittäin on muistettava tarkkaavaisella tavalla että joulu käy meditaatiosta, pulskasta retriitistä. Kun lapsuus on loppu, on oltava joulussa koko olemuksellaan, muuten se tulee ja menee aina yhtä yllättäen, ei9kä sen taika kosketa. Yritin joskus olla jouluna baarissa, en pitänyt, mutta he jotka joutuvat olemaan joulun varjossa olkoon heille baari unohduksen lähde vaikka vielä parempi olisi meditatiivinen koetus.

Perinteinen porona toimiminen tuli hoidettua hyvin, siitä huolimatta että raskaat uniongelmat pitivät minut edellisen yön ajan hereillä, oli aaton Simpsons-maratoni suuri apu - varsinainen kultuuriteko subilta! Matkalla olin myöskin tuskallisen masennuksen raastamana, mikä lieni suoranainen jatke uniongelmaani, mutta kun sain soittimeen joululevyni se virkisti huomattavasti. Uskon että minun tulee puhdistautua mentaalisista haittaohjelmista, ne ovat kuin leegio pahansuopia trickstereitä, ne haittaavat intuitiota antamalla sille ylimääräisiä ja vääriä signaaleita joista minun on mahdoton sanoa mitään varmaa! Miten voisin, jos kerran intuitio toimii päin helvetin vittupersettä?

Nautin pitkin matkaa ruusujuurigingsengsitruunaköynnöspillereitä. Musiikissa on etuna se että jos se saa sinut laulamaan mukanaan, se ei voi olla huono apu. Kun taas taajuuden 666 vai oliko se 999, musiikkitarjonta oli sekoitus alatempoista ja masentavan kaihoisaa jouluiskelmää joka sai aikaan tuntemuksen että tämä olisi 51. joulu jossain Hervantalaisessa yksiössä, jossa on oksennus lattialla ja tentturemmi alakerrassa, peilissä epätoivoinen ja uurteiden kehystämä katse.

Oloni helpottui pitkin matkaa. Reissu oli vähemmän raskas kuin edellisenä vuonna, vaikka se tälläkin kertaa oli muutaman tunnin mittainen. Uusraamitin sen mielessäni joulun gallerian läpikäymiseksi missä voin ihastella tuon meditatiivisen juhlan tienvarsilla olevia palavia ikoneita ja taloissa olevia joulumenoja. Ja se olikin hieno idea se!

Lopulta kun tulimme reissulta, kävimme joulupöydän ääreen. Joulupöydässä oli hiljainen tunnelma, ja minä nautiskelin sen antimista avoimesti! Ongelma tuon reissun jälkeen on, että tulee sellainen "työläisjoulu" jossa mennään viideltä pöytään ja kuudelta maate. Sen sijaan minä nautin mm. graavattua lohta, joululimppua, siskon tekemää kotikaljaa, kinkkua, paistikastiketta, imellettyä perunalaatikkoa, rusinatonta maksalaatikkoa, ja porkkanalaatikoa - mitään ei puuttunut! Päätin notkuvan pöydän antimet viskiin jonka Sam Mayhem oli antanut lahjaksi, ja tietysti laihaan kahviin joka oli tuoretta (minun ja vanhempieni mieltymykset kahvin suhteen eroavat tässä suhteessa, heistä on säädytöntä ja sopimatonta juoda niin vahvaa kahvia kuin mitä minä juon - tästä otettiin yhteen muutaman kerran joululoman aikana!).

Aterioimisen jälkeen oli aika siirtyä lahjojen pariin. Pienenä en malttanut odottaa niiden aukomista, nyt haluan siirtää nautintoa mahdollisimman pitkälle! Mutta koska meillä oli sovittuna vierailuaika, oli selvää ettei se nyt onnistunut. Niinpä aloimme lahjojen aukomisen, jakamisen myötä. Sain yllättävän paljon lahjoja, ja olin hyvin tyytyväinen sillä ne olivat poikkeuksetta erinomaisia!

Esim. nämä geishapallot:




No ei, vaan Taichi-palleroisethan nämä.

Erikoisuutena niissä on äänet, toinen kuula antaa korkean ja toinen matalan äänen, mikä pelottaa suunnattomasti koiraa.

Tämän ääniefektin vuoksi niitä kutsutaan perinteisesti 'ärjyvän lohikäärmeen ja laulavan feeniksin palloiksi'.
Ja jostain syystä niiden pyörittely on harvinaisen addiktoivaa..Terveyspalloja on siten käytetty kautta aikojen fyysisen kunnon kohentamiseen sekä henkiseen rentoutumiseen.

Samoin myöskin itsepuolustusvälineenä näitä on sanottu käytetyn. Se on helppo uskoa, sillä jos heittää hyökkääjää vastapalloon - suoraan naamaan, kuuluu samanlainen ääni kuin heittäisi biljardipallon tyhjään kylpyammeeseen..

Lisäksi myös pieni määrä suklaata, piikkimatto, Housen 3.mas tuotantokausi, musiikkilaitteistoa, kirjallisuutta (Yrjänän päiväkirja ja laaja kokoelma enemmän tai vähemmän buddhalaisia mietelauselmia), PJ Harveyn levyn (Stories From The City, Stories From The Sea), viskiä kauniissa lahjapakkauksessa (Johnny Walker), ja kotiteatterilaitteistoa - vain joitain mainitakseni. Yrjänän päiväkirjasta pitää sanoa että sitä lukiessa se tunne vahvistuu, että minun on entistä vaikeampi ymmärtää muita CMX-faneja, vaan asia on kuten uskonnossa että he joilla on löyhin vakaamus ovat helpoimpia ihmisiä keskustella. Miehen päiväkirja alkaa siitä kun hän on täsmälleen saman ikäinen kuin minä. Outo jätkä ja moderni mystikko jolla on hullun kaipaus. Tosin, hän oli pitänyt päiväkirjaa jo 10 vuotta, ja musikaaliset saavutukset nyt joltisenkin isommat kuin minulla, mutta minä siedän sitä helposti. Oli lohdullista omalla makaaberilla tavallaan miten hänellä on täsmälleen samanlaisia ahdistuksia jotka vääntävät sisimpää rikki, kuin mitä minulla on. Tarkoituksen kyseenalaistamista, epäilyä, osansa pelkäämistä ja maanista masokismia sekä intensiivistä, puolitahanto eristäytymistä! Asiat joita hän käsittelee ovat samoja joita olen miettinyt viime aikoina, niin oudot unet (vaikka näissä Yrjöllä kyllä mennään aika lujaa) kuin myöskin sukupuolien merkityksiä (feminiini ja maskuliini) sekä arkkityyppien merkityksiä - ne liittyvät kiinteästi minun erääseen kirjaprojektiini, ja siihen liittyviin viimeisimpiin löydöksiin Egon hienomekaniikasta. Siskon mies otti aattoyönä puheeksi Egon ("Eegon") ja se hämmensi minut kaikessa sen odottamattomuudessaan, se oli varmentava, odottamaton pala. Huom: Sinä ET ole yhtä kuin Ego. Muistelethan tätä vierustoverisi kanssa?

Sam Mayhemin kauniisti teipat..paketoitu persoonallinen viskipullolahja oli mitä ilahduttavin! Muuten meidän lahjat menivät ristiin, edellisenä vuonna hän ei tuonut minulle, ja nyt minulta jäi tuomatta hänelle. Tuon sen sitten jälkipostissa.


- Minä jo hieman olinkin toisesta osasta lahjaa juonut, mutta eihän siinä nyt mitään pahaa voinut olla.

Itse annoin mm. Huuhtadorfenille paperinukkehitlerin jollaista ei löydä mistään, vanhemmille saunahärpäkettä ja Home Studion keräilyharvinaisuuden eli nimmaroidun promopainoksen pilottijaksosta. Niin ja tietysti kaikille Home Studion faneille, lojaaleille, annoin mahdollisuuden kuulla nyt joulun ajan KAIKKI tähän mennessä ilmestyneet jaksot (jotka tosin ovat taas arkistojen uumenissa kun tämä teksti tulee luettavaksi).

Vieraillessa siskolla pelasimme lautapeliä, sain konjakkia kahvini kanssa ja pääsin maistamaan myös Marskin ryyppyä. Kaikki leppoisia ja arvokkaita kokemuksia; perinteitä. Tultuamme kotiin söin ja join, ja kävin internetseissä tekemässä toivotuksia ihmisille joita en muuten saanut kiinni. Venla Jäätelöinen oli saanut lahjaksi jekkua ja oli menossa leikkaamaan äitinsä hiuksia, Kik "punapäinen tyttö" Lindström oli soittanut minulle tuona jouluisena yönä ja ollut sen verran päissään chatissa että en ymmärtänyt muuta kuin nauraa, Rotunainen oli ilmeisesti lahjonut tontut sillä hän päätteli olleensa kiltti - hän piti Jouluaattona Kännissä kappaleesta jonka laitoin esittäen! Voi sitäkin isohuulista tummaa oliivinväristä naista, hänen tunnusmusiikkinsa on Danzigin Her Black Wings "The bitch is come / For those who wait / Cross the breach in hell / See she is /
Bedeviled with breasts / Enchantment on legs / And she comes down to me/ And she offers me sleep / Under her black wings" . Join tuona yönä koko pullon baileysin kermalikööriä, mikä oli suussa sulavaa. Niin ja Ternipsin kanssa myöskin vaihtelin hämäriä kuulumisia, miehellä oli glögiä ja kossua, niinpä ymmärsimme toisiamme jollain korkeammalla tasolla. Etsin myös tuona yönä netistä luterilaisia joulutekstejä, itsensä Martin, mutta en muista miten siinä kävi. Niin ja kyllä Huuhtadorfeninkin kanssa kesken pukkikeikan puhuin, hän oli saanut lahjaksi death metallia ja Hitler-kirjallisuutta, sen lisäksi mitä minä olin hänelle antanut. Totesimme että punainenhan on joulun väri.

Lähes krapulaton (tukka tosin oli kipeänä) joulupäivä alkoi simpsonien maratoonia seuraamalla. Se oli nautinnollista. Samalla opettelin käyttämään ei-niin-monimutkaisia taichipallojani, joita koira jostain syystä pelkäsi. Niin joo, koiralle annoin lahjaksi herkullisen luun jonka paketissa luki "best friend" ja koira eli Amos (Osmo Henrikki) Lahnapuro (runoilija ja herrasmies, jonka muita lempinimiä ovat mm. Yrmir-koira, Yrmy ja Rymy-Eedami) arvosti elettä niin että kuljeskeli luu suussa kuin se olisi sikari, ja koska sai sen lahjaksi se ei kalunnut sitä vaan nuoleskeli sitä arvostavasti.



Tapaninpäivänä otin edelleenkin rennosti, en ole vieläkään siirtynyt "kaupunkiasunnolleni", mutta kävin siellä Tapaninpäivän ajelulla mikä oli tervehenkinen liike sillä sain tehdä kevyesti lumitöitä että alukseni oli taas sukkulointikunnosa. Prellulla on tapani ajella - he heh!
Tapanina pitäisi perinteisesti käydä naisissa, mutta en käynyt, tai kyllä minä Kikin kanssa jutustelin kun hän sanoi että voi tulla uudeksi vuodeksi Tampereelle. Se punapää on kiihkeä ihminen, joka tarvittaessa matkustelee pitkiäkin matkoja.

Mitä minä teen uutena vuotena?

Home Studio Xmas!

Hyvää ja rauhaisaa joulua!

Kas tässä olisi Ripsipiirakkajaksossa luvattu joululahja, eli kaikki tähän mennessä ilmestyneet Home Studion jakson kuultavissa (rajoitetun) joulun ajan!

Olkaat hyvät!

Highway to Hellsinki

Olin noin viikko sitten Helsingissä. Tai oikeastaan olin Vantaalla mutta kävin Helsingin yöelämässä. Sinne minut raahattiin, ja sieltä minut myöskin sitten kun sen aika tuli, raahattiin myöskin pois. Tuollaiset reissut muistuttavat minua siitä että olen ja pysyn tamperelaisena (Tamland), koska siellä on koti, mutta kyllä minä reissata tarvittaessa tykkään.

Porukat olivat pyytäneet minut mukaan kun he veivät Amos "herttua ja taitelija" Lahnapuroa suurnäyttelyyn messukeskukseen. Niinpä lähdin mukaan. Ensimmäisenä yönä en nukkunut hetkeäkään, en ainakaan muistaisi. Kukaan ei levännyt kunnolla, ei edes koira joka oli kaikkein levottomin noustessaan välillä sängylle ja pyöriessään huoneessa. Tunsin olevani pirteä kuin peipponen, samalla kun päässäni pyöri tuleva kesä joka lupaa paljon (edellinen kesä vain meni ohitse) ja lempeät muistot aikaisemmilta kesiltä, puhumattakaan miten minua vaivasi myöskin suunnaton levottomuus. Yömasennus, omituinen hypertarkkaavainen tila, mielen kipu kun mieli ei asetu. Mentaalinen meteli. Akupainanta auttaa, mutta mitä jos ei jaksa tehdä sitä kylliksi, niin paljon kuin niinä kertoina kun melkein nukahti siihen paikkaan. Tila voi johtua “Pernan Qi:n ja Veren epätasapainotilaasta”. Mutta en jaksanut tehdä sitä tarpeeksi. Too fucked up to care anymore – Trent Reznor “Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina, ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.“ Näistä sänkypuuhista nyt kun puhutaan, niin Tina oli eräässä krapulaisessa unessani, hän oli luonani ja oli masentunut ja kun hän on masentunut hän tykkää vain maata ja olla paikallaan. Niinpä kehotin että hän menee makuulle sänkyyni, ja hän teki sen, ja minä menin hänen viereensä. Makasimme siinä sitten ja katselimme kattoa, ja hän hölmistyi ja piristyi kun keksin tälläisen järjestelyn. Sitten hänestä tuli kiukkuisa ja alkoi tehdä omituisia asioita. En muista niistä enää mitään. Mutta ne vaihtelivat hilpeästä häiritsevään. Aikaisemmin viikolla näkemässäni unessa näin miten yritin kirjoittaa mutta teksti alkoi häipyä tai kynästä lakkasi tulemasta mustetta. Pitää ottaa selville mitä se meinaa. Unet ovat olleet yhtä rauhattomia kuin nukkumaanmenossa tuleva ahdistus. Unia on ollut runsain mitoin ja aihepiirit ovat pyörineet makaabereissa, ja surrealistisissa sfääreissä. Eräässä unessa oli massiivisia, monoliittimaisia kivipaasia, sekä kirkasta laskevaa, virtaavaa ja kuohuvaa vettä. Se oli oudon unen loppuosasta. Siinä unessa olin joutunut johonkin Alien-leffaan mukaan, Cajun sanoi että tämä missä olemme (hän ilmestyi myös uneen) on tuon Alien 2 leffan loppu mitä ei televisioissa näytetä, mutta hän toivoo että se näytettäisi nyt. Todellisuudessa Alien 2:sessa ei ole tuollaisia kohtia, ei sillä että edes muistaisin mitään siitä leffasta mutta olen nyt vain aika varma asiasta. Nuo suuret paadet liikkuivat ja minä yritin kauhuissani pysyä niillä suurilla vaaleanvihreillä/ turkooseilla paasilla joissa oli myöskin valkoista, ja niissä oli luonnollisia uria. Laella, kun uni oli lopussa Cajun oli kanssani erään tälläisen paaden päällä, hän ja minä näimme miten Alienveistos joka oli kivipaadessa muuttui mieheksi ja naiseksi jotka syleilivät toisiaan. Toisessa unessa näin jatko-osan, erääseen aikaisempaan hyvin makaaberiin uneen. Tässä unessa siis oli tapahtumapaikkana kesäleiri, tai juhannusyö, jompi tai kumpi, se oli. Siellä joukko tyttöjä tai nuoria naisia jotka tiedän, mutten tuntenut, päättivät tehdä joukkoitsemurhan. He tekivät päätöksen impulsiivisesti, kuin vain olisivat päättäneet kokeilla jotain uutta. En muista mikä oli kuolemisen metodi, oliko se tuli vaiko vesi. Joka tapauksessa, tässä jatko-osassa minun ja jonkun toisen piti haudata nämä ruumiit jotka nyt olivat muumioituneet. Muistan pitäneeni irronnutta kättä kädessä ja se tuntui minusta vastenmieliseltä. Psykologisesti ruumiit ja kuolema harvoin ovat kirjaimellisia vaan symboleita, yleensä kuolleista tunteista, taaksejäävästä elämänvaiheesta ja muusta sellaisesta. Samoin kivipaasien uni sopii joiltain osin samaan kontekstiin. Mihin olen menossa, mistä tulossa?

Kun ensimmäinen yö oli “nukuttu” lähtivät muut koiranäyttelyyn, minä kävin syömässä aamiaista tokkuroissani ja palasin ruokailun jälkeen takaisin hotellihuoneeseen nukkumaan. Näemmä unirytmi oli kääntynyt päälaelleen, ilmeisesti se johtui Kehä 3-alueen tuottamasta aikaerorasituksesta. Nukuttuani olin virkeä kuin tikka ja viileä kuin suolakurkku. Seuraavan kerran minun pitää muistaa, että jos uni ei tule, on pahinta se että yrittää nukkua kuin että vain nousisi ylös ja tekisi jotain muuta kunnes alkaa väsyttämään. Mr Tinglelle oli joskus lääkäri ehdottanut samaa, mies oli valvonut suunnilleen kaksi yötä, mutta se kannatti. Kaikki pakko minulle herättää vastustusreaktion, jo ala-asteella en pystynyt syömään heti kun siihen liittyi ajatus että kaikki olisi syötävä, oli kyseessä lempiruokani tai ei. Siksi ehkä pidän yhtä vähän paskaansa tyrkyttävistä elististeistä tai anarkisteista. Myöskin ruokahaluni oli oudossa tilassa tuolla jetlagin rasittamalla reissulla, aamiainen meni hyvinkin alas mutta muuten en juurikaan edes tuntenut nälkää.

Kun lauantainen ilta iskeytyi alas ja porukka oli koolla, minun tuli aika alkaa maistelemaan Jumbosta ostelemiani oluita ja tietysti repusta löytyneen punamustavalkoisen lärvilootan punaviiniantimia. Hyvä vinkki on pistää kaksi tai kolmekin mukillista viiniä kerralla esille, sillä tietenkään karahvia ei tule otettua mukaan (minun karahvini on siviilissä teepannuna, joka itse asiassa on entinen kahvipannu), sillä etenkin hanu..hanaviinit ovat verrattaen tunkkaisia oltuaan ilmatiiviissä muovipussissa joka on sullottu pahvilaatikkoon.

Koska seura jossa olin on mahdollisesti kaoottisin seura matkustaa mihinkään (joskus Hollannissa meitä “introvertteja ja elottomia suomalaisia” oltiin luultu italialaisiksi sillä pidimme neuvonpitoa eräässä ravintolapöydässä) niinpä kun sinkoilu oli rauhoittunut ottivat he ikäänkuin yllätyksenä sen että aion lähteä Helsinkiin. Olen kuitenkin jo iso poika ja minulle oli maalailtu tunnelmia siitä että jos lähden mukaan niin pääsen näkemään maailmaa (myös yöllä) ja minä sanoin että mielelläni siinä tapauksessa lähden. Mutta he olivat tulkinneet tuon lupauksen siten että istun autossa ja hotellihuoneessa molemmat reissupäivät, joten lähtemistäni protestoitiin aidon hämmästyneinä päätöksestäni josta olin puhunut melkein joka kerta kun matka oli osaltani suunnitteluvaiheessa. Niinpä join viinini loppuun, vaihdoin vaatteet ja syöksyin kohti pääkaupunkiamme kun oli tullut selväksi ettei asia puhumalla parane.

Muistissani oli virkailijan antama neuvo millä linjalla ja mihin aikaan pääsen parhaiten, ja mistä. Neuvo oli ehkä vähäsen suuripiirteinen sillä huomasin olevani oikeassa paikassa, mutta pysäkiltä tuleva bussi oli menossa ihan eri suuntaan. Tämän minulle kertoi kanssani bussia odotellut herrasmies kun päätin varmistaa mikä on homman nimenä.

Vasta perillä huomasin seuraavat asiat: vyö oli jäänyt hotelliin (juuri pestyt farkut pysyivät hieman kutistuneina jotenkin yllä – rajoitetun ajan), kaulahuivi oli jäänyt Tampereelle ja punaviinikakkahätä oli aktivoitunut (sen variaatio on tonic-kakkahätä jossa tonic-pitoisien lantrinkien päätteeksi on suurpaineinen kakkahätä tosiasia), ja tämä erityistyyppinen kakkahätä siis aktivoituu AINA bussimatkan aikana ja se havaitaan yleensä jonkin ajan kuluttua kun on laskeuduttu kaupungin sykkeeseen. Muistan joskus olleeni niin onnekas että löysin eräästä kapakasta sopivan, puhtaan vessan, ja kun olin suorittanut pakkollisen irtautumisen kuonasta oli oven takana ollut kaunis nuori nainen, sen näköisenä että hän ilmeisesti oli kuullut kuinka olin hihkunut riemusta olon hellittäessä. Oven aukaisu oli luultavasti tuonut lämpimän tuulahduksen myöskin hänelle. Niinpä, edellisten pikaisten huomioiden lisäksi olin myöskin autuaan tietämätön missä oikeastaan edes olin. Oloni oli samanlainen kuin jollain antiikin arabitutkijalla, joka oli lähtenyt tutkimaan periferian sivilisaatioita ja löytänyt yllättävän suuria ja monimutkaisia kaupunkikomplekseja. Niin ja bootsin kantapään pohjakangas oli rispaantunut ja irronnut, niinpä se kävellessä viipaloi ja raastoi säälimättä kantapääni lihoja, joten kaupungin ympärikävelystä ei tulisi mitään. Pohdin mielessäni että jo on vittujen kevät!

Hämeentie ainakin oli eräs paikka jossa havaitsin olevani. Tamperelainen löytää hämeen joka kaupungista mietin mielessäni, mikä ei tosin sinänsä paljoa lohduttanut. Myöhemmin tarkistin että olin siis ollut Sörnäisissä. Ymmärsin että olin lähellä pahamaineista Kallion kaupunginosaa, jolloin päässäni alkoi soimaan “viekää minut pois Kalliosta” vaikka onhan tuo kuitenkin populaarikulttuurin suhteen legendaarisin stadin kaupunginosa! Lisäksi samoissa olosuhteissa oli syntynyt myöskin vitsaus nimeltä Stadin Slangi. Sitä rupeaa miettimään, että miten kaikista maailman paikoista juuri tämä? No, olen minä sentään kokenut miltä tuntuu olla keskellä yötä eksyksissä Venäjän valaisemattomilla teillä ja soitella kännykllä neuvoa nuorelta venäläiseltä klopilta jonka englannista en saanut selvää kuin arvailemalla. Mutta hienoa siinä tietysti oli se, että se on työläiskaupunginosa mikä on aina huomionarvoinen asia!

Lopulta minua kuitenkin lohdutti miellyttävä istuskelukapakka mihin heilahdin juomaan olutta, kysymään neuvoja kuten turisti jolta puuttuu enää hawaiipaita ja kamera. Palvelu oli ystävällistä. Myyjätär oli se jota minä kutsuisin jo seksikääksi blondiksi. Tunnelma rauhoittui, mutta tajusin että näillä eväillä minun on lähdettävä melkeinpä kirjaimellisesti maitojunalla takaisin koska hotelliin on vain yksi avain ja se ei tullut myöskään mukaan, ja koska Helsinki ei ole paikka jossa kaikki olisi yhden kadun varrella, ei ehkä riittäisi aika mennä ihan jokaista juottolaa läpi. Matkalla Kik Lindström oli soitellut jostain Espoon paikasta ja komentanut minua välittömästi tulemaan sinne, ja hän muistutti vielä että hänen karvoituksensakin on ajeltu sellaisella tavalla mistä minä tykkään. Mutta minä en voinut auttaa asiaa. Luultavasti koko bussi raikui, ja minä vastailin parhaani mukaan. Lähistöllä istuneen pariskunnan nainen sanoi miehelleen minusta, että: “Tuo on rehellinen mies...En tiedä miksi, mutta hän vain vaikuttaa sellaiselta”. Kun taas Kik Lindström on nuori punapäinen nainen joka on saanut sellaisen ulkonäön että häntä voisi verrata sotahulluun joka on saanut jouluruuhkien aikaan käsiinsä AK-47:n.

Lopulta kun reissu alkoi näyttämään siltä että olut on juotu, ja että vielä pystyisin palaamaan hotellille ilman että minun täytyy nukkua läheisessä paperinkeräyslaatikossa, päätin lähteä lipettiin. Nyt sitten oli edessä paluumatka Vantaalle. Muistin tulomatkalla tapaamani herrasmiehen neuvon että 600-sarjan busseilla pääsee siiheen suuntaan, joten päätin kokeilla onneani. Tietysti olin tätä ennen tehnyt tutkimusmatkoja eri puolille kaupunkia, tai tuota kaupunginosaa mutta kaikki mielenkiintoinen loppuu aikanaan.

Bussi meni kohti määränpäätä. Matkalla näin pariskunnan jonka miespuolinen osapuoli näytti Rasputinilta ja naispuolinen osapuoli oli kieltämättä aikamoinen vaalea hedelmällisyyden temppeli. Nainen istui jalat hyvinkin avonaisina, housuissa jotka kiristyivät mielenkiintoisesti, hän avasi molemmat paksut ja vaaleat saparonsa. Blondi katseli minua välillä ja luulen että jos en olisi pitänyt häntä niin katseenvangitsijana olisin ehkä kiinnittänyt paremmin huomiota muuten niin pimeään ulkoympäristöön mihin minun piti jäädä. Tuollaiset näyt keskiöisessä bussissa ovat kuin päässä soimaan alkanut Midnight Special (kauden eräs kuunneluimpiani biisejä, nimi tarkoittaa pakojunaa Amerikasta Meksikoon, ja nimen voi käsittää myöskin Sielun Pimeän Yön loppumiseksi jos haluaa ja miten tuossa tilanteessa sen saattoi käsittää oli tietysti merkitykseltään hieman eri - mainittakoot vielä että Delta blues on keskitalven numero 1. mitä tulee musiikkiin jota kuuntelen). Niinpä kun tuli aika jäädä pois, olin hetkeä ennen havahtunut siihen tosiasiaan että minähän en itse asiassa tiedä mille pysäkille ja koska minun piti jäädä! Niinpä kun keskiyön erikoinen vaalea hedelmällisyyden temppeli oli partaisen miehensä kanssa poistunut havahduin kyttäämään näkyykö tuttuja liikkeitä. Vantaan ehdottomasti paras puoli turistille kuten minulle on se että puolet rakennuksista on liikerakennuksia joissa on kirkkaat valot, niinpä niiden avulla saattaa suunnistaa. Mitä minulle kävi tosin oli se, että eksyin vielä kerran, olin jäänyt noin 1,5 km päähän hotellista.

Seuraavana aamuna heräsin kuin edellisenä aamuna aamiaiselle. Mitä nyt krapulaisena, eli päässä jyskytti lähes oksettavasti, väsymys oli niin raskas että se melkein sulki silmäni mutta aamiainen oli ilmainen ja vatsa tyhjä. Samassa hotellissa oli ilmeisesti voimistelijoita, tai jotain muita reippaita urheilijoita. Eikä mitä tahansa, vaan espanjalaisia tyttösiä. Oli hivenen katkeransuloinen tunnelma kun nämä verrattaen äänekäät neidot täyttivät ruokatilat, samalla kun krapula oli terästänyt kaikki aistini kivuliaiksi. Söin herkullista munakokkelia, muroja, pieniä makkaroita, join mustaa aamiaisteetä ja söin vielä parit paahtoleivät. Mutta myöskin silmäni sai osansa herkuista sillä pitää nyt muistaa, ettei se että on espanjalainen vielä tee kenestäkään silmänherkkua mutta sitten kun silmänherkku on latina, on se sangen miellyttävä näkymä! Niinpä heidän, otaksuisin valmentajansa, noin minun ikäinen kiharahiuksinen nainen jonka pitkän ja hoikan vartalon naiselliset osa-alueet olivat täydellisen kiinteät ja pyöreät saivat melkein aikaan sen että olisin tapittanut silmät tiukasti kiinni hänessä, samalla kun suu on kiinni mutta sieraimistani valuu teetä hitaasti kuin pienestä vilkkaasta purosesta. Hänkin huomasi minut, hän katsoi kerran jos toisenkin ja otti silmälasit pois, ja vaikka hän oli poistunut hän palaili takaisin jopa siihen pöytään jossa olin muutaman muun espanjalaisen kanssa. Kun olin lähdössä minulle tuli puhumaan espanjaksi tälläinen nuori voimistelija tyttönen, ja minä sanoin hänelle “mi habla english” kuten olin joskus sanonut vitsikäästi eräälle toiselle hispaanolle, vaihto-oppilaalle eräänä launtaisena alkuiltana kun oli puhe että miten paljon osaan heidän kieltänsä. Minä kuitenkin helläsydämisenä miehenä, kaikkien janoisten ja naisten mitä parhaimpana ystävänä tarjouduin auttamaan häntä, tajuamatta lainkaan mikä hänellä oli hätänä. Olimme mysliastian luona, hän ilmeisesti oli kysymässä saisiko sitä evääksi, kunnes paikalle tuli jonkin verran häntä vanhempi nuori nainen joka myöskin oli erinomaisen näköinen. Hän vastasi tietävästi ja vaivattomasti tytön kysymykseen, ja kääntyi katsomaan minua hymyillen ovelasti, niin että hänen kulmakarvansa muodostivat kaaret hänen ruskeiden levollisten silmiensä yläpuolelle, ja niin minäkin hymyilin hänelle.

Kotimatkalla, jopa riista-aidan portin näkeminen soi minulle syvää, yllättävää rauhaa..

Let the midnight special, shine her ever-loving light on me

Perhe

Olimme suuressa liikekeskuksessa, ja perinteisellä koko perheen kahvihetkellä. Minä ja äiti huomasimme miten perheenpäällä oli herkullisesta kermaleivoksesta jäänyt kermavaahdon nokare nenänpäähän. Äidiltä olen perinyt vahingonilon ja ilmeisesti isältä ilkikurisuudeen sillä minua huvitti, ja niin myöskin äityliiniä kun kiirehdimme mainitsemaan tuosta pienestä nokareesta. Isä nosti kermaleivoksen nenänsä tasolle ja painoi sen nenää vasten ja kysyi: Onko vielä? Minä sanoin että jännästi roolit vaihtuivat, että te matkustatte takapenkillä jos ette ole kunnolla. Äiti oli kääntyneenä minua vasten, ja isä joka oli pyyhkinyt kermat pois nenästä, nyt oli kuin olisi ampumassa sormikatapulttia käyttäen kermaleivoksen nokareella äityliiniä, naamallaan riemunkirjava ilme. Silminnäkijät eivät olleet uskoa silmiään.

Suomisen Pirkko ja Tuleva Härkätaistelija

Kun kysyin mistä päin he ovat, toinen mies, lyhyehkö ja pyylevä, vieläpä melko karvainenkin kysyi arvaanko. Oikeinhan minä sen arvasin. He olivat espanjalaisia. Sanoin olevani meedio, ja seuraavaksi ennustinkin että he menevät kohta baariin. Oli lauantain alkuyö joten sekin meni oikein. Arvuutteleva hispaano kertoi että suomalaiset naiset ovat olleet yllättävän helppoja ja minä taas sain hävetä suomisen pirkkojen takia. Sitten hän aprikoi saisiko kenties sellaisesta itselleen vaimon Espanjan maalle, vastasin että sekin lienee mahdollista. Toivotin hänelle onnea, vaikka vaikenin siitä että kannattaa joissakin asioissa olla varuillaan mitä toivoo, mutta en sanonut sillä se olisi ollut hyödytöntä; Pirkko Suominen pitää kokea itse.

"Ezekiel 25:17"

Kössipoikien taktiikkana oli että he aluksi tulevat puhumaan minulle, ja siirtyvät siitä naisteni kimppuun. Sen he tekivätkin; samalla kun toinen oli kytiksessä, toinen voiteli minua. “He ... vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.” Muttei se riittänyt, pian kun tämä “alfauros” siirtyi sohvatuolilla loikoilevien kissanaisteni kimppuun, Tina vastasi hänelle jotain katsoen minuun jolloin nousin blokaten molemmat selkäni taakse - jätin varjooni. Silloin heidän ilmeensä oli kuin koltiaisilla joiden nenän edestä lyödään karkkikaupan ovet kiinni. “Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.”

Terälehdet

Useasti on ollut niin että minusta pitävät naiset ovat haluttuja ja useimmiten täysin hulluja seksissäkin. Heidän karvoituksensa on olematon tai verrattaen tarkasti huollettu. Heidän hehkuvan aarteen terälehdet ovat useimmiten ulkonäöltään esteettiset, kuin eksoottiset ja romanttiset kukat. Luulen olevani ainoa mies johon he ovat törmänneet, jolla on kyky nähdä asia noin romantisoidusti, ja joka ylipäänsä nauttii kukista. Voihan olla että he löisivät suoraan naamaan, jo jos heille puhuisi romantiikasta ja kukista. Minua myöskin vaivaa tunne, etteivät sukulaiseni ymmärrä kun perinteisten kukkakorttien sijasta lähetän merkkipäivinä onnittelukortteja joissa on kuvia kukista joiden terälehdet ovat naisen lihaa. “Suvun mustalammas ei vain ymmärrä olla sulkeutunut”.

Itsenäisyyspäivällinen

Hänessä oli seksiä, masennusta ja farkkuminihame. Minä, hän ja hänen myöskin saksalainen kaverinsa pidimme kättä rinnallamme, minun esittämästä esimerkistä, kun baarissa soi Finlandia-hymni. Hänestä olisi ollut hauska jos olisimme tehneet natsitervehdyksenkin siinä sivussa, mutta se olisi ollut liian suurta huvia tuollaiseen hetkeen. Syleilimme tilaisuuden jälkeen ja lähdimme ulos. Oli liukasta joten ottimme toisemme käsikynkkään ja luistelimme liukkailla tanssikengillämme jäisellä sillalla ja huusimme: “We are free!”. Seuraavana päivänä olin krapulassa, itsenäisyyspäivänä, suvun pienimuotoisessa joulunavausjuhlassa. Vielä tuolloinkin saksattarien lyhyistä hameista inspiroituneena näytin etusormeani ja kysyin ruokapöydässä siskon mieheltä: Tiedätkö mitä tällä tehdään? - Sillä tarkistetaan että onko hameisiin pukeutuneilla naisilla myös pikkarit.

Home Studio - 5 - Ripsipiirakat (Pikkujoulu-Special)

Erikoisjakso!

Home Studio – 5 – Ripsipiirakat (Pikkujoulu-Special!)


Theme
Goresoaked: Coprourinal Eucharistia

Segmentti 1.

- Huuhtadorfen ei päässyt sillä hänellä on jouluhysteriaa ja muutenkin kaikki on niin vaikeaa.
- Ripsipiirakoiden valmistusta tiedossa
- Oppiminen voidaan hoitaa hyvin tai tylsästi
- Johdantona seuraavaan segmenttiin (pikku-)joululaulu!

Mr XeimA: Mingle Bells

Segmentti 2.

Le/ The Cock Show:
- Ripsipiirakat (Ripsaritheme: Locust Toybox: Melodies From Mars 9)
- Kuunnellaan muutama biisi joista voi myös mitata paistoajan

Margin of Safety Shapes of Gray
Locust Toybox: Ice Cream
NIИ: Echoplex

Segmentti 3.

- Maistelua ja Hilseripsipiirakat variaationa teemaan
- Jos joku nainen haluaa tietää miten miellyttää miestä joulun aikaan...
- Poliittisesti Epäkorrekti Joulutervehdys

Razorblend: Rock Bottom

Captain Save a Bitch

Minulla on ystävä jonka naismaku on äärimmäisen masokistinen. Imitoin häntä homoäänellä: Minä voin rakastaa hänet kiltiksi naiseksi. Jos kerron hänelle jostakin vähemmän kunniallisesta tapauksesta, mutta mainitsen että tämä on kokenut lapsuudessaan vaikeita asioita, kiellettyjä karkkipäiviä ja muuta sellaista, ystäväni kulmakarvat nousevat pystysuoraan asentoon ja alahuuli alkaa väpättämään merkiksi että hän on myytyä miestä. Pelkään päivää kun hänen paha naisensa synnyttää. Vauvan nimeksi tulee Orok, sillä on 6 kättä, sarvet ja useita silmiä - se on sympatian ja pahuuden rakkauden hedelmä. Kun nainen hukuttaa heidän lastansa, koska se on paljastunut koiraaksi, ystäväni seisoo vieressä ja sanoo ettei hänellä ole sydäntä estää naistansa.

Mannish Boy

Juodessani teetä, normaalia, herkullista vihreää teetä, huomasin miten sen maku muuttui jasmiiniseksi, sitä en ollut juonut hetkeen, miten tämä oli mahdollista? Mieleeni muistui kun luin Timanttisutraa ja oli kesä. Nyt luin tutkielmaa Egosta. Tunsin tyyneyttä ja tyytyväisyyttä. Myöhemmin katsellessani televisiota, söin nakkeja, raclette-juustoa ja tuoreita herkkusieniä. Löysin sydämen muotoisen herkkusienen, joka toisesta kulmasta katsoen oli perseenmuotoinen. Se toi minulle suhteellisuudentajun hetkellisen kliimaksin. Mieleeni muistui mies jonka kiitävällä autolla meitä kuljetettiin kohti keskustaa josta oli muuttunut Talvipalatsi. Hän kommentoi repsikan kysymystä parisuhteesta siten, että kahden avioliiton jälkeen hän nykyisin aprikoi aamuisin vieressään olevalle naiselle, että koskahan tämä olisi kotonaan jos nyt lähtisi.

101

Johdanto 101-sarjaan.

Aluksi kirjoitin mielenkiinnosta yhden 101-novellin, sitten tultuani baarireissulta valutin itselleni mitallisen viiniä, ehkä toisenkin ja kävin inspiraation vallassa töihin.

Inspiraation sain Dan Rhodesin vastaavasta kirjoituskokoelmasta, jonka lainaamisesta ja tutustuttamisesta krediitit Juhannos von der Gerberöösille! Lukiessani kokoelmaa koin siis inspiroitumista ja siitä se idea sitten lähti.

Niinpä kirjoitin niitä muutaman ja en keksi niille juuri nyt parempaakaan käyttöä kuin antaa näin joulun alun kunniaksi ne annoksina Sinulle arvollinen lukija. Minä hukutan teidät lahjoihin senkin pikku mussukat, minä hukutan teidät!

Ja vielä jokaiselle sääntörunkkarille tiedoksi, että jos käy niin ettei teksteissä olekaan 101-sanaa, mikä siis on tämän formaatin idea on että jokaisessa tekstissä on tuo määrä sanoja, niin syytän siitä tekstinkäsittelyohjelman sanalaskuria mutten omaa laiskuttani jonka johdosta en alkanut laskemaan manuaalisesti sanoja. Elämässä, nääs, pitää olla asioita joihin luottaa tarkistamattakin. Niin, ja runkkua kuten suuri runoilija sanoi!

- Sarja alkaa ilmestyä perjantaina. Home Studion ilmestymispäivänä ei tule uutta jaksoa.

PS. Johdanto kirjoitettu Muddy Watersin Mannish Boy kappaletta kuunnellessa, se on hyvää johdantojen kirjoittamismusiikkia, etenkin kun kyseessä on eksistentialistinen blogi kuten tämä – Raimo kärtti viime vierailulla, että miten minä määrittelisin tämän kompleksin ja tuo sana lienee kaikkein paras – tai sanotaanko nyt teemaan sopivasti: eXistentialistinen.

Home Studio News!

Tulossa!

Erikoisjakso!

Home Studio – 5 – Ripsipiirakat (Pikkujoulu-Special!)

Älä Lue Tätä!

.. jos et halua tietää, mistä yllätyksestä kerroin aiemmin.

http://xeimiandesign.spreadshirt.fi/

Nyt kun luet kuitenkin, Sinun on kysyttävä itseltäsi onko joulu nyt lähellä?

Haluatko kenties parhaimman joululahjan mitä voit kuvitella tätä lukiessasi?

Entä haluatko parantaa näkemystä itsestäsi, omissa ja muiden silmissä?!

Miksi et siis tekisi sijoitusta näin veronpalautusten alla, yhdistäen aina huvin ja hyödyn mitä parhaimmalla mahdollisella tavalla!

KAUAN ODOTETTU YLLÄTYS on viimein paljastettu!

Xeimian Design-putiikki on avattu ja palvelee sinua TYYLIKKÄILLÄ, EROTTUVILLA ja PERSOONALLISILLA vaatteilla joita ET SAA MUUALTA!

Paitaa on kyselty, ja se on täällä.

Ei.

NE ovat täällä!

Koska kyseessä on kauan odotettu UUTUUS, en asettanut saataville vain yhtä mallia, vaan peräti tuplamäärän!

Mallit ovat REGULAR & DELUXE - if you please!

Nämä paidat eivät ole vain tie järkkymättömään, karuun tyylikyyteen vaan ne myöskin mahdollistavat seuraavat asiat, voit siis:

- Kasvattaa takatukan!
- Olla pitämättä enää mitään muita vaatteita - missään!
- Masturboida millä tahansa Hämeenkadun terassilla, siten että kliimaksin kohdalla saat aplodit!
- Et tarvitse enää hitlerviiksiä, sarjamurhaajavillapaitaa tai lapsiinsekaantujalaseja näyttääksesi kovalta jätkältä jota vastakkainen sukupuoli erityisesti diggaa!

Takuu: Jos et saa seksiä viikon kuluessa tämän paidan ostamisesta, jonkun sukupuolen edustajalta – me saamme pitää 100% rahoistasi! (Takuu ei ole voimassa jos seksiä on harjoitettu).

Mutta miksi valkoiset HOT pantsit?

No niin leidit (ja miehet jotka tekevät salaisia käyntejä "villillä puolella" kuin myöskin miehet jotka kernaasti tuunaisivat naisensa alá Xeimian)!

Toki, stringithän ovat aina kivat, mutta viimeisin sana markkinoilla on HOT pants!

Ne pelastivat Kylie Minoguen uran: “hot pantsit olivat se piste iin päälle, kertoo Kylie Minogue.”

Nyt voit huomata miten suuri kunnianosoitus HOT pantsit ovat hyville pakaroille, mutta myöskin sen että voidaan sanoa niiden mukana tulevan, ikään kuin kaupan tekijäisinä, kuumat pakarat.

Kuten videosta näkyy, valkoinen on se väri jota ilman näky ei olisi noin hypnoottinen, puhumattakaan miten paljon hypnoottisempi se olisi jos kyseessä olisivat HOT pantsit!

Nyt jokainen itseään kunnioittava nainen voi välittömästi tuntea kuinka hänelle kuuluu tämä PERSOONALLINEN ja SEKSIKÄS vaatekappale!

Puhumattakaan sitten miten jokainen osapuoli voittaisi, jos mies Sinä, päätät muistaa naista tälläisellä lahjalla.



http://xeimiandesign.spreadshirt.fi/

PS. Ikävä kyllä tinkaajien ei kannata vaivautua.
Sillä voittoahan tällä ei tee niinkään Amerikkalaisen unelman, vaan pikemminkin Afrikkalaisen, tai jonkun muun kolmansien maiden mukaisen unelman verran, sillä näillä voitoilla voisin elellä herroiksi missä tahansa kehitysmaassa. Istuskelisin sitten norsunluutornissa, kirjoittaisin vanhalla metallisella, tohtori Livingstonelta jääneellä kirjoituskoneella näitä blogisyötteitä ja puhuisin lehmänlannasta tehtyyn puheaparaattukseen maan mainioita Home Studio-lähetyksiäni. Sen sijaan halusin tehdä palveluksen Sinulle arvoisa lukija sekä kuulija, ja antaa mahdollisuuden tukea ILMAISTA tarjontaani vielä tulevaisuudessa jotta tästä käytännössä lahjoituksilla (yms.) toimivasta blogistani saadaan vielä parempi ja viihtyisämpi Sinulle, ja ennen kaikkea että se saadaan pidettyä jatkossakin ILMAISENA tässä maailmassa jossa kohta saa maksaa paskalla käymisestäkin - mikä on luonnollinen jatke sille että joutuu maksamaan medialle ilman mitään takeita että saa siitä mitään toivomaansa takaisin. Toisin on tämän tarjoamani blogin laita.

Kiitos!


http://xeimiandesign.spreadshirt.fi/