Samoin tänään olisi normaalin aikataulun mukainen Home Studion ilmestymispäivä, vaan se ei tule tänään. Sen sijaan sen on tarkoitus tulla erikoisjaksona uudenvuodenaattona.
***
Aloitin tämän syötteen kirjoittamisen kun oli todellakin jouluyö, siis joulupäivän ja tapaninpäivän välinen yö. Muistan miten edessäni oli tyhjä tuoppi, tyhjähkö viskilasi, musiikkina soi vuotuinen joulukokoelmani. Lautaselta syötynä kinkkua, johon olin liittänyt oheen italiansalaattia ja sienisalaattia, eritoten perunasalaatti on herkkuani mutta sitä ei ollut saatavilla. Silloin.
Joulu on mennyt kohtalaisen hyvin, on harmi että sitä on niin vaikea aina viettää aikuisiällä sillä lapsena siihen liittyi oma spontaani ilo ja mystifiointinsa. Aikuisena joutuu keskittymään siihen kuin meditatiiviseen suoritukseen, ja minä teen sen ilomielin sillä rakastan joulua! Nimittäin on muistettava tarkkaavaisella tavalla että joulu käy meditaatiosta, pulskasta retriitistä. Kun lapsuus on loppu, on oltava joulussa koko olemuksellaan, muuten se tulee ja menee aina yhtä yllättäen, ei9kä sen taika kosketa. Yritin joskus olla jouluna baarissa, en pitänyt, mutta he jotka joutuvat olemaan joulun varjossa olkoon heille baari unohduksen lähde vaikka vielä parempi olisi meditatiivinen koetus.
Perinteinen porona toimiminen tuli hoidettua hyvin, siitä huolimatta että raskaat uniongelmat pitivät minut edellisen yön ajan hereillä, oli aaton Simpsons-maratoni suuri apu - varsinainen kultuuriteko subilta! Matkalla olin myöskin tuskallisen masennuksen raastamana, mikä lieni suoranainen jatke uniongelmaani, mutta kun sain soittimeen joululevyni se virkisti huomattavasti. Uskon että minun tulee puhdistautua mentaalisista haittaohjelmista, ne ovat kuin leegio pahansuopia trickstereitä, ne haittaavat intuitiota antamalla sille ylimääräisiä ja vääriä signaaleita joista minun on mahdoton sanoa mitään varmaa! Miten voisin, jos kerran intuitio toimii päin helvetin vittupersettä?
Nautin pitkin matkaa ruusujuurigingsengsitruunaköynnöspillereitä. Musiikissa on etuna se että jos se saa sinut laulamaan mukanaan, se ei voi olla huono apu. Kun taas taajuuden 666 vai oliko se 999, musiikkitarjonta oli sekoitus alatempoista ja masentavan kaihoisaa jouluiskelmää joka sai aikaan tuntemuksen että tämä olisi 51. joulu jossain Hervantalaisessa yksiössä, jossa on oksennus lattialla ja tentturemmi alakerrassa, peilissä epätoivoinen ja uurteiden kehystämä katse.
Oloni helpottui pitkin matkaa. Reissu oli vähemmän raskas kuin edellisenä vuonna, vaikka se tälläkin kertaa oli muutaman tunnin mittainen. Uusraamitin sen mielessäni joulun gallerian läpikäymiseksi missä voin ihastella tuon meditatiivisen juhlan tienvarsilla olevia palavia ikoneita ja taloissa olevia joulumenoja. Ja se olikin hieno idea se!
Lopulta kun tulimme reissulta, kävimme joulupöydän ääreen. Joulupöydässä oli hiljainen tunnelma, ja minä nautiskelin sen antimista avoimesti! Ongelma tuon reissun jälkeen on, että tulee sellainen "työläisjoulu" jossa mennään viideltä pöytään ja kuudelta maate. Sen sijaan minä nautin mm. graavattua lohta, joululimppua, siskon tekemää kotikaljaa, kinkkua, paistikastiketta, imellettyä perunalaatikkoa, rusinatonta maksalaatikkoa, ja porkkanalaatikoa - mitään ei puuttunut! Päätin notkuvan pöydän antimet viskiin jonka Sam Mayhem oli antanut lahjaksi, ja tietysti laihaan kahviin joka oli tuoretta (minun ja vanhempieni mieltymykset kahvin suhteen eroavat tässä suhteessa, heistä on säädytöntä ja sopimatonta juoda niin vahvaa kahvia kuin mitä minä juon - tästä otettiin yhteen muutaman kerran joululoman aikana!).
Aterioimisen jälkeen oli aika siirtyä lahjojen pariin. Pienenä en malttanut odottaa niiden aukomista, nyt haluan siirtää nautintoa mahdollisimman pitkälle! Mutta koska meillä oli sovittuna vierailuaika, oli selvää ettei se nyt onnistunut. Niinpä aloimme lahjojen aukomisen, jakamisen myötä. Sain yllättävän paljon lahjoja, ja olin hyvin tyytyväinen sillä ne olivat poikkeuksetta erinomaisia!
Esim. nämä geishapallot:
No ei, vaan Taichi-palleroisethan nämä.
Erikoisuutena niissä on äänet, toinen kuula antaa korkean ja toinen matalan äänen, mikä pelottaa suunnattomasti koiraa.
Tämän ääniefektin vuoksi niitä kutsutaan perinteisesti 'ärjyvän lohikäärmeen ja laulavan feeniksin palloiksi'.
Ja jostain syystä niiden pyörittely on harvinaisen addiktoivaa..Terveyspalloja on siten käytetty kautta aikojen fyysisen kunnon kohentamiseen sekä henkiseen rentoutumiseen.
Samoin myöskin itsepuolustusvälineenä näitä on sanottu käytetyn. Se on helppo uskoa, sillä jos heittää hyökkääjää vastapalloon - suoraan naamaan, kuuluu samanlainen ääni kuin heittäisi biljardipallon tyhjään kylpyammeeseen..
Lisäksi myös pieni määrä suklaata, piikkimatto, Housen 3.mas tuotantokausi, musiikkilaitteistoa, kirjallisuutta (Yrjänän päiväkirja ja laaja kokoelma enemmän tai vähemmän buddhalaisia mietelauselmia), PJ Harveyn levyn (Stories From The City, Stories From The Sea), viskiä kauniissa lahjapakkauksessa (Johnny Walker), ja kotiteatterilaitteistoa - vain joitain mainitakseni. Yrjänän päiväkirjasta pitää sanoa että sitä lukiessa se tunne vahvistuu, että minun on entistä vaikeampi ymmärtää muita CMX-faneja, vaan asia on kuten uskonnossa että he joilla on löyhin vakaamus ovat helpoimpia ihmisiä keskustella. Miehen päiväkirja alkaa siitä kun hän on täsmälleen saman ikäinen kuin minä. Outo jätkä ja moderni mystikko jolla on hullun kaipaus. Tosin, hän oli pitänyt päiväkirjaa jo 10 vuotta, ja musikaaliset saavutukset nyt joltisenkin isommat kuin minulla, mutta minä siedän sitä helposti. Oli lohdullista omalla makaaberilla tavallaan miten hänellä on täsmälleen samanlaisia ahdistuksia jotka vääntävät sisimpää rikki, kuin mitä minulla on. Tarkoituksen kyseenalaistamista, epäilyä, osansa pelkäämistä ja maanista masokismia sekä intensiivistä, puolitahanto eristäytymistä! Asiat joita hän käsittelee ovat samoja joita olen miettinyt viime aikoina, niin oudot unet (vaikka näissä Yrjöllä kyllä mennään aika lujaa) kuin myöskin sukupuolien merkityksiä (feminiini ja maskuliini) sekä arkkityyppien merkityksiä - ne liittyvät kiinteästi minun erääseen kirjaprojektiini, ja siihen liittyviin viimeisimpiin löydöksiin Egon hienomekaniikasta. Siskon mies otti aattoyönä puheeksi Egon ("Eegon") ja se hämmensi minut kaikessa sen odottamattomuudessaan, se oli varmentava, odottamaton pala. Huom: Sinä ET ole yhtä kuin Ego. Muistelethan tätä vierustoverisi kanssa?
Sam Mayhemin kauniisti teipat..paketoitu persoonallinen viskipullolahja oli mitä ilahduttavin! Muuten meidän lahjat menivät ristiin, edellisenä vuonna hän ei tuonut minulle, ja nyt minulta jäi tuomatta hänelle. Tuon sen sitten jälkipostissa.
- Minä jo hieman olinkin toisesta osasta lahjaa juonut, mutta eihän siinä nyt mitään pahaa voinut olla.
Itse annoin mm. Huuhtadorfenille paperinukkehitlerin jollaista ei löydä mistään, vanhemmille saunahärpäkettä ja Home Studion keräilyharvinaisuuden eli nimmaroidun promopainoksen pilottijaksosta. Niin ja tietysti kaikille Home Studion faneille, lojaaleille, annoin mahdollisuuden kuulla nyt joulun ajan KAIKKI tähän mennessä ilmestyneet jaksot (jotka tosin ovat taas arkistojen uumenissa kun tämä teksti tulee luettavaksi).
Vieraillessa siskolla pelasimme lautapeliä, sain konjakkia kahvini kanssa ja pääsin maistamaan myös Marskin ryyppyä. Kaikki leppoisia ja arvokkaita kokemuksia; perinteitä. Tultuamme kotiin söin ja join, ja kävin internetseissä tekemässä toivotuksia ihmisille joita en muuten saanut kiinni. Venla Jäätelöinen oli saanut lahjaksi jekkua ja oli menossa leikkaamaan äitinsä hiuksia, Kik "punapäinen tyttö" Lindström oli soittanut minulle tuona jouluisena yönä ja ollut sen verran päissään chatissa että en ymmärtänyt muuta kuin nauraa, Rotunainen oli ilmeisesti lahjonut tontut sillä hän päätteli olleensa kiltti - hän piti Jouluaattona Kännissä kappaleesta jonka laitoin esittäen! Voi sitäkin isohuulista tummaa oliivinväristä naista, hänen tunnusmusiikkinsa on Danzigin Her Black Wings "The bitch is come / For those who wait / Cross the breach in hell / See she is /
Bedeviled with breasts / Enchantment on legs / And she comes down to me/ And she offers me sleep / Under her black wings" . Join tuona yönä koko pullon baileysin kermalikööriä, mikä oli suussa sulavaa. Niin ja Ternipsin kanssa myöskin vaihtelin hämäriä kuulumisia, miehellä oli glögiä ja kossua, niinpä ymmärsimme toisiamme jollain korkeammalla tasolla. Etsin myös tuona yönä netistä luterilaisia joulutekstejä, itsensä Martin, mutta en muista miten siinä kävi. Niin ja kyllä Huuhtadorfeninkin kanssa kesken pukkikeikan puhuin, hän oli saanut lahjaksi death metallia ja Hitler-kirjallisuutta, sen lisäksi mitä minä olin hänelle antanut. Totesimme että punainenhan on joulun väri.
Lähes krapulaton (tukka tosin oli kipeänä) joulupäivä alkoi simpsonien maratoonia seuraamalla. Se oli nautinnollista. Samalla opettelin käyttämään ei-niin-monimutkaisia taichipallojani, joita koira jostain syystä pelkäsi. Niin joo, koiralle annoin lahjaksi herkullisen luun jonka paketissa luki "best friend" ja koira eli Amos (Osmo Henrikki) Lahnapuro (runoilija ja herrasmies, jonka muita lempinimiä ovat mm. Yrmir-koira, Yrmy ja Rymy-Eedami) arvosti elettä niin että kuljeskeli luu suussa kuin se olisi sikari, ja koska sai sen lahjaksi se ei kalunnut sitä vaan nuoleskeli sitä arvostavasti.
Tapaninpäivänä otin edelleenkin rennosti, en ole vieläkään siirtynyt "kaupunkiasunnolleni", mutta kävin siellä Tapaninpäivän ajelulla mikä oli tervehenkinen liike sillä sain tehdä kevyesti lumitöitä että alukseni oli taas sukkulointikunnosa. Prellulla on tapani ajella - he heh!
Tapanina pitäisi perinteisesti käydä naisissa, mutta en käynyt, tai kyllä minä Kikin kanssa jutustelin kun hän sanoi että voi tulla uudeksi vuodeksi Tampereelle. Se punapää on kiihkeä ihminen, joka tarvittaessa matkustelee pitkiäkin matkoja.
Mitä minä teen uutena vuotena?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti