Home Studio – 8 – Detox
Theme
Razorblend: Rockbottom
Segmentti 1.
- Viisaudenhammas, viski ja veri- episodi!
- Tipattoman lopun syvämietteisiä otantoja
- Iso C viisastelee ja puhuu syvällisiä
- Aikansa kutakin..
- Kiitos kaikille jotka muistivat synttäreinä!
Margin of Safety: Relief
Segmentti 2.
Kaiken syvällisyyden ja estetiikan kuristaminen, riisuminen ja raiskaaminen (juuri tässä järjestyksessä) :
- Pilachat: “KiihotunUlosteista”
- Palomiesten paheet?
- Päivitys tipattomien tilastoihin – arvioni osui oikeaan!
Locust Toybox: Asbreedas
Segmentti 3.
- Metsätyttö ja Ensimmäinen Tuotantokausi
- Ilmoitusluontoinen asia
- Kaoottisen Helmikuun alku ja Detox-loppuanalyysi (sis. Oraalisen fiksaation!)
Goresoaked: Circle of Chaos
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Home Studio - 8 - Detox
torstai 28. tammikuuta 2010
Älä Lue Tätäkään!!!
http://xeimiandesign.spreadshirt.fi/
Nyt kun luet kuitenkin, on Sinun hyvä ja hauska tietää että XEIMIAN Design-putiikki on nyt saanut lisäystä, eli kaupassa on nyt runsaasti UUTUUKSIA!
Etkö haluakin parantaa näkemystä itsestäsi, omissa ja muiden silmissä?!
Miksi et siis tekisi sijoitusta näin tulevan kevään alla, yhdistäen aina huvin ja hyödyn mitä parhaimmalla mahdollisella tavalla!
Xeimian Design-putiikki on päivitetty ja kuten tavallista, se palvelee sinua TYYLIKKÄILLÄ, EROTTUVILLA ja PERSOONALLISILLA vaatteilla joita ET SAA MUUALTA!
Nämä paidat eivät ole vain tie järkkymättömään, karuun tyylikyyteen vaan ne myöskin mahdollistavat seuraavat asiat, voit siis:
- Kasvattaa takatukan!
- Olla pitämättä enää mitään muita vaatteita - missään!
- Masturboida millä tahansa Hämeenkadun terassilla, siten että kliimaksin kohdalla saat aplodit!
- Et tarvitse enää hitlerviiksiä, sarjamurhaajavillapaitaa tai lapsiinsekaantujalaseja näyttääksesi kovalta jätkältä jota vastakkainen sukupuoli erityisesti diggaa!
Takuu: Jos et saa seksiä viikon kuluessa tämän paidan ostamisesta, jonkun sukupuolen edustajalta – me saamme pitää 100% rahoistasi! (Takuu ei ole voimassa jos seksiä on harjoitettu).
No niin leidit (ja miehet jotka tekevät salaisia käyntejä "villillä puolella" kuin myöskin miehet jotka kernaasti tuunaisivat naisensa alá Xeimian)!
Toki, stringithän ovat aina kivat, mutta viimeisin sana markkinoilla on HOT pants!
Ne pelastivat Kylie Minoguen uran: “hot pantsit olivat se piste iin päälle, kertoo Kylie Minogue.”
Nyt voit huomata miten suuri kunnianosoitus HOT pantsit ovat hyville pakaroille, mutta myöskin sen että voidaan sanoa niiden mukana tulevan, ikään kuin kaupan tekijäisinä, kuumat pakarat.
Kuten videosta näkyy, valkoinen on se väri jota ilman näky ei olisi noin hypnoottinen, puhumattakaan miten paljon hypnoottisempi se olisi jos kyseessä olisivat HOT pantsit!
Nyt jokainen itseään kunnioittava nainen voi välittömästi tuntea kuinka hänelle kuuluu tämä PERSOONALLINEN ja SEKSIKÄS vaatekappale!
Puhumattakaan sitten miten jokainen osapuoli voittaisi, jos mies Sinä, päätät muistaa naista tälläisellä lahjalla.
http://xeimiandesing.spreadshirt.fi/
PS. Ikävä kyllä tinkaajien ei kannata vaivautua.
Sillä voittoahan tällä ei tee niinkään Amerikkalaisen unelman, vaan pikemminkin Afrikkalaisen, tai jonkun muun kolmansien maiden mukaisen unelman verran, sillä näillä voitoilla voisin elellä herroiksi missä tahansa kehitysmaassa. Istuskelisin sitten norsunluutornissa, kirjoittaisin vanhalla metallisella, tohtori Livingstonelta jääneellä kirjoituskoneella näitä blogisyötteitä ja puhuisin lehmänlannasta tehtyyn puheaparaattukseen maan mainioita Home Studio-lähetyksiäni. Sen sijaan halusin tehdä palveluksen Sinulle arvoisa lukija sekä kuulija, ja antaa mahdollisuuden tukea ILMAISTA tarjontaani vielä tulevaisuudessa jotta tästä käytännössä lahjoituksilla (yms.) toimivasta blogistani saadaan vielä parempi ja viihtyisämpi Sinulle, ja ennen kaikkea että se saadaan pidettyä jatkossakin ILMAISENA tässä maailmassa jossa kohta saa maksaa paskalla käymisestäkin - mikä on luonnollinen jatke sille että joutuu maksamaan medialle ilman mitään takeita että saa siitä mitään toivomaansa takaisin. Toisin on tämän tarjoamani blogin laita.
Kiitos!
http://xeimiandesign.spreadshirt.fi/
Nyt kun luet kuitenkin, on Sinun hyvä ja hauska tietää että XEIMIAN Design-putiikki on nyt saanut lisäystä, eli kaupassa on nyt runsaasti UUTUUKSIA!
Etkö haluakin parantaa näkemystä itsestäsi, omissa ja muiden silmissä?!
Miksi et siis tekisi sijoitusta näin tulevan kevään alla, yhdistäen aina huvin ja hyödyn mitä parhaimmalla mahdollisella tavalla!
Xeimian Design-putiikki on päivitetty ja kuten tavallista, se palvelee sinua TYYLIKKÄILLÄ, EROTTUVILLA ja PERSOONALLISILLA vaatteilla joita ET SAA MUUALTA!
Nämä paidat eivät ole vain tie järkkymättömään, karuun tyylikyyteen vaan ne myöskin mahdollistavat seuraavat asiat, voit siis:
- Kasvattaa takatukan!
- Olla pitämättä enää mitään muita vaatteita - missään!
- Masturboida millä tahansa Hämeenkadun terassilla, siten että kliimaksin kohdalla saat aplodit!
- Et tarvitse enää hitlerviiksiä, sarjamurhaajavillapaitaa tai lapsiinsekaantujalaseja näyttääksesi kovalta jätkältä jota vastakkainen sukupuoli erityisesti diggaa!
Takuu: Jos et saa seksiä viikon kuluessa tämän paidan ostamisesta, jonkun sukupuolen edustajalta – me saamme pitää 100% rahoistasi! (Takuu ei ole voimassa jos seksiä on harjoitettu).
No niin leidit (ja miehet jotka tekevät salaisia käyntejä "villillä puolella" kuin myöskin miehet jotka kernaasti tuunaisivat naisensa alá Xeimian)!
Toki, stringithän ovat aina kivat, mutta viimeisin sana markkinoilla on HOT pants!
Ne pelastivat Kylie Minoguen uran: “hot pantsit olivat se piste iin päälle, kertoo Kylie Minogue.”
Nyt voit huomata miten suuri kunnianosoitus HOT pantsit ovat hyville pakaroille, mutta myöskin sen että voidaan sanoa niiden mukana tulevan, ikään kuin kaupan tekijäisinä, kuumat pakarat.
Kuten videosta näkyy, valkoinen on se väri jota ilman näky ei olisi noin hypnoottinen, puhumattakaan miten paljon hypnoottisempi se olisi jos kyseessä olisivat HOT pantsit!
Nyt jokainen itseään kunnioittava nainen voi välittömästi tuntea kuinka hänelle kuuluu tämä PERSOONALLINEN ja SEKSIKÄS vaatekappale!
Puhumattakaan sitten miten jokainen osapuoli voittaisi, jos mies Sinä, päätät muistaa naista tälläisellä lahjalla.
http://xeimiandesing.spreadshirt.fi/
PS. Ikävä kyllä tinkaajien ei kannata vaivautua.
Sillä voittoahan tällä ei tee niinkään Amerikkalaisen unelman, vaan pikemminkin Afrikkalaisen, tai jonkun muun kolmansien maiden mukaisen unelman verran, sillä näillä voitoilla voisin elellä herroiksi missä tahansa kehitysmaassa. Istuskelisin sitten norsunluutornissa, kirjoittaisin vanhalla metallisella, tohtori Livingstonelta jääneellä kirjoituskoneella näitä blogisyötteitä ja puhuisin lehmänlannasta tehtyyn puheaparaattukseen maan mainioita Home Studio-lähetyksiäni. Sen sijaan halusin tehdä palveluksen Sinulle arvoisa lukija sekä kuulija, ja antaa mahdollisuuden tukea ILMAISTA tarjontaani vielä tulevaisuudessa jotta tästä käytännössä lahjoituksilla (yms.) toimivasta blogistani saadaan vielä parempi ja viihtyisämpi Sinulle, ja ennen kaikkea että se saadaan pidettyä jatkossakin ILMAISENA tässä maailmassa jossa kohta saa maksaa paskalla käymisestäkin - mikä on luonnollinen jatke sille että joutuu maksamaan medialle ilman mitään takeita että saa siitä mitään toivomaansa takaisin. Toisin on tämän tarjoamani blogin laita.
Kiitos!
http://xeimiandesign.spreadshirt.fi/
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
maanantai 25. tammikuuta 2010
Epikriisipuuro
Kootessani Monologin raakaversiota (jo toisen kerran, ensimmäinen projekti tuli valmiiksi siltä osin kyllä, mutta formaatti ei ollut niin toimiva kuin tämä mitä nyt työstän), sitä kootessa tuli paljon vastaan muistoja. Lukuisia vaikutteita oli tuon aikaisessa materiaalissa tullut pinnan alta esiin kuin kalat, kuin jonkinlaisina pieninä tribuutteina sisäpiirille joka ymmärtää, intellektuellisina flirttailuina tai vain räikeinä alkemistisen sulautumisprosessin särminä? Myöskin näin silloisia kommentteja, niistä oli joistakin enää jäljellä vain pelkästään numero joka ilmoittaa kommenttien lukumäärän, mutta kun avasin tuon viestin vuosien takaa ei salaperäisesti sen takana enää ollutkaan mitään! Kommnetti oli jättänyt jälkeensä haamun, mutta itse viesti ja sen antanut sisältö olivat jo poistuneet, kuka ja minne, en tiedä! Kaikki se oli kiehtovaa, aiemmin se olisi herättänyt ehkä lohdutonta haikeutta, mutta nyt se kaikki tuntui jostain syystä erittäin raikkaalta, läpäistyltä kokeelta. Tuntui nyt kun olisin oivaltanut kaikkinaisen virtaavan elämän ja asioiden luonteen, ja iloinnut siitä että olen nyt siinä tietoisesti mukana. Elämä on kuin eteenpäin kulkeva karavaani, ehkä jopa karnevaali ja nerot ovat niitä jotka kulkevat tuolla tiellä edellä ja heitä ei ymmärrä yleensä muut kuin vasta silloin kun he ovat saavuttaneet nuo edelläkävijät. Kaikki stagnaatiot tuolla matkalla ovat äärimmäisen tuskallisia, laahaavia vuosia kun kaikki jatkaa lohduttomasti eteenpäin eikä anna ymmärrystä epätoivostasi joka on sinulle täysin totta.
"Matkaajat, polkua ei ole olemassa. Polut syntyvät kävelystä"
"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät."
Viikonloppuna minulla teki mieli viskiä. Ei muuta alkoholia, vain ja ainoastaan lasillinen hyvää ja luonnerikasta viskiä. Ehkä se johtui siitä että viisaudenhammas on ryhtynyt vaivaamaan? Voitin kiusauksen yksinkertaisella kädenliikkeellä, ikään kuin heilautuksella.
En lukenut "ammattikirjallisuutta" tai paremminkin en opiskellut sitä. Luin runoilijoiden ("Mitä rakastat?" - "Runoutta ja hyvää viskiä") kirjoja; päivä- ja runokirjoja jotka koskettavat taidetta ja elämää (toisessa runoilija, Yrjänä, varoitti siitä kustannusyhtiöstä, johon olen lähettänyt esikoiskokoelmani!). Juicen viimeinen runokokoelma vihjasi jotain siitä minkälaiseen ratkaisuun hän päätyisi, siinä oli sellainen tunnelma. Siirtyikö mantteli siinä kun hänen leskensä välitti kaksi hänen levyään minulle isäni kautta? Kyllä se nyt jotain oli, kun sain aikoinaan erään paikallisen yläasteen laittamaan Juicen runokirjat pannaan, sillä olin perehdyttänyt nuorisoa lukemaan niitä ja tekemään niistä esitelmiä. Niin kävi myöskin junnujääkiekkojoukkueelle jossa olin, olimmeko me silloin A-junioreita? Minä ja Juice olemme numeron 19 persoonallisuuksia molemmat, sellaisten sanotaan olevan parhaimmillaan mm. johtajia, itseensä luottavia, ja karismaattisia. Niin ja ilkeimmillään mm. huikentelevaisia, kapinallisia ja röyhkeän ylimielisiä. Näiden lisäksi tietysti on omat esim. persoonalliset muuttujansa. Koska olen syntynyt tammikuussa, johtajuuden puolella on minulla paino, Juicella se taisi olla emotionaalisella puolella - intuitio ja parisuhde. Tammikuuhun sisältyvät ominaisuuksiksi myöskin luovuus ja kyky astua esiin. Juicen painotuksessa taas on sanottu että naiset vaikuttavat häneen ensimmäisinä vuosinaan, ja kirjoittihan Juice runokirjan jonka nimi oli Äeti ja siinä tuo elämän ensimmäinen ja sanoisinpa että halusipa tai ei, niin myöskin viimeinen merkittävä nainen esiintyi pääosassa.
Samalla odotin elokuvaa saapuvaksi, mietin olisinko lähtenyt tulipalopakkasille joko ajelemaan, johonkin missä minun on tehnyt mieli käydä mutta ei ole koskaan tullut lähdettyä, vai olisikon peräti lähtenyt uhmaamaan metsiä. Molemmat jäivät. Minulle on tullut viime vuosina alati kasvava himo matkustaa, avartaa näköalaa ja käydä jossain. Isäukko kertoi vieraillessani että he ovat kaavailleet Italian reissua, mutta siitä ei voi puhua, mutta minä olen myöskin kaavaillut paria projektia jotka ovat jääneet parina aikaisempana kesänä yhdessä tai erikseen toteuttamatta, nyt minulla on tunne että olosuhteet ja muut intentioblokkaajat eivät estä minua. Luoja yksin tietää, mutta parhaimmalla tavalla! Elokuvan katsomisesta ei lopulta tullutkaan mitään, mutta en turhan päiten ladannut Darth Vaderin päätä vahingossa löytämälläni oolongteellä jossa on bonuksena ruusun terälehtiä - harvinaislaatuinen löytö Suomessa, tämä ei ole niin hyvää oolongia kuin mitä Juhannos toi kaukomailta minulle (se oli pieni peltipurkki, ja teen merkkinä oli tikuanyin, minulla on vielä yhden annoksen verran sitä pahan päivän varalle!), sillä Suomesta ei löydä oolongia muuta kuin 500 kg:n tukkusäkeissä!
Kun touhusin kirjojen parissa minun koneeltani kuului napsahdus, naamakirja oli päällä ja sain yksityisviestin saksalaiselta naiselta joka asuu Helsingissä. "Moro moro" luki viestissä, ja lähettäjä oli lähtenyt kun menin katsomaan kuka siellä kilauttelee. Kyseinen nainen osaa suomea jonkin verran ja tekee välillä hauskoja kielellisiä virheitä, mutta hänellä on kova halu osata puhua tätä kieltä. Nainen on kihloissa aika hyvännäköisen suomalaisen naisen kanssa. En tiedä, onko rokkityttöjen tyypillinen piirre; naisia ja/tai femiinisiä glamrokkarimiehiä?
Joka tapauksessa kyseessä on hyvännäköinen pariskunta, enkä voinut olla ajattelematta sitä mahdollisuuksien maailmaa mikä syntyy kun vastaukseksi klassiseen ontologiseen kysymykseen tulee: Ensin oli kana, kaksi kanaa ja sitten tuli munaa. Sellainen ajaa miehen eläimellisen mielensä syövereihin, ajattelemaan miehisten urotöiden velvollisuutta poikkeuksena sääntöön, mitä tulee glamrokkareihin. Eikö velvollisuuteni herrasmiesmäisenä sankarina olekin saattaa nämä tyttöset elämän parempien asioiden pariin?
- Vaistomaisesti avautuvat suut, liukkaan lihan kouristuksenomaiset, välittömät, vastaukset päättäisen kosketuksen syviin liikkeisiin; kuka nielee kenenkin ylpeyden?
"Matkaajat, polkua ei ole olemassa. Polut syntyvät kävelystä"
"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät."
Viikonloppuna minulla teki mieli viskiä. Ei muuta alkoholia, vain ja ainoastaan lasillinen hyvää ja luonnerikasta viskiä. Ehkä se johtui siitä että viisaudenhammas on ryhtynyt vaivaamaan? Voitin kiusauksen yksinkertaisella kädenliikkeellä, ikään kuin heilautuksella.
En lukenut "ammattikirjallisuutta" tai paremminkin en opiskellut sitä. Luin runoilijoiden ("Mitä rakastat?" - "Runoutta ja hyvää viskiä") kirjoja; päivä- ja runokirjoja jotka koskettavat taidetta ja elämää (toisessa runoilija, Yrjänä, varoitti siitä kustannusyhtiöstä, johon olen lähettänyt esikoiskokoelmani!). Juicen viimeinen runokokoelma vihjasi jotain siitä minkälaiseen ratkaisuun hän päätyisi, siinä oli sellainen tunnelma. Siirtyikö mantteli siinä kun hänen leskensä välitti kaksi hänen levyään minulle isäni kautta? Kyllä se nyt jotain oli, kun sain aikoinaan erään paikallisen yläasteen laittamaan Juicen runokirjat pannaan, sillä olin perehdyttänyt nuorisoa lukemaan niitä ja tekemään niistä esitelmiä. Niin kävi myöskin junnujääkiekkojoukkueelle jossa olin, olimmeko me silloin A-junioreita? Minä ja Juice olemme numeron 19 persoonallisuuksia molemmat, sellaisten sanotaan olevan parhaimmillaan mm. johtajia, itseensä luottavia, ja karismaattisia. Niin ja ilkeimmillään mm. huikentelevaisia, kapinallisia ja röyhkeän ylimielisiä. Näiden lisäksi tietysti on omat esim. persoonalliset muuttujansa. Koska olen syntynyt tammikuussa, johtajuuden puolella on minulla paino, Juicella se taisi olla emotionaalisella puolella - intuitio ja parisuhde. Tammikuuhun sisältyvät ominaisuuksiksi myöskin luovuus ja kyky astua esiin. Juicen painotuksessa taas on sanottu että naiset vaikuttavat häneen ensimmäisinä vuosinaan, ja kirjoittihan Juice runokirjan jonka nimi oli Äeti ja siinä tuo elämän ensimmäinen ja sanoisinpa että halusipa tai ei, niin myöskin viimeinen merkittävä nainen esiintyi pääosassa.
Samalla odotin elokuvaa saapuvaksi, mietin olisinko lähtenyt tulipalopakkasille joko ajelemaan, johonkin missä minun on tehnyt mieli käydä mutta ei ole koskaan tullut lähdettyä, vai olisikon peräti lähtenyt uhmaamaan metsiä. Molemmat jäivät. Minulle on tullut viime vuosina alati kasvava himo matkustaa, avartaa näköalaa ja käydä jossain. Isäukko kertoi vieraillessani että he ovat kaavailleet Italian reissua, mutta siitä ei voi puhua, mutta minä olen myöskin kaavaillut paria projektia jotka ovat jääneet parina aikaisempana kesänä yhdessä tai erikseen toteuttamatta, nyt minulla on tunne että olosuhteet ja muut intentioblokkaajat eivät estä minua. Luoja yksin tietää, mutta parhaimmalla tavalla! Elokuvan katsomisesta ei lopulta tullutkaan mitään, mutta en turhan päiten ladannut Darth Vaderin päätä vahingossa löytämälläni oolongteellä jossa on bonuksena ruusun terälehtiä - harvinaislaatuinen löytö Suomessa, tämä ei ole niin hyvää oolongia kuin mitä Juhannos toi kaukomailta minulle (se oli pieni peltipurkki, ja teen merkkinä oli tikuanyin, minulla on vielä yhden annoksen verran sitä pahan päivän varalle!), sillä Suomesta ei löydä oolongia muuta kuin 500 kg:n tukkusäkeissä!
Kun touhusin kirjojen parissa minun koneeltani kuului napsahdus, naamakirja oli päällä ja sain yksityisviestin saksalaiselta naiselta joka asuu Helsingissä. "Moro moro" luki viestissä, ja lähettäjä oli lähtenyt kun menin katsomaan kuka siellä kilauttelee. Kyseinen nainen osaa suomea jonkin verran ja tekee välillä hauskoja kielellisiä virheitä, mutta hänellä on kova halu osata puhua tätä kieltä. Nainen on kihloissa aika hyvännäköisen suomalaisen naisen kanssa. En tiedä, onko rokkityttöjen tyypillinen piirre; naisia ja/tai femiinisiä glamrokkarimiehiä?
Joka tapauksessa kyseessä on hyvännäköinen pariskunta, enkä voinut olla ajattelematta sitä mahdollisuuksien maailmaa mikä syntyy kun vastaukseksi klassiseen ontologiseen kysymykseen tulee: Ensin oli kana, kaksi kanaa ja sitten tuli munaa. Sellainen ajaa miehen eläimellisen mielensä syövereihin, ajattelemaan miehisten urotöiden velvollisuutta poikkeuksena sääntöön, mitä tulee glamrokkareihin. Eikö velvollisuuteni herrasmiesmäisenä sankarina olekin saattaa nämä tyttöset elämän parempien asioiden pariin?
- Vaistomaisesti avautuvat suut, liukkaan lihan kouristuksenomaiset, välittömät, vastaukset päättäisen kosketuksen syviin liikkeisiin; kuka nielee kenenkin ylpeyden?
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Iätön, silti MINÄ OLEN!
"Mitä pitempään elää, sitä vähemmän tärkeiltä tuntuvat asiat ja sitä vähemmän tärkeältä myös tärkeys"
- Jean Rostand
Tänään on minun syntymäpäivät. Ja koko päivä alkoi normaalilla tavalla, se alkoi pimeään aamuun kun heräsin sekavista unistani siihen kun minulle tuli viesti. Minä luulin että kello oli aamuyö, ja päivä lauantai, ehkä sunnuntai, niin kauas minä olin joutunut sovitusta ajanlaskusta. Viesti oli Tinalta, se oli onnittelut syntymäpäivieni johdosta, ja se sisälsi ihanan huomautuksen joka oli täydellinen hyväksyntä. Myöskin äidiltäni oli tullut viesti, multimediaviesti josta saattoi nähdä ruusun ja onnittelut, isäukolta tuli viesti myöhemmin ja ilmoitus että menemme lounaalle sitten myöhemmällä ajankohdalla. Irma toivotteli minulle hyvät syntymäpäivät viitaten siihen samalla kuinka viini vanhenee, ja niinpä minä siteerasin hänelle vastaukseksi: "Myös minä olen viinitarha, ja minunkin hedelmäni kootaan puristimiin. Ja niin kuin uusi viini, minutkin säilytetään ikuisissa sammioissa." (Myöhemmin kerroin hänelle siitä kuinka Raimolle olin sanonut viikonlopun kahvikesteillä - kaiken täysin kiistanalaisen ja estottoman huumorin lisäksi - että minun sukat on tehty bambusta. Tähän Raimo oli sanonut hämmästyneenä, että jaa on vai, ja jatkanut "Onko ne kovat?" Mutta se on täysin eri tarina sitten se. Kuten se, kun minun piti ottaa päiväunet, koiranunien kaltaiset, ja unissani muistelin miten Anthonias oli ehdottanut että sivelen itseeni esilleottamaani Vaginan tuoksuista hajuvettä, ja sulkeudun pimeään huoneeseen. Siitä sain idean että silloinhan minusta tulisi Vaginamies, uuden sukupolven supersankari joka torjuu rikoksia yössä, apunaan Anthonias - Kivespoika jonka apuna on kassit!) Rotunainen toivotti onnea ponnea, ja minä sanoin hänelle kiitos siitos. Dollykin toivotteli räiskyvällä tavallaan onnea, ja minä kiitin ja kysyin että myytiinkö hänen työpaikassaan niitä toimistotuoleja (istun tällä hetkellä keittiön jakkaralla jossa on sohvan tyyny pehmusteena) myynnissä. Kerroin myös että nyt kun hänestä tuli brunetti, näyttää hän ihan joltain elokuvan pahikselta. Miio rohkaisi minun jatkavan samaan malliin ja se tuntui myöskin hyvältä. Ja myöskin lämmittävä oli Johannan laulava kissa jonka laulu huipentui arvoituksellisuuden pisteeseen saakka. Myöskin paljon paljon muita onnitteluita tuli, todellakin Luojan kiitos suotuisista yllätyksistä! Voisinpa mainita kaikki, mutta sanon nyt ainakin vielä Juhannoksen ja Migueloksen, ja tiedän ettei se riitä!
Minä päivän aluksi ajattelin että pitäydyn aamuisista riiteistä, tiibetiläisistä, meditaatiosta ja muusta mutta ajattelin että minun on annettava keholle ja sielulle se syntymäpäivälahjaksi. Kun olin tehnyt sen, oli se epäilemättä ollut pieni vaivannäkö pitkäaikaisesta ja välittömästäkin hyödystä. Menin keittämään itselleni kahvia, unohdin ottaa myös Raimon suosiman erikoishyvän kahvin jolla minut palkita siitä että olen nousujohteisesti rimpuillut vuodet tähänkin pisteeseen, mutta otin peruskahvin - pakkasesta joten se oli yhtä hyvää kuin juuri avatusta paketista, ja tein siitä appelsiiniroïbosmaustettua jolloin se oli lempeä kuin myhäilevällä pakkasella lämmittävä aurinko. Jääkaapissa on uunivuokaan tekemääni juustokakkua, sitä kakkua tehtiin pitkään sillä aluksi ostin väärän juuston, sitten väärän kerman mutta kun ostin oikeat ainekset sain aikaiseksi minut yllättäneen sitruunaisen juustokakun joka taas on kuin se pieni ääni mikä kuuluu juuri ennen kun avaa kondomikääreen ja ottaa niljaisen kumirinkulan esille. Sellainen on juustokakku, kakku jota ei valmisteta uunissa vaan jääkaapissa! (Kun tälläistä määrää juustokakkua säilyttää jääkaapissa, se on siellä useamman kuin yhden päivän, tein tämän jo sunnuntaina ja nyt tässä on kepeä, keväisen tuulen kaltainen tuulahdus jääkaapista tulleita eri ruokien tuoksuja mikä herättää muistoja kaikesta siitä mitä olenkaan syönyt).
Yllätyin kun avasin naamakirjani ennen työskentelemistä, se ei ole hyvä tapa sillä ensin työ sitten huvi on muistisääntö joka on sääntö syystäkin, mutta naamakirja oli täynnä toinen toistaan loistavampia toivotuksia jotka yllättivät minut täydellisellä tavalla! Niitä on niin monta että meillä ei riittäisi aika eikä tila niitä nyt käsitellä, mutta jokaisen on syytä tunnustaa ja tietää että olen jokaisesta yhdessä ja erikseen kiitollinen! Mutta tästä minä jo kerroinkin..
Samalla kun keittelin kahvia, olin niin tyytyväinen ja sulassa sovussa itseni kanssa että minusta tuntui kuin käsillä oleva tipaton voisi jatkua vielä vaikka kuinka pitkään. Se olo oli sellainen kuin mieli lähtisi harhailemaan menneisiin tapahtumiin ja paikkoihin, joista en ole varma olenko koskaan elänyt niitä sellaisinaan tai jos olen niin miksi ne verrattaen arkisetkin hetket ovat niin kultaisina muistoina mielessäni? Vasen aivolohko säilöö muistot, ja oikea kuvittelee tulevaisuuden, keskittynyt - kirjaimellisesti keskittynyt tila on nyt, se on nyt ja se on mennyt ja tulevat yhdessä! Alan kohta kirjoittamaan sellaisia mitä yksikään insinööri ei voi käsittää, ja se suo useille lohdun.
Nyt, olen miettinyt miten aion juhlistaa. Näyttää nyt siltä että jätin käyttämättä tipattoman synttärioption, olkoon tämä tipaton kokonaan omistettu tieteelle ja taiteelle jolloin saatte tämän median kautta kaiken tarvittavan kognitiivisempiirisen selville siitä minun kokemuksieni kautta.
Eilen aloitin työskentelyn ensimmäisen tuotantokauden kanssa, urakka alkoi hyvin ja sitä on vielä paljon edessä. Aikaisempi projekti tuli raakana valmiiksi, mutta se ei ole hyvä vaan tämä nykyinen järjestely on hyvä, tai ainakin parempi idea. Oli mielenkiintoista miten osuin suunnilleen päivälleen 5 vuoden taakse, aikaan jolloin voidaan sanoa monen uuden ja vielä tänäkin päivänä vaikuttavan nousulle antamisen alkaneen. Home Studion viimeisimmässä lähetyksessä mainitsemani asiat olivat juuri ulkoamuistamani mukaan tässä kyseisessä otannassa! Miltähän tuntuisi puhua itsensä kanssa joka olin 5 vuotta sitten, ja entä miltä tuntuisi puhua sen minän kanssa joka olen 5 vuoden päästä? Se kaikki ja viimeisimmät ajat muistuttavat minua eräästä zen-kertomuksesta. Siinä samurai oli jättänyt opettajansa, se luokiteltiin hyvin epäkunnioittavaksi, mutta hän oli tehnyt sen sillä hän halusi oppimaan zenin taidetiedettä. Sen hän tekikin ja vetäytyi vuorille. Jos haluaa korkeamman elämän, on hylättävä alempi elämä - tai, on valittava kumpi saa enemmän ravintoa; se lopulta voimistuu voittajaksi. Aikaa kului ja samuraista oli tullut nyt munkki, hän kohtasi
entisen gollegansa, samurain. Tämä soturi oli jo vetämässä katanaansa esiin, todellakin, hän oli vetämässä jo katanaansa esiin! Mutta koska hän ei halunnut liata miekkaansa, hän sylkäisi sangen alentuvaiseen sävyyn munkin kasvoille. Munkki ryhtyi pyyhkimään pois naamaltaan mehevää samurain glunssia, ja samalla hän oivalsi (satori) mikä ero hänen reaktiollaan on nyt, kuin mitä se olisi ollut alussa. Liikuttuneena hän kääntyi katsomaan vuorta ja sanoi:
"Vuori on vuori. Ja Tie on entisellään. Totisesti vain oma sydämeni on muuttunut!"
[Tämä kappale ei ole perinteinen synttärilaulu, ei ehkä muutkaan joilla nyt hemmottelen ja tunnelmoin Sinua arvostettu ja suuresti kunnioitettu lukijani, mutta eikö tämä kappale kerro miten edellisen iän on kuoltava jotta uusi syntyy ja muistutus miten jokainen hetki lasketaan? Näin tämäkin kappale sopii hyvin tarinaan innovatiivisesta, monipuolisesta ja vallankumouksellisesta viime ikävuodesta jonka melkein voisi sanoa olleen vallankumouksellisen, palavan opinpyörän liikkeelle vierähtämisen vuosi mistä olen hyvin kiitollinen!]
On vaikea nähdä ja ihailla viime vuosien kasvua, kehittymistä, etsimistä, löytämistä, päättäväisiä kasvun askeleita ja itsensä ylittämistä kun on vielä myrskynsilmässä, keskellä kaikkea. Ensin hylkäsin lähes kaiken optimismin, sitten ryhdyin kyseenalaistamaan absoluuttisen, nollapistepessimismin ja taisin löytää itseni paikasta jossa on vaikea operoida. Tässä paikassa on vaikea operoida sillä siinä ei taida voida pysyä, vaan siinä pitää pysytellä aikansa. Tässä paikassa on vaikea operoida sillä siinä ei ole kukaan käynyt eikä ollut, koskaan?
Lounaaksi määräytyi herkullinen härän pihvi, jonka painoluokkana oli 300 grammaa, sen muassa oli kermaisia valkosipuliperunoita, kasviksia ja kunnollinen mälli maustevoita. Kun menimme lounastamaan huomasin miten syntymäni vuosijuhlaa julistaa ympäristö kauniiden naisten läsnäololla; todellakin, ja tarpeeksi varmasti jo kun menimme pihvipaikkaan oli ovella tupakilla puhumassa puhelimeensa tumma kaunator jollaisia ei näe enää usein, hän katsoi minua yhtä pitkään kuin minä häntä ja isäukko lankesi lähes loveen sanoen "Ei ollut mikään ruma nainen siinä". Pihvipaikan myyjättären pakarat olivat niin lähellä täydellistä muotoa, ympyrää, peräti kahta että olin varmistunut siitä että tämä on hyvä päivä. Menimme pihvipaikasta vielä jälkiruualle, siellä oli herkullisia leivoksia ja tietenkin tuoretta höyryävää kahvia siihen päälle. Myyjättärenä oli kuvaan sopivasti nätti ja erittäin iloisen kurvikas nuori nainen, jolta kysyin että mitä oikein tissileivoksissa on, johon hän ei voinut olla nauramatta silmät ummessa ja melkeinpä kippurassa! Tissileivoksessa oli vadelmaa ja eräänlaista vaahtoa, leivos oli vaaleanpunainen ja siinä oli keskellä marjarykelmä - leivos kuin suoraan Tommy Tabermannin runokirjasta. Nautin puolikaan tissileivonnaisen, sekä kokonaisen sacherin joka oli aika läpeensä suklaista HC-kamaa! - Niin joo, kun matkustimme lounaalle porukoideni Venus-sukkulalla, isäukko kertoi miten perheen koiraa eli Rymy-Eedamia oli joku koiranäyttelyiden taustahenkilö sanonut akuankkamaiseksi tapaukseksi, ja nyt homman nimenä oli se että Yrmyn seuraavana kilpailunumerona tulee olemaan 313, ja eläin viedään näyttelyyn Venus-Sukkulalla joka on kuin suoraan katettu, Akun automobiili. Siinä meidän kelpasi nauraa hiristä matkan joudutukseksi..
Huomasin myös että ihmisen keholla on jonkin asteinen muisti. Yleensä aina alkuviikosta minulla on ollut uniongelmia, eli että tavalla tai toisella uni on pysynyt vähäisenä. Nyt kävi niin taas! Aluksi ajattelin että se on johtunut juopottelun ja valvomisen sotkemista viikonlopuista, se voi olla mikä merkitsisi että keho on tottunut niin tuollaiseen että se toistaa tuon käytännön vapaaehtoisesti - toinen teoria on valon muutokset, epäilen sitä vähintään yhtä paljon sillä kaikki päivän pidentymisen tai lyhentymiset vaikuttavat minun herkkään päähäni. Oli miten oli, mutta kun tein itselleni illallista (olin nauttinut runsaasti kahvia, teetä ja vähintään sopivissa määrin tekemääni juustokakkua, ottanut vastaan onnitteluja joita en koskaan muista tulleen näin paljon!) jonka nimesin Erityisen Maistuvaiseksi Spaghetiksi, niin olin pistänyt väärän levyn päälle ja tämän kyseisen levyn päällä oli myöskin paketti jauhelihaa..niinpä seuratessani zombimaisessa hievahtamattomuudessa miten pannu ei kuumentunut minulla välähti worst case scenario - nappasin refleksit räiskyen pohjastaan sulamaan alkaneen lihapakkauksen levyltä, ja pian keittiössä leijaili inhorealistinen muovin käry. En antanut sen estää ravitsemasta itseäni, vaan ryhdyin toimeen ja kyllähän satsista taas tuli vallan mainio. Sydän- ja verisuoniliiton kiistämä herkku jossa on tomaattimurskaa, aitoa voita, cheddarjuustoa kaiken muun lisäksi.
PS. Synttäreideni aikoihin sain huomata kuinka lihansyöjäkasvi ja bonsai olivat heränneet jälleen henkiin, vaikka etenkin bonsaista oli joka kaikki lehdet kuivuneet, en silti menettänyt uskoani ja kiitos päättäväisestä rakkaudesta tulee kuin keväänsilmut!
(Kuvassa, Venomin eli lihansyöjäkasvin oikealla puolen on edellisen ja edesmenneen Xylon Zoesin alusta, johon vielä vielä jonain päivänä saa tulla uusi tulokas kun sen aika on - vaahtera, mänty tai seetri, ehkä jopa kuusi?)sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Home Studio – 7 – Vuoden Ensimmäinen Show
Home Studio – 7 – Vuoden Ensimmäinen Show
Theme
Locust Toybox: Gee
Segmentti 1.
- Tipaton tammikuu on täällä ja vuosi vaihtunut
- Vomit the Hero: Vatsahapotettuja muisteloita
- Viimeinen tipaton?
- Tipattoman Antisankarit
Razorblend: Rotten Roll
Segmentti 2.
Viha
- Suurmiesten koskemattomuuden loukkaus
- Iso C* About Haters and Wanna Be's
- Iso C is a bad motherfucker
Goresoaked: Rectalgoatfistfuck
Segmentti 3.
Kuolema
- Pekka-vainaa
- Tony Halme
- vs. Hazard
- ..jonka seuraava kolumni kertoo Haitin tragediassa kuolleista "luusereista"
- Symbolinen taistelu: Akateeminen feministi ja liukuhihnaihminen vs. Self-Made Man
- Raisa Cacciatore: 14 kohdan julkilausuma miesmyrkyllisestä yhteiskunnasta
La Danse Macabre Mix
(Mr Xeima: Ayn Sof + NIИ: Lights In The Sky + Locust Toybox: Beneath the Tide)
PS. * Krediitit tästä lempinimestäni Tytille - sinä Illu, minä Yrpä -_^
PPS. Tummanpuhuvan soittimen syy ei ole meidän kullan tai hopean loppuminen, vaan käsiteltävät aihepiirit.
torstai 7. tammikuuta 2010
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Anicca 2009
Oli viimeinen mahdollisuus juopotella ennen kun aiottu juomalakko astuisi voimaan. Voidaan sanoa että juopottelemisen ajatus tuntui osin velvollisuudelta, sillä joulukuinen aika on yleensä sitä kun lämmittäviä tuliliemiä pitää kaadella kurkkuun oikealta ja vasemmalta. Samoin, sitä että jälleen uusi vuosi on vaihtunut ja ihmisen – ihmiskunnan! aika on käynyt vähiin yhdellä vuodella.
Minut oltiin kutsuttu Raimon ja Irman vuodenvaihdejuhliin, ja ajattelin kun edellisenä vuonna minut oltiin taidettu myöskin kutsua heidän toimesta bileisiin mutta eksyin johonkin matkalla, tai voihan olla että se oli vappu. Kotibileet missä on paljon uusia ihmisiä (miksei vanhojakin), ei ole huono sijoitus sillä baarit on välttämätöntä pistää naftaliiniin aina aika ajoin, muuten niiden jo ennestään kyseenalainen nollaava vaikutus minimoituu, asiantila mikä tuskin tuottaa kantajalleen onnellisuutta!
Varasin mukaani viskiä, ja ostin olutta. Tuo parivaljakko on iloisemman illan luoja, sillä olenhan jo pitkän aikaa juonut pääasiassa vain punaviiniä alkoholijuomanani, mitä tulee viihtymiseen. Kingsley Amis kertoi miten joku viskiä elämänsä päivät juonut merimies oli kokeillut viiniä ja juonut itsensä pöydän alle. Uskon sen olevan mahdollista, suurissa alkoholimäärissähän tuppaa olemaan se että niistä kaikki ei pääse kerralla imeytymään ihmiseen. Optimaalinen katto taisi olla 23% vol. Viini kihoaa päähän, ja kostuttaa rakastavaisten lempeät huulet!
Slapstick-komediaa edusti kun lähtiessäni huomasin että yhtä helppo on klo 22 jälkeen lähteä minun kaupunginosastani kohti keskustaa bussilla, kuin on Sontalahdesta. Ilta oli mennyt olutta juodessa ja Home Studion vuodenvaihdeohjelman miksauksissa ja julkaisussa, ja tietysti matkan valmisteluissa. Siinä kiiressä minun piti pistää päähäni geeliä jotta hiukset ovat mahdollisimman sliipatut ja kohtalokaan miehen merkkinä jokaiselle tutulle ja tuntemattomalle. Geelituubi oli musta, kuin myöskin miehekäältä tuoksuvan shampoon jota käytetään erikoispäivinä. Sivusilmällä katsoen nappasin mustan tuubin ja hieroin sen geelimäistä sisältöä päähäni. Nyt, geeli tuoksuu aina tytölle, shampoo tuoksuu miehelle, miksi tämä geeli tuoksui miehelle? Vastaus selvisi kun geeli alkoi vaahdota päässäni! Pesin vimmatusti monta tuntia kuivattelemiani hiuksia, myös kellon tikittäessä vimmatusti, saatoin kiroillakin vähän.
Saatuani geeliepisodin päätökseen, lähdin viskipullot taskuissa (0,3l) kilkattaen juoksemaan pysäkille. Olisin juuri keskustassa kun raketit ammutaan. En ole sitäkään ollut tekemässä miesmuistiin, milloin elämäni rauhoittuu niin paljon ja tulee säännölliseksi, että voin tutussa porukassa ammuskella kymmeniä euroja taivaan tuuliin?
Selvisin kyytiin. Bussi oli täynnä ihmisiä. Edessäni vanha naistenmies jolla oli samanlainen takki kuin minulla, ja myös hiukset samaan tapaan. Mies puhui mukavia, lämmitteli, nuorta vaaleaa naista joka vastaili mutta oli hieman varautunut. Pistin sen mieleeni ja kuulin kuinka joku sanoi että ammutaan bussissa raketteja sitten kun on keskiyö. Se oli aika hyvä juttu kun sitä alkoi miettimään.
Keskustassa minua odotti bussin vaihto taas. Ihmiset ammuskelivat raketteja, ja ne eivät olleet yhtään niin hienoja kuin mitä olen joskus nähnyt maalla, nuorempana. Tai kyllähän minä kaupungissakin olen niitä nähnyt. Katselin niitä ja soitin Raimolle olevani tulossa. Tähtäsin bussiin numero 1. Näin nuoria naisia joiden kanssa juttelin kun me kaikki olimme menossa väärään bussiin aluksi, ja kauaa emme ehtineet juttelemaan sillä meidän piti vaihtaa pysäkkiäkin siinä samalla. Se oli sekavaa aikaa. Uskomatonta miten näin lyhyen ajan sisällä kaksi ihmistä joita minun ei pitänyt nähdä. Molemmat tervehtivät minua, vaikka pidin heitä pahansuopina minulle, toinen autosta joka meni bussini ohitse kun se oli jo liikkeellä, toinen kun olin nousemassa kyytiin, jatkaen pian kysymyksellä: “Onko kiire?” johon vastasin katsomalla häntä sekunnin, jonka päätteeksi nyökkäsin: “On”. Se oli näin jälkeenpäin ajatellen aika cool tapa vastata.
Paikan päällä soitin Raimolle, olin kai jo hukannut johonkin Irman numeron, että tule avaamaan sillä täällä on kaupungin, vaiko peräti maan seksikäin mies alaovella. Sanoinko todellakin noin? En muista keneksi esittelin itseni, mutta minulla oli jo rauhoittuneempi olo sillä tehtäväni oli nyt loppusuoralla ja en voinut enää tehdä mitään vuodenvaihteelle. En mitään.
Harmillista miten olen unohtanut niin monta asiaa. Minä tietysti heti sisääntulon yhteydessä huudahdin jotain ylevää ja äärimmäisen itserakasta. Joku mies sanoi minusta: “Mikä ihana mies”. Raimo kiitteli minun saapumisestani, hän sanoi että tunnelma on hieman lukossa, sillä hänen läsnäolossaan on jotain sellaista että ihmiset vain ovat ja pelaavat lautapeliä. Kieltämättä hänellä joskus monta päätä jotka tunkevat jokaisen suuhun, jotta mutkat kääntyisivät suoriksi, mutta se ei onnistu yleensä hyvällä menestyksellä jos asioiden ei anna luontaisesti virrata uomiinsa. Mutta en minäkään kirmannut ihmisten pariin sen paremmin, en ainakaan heti, minä ja Raimo vaihtelimme kuulumisia ja se oli hyvä tapa rentoutua. Kai minä kerroin vähän kaikesta, ja hän osasi olla vastaanottavaisen kiinnostunut seuramies, isännysmies.
Juhlista en hirveästi muista. Sen muistan miten Raimo saatiin juomaan viskiä. Sen, miten minä ja Susanna teimme testejä ja hän opetti minulle uuden psykologisen testin, jonka mukaan minä olen henkilö joka luo kestävän ja vakaan perustan asioihin. He väittivät että olin ottanut tuon neidin yhteystiedot, mutten koskaan yhteyttä, mutta se ei ollut totta. Minä jutustelin myöskin erään toisenkin paikalla olleen naisen kanssa, ja me olimme jo niin kännissä molemmat että siitä ei voi sanoa mitään puoleen tai toiseen. Niin, taisin minä loppujen lopuksi puhua melkeinpä jokaisen kanssa, mutta aika vähän voin siitä kaikesta sanoa mitään.
Juhlat kestivät aamuun, aamukahdeksaan. Minä oksensin niihin aikoihin lasiin, siististi, ja olin sanonut että olen tehnyt sitä ennenkin. Se oli baarissa jossa olut oli silloin halpaa, mutta tie vessalle tukossa. Tiesin etten ehtisi, joten otin tuopin jonka oksensin täyteen, vaihdoinpa sen vielä lennosta toiseen tuoppiin kun tila loppui kesken. Nukkumaanmennessä kerroin piikkimatosta, sen hyödyistä ja siihen liittyvistä odotuksista, Raimo kuunteli ja soitti minulle ambient-musiikkia mikä rauhoitti minua suuresti!
Seuraavana aamuna, tai päivänä kun olimme krapuloissamme ja väsyneen rauhattomia – minä ainakin. Nautimme nakkeja, perunasalaattia, sekä vitamiineja. Minä luin itämaisia kirjoituksia, ja erään miehen kokeilusta noudattaa Raamattua kirjaimellisesti. Kyllä se kai aika vaikeaa oli, mutta on tiedettävä miten paljon sitä lukevan mielentila vaikuttaa sanoman vastaanottamiseen. Sanoiko Ibn Arabi, että pyhistä kirjoituksista kukin löytää sen minkä on ansainnut sieltä löytää? Tällöin jos liität egosi jonkun muun superegoon, lopputulos ei ole aiottu vaan hivenen kiero. Minusta oli hauska pöydän ääressä toistella erään erinomaisen komedian (Anchorman) hahmon Brick Tamlandin (jos Tampere olisi maa, se olisi Tamland) “I love lamp”-repliikkiä, aina siihen pisteeseen että se nauratti ja ärsytti.
“Yön neljännellä hetkellä, kun aamu koitti, kaikki liike tai liikkumattomuus oli tyyntynyt ja suuri näkijä saavutti tason, joka ei tunne muutosta...kaikkitietävyyden tilan.”
- अश्वघोष
"Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa."
- יעקב
Mieletön kaukokaipuu nousi kun vuosi oli vaihtunut ja heräsin sekaiseen huoneeseeni, siihen mitä sanon kodiksi vain apusanan nimissä. Aloin selata netistä vanhoja He-Man-aiheisia sivustoja. Luin jaksoista, ja leluista, katselin jälkimmäisten kuvia ja muistin tuon lapsuusajan joka on mielessäni ikuisena auringonnousuna ja aamunsarastuksena. Miten kaikki olikaan niin huoletonta silloin? Tutkin myös Simpsoneiden sivuja, ne tosin jatkavat vielä kanssani, mutta noiden lelujen ja tuon koko He-Man-kompleksin symbolinen merkitys oli niin suuri (tosin, illalla olin jo tutkimassa toisen maailmansodan historiaa). Se muistutti ajasta jolloin kaikki oli vielä alussa, kaikki virheet ja niistä oppimiset kokematta, koko arvoitus alussa, kaikki ne ihmiset jotka nyt tunnen olivat tuolloin vielä tuntemattomia ja nuorempia kuin koskaan. Se kaikki tiivistyy siihen miten tärkeä on elää nyt, ei niinkään impulsiivisesti hetkessä vaan päinvastoin koko ajan tiedostaen; kun oikea ja vasen aivopuolisko toimivat yhdessä on tulevaisuuden kuvittelu ja menneisyyden muistot kerrankin yhdessä. Tämä on paradoksi, muistelen menneitä valtavan ja voimakaan nostalgia-aallon syleilyssä, ja paasaan tästä hetkestä. Jossain vaiheessa vain hevoset karkasivat..Ne villit hevoset yli vuorten ja minä menin niiden mukana. Tipaton tammikuu ja uuden vuoden alku, krapulan jälkipolttarit, kaikki toimivat pysäyttävästi. " If I could start again/ a million miles away / I would keep myself / I would find a way" - Hurt
Entä nyt? Nyt, on Tipaton Tammikuu alkanut. Mahdollisesti viimeinen laatuaan sillä syntymäpäiväni ovat tänä aikana, kuin myöskin nimipäivät joten tämä on kaiken juhlan aika jonka viettäminen askeettisesti, kirjaimellisen kuivana, on raskas onnettomuus. Kuitenkin tämä tuotantokausi, blogi ja Home Studio eivät ole saaneet vielä otantaa, joten enkö uhraisi taiteelle tätä raskautustani johon jo ties miten monetta kertaa otan osaa? Palaan käsittelemään aihetta Home Studiossa paremmin. Alunperin oli tarkoitus että olen vain synttäreihini saakka tipattomalla, ovathan ne loppukuusta mutta nyt olen alkanut harkita uhrautumista taiteen vuoksi ja pitää koko kuukausi lomaa tipasta. Kun aloitin tämän kokeilun tein edellä mainitulla tavalla, sittemmin muutama tipaton tuli vietettyä ihan kokonaisena. On siinä etunsa, sitä ei sovi kieltää, mutta kun ajatellaan niin kesällä viimeksi pidin suunnilleen kuukauden taukoa juopottelusta niin ettei edes tehnyt mielikään, niin voi olla että on syytä ottaa uusi suunta. Luonnollisemman virtauksen suunta.
Unetkin eriskumallisia, täynnä niinn suuria ja kipeitä asioita että mieli painaa ne melkein heti herättyä takaisin pinnan alle? O Lord, Lordy, Lord!
Näin kuitenkin erään unen jonka muistan, lähempänä tätä päivää kuin uutta vuotta. Unessa oli “jälleensyntynyt” nainen. Hän kertoi tulleensa murhatuksi. Selvisi miten hän oli edellisessä elämässään ollut nuori nainen, tyttö melkeinpä, CP-vammainen. Koska ajat olivat kovat, perheen isä oli vienyt hänet syrjään kaverinsa kanssa ja murhannut. Tapoksi sitä ei voida sanoa, se oli mietitty ennalta, heidän ideanaan oli tuhota “arvoton elämä”, ja sen he tekivätkin; pesäpallomaila löytyi tutkimusten yhteydessä ja siinä oli mustaa, kuivunutta verta. Näin säästyttiin elatuksen murheilta, hän kohteli tytärtään kuten porvarihallitus kansaa.
Jälleensyntymä tarkoittanee, ei useita elämiä vaan useita elämänjaksoja. Ennen muinoin Intiassa jossa oli mm. Panteismia oli kirjattu olemaan pyhinä pidettyihin kirjoituksiin, että kun keho maatuu se tulee maaksi josta tulee kasvi, ja kasvin syö eläin, ja eläimen syö ihminen – näin sielu, eli siis tarkemmin ottaen energia vaeltaa. Buddhalaiset ymmärtävät että ihminen koostuu viidestä erinäisestä elementistä, jotka ovat dynaamisia prosesseja ja ne lopulta ne hajoavat, hajaantuvat. Asiassa ei pidä liiaksi nojata länsimaalaiseen hapatukseen, hirvittävään antiteistiseen uudelleenasetteluun – Sangharakshita Timanttisutran kommentaarissaan muistutti että on parempi tutustua alkuperäisiin lähteisiin, eikä niinkään väkinäisiin länsimaisiin tulkintoihin. Buddhalaisuus uskontona on kyseenalaista, Buddha kielsi olevansa Jumala, pyhä tai edes taikuri, vaan kertoi häneltä tivaavalle brahmiinille olevansa “tietoinen”, todellakin, uskonnolliset sanghat eivät ole nykyisin enää alkuperäisen idean mukaisia, sillä Buddhan itsensä mukaan seurakunnan aika oli 500 vuotta eli noin ajanlaskun alkuun. Paljon on tehty ainoastaan päättelemällä tuon suuren itämaisen filosofin hiljaisuuksista joissa hän vaikeni kun häneltä kysyttiin vastauksia eri asioihin (14 kpl). Kuten Buddha itse sanoi: “Opetan yhden, ja vain yhden asian: se on kärsimys ja kärsimyksen loppuminen” - Anuruddha-sutta.
Entä unen psykologinen tulkinta? Isähän on rationalisuuden, ja aktiivisen tietoisuuden ynnä tahdon symboli. Järkeen sidotun elämänsisällön edustaja, joka symboloi myöskin perinteitä. Kuolemalla on monta merkitystä, jonkun kuolema kuvaa esim. Elämänvaiheen päättymistä, tai liittyy tuohon henkilöön ja henkilökohtaiseen suhteeseen mitä häneen tulee. Myös naisilla on monia merkityksiä, ehkä seksuaalisiakin. Freud sanoisi pesäpallomailaa falliseksi symboliksi, ja kun sillä lyötiin naista päähän, on luultavaa että se liittyy älylliseen tapaan viedä naiselta jalat alta “ownata hänet”. Voisiko se olla eräs mahdollisuus? Mutta silloin tuo vammaisuus on hieman outo asia, ja sen symboliikkaa en vielä ole opiskellut. Entä miten se liittyy tähän, että jouluna kysyin eräästä tutusta isältäni, samalla sain kuulla että hänellä on syöpä ja eilen vanhempani soittivat että tuo tuttu on kuollut. Puhuimme että menemme katsomaan häntä. Vähän me tiesimme, sillä hän oli viettänyt viimeiset kaksi viikkoa saattokodissa. Silti hän oli käynyt parturissa ja ostanut itselleen uudet lasit. Mutta se oli oikein tehty, Jung sanoi että jos sinulla on päiviä elinaikaa, ajattele että sinulla on vielä vuosikausia. Koko elämänsä ajan “Pekka Vainaa” kutsui itseään tuolla hirtehisellä nimellä, ja kännissä muistutti että tulkaa katsomaan häntä, sitten kun aika on jättänyt. Me tulemme kyllä!
Keskitalvena tykkään kuunnella delta bluesia. Se parhaimmillaan tuo minulle samoja tuntemuksia, kuin mitä on helpotus siitä kun pitkäaikainen kipu viimein raukeaa ja hellittää. Niinpä Tipattomalla Tammikuulla Cool Drink Of Water on jotain korvaamatonta. Lukemistona on 1001 buddahalaisen viisauden mietelauselmaa, luen noin 30 julkilausumaa ja ajatusta per päivä, näin sen pitäisi kestää tipattoman loppuun saakka.
I asked for water, and she gave me gasoline.
Minut oltiin kutsuttu Raimon ja Irman vuodenvaihdejuhliin, ja ajattelin kun edellisenä vuonna minut oltiin taidettu myöskin kutsua heidän toimesta bileisiin mutta eksyin johonkin matkalla, tai voihan olla että se oli vappu. Kotibileet missä on paljon uusia ihmisiä (miksei vanhojakin), ei ole huono sijoitus sillä baarit on välttämätöntä pistää naftaliiniin aina aika ajoin, muuten niiden jo ennestään kyseenalainen nollaava vaikutus minimoituu, asiantila mikä tuskin tuottaa kantajalleen onnellisuutta!
Varasin mukaani viskiä, ja ostin olutta. Tuo parivaljakko on iloisemman illan luoja, sillä olenhan jo pitkän aikaa juonut pääasiassa vain punaviiniä alkoholijuomanani, mitä tulee viihtymiseen. Kingsley Amis kertoi miten joku viskiä elämänsä päivät juonut merimies oli kokeillut viiniä ja juonut itsensä pöydän alle. Uskon sen olevan mahdollista, suurissa alkoholimäärissähän tuppaa olemaan se että niistä kaikki ei pääse kerralla imeytymään ihmiseen. Optimaalinen katto taisi olla 23% vol. Viini kihoaa päähän, ja kostuttaa rakastavaisten lempeät huulet!
Slapstick-komediaa edusti kun lähtiessäni huomasin että yhtä helppo on klo 22 jälkeen lähteä minun kaupunginosastani kohti keskustaa bussilla, kuin on Sontalahdesta. Ilta oli mennyt olutta juodessa ja Home Studion vuodenvaihdeohjelman miksauksissa ja julkaisussa, ja tietysti matkan valmisteluissa. Siinä kiiressä minun piti pistää päähäni geeliä jotta hiukset ovat mahdollisimman sliipatut ja kohtalokaan miehen merkkinä jokaiselle tutulle ja tuntemattomalle. Geelituubi oli musta, kuin myöskin miehekäältä tuoksuvan shampoon jota käytetään erikoispäivinä. Sivusilmällä katsoen nappasin mustan tuubin ja hieroin sen geelimäistä sisältöä päähäni. Nyt, geeli tuoksuu aina tytölle, shampoo tuoksuu miehelle, miksi tämä geeli tuoksui miehelle? Vastaus selvisi kun geeli alkoi vaahdota päässäni! Pesin vimmatusti monta tuntia kuivattelemiani hiuksia, myös kellon tikittäessä vimmatusti, saatoin kiroillakin vähän.
Saatuani geeliepisodin päätökseen, lähdin viskipullot taskuissa (0,3l) kilkattaen juoksemaan pysäkille. Olisin juuri keskustassa kun raketit ammutaan. En ole sitäkään ollut tekemässä miesmuistiin, milloin elämäni rauhoittuu niin paljon ja tulee säännölliseksi, että voin tutussa porukassa ammuskella kymmeniä euroja taivaan tuuliin?
Selvisin kyytiin. Bussi oli täynnä ihmisiä. Edessäni vanha naistenmies jolla oli samanlainen takki kuin minulla, ja myös hiukset samaan tapaan. Mies puhui mukavia, lämmitteli, nuorta vaaleaa naista joka vastaili mutta oli hieman varautunut. Pistin sen mieleeni ja kuulin kuinka joku sanoi että ammutaan bussissa raketteja sitten kun on keskiyö. Se oli aika hyvä juttu kun sitä alkoi miettimään.
Keskustassa minua odotti bussin vaihto taas. Ihmiset ammuskelivat raketteja, ja ne eivät olleet yhtään niin hienoja kuin mitä olen joskus nähnyt maalla, nuorempana. Tai kyllähän minä kaupungissakin olen niitä nähnyt. Katselin niitä ja soitin Raimolle olevani tulossa. Tähtäsin bussiin numero 1. Näin nuoria naisia joiden kanssa juttelin kun me kaikki olimme menossa väärään bussiin aluksi, ja kauaa emme ehtineet juttelemaan sillä meidän piti vaihtaa pysäkkiäkin siinä samalla. Se oli sekavaa aikaa. Uskomatonta miten näin lyhyen ajan sisällä kaksi ihmistä joita minun ei pitänyt nähdä. Molemmat tervehtivät minua, vaikka pidin heitä pahansuopina minulle, toinen autosta joka meni bussini ohitse kun se oli jo liikkeellä, toinen kun olin nousemassa kyytiin, jatkaen pian kysymyksellä: “Onko kiire?” johon vastasin katsomalla häntä sekunnin, jonka päätteeksi nyökkäsin: “On”. Se oli näin jälkeenpäin ajatellen aika cool tapa vastata.
Paikan päällä soitin Raimolle, olin kai jo hukannut johonkin Irman numeron, että tule avaamaan sillä täällä on kaupungin, vaiko peräti maan seksikäin mies alaovella. Sanoinko todellakin noin? En muista keneksi esittelin itseni, mutta minulla oli jo rauhoittuneempi olo sillä tehtäväni oli nyt loppusuoralla ja en voinut enää tehdä mitään vuodenvaihteelle. En mitään.
Harmillista miten olen unohtanut niin monta asiaa. Minä tietysti heti sisääntulon yhteydessä huudahdin jotain ylevää ja äärimmäisen itserakasta. Joku mies sanoi minusta: “Mikä ihana mies”. Raimo kiitteli minun saapumisestani, hän sanoi että tunnelma on hieman lukossa, sillä hänen läsnäolossaan on jotain sellaista että ihmiset vain ovat ja pelaavat lautapeliä. Kieltämättä hänellä joskus monta päätä jotka tunkevat jokaisen suuhun, jotta mutkat kääntyisivät suoriksi, mutta se ei onnistu yleensä hyvällä menestyksellä jos asioiden ei anna luontaisesti virrata uomiinsa. Mutta en minäkään kirmannut ihmisten pariin sen paremmin, en ainakaan heti, minä ja Raimo vaihtelimme kuulumisia ja se oli hyvä tapa rentoutua. Kai minä kerroin vähän kaikesta, ja hän osasi olla vastaanottavaisen kiinnostunut seuramies, isännysmies.
Juhlista en hirveästi muista. Sen muistan miten Raimo saatiin juomaan viskiä. Sen, miten minä ja Susanna teimme testejä ja hän opetti minulle uuden psykologisen testin, jonka mukaan minä olen henkilö joka luo kestävän ja vakaan perustan asioihin. He väittivät että olin ottanut tuon neidin yhteystiedot, mutten koskaan yhteyttä, mutta se ei ollut totta. Minä jutustelin myöskin erään toisenkin paikalla olleen naisen kanssa, ja me olimme jo niin kännissä molemmat että siitä ei voi sanoa mitään puoleen tai toiseen. Niin, taisin minä loppujen lopuksi puhua melkeinpä jokaisen kanssa, mutta aika vähän voin siitä kaikesta sanoa mitään.
Juhlat kestivät aamuun, aamukahdeksaan. Minä oksensin niihin aikoihin lasiin, siististi, ja olin sanonut että olen tehnyt sitä ennenkin. Se oli baarissa jossa olut oli silloin halpaa, mutta tie vessalle tukossa. Tiesin etten ehtisi, joten otin tuopin jonka oksensin täyteen, vaihdoinpa sen vielä lennosta toiseen tuoppiin kun tila loppui kesken. Nukkumaanmennessä kerroin piikkimatosta, sen hyödyistä ja siihen liittyvistä odotuksista, Raimo kuunteli ja soitti minulle ambient-musiikkia mikä rauhoitti minua suuresti!
Seuraavana aamuna, tai päivänä kun olimme krapuloissamme ja väsyneen rauhattomia – minä ainakin. Nautimme nakkeja, perunasalaattia, sekä vitamiineja. Minä luin itämaisia kirjoituksia, ja erään miehen kokeilusta noudattaa Raamattua kirjaimellisesti. Kyllä se kai aika vaikeaa oli, mutta on tiedettävä miten paljon sitä lukevan mielentila vaikuttaa sanoman vastaanottamiseen. Sanoiko Ibn Arabi, että pyhistä kirjoituksista kukin löytää sen minkä on ansainnut sieltä löytää? Tällöin jos liität egosi jonkun muun superegoon, lopputulos ei ole aiottu vaan hivenen kiero. Minusta oli hauska pöydän ääressä toistella erään erinomaisen komedian (Anchorman) hahmon Brick Tamlandin (jos Tampere olisi maa, se olisi Tamland) “I love lamp”-repliikkiä, aina siihen pisteeseen että se nauratti ja ärsytti.
“Yön neljännellä hetkellä, kun aamu koitti, kaikki liike tai liikkumattomuus oli tyyntynyt ja suuri näkijä saavutti tason, joka ei tunne muutosta...kaikkitietävyyden tilan.”
- अश्वघोष
"Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa."
- יעקב
Mieletön kaukokaipuu nousi kun vuosi oli vaihtunut ja heräsin sekaiseen huoneeseeni, siihen mitä sanon kodiksi vain apusanan nimissä. Aloin selata netistä vanhoja He-Man-aiheisia sivustoja. Luin jaksoista, ja leluista, katselin jälkimmäisten kuvia ja muistin tuon lapsuusajan joka on mielessäni ikuisena auringonnousuna ja aamunsarastuksena. Miten kaikki olikaan niin huoletonta silloin? Tutkin myös Simpsoneiden sivuja, ne tosin jatkavat vielä kanssani, mutta noiden lelujen ja tuon koko He-Man-kompleksin symbolinen merkitys oli niin suuri (tosin, illalla olin jo tutkimassa toisen maailmansodan historiaa). Se muistutti ajasta jolloin kaikki oli vielä alussa, kaikki virheet ja niistä oppimiset kokematta, koko arvoitus alussa, kaikki ne ihmiset jotka nyt tunnen olivat tuolloin vielä tuntemattomia ja nuorempia kuin koskaan. Se kaikki tiivistyy siihen miten tärkeä on elää nyt, ei niinkään impulsiivisesti hetkessä vaan päinvastoin koko ajan tiedostaen; kun oikea ja vasen aivopuolisko toimivat yhdessä on tulevaisuuden kuvittelu ja menneisyyden muistot kerrankin yhdessä. Tämä on paradoksi, muistelen menneitä valtavan ja voimakaan nostalgia-aallon syleilyssä, ja paasaan tästä hetkestä. Jossain vaiheessa vain hevoset karkasivat..Ne villit hevoset yli vuorten ja minä menin niiden mukana. Tipaton tammikuu ja uuden vuoden alku, krapulan jälkipolttarit, kaikki toimivat pysäyttävästi. " If I could start again/ a million miles away / I would keep myself / I would find a way" - Hurt
Entä nyt? Nyt, on Tipaton Tammikuu alkanut. Mahdollisesti viimeinen laatuaan sillä syntymäpäiväni ovat tänä aikana, kuin myöskin nimipäivät joten tämä on kaiken juhlan aika jonka viettäminen askeettisesti, kirjaimellisen kuivana, on raskas onnettomuus. Kuitenkin tämä tuotantokausi, blogi ja Home Studio eivät ole saaneet vielä otantaa, joten enkö uhraisi taiteelle tätä raskautustani johon jo ties miten monetta kertaa otan osaa? Palaan käsittelemään aihetta Home Studiossa paremmin. Alunperin oli tarkoitus että olen vain synttäreihini saakka tipattomalla, ovathan ne loppukuusta mutta nyt olen alkanut harkita uhrautumista taiteen vuoksi ja pitää koko kuukausi lomaa tipasta. Kun aloitin tämän kokeilun tein edellä mainitulla tavalla, sittemmin muutama tipaton tuli vietettyä ihan kokonaisena. On siinä etunsa, sitä ei sovi kieltää, mutta kun ajatellaan niin kesällä viimeksi pidin suunnilleen kuukauden taukoa juopottelusta niin ettei edes tehnyt mielikään, niin voi olla että on syytä ottaa uusi suunta. Luonnollisemman virtauksen suunta.
Unetkin eriskumallisia, täynnä niinn suuria ja kipeitä asioita että mieli painaa ne melkein heti herättyä takaisin pinnan alle? O Lord, Lordy, Lord!
Näin kuitenkin erään unen jonka muistan, lähempänä tätä päivää kuin uutta vuotta. Unessa oli “jälleensyntynyt” nainen. Hän kertoi tulleensa murhatuksi. Selvisi miten hän oli edellisessä elämässään ollut nuori nainen, tyttö melkeinpä, CP-vammainen. Koska ajat olivat kovat, perheen isä oli vienyt hänet syrjään kaverinsa kanssa ja murhannut. Tapoksi sitä ei voida sanoa, se oli mietitty ennalta, heidän ideanaan oli tuhota “arvoton elämä”, ja sen he tekivätkin; pesäpallomaila löytyi tutkimusten yhteydessä ja siinä oli mustaa, kuivunutta verta. Näin säästyttiin elatuksen murheilta, hän kohteli tytärtään kuten porvarihallitus kansaa.
Jälleensyntymä tarkoittanee, ei useita elämiä vaan useita elämänjaksoja. Ennen muinoin Intiassa jossa oli mm. Panteismia oli kirjattu olemaan pyhinä pidettyihin kirjoituksiin, että kun keho maatuu se tulee maaksi josta tulee kasvi, ja kasvin syö eläin, ja eläimen syö ihminen – näin sielu, eli siis tarkemmin ottaen energia vaeltaa. Buddhalaiset ymmärtävät että ihminen koostuu viidestä erinäisestä elementistä, jotka ovat dynaamisia prosesseja ja ne lopulta ne hajoavat, hajaantuvat. Asiassa ei pidä liiaksi nojata länsimaalaiseen hapatukseen, hirvittävään antiteistiseen uudelleenasetteluun – Sangharakshita Timanttisutran kommentaarissaan muistutti että on parempi tutustua alkuperäisiin lähteisiin, eikä niinkään väkinäisiin länsimaisiin tulkintoihin. Buddhalaisuus uskontona on kyseenalaista, Buddha kielsi olevansa Jumala, pyhä tai edes taikuri, vaan kertoi häneltä tivaavalle brahmiinille olevansa “tietoinen”, todellakin, uskonnolliset sanghat eivät ole nykyisin enää alkuperäisen idean mukaisia, sillä Buddhan itsensä mukaan seurakunnan aika oli 500 vuotta eli noin ajanlaskun alkuun. Paljon on tehty ainoastaan päättelemällä tuon suuren itämaisen filosofin hiljaisuuksista joissa hän vaikeni kun häneltä kysyttiin vastauksia eri asioihin (14 kpl). Kuten Buddha itse sanoi: “Opetan yhden, ja vain yhden asian: se on kärsimys ja kärsimyksen loppuminen” - Anuruddha-sutta.
Entä unen psykologinen tulkinta? Isähän on rationalisuuden, ja aktiivisen tietoisuuden ynnä tahdon symboli. Järkeen sidotun elämänsisällön edustaja, joka symboloi myöskin perinteitä. Kuolemalla on monta merkitystä, jonkun kuolema kuvaa esim. Elämänvaiheen päättymistä, tai liittyy tuohon henkilöön ja henkilökohtaiseen suhteeseen mitä häneen tulee. Myös naisilla on monia merkityksiä, ehkä seksuaalisiakin. Freud sanoisi pesäpallomailaa falliseksi symboliksi, ja kun sillä lyötiin naista päähän, on luultavaa että se liittyy älylliseen tapaan viedä naiselta jalat alta “ownata hänet”. Voisiko se olla eräs mahdollisuus? Mutta silloin tuo vammaisuus on hieman outo asia, ja sen symboliikkaa en vielä ole opiskellut. Entä miten se liittyy tähän, että jouluna kysyin eräästä tutusta isältäni, samalla sain kuulla että hänellä on syöpä ja eilen vanhempani soittivat että tuo tuttu on kuollut. Puhuimme että menemme katsomaan häntä. Vähän me tiesimme, sillä hän oli viettänyt viimeiset kaksi viikkoa saattokodissa. Silti hän oli käynyt parturissa ja ostanut itselleen uudet lasit. Mutta se oli oikein tehty, Jung sanoi että jos sinulla on päiviä elinaikaa, ajattele että sinulla on vielä vuosikausia. Koko elämänsä ajan “Pekka Vainaa” kutsui itseään tuolla hirtehisellä nimellä, ja kännissä muistutti että tulkaa katsomaan häntä, sitten kun aika on jättänyt. Me tulemme kyllä!
Keskitalvena tykkään kuunnella delta bluesia. Se parhaimmillaan tuo minulle samoja tuntemuksia, kuin mitä on helpotus siitä kun pitkäaikainen kipu viimein raukeaa ja hellittää. Niinpä Tipattomalla Tammikuulla Cool Drink Of Water on jotain korvaamatonta. Lukemistona on 1001 buddahalaisen viisauden mietelauselmaa, luen noin 30 julkilausumaa ja ajatusta per päivä, näin sen pitäisi kestää tipattoman loppuun saakka.
I asked for water, and she gave me gasoline.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
