Epikriisipuuro

Kootessani Monologin raakaversiota (jo toisen kerran, ensimmäinen projekti tuli valmiiksi siltä osin kyllä, mutta formaatti ei ollut niin toimiva kuin tämä mitä nyt työstän), sitä kootessa tuli paljon vastaan muistoja. Lukuisia vaikutteita oli tuon aikaisessa materiaalissa tullut pinnan alta esiin kuin kalat, kuin jonkinlaisina pieninä tribuutteina sisäpiirille joka ymmärtää, intellektuellisina flirttailuina tai vain räikeinä alkemistisen sulautumisprosessin särminä? Myöskin näin silloisia kommentteja, niistä oli joistakin enää jäljellä vain pelkästään numero joka ilmoittaa kommenttien lukumäärän, mutta kun avasin tuon viestin vuosien takaa ei salaperäisesti sen takana enää ollutkaan mitään! Kommnetti oli jättänyt jälkeensä haamun, mutta itse viesti ja sen antanut sisältö olivat jo poistuneet, kuka ja minne, en tiedä! Kaikki se oli kiehtovaa, aiemmin se olisi herättänyt ehkä lohdutonta haikeutta, mutta nyt se kaikki tuntui jostain syystä erittäin raikkaalta, läpäistyltä kokeelta. Tuntui nyt kun olisin oivaltanut kaikkinaisen virtaavan elämän ja asioiden luonteen, ja iloinnut siitä että olen nyt siinä tietoisesti mukana. Elämä on kuin eteenpäin kulkeva karavaani, ehkä jopa karnevaali ja nerot ovat niitä jotka kulkevat tuolla tiellä edellä ja heitä ei ymmärrä yleensä muut kuin vasta silloin kun he ovat saavuttaneet nuo edelläkävijät. Kaikki stagnaatiot tuolla matkalla ovat äärimmäisen tuskallisia, laahaavia vuosia kun kaikki jatkaa lohduttomasti eteenpäin eikä anna ymmärrystä epätoivostasi joka on sinulle täysin totta.

"Matkaajat, polkua ei ole olemassa. Polut syntyvät kävelystä"

"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät."

Viikonloppuna minulla teki mieli viskiä. Ei muuta alkoholia, vain ja ainoastaan lasillinen hyvää ja luonnerikasta viskiä. Ehkä se johtui siitä että viisaudenhammas on ryhtynyt vaivaamaan? Voitin kiusauksen yksinkertaisella kädenliikkeellä, ikään kuin heilautuksella.

En lukenut "ammattikirjallisuutta" tai paremminkin en opiskellut sitä. Luin runoilijoiden ("Mitä rakastat?" - "Runoutta ja hyvää viskiä") kirjoja; päivä- ja runokirjoja jotka koskettavat taidetta ja elämää (toisessa runoilija, Yrjänä, varoitti siitä kustannusyhtiöstä, johon olen lähettänyt esikoiskokoelmani!). Juicen viimeinen runokokoelma vihjasi jotain siitä minkälaiseen ratkaisuun hän päätyisi, siinä oli sellainen tunnelma. Siirtyikö mantteli siinä kun hänen leskensä välitti kaksi hänen levyään minulle isäni kautta? Kyllä se nyt jotain oli, kun sain aikoinaan erään paikallisen yläasteen laittamaan Juicen runokirjat pannaan, sillä olin perehdyttänyt nuorisoa lukemaan niitä ja tekemään niistä esitelmiä. Niin kävi myöskin junnujääkiekkojoukkueelle jossa olin, olimmeko me silloin A-junioreita? Minä ja Juice olemme numeron 19 persoonallisuuksia molemmat, sellaisten sanotaan olevan parhaimmillaan mm. johtajia, itseensä luottavia, ja karismaattisia. Niin ja ilkeimmillään mm. huikentelevaisia, kapinallisia ja röyhkeän ylimielisiä. Näiden lisäksi tietysti on omat esim. persoonalliset muuttujansa. Koska olen syntynyt tammikuussa, johtajuuden puolella on minulla paino, Juicella se taisi olla emotionaalisella puolella - intuitio ja parisuhde. Tammikuuhun sisältyvät ominaisuuksiksi myöskin luovuus ja kyky astua esiin. Juicen painotuksessa taas on sanottu että naiset vaikuttavat häneen ensimmäisinä vuosinaan, ja kirjoittihan Juice runokirjan jonka nimi oli Äeti ja siinä tuo elämän ensimmäinen ja sanoisinpa että halusipa tai ei, niin myöskin viimeinen merkittävä nainen esiintyi pääosassa.

Samalla odotin elokuvaa saapuvaksi, mietin olisinko lähtenyt tulipalopakkasille joko ajelemaan, johonkin missä minun on tehnyt mieli käydä mutta ei ole koskaan tullut lähdettyä, vai olisikon peräti lähtenyt uhmaamaan metsiä. Molemmat jäivät. Minulle on tullut viime vuosina alati kasvava himo matkustaa, avartaa näköalaa ja käydä jossain. Isäukko kertoi vieraillessani että he ovat kaavailleet Italian reissua, mutta siitä ei voi puhua, mutta minä olen myöskin kaavaillut paria projektia jotka ovat jääneet parina aikaisempana kesänä yhdessä tai erikseen toteuttamatta, nyt minulla on tunne että olosuhteet ja muut intentioblokkaajat eivät estä minua. Luoja yksin tietää, mutta parhaimmalla tavalla! Elokuvan katsomisesta ei lopulta tullutkaan mitään, mutta en turhan päiten ladannut Darth Vaderin päätä vahingossa löytämälläni oolongteellä jossa on bonuksena ruusun terälehtiä - harvinaislaatuinen löytö Suomessa, tämä ei ole niin hyvää oolongia kuin mitä Juhannos toi kaukomailta minulle (se oli pieni peltipurkki, ja teen merkkinä oli tikuanyin, minulla on vielä yhden annoksen verran sitä pahan päivän varalle!), sillä Suomesta ei löydä oolongia muuta kuin 500 kg:n tukkusäkeissä!

Kun touhusin kirjojen parissa minun koneeltani kuului napsahdus, naamakirja oli päällä ja sain yksityisviestin saksalaiselta naiselta joka asuu Helsingissä. "Moro moro" luki viestissä, ja lähettäjä oli lähtenyt kun menin katsomaan kuka siellä kilauttelee. Kyseinen nainen osaa suomea jonkin verran ja tekee välillä hauskoja kielellisiä virheitä, mutta hänellä on kova halu osata puhua tätä kieltä. Nainen on kihloissa aika hyvännäköisen suomalaisen naisen kanssa. En tiedä, onko rokkityttöjen tyypillinen piirre; naisia ja/tai femiinisiä glamrokkarimiehiä?

Joka tapauksessa kyseessä on hyvännäköinen pariskunta, enkä voinut olla ajattelematta sitä mahdollisuuksien maailmaa mikä syntyy kun vastaukseksi klassiseen ontologiseen kysymykseen tulee: Ensin oli kana, kaksi kanaa ja sitten tuli munaa. Sellainen ajaa miehen eläimellisen mielensä syövereihin, ajattelemaan miehisten urotöiden velvollisuutta poikkeuksena sääntöön, mitä tulee glamrokkareihin. Eikö velvollisuuteni herrasmiesmäisenä sankarina olekin saattaa nämä tyttöset elämän parempien asioiden pariin?
- Vaistomaisesti avautuvat suut, liukkaan lihan kouristuksenomaiset, välittömät, vastaukset päättäisen kosketuksen syviin liikkeisiin; kuka nielee kenenkin ylpeyden?