Anicca 2009

Oli viimeinen mahdollisuus juopotella ennen kun aiottu juomalakko astuisi voimaan. Voidaan sanoa että juopottelemisen ajatus tuntui osin velvollisuudelta, sillä joulukuinen aika on yleensä sitä kun lämmittäviä tuliliemiä pitää kaadella kurkkuun oikealta ja vasemmalta. Samoin, sitä että jälleen uusi vuosi on vaihtunut ja ihmisen – ihmiskunnan! aika on käynyt vähiin yhdellä vuodella.

Minut oltiin kutsuttu Raimon ja Irman vuodenvaihdejuhliin, ja ajattelin kun edellisenä vuonna minut oltiin taidettu myöskin kutsua heidän toimesta bileisiin mutta eksyin johonkin matkalla, tai voihan olla että se oli vappu. Kotibileet missä on paljon uusia ihmisiä (miksei vanhojakin), ei ole huono sijoitus sillä baarit on välttämätöntä pistää naftaliiniin aina aika ajoin, muuten niiden jo ennestään kyseenalainen nollaava vaikutus minimoituu, asiantila mikä tuskin tuottaa kantajalleen onnellisuutta!

Varasin mukaani viskiä, ja ostin olutta. Tuo parivaljakko on iloisemman illan luoja, sillä olenhan jo pitkän aikaa juonut pääasiassa vain punaviiniä alkoholijuomanani, mitä tulee viihtymiseen. Kingsley Amis kertoi miten joku viskiä elämänsä päivät juonut merimies oli kokeillut viiniä ja juonut itsensä pöydän alle. Uskon sen olevan mahdollista, suurissa alkoholimäärissähän tuppaa olemaan se että niistä kaikki ei pääse kerralla imeytymään ihmiseen. Optimaalinen katto taisi olla 23% vol. Viini kihoaa päähän, ja kostuttaa rakastavaisten lempeät huulet!

Slapstick-komediaa edusti kun lähtiessäni huomasin että yhtä helppo on klo 22 jälkeen lähteä minun kaupunginosastani kohti keskustaa bussilla, kuin on Sontalahdesta. Ilta oli mennyt olutta juodessa ja Home Studion vuodenvaihdeohjelman miksauksissa ja julkaisussa, ja tietysti matkan valmisteluissa. Siinä kiiressä minun piti pistää päähäni geeliä jotta hiukset ovat mahdollisimman sliipatut ja kohtalokaan miehen merkkinä jokaiselle tutulle ja tuntemattomalle. Geelituubi oli musta, kuin myöskin miehekäältä tuoksuvan shampoon jota käytetään erikoispäivinä. Sivusilmällä katsoen nappasin mustan tuubin ja hieroin sen geelimäistä sisältöä päähäni. Nyt, geeli tuoksuu aina tytölle, shampoo tuoksuu miehelle, miksi tämä geeli tuoksui miehelle? Vastaus selvisi kun geeli alkoi vaahdota päässäni! Pesin vimmatusti monta tuntia kuivattelemiani hiuksia, myös kellon tikittäessä vimmatusti, saatoin kiroillakin vähän.

Saatuani geeliepisodin päätökseen, lähdin viskipullot taskuissa (0,3l) kilkattaen juoksemaan pysäkille. Olisin juuri keskustassa kun raketit ammutaan. En ole sitäkään ollut tekemässä miesmuistiin, milloin elämäni rauhoittuu niin paljon ja tulee säännölliseksi, että voin tutussa porukassa ammuskella kymmeniä euroja taivaan tuuliin?

Selvisin kyytiin. Bussi oli täynnä ihmisiä. Edessäni vanha naistenmies jolla oli samanlainen takki kuin minulla, ja myös hiukset samaan tapaan. Mies puhui mukavia, lämmitteli, nuorta vaaleaa naista joka vastaili mutta oli hieman varautunut. Pistin sen mieleeni ja kuulin kuinka joku sanoi että ammutaan bussissa raketteja sitten kun on keskiyö. Se oli aika hyvä juttu kun sitä alkoi miettimään.

Keskustassa minua odotti bussin vaihto taas. Ihmiset ammuskelivat raketteja, ja ne eivät olleet yhtään niin hienoja kuin mitä olen joskus nähnyt maalla, nuorempana. Tai kyllähän minä kaupungissakin olen niitä nähnyt. Katselin niitä ja soitin Raimolle olevani tulossa. Tähtäsin bussiin numero 1. Näin nuoria naisia joiden kanssa juttelin kun me kaikki olimme menossa väärään bussiin aluksi, ja kauaa emme ehtineet juttelemaan sillä meidän piti vaihtaa pysäkkiäkin siinä samalla. Se oli sekavaa aikaa. Uskomatonta miten näin lyhyen ajan sisällä kaksi ihmistä joita minun ei pitänyt nähdä. Molemmat tervehtivät minua, vaikka pidin heitä pahansuopina minulle, toinen autosta joka meni bussini ohitse kun se oli jo liikkeellä, toinen kun olin nousemassa kyytiin, jatkaen pian kysymyksellä: “Onko kiire?” johon vastasin katsomalla häntä sekunnin, jonka päätteeksi nyökkäsin: “On”. Se oli näin jälkeenpäin ajatellen aika cool tapa vastata.

Paikan päällä soitin Raimolle, olin kai jo hukannut johonkin Irman numeron, että tule avaamaan sillä täällä on kaupungin, vaiko peräti maan seksikäin mies alaovella. Sanoinko todellakin noin? En muista keneksi esittelin itseni, mutta minulla oli jo rauhoittuneempi olo sillä tehtäväni oli nyt loppusuoralla ja en voinut enää tehdä mitään vuodenvaihteelle. En mitään.

Harmillista miten olen unohtanut niin monta asiaa. Minä tietysti heti sisääntulon yhteydessä huudahdin jotain ylevää ja äärimmäisen itserakasta. Joku mies sanoi minusta: “Mikä ihana mies”. Raimo kiitteli minun saapumisestani, hän sanoi että tunnelma on hieman lukossa, sillä hänen läsnäolossaan on jotain sellaista että ihmiset vain ovat ja pelaavat lautapeliä. Kieltämättä hänellä joskus monta päätä jotka tunkevat jokaisen suuhun, jotta mutkat kääntyisivät suoriksi, mutta se ei onnistu yleensä hyvällä menestyksellä jos asioiden ei anna luontaisesti virrata uomiinsa. Mutta en minäkään kirmannut ihmisten pariin sen paremmin, en ainakaan heti, minä ja Raimo vaihtelimme kuulumisia ja se oli hyvä tapa rentoutua. Kai minä kerroin vähän kaikesta, ja hän osasi olla vastaanottavaisen kiinnostunut seuramies, isännysmies.

Juhlista en hirveästi muista. Sen muistan miten Raimo saatiin juomaan viskiä. Sen, miten minä ja Susanna teimme testejä ja hän opetti minulle uuden psykologisen testin, jonka mukaan minä olen henkilö joka luo kestävän ja vakaan perustan asioihin. He väittivät että olin ottanut tuon neidin yhteystiedot, mutten koskaan yhteyttä, mutta se ei ollut totta. Minä jutustelin myöskin erään toisenkin paikalla olleen naisen kanssa, ja me olimme jo niin kännissä molemmat että siitä ei voi sanoa mitään puoleen tai toiseen. Niin, taisin minä loppujen lopuksi puhua melkeinpä jokaisen kanssa, mutta aika vähän voin siitä kaikesta sanoa mitään.

Juhlat kestivät aamuun, aamukahdeksaan. Minä oksensin niihin aikoihin lasiin, siististi, ja olin sanonut että olen tehnyt sitä ennenkin. Se oli baarissa jossa olut oli silloin halpaa, mutta tie vessalle tukossa. Tiesin etten ehtisi, joten otin tuopin jonka oksensin täyteen, vaihdoinpa sen vielä lennosta toiseen tuoppiin kun tila loppui kesken. Nukkumaanmennessä kerroin piikkimatosta, sen hyödyistä ja siihen liittyvistä odotuksista, Raimo kuunteli ja soitti minulle ambient-musiikkia mikä rauhoitti minua suuresti!

Seuraavana aamuna, tai päivänä kun olimme krapuloissamme ja väsyneen rauhattomia – minä ainakin. Nautimme nakkeja, perunasalaattia, sekä vitamiineja. Minä luin itämaisia kirjoituksia, ja erään miehen kokeilusta noudattaa Raamattua kirjaimellisesti. Kyllä se kai aika vaikeaa oli, mutta on tiedettävä miten paljon sitä lukevan mielentila vaikuttaa sanoman vastaanottamiseen. Sanoiko Ibn Arabi, että pyhistä kirjoituksista kukin löytää sen minkä on ansainnut sieltä löytää? Tällöin jos liität egosi jonkun muun superegoon, lopputulos ei ole aiottu vaan hivenen kiero. Minusta oli hauska pöydän ääressä toistella erään erinomaisen komedian (Anchorman) hahmon Brick Tamlandin (jos Tampere olisi maa, se olisi Tamland) “I love lamp”-repliikkiä, aina siihen pisteeseen että se nauratti ja ärsytti.

“Yön neljännellä hetkellä, kun aamu koitti, kaikki liike tai liikkumattomuus oli tyyntynyt ja suuri näkijä saavutti tason, joka ei tunne muutosta...kaikkitietävyyden tilan.”
- अश्वघोष

"Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa."
- יעקב

Mieletön kaukokaipuu nousi kun vuosi oli vaihtunut ja heräsin sekaiseen huoneeseeni, siihen mitä sanon kodiksi vain apusanan nimissä. Aloin selata netistä vanhoja He-Man-aiheisia sivustoja. Luin jaksoista, ja leluista, katselin jälkimmäisten kuvia ja muistin tuon lapsuusajan joka on mielessäni ikuisena auringonnousuna ja aamunsarastuksena. Miten kaikki olikaan niin huoletonta silloin? Tutkin myös Simpsoneiden sivuja, ne tosin jatkavat vielä kanssani, mutta noiden lelujen ja tuon koko He-Man-kompleksin symbolinen merkitys oli niin suuri (tosin, illalla olin jo tutkimassa toisen maailmansodan historiaa). Se muistutti ajasta jolloin kaikki oli vielä alussa, kaikki virheet ja niistä oppimiset kokematta, koko arvoitus alussa, kaikki ne ihmiset jotka nyt tunnen olivat tuolloin vielä tuntemattomia ja nuorempia kuin koskaan. Se kaikki tiivistyy siihen miten tärkeä on elää nyt, ei niinkään impulsiivisesti hetkessä vaan päinvastoin koko ajan tiedostaen; kun oikea ja vasen aivopuolisko toimivat yhdessä on tulevaisuuden kuvittelu ja menneisyyden muistot kerrankin yhdessä. Tämä on paradoksi, muistelen menneitä valtavan ja voimakaan nostalgia-aallon syleilyssä, ja paasaan tästä hetkestä. Jossain vaiheessa vain hevoset karkasivat..Ne villit hevoset yli vuorten ja minä menin niiden mukana. Tipaton tammikuu ja uuden vuoden alku, krapulan jälkipolttarit, kaikki toimivat pysäyttävästi. " If I could start again/ a million miles away / I would keep myself / I would find a way" - Hurt

Entä nyt? Nyt, on Tipaton Tammikuu alkanut. Mahdollisesti viimeinen laatuaan sillä syntymäpäiväni ovat tänä aikana, kuin myöskin nimipäivät joten tämä on kaiken juhlan aika jonka viettäminen askeettisesti, kirjaimellisen kuivana, on raskas onnettomuus. Kuitenkin tämä tuotantokausi, blogi ja Home Studio eivät ole saaneet vielä otantaa, joten enkö uhraisi taiteelle tätä raskautustani johon jo ties miten monetta kertaa otan osaa? Palaan käsittelemään aihetta Home Studiossa paremmin. Alunperin oli tarkoitus että olen vain synttäreihini saakka tipattomalla, ovathan ne loppukuusta mutta nyt olen alkanut harkita uhrautumista taiteen vuoksi ja pitää koko kuukausi lomaa tipasta. Kun aloitin tämän kokeilun tein edellä mainitulla tavalla, sittemmin muutama tipaton tuli vietettyä ihan kokonaisena. On siinä etunsa, sitä ei sovi kieltää, mutta kun ajatellaan niin kesällä viimeksi pidin suunnilleen kuukauden taukoa juopottelusta niin ettei edes tehnyt mielikään, niin voi olla että on syytä ottaa uusi suunta. Luonnollisemman virtauksen suunta.

Unetkin eriskumallisia, täynnä niinn suuria ja kipeitä asioita että mieli painaa ne melkein heti herättyä takaisin pinnan alle? O Lord, Lordy, Lord!
Näin kuitenkin erään unen jonka muistan, lähempänä tätä päivää kuin uutta vuotta. Unessa oli “jälleensyntynyt” nainen. Hän kertoi tulleensa murhatuksi. Selvisi miten hän oli edellisessä elämässään ollut nuori nainen, tyttö melkeinpä, CP-vammainen. Koska ajat olivat kovat, perheen isä oli vienyt hänet syrjään kaverinsa kanssa ja murhannut. Tapoksi sitä ei voida sanoa, se oli mietitty ennalta, heidän ideanaan oli tuhota “arvoton elämä”, ja sen he tekivätkin; pesäpallomaila löytyi tutkimusten yhteydessä ja siinä oli mustaa, kuivunutta verta. Näin säästyttiin elatuksen murheilta, hän kohteli tytärtään kuten porvarihallitus kansaa.

Jälleensyntymä tarkoittanee, ei useita elämiä vaan useita elämänjaksoja. Ennen muinoin Intiassa jossa oli mm. Panteismia oli kirjattu olemaan pyhinä pidettyihin kirjoituksiin, että kun keho maatuu se tulee maaksi josta tulee kasvi, ja kasvin syö eläin, ja eläimen syö ihminen – näin sielu, eli siis tarkemmin ottaen energia vaeltaa. Buddhalaiset ymmärtävät että ihminen koostuu viidestä erinäisestä elementistä, jotka ovat dynaamisia prosesseja ja ne lopulta ne hajoavat, hajaantuvat. Asiassa ei pidä liiaksi nojata länsimaalaiseen hapatukseen, hirvittävään antiteistiseen uudelleenasetteluun – Sangharakshita Timanttisutran kommentaarissaan muistutti että on parempi tutustua alkuperäisiin lähteisiin, eikä niinkään väkinäisiin länsimaisiin tulkintoihin. Buddhalaisuus uskontona on kyseenalaista, Buddha kielsi olevansa Jumala, pyhä tai edes taikuri, vaan kertoi häneltä tivaavalle brahmiinille olevansa “tietoinen”, todellakin, uskonnolliset sanghat eivät ole nykyisin enää alkuperäisen idean mukaisia, sillä Buddhan itsensä mukaan seurakunnan aika oli 500 vuotta eli noin ajanlaskun alkuun. Paljon on tehty ainoastaan päättelemällä tuon suuren itämaisen filosofin hiljaisuuksista joissa hän vaikeni kun häneltä kysyttiin vastauksia eri asioihin (14 kpl). Kuten Buddha itse sanoi: “Opetan yhden, ja vain yhden asian: se on kärsimys ja kärsimyksen loppuminen” - Anuruddha-sutta.

Entä unen psykologinen tulkinta? Isähän on rationalisuuden, ja aktiivisen tietoisuuden ynnä tahdon symboli. Järkeen sidotun elämänsisällön edustaja, joka symboloi myöskin perinteitä. Kuolemalla on monta merkitystä, jonkun kuolema kuvaa esim. Elämänvaiheen päättymistä, tai liittyy tuohon henkilöön ja henkilökohtaiseen suhteeseen mitä häneen tulee. Myös naisilla on monia merkityksiä, ehkä seksuaalisiakin. Freud sanoisi pesäpallomailaa falliseksi symboliksi, ja kun sillä lyötiin naista päähän, on luultavaa että se liittyy älylliseen tapaan viedä naiselta jalat alta “ownata hänet”. Voisiko se olla eräs mahdollisuus? Mutta silloin tuo vammaisuus on hieman outo asia, ja sen symboliikkaa en vielä ole opiskellut. Entä miten se liittyy tähän, että jouluna kysyin eräästä tutusta isältäni, samalla sain kuulla että hänellä on syöpä ja eilen vanhempani soittivat että tuo tuttu on kuollut. Puhuimme että menemme katsomaan häntä. Vähän me tiesimme, sillä hän oli viettänyt viimeiset kaksi viikkoa saattokodissa. Silti hän oli käynyt parturissa ja ostanut itselleen uudet lasit. Mutta se oli oikein tehty, Jung sanoi että jos sinulla on päiviä elinaikaa, ajattele että sinulla on vielä vuosikausia. Koko elämänsä ajan “Pekka Vainaa” kutsui itseään tuolla hirtehisellä nimellä, ja kännissä muistutti että tulkaa katsomaan häntä, sitten kun aika on jättänyt. Me tulemme kyllä!

Keskitalvena tykkään kuunnella delta bluesia. Se parhaimmillaan tuo minulle samoja tuntemuksia, kuin mitä on helpotus siitä kun pitkäaikainen kipu viimein raukeaa ja hellittää. Niinpä Tipattomalla Tammikuulla Cool Drink Of Water on jotain korvaamatonta. Lukemistona on 1001 buddahalaisen viisauden mietelauselmaa, luen noin 30 julkilausumaa ja ajatusta per päivä, näin sen pitäisi kestää tipattoman loppuun saakka.

I asked for water, and she gave me gasoline.