Vapauden Musta Mantra

Luku 1. Sorbus

Funtsin että hakisin Alkosta elämäni ensimmäistä kertaa pullon Sorbusta..se on poistumassa valikoimista, joten eikö olisi joltisenkin moukkamaista jos en olisi koskaan edes maistanut sitä? Jos nyt illan aikana juon niitä vaikka 4 pulloa, niin kansanperinteen vaalimisen suhteen se tuskin olisi yhtään liioittelua!

Korvaan päivittäisen maitoni Sorbuksella.

Korvaan salipiimän Sorbuksella.

Pulloa hakiessa sain huomata että joko karismakerroin on noussut tai Alkon salainen tunnussana on "Sorbus." Kalevan myymälästä se oli loppu, niinpä sieltä soitettiin ja varattiin minun nimelläni toiseen Alkoon pullollinen tätä kansallisviiniämme! Oli hyvin arvovaltainen fiilis mennä hakemaan varta vasten minulle varattu pullo Sorbusta (josta otetaan kohta maistiaiset)! - Mieti, Sorbusta? Olen kuin jetset-luokan “alan mies”.

Päälläni oli tämä Deathtimen paita. Se lisää street credibiliteettiä. Ostakaa siis näitä vaatteita noin 3 000 kpl henkilöä kohden - näin teillekin varataan oma Sorbus ja minusta tulee keskimääräisen rikas, jolloin voin vuokrata melkein mitä tahansa!

Kun oli aika maistaa tuotetta, havaitsin että mausta tulee mieleen nuoruus noin 10 vuoden takaa + pihlajan aromi.Tuo maku joka oli tuttu 10 vuoden takaa taas oli Aperitan makea, mutta tempperamenttinen aromi.

Lopulta kun juoma oli juotu, voin sanoa että onhan se sitä itseään, ja kummallista miten sen valmistus loppuu jos se peräti oli loppuunmyytykin joistain Alkoista. Juomahan on oikea hittituote!


Luku 2. Naiset ja sosiaaliset kokeet (feat. Keltainen Aikakausi)

Brassinaisilla on takapuoli kerrassaan uskomaton. He ovat tulen kaltaisia naisia kuten kirjoitukset lupaavat. Olin kuin Heikki Silvennoinen Tonnin seteli-sketsissä kun kohtasin tämän naisen pysäkillä. Kun olin sytyttämässä savuketta hän nappasi välistä tulen. Kun nousimme bussiin, nauroi kuski kun selitin että kauniiden naisten olisi maksettava komeille miehille. Nainen ei maksanut vaan sanoi että miehet kylläkin maksavat naisille. Bussikuski sanoi naureskellen että hyvä yritys mutta parempi tuuri seuraavalla kerralla. Kun olin istunut paikalleni, brassitar (hänen pahasti katsovat veljensä vierestä) kysyi: "No, minne komea mies on matkalla?" Pidin tilanteen Tarantinomaisesta dialogista, jälleen elämäni näytti elokuvalta ja minä elin mukana. Miten nuo naiset voivatkin olla niin täynnä osoittelevia seksiobjekteja?


“Black candy is so hard to find
see how she sets you on fire
black candy is so hard to buy


Just like a backbone it hides
black candy is so hard to find
see how she never denies
black candy that comes in the night “

Muutoin tuona iltana olin aika hyvissä tunnelmissa ja löysin kauniita naisia joiden vastaanottokykyä testasin eri keinoin. Upealta blondilta, jonka pienoinen mekko oli ahdettu täyteen femiininisen ihanuuden lahjoja, omasi isot korvakorut,  joten kysyin että minkä bändin CD-levyt ne ovat. Hän sanoi että oliko tuon loukkauksen tarkoitus vihjailla hänen korvakoruistaan (rinnat olivat kaksi elinvoimaista tissiä ahdettu vierekkäin vartaloon ja kasvoihin jotka saavat miehen olemaan täynnä nousevaa tulta) hän viittasi valtavaan stroboon ja sanoi että ne ovat siltä ajalta, ihan kuten pulisonkini, johon vastasin että nehän ovatkin kuin Suomen metsä joka kasvaa yöllä niin että tuhina käy. Tulin jo paikalle jonosta erään hyvin näyttävän bruneten kanssa, jonka kaveri oli ehkä vielä näyttävämpi – mistä tuollaisia rotunaisia voi tulla (Miguelos sanoi että hänen kasvanut naisonnensa on minun keltainen aikakauteni tarttuneena häneen – minä sanoin aluksi että mies on saanut minusta jotain viehättävää energiaa kun hän oli ajamassa keikkabussia ja nainen halusi hänet, enkö muka ole ollut hänelle hyvä opettaja?) Muutenkin asiat tuntuivat olevan hyviä, sillä ihmiset olivat erityisen mielissään paikallaolostani, tutut ja tuntemattomat. Keltaiseen aikakauteeni sopivia asioita, ja jos Luoja suo niistä kasvaa alati voimakaampia yhteyksiä minuun (onko punainen aikakausi roihuavana syyskuun tulena?). Kuka on tämä eräs mies johon olen tutustunut ilmeisti jollain reissulla ja joka pitää minusta? Kun hän oli tupakkakopissa, ja puhui blondille jolla oli vartalo, kasvot ja sileiksi harjatut hiukset, hän sanoi että hakisin tanssimaan tätä tyttöä..hän sanoi että tuntee tämän ja että tämä 'nainen lämpenisi lähes salakavalasti jos heittäisin hänelle travoltat'.

Illan tarkoituksena ei ollut muuta kuin ottaa jälleen, pitkästä aikaa kontaktia tuntemattomiin ihmisiin. Ja pitkästä aikaa lähdin kaupunkiin rauhallisin mielin, voimallisin ja rauhallisin. Pääsin kaupunkiin ensin myöhästyneenä ja paikan päällä en oikein tiennyt että mitä keksisin – mutta annoin taas kolikon ratkaista (arvassa on jotain jumalaista, sen sanoin Petralle joka sai riimun joka muistutti hänen nimeään). Kaiken edellä kerrotun lisäksi (ja pienten tarinoiden joita en edes mainitse, esim. Ystävällistä ja komeaa miestä joka oli tatuoitu ja sen oloinen että hän harrastaa taistelulajeja joissa voidaan repiä pää irti, mutta jonka kanssa olimme kuin wanhat ja hyvät ystävät. Tai sitten repliikkiäni jolle nauroi Marjudiini, Porilainen ja blondi joka lopulta lopulta peruutti syliini “Do you want to have sex with my sexy body” samalla kun hirveä joukko miehiä yritti valloitta häntä ja hänen porukkaansa - tai Dollyn veljeä johon nyt tutustuin paremmin, tai niitä fitness-naisia joista kaunein – sormuksineen - joka saavutti minua tanssillaan kun olin aluksi heidän porukkansa edessä heittänyt muutamat “travoltat”..entä sitten ) kun poistuin paikalta, ennen kun tapasin tämän brassin, poistuin samaa matkaa minulta tulta kysyineiden naisten kanssa joilla oli stetsonit ja joiden sanottiin olevan maalta, he tarrasivat kirjaimellisesti minuun kiinni kunnes tapasin wanhan tuttavan Pilven joka myöskin kävin minuun kiinni ja me syleilimme. Samalla Sin Citymaisesti alkoi salamoida, ja menimme sateensuojaan jossa syleily jatkui. Kun olimme täysin märkinä, ja päätimme lähteä jatkamaan matkaa, hän sanoi kysyi minne olen menossa ja sanoi vielä että nyt saisit läpimärän naisen mukaasi.

Kaiken muun lisäksi en vieläkään unohda miestä joka ensin lauloi tuossa kaatosateessa "I'm singing in the rain" ja sitten sanoi olevansa "venäläinen huora", ja tanssahteli (vrt. riverdance) sateenvarjonsa kanssa laulaen jotain slaaviaksentilla.


Luku 3. Aftermath

Kukkaisviikoista en voi sanoa tehneeni mitään erityisempää erikoisraporttia. Ahdistavaa kun on noin hieno kesä, mutta silti tuntuu koko ajan siltä että jotain jäisi puuttumaan siitä. Taas tämä tyypillinen vaikeus elää hetkessä, käyttää energiaa johonkin mikä ei ole tällä hetkellä relevanttia. Mutta jotain osaa ottavaa minä silti tein. Kävin testaamassa maailmanpyörän! Oli läkähdyttävän kuuma ilma, vaikka ilta oli jo pitkällä. Minun piti tavata tyttöä nimeltä John, ajattelin soitella olevani kaupungilla kun olen ensiksi käynyt maailmanpyörässä. Kun olin ohittanut jonossa puolenvälin, alkoi ankara rankkasade, niin kova että osa ihmisistä lähti jonosta kokonaan pois! Minä sitkeänä mulkvistina jäin jonoon odottamaan vuoroani. Kun sitten lopulta olin päässyt  koneeseen, muistin korkeanpaikan kammoni joka otti kyllä kokolailla kovasti kierroksia kun aloimme nousta Raatihuoneen yläpuolelle! En voi sanoin kuvailla sitä kauhua jotain aloin kokemaan, etenkin kun muutenkin minulla oli taas depression oireet nostaneet päätänsä (myöskin unet ovat olleet järkyttäviä painajaisia jotka herättävät minut aina hyvin varhain aamulla) ja tehneet ilostakin puurtamista, meinasi se sitä että aivojen serotoniinit ja muut hyviskemikaalit loistivat poissaolollaan - mikä hieman pahensi asiaa.  "Pelko tarttuu kuin putoava mies". Tämä kuitenkin toimi meditatiivisena kokemuksena jossa sain katsottua pelkoani silmästä silmään, ja kun sitä tekee aikansa, se katoaa. Olin siis läpimärkä, kauhistuneena nytkähdellen nousevasta korista jossa kanssani oli kaksi pikkupoikaa ja yksi vanhempi mies. Tunsin ylimääräistä märkyyttä kun korin katon reunasta alkoi valua runsas vesinoro kättäni vasten, huomasin kun pikkupoika katseli sitä näkyä ja sanoin hänelle että "Tämäkin vielä". Pikkupoika nyökkäsi, ja kipeästi keinunut korkeanpaikankammon masiina jatkoi pyörimistään. Pelko katosi kun nousu oli loppunut ja olimme ylhäällä, se vain oli hävinnyt ja loppu oli täysin normaalia oleilua.

Tässä kohtaa ei vielä tuntunut missään

Hyi helkkari!

Aargh!

Noi kusiaiset tuolla oli ihmisiä!

"Räystäästä tippuva vesi sadepäivänä ja toraisa vaimo ovat yhdenveroiset."

Helvetin Mylly Itse!

Muutoin minun oli otettava pieni tauko kesästä ja sen velvollisuuksista. Niinpä viihteen ja keltaisen aikakauden funktioiden ylläpitämisen sijasta painuin maalle. Aika siellä oli miellyttävää; siellä kyllä vierailee, mutta siellä ei järin mielellään kyllä asu. Tällä kertaa siellä vallitsi syvällinen rauha, kesän rauha ja harjoitin myöskin silmät auki harjoitettavaa meditaatiota mikä oli uusi ja outo kokemus. Saatoin vain istua ja katsoa eteenpäin, kuten itse Buddha joka jo valaistuttuaan Sydän- , vai oliko se Timanttisutrassa sijoittaa katseensa eteenpäin kuin mikäkin Tathagata – ellen sitten nojannut aitaa vasten ja tehnyt samoin, jolloin koira eli Rymy-Eedami, eli Antero Reuhka, tullut istumaan viereeni ja katsomaan myöskin eteenpäin. Äityliini haukkoi koiran hörökorvaksi kun ei saanut tästä kunnon kuvaa, ja se olikin hyvä nimi. Mutta minusta Amos Lahnapuro tykkää, se pesee minun jalkani ja käteni, ottaa jopa tassulla otteen kädestä niin että se voi sen tukevasti pestä.

Itse "hörökorva" kuten äityliini asian ilmaisi

Niin, ja onpahan pihapiirissä muitakin kuriositeetteja. Porukoiden koiralla on "uusi kaveri" rupikonna - who clearly doesn't give a fuck - porukoiden talo nyt vain on osunut sen valitseman öisen jaloittelureitin varrelle. Yön tullen alkaa aina kurnutus ja haukkuminen. Koira oli tökännyt sitä kuonollaan, niin rupikonna oli hypähtänyt taaksepäin, Rymy säikähti ja hypähti itsekin metrin taaksepäin! Urhea vahtikoira, metsässä kannattaa katsoa mihin se juoksee, ja pysyä vauhdissa mukana - silloin se on todennäköisesti nähnyt karhun. Harmi vain kun taitaa olla se rupikonna levolla, se ei suvaitse näin päiväsaikaan tulla ihmisten ilmoille, tervehtimään karvaista ja tempperamenttista kaveriaan.

Maalla olin myöskin siksi että auton mankka piti asennuttaa. Jokunen kuukausihan tässä menikin kun ei ole käytännössä autossa radiota ollut lainkaan. Ai että se tekikin gutaa. Ensitöikseni testasin Deathtimen esikoisalbumin ja voin sanoa että sen soundit vaativat erinomaiset soittovehkeet autoon. Istuin autossa ja kuuntelin hartaana levyä, samalla kun sylissäni oli valkoinen kissa jolla oli eriväriset silmät. Se teroitti kynsiänsä jalkohini, ja rentouduimme.

Myös muuta on keskikesän myöhäispuolella tapahtunut, ja kirjoitan sen nyt tähän jokaisen suomalaisen lukijan etuoikeudeksi ja mieliksi. Deathtimen Operation Obliteration EP:n äänitys-sessiot ovat alkaneet. Tosin deadline on varsin väljä, kyseessä on uutta ja täysin ennen julkaisematonta materiaalia, kuin myöskin jo julkaistua materiaalia sisältävä lyhytsoitto joka ilmestynee joko loppuvuodesta, ellei ensi vuonna. Myös aikaisempi ilmestyminen on mahdollista, mutta en aio pitää nyt kiirettä ja paineita tämän kanssa, sillä minulla on myöskin muita hommia. Albumi hoitui kyllä omalla painollaan mutta edellytti aktiivista osallistumista, josta vierottautumiseen meni päivä ja kaksi, nyt sellaiseen energian suuntaamiseen ei ole varaa. Olen kirjoittanut uutta materiaalia parin biisin verran, ja soittanut harjoitusdemoja, samalla testaten uutta laitteistoa ja hakien yhtenäisempää Deathtime-soundia. Mutta sen voin sanoa, että on sitten tämä hehkuvan kuumassa Home Studiossa taottu soundi ja uudempi materiaali sitten sen verran korkealaatuista, ja lupaavaa että tyytyväisyysasteikkoa on nyt viimein oikeassa mittasuhteessa V-käyrä-asteikkoon (kun V-käyrä on nousussa, on se sama kuin että autossa olisi bensamittari osoitin kohti E:tä ja auton lämpömittarin osoitin kohti “kohta räjähtää”, kun taas tyytyväisyysasteikosta puhuttaessa ovat nämä arvot kerrankin kohdallaan). Tämän operaation voisi sanoa olevan eräänlainen siirtymävaihesessio, jossa mennään entistä lähemmäksi alkuperäistä visiota ja samalla pyritään kasvamaan. Mitä meinaan kasvamisella, on sitä että juuri kun mukavasti totuttiin aikaisempiin kuvioihin, laitetaankin uusi vaihde silmään ja ylitetään itsensä jälleen kerran. Jos Luoja suo, tästä voi tulla vielä suurempi menestys kuin ensimmäisestä noususta, mikä edelleenkin pelaa on legendaarisuuden liigassa. Deathtimen ensimmäinen albumi on innovatiivisuudellaan ja omalaatuisen maailmansa ansiosta lunastanut kaikki odotukset. Se mikä tässä kehityksessä myös on kyseessä, on se että se mikä on Deathtimea, säilyy, mutta en usko että ensimmäistä albumia tullaan tekemään toista kertaa uudestaan – ei Deathtimen tai edes minkään muun bändin toimesta, vaan tuleva materiaali on jälleen kokonaan oma lukunsa.  Siitä tulee kyllä niin kovaa kamaa että naisilla lissahtaa hunajat housuun ja miehille paskat. Lataa ensimmäinen albumi tästä. 

Päätän tämän kertaisen syötteen jokaisen elokuun vaatimalla traditiolla, eli kappaleella Elokuun Kruunu, sillä "on vielä kesä, mutta kohta on syksy".

PS. Ruokavinkkinä annan seuraavan myöskin raakaravinnosta (ko. konseptia en nyt ihan täysin osta, mutta ainakaan tässä tapauksessa siitä ei ole haittakaan) käyvän aamiaisena käyttämäni ruokakokonaisuuden:
- 1 valkosipulin kynsi
- 2 (yleensä veri-)greipin mehu
- 1 ruokalusikallinen oliiviöljyä, luomua ja kylmäpuristettua
- 2 luomutomaattia
- Vesimelonia 
Erinomainen viilentävä ja äärimmäisen energisoiva sekä kohentava ateria. Tee niin että ostat ainakin tomaatit luomuna, mielellään myöskin oliiviöljyn, greippi ja meloni jotka ovat kuorittavia eivät ole ihan niin tarkkoja tämän asian suhteen. Eikä valkosibulakaan.

(Ei, pöytä ei ole paskainen, sinun näyttösi on, ti-hii;)

Kahvina olen juonut kahvia jossa on ollut mukana kanelia, lakritsinjuurta sekä hunajaa vielä mukissa johon kahvi on kaadettu. Maitoa saa käyttää, vaikka tietysti terveellisintä on juoda kahvi pelkiltään, en minä silti ole fasisti vaan rakastaja. Kiitos.