Joka tapauksessa, paikkaan johon päädyimme, olimme tulleet olemaan tuttujen ja kaverien kanssa. Siellä nämä myöskin innostuivat melkein tappelemaan eräästä mukana olleesta tyttösestä, ja vaikka olen sanonut että etsin ennemin rauhaa kuin draamaa, oli se tavallaan hauskaa seurattavaa. Jokaisella tuntui olevan jokin lehmä ojassa. Tämä tyttönen irtautui tilanteesta aina aika ajoin kietomalla kätensä minun ympärilleni, ja pojat kuhisivat ympärillä.
Now when I was a young boy, at the age of five
My mother said I was, gonna be the greatest man alive
But now I'm a man, way past 21
Want you to believe me baby,
I had lot's of fun
I'm a man
Myös kohtasin soolona vanhempaa seuraa. Seurueen nainen jolla oli sama horoskooppi tuntui pitävän kaikesta minussa. Hän kysyi olenko rokkimiehiä, kenties muusikko, sillä minussa on jotain sellaista. Sanoin että kyllä. Samoin hän piti bootseistani ja kuten sanoin melkein kaikesta. Naisen mies sanoi että peli on menetetty, ja että hän olisi kauriin metsästäjä. Tämä liittyi meidän yhteiseen horoskooppiimme. Muttei siitä tullut haittaa. Paikalle tuli myöskin heidän vaalea kaverinsa, joka näytti tarkalleen takavuosien tuttavuudelta Mirmungelokselta, tuolta savolaiskarjalalaiselta rotunaiselta jota en varmaankaan unohda, en ehkä koskaan sillä hänessä oli jotain vavisuttavaa. Ne jäänsiniset silmät, tummat vahvat hiukset, uskomaton latinaperse ja kroppa jota hän osasi käyttää ja joka oli kirjailtu koristeelliseksi. Nainen joka kutsui minua “alfaksi” ja joka itse oli lyönyt exälleen mustan silmän. Kerrassaan erikoinen tapaus, mutta sellainen jota on miehen hyvin vaikea unohtaa ja kenenkään naisen hyvin vaikea sivuuttaa muistoista. Tämä blondi, jonka näin oli vanhempi mutta kasvoiltaan erittäin paljon yhdennäköinen. Tämä oli myöskin savosta, mutta en tehnyt mahdollista sukututkimusta pidemmälle – sain kuitenkin tämän viileän ja vaalean nauramaan niin että hänellä melkein tuli vedet silmistä, ja se tavallaan kuului minun luontooni?
Tuona iltana tulin pitäneeksi pienen tauon keltaisen aikakauden tyypillisestä kommandomaisesta ahmailusta. Minä vain olin ja annoin asioiden virrata. Samalla tunsin voimani kasvavan – ellei jopa palaavan minuun!
Nuo klassikot pohjustivat erinomaisesti iltamat. Montussa oli muuten hauskan eksoottinen tunnelma. Kelit olivat melko lämpöiset! Tuntui siinä hikoillessa ja niitä egyptijuttuja kuunnellessa, että olisimme olleet jossain casablancalaisessa opiumiluolassa. Tämän tunteen intesiteettiä lisäsi se vaihe illasta, kun jokainen puhui täysin eri asiaa. Myös jokainen tiedosti sen tunteen, että minä hetkenä hyvänsä, Liisa Tuckin valtaa tietäjähenki joka alkaa puhua tämän kautta tulevista ja menneistä. Vaikka kyllä siinä olisi pian käynyt täysin päinvastoin, tämä siksi että Tukkiliisan kanssa ei pelleile tietäjähenget. Eikä kyllä myöskään vainajahenget. Ja tämä taas siksi että hän on vanha Albertiina.
Pysäkillä ollut nainen uskoi että olen joku rokkitähti. Samoin hän epäili että olen näyttelijä, sillä ääneni on sellainen että voisin toimia näyttelijänä.
Kului tästä viikko, ja oli taaskin erinomainen ilta. Huuhtadorfenin ja hänen tuoreen vaimonsa bileet. Perustimme niissä laulupeliä soittavan bändin nimeltä Fuckers. Olin sen laulaja (erittäin suosittu), vaikka olenkin death metal-bändin solisti, kitaristi ja säveltäjä niin vetelin pääsääntöisesti erinomaisesti rock-klassikoita. Lopulta olin niin kännissä etten nähnyt laulupelin tekstejä, aloin keksiä sanoja päästäni, ja hiskisalomaalaisella perinteellä lauloin juhlien isännysmiehestä natsiaiheisia lauluja.
Keltaisen aikakauden loppu häämöttää nyt elokuun lopussa. Punainen aikakausi seuraa sitä. Asetankohan näin intensiivisellä värikoodilla itselleni turhia paineita? Aion joka tapauksessa aloittaa Punaisen Aikakauden pitämällä pientä huilitaukoa, jotta olisin raikas ja elpynyt tuleviin elämän ja aikakauden haasteisiin. Jospa saisin hoidettua tulevat käytännön asiat ja projektit siihen kuntoon että ne toimisivat omalla painollaan tai painottomuudellaan. Yhäti enemmän Keltaisesta koodista Punaiseen siirryttäessä olemme eliminaatiossa. Via Negativalla, jossa vähentämällä saadaan enemmän. Matka tulee valmiiksi kun se loppuu, ja tämä onkin hyvä. Yrjänän loistava, melkein nerokas päiväkirja tulee loppuunsa kun Punainen Aikakausi alkaa (samalla leikkaan irti Nummirokin mustapunaisen rannekkeen. En suhtaudu siihen kuten kunniamerkkiin – pikemminkin koko reissu oli työreissu, mutta ei vain työreissu. Pois se!).
Asian loppu on parempi kuin sen alku, ja pitkämielinen on parempi kuin korkeamielinen
- Saarnaaja
Now is the time to follow through, to read the signs
Now the message is sent, let's bring it to its final end
One-day-I-know-there'll-be-a-place-called-home
- P. J. Harvey
Tämän kaiken ohessa sain uuden idean, eräänlaisen suunnitelma B:n synttäreideni suhteen (if all else fails). Keltaisen Aikauden lopuksi Kik Lindström (aka. tarunhohtoinen “Punatukkainen tyttö”, jolla nyt on mustat hiukset) tulee kylään into piukassa. Samalla hän osallistunee Home Studion äänityksiin. Turhaan ei tätä paikkaa sanota Home Studioksi. Täällä on ollut viime ajat lähinnä naisia, viiniä ja laulua. Yhä vähemmän tämä on ollut Se Koti Johon Tunnen Asettuvani. Naiset tulevat uteliaaksi minua ja minun asumustani kohtaan, ja lopulta heidän on pakko päästä kylään. Sitten he tulevat kylään.
Luojan kiitos, viimeinkin EP:n nimikkobiisin ongelma (valmiina oli vain kertosäe) alkaa ratkeamaan. Annankin sen nyt muodostua, emanoitua, manifestoitua ja säveltää itse itsensä pois päästäni, kuin se on muhinut kypsäksi kuten herkullinen padallinen Chili con Carnea (+ valikoima aromaattisen tulisia chilejä). - Näin olen 'elänyt kuin ihminen, sovittanut sanani kuin puhuja, kirjoittanut kuin filosofi.' Materiaali joka on syntynyt kuin puoliautomaattisesti, joka on vienyt minut flow-tilaan on nyt sellaista millaiseksi kaavailin ensimmäisen albumin materiaalin. Se on musiikillisemmin rikkaampaa, raskaampaa, melodisempaa, luonteikaampaa ja kuitenkin karumpaa soundillisesti. Tätä kohtaan monella herää vaikea suhtautuminen, sillä vaikka olenkin entistä tyylipuhtaamassa brutaalin “turmeltumattomassa” death metallissa, niin silti olen noudattanut Deathtimen perustavanlaatuista kaavaa joka on perinteinen + persoonallinen + tekijä X. Melkein valmiit kappaleet ovat Iggy Pop cover I Wanna Be Your Dog ja Freight Train Fire Blues (joka on hyvin lähellä sitä visiota joka minulla oli 2-3 vuotta sitten, kun Viikatteen ja kumppanien keikalla kerroin siitä Anthonias Spetnazille – mikä se on? Kuulet sen EP:tlä, kun sen aika on). Nimikkobiisi on Obliteration. Lisäksi suunnitteilla on kappale Death Ambient. Mahtuvatkohan nämä kaikki tälle EP:lle? En usko, joku on jätettävä pois. Entä julkaisu? Vuoden lopussa, eli jouluksi tai sitten vuoden aluksi. Pääasia että tulisi talveksi. Tämä on hyvin talvinen EP, siirtymäajan projekti joka ei välttämättä enää tule koskaan toistumaan. Kuten ei ole tarkoitus myöskään ensimmäisen albumin toistua esim. Toisessa albumissa. On mentävä eteenpäin, mutta juuriaan ei saa unohtaa. Jostain syystä tämä kuitenkin kuulostaa juuri siltä kuin oletin ensimmäisen albumin, eli Operation Death Metal Hero Session:sin tuotteen kuulostavan. Myös kyseisen projektin bändit, jotka toivat sen tietyn tunnelman ja inspiraation kuuluvat myös tässä: Crowbar ja Misfits sekä hiljattain hyllystä kaivamani Paradise Lost:in Faith Divides Us, Death Unites Us-albumi – erityisesti soundeiltaan.
Tämän kertainen lopetusbiisi alkoi soimaan silloin kun astuin baariin pari viikkoa sitten.
Jokainen ymmärsi yskän.
Ja minä?
Minä porskutin.
PS. Tähänkin tekstiin on piilotettu salainen linkki - löydätkö sen?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti