tiistai 18. tammikuuta 2011

Osa XX Trilogiasta: XXX

Seuraavat kaksi päivää meni menetetyn unirytmin vuoksi oudoissa tunnelmissa. Sunnuntaina minä olin koko päivän hyperfokukseni kanssa Yle Areenan arkistoissa ja tutkin kaikkea mahdollista aina eri uskonnoista, wanhoihin radiojuttuihin. Olin siellä iltapäivästä pikkutunneille. Se oli käsittämättömän mukaansa tempaava kokemus. Tämä seikkailu alkoi kun rupesin etsimään tietoa Lauri Viidasta ja Tampereesta. Muistan vuosi sitten että silloinkin olin vuodenvaihteen jälkeen aika nostalgisissa tunnelmissa.

Terveellisemmät elämäntavat aloitin taas maanantaina. Karsin taas sokerit (hiilihydraatit) alkeelliseen määrään. Tosin eräänä poikkeuksenani on kaurapuuro iltapalana, se on salainen kikka kun kärsii kaamosmasennuksesta johtuvista uniongelmista joita oikeastaan runsas proteiini pahentaa. Tutkimusten mukaan proteiinit vähentävät uneliaisuutta ja tähän vaadittavia hormoneja, kun taas kaurapuuro omaa päinvastaisen vaikutuksen. Lisäksi aloin taas juoda perinteistä männynkuorijuomaa, ja ajattelin taas ruveta valmistamaan raakaravintopirtelöitä joihin tulee viheraineksia. Uskoisin että se on hyvä idea. Joulusta uuteenvuoteen elelinkin melko huikentelevaisesti ja olin kuin pieni lihava saksalainen poika, joka juoksee alasti karkuun pyyhkeellä huitovaa setää ja parkuu: Älä pakota minua juoksemaan, olen täynnä suklaata.

Tällä kertaa en aloita tipatonta tammikuuta, enkä pidä sitä. Pidin kuitenkin kuun alun rauhaisaa eloa, lukuunottamatta jälleenaloitettua työskentelyä josta pidin joululoman (ellei lasketa ohimennen tekemääni uutta Deathtimen biisiä). Tänä aikana ajattelin että sijoitan vähemmän happoisiin kokemuksiin, kuten musiikkiin, elokuviin ja mahdollisesti nautin ulkona jonkun herkullisen aterian.  Mitä työskentelyyn tulee, niin tosiaankin jos nyt saisin viimeisteltyä “Uuden Tuotteen” julkaisun, sekä Deathtimen cover-levyn, niin kaikki olisi aika ok. Silloin kaksi melko suurta melkein valmista riippakiveä olisi hoidettu pois, mutta sehän ei vielä lopettaisi urakoita. Ja ne ovat ennen kaikkea kirjallisia urakoita.

Jos loppuvuosi oli surffaamista yhä nousevissa ja laskevissa aalloissa, rantakivikossa. Niin uusivuosi alkoi hyvin. Tuotteliaisuus on Luojan kiitos ollut timmiä ja nousussa, olen hyvin tyytyväinen, ellen jopa toiveikas. Mutta myös kontakteja on tullut, vanhoilta tutuiltani. Naisilta. - Mietin tässä hiljan että miten joskus on aikoja kun kaikki vain ovat jossain kadoksissa, ja sitten aikoja kun kaikki tulevat (yleensä yhtäaikaa) piiloistaan.

Siispä. Eräänä iltana ensin eräs saksalainen tyttönen otti minuun yhteyttä. Hän ensikättelyssä pisti minulle linkin jollekin kuvasivullensa missä pitää meidän kuvia kun olimme tanssimassa kuumeisessa yössä. Ne olivat hyviä kuvia, ja hän muisteli miten hienoa se kaikki oli. Mutta samana yönä minuun otti yhteyttä myös eräs toinen eurooppalainen, tämä nainen oli Italiasta. Se oli huimaavaa aikaa kun tutustuimme vuosia sitten, se oli muistaakseni lauantainen ilta. Siitä seurasi innokasta yhteydenpitoa, joka myöhemmin päättyi ja sitten alkoi taas uudestaan (on olemassa asioita joissa saa vain yhden mahdollisuuden, ja jos se ei onnistu, ei mikään enää ole ennallaan) – meille ominaista on ollut jatkaa sitä melkeinpä siitä mihin olemme jääneet. Silloin “kulta-aikoinamme” naiset sanoivat: "Onpa hän kaunis!" Ja miehet vähäsen maltillisemmin: "Aikamoinen vonkale sinulla siinä." Minä syleilen melko kirjaimellisesti maailmoja, enkö muka? Tuona yönä me puhuimme aamuun saakka, ja alun virallisuuden jälkeen kaikki taas lämpenivät niin että koko keskustelu kypsyi pisteeseen missä oli ainutlaatuinen paluu “kulta-aikoihimme”. Ensin hän sanoi että meidän pitäisi tavata, sitten hänelle tyypilliseen tapaan, hän saattoi antautua kohoavan ja lämpimän tunteen vietäväksi ja sanoa että minkälainen täyttymys olisikaan "elää sankarinsa rinnalla Suomessa". Eteläeuroopaan mentäessä flirttailu on sarjassa hardcore. Nainen kysyi että jos olisimme naimisissa, missä me asuisimme, ja miten minä vastasin oli tapa johon hän sanoi: "That's a good answer honey". Kun keskustelimme italialaisista kohteista, mainitsin Kolosseumin, jossa sanoin poseeravaani sitten gladiaattoriksi pukeutuneena, jonka jälkeen minut vietäisi pois (ja hän psykiatrisena kuntouttajana tietysti hoitaisi minut kuntoon osastollaan). Erityisesti Roomaa hän suositteli, ja onhan se nyt kiinnostava kohde. Mutta minua jo väsytti, ja olisin halunnut nukkumaan, vaikka nautinkin suuresti meidän kuumeisesta yöllisestä keskustelustamme, hän ei malttanut päästää minua vaan taisi saada jollain ilmeellä pidettyä minut kietoutuneena erinäisiin kuumottaviin teemoihin vielä tunnin - kaiken kiihtyessä huipentumiin, joiden jälkeen hän saattoi sanoa minulle: Sogni d'oro ja toivottaa tuhansien suudelmien saavuttavan minut. 

Kirjoittelin myöskin noihin aikoihin Raimolle mailia, sen yksi yksityiskohta meni näin:  (Tällöin jos heräät joku yö, ja huomaat lusikoivasi jonkun kanssa, on suuri todennäköisyys että se olen minä. Samoin, voin olla milloin tahansa asunnossasi sisällä, ilman mitään erityistä syytä - minun ei tarvitse oikeuttaa sitä. Ja jos menet jääkaapille, ja huomaat että kaikki broilernakkisi on syöty, ja kun katsot tarkempaan nyt mikkihiirileivänpaahdinta ja huomaat että sitä on käytetty nakkien grillaukseen - jep, Kalle taas ollut asialla. Kiitos, kiitos oikein paljon ilo on sinun puolellasi ja kiitos.) Muutoin tuossa viestissä kyselin mm. sopiiko mikseriä tuoda näytille, sillä onhan nyt autokin toimintakunnossa. Ennen kun vuosi oli vaihtunut, kävimme myös kirjeenvaihtoa mikseristä, jolloin kirjoitin: Huomenna en rohkene tuoda ettei sitä humaltuneet miehet raiskaa, kiihottuneena sen puolustuskyvyttömyydestä ja aukoista.

Minun piti viettää viimeinen viikonloppu edellisessä iässäni - keksin, että sekin on juhlittava, ikään kuin jäähyväisjuhla. En tiedä oliko ne juhlat sitten kovin kuvaavat, mutta ensin minä odotan 20-30 asteen pakkasessa bussia, josta en tiedä onko se myöhässä vaiko etuajassa. Noin vartin odottelemisen jälkeen luovutin ja lähdin kotiin, siellä lepuutin silmiäni ja heräsin sunnuntaina klo 15:00 aikoihin. Se niistä legendaarisista viime hetken rääppiäisistä. Jotenkin tuli tunne että tämä homma nyt vain valuu sormien lävitse ja siihen on tottuminen, sillä me ymmärrämme toivon tuskallisen vähyyden näinä aikoina.

Tätä kirjoittaessani kuitenkin viimeinen Siipikarjatiistai tämän ikäisenä on vietetty. Olen ähkynä sen tarjoiluista ja mielessäni on suloinen muisto siitä kauniista nuoresta tarjoilijattaresta jota katsoin aterioiden välillä, niin että hän alkoi hymyilemään kainosti, ja jolle sitten annoin merkin kädelläni: "Tulehan tänne pieni tähtisilmä..", ja hän tuli, hymyssä suin. Luonani hän kuunteli tilaukseni vakavannäköisenä, ja alkoi taas hymyillä kun olin antanut sen hänelle. Nyt on siis viimeinen ilta tämän ikäisenä - vastoin suuria suunnitelmia, luultavasti vietän tämän vuorokauden viimeiset tunnit teellä ystävän kanssa, sen sijaan että olisin viime viikonloppuna mennyt rymistelemään kaupungille:

So should I act my age
Or should I just not belong
For I cannot replace where I'm going
Where I'm going...
 

Niin, ja ne synttäritkin ovat tässä kuussa (tällä viikolla - huomenna!), en tiedä lainkaan mitä tekisin niiden kanssa! On tiettyjä suunnitelmia, mutta sellaisia joiden toteutumisesta minulla ei ole mitään takeita. Harvemmin syntymäpäiväjuhlia malliin Kaanaan Häät osa 2. tulee vietettyä keskellä viikkoa, ja eivätkä ne muistakaan käytännön (joku voisi sanoa jopa että "urasuunnitelmallisten") syistä ole nyt mahdolliset pitää virallisena päivämääränä eli 19.1. Siispä, tuo saa olla päivämäärä jolloin vietän ne lähisuvun ja perheeni kanssa, sillä juhlat on joka tapauksessa pitänyt siirtää - kohti parempia aikoja ja paikkoja. Vaikka samalla olen miettinyt että tekisin jotain ihan muuta, ehkä menisin muille maille? Tätä kirjoittaessa olen miettinyt mielessäni päivän voimassa olevaa diiliä hotellihuoneistosta, suoraan keskieurooppaan - mutta haluanko juuri sinne? Puhuin tuona edellä mainittuna yönä italonaisen kanssa näistä suunnitelmista, hän ei malttanut olla olematta minun opas, ja hän jo kertoikin lukuisista paikoista kuten Venetsiasta jossa voisin käydä ja josta nauttisin suuresti. Kieltämättä on selvää, että tuossa olisi unohtumattoman seikkailun ainekset. Olenkin miettinyt että todellinen Opus Magnum, Trismegistos-spektaakeli olisi että jokaiselle kymmenelle pidän yhdet juhlat, eli virallisena päivänä perheeni kanssa (tarkoituksena on ainakin nauttia pihvi paikassa, jossa nautin sen kun täytin 18, voi miten samalta kaikki yhä voikaan vaikuttaa!), sitten vaellus maailman ääriin jossa on maa välimeren rannalla ja siellä tyttö joka pakahtuu odotuksesta (eikä suotta - kuuntele!) ja sitten vielä tietysti Operaatio Kaanaan Häät osa 2, jonka olisi alkuperäisen suunnitelman mukaisesti juhla jossa on ystäviä, uusi sijainti (onnistunut pako Home Studiosta) ja aurinkoisemmat päivät. - Ehkäpä viime vuona pitämäni VihreäKeltainenPunainen-aikakausiprojekti on antanut sopivan pohjan jotta voin toteuttaa tämän suurenmoisen projektin tänä Herran vuonna 2011? Se ei olisi ainoa suuri projekti tälle vuodelle, josta vain itse Luoja tietää ja omaa loppullisen (loputtoman) ymmärryksen!

PS. Loppuun parit kaupalliset tiedotteet. Eli, jos aiot ostaa virkistää päiviäsi blogia ympäröivillä palveluilla, olisi sinun hyvä ja hauska tietää myös että voit tehdä sen myös järkevällä, eli edullisella tavalla.

HUOM: Joten siis, jos et halua säästää rahaa ostoksissa, niin älä jatka lukemista, muuten pidättele vielä tämä lauselma loppuun asti intoasi ja syöksy tarjousten pariin!

Jos hienoa, uutta kuppia ei lasketa ja anti-kyyläkassia ei lasketa, ei kaupassa ole uusia tuotteita, mutta siellä edelleenkin on kymmeniä nimikkeitä mistä valita ja pukea perhe sekä suku, ja kaikki kaverit.

Tämän koodin avulla saat ilmaisen toimituksen yli 30€ ostoksissa (voimassa 17.1-7.2.): EUCUPIDSHIP blogin virallisessa vaatekaupassa. Kannattaa piipahtaa siellä, sillä ties vaikka jotain uusia malleja tulisikin sen kunniaksi.



Ja sitten niin kuin oikealla puolen näkyy, on täältä hyvät kulkuyhteydet Amazoniin (kts. sivun oikeaan reunaan) josta saat kaikkea lukulaitteista kirjoihin, ja niistä taas kenkiin, ja minähän en suinkaan hentoisi päästää sinua asioimaan ilman tietoa siitä että: Amazon.co.uk tarjoaa ilmaisen Super Saver toimituksen nyt myös Suomeen. Miksi tämä on erityisen kannattava diili juuri nyt, on siinä että siellä on talvi-ale. Eli puhumme kymmenien prosenttien säästöstä, ja vielä ilmaisista toimituskuluista, capiché? Missä osa-alueissa tämä alennus nyt sitten on, on täysin oikeutettu kysymys, johon minä vastaan sinulle faktuaalisella tavalla, listaten ne tähän:
  • Paljon kirjoja puoleen hintaan
  • Kodin sisustus ja puutarhatuotteita paljon puoleen hintaan
  • Paljon urheiluvälineitä jopa 80% alennuksella
  • Alennukset kauneudenhoitotuotteissa jopa 55%
  • Elektroniikkaa jopa 50% alennuksella
PPS. Pistin äänestyksen mitä tulee nyt beta-testauksessa olevaan uuteen soittimeen. Äänestä kummasta pidät enemmän, sillä me ymmärrämme äänestämisen tärkeyden.  Kiitos oikein paljon ja KIITOS.


Sitten vielä musiikkia. Synttäreihin, ja niiden odotukseen jollain oudolla tavalla sopiva biisi.

Ei kommentteja: