"Kirjeitä ja Sanomia"

Taas minä tulin näkemään auringon alla, että ei ole juoksu nopsain vallassa, ei sota urhojen, ei leipä viisaitten, ei rikkaus ymmärtäväisten eikä suosio taitavain vallassa, vaan aika ja kohtalo kohtaa kaikkia. 
- Saarnaajan Kirja

Miten olisi näin ensin pikasähkeet? Täällä nimittäin tapahtuu aina kaikkea pientä. Olin tulossa metsälammelta, niin kuinkas ollakaan, oli puistonpenkillä nuoripari ihan näin suoraan kirjoittaen panemassa. Kello taisi olla siinä jotain klo 17-18 välillä, kun punatukkainen, ja pinkkiin koulutyttöhamoseen pukeutunut nuori tyttö ratsasteli ilman minkäänlaista huolta maailmasta miehensä kupeilla. Ei siihen mitään voinut sanoa. Toinen juttu sitten oli taas se kun sunnuntaina pienissä krapuloissani vein roskapusseja, niin en ollut uskoa silmiäni kahdestakaan syystä. Ensiksi näin pienen kissan 7 kerroksen, sateen kastelemalla ikkunalaudalla, sen näköisenä ettei se tiedä minne jatkaa matkaa. Sitten kun olin roskiksilla näin niin näyttävän hieman kuparin värisen, ulkomaankieltä puhuvan blondiinin, eräässä seurueessa että taas meinasi pudota roskapussit. Juttu päättyi sikäli hyvin että vaikka tuo roskienvientireissu ei mennytkään kuin pornoleffoissa joissa olisin tietysti tälle kaupunginosalle ominaiseen tapaan pistänyt blondin kitkakertoimet koetukselle, niin kissa oli tajunnut mennä takaisin ikkunaräppänästä sisälle. Vältyin siis seksuaalisista irtolaissuhteilta hyvin seksikään nuoren naisen kanssa, enkä nähnyt kissankaan kuolevan, toisinpäin jos tuo olisi mennyt se olisi ollut kuin suoraan jostain Teemu Mäen taideperfomanssista.

Tapahtui aiemmin...

Aivoriihi syttyi tuleen, ja minulla oli kyllin onnea että saatoin hengittää. Stagnaatio on pahasta ja liike usein hyvästä, siispä päätin lähteä käymään muutaman kilometrin päässä kaupassa ja samalla lenkillä jospa se selviyttäisi kiusattua mieltäni. Ilma oli tahmeaa ja paksua. Edellisenä yönä uniongelmat olivat taas tulleet takaisin ja minulla oli ainoastaan vähän toivoa että päivästä tulisi jotain. Sain tehtyä demon, ja minun piti tehdä se toisenkin kerran sillä olin käyttänyt siihen erään toisen biisin riffiä – ylikierroksilla käyvät aivot. Mietin että mennessäni kauppaan että teen itselleni myös todella voimakaasta geelistä geelikypärän, siten että hiukset näyttävät mustalta, muoviselta kypärältä, mutta takaa ne ovat normaalit ja vapaana, hieman kuten muletissa.

Matkasin moottoritietä sivuavaa suurta kävely- ja pyörätietä. Aloin tuntea oloni kevyemmäksi. Jos merisairaana pitää katsoa horisonttiin, niin pitää tehdä myös kun pää on stagnaatiossa. Mielikuvitukseni vei ajatukseni Dharmapummeihin, kun näin sillan jota pitkin juna kulki – olen aina halunnut mennä sitä reittiä pitkin (kerran luonani oli nainen luultavasti tuli sitä kautta, ja kun ajoin kotiin vietyäni hänet asemalle, ylitti juuri silloin juna minut kun minä ajoin sillan alitse – arvaatko mitä minä silloin mietin?). Mietin miten hienoa olisi vain vaeltaa, jalkaisin tai VR:n Gargon lavalla, minne ne ikinä menevätkään.

En ehtinyt kauppaan sen ollessa auki, mutta se ei haitannut. On vain parempi lähteä lenkille jos on jokin päämäärä. Elämässä pätee täysin sama, olen huomannut miten niin moni, niin erilaisilla aloilla tuskailee, ahdistuu ja masentuu siitä miten heidän elämänsä menee hukkaan, mutta se johtuu vain siitä että ovat mukautuneet ajattelematta joukkosieluun. Heidän olisi derobotoitava itsensä. Pitäisi muistaa, että jos vaihtoehtoina on olla muutama kymmenen tuntia viikossa joku joka et ole, tai vielä pahempaa, joku jota vihaat, saadaksesi mainetta, kunniaa mitä tahansa turhuutta, sitä vastaan että olisit kuka olet ja tekisit sitä mikä tuntuu omalta – ei tarvitse miettiä vastausta, tämä oli retorinen kysymys. Mieleeni tuli ajatus joka ei ole alunperin omani, mutta missä äkkiä tuntui olleen järkeä: “Kun keksit että MITÄ, keksit myös että MITEN”.

Mikä minua sitten ruoppasi? Se(kin) että Tuska jäi väliin. Lopulta petti kaikki, logistiikka, matkaseura ja kyyti. Todellakin, Prellu piti katsastaa juuri ennen tätä tapahtumaa – ainoana tiedettävänä ongelmana sen vuotava pakoputki joka vääristää pakokaasuanalyysia. Mutta leima olikin mennyt umpeen, ja kuulin että auto menisi tuossa tapauksessa ajokuntoon. En olisi voinut voittaa. Samaten koska edellinen yö oli loppunut lyhyeen minun herätessä taas järjettömän aikaisin siihen nähden miten vähän olin nukkunut, oli minun pakko nukkua päiväunet ja täten olinkin illalla hieman pökissä. Hieman kuten se patsas nimeltä “pohdiskeleva yksilö”, ajatukset taisivat kulkea molemmilla yhtä hedelmällisesti. Vaan ehkä se voisikin olla aika suunnata seuraavat reissut ulkomaille; Suomi on Suomi kaikkialla ja koko maassa.

Arvid viisasteli, että jos olisin katsastanut ajoissa, olisn autoineni jo matkalla. Sanoin häntä einsteiniksi tästä viimeisimmästä johtopäätöksestänsä. Se siitä.

Kummallista miten salaa itseltään on kokenut relapseja vanhoihin ja vähemmän kannattaviin tapoihin ja asenteisiin, ajatustottumuksiin ynnä muihin. Post-Pessimistinen Optimismi on alkanut vaihtua taas Perfektionistiseen Pessimismiin (Pessimistiseen Perfektionismiin). En tiedä miten se on tapahtunut, on kuin olisin kyllä saanut vedettyä solmun tiukkalle kiinni, mutta sitten narun säikeet ovat alkaneet poksahdella. Välillä on seilattu oikeaan suuntaan, mutta nyt aletaan olla mikkihiiriä merihädässä. En sanoisi että nyt mikään sen suurempi katastrofi olisi ylläni, vaan kuten Radio Home Studion jaksossa 44 mainitsin, voidaan sanoa että Oranssin aikakauden on onnistunut poikia oranssin kriisin. Tähän mennessä viimeiset vuodet ovat olleet hidasta, mutta verrattaen tasaista nousujohdantoa, ja etenkin viimevuotiset värikoodiohjelmat ynnä muut olivat verrattaen suuri menestys, vaan nyt tuntuu että stagnaatio on sementoinut koko jutun. Siispä, kuten jaksossa 44. sen sanoin, on syytä luovuttaa, ei siis lyödä lappua luukulle mutta ilmeisesti olen tiedostamattani alkanut toistamaan jotain kaavaa mikä on täysin hedelmätön, mutta polttaa minun energiaani. Hiljaksiin olenkin ottanut passiivisemman keinon, ja asiat sekä ilmiöt tulkoot minun tyköni ja projektit edetköön ominaispainollaan; screw you guys, I'm going home. Vaikka pitää kyllä myöntää ettei tämä nyt ihan töpeksimistä ja jumittamista ole ollut, on toki reissuillansa ynnä muissa operaatioissa selvästi tullut kylvettyä siementä (tuhmeliinit, minä arvaan mitä freudilaista tuostakin päättelette) ja tullut aseteltua perusteita yhdelle jos toiselle asialle, ilmeisesti vain se edellä mainittu PP on vain asettanut nenälleni paskalasit jolloin Arboretumin ruusutarhakin näyttää irvokaalta kakkaveistokentältä? Perustuksista puheenollen, Deathtimen toisen täysmittaisen albumin perusteet voidan sanoa olevan lasketut. Itse demo-albumi on nimittäin valmis. Tästä kuitenkin vielä paremmin tietoa bändin omilla sivuilla, enklanniksi kuten Esko tapasi opiskeluaikoinani sen sanoa.

Päätin että viikko saa alkaa pienellä samoilulla Pispala-Tahmela-sektorilla. Se oli tavattoman hyvä idea, ja spontaanisti aloin ottelemaan myös valokuvia. Se oli hyvä idea sillä tuosta itse reissusta on kovin vähän kerrottavaa, se on jotain mikä pitää nähdä ja kokea. Talot olivat fantastisia ja paikka muutoinkin surrealistinen, lähes kuin moderni Akhetaten jossa saattoi nähdä vauraiden talojen olevan sulassa sovussa rinnakkain vanhojen ja ränsistyneiden talonvaltaustalojen kanssa, puhumattakaan anarkistisesta propagandasta joka näkyi julisteissa. Mietin anarkistista propagandaa, sitä miten niin moni on käyttääkseni anglismia: täynnä paskaa. Anarkistit ovat järjesteytynyt ja lopulta anarkiakysymyksen suhteen homogeeninen porukka, ja siinä silti kirkkain otsin vastustetaan valtiojärjestelmää. Hieman sama juttu ateistien kanssa, he ovat enemmän tai vähemmän järjestäytyneitä, mutta silti järjestäytyneitä koska heitä edustaa negatiivinen kannanotto Jumalan olemassaolosta – ihan kuten järjestäytyneiden uskovien ja uskonnollisten tahojenkin on laita, heidän kannanottonsa Jumalan olemassaolosta on vain positiivinen ja tietysti omaa erinäisiä vivahteita, dogmeja ynnä muuta rekvisiittaa. Se, kuitenkin on vielä mainittava tuosta nätistä paikasta josta löysin ilmeisesti sen legendaarisen “Tahmelan lähteen” (uskomaton allas, jolle annoin nimen muddy waters), ja kun on varustettu minun suuntavaistollani, käy niin että hukkaa oman autonsa. Hetken se kuumotti niskaa, sitten ajattelin että onhan minulla koko ilta aikaa sitä hakea ja pianhan se jo löytyikin. Ja koska Vaakon Nakki ei ollut vielä tuolloin auennut, päätin mennä sitten pullapuotiin missä minun piti käydä jo synttäreilläni. Muistojen havinaa. Kävellä samojen portaiden ylitse, joilla joskus istuin juomassa “aikuisten siideriä”, sen minkä pikkunassikkana ehdin, kunnes äityliini tuli asiakkaan hälyttämänä takavarikoimaan pulloni. Nyt istuin pienellä terasilla ja nautin erittäin huokeat pullakahvit (vaniljakreemipulla + kahvi + vesi = 1,50 € !). Ilmeisesti kesätyöntekijänä ollut tyttönen oli kyllä autuaan pihalla, ja tuntui kuin olisin itse toiminut myyjänä kuin myös ostajana, mutta se ei haitannut. Kerroin että tässä oli joskus satavuotta sitten vanhempieni kauppa, ja myyjätär sanoi melko kiihkottomasti: “Aika jännä..”

Kutsuin tätä kiehtovaa allasta nimellä muddy waters

Tämän tekijä on ehkä joskus osallistunut "keskusteluun" nettifoorumilla..

Muistan vieläkin hämärästi kun äityliini myi aseita, huumeita ja pimeää viinaa tuon yli - tai voi olla että kyse oli elintarvikkeistakin, ellei jopa grillituotteista...

Ok, tämä ei ollut alueilla joilla samoilin, mutta idea on hauska

Päästyäni kotiin päätin tulla vielä Ikean kautta. Ostin sieltä mainiota puolukkahilloa (siellä on hyvät ruokatuotteet, usein luomua ja hinnaltaan huokeaa!), ja sen myi minulle pitkästä aikaa suloisin tyttölapsi, aito punapää jolla oli korkeilla poskipäillään pisamia, silmissä tummat ripset ja kun poistuessani tarkistin: myös erinomainen perse. Suloiseksi hänet kuitenkin teki se että hän hymyili minulle jo kaukaa, ja aloitti ostostapahtuman lempeällä small talkilla: “Tälläkö meinaat pärjätä.” Johon sanoin olevani vaatimaton mies. Puolukkahillon ostin erinomaiseksi kyytipojaksi makaronimössölle. Nyt, makaronimössön tuntee kaikki, mutta miten moni tiesi sen peridåmberelaisen tradition nauttia se (tai makaronilaatikko) puolukkahillon kanssa? Kokeile, se yllättää myönteisellä tavalla.