Eläimellistä, Aivan Liian Eläimellistä

Koska tietyissä päivissä ja ajoissa on omat vakionsa. On omat maanantai- ja on omat perjantai- ja on omat tiistaifiiliset (eräs vakio: unioongelma ma. Ja ti. Yönä = toivoton tiistaipäivä). Sunnuntaina yleensä leppoisa krapula, joka on shokkitila keholle ja mielelle (ne ovat yhtä, muttei yksi). Siispä näen mielettömiä, fantastisia ja kauhistuttaviakin unia yön jonka nukun verrattaen sikeästi (ilman krapulaa, ilman että olisin rojahtanut sänkyyn viihdereissulta; vietin rauhallisen kotiviikonlopun), mutta herään siihen kun kuulen täysin anomaliteettisia ääniä vaikka kyse on asunnostani joka on talossa jossa asuvat ne lukemattomat mummot joiden lastenlapset ovat tulleet mylläämään niin että koko torni raikuu tai jotain tälläistä.

Avaan silmäni ja huomaan että asuntooni oli pyrähtänyt lintu! Se oli juuri liihottamassa kohti eteistä, ja kun huomaamme toisemme säikähdämme molemmat ja sen lentää ikkunan luokse. On normaalia nähdä miten joku ampiainen tai kärpänen pörrää ikkunaa vasten, mutta sitten että tuollainen varpunen tai sen kokoinen lintu tekee niin. Mietin sillä sekiunin sadasosalla että miten helvetissä minä saan tuon pois. Samalla hyppään hiukset sekaisina, silmät sirillään ja hyhmäisinä ylös sängystäni (säpsähdin hereille silmät pingispalloina ja leuka polvissa) jolloin luultavasti näytän joltain ihmissyöjältä joka tanssii heimotanssia kalsarit jalassaan.  Tästä lintu sai välittömästi uutta pontta löytää tiensä ulos ikkunaluukusta, ja sinnehän se menikin! Vielä viime vuonna eräskin talitintti tuli vakiovieraaksi. Ei nyt ihan noin tuttavalliseksi käynyt, mutta usein tuli herättyä siihen kun Einari Jazz K työnsi päänsä sisään ikään kuin toivottamaan huomenet, tai ainakin vihjaamaan että safka on loppu - nyt en ole edes ruokkinut, joten tulevat sisälle saakka hakemaan hyväkkäät!  Nimi Einari Jazz K taas juontuu eräästä Maniboissin sketsihahmosta. Sen tapana on stepata ikkunalaudalla. Yleensä kun se käy kurkkaamassa, se kääntyy stepaten niin että seuraava mikä näkyy ikkunalta on sebpyrstö. Aikamoinen velikulta!

Asunnossani vieraillut lintu puolestaan oli varpunen.

Mielenkiintoinen lintu, sen mytologinen tausta tekee siitä sellaisen.

Se tunnetaan kuolleiden sielujenkuljettajana, ja hebrelaisessa perinteessä vielä sieluntuojina, ja näiden laulua pidettiin iloisena juhlana siitä kun uusi sielu on laskeutunut olemaan ihmisessä. Tästä syystä niiden tappamista pidettiin erityisen epätoivottavana. Kiinassa oli kommunistien neronleimauksen johdosta  Tapa Varpunen- kampanja  joka johti melko surkuhupaisiin lopputuloksiin, aivan kuin myytti varpusien tappamisesta olisi käynyt toteen: biologinen tasapaino, jossa kaikki on pohjimmiltaan yhtä ilman minkäänlaista perustavanlaatuista erotusta, joutui valtavaan epätasapainoon varpusten tappamisen myötä.

Antiikin kreikkalaisroomalaisessa perinteessä se oli Afroditen ja rakkauden lintunen.

Sitä käytti itse Jeesus Kristus (Herramme ja Vapauttajamme) vertauskuvana seuraavassa vertauksessa (sen jolla on korva, sen olisi parempi kuulla!):

Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut.
Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta 

- Tämän tulkitaan merkitsevän sitä miten Jumalan ylivertainen, ikuinen ja täydellinen rakkaus ulottuu meistä vähäisimpään, sillä Hän itse on ylivertainen, ikuinen ja täydellinen. Ja tietenkin: rakkaus.

Entäs sitten Emperorin parhaimman levyn avausraidan, Curse You All Men!:in, aika ajoin päässäni soivat täysin mystiset julkilausumat:

Curse you all men
Who's coil is strong
I recognise the sparrows heart
Beneath the theatre of misery
Disbelivers shalt by dawn
Be forced
To forever mourn

Tai mystiikkaan salaa viittaava joululaulu, Varpunen Jouluaamuna?

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Eräs vaihtoehto on nähdä linnut sieluina. Oli mielenkiintoinen tapahtuma kun perheen koira kuoli, ja isäukolle tämän työpaikalla saapui oudon tuttavallinen lintu jonkin verran sen jälkeen. En tosin muista oliko se varpunen, mutta jos oli niin luultavasti tässä vaiheessa lukijat ovat jo pudonneet tuoliltaan ja heitä elvytetään hajusuolan avulla - eikö muka?

Ja ai niin, olihan vielä Zoharissa, juutalaisen mystiikan kokoelmakirjasarjassa, varpunen oli kuvaus vanhurskaiden sieluista jotka ovat paratiisissa.

Filon taas teki melko mielenkiintoisen, jopa psykologisella tasolla toimivan eksegeettisen Raamatun tulkintansa sanoen että linnut Raamatussa merkitsevät ajatuksia ja sielunliikkeitä - mikä on aika lähellä modernia unitulkintaa, jossa puhutaan siis myös alitajunnan symboleista. 

Oliko siis mikään ihme että Varpunen Jouluaamuna, juutalaisperäinen kirjoittaja, valitsi juuri varpusen linnuksi?

Nyt kun tuli poikkeuksellisen epätavallinen postaus (siksi, että toisin kuin on laita Xeimiaanisen tavan, niin tämä käsittelee vain yhtä aihetta, vaikkakin melko syvällisesti), niin pistetään hieman tätä aihetta sivuavasti eräs aika mielenkiintoinen lainaus toimittajalegendalta. Hän tuo esiin erään pointin jonka minäkin olen havainnut ja jonka voi ulottaa myös ihmislajin poikasiin eli lapsiin - kaikessa suloisessa viattomuudessaan, on jopa heillä pimeä puoli joka tekee heistä heikompiaan nokkivia, maailmannapana itseään pitäviä riiviöitä (ironiahan on siinä, että narsisti tai muu persoonallisuushäiriöihin on moraaliselta ja tunnetasoltaan jäänyt lapsen kehitysasteelle). Vaikka toisaalta lapsiahan en vihaa, olihan minun sydämeni haljeta hellyyttävyydestä kun eräs pieni mies valitsi itselleen hammasharjaa. Ihan niin herkkä en ole, että hammasharjan valkkaaminen minut hellyyttäisi leperteleväksi idioottiksi, mutta kun se pikkumies vastaili kääntymään hoputtavalle äidilleen "Valitaan valitaan tässä koko ajan" ja sitten kääntyi katsomaan minua hymyillen kuin olisimme ikään kuin samassa kepposessa mukana (itse valitsin hammastahnaa). Hammasharjain värit olivat vihreä ja sininen, ja hänen piti valita poikien malli joka oli myös hänen ikäisilleen soveltuva. Kaukuidässä vihreä ja sininen ovat (ainakin olleet) sama väri, ja Japanissa liikennevalojen vihreät olivat alunperin siniset. Ei ihme jos oli vaikea valita. Siksikin että alunperin maskuliinisuuden väri on punainen, feminiinisyyden sininen. Maskuliinen energia on tulta, ja ylöspäin nousevaa ja feminiinisyyden kuin vettä joka laskeutuu kasteen tavoin alas. Mutta nyt siihen kirjoituslainaukseen, aiheenaan eläimet.

“Ei ihmistä sen paremmin ylennetä kuin alennetakaan kun häntä verrataan eläimeen. Samaa verenhimoista rosvokoplaa koko luomakunta. Tosin satusedät esittävät eläinten maailman keskinäisen sovun tyyssijana: kyyhkyset kujertavat rakastuneina, käkönen kukkuu Luojan ylistystä, ahkerat pikku muurahaiset rakentavat rauhassa kekoaan, joutsenet uivat kaulakkain, aurinko paistaa karitsaparveen, kissimirri kehrää.
Totuus on sellainen, että eläinten joukossa raaimmat julmuudet suoritetaankin taisteltaessa ruoasta ja elintilasta sekä pilanpäinkin. Eräät pienet kiltit muurahaislajit käyttävät orjatyövoimaa ja verrattoman julmia isäntiä ovatkin, käkönen ei viitsi hautoa edes muniaan vaan jättää työn itsestään pienemmille linnuille ensin vieriteltyään näiden omat munat pesästä, kukaan ei vahdi reviiriään joutsenta raivokkaammin, kettu tappaa kanalaan päästyään yli tarpeen huvikseen, söpö kultainen karitsa nai pässiksi vartuttuaan surutta omaa äitiään. Vain sialla tuntuisi olevan jonkinlaista lämpöä ja sydämen sivistystä.
Mikä onkaan siis ihmisen ja eläimen olennainen ero? Ei eroa minkäänlaista, molemmat osaavat jopa teeskennellä.” - Veikko Ennala

Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään että he omassa olossaan ovat eläimiä.
Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä? - Saarnaajan Kirja