Venetsilaisista Ensimmäiseen (ja viimeiseen) Syysviikkoon

Seuraavassa olisikin tämä lupailtu teksti, joka tuli hieman nurinkurisesti katsottuna siihen tekstiin jossa tämän julkaisemista lupailtiin. No, sellaista se on.

Näin kun virallinen syyskuu on muuttumassa lokakuuksi (jonka myös voinee laskea syksyiseksi kuuksi), voidaankin tällä aiotulla avaustekstillä kätevästi päättää tämä kuukausi. Ai että miten kekseliästä!

Oli miten oli, on viisainta aloittaa se kuolemattomalla runoudella.

Ilma on kaunis

naisella kultaiset silmät 

ja tuuli joka ennustaa ihmiskunnalle kevättä

luomien alla on viileä paikka

tuulipuhaltaa kultaisen

verkkokalvon läpi

omenat kasvavat suuriksi

lapset heittelevät omenoita puun läpi

syyskuun jälkeen tulee toukokuu toisen kerran tänä vuonna

- Pentti Saarikoski 

Taas se syksy on alkanut. Mutta pidän jokaista aurinkoista päivää kesän jatkoaikana, ja täten hyvinkin armollisena asiana. Joten carpe diem, aina kun tilaisuus koittaa, sillä paskakelit ja harmaus eivät tässä maassa järin armoa tunne.

Tänään kaikki vaikutti edelleenkin olevan mallillaan, joten voidaan puhua pehmeästä laskeutumisesta syksyn kynsiin (kokolailla ainoa eilisessä kohmeloissani tekemäni hyödyllinen asia oli se, kun vihdoinkin pistin "Kylmäaseman", eli firman sisäiseen kilpailuun osallistuvan tekstin niiden tietokantaan - mikä oli muuten toimenpide jonka helppoutta ei ainakaan siinä mielen- ja ruumiin tilassa voinut suurin surminkaan kehua, sillä teksti piti laittaa jollekin antiikkimaiselle, yhteistyökumppanin sivustolle joka oli käyttökokemukseltaan "mielenkiintoinen").

Päivän oudot hetket kuuluivat kahvilan sivutuotteisiin. Ensiksi, kuulen siellä juuri sen biisin joka "soi" päässäni aiemmin tänään, ollessani vielä jossain unen ja valvetietoisuuden rajamaastossa - etiäinen. Pian siitä, kun katsoin pihalle sieltä tulee joku epäilyttävän näköinen hippi päässään sellainen hattu jonka ostamista olen jopa hetkisen harkinnut (mitä se kertoo hatusta, tai maustani, on kysymys jota miettiessään voi rapsutella päätänsä). Sen lisäksi minulle hymyili myös nainen - tumma, kaunis ja tyylikäs. Se oli vähäsen epämääräinen tilanne, sillä olin silloin juuri vaihtamassa paikkaa, ja katsoin siinä samalla tätä melko suoraan edessäni (tiskillä) seisoskellutta tyylikästä beibiinoa, en muista katseliko hän jo minua, vai kohtasivatko katseet siinä samalla, mutta me vain jäimme tuijottamaan toisiamme silmiin. Tämän kestettyä hetken, alkoi hänen kasvoilleen karehtia hymy, joka sitten tarttui minuunkin (neiti on hyvä vaan). Ja ei, tämä ei mennyt kuten jynkkyelokuvissa, joten en ottanut naista ryskyen niiltä sijoiltaan, niin että tuolit ja pöydät olisivat lennelleet, minun ollessa "elämäni vedossa" naisen lanteilla. Tilanne meni ohitse itsestään, minä vaihdoin paremmalle paikalle ja daami taas meni mukanaan olleen miehen kanssa ulos, ihan siihen eteeni olleelle terangille (tässä vaiheessa mietin, että ne molemmat näyttivät ranskalaisilta, ehkä ne olivatkin?). Mitä mietin myös, oli se, että oliko edellisen viikonlopun railakkaat venetsialaiset (niistä myöhemmin lisää) vaiko kenties eläimellinen vetovoimani syynä tälle välikohtaukselle? Otin mietteliäänä hörpyn kahvistani, ja tein päivän lehtikatsauksen, ja tulin siihen tulokseen että jälkimmäinen vastaus tuntuu realistisemmalta, ja toisaalta vähemmän kylmäävältä, joten lukitsin sen.

"Talot ja ihmiset ja puut arkkitehdin suunnittelemia.
Kahvilan ikkunasta näkee kaiken.
Kohta olen niin vanha kuin aina olen ollut.
Rupean tutkimaan ominaisuuksieni historiaa."
- Pentti Saarikoski

Meinasi käydä tuon videon tavoin, kun olin venetsialaisten jälkeen kaverien ja tuttujen kanssa ravintolassa, ja meinasin tilata yli 4€ maksavan annoksen ALKOHOLITONTA olutta. Ystävällinen ja humaani tarjoilija kuitenkin muistutti minua tästä uhkaavasta virheestä, ennen kun oli liian myöhäistä. Olisi ollut kammottavaa jos pöytäseurue olisi nähnyt kyynelien kihoavan silmiini, ja laskeutuvan lohduttomina poskiani pitkin alas, kun julma totuus olisi paljastunut tuota katkeraa, mutta alkoholitonta kalkkia juodessani.

Vaan englantilainen gini, tuo itsensä Kingsley Amisin suosittelema taikajuoma. Siinä lienee jotakin testosteronijohdannaista, sillä kesän päätösbileet (baarissa) saivat sen verran reippaan otteen. Siinä vaiheessa viimeistään kun nousin ylemmälle tanssilavalle, aloittaen tanssimaan itsekseni siellä, oli kaikki ainekset kasassa enemmän tai vähemmän klassiseen näytökseen. Seuraavaksi nimittäin rupesin nostelemaan ja auttamaan tyttösiä myös tuolle korokkeelle, ja siellähän myös he pistivät tanssiksi. Mutta se ei loppunut tähän, sillä jostain sivulta paikalle tuli poikasia, ja me tiedämme että näissä yökerhoissa joissa voi olla myös parinkympin alkupään kokelaita, on luonnollisesti juuri näitä junnuja joiden mottona on "joko tänään saan persettä, tai tappelun aikaiseksi - ei haittaa, sillä kummassakin saan fyysistä kontaktia" (kannattaa muistaa, että kyse oli siitä samasta paikasta jossa vääntelin tämän erään kaljun, keskisormia näytelleen hyypiön kanssa sormikoukkua). Siispä jokin epäselvyys siinä taas tuli, mutta koska jostain syystä olin aika ärhäkällä tuulella, menin tietysti niiden keskelle ja taisin yhden niistä tuupata alaskin sieltä lavalta. Seuraavaksi ne lähti alas sieltä kokonaan, ja kun huomasin että ne jäi osoittelemaan minua sormella ja supisemaan, hyppäsin taas niiden keskelle kuten apinoiden kuningas. Minua ilmeisesti vaivasi, että mikä niitä vaivasi kun nyt tuolla tavoin osoittaa huonoa yhteishenkeä. Tämä sai aikaan heidän porukkansa perääntymisen. Mitä taas seurasi se että nousin takaiisn lavalle, ja näin jotain huomattavasti sosiaalisempia tyyppejä tanssimassa, ja heidän kanssa minä sitten laitoinkin tanssiksi. Pian siitä tilanne taas meni tulehtuneeksi, kun nämä samat yön ritarit olivat sitten takaisin lavalla, takanani ja puhuivat nyt astetta rameammalle kaverille ja osoittelivat minua kuin naiset ikään. Ja ei muuta kuin tämän raamikaamman miehen luokse, ja kysymään että mikä täällä on ongelmana - asia jonka johdosta tämäkin sitten otti ja lähti sanoen ettei mikään.

Matkaileva Sankari(mme)

Johdanto

Seuraavaksi on luvassa jälleen klassisen xeimiaaninen teksti, jonka sisältö on niin viihdyttävä, kuin kasvattava, niin elämän pintapuolia, kuin myös sen syvällisempiä sfäärejä luotaava. Ota, ja lue. 

Huom: Vielä julkaisematon, ja keskeneräinen on varsinainen syksynavausteksti, joka tulee jos on tullakseen, mutta tämän kerron vain jotta sen mahdollisesti ilmestyessä ei ihmetellä lievää kronologista vääristyneisyyttä. 

Pinnallinen

Miten niin tänne dåmbereelle tarvitaan muka tunneleita ja raitsikoita? Hitto vie, minähän menen kuin paraskin raitsikka hämeenkatua päästä päähän, vieraillen lähiöiden varsilla, raahaten kaikenlaista  porukkaa mukanani. Useimmiten vielä, jos kyse on viikonlopusta, umpitunnelissa.

Tämä pyrki mieleeni kun olen taas sen verran viime ajat tavannut tuttuja, kavereita ja "tuttuja". Esim. tänään kaupungilla tuli erään maineikkaan tavaratalon ovissa minua vastaan sellainen elegantin tummanpuhuvan tyylikkäisiin vaatteisiin pukeutunut nätti brunetti, jonka hiuksissa oli häivähdys sellaista munaskuissa asti polttelevaa punaista.

Katsoimme toisiamme silmiin, ja äkkiä hän tervehtii minua, ja minä myös häntä. Jotenkin se vaikutti tutulta, mutta en osannut varmaksi sanoa että miksi niin. Et usko miten häiritsevä tunne se voi olla? (Etenkin kun siitä kävelin lasittunein katsein tavarataloon, otsassa luki: "processing")

Viime viikonloppuna myös törmäsin erääseen blondiiniin, ja sen kauriinsilmäiseen, ja mustahiuksiseen, poikkeuksellisen kauniiseen jack daniels-paitaiseen kaveriin. Siinä oli kanssa pakkoa sanoa blondiinille, että sinä kuule olet jostakin tuttu, ja sen hän myönsi myös minusta. Kumpikaan ei saanut päähänsä että mistä.

Tuo kaunotar olikin aikamoinen pakkaus, mutta varattu, ja jos nyt jokainen mies tuntui pyrkivän hänen jutulleen, tulin minä kohtalaisen hyvin hänen kanssaan toimeen. Jopa niin hyvin, että hänen miehensä tuli sanomaan että nainen on hänen kanssaan (johon vastasin nostamalla peukun pystyyn oitis), naisen vielä sanoessa "menevänsä tuon kanssa".

Tästä tulikin sitten toinen tapaus mieleen, mies joka oli kuin pitkätukkainen enkeli.

Joskus tapaat yössä näitä yksilöitä, jotka tuntuvat jäävän mieleesi oikeastaan vain positiivisella tavalla. Kuin he vain tulisivat antamaan sinulle väkevyyttä, jonka huomaat viimeistään saaneesi kun he ovat lähteneet.

Tämä tapaus oli kyllä jotain will ferrelin ja kummelin sketsien väliimaastosta parhaimmillaan, mutta se ei tarkoita etteikö se olisi ollut toimiva.

Menin puhumaan mukavia eräälle kauniskasvoiselle nuorelle naiselle, ja tämä mies joko jo oli paikalla, tai sitten pamahti paikalle - en muista.

Me molemmat höpötimme hänelle, ja minä ainakin sain naisen nauramaan ja itsekin käyttäydyin kovasti kevytsydämiseen tapaan.

Sitten kun olimme aikamme siinä kadunkulmassa puhuneet pehmoisia, pahoitteli nainen ja sanoi että hänen olisi nyt lähdettävä poikakaverinsa tykö.

Tästä sitten hiljaksiin irtauduimme, ja minä tuo ystävälliseksi osoittautuva tukkaihminen lähdimme kävelemään omiin suuntiimme.

Matkalla mies kertoi: "Sulla meni tosi hyvin! Me molemmat iskettiin sitä, mutta sulla meni kyllä paremmin, sun olisi pitänyt vielä jatkaa, niin varmasti olisi napannut."

Kiitin, samalla miettien hengessäni että "ai iskettiin vai?" (minä totta puhuen en sitä ihan sellaiseksi mieltänyt, vaikka ehkä tietty leikkisyys saattoikin olla mukana) ja totesin että eikös sillä kuitenkin nyt kuitenkin ollut poikakaverikin.

Tähän tämä "broham" puolestaan sanoi: "Ei kun ne vaan sanoo sellaista. Olisit antanut vaan mennä!"

"Ai että niinkö meinaat?"

"Joo, olen nähnyt tuonkin toisessa baarissa, ja ei sillä minusta kyllä ole poikakaveria."

Joidenkin ihmisten asenne, kunnioitus ja tuki sinua kohtaan voi olla sellaista, että väkisinkin tunnet jotain miellyttävää.

Loppunäytöksemme oli keskustorilla, jossa seisoskelimme kuin kylän miehet, kun joukkoomme liittyi eräs pyöreäkasvoinen turkulainen, joka loisti salaliittoteoriatietämyksellään. Tuon seisoman aloitti uusi brohamihin kertoen miten olimme olleet iskemässä naisia, mutta että kaverilla meni paremmin. Minä seisoskelin, ottaen lähes liikuttuneena vastaan huomionosoitukset.


Syvällinen

Lainasin kirjan "Johdanto Kabbalaan" - eikö kaikista salatieteistä juuri kabbala ole suosikkini? Vaikka pitää sanoa että kovasti tekisi mieleni tutustua juutalaiseen mystiikkaan ennen kabbalaa - sillä sitäkin sanotaan olevan olemassa. Jostain syystä nämä edeltäjät tuntuvat raikkailta ja mielenkiintoisilta, ihan kuten esi-sokraattisen ajan filosofia.

Siinä käsiteltävät havainnot halusta, menevät miellyttävällä tavalla minun havaintojeni kanssa, jos ei nyt yksiin, niin ne antavat kyllä lisävalaisua. - Tämä aikana kun itse joudun teuromaan halujen verkoissa, ja en tiedä mikä tai kuka meistä väsyy ensin. Luovuttaminen kuitenkin on jo lakannut aikaa sitten olemasta vaihtoehtona. 

Kun avasin tuon kirjan, tuli kohdalle luku: Reshimot - Takaisin tulevaisuuteen, ja ennen tuota taas avasin satunnaisesti erään toisen, ei ihan niin ylevän, mutta silti lainauslistalle menevän kirjan jota en kuitenkaan vielä lainannut, ja se avautui mielenkiintoisesta kohdasta - saamme vielä nähdä mitä tämän viestin tulkinnasta seuraa.

Olen nimittäin palannut miettimään aiemmin käsiteltyä "Sankarinmatka"-teemaa, ja pohtinut tämän, melko erikoisen vuoden mahdollisesti jopa liittyvän kyseiseen teemaan - jos ei muuten, niin ajatusleikkinä se on mukava. Esim. missä kohdassa olen tuota kehää? Jos vuoden alku jolloin tuon evakossa luin oli myös matkan alku, niin ketkä olivat mentori ja auttaja(t)? Oikeastaan taidan tiedää mikä tällä kaavalla olisi "kutsu seikkailuun", ja kun mietin tuttuja jotka ovat osoittaneet tiettyjä kykyjä ilmaantua, ja toisaalta uusia tuttavuuksia, minulle on tullut teorioita myös auttajista ja mentorista. Jälkimmäinen tosin saattaisi olla jokin mikä ei opeta suoraan. Mitä kuitenkin on tapahtunut, on se, että olen takuulla oppinut yhtä sun toista - itsestäni pääsääntöisesti. Se, missä olen tällä hetkellä lienee jotain haasteiden ja kiusausten, ellei jopa syvyyden parissa. Ajat todellakin tuntuvat ahtailta, epävarmoilta, toiveikkailta ja odottavilta. Todellakin unknown, eli tuntematon on se maailma jossa rimpuilen juuri nyt.

Monster Magnet: Mindless Ones (UUSI Biisi!)

Oh yes.

Monster Magnet on tullut/tulossa takaisin, ja mikä parasta, se on tehnyt sen uuden albumin (Last Patrol) kanssa.

Joten, siksi me kuuntelemme näytteen kyseiseltä äänikansiolta.

Kyllä se on kuulkaatten hienoa, enää ei tarvitse vahdata radioita tai ostella sinkkuja, kun tässä blogissa kaiken saa ilman.

Sinun Ei Tule Uskoman Naistasi

Tämä juttu on välillä unohtunut mielestäni, ja välillä sinne myös palannut, ja koska nyt on kyse jälkimmäisestä, minä kerron sen.

Olin eräänä kauniina, kesäisenä syyspäivänä erään kahvilan jonossa.

Huomasin jonosta läheisessä paikassa istuvan melko hyvännäköisen ja hyvässä kondiksessa olevan blondin, jonka iho oli erittäin hyvässä kunnossa, hohtava ja kuparisen ruskettunut. Myös silmät olivat kauniit.

Nainen puhui jotain murretta, ja kovaan ääneen puhuikin.

Syynä se, että toisessa päässä oli hänen ystävättärensä (näin uskon) jolle hän kertoi elämän menoa.

Ja koska tämä kahvila oli kerran hyvin pieni, en välttynyt kuulemasta mitä hän pakisi - toisaalta, jokainen meistä pyrkii salakuuntelemaan toisen puheluita tuollaisissa tilanteissa, joten selitys on melko turha siksikin.

Keskustelu huipentui mieheen, blondin mieheen.

Tämä nainen oli ammattillainen, esim. ravitsemuksessa, ja oli selvinnyt että hän oli saanut tuon pitkän holjoppimiehensä siihen myös mukaan (käännös: alituista nalkuttamista, yhdistyneenä rakastuneen miehen epätoivoiseen miellyttämisen tarpeeseen ja uhrautuviin rakkaudensa osoituksiin).

Mutta pitää varoa mitä haluaa; nainen kertoi että tuo muutenkin hoikka ja pitkä mies on kuin anorektikko, sillä hän harrastaa niin tunnollisesti näitä raaka- ynnä muun vastaavan suuntauksen syömisiä, että siinä rupeaa terveellinen ruokavalio jo käymään terveydelle.

Esim. mies oli tullut ylpeänä kertomaan naiselle, kuinka hän oli syönyt saman verran jotain salaattia kuin nainen, johon nainen oli parahtanut että hehän ovat ihan eri kokoisiakin ja mies tarvitsee enemmän ruokaa, koska on mies.

Astellessani ulos, juomaan red eye-kahvini lämpimään ulkotilaan, kuulin kuitenkin vielä parhaat:
"Miksi sen pitää olla tuollainen feikki? Miksi se ei voi syödä kuten miehet, miesten ruokaa?!"

Joten, mitä tästä opimme, suomalainen mies?

Sen, että seuraavan kerran kun löhöät sohvatuolilla, juot ties kuinka monetta keskioluttasi, samalla kun kuorit jo jauhoista ja rasvoista koostettua b-luokan lenkkimakkaraa, ja naisesi alkaa nalkuttamisen tottumuksistasi mitä tulee niin liikuntaan kuin ravintoonkin, niin sano:
"Teen tämän meidän parhaaksemme, rakas."

Suositus: Tämän jälkeen haukkaa makkaraa, kulauttaen makuelämyksen alas raikkaalla, naisesi tuomalla oluella. Ehkei pieni röyhtäyskään olisi pahitteeksi?

Naisten ehkä pitäisi oppia kysymään oikeaa kysymystä, jolloin "mistä löytäisin täydellisen miehen"-kysymys on väärin aseteltu, kun taas oikea muoto olisi: "Mistä löytäisin täydellisen epätäydellisen miehen?"

CARCASS: Surgical Steel (Kuuntele UUSI Albumi KOKONAAN)

Carcass on tehnyt come backin, asia joka on jo monen kovanluokan karvapään tiedossa.

Mutta harvempi tietää että tulevan albumin voi kuunnella kokonaisuudessaan tästä.

Kuuntele, ennen kun se menee pois. Kiitos.