Huomio Possut! Xeimian Designin Nimipäivätarjousriehahdus!

Koska on allekirjoittaneen nimpparit, voimmekin juhlistaa sitä niin, että jokaisella pienellä ja suurella possulla tulee olemaan hauskaa.

Mitäkö possut sitten saavat?

Possut saavat kerrankin kunnolla!

Kyse on siis tarjouksesta, joka koskee Xeimian Designin verkkomyymälää.

Eli, kahdelle (2) tai useammalle tuotteelle ILMAINEN toimitus.

"Ok, haluan ostaa ainakin 100 tuotetta, mutta miten voin aktivoida tarjouksen?"

Laittamalla kuponkikoodiksi: CUPID


Ja vaikkakin nimpparit ovat vain tämän päivän, niin tarjous kestää 28.1-4.2.2014 asti!

Nyt, tästä kauppaan:

Xeiman Design

Joskus On Tälläisiä Päiviä (Tänään)

En tiedä miksi sanoisin sitä.

Oikea sana voisi olla se sama sana, mikä on sanan "inspiraatio" vastakohta?

Mutta mikä se sitten on, en tiedä, enkä jaksa nyt edes miettiä asiaa - sen sijaan tämä kappale suo lohtua, ja sopii myös tähän kontekstiin.

Ei Putoa Tippakaan

Taas se aika vuodesta, kun on menty nenää valkaisemalla. En edes ole erityisesti aikonut pitää tipatonta, mutta eipä tässä muutakaan ole voinut. Ottaen huomioon että Putous alkoi, niin on harvinaisen vaikea pitää lauantainen ilta ihan selvänä.

Siispä kävin Arvidin kanssa juomassa kahvit, itse söin vattupiirakan, joka sisälsi vatun lisäksi myös jotain kräämiä, ja me pelkäsimme sen olevan tehdyn vitusta ja perkeleestä, muttei Luojan kiitos sitten ollut.

Samalla me musikantit keskustelimme kitaroista ja niiden soittamisesta, ja tulimme siihen yhtälöön, että tässä voisi lyödä viisaat päät yhteen, pistää päälle röyhelöpaidat, baskerit ja sukkahousut ja ryhtyä soittelemaan yhdessä tuumin. On nääs mielenkiintoista katsoa minkälainen uusi säväys Deathtimen ihan uusille biiseille tulee, kun niihin lyö reaaliaikaista sooloskebaa ns. sivuun. Odotan sitä innolla, sillä ties mitä siitä syntyy. (Samassa paikassa oli myöskin pieni, ja aika arka mies syömässä. Se söi, joi ja vilkuili ujosti ympärilleen. Minun kävi sitä sääli, mutta kun muistan työn mitä olen miesasiamiehen virassa tehnyt, olo helpottui hieman. Minä jotenkin niin herkästi tunnistan nämä asiat, yhteiskunnassa jossa toki periaatteessa vähempiosaiset pitäisi ottaa huomioon, mutta uhriutumisen kilpailussa ne teräväkyynärpäisimmät hyeenat rynnivät jonon etusijoille, jättäen todelliset tarvitsijat taakseen, jämille. Tuskin tätä se kuuluisa nasaretin mies tarkoitti, kun sanoi, että ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja viimeiset ensimmäisiksi? Mitähän hän tarkoitti sillä sitten? Ehkä se oli viittaus ykseyteen, siihen että kaikki kilpailu on harhaa, sillä lopulta kaikki on yhtä, jolloin on sama oletko ensimmäinen vai viimeinen, sillä jokainen on samassa paikassa?)

Tultuani kotiin huomasin pian naaman avattuani, että Putous on alkanut, mutta samalla osasin olla avaamatta televisiota. Mutta koska Kik Lindström on pohjimmiltaan hyvin vittumainen nainen, se tuli pommittamaan minua yksityisviesteillä, jossa se kertoili näiden uusien hahmojen nimiä ja iskusanontoja. Osaan vain kuvitella, miten se on pyörinyt kuin väkkkärä pallillaan, välillä kääntyillen television ruudulle ja välillä tietokoneen puoleen. PFffffffffffffffft. 

Haluaisitko katsoa Putousta?

Tästä sisuuntuneena ryhdyin soittamaan aitoa, turmeltumatonta black metal-tyylisuunnan musiikkia. Oikein sellaista räkäistä. Nimittäin Covered In Blood 3 - trilogian viimeinen osa - voisi pitää sisällään ensimmäisen äärimetallibiisin, joka kuulostaa kohtalaisen samalta kuin alkuperäinen. Nimittäin muutenhan tämä bändi ei pilaa coveria tekemällä siitä hiilikopiota, vaan oman versionsa, eli sellaisen kuin coverin kuuluukin olla.
 
 

Kuumat Paikat Salilla

Näin salilla nuoren naisen, joka oli siellä kahden nuoren miehen mukana. Näitä miehiä en tietenkään juurikaan jaksanut katsoa sen tarkemmin, mutta tämä nuori nainen omasi kerrassaan uskomattoman kropan, ja sellaisen asenteen josta en tiedä oliko se söpö vaiko ärsyttävä - ainakin toistaiseksi, enemmän söpö.

On poikkeuksellisen vaikea kuvailla tuon leidin takapuolta, joka oli niissä kireissä joogahousujen kaltaisissa housuissa, mutta sanotaanko niin, että mitä tämä kokemus opetti, oli se, että ei oikeastaan ole väliä onko naisen pyrstöpuoli suuri vaiko pieni, vaan millä on väliä on se, että se on kiinteä ja etenkin muodokas. Tämä oli niitä molempia, ja kaiken lisäksi vielä sellainen pystymallinen, että lähes automaattinen "tarkistus" tapahtui joka kerta, kun vaan siihen tarjoutui tilaisuus. Tämä tyttönen katseli myös minua, ja katseemme kohtasivatkin hetken, jonka johdosta vain katselimme toisiamme silmiin.

Pian tämän jälkeen, kun pojat olivat lopettaneet liikesarjan, jossa siis toinen piti toisen päätä nilkkojensa välissä, työntäen jalkoja alas, jonka johdosta ne sitten ponnahtivat takaisin ylös - jos harjoitus tehtiin ponnekkaasti ja oikein. Mitä tapahtuu seuraavaksi oli se, että tämä nättiäinen sanoo poitsulle: "Minäkin haluan koittaa tuota!" Tämä tarkoitti sitä, että tuo neitonen tulisi ihan viereeni tekemään liikettä ja näköalat olisivat jo sitä luokkaa, että laitteella jolla olin joko olisi voinut asettaa ikärajan tai sitten sille olisi ollut jonoa, riippuen siitä olisiko salilla ollut enemmän miesväkeä. Neitokainen alkoi tehdä liikettä ja välillä virkkoi: "Mistä sinä olet tämän oppinut? Tämä oli todella huono idea!" yms. Minun havaitsessa hänen piukkojen paikkojensa olevan nyt poikkeuksellisen piukkoina, ja liikkeessä. Se oli kannaltani "why are you doing this to me"-hetki. Vilkaisin myös tilannetta seurannutta toista sälliä, joka myös hymyili ja naureskeli, ja katsoi takaisin minua viestittäen: "I know bro. I know!" (En tiedä, mutta noi kuulostavat englanniksi jotenkin paremmilta tähän yhteyteen, tiätsä?).

Tästä tuli mieleen samalla salilla sattunut sattumus. Se aika hyvin näyttää minkälaista on treenaaminen ns. miehissä. Siinä kaksi nuorta miestä tekivät laitteella liikkeitä. Toiselta pääsi kesken liikkeen oikein sellainen pörähtävä pieru, jätkän alkaessa spontaanisti nauraa, silti lopettamatta liikettään. Toinen mies piti pokkansa, ja sanoi stolaisella vakaumuksella ja kulmat kurtussa, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan: "Jatka vain". Kun sitten molemmat olivat tehneet liikesarjansa, he ryhtyivät juttelemaan. Stoalaisempi sanoi: "Saisi tällä salilla olla vaan niitä naisia, niin saisi itsestään enemmän irti." Mietin että mitä mokomia pellejä, ja valkoisia ritareita tuollaisia puhuvat miehet ovat, sillä eikö ole niin, ettei ylivertainen mies tarvitse naista mihinkään? Ei edes saisi tarvita!

Kunnes äkkiä juolahti mieleeni, eräs wanha tapahtuma ihan toiselta salilta. Se tapahtui vuosia sitten. Miten siinä kävi, oli jotain mikä palautti minut takaisin nöyryyden ruotuun, mitä tuli edelliseen, tuomitsevahkoon asenteeseeni. Olin silloin nimittäin juuri aloittanut salilla käymisen pitkän tauon jälkeen, ja tämä oli samalla ensimmäinen kerta kun kävin Tampereella salilla. Harjoitukset olivat menneet kohtalaisen hyvin, ja rennosti, sillä entisenä aktiiviurheilijana tiedän, että riuhtominen, etenkään tauon jälkeen ei ole hyvä idea. Kuitenkin päätin hauiksia tehdessä, että olisipas mukavaa nyt koittaa vähän raskaammilla painoilla, sellaisilla lähes maksimipainoilla, että kuinka sitä pitkästä aikaa jaksaa. Ryhdyin heiluttelemaan niitä, ja eikös kesken kaiken viereiselle stepperille tule uskomaton beibiino, jolle vain tämän tarinan alkupään neitokainen voi vetää vertoja. Minusta vielä tuntui, että tuo neitonen seurasi minua, ja heti tilaisuuden tullen ryhtyi puuhailemaan jotain provosoivaa (esim. sormet lattiaan-venyttelyä, niin että varmasti mehevät kohdat tuli selville).

Ja kuinkas siinä sitten kävikään, minä poika se huomasin että voimat ehtyvät, mutta ei millään kehtaa luovuttaa, kun tuollainen nainen on vieressä. Siispä siinä verisuonet pullistellen ja lihasten mikrosäikeiden napsahdellessa poikki, minä kiskoin. Seuraavana päivänä en saanut käsiäni koukistettua, en ainakaan ilman tappelua. Joten taisi jotenkin näiden kahden veikkosen pohdiskelu pitää sisällään totuuksia, joiden alaisena ainakin joskus olen ollut.

Exit 2013, Enter 2014 - Alkuvuoden Inspiroiva Pohdinta Luomisesta Matkoihin

Jouluna pääsin tutustumaan loppusyksystä hankkimiini kirjasiin. Toinen oli Mika Waltarin ja toinen Jack Kerouacin. Kumpaistakin yhdisti se, että ne näyttivät kastuneen (minulle ikävä kyllä karkasi mieleen se kun Mezzon palautusluukkuun oli joku ilkimys kussut joskus; etteivät vaan ole päättäneet pistää vahinkoa kiertämään?) ja kumpikin käsitteli reissaamista. Etenkin Mika Waltarin kirjassa olevat kuvaukset kesäisen kaupungin autuudesta, sekä kevään tulemisesta Suomeen, olivat kuin suolaa tämän melko inhottavan kelin aiheuttamille haavoille.

"Tosiasia muuten on, että kesällä suomalaisen jäykkä ja kuolemanvakava kansallisluonne muuttuu omituisella tavalla joustavammaksi ja iloittelevammaksi. Jos kesäpäivänä pysähtyy puiston penkille hetkeksi istahtamaan, saa siihen hyvin helposti puhekumppanin, jonka kanssa voi nauraa ja tehdä huomautuksia ilman, että toinen vetää ylleen tuota suomalaisen tavallista "älä koske minuun"-ilmettä. Kaikkien kesäkaupunkilaisten välillä on huomaamaton ja erittelemätön pieni toveruussuhde, joka muuttaa talvisen kankeuden melkeinpä ranskalaiseksi hyväntuulisuudeksi ja ystävällisyydeksi. Tai ehkäpä me suomalaiset todellakin olemme karhujen sukua, - nukumme talviunemme ja heräämme vasta keväällä oikeaan elämään." - Mika Waltari 

(Aloin pohtimaan tämän luettuani, että miltä sekin näyttäisi jos järjestäisi miitin facebook-kaveriensa kesken, mutta siten että jokainen olisi naamioitunut karhuksi - mielellään vielä siten, että ne ovat sellaisia pörröisiä, isokorvaisia asuja, jotka jättävät naaman paljaksi, niin että naama on pakko meikata karhuasuun sopivaksi).

"Ne, jotka kesäksi pakosta tai omasta tahdostaan jäävät kapuunkiin, ovat valinneet hyvän osan. Mutta katso, ihminen sai syntymässään tyytymättömyyden lahjan: ne, jotka ovat kaupungissa, kaipaavat maalle ja ne, jotka ovat maalla kaipaavat kaupunkiin. Paratiisi on, ikävä kyllä, aina juuri siellä, missä minä en ole" - Mika Waltari

Jos tästä hakisi jotain merkkiä - merkkiä jota on etsinyt kun tämä vuotta 2011 ja 2013 helpompi, lupaavampi ja parempi vuosi on lähestymässä loppuaan.

Se merkki on epäilemättä kutsu matkailemaan, ja työstämään siinä sivussa esim. erikoisraportteja. Prellu, kuumat moottoritiet ja tuntemattomat tapahtumat jokainen voisivat olla tässä mukana.

"Yksin on mukavinta matkustaa. Saa seurata kaikessa omaa makuaan, levätä, kun huvittaa, - eikä ole ketään, jota täytyisi säestää hänen osoittaessaan sormellaan ja huutaessaan: Suurenmoista! Mutta yksinäisyydellä on varjopuolensa - ei ole ketään, jonka voisi sormella osoittaen ohjata näkemään eri  asioiden suurenmoisuutta. Sitäpaitsi yksinäisyyttä seuraa liian usein melankolia ja hiljainen sentimentaalisuus." - Mika Waltari 

(Yksin ei ole vain mukavinta matkustaa, vaan tehdä monia muitakin asioita, paitsi ehkä jörnimistä - onhan siinäkin tietysti se puoli, että se tapahtuu parhaimmassa mahdollisessa seurassa silloin, mutta luovuus on yksi projekti jossa moni kokki pilaa hyvän sopan; tästä syystä kollobraatioita pitää harkita aina pitkään. Vaikka allekirjoittanut saattaakin erääseen sellaiseen tässä osallistua!)

Aiemmat vuodet olivat aikamoista painimista tämän rinnalla, ja asiat saavutettiin tappelun kautta, ei sillä että tämä vuosi olisi turhan helppo ollut, mutta ei niin turhattavakaan, voisi jopa sanoa että tämä oli aika hyväkin vuosi. Numerologisesti se on ollut 8 vuosi minulle, mikä merkitsee toiseksi viimeistä vuosisyklin vuotta, ja on yleensä tilinteon vuosi, jolloin palkka vaivasta saadaan. Nyt, tästä voisi olla monta miltä mutta kannattaa muistaa että esim. Vuonna 2013 julkaisin kaksi EP:tä, Covered In Blood 2 (kevät/kesä) Dysphoria EP (keskitalvi) joissa oli yhteensä 10 biisiä. Samoin sain oman tekstiläpimurron Fundamentissa, ja mitä näitä nyt olikaan. Silti jotain uudistumista, jotain päivitystä selvästi tässä haetaan - ja tällöin nämä kuin sattumalta löytyneet matkakirjat olivat omiaan antamaan ideoita. (Ihan kuten tämä - Irma melkein suuttui kun en ollut nähnyt tätä aiemmin, vaikka ei itsekkään muistanut mitä siinä tapahtui!) Negaatioista mainittakoon, että Radio Home Studio laitettiin jäihin - se että jääkö se niihin, vai palaako, jää nähtäväksi (Luoja yksin tietää).

Näin luovuuden kannalta, kuin myös matkailun kannalta on sanottava, että talvi on paras kaiken suunnitteluun, miksi ei tekemiseenkin. Vaikkakin musiikin ja kirjallisuuden luominen ja julkaiseminen on opettanut, että talvi on myös parasta julkaisuaikaa - talvi, syksy ja alkukevät. Ehkä sateinen, kylmä kesä olisi poikkeus? Mutta emme voisi toivoa sitä.

Nimittäin tämä talvinen suunnittelu on jokseenkin välttämätöntä, koska olen huomannut että kesällä kaikki menee vaan niin nopeasti. Tällöin tapahtuma toisensa jälkeen on "tulevana viikonloppuna", ja vain huomaat että ei taida pystyä lähtemään. Tässä lähtemisessä kun on ainakin omalla kohdalla kyse siitä, että tekee kompromissin kontrollifriikkipuolensa kanssa, ja suunnitelmaa noudattaen ja siinä joustaen lähtee tyylillä extempore, kun sen aika on.

Vuonna 2013 puuttuivat molemmat prinsiipit, ja lopputuloksena oli se, että jäätiin seisomaan ns. käsi ojossa, täynnä ihmetystä siitä, että miksi jotain jäi kesästä puuttumaan. Tämä ainakin osittain johtuen evakosta, ja toisaalta myös muista hommista kuten itsepintaisesta ja tappelujen täyteisestä C.I.B.2:sen viimeistelystä, sekä lopulta siitä että heittäydyin kuin tyhjän päälle pakottaen itseni lomailemaan luovista projekteista, miettimään muutamia asioita uusiksi - juuri sopivasti kun numerologinen sykli lähenee loppuaan, jolloin pitäisi kokonaan alkaa jotain uutta.

Viime vuosi olikin vuosi joka antoi monta tuntuvaa opetusta ja vihjausta siitä, että tuo mainittu perfektionismi ja kontrollifriikkiys ei ehkä sittenkään ole oikeita tapoja elää. Kumma kyllä, silloin kun kerran saattoi jostain tulla eteen joku oikein kiva tilaisuus joka yllätti sinut täysin, ihan kuten toisaalta myös saattoi käydä jonkun negatiivisemman asian suhteen. Jälkimmäisiä Luojan kiitos oli vähemmän, mutta sain oppia että positiivinenkin asia voi harmittaa jos siihen ei suhtaudu carpe diem-periaatteella.

Nämä tuoreessa muistissa, on hyvä jatkaa eteenpäin, ja näin oppineen syvällä rintaäänellä kun tämä tieto on jaettu luettavaksi, voi arvollinen lukijakin ottaa tästä jotain onkeensa. - Tee hyvin.

Mistä olen tyytyväinen näin kun vuosi on päässyt alkuun, on taas se klassinen tammikuinen kevääntuulahdus, jonka olen saanut kokea. Se tulee ihan yllättäen, ja kun se tulee, olet inspiroitunut, ja aiempien vuosien hyvät muistot tulvivat mieleesi. Vaikka tuleva vuosi saattaakin olla musiikin suhteen rauhallisempi kuin moneen vuoteen, niin siitä huolimatta launtaiöinen ajelu Tampereen päästä päähän, herätti suloisia muistoja Rantatiellä - etenkin mennessä tulitikkutehtaan ohitse (se alue nyt inspiroisi ilman tuota assosiaatiota, jonka saan kun olimme siellä kuvaamassa promokuvia pari vuotta sitten).

Vielä lopuksi pari hauskaa lainausta, jotka tulee mainita jo hyvän maun osoituksena tälläisen tekstin päätteeksi.

 Eräs mitä ihanimpia lausuntoja joihin olen törmännyt on seuraava:

"Miehet rakastivat baareja. - Ja hyviä baareja pitääkin rakastaa!" - Jack Kerouac. 

"Suomi on eksoottisempi kuin Pariisi." - Mika Waltari 

"Ellei Kanteletarta olisi turmeltu luettamalla sitä koulussa- ja osittain ulkoa - saisi sen surumielisen ihana lyrikkka minut joskus itkemään". - Mika Waltari (tässä on erityisesti pointtia! Eikö koululaitos muka ole paras tapa tuhota oppimismotivaatio? Vähän kuin hieno ateria ruokittaisi lintuemomaisesti, oksentaen se väkisin kurkkuusi!)

PS. Mitä numerologiaan tulee, niin asia mikä on välttämätöntä todeta tässä yhteydessä, on se, että niin Juice Leskinen, kuin myös Waltari, molemmat omaavat saman persoonallisuuden numeron numerologisessa mielessä kuin minä. Vähäisempikin on ihmisestä mielenkiintoinen fakta!

Post-Loppiais-Special: Muistikuvia Joululta ja Uudeltavuodelta

Nyt kun joululoma on loppiaisen myötä pulkassa, voisimme aloittaa kuvasarjalla, joka vastaa yhteensä (sanonnan mukaaan) 3000 sanaa.

(Kuvat saa suuremmiksi kun niitä klikkaa)

Joulun oudot muistikuvat.

Torttu jossa ruåtsalaiset näkevät hengästyttäviä asioita

Pukki jolla tuhmeliinit näkevät kassit jotka ovat pullollaan kaikkea kivaa, ja kädessä, no kysy heiltä.

Uusivuosi - muistikuvasto.