Kuumat Paikat Salilla

Näin salilla nuoren naisen, joka oli siellä kahden nuoren miehen mukana. Näitä miehiä en tietenkään juurikaan jaksanut katsoa sen tarkemmin, mutta tämä nuori nainen omasi kerrassaan uskomattoman kropan, ja sellaisen asenteen josta en tiedä oliko se söpö vaiko ärsyttävä - ainakin toistaiseksi, enemmän söpö.

On poikkeuksellisen vaikea kuvailla tuon leidin takapuolta, joka oli niissä kireissä joogahousujen kaltaisissa housuissa, mutta sanotaanko niin, että mitä tämä kokemus opetti, oli se, että ei oikeastaan ole väliä onko naisen pyrstöpuoli suuri vaiko pieni, vaan millä on väliä on se, että se on kiinteä ja etenkin muodokas. Tämä oli niitä molempia, ja kaiken lisäksi vielä sellainen pystymallinen, että lähes automaattinen "tarkistus" tapahtui joka kerta, kun vaan siihen tarjoutui tilaisuus. Tämä tyttönen katseli myös minua, ja katseemme kohtasivatkin hetken, jonka johdosta vain katselimme toisiamme silmiin.

Pian tämän jälkeen, kun pojat olivat lopettaneet liikesarjan, jossa siis toinen piti toisen päätä nilkkojensa välissä, työntäen jalkoja alas, jonka johdosta ne sitten ponnahtivat takaisin ylös - jos harjoitus tehtiin ponnekkaasti ja oikein. Mitä tapahtuu seuraavaksi oli se, että tämä nättiäinen sanoo poitsulle: "Minäkin haluan koittaa tuota!" Tämä tarkoitti sitä, että tuo neitonen tulisi ihan viereeni tekemään liikettä ja näköalat olisivat jo sitä luokkaa, että laitteella jolla olin joko olisi voinut asettaa ikärajan tai sitten sille olisi ollut jonoa, riippuen siitä olisiko salilla ollut enemmän miesväkeä. Neitokainen alkoi tehdä liikettä ja välillä virkkoi: "Mistä sinä olet tämän oppinut? Tämä oli todella huono idea!" yms. Minun havaitsessa hänen piukkojen paikkojensa olevan nyt poikkeuksellisen piukkoina, ja liikkeessä. Se oli kannaltani "why are you doing this to me"-hetki. Vilkaisin myös tilannetta seurannutta toista sälliä, joka myös hymyili ja naureskeli, ja katsoi takaisin minua viestittäen: "I know bro. I know!" (En tiedä, mutta noi kuulostavat englanniksi jotenkin paremmilta tähän yhteyteen, tiätsä?).

Tästä tuli mieleen samalla salilla sattunut sattumus. Se aika hyvin näyttää minkälaista on treenaaminen ns. miehissä. Siinä kaksi nuorta miestä tekivät laitteella liikkeitä. Toiselta pääsi kesken liikkeen oikein sellainen pörähtävä pieru, jätkän alkaessa spontaanisti nauraa, silti lopettamatta liikettään. Toinen mies piti pokkansa, ja sanoi stolaisella vakaumuksella ja kulmat kurtussa, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan: "Jatka vain". Kun sitten molemmat olivat tehneet liikesarjansa, he ryhtyivät juttelemaan. Stoalaisempi sanoi: "Saisi tällä salilla olla vaan niitä naisia, niin saisi itsestään enemmän irti." Mietin että mitä mokomia pellejä, ja valkoisia ritareita tuollaisia puhuvat miehet ovat, sillä eikö ole niin, ettei ylivertainen mies tarvitse naista mihinkään? Ei edes saisi tarvita!

Kunnes äkkiä juolahti mieleeni, eräs wanha tapahtuma ihan toiselta salilta. Se tapahtui vuosia sitten. Miten siinä kävi, oli jotain mikä palautti minut takaisin nöyryyden ruotuun, mitä tuli edelliseen, tuomitsevahkoon asenteeseeni. Olin silloin nimittäin juuri aloittanut salilla käymisen pitkän tauon jälkeen, ja tämä oli samalla ensimmäinen kerta kun kävin Tampereella salilla. Harjoitukset olivat menneet kohtalaisen hyvin, ja rennosti, sillä entisenä aktiiviurheilijana tiedän, että riuhtominen, etenkään tauon jälkeen ei ole hyvä idea. Kuitenkin päätin hauiksia tehdessä, että olisipas mukavaa nyt koittaa vähän raskaammilla painoilla, sellaisilla lähes maksimipainoilla, että kuinka sitä pitkästä aikaa jaksaa. Ryhdyin heiluttelemaan niitä, ja eikös kesken kaiken viereiselle stepperille tule uskomaton beibiino, jolle vain tämän tarinan alkupään neitokainen voi vetää vertoja. Minusta vielä tuntui, että tuo neitonen seurasi minua, ja heti tilaisuuden tullen ryhtyi puuhailemaan jotain provosoivaa (esim. sormet lattiaan-venyttelyä, niin että varmasti mehevät kohdat tuli selville).

Ja kuinkas siinä sitten kävikään, minä poika se huomasin että voimat ehtyvät, mutta ei millään kehtaa luovuttaa, kun tuollainen nainen on vieressä. Siispä siinä verisuonet pullistellen ja lihasten mikrosäikeiden napsahdellessa poikki, minä kiskoin. Seuraavana päivänä en saanut käsiäni koukistettua, en ainakaan ilman tappelua. Joten taisi jotenkin näiden kahden veikkosen pohdiskelu pitää sisällään totuuksia, joiden alaisena ainakin joskus olen ollut.