Exit 2013, Enter 2014 - Alkuvuoden Inspiroiva Pohdinta Luomisesta Matkoihin

Jouluna pääsin tutustumaan loppusyksystä hankkimiini kirjasiin. Toinen oli Mika Waltarin ja toinen Jack Kerouacin. Kumpaistakin yhdisti se, että ne näyttivät kastuneen (minulle ikävä kyllä karkasi mieleen se kun Mezzon palautusluukkuun oli joku ilkimys kussut joskus; etteivät vaan ole päättäneet pistää vahinkoa kiertämään?) ja kumpikin käsitteli reissaamista. Etenkin Mika Waltarin kirjassa olevat kuvaukset kesäisen kaupungin autuudesta, sekä kevään tulemisesta Suomeen, olivat kuin suolaa tämän melko inhottavan kelin aiheuttamille haavoille.

"Tosiasia muuten on, että kesällä suomalaisen jäykkä ja kuolemanvakava kansallisluonne muuttuu omituisella tavalla joustavammaksi ja iloittelevammaksi. Jos kesäpäivänä pysähtyy puiston penkille hetkeksi istahtamaan, saa siihen hyvin helposti puhekumppanin, jonka kanssa voi nauraa ja tehdä huomautuksia ilman, että toinen vetää ylleen tuota suomalaisen tavallista "älä koske minuun"-ilmettä. Kaikkien kesäkaupunkilaisten välillä on huomaamaton ja erittelemätön pieni toveruussuhde, joka muuttaa talvisen kankeuden melkeinpä ranskalaiseksi hyväntuulisuudeksi ja ystävällisyydeksi. Tai ehkäpä me suomalaiset todellakin olemme karhujen sukua, - nukumme talviunemme ja heräämme vasta keväällä oikeaan elämään." - Mika Waltari 

(Aloin pohtimaan tämän luettuani, että miltä sekin näyttäisi jos järjestäisi miitin facebook-kaveriensa kesken, mutta siten että jokainen olisi naamioitunut karhuksi - mielellään vielä siten, että ne ovat sellaisia pörröisiä, isokorvaisia asuja, jotka jättävät naaman paljaksi, niin että naama on pakko meikata karhuasuun sopivaksi).

"Ne, jotka kesäksi pakosta tai omasta tahdostaan jäävät kapuunkiin, ovat valinneet hyvän osan. Mutta katso, ihminen sai syntymässään tyytymättömyyden lahjan: ne, jotka ovat kaupungissa, kaipaavat maalle ja ne, jotka ovat maalla kaipaavat kaupunkiin. Paratiisi on, ikävä kyllä, aina juuri siellä, missä minä en ole" - Mika Waltari

Jos tästä hakisi jotain merkkiä - merkkiä jota on etsinyt kun tämä vuotta 2011 ja 2013 helpompi, lupaavampi ja parempi vuosi on lähestymässä loppuaan.

Se merkki on epäilemättä kutsu matkailemaan, ja työstämään siinä sivussa esim. erikoisraportteja. Prellu, kuumat moottoritiet ja tuntemattomat tapahtumat jokainen voisivat olla tässä mukana.

"Yksin on mukavinta matkustaa. Saa seurata kaikessa omaa makuaan, levätä, kun huvittaa, - eikä ole ketään, jota täytyisi säestää hänen osoittaessaan sormellaan ja huutaessaan: Suurenmoista! Mutta yksinäisyydellä on varjopuolensa - ei ole ketään, jonka voisi sormella osoittaen ohjata näkemään eri  asioiden suurenmoisuutta. Sitäpaitsi yksinäisyyttä seuraa liian usein melankolia ja hiljainen sentimentaalisuus." - Mika Waltari 

(Yksin ei ole vain mukavinta matkustaa, vaan tehdä monia muitakin asioita, paitsi ehkä jörnimistä - onhan siinäkin tietysti se puoli, että se tapahtuu parhaimmassa mahdollisessa seurassa silloin, mutta luovuus on yksi projekti jossa moni kokki pilaa hyvän sopan; tästä syystä kollobraatioita pitää harkita aina pitkään. Vaikka allekirjoittanut saattaakin erääseen sellaiseen tässä osallistua!)

Aiemmat vuodet olivat aikamoista painimista tämän rinnalla, ja asiat saavutettiin tappelun kautta, ei sillä että tämä vuosi olisi turhan helppo ollut, mutta ei niin turhattavakaan, voisi jopa sanoa että tämä oli aika hyväkin vuosi. Numerologisesti se on ollut 8 vuosi minulle, mikä merkitsee toiseksi viimeistä vuosisyklin vuotta, ja on yleensä tilinteon vuosi, jolloin palkka vaivasta saadaan. Nyt, tästä voisi olla monta miltä mutta kannattaa muistaa että esim. Vuonna 2013 julkaisin kaksi EP:tä, Covered In Blood 2 (kevät/kesä) Dysphoria EP (keskitalvi) joissa oli yhteensä 10 biisiä. Samoin sain oman tekstiläpimurron Fundamentissa, ja mitä näitä nyt olikaan. Silti jotain uudistumista, jotain päivitystä selvästi tässä haetaan - ja tällöin nämä kuin sattumalta löytyneet matkakirjat olivat omiaan antamaan ideoita. (Ihan kuten tämä - Irma melkein suuttui kun en ollut nähnyt tätä aiemmin, vaikka ei itsekkään muistanut mitä siinä tapahtui!) Negaatioista mainittakoon, että Radio Home Studio laitettiin jäihin - se että jääkö se niihin, vai palaako, jää nähtäväksi (Luoja yksin tietää).

Näin luovuuden kannalta, kuin myös matkailun kannalta on sanottava, että talvi on paras kaiken suunnitteluun, miksi ei tekemiseenkin. Vaikkakin musiikin ja kirjallisuuden luominen ja julkaiseminen on opettanut, että talvi on myös parasta julkaisuaikaa - talvi, syksy ja alkukevät. Ehkä sateinen, kylmä kesä olisi poikkeus? Mutta emme voisi toivoa sitä.

Nimittäin tämä talvinen suunnittelu on jokseenkin välttämätöntä, koska olen huomannut että kesällä kaikki menee vaan niin nopeasti. Tällöin tapahtuma toisensa jälkeen on "tulevana viikonloppuna", ja vain huomaat että ei taida pystyä lähtemään. Tässä lähtemisessä kun on ainakin omalla kohdalla kyse siitä, että tekee kompromissin kontrollifriikkipuolensa kanssa, ja suunnitelmaa noudattaen ja siinä joustaen lähtee tyylillä extempore, kun sen aika on.

Vuonna 2013 puuttuivat molemmat prinsiipit, ja lopputuloksena oli se, että jäätiin seisomaan ns. käsi ojossa, täynnä ihmetystä siitä, että miksi jotain jäi kesästä puuttumaan. Tämä ainakin osittain johtuen evakosta, ja toisaalta myös muista hommista kuten itsepintaisesta ja tappelujen täyteisestä C.I.B.2:sen viimeistelystä, sekä lopulta siitä että heittäydyin kuin tyhjän päälle pakottaen itseni lomailemaan luovista projekteista, miettimään muutamia asioita uusiksi - juuri sopivasti kun numerologinen sykli lähenee loppuaan, jolloin pitäisi kokonaan alkaa jotain uutta.

Viime vuosi olikin vuosi joka antoi monta tuntuvaa opetusta ja vihjausta siitä, että tuo mainittu perfektionismi ja kontrollifriikkiys ei ehkä sittenkään ole oikeita tapoja elää. Kumma kyllä, silloin kun kerran saattoi jostain tulla eteen joku oikein kiva tilaisuus joka yllätti sinut täysin, ihan kuten toisaalta myös saattoi käydä jonkun negatiivisemman asian suhteen. Jälkimmäisiä Luojan kiitos oli vähemmän, mutta sain oppia että positiivinenkin asia voi harmittaa jos siihen ei suhtaudu carpe diem-periaatteella.

Nämä tuoreessa muistissa, on hyvä jatkaa eteenpäin, ja näin oppineen syvällä rintaäänellä kun tämä tieto on jaettu luettavaksi, voi arvollinen lukijakin ottaa tästä jotain onkeensa. - Tee hyvin.

Mistä olen tyytyväinen näin kun vuosi on päässyt alkuun, on taas se klassinen tammikuinen kevääntuulahdus, jonka olen saanut kokea. Se tulee ihan yllättäen, ja kun se tulee, olet inspiroitunut, ja aiempien vuosien hyvät muistot tulvivat mieleesi. Vaikka tuleva vuosi saattaakin olla musiikin suhteen rauhallisempi kuin moneen vuoteen, niin siitä huolimatta launtaiöinen ajelu Tampereen päästä päähän, herätti suloisia muistoja Rantatiellä - etenkin mennessä tulitikkutehtaan ohitse (se alue nyt inspiroisi ilman tuota assosiaatiota, jonka saan kun olimme siellä kuvaamassa promokuvia pari vuotta sitten).

Vielä lopuksi pari hauskaa lainausta, jotka tulee mainita jo hyvän maun osoituksena tälläisen tekstin päätteeksi.

 Eräs mitä ihanimpia lausuntoja joihin olen törmännyt on seuraava:

"Miehet rakastivat baareja. - Ja hyviä baareja pitääkin rakastaa!" - Jack Kerouac. 

"Suomi on eksoottisempi kuin Pariisi." - Mika Waltari 

"Ellei Kanteletarta olisi turmeltu luettamalla sitä koulussa- ja osittain ulkoa - saisi sen surumielisen ihana lyrikkka minut joskus itkemään". - Mika Waltari (tässä on erityisesti pointtia! Eikö koululaitos muka ole paras tapa tuhota oppimismotivaatio? Vähän kuin hieno ateria ruokittaisi lintuemomaisesti, oksentaen se väkisin kurkkuusi!)

PS. Mitä numerologiaan tulee, niin asia mikä on välttämätöntä todeta tässä yhteydessä, on se, että niin Juice Leskinen, kuin myös Waltari, molemmat omaavat saman persoonallisuuden numeron numerologisessa mielessä kuin minä. Vähäisempikin on ihmisestä mielenkiintoinen fakta!